Hegemoninen maskuliinisuus haluttavana

tavoin pystytään vaikuttamaan siihen, mihin henkilöhahmon piirteisiin halutaan lukijan kiin-nittävän huomiota. Myös alkusoinnulliset lempinimet luovat huumoria. Lempinimillä voidaan anonymisoida kohde, jolloin se, kenestä puhutaan, ei ole oleellisin asia. Lempinimet voivat myös korostaa henkilöhahmojen välistä hierarkiaa. Nimeämällä haluamallaan tavalla puhuja ottaa ikään kuin haltuunsa toisen henkilön, jolloin toinen henkilö on alisteisessa asemassa suhteessa nimeäjään. Teoksen naiskatse näkyy lempinimissä, sillä valta nimeämisistä on An-nalla, joka nimeää hahmot omaan kokemusmaailmaansa pohjaten.

Käsittelemissäni miesten representaatiossa korostui ulkonäkökeskeisyys sekä esineellistävä kuvaus. Annan katse on esineellistävää, kun hahmojen ruumiinosiin, kuten hauiksiin, pakaroi-hin ja sukuelimiin kiinnitetään erityistä huomiota, välillä ohi muun hahmon kuvauksen. Rep-resentoidessaan mieshahmoja Anna käyttää myös kuvaavia lempinimiä, jotka ohjaavat lukijan huomion kiinnittymistä haluttuihin ominaisuuksiin. Miesten esineellistäminen on yksi tapa, jolla chick lit -kirjallisuus kääntää perinteisen sukupuoliasetelman päälaelleen ja mieskatseen naiskatseeksi. Siinä missä naisvartaloa on esineellistetty mediassa useita vuosikymmeniä, chick lit -teokset esineellistävät miesvartaloita. Alaluvussa 4.3 vertailen maskuliinisuuden rep-resentaatiota mies- ja naishahmojen välillä.

Anna epäilee ensikohtaamisen perusteella Markin olevan entinen sotilas, joka herättää mieli-kuvia hegemonisesta maskuliinisuudesta. Jokinen (2019, 26) määrittelee hegemonisen mas-kuliinisuuden ominaispiirteiksi voiman, uhkarohkeuden, halun kilpailla sekä tunteiden kovuu-den. Mielikuva sotilaasta saattaa usein sisältää näitä piirteitä. Sotilaalla voidaan myös olettaa olevan Jokisen (2000, 210) mainitsemaa puolustautumiskykyä. Markilta voidaan ajatella löy-tyvän taloudellista ja yhteiskunnallista menestystä sekä voimakasta ulkomuotoa. Jokinen (2003, 8) mainitsee maskuliinisuuden vastakohdaksi feminiinisyyden, jonka piirteitä ovat muun muassa yhteisöllisyys, tunteellisuus sekä empatia. Annan miesihanteeseen kuuluu suo-raan asiaan menevä, turhia höpöttelyjä välttävä mies: ”Herra H oli selvästi tyylitietoinen tyyppi: ei ylimääräistä höpötystä, suoraan asiaan. Mies minun mieleeni.” (OL, 85.) Tässäkin suhteessa Mark edustaa länsimaista miesihannetta.

Markissa on havaittavissa paljon maskuliinisina pidettyjä piirteitä. Annan esimerkiksi kuvailee Markin ääntä miehekkääksi: ”Hänen äänensä oli syvä, sitä olisi voinut kuunnella pitkän aikaa – miehekäs, mutta kuitenkin pehmeä. Uusi ruksi listaan. Ei ole mitään kamalampaa kuin kuuma kundi, joka puhuu kimeän honottavalla äänellä. Siitä saa pian päänsäryn.” (OL, 17.) Anna kuvailee Markin ääntä miehekkään syväksi, joka miellyttää häntä. Sen sijaan kimeä ääni on Annalle ehkä liian feminiininen piirre, josta hän saa kärjistetyn ilmauksen mukaan päänsä-ryn. Naisellisena pidetyn piirteen halveksunta tuo myös mieleen esimerkin sisäistetystä nais-vihasta ja siitä, että Anna itse ylläpitää hegemonisen maskuliinisuuden ihannetta. Markin ker-rotaan myös osaavan korjata autoja (OL, 37). Koska autot liitetään yleensä maskuliinisiin har-rastuksiin, lisää Markin taito korjata autoja hänen maskuliinisia piirteitään. Anna myös kuvai-lee Markin luonnetta seuraavasti: ”Hän ei ollut kovin puhelias, mutta pidin siitä. Yleensäkin minua vain ärsyttävät miehet, jotka yrittävät tehdä vaikutusta jatkuvalla höpöttelyllä.” (OL, 17.) Lainaus synnyttää mielikuvan jonkinlaisesta macho-miehen stereotypiasta, johon ei kuulu ylimääräinen höpöttely, vaan sen sijaan toiminnallisuus. Tällainen stereotypia linkittyy myös hegemoniseen maskuliinisuuteen (Jokinen 2010, 128).

Annan mieltymykset näkyvät myös siinä, mitä piirteitä hän ei miehessä arvosta. Vertailukoh-daksi Markille käsittelen kapteeni Peteä, jota Anna tapailee teoksen alussa. Anna kuvailee Pe-teä ”perinteiseksi pikahoidoksi” (OL, 28), mikä kertoo Annan suhtautumisesta PePe-teä kohtaan.

Varsinaista kumppania Anna ei siis Petestä etsi. Yksi syy tälle on Peten Englannissa asuva

perhe: ”Hän oli naimisissa, ja se johti aina hankaluuksiin pitemmän päälle” (OL, 28). Anna ker-too Peten hakevan hänestä lohtua omaan yksinäisyyteensä. Koska Anna on jo saanut kerran pettyä varattuun mieheen, ei hänelle muodostu syviä tunteita myöskään kapteeni Peten kanssa. Peten avioliitto on hänen omien sanojensa mukaan onneton, joka on juuri se syy, miksi Pete on kiinnostunut puolestaan Annasta.

Jos Markista listataan asioita, miksi hän on täydellinen mieskandidaatti, Petestä listataan asi-oita, miksi tämä ei ole. Mark ja Pete ovatkin toistensa vastakohdat. Mark on se, kenet Anna haluaa, kun taas Pete on se, ketä Anna ei halua. Peteä kuvaillaan tämän epähaluttavuuden kautta: ”En halunnut edes näyttäytyä julkisesti Peten kanssa, saati sitten kutsua häntä päiväl-liselle.” (OL, 67). Edellä oleva lainaus kuulostaa siltä, että Anna jopa häpeää Peteä. Syy tähän häpeään on kenties se, että Pete on naimisissa oleva mies, joka ei edes sen kummemmin An-naa kiinnosta. Silti hänen ja Annan välillä on suhde, ja Anna mahdollisesti pelkää ulkopuolista tuomitsemista omalle toiminnalleen.

Länsimaisen miesihanteen piirteet näkyvät myös Burnsin (2011) esittelemässä listauksessa, joka käsittelee sitä, millaisia piirteitä on löydettävissä chick litin tavoitelluista miehistä. Burns (mt., 6) esittää, että chick-tekstien päähenkilömiehen tulee täyttää kuudesta piirteestä vähin-tään kolme, joilla hän erottuu muista tarinan miehistä. Näitä piirteitä ovat upea ulkonäkö, me-nestys, salaperäisyys, emotionaalisen puolen osoitus, perhekeskeisyys sekä päähenkilönai-selle omistautuminen. Burnsin mukaan nämä piirteet toistuvat useimmissa chick-teksteissä.

Operaatio Lipstickin Markin voidaan ajatella täyttävän Burnsin esittelemistä kuudesta piir-teestä kaikki. Vaikka kaikki chick litin ihannemiehen piirteet eivät toisinnakaan hegemonisen maskuliinisuuden piirteitä, löytyy niitä myös listauksen seasta.

Markin upea ulkonäkö näkyy jo Annan hänelle antamassa lempinimessä ”herra Herkku”. Mark siis viehättää Annaa ulkoisesti ja täyttää Burnsin mainitseman upean ulkonäön ominaisuuden.

Myös Peteä Anna kuvailee aluksi ”varsin vetävän näköiseksi” (OL, 27), mutta toisin kuin Markin ulkonäköä, Peten ulkonäköä Anna arvostelee tarkasti. Anna kertoo hänen ja Peten aiemman kohtaamisen olleen kiihkeä ja seksikäs, mutta tavatessaan hänet uudelleen treffien merkeissä on Anna pettynyt: ”Edessäni istuikin keski-ikäinen mies, jolla oli tiukasti napitettu kauluspaita ja jonka mielestä tytön vieminen ajelulle oli sivistyksen huipentuma.” (OL, 64). Pete on muut-tunut Annan silmissä tylsäksi, tavalliseksi mieheksi, joka valittaa omista ongelmistaan Annalle

– toisin sanoen Petestä on tullut Annan silmissä epäkiinnostava. Motivaationa nähdä Peteä oli Annalle toiminut muistikuva heidän yhteisistä hetkistään kiihkeän seksin merkeissä. Kun Anna näkee pitkästä aikaa Peten uudelleen, hän kuvailee tätä seuraavasti:

Kapteeni Pete oli siviileissä – golfpaidassa ja prässihousuissa, tukka timmisti paikoilleen taputeltuna. Ei varsinaisesti mikään joka tytön märkä uni. [--] Hän oli ihan komea muttei niin tyrmäävä kuin muistikuvissani univormussaan, hiukset sekaisin ja kasvot mutaisina.

Sääli. Hän oli ajanut partansa illallista varten ja näytti paljon nuoremmalta. Lähemmin tarkasteltuna iho melkein kiilsi. Oliko hän laittanut naamavoidetta? Olin luullut Kabulia metroseksuaalivapaaksi vyöhykkeeksi. (OL, 62.)

Alaluvussa 3.2.1 esittelin sitä, kuinka Anna oli huolissaan omasta ulkonäöstään Markin seu-rassa, kun Annan hiukset olivat sotkuiset ja vaatteet mutaiset. Tällöin Anna koki olevansa epä-viehättävä Markin silmissä. Kuitenkin Peteä Anna pitää epä-viehättävämpänä hiukset sekaisin ja kasvot mutaisina. Likaantuneet vaatteet kertovat Annalle ehkä toiminnallisuudesta, jota hän pitää viehättävänä maskuliinisena piirteenä, mutta epäviehättävänä feminiinisenä piirteenä.

Chick litin päähenkilönaisille sallitaan perinteisiä maskuliinisia piirteitä, mutta mieshahmojen tyypillisesti feminiinisinä pidettyjä piirteitä oudoksutaan. Myöhemmin Anna kommentoi Pe-ten ulkonäköä sanoilla ”ihan komea” mutta ei tyrmäävä. Burnsin mainitseman upean ulko-näön kriteerit eivät siis aivan täyty.

Anna kokee Peten ulkonäöstä huolehtimisen luotaantyöntävänä piirteenä ja enemmänkin suurten kaupunkien muotivirtauksena. Miehen ulkonäöstä huolehtimisen, esimerkiksi kasvo-voiteen käyttämisen, Anna saattaa kokea liian feminiinisenä piirteenä, joka vähentää Peten maskuliinisuutta ja näin ollen tämän kiinnostavuutta. Toisin sanoen Peten piirteet eivät vastaa Annan käsitystä ihannemaskuliinisuudesta. Sen sijaan univormussa ja mutaisena Anna kokee Peten enemmän maskuliinisena ja haluttavana. Univormut ovatkin perinteisesti hegemonisen maskuliinisuuden, sotilaallisuuden sekä vallan merkki. Feminiiniset miehet ovat usein chick litissä päähenkilön parhaita kavereita, eivät mahdollisia kumppanikandidaatteja. Maskuliinisia piirteitä omaavia miehiä ihannoidaan, kun taas feminiinisinä pidettyjä piirteitä Anna pitää luo-taantyöntäviä kumppania etsiessä. Peten feminiiniset piirteet voivat myös toimia Markin mas-kuliinisten piirteiden korostajana.

Burnsin mainitsema salaperäisyys näkyy myös Markissa. Mark on korkea-arvoinen työntekijä huippusalaisen tiedustelupalvelun hommissa. Markin työkuviot selviävät Annalle vasta tarinan

lopussa, mutta hänen salaperäisistä työkuvioistansa vihjaillaan koko teoksen ajan. Salaperäi-set miehet kiinnostavatkin chick-tekstien päähenkilönaisia. Juonikaava siitä, että päähenkilö-mies on ensin salaperäinen, kunnes paljastuukin sankariksi, ei ole uusi keksintö. Tämä juoni-kuvio juontaa juurensa jo Jane Austenin aikoihin, kun esimerkiksi Ylpeyden ja ennakkoluulon herra Darcy näyttäytyy aluksi salaperäisenä hahmona, jota päähenkilö Elizabeth tajuaa aluksi arvioineensa väärin. Oppiessa tuntemaan todellisen herra Darcyn, rakastuu Elizabeth tähän todella. Juliette Wells (2006, 59) toteaakin ”chick litin sankarittarien olevan Austenin jälkeläi-siä” (oma käännös). Burns (2011, 13) esittää salaperäisyyden olevan yksi vallankäytön muo-doista, jossa salaperäinen mies tiedostamattaan tai tiedostaen ylläpitää valtaa suhteessa nais-päähenkilöön. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että naispäähenkilölle tulee pakkomielteinen tarve päästä selville miehen salaperäisyydestä. Burns (mt.) myös viittaa tällä valtasuhteella salaperäisyyden lisäävän miehen maskuliinisuutta, sillä valta ja kontrollointi on yksi maskulii-nisuuteen liitetty piirre.

Burns (mt., 9) esittää, että chick-tekstien tavoitellut miehet kuvataan lähes poikkeuksetta me-nestyneinä. Menestyksestä saattaa Burnsin (mt., 10) mukaan kertoa myös esimerkiksi puku.

Oman tulkintani mukaan myös univormu voi symboloida näissä teksteissä menestystä. Esi-merkiksi kapteeni Peten Anna kokee haluttavampana likaisessa univormussaan kuin siviilivaat-teissaan (OL, 62). Burns (mt., 11) kuitenkin huomauttaa, ettei menestyksen tarvitse välttä-mättä näkyä korkea-arvoisena virkana, vaan menestyksen määreeksi riittää myös se, että on hyvä siinä, mitä tekee. Esimerkiksi Sophie Kinsellan teoksessa Varsinainen talousihme (2005) tavoiteltu mies on puutarhuri tai elokuvassa Tapahtui Vegasissa (engl. What Happens in Ve-gas, 2008) päähenkilömies on puuseppä. Menestyneen miehen tavoittelua on nähtävissä myös suomalaisessa chick litissä, vaikka kotimaisen kirjallisuuden kentällä naiset tavoittelevat myös niin kutsuttuja ”tavallisia” miehiä. Myös Markista syntyy mielikuva, että hän on menes-tynyt urallaan. Mielikuvaa luo esimerkiksi se, että Markilla näyttää olevan suora pääsy paik-koihin, jonne puolestaan Anna joutuu keinotella itsensä. Mark seuraa Annaa ja tuntuu olevan koko ajan perillä Annan liikkeistä.

Myös miehen perhekeskeisyys ja kotielämästä nauttiminen ovat chick litin naispäähenkilöille tärkeitä piirteitä. Usein nämä miehet osaavat esimerkiksi kokata, samalla kun naispäähenkilöt kömmähtelevät keittiössä. Esimerkiksi Mark Darcy pelastaa Bridget Jonesin illallisen ja Kiho opettaa Carrieta kokkaamaan. Tässä suhteessa naiset rikkovat perinteistä naisroolia olemalla

surkeita keittiössä tai osoittamalla välinpitämättömyyttä ruuanlaittoa kohtaan. Esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjan Carrie toteaa käyttävänsä uuniaan varastointiin. Kodinhoidon kuvaami-nen ei korostu myöskään Operaatio Lipstickissä, ja tilanteet esimerkiksi keittiössä ovat pääasi-assa hetkiä, jolloin Anna tai Kelly valmistavat toisillensa cocktaileja. Markin perhekeskeisyy-destä ei Operaatio Lipstickin lukija voi olla varma, mutta Anna haaveilee perheen perustami-sesta Markin kanssa, joten Anna oletettavasti kokee Markin perhekeskeiseksi mieheksi.

Burnsin (2011, 15) mukaan se, että päähenkilömies osoittaa emotionaalisia puoliaan, tuntuu vetoavan naisyleisöön ja naispäähenkilöön. Tämä emotionaalinen puoli korostuu usein esi-merkiksi päähenkilömiehen sydänsuruina. Mies voi olla hiljattain eronnut tai jätetty, ja pää-henkilönainen on se, joka pystyy korjaamaan miehen särkyneen sydämen. (mt., 14.) Tässä suhteessa Operaatio Lipstickin Anna ei noudata tyypillistä chick lit -sankarittaren mallia, koska Anna ei osoita halua ”korjata” miehen sydäntä. Esimerkiksi kapteeni Peteä – ja myös itseään – Anna kuvaa ”särkyneiksi tyypeiksi” (OL, 63), mutta tämä piirre ei silti vetoa Annaan. Pete avautuu murheellisista ajatuksistaan ja onnettomasta avioliitostaan Annalle, mutta tällainen avoimuus tuntuu olevan Annalle lähinnä luotaantyöntävä piirre. Burnsin ihannemiehen kuu-desta piirteestä voidaan siis ajatella kapteeni Peten täyttävän emotionaalisen puolen osoitta-misen, mutta Anna ei tunnu olevan kiinnostunut tästä piirteestä. Peten avoimuus myös vä-hentää hänen salaperäisyyttään, joka Burnsin (mt., 13) mukaan oli yksi päähenkilönaista kiin-nostava ominaisuus.

Anna ei tunnu olevan tästä emotionaalisen puolen osoittamisesta niin kiinnostunut myöskään Markin kohdalla, sillä Anna kertoo pitävänsä miehistä, jotka välttävät turhaa höpöttelyä (OL, 17). Tosin, vaikka Pete avautuu omista tuntemuksistaan, kokee Anna, ettei Pete ole hänen asioistansa kiinnostunut, vaan keskustelu Peten kanssa kääntyy nopeasti Peten yksinpuhe-luksi. Sen sijaan Mark osoittaa kiinnostusta Annan asioita kohtaan. Markia kiinnostavat erityi-sesti sellaiset tekijät, jotka liittyvät Annan turvallisuuteen. Tämä tekee aluksi vaikutuksen An-naan, mutta liiallisesta holhoamisesta Anna ei nauti. Mark osoittaa halua suojella Annaa, mikä rikkoo Annan omaa itsenäisyyden tunnetta, mutta toisaalta Mark osoittaa näin omistautu-mista Annaa kohtaan.

Päähenkilönaiselle omistautumisen Burns (mt., 17) määrittelee ehkä kaikkein tärkeimmäksi piirteeksi. Jos mies ei ole täysin omistautunut naiselle jo tarinan alussa, niin viimeistään lo-pussa. Tämä naiselle omistautuminen osoittaa sen, että mies on todella se oikea ja tarinan todellinen sankari. (mt., 17.) Operaatio Lipstickissä Mark yrittää toistuvasti suojella Annaa vaa-roilta. Tarinan loppupuolella Anna joutuu siepatuksi, mutta pelastuu Markin sekä parhaan ys-tävänsä Kellyn avustuksella. Mark toimii kuitenkin sankarina saapuessaan pelastamaan Annaa.

Mark kiipeää ikkunasta sisään huoneeseen, jossa Annaa pidetään vankina, ja yhdessä he pois-tuvat Markin suunnitelman mukaisesti turvaan. Kohtauksessa uudelleenkirjoitetaan saduille tyypillistä tilannetta, jossa prinssi pelastaa pulaan joutuneen neidon tornista. Mark osoittaa olevansa myös rationaalinen pelastaessaan Annan sieppaajilta. Omistautumalla Annan turval-lisuudelle saa Mark myös Annan luottamaan itseensä.

J. A. Allan (2019, 28) pohtii teoksessaan Men, Masculinities, and Popular Romance sitä, miksi stereotyyppinen, hegemoninen maskuliinisuus on edelleen ihanne romanttisessa fiktiossa.

Romanttinen viihdekirjallisuus on nimensä mukaisesti tarkoitettu viihteeksi, jonka tarkoitus on viihdyttää lukijaa. Allan (mt., 29) siteeraa Jan Cohnin vuonna 1988 kirjoittamaa määrittelyä romanssigenren sankarista, jonka mukaan romanssin sankari on eräänlainen fantasiaraken-nelma, jolla halutaan tuottaa lukijalle mielihyvää vallitsevan kulttuurin ihanteiden mukaisesti.

Esimerkiksi länsimaisessa kulttuurissa näitä ihanteita voisi olla yksilöllisyys, menestys, raha sekä valta. Romanssit heijastavat yhteiskuntaa, ja niiden edustama maskuliinisuus perustuu siihen kulttuuriin, jossa ne ovat kirjoitettu. (mt., 29.) Romanttinen viihdekirjallisuus on jo osoittanut korrelaatiota sukupuolen tasa-arvokehityksen sekä teosten miespäähenkilöiden välillä (Kamblé 2014, 87), mikä viestii genren muovautuvuudesta yhteiskunnan kehityksen mu-kana.

Burns (2011, 21) toteaa, ettei voida suoraan määritellä chick litin pohjalta sitä, millaista miestä naiset haluavat. Hän kuitenkin huomauttaa, että chick lit on suuressa suosiossa oleva genre, jonka teoksia kulutetaan jatkuvasti. Burnsin mielestä on siis huomionarvoista, että chick lit -teokset toistuvasti rakentavat samanlaista mieskuvaa: ”perhaps women feel they want this because they are told by these popular cultural texts that they should want this”. (Burns 2011, 21.) Burns esittääkin ajatuksen, että kuluttaja oppii pitämään tietynlaista mieskuvaa halutta-vana, koska kuluttajaa ohjataan ajattelemaan näin.

Annan miesmaku noudattelee Jokisen esittelemää länsimaista miesihannetta tarkasti. Tässä suhteessa teos ei uudista chick litin genrekonventioita. Myös chick lit -kirjallisuudelle tyypilli-nen ihannemies löytyy teoksen Markista. Markista on löydettävissä kaikki Burnsin mainitse-mat kuusi ominaisuutta, kun taas Petestä näitä ominaisuuksia löytyy vain muutama. Anna kui-tenkin erottuu tyypillisestä chick lit-sankarittaresta ainakin sillä, ettei sydänsuruista kärsivä mies vetoa häneen. Annan miesmaun mukaan, mitä maskuliinisempi mies on, sitä kiinnosta-vammaksi hän osoittautuu Annan mielestä. Feminiinisinä pidetyt piirteet Anna kokee puoles-taan luopuoles-taantyöntävinä. Toisten hahmojen feminiiniset piirteet myös korostavat Markin mas-kuliinisia piirteitä. Maskuliinisuutta kuvataan ihannoiden hegemonisen maskuliinisuuden piir-teitä, mikä on tyypillistä romanttiselle naisviihdekirjallisuudelle.