Milla Mäenhovi
NAISKATSE JA MASKULIINISUUDEN REPRESENTAATIOT PIA HEIKKILÄN
CHICK LIT -ROMAANISSA OPERAATIO LIPSTICK
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2022
Milla Mäenhovi: Naiskatse ja maskuliinisuuden representaatiot Pia Heikkilän chick lit -romaanissa Operaatio Lipstick
Pro gradu -tutkielma Tampereen yliopisto
Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma Maaliskuu 2022
Tässä tutkielmassa tutkin chick lit -kirjallisuuden lajipiirteitä Pia Heikkilän teoksessa Operaatio Lipstick. Tut- kielmassani haluan selvittää, millaista naiskatsetta (female gaze) teos tuottaa ja millaista maskuliinisuutta hah- morepresentaatioissa rakennetaan. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on aiemmassa chick-tekstien tutkimuk- sessa sekä feministisessä kirjallisuudentutkimuksessa. Metodina tässä tutkimuksessa käytän monitieteistä tekstianalyysiä, tarkemmin sosiaalitieteen ja mediatutkimuksen puolelta ammentavaa representaatioanalyy- sia.
Tutkimukseni rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan: Millaista naiskatsetta teos tuottaa? Miten mies- hahmoja representoidaan teoksessa, ja millaista maskuliinisuutta representaatiot tuottavat? Uudistavatko vai toisintavatko representaatiot lajin kuvastoa ja konventioita? Chick lit -kirjallisuuden maskuliinisuuden repre- sentaatioiden tutkimus on ollut tutkimuskentällä vähäistä, sillä naisviihteen tutkimukset ovat keskittyneet tutki- maan lähinnä naishahmoja ja naistoimijuutta. Lähestyn aihetta naiskatseen käsitteen avulla, sillä hahmorep- resentaatiot suodattuvat teoksen kertojan naiskatseen kautta. Naiskatseen käsite tulee alun perin elokuvatut- kimuksen puolelta, mutta sitä on sovellettu myös kirjallisuudentutkimuksessa. Hahmorepresentaatioita ja nii- den välittämää maskuliinisuutta tutkittaessa tulee representaation sekä hegemonisen maskuliinisuuden käsit- teet oleellisiksi työkaluiksi. Tutkielmani keskeisin tutkimuskysymys käsittelee sitä, uudistaako vai toisintaako Heikkilän teos chick lit -kirjallisuudelle tyypillisiä piirteitä. Suhteutan Heikkilän teoksen piirteitä kansainvälisen chick litin ominaispiirteisiin, sillä näitä piirteitä on havaittavissa teoksesta.
Tutkimukseni osoittaa, että Heikkilän teoksen naiskatsetta ohjaa esimerkiksi chick lit -kirjallisuudelle tyypillinen sinkkudiskurssi sekä muut genrelle tyypilliset ominaispiirteet, mutta myös esimerkiksi teoksen poikkeukselli- sella miljööllä on vaikutusta siihen, millaista naiskatsetta teos rakentaa. Teoksen ihannemaskuliinisuus nou- dattelee länsimaista miesihannetta ja on näin myös uskollinen genrelleen. Päähenkilön mieltymykset sanele- vat sen, kuinka haluttavina tai epähaluttavina mitäkin maskuliinisuuden sekä feminiinisyyden piirteitä kuvataan.
Analyysissani huomasin, että hahmorepresentaatioissa toistuivat muun muassa esineellistävä kuvaus, hege- moninen maskuliinisuus, miestoimijuuden hidas kehittyminen mediakulttuurissa sekä toisaalta postfeministi- sen naistoimijuuden kehittyminen.
Avainsanat: chick lit, naiskatse, representaatio, maskuliinisuus
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –ohjelmalla.
Sisällys
1 Johdanto 1
1.1 Tutkimuskohde ja tutkimuskysymykset 1
1.2 Tutkimusaineiston esittely 3
1.3 Aiempi tutkimus 5
1.4 Tutkimuksen eteneminen 6
2 Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat 8
2.1 Naiskatse 9
2.2 Sukupuolirepresentaatio 11
2.3 Kriittinen miestutkimus 14
2.4 Stereotypia 16
2.5 Chick lit -kirjallisuuden historia 16
2.6 Chick lit ja postfeminismi 19
3 Kertoja ja kertojan naiskatse 22
3.1 Operaatio Lipstickin Anna 23
3.2 Naiskatse teoksessa 27
3.2.1 Sinkkudiskurssi näkökulman ohjaajana 29
3.2.2 Miljöön vaikutus naiskatseeseen 35
4 Maskuliinisuuden representointi 39
4.1 Esineellistävä kuvaus 41
4.2 Hegemoninen maskuliinisuus haluttavana 47
4.3 Naistoimijuus ja maskuliinisuuden representaatiot 54
5 Johtopäätökset 59
6 Lähteet 62
1 Johdanto
1.1 Tutkimuskohde ja tutkimuskysymykset
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani naiskatsetta sekä maskuliinisuuden representaatioita Pia Heikkilän vuonna 2013 julkaistussa chick lit -romaanissa Operaatio Lipstick (käytän lyhen- nettä OL). Analysoin teoksen henkilöhahmoja sekä kuvauksista välittyvää maskuliinisuuden representaatiota. Lähestyn aihetta naiskatseen kautta, sillä teoksen hahmot kuvataan kertoja- päähenkilön näkökulmasta. Naiskatseen termi tulee alun perin elokuvatutkimuksen puolelta, mutta sitä on sovellettu myös kirjallisuudentutkimukseen. Kiinnitän analyysissäni huomiota myös chick litin genrekonventioihin ja tarkastelen sitä, uudistaako vai toisintaako Operaatio Lipstick genrelleen tyypillisiä piirteitä.
Chick lit -kirjallisuudesta on Suomessa toisinaan käytetty synonyymeina esimerkiksi seuraavia termejä: sinkkukirjallisuus, mimmikirjallisuus, likkakirjallisuus sekä pimukirjallisuus. Mikään näistä suomenkielisistä vastineista ei ole saanut yhteistä kannatusta, joten Suomen kielitoi- misto pitää termiä ”chick lit” sopivana nimityksenä myös Suomessa. (Nevalainen 2015, 78‒
79.) Tässä tutkimuksessa käytän kansainvälistä termiä ”chick lit” Operaatio Lipstickin kansain- välisen taustan vuoksi, sillä teos suunnattiin alun perin kansainvälisille markkinoille. ”Sinkku- kirjallisuus” on myös varteenotettava termi, mutta nimitys jättää parisuhteeseen keskittyvät teokset rajauksen ulkopuolelle. Tästä syystä koen termin ”chick lit” olevan koko genreä pa- remmin kuvaava. Chick litin audiovisuaalisesta vastineesta käytetään puolestaan termiä chick flick. Puhuessani yleisesti chick lit -kirjallisuudesta sekä chick flick -elokuvista ja -sarjoista, esi- merkiksi käsitellessäni näiden yhteisiä piirteitä, käytän termiä chick-tekstit.
Koska chick lit -teoksissa pääpaino on naisnäkökulmassa ja naiseudessa, on kirjallisuudentut- kimuksessa tutkittu chick lit -kirjallisuuden välittämää naiskuvaa. Chick-tekstejä tutkinut Amy Burns (2011, 2) toteaa, että mieshahmojen tutkimus on jäänyt vähemmälle. Mieskuvatutki- muksen vähäisyys chick litin tutkimuksessa on kiinnostavaa, sillä chick lit -tekstit sisältävät hy- vin paljon miesten kuvauksia. Näissä teksteissä päähenkilö usein kiinnittää mieshahmoihin enemmän huomiota kuin naishahmoihin, lukuun ottamatta päähenkilön itseään koskevaa kri- tiikkiä, esimerkiksi omaa ulkonäköään kohtaan. Mieshahmoja rakennetaan kuvaillen sekä heistä keskustellen. (mt.) Chick litiä tutkinut Stephanie Harzewski (2006, 38) sen sijaan toteaa,
että chick lit -kirjallisuudessa usein saatetaan kuvata esimerkiksi hääseremonioita enemmän kuin itse sulhasta. Vaikka mieskuvauksia on paljon, jäävät ne usein ohuiksi. Mieskuvaus pai- nottuu ulkoisiin tekijöihin ja miehiä kuvataan naisten näkökulmasta (Nevalainen 2015, 65).
Koska chick-tekstit ovat suosittuja ja paljon kulutettuja, on tärkeää lähteä tutkimaan sitä, mil- laisia mieskuvia teokset rakentavat ja millaisia ovat miesten ja maskuliinisuuksien ideaalit näissä teksteissä. Koska chick lit on usein myös oman aikansa kuvausta, saadaan teoksia tutki- malla tietoa julkaisuajan vallitsevista ihanteista ja trendeistä.
Lähestyn tutkimusaihettani seuraavien tutkimuskysymysten avulla:
1. Millaista naiskatsetta teos tuottaa?
2. Miten mieshahmoja representoidaan teoksessa? Millaista maskuliinisuutta representaatiot tuottavat?
3. Uudistavatko vai toisintavatko representaatiot lajin kuvastoa ja konventioita?
Tarkoituksenani on tutkia, millaista maskuliinisuutta representoidaan yhdessä chick lit -teok- sessa, tässä tapauksessa Heikkilän Operaatio Lipstickissä, ja kuinka tämä suhteutuu chick lit - kirjallisuuden lajikonventioihin sekä esimerkiksi länsimaisen maskuliinisuuden representaati- oihin. Tutkielmani hypoteesina on, että Heikkilän teoksen henkilöhahmoissa on havaittavissa chick lit -teoksille ominaisia lajipiirteitä. Yksi esimerkki tällaisesta chick litille ominaisesta piir- teestä on esimerkiksi naisellisuuden kliseillä leikittely tai ohuet mieshahmojen representaa- tiot. Oletan, että stereotyyppisillä sekä karikatyyrimäisillä hahmoilla rakennetaan myös teok- sen huumoria. Stereotyyppiset sekä karikatyyriset nais- ja mieshahmot ovat chick lit -kirjalli- suudelle tyypillisiä (Nevalainen 2015, 86; Umminger 2006, 247), ja niitä jopa odotetaan näiltä teoksilta (Montoro 2012, 74). Toinen hypoteesini on, että naishahmoille sallitaan enemmän maskuliinisina pidettyjä piirteitä kuin mieshahmoille feminiinisinä pidettyjä piirteitä. Kiinnos- tavaa on myös pohtia, miksi teos toisintaa esimerkiksi tietynlaisia mieskuvia.
Vaikka Heikkilän teos yhdistelee chick lit -piirteiden lisäksi myös esimerkiksi seikkailukerto- muksen piirteitä, koen mielekkääksi lähteä tutkimaan Operaatio Lipstickiä juuri chick lit -kir- jallisuuden näkökulmasta. Operaatio Lipstickiä voisi ajatella myös eräänlaisena hybridinä, joka ei ole puhtaasti pelkkää chick litiä teoksen sotamiljöön ja -tematiikan sekä jännittävän toimin- tajuonen takia. Chick lit -teoksen piirteet ovat kuitenkin selkeästi havaittavissa, ja siksi ajatte- len Heikkilän teoksen edustavan juuri chick lit -kirjallisuutta. Tulen avaamaan näitä piirteitä
tarkemmin alaluvussa 2.5 sekä luvussa 3. Uskon teoksen ”chicklitmäisyyden” perustuvan juuri teoksen henkilöhahmoihin, joihin tässä tutkimuksessa paneudun representaatioita tutkien.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys on aiemmassa chick-tekstien tutkimuksessa sekä feminis- tisessä kirjallisuudentutkimuksessa, johon nais- ja mieskuvatutkimus pohjautuu. Naiskatseen käsite tulee alun perin elokuvatutkimuksen puolelta, johon tutkielmassani myös viittaan. Nais- katseen käsite on oleellinen osa tutkielmaani, sillä hahmokuvaukset suodattuvat teoksessa naiskatseen kautta. Tutkittaessa teoksen hahmoja tulee myös representaation käsite oleel- liseksi työkaluksi. Paneudun myös feminiinisyyden sekä maskuliinisuuden määritelmiin sekä aiempiin tutkimuksiin. Metodina tässä tutkimuksessa käytän monitieteistä tekstianalyysia, tarkemmin sosiaalitieteen ja mediatutkimuksen puolelta ammentavaa representaatioanalyy- sia. En koe mielekkääksi lähteä analysoimaan tutkimusaineistoani ainoastaan kirjallisuuden teorioita hyödyntäen, koska chick lit -kirjallisuus on postfeministisen mediakulttuurin tuote ja näin ollen kytköksissä myös muihin mediakulttuurin tuotteisiin ja ilmiöihin.
1.2 Tutkimusaineiston esittely
Operaatio Lipstick kertoo kolmekymppisestä sotakirjeenvaihtaja Anna Sandströmistä Afganis- tanin Kabulissa. Anna on toimittaja, joka työskentelee brittiläiselle GNN-kanavalle. Töiden ohella Anna viettää railakasta sinkkunaisen elämää, kun sinkkumiehiä sekä bileitä riittää myös sotatoimialueella. Annan lähipiiri koostuu hänen kahdesta kämppiksestään – australialaisesta Kellystä sekä brittiläisestä Timistä. Kabulissa on myös Annan arkkivihollinen, ”kimallekotka”
Shabita, joka kilpailee Annan kanssa sekä samoista uutisjutuista että samoista miehistä. Teok- sen alussa Anna tutustuu salaperäiseen turvallisuustyöntekijä Markiin, joka kulkee tarinassa mukana koko teoksen ajan. Annan elämä saa jännittäviä käänteitä, kun hän lähtee selvittä- mään Kellyn entisen miesystävän yhteyksiä laittomiin asekauppoihin. Anna joutuu vaarallisiin tilanteisiin, joista hänet lopulta pelastaa oma nokkeluus sekä Kellyn ja Markin avustus.
Kohdeteokseni kirjailija Pia Heikkilä on kansainvälistä uraa tehnyt toimittaja. Hän on työsken- nellyt suurille mediayhtiöille, kuten Al-Jazeeralle, CNN:lle, CNBC:lle, Nationalille sekä Guar- dianille. Hän on myös toiminut muun muassa kirjeenvaihtajana Afganistanissa. Operaatio Lipstick on Heikkilän itse kirjoittama versio hänen englanninkielisestä esikoisromaanistaan
Operation Lipstick, joka julkaistiin vuonna 2012. Teoksen suomenkieliseen versioon Heikkilä teki joitakin muutoksia, kuten vaihtoi päähenkilön syntytaustan tanskalaisesta suomalaiseksi.
Heikkilä itse on haastatteluissa (esimerkiksi Turun Sanomien verkkoaineisto 4.6.2013) toden- nut kirjoittaneensa englanninkielistä versiota brittiyleisölle, kun taas suomenkielistä versiota suomalaisyleisölle. Teos sai myös jatko-osan nimeltä Koodinimi Kajaali (2014).
Suhteutan tutkimukseni havaintoja yleisesti chick lit -kirjallisuuden piirteisiin, vaikka kohdete- okseni lukeutuukin suomalaiseen kirjallisuuteen, jolla voisi myös olla omiakin tunnusomaisia piirteitä. Suomalaista chick lit -kirjallisuutta1 on julkaistu jonkin verran. Suurin ero kotimaisen ja ulkomaisen chick lit -kirjallisuuden välillä on usein teosten miljöö. Kansainvälinen chick lit sijoittuu usein New Yorkin tai Lontoon kaltaisiin suurkaupunkeihin, joita Suomesta ei löydy.
Tammen kustannusjohtaja Outi Mäkinen toteaa seuraavaa:
Kansainvälisen chick litin viihteellinen eskapismi perustuu juuri miljoonakaupunkien tunnet- tuihin paikkoihin, kuuluisiin ravintoloihin ja klubeihin, joista on ehkä kuullut. Helsinki ja maamme muut kaupungit antavat väistämättä vähän tylsemmät puitteet. (Gustafsson 2016.)
Operaatio Lipstick tuo suomalaiseen chick litiin kiinnostavan eroavaisuuden juuri miljöönsä kautta: tapahtumat sijoittuvat ulkomaiseen suurkaupunkiin, mutta tässä tapauksessa miljöö sijaitsee keskellä sotatoimialuetta. Operaatio Lipstickin jatko-osan, Koodinimi Kajaalin (2014), kannessa lukee iskulause ”kansainvälisen tason chick litiä”, mikä mielestäni pätee myös en- simmäiseen teokseen. Tästä kansainvälisestä ”chicklitmäisyydestä” kertoo miljöön lisäksi myös teoksen alkuperäinen englanninkielinenkin versio – teosta ei aluksi suunnattu pelkäs- tään kotimaiselle yleisölle, vaan laajemmin kansainvälisille markkinoille. Näin sanoi myös Heik- kilä itse Radio Novan Enbuske & Linnanahde Crew:n haastattelussa teoksen julkaisuaikoihin (4.6.2013). Tästä syystä koen mielekkääksi suhteuttaa Heikkilän teosta juuri chick lit -kirjalli- suuden yleisiin piirteisiin, eikä tarkastella teosta kotimaisen chick lit -kirjallisuuden näkökul- masta.
1Muutamia esimerkkejä kotimaisista chick lit -kirjailijoista ovat Kira Poutanen, Laura Paloheimo, Veera Vaahtera sekä Niina With.
1.3 Aiempi tutkimus
Termiä ”chick lit” ovat oletettavasti käyttäneet ensimmäisen kerran Chris Mazza sekä Jeffrey DeShell toimittamassaan naiskirjallisuusantologiassa Chick-Lit: Postfeminist Fiction vuonna 1995 (Nevalainen 2015, 79). Susanne Ferris ja Mallory Young ovat toimittaneet laajan artikke- likokoelman Chick Lit. The New Woman’s Fiction (2006), joka on yksi ensimmäisiä chick litiä laajasti käsitteleviä tutkimusjulkaisuja. Teos käsittelee paljon englanninkielistä chick litiä, mutta sisältää myös esimerkiksi Nóra Séllein artikkelin unkarilaisesta chick litistä. Merkittäviä chick litin tutkijoita ovat myös esimerkiksi Stephanie Harzewski ja Rocío Montoro. Näistä Mon- toron Chick Lit. The Stylistics of a Cappuccino Fiction (2012) -tutkimus on ensimmäinen chick lit -kirjallisuudesta tehty tyyli- ja lukijatutkimus. Genrelähtöistä tutkimusta eurooppalaisesta chick litistä sen sijaan on tehnyt Anette Peitz. (Nevalainen 2015, 20.) Omaa tutkimusaihettani lähellä on esimerkiksi Amy Burnsin (2011) julkaisema artikkeli ”‘Tell me all about your new man’: (Re)Constructing Masculinity in Contemporary Chick Texts”, jossa Burns tutkii maskulii- nisuuden representaatioita chick flick -elokuvassa The Holiday.
Chick lit -kirjallisuus ja suomalainen chick lit eivät ole vielä saaneet kovinkaan suurta suosiota suomalaisissa tutkimuspiireissä. Terhi Nevalaisen Itä-Suomen yliopistossa julkaistu väitöskirja vuonna 2015 on toistaiseksi ainoa Suomessa julkaistu väitöskirja chick lit -kirjallisuudesta. Väi- töskirjassaan Nevalainen paneutuu chick lit -kirjallisuuden historiaan sekä postfeministiseen olemukseen lukijatutkimuksen kautta. Hänen tutkimuksessansa mukana olevista teoksista yksi on kotimaisen chick lit -kirjallisuuden edustaja, kun taas muut ovat ulkomaista tuotantoa.
Nevalaisen väitöskirja on merkittävä suomalainen chick lit -tutkimus, koska vastaavan laajuista tutkimusta ei ole Suomessa tehty chick litistä. Chick litistä on julkaistu joitakin pro gradu -tut- kielmia sekä opinnäytetöitä.2 Aihetta on myös sivuttu useissa artikkeleissa, esimerkiksi Markku Soikkeli, Myry Voipio, Kukku Melkas sekä Jenni Ukkonen ovat kirjoittaneet chick litistä, osa tosin käyttäen nimitystä ”sinkkukirjallisuus”. Suomessa julkaistut chick litiä käsittelevät tutkimukset ovatkin usein artikkelimittaisia (Nevalainen 2015, 20). Koska chick lit -kirjallisuutta ei ole paljon vielä ehditty Suomessa tutkia, on pro gradu -tutkielmani aihe tärkeä. Omassa
2 Esimerkkejä: Lahtinen, Laura 2017. Chick lit -kirjallisuus Suomen yleisissä kirjastoissa -maakuntakirjastojen tar- kastelua. Opinnäytetyö. SeAMK; Kärppä, Jenni 2011. Bushnellin Trading Up Edith Whartonin romaanin The Cus- tom of the Country uudelleenkirjoituksena. Pro gradu. Turun yliopisto; Paakkanen, Elli 2010. Petra Pan Mikä- Mikä-Maassa: suomalaisen chick lit -kirjallisuuden tarkastelua. Pro gradu. Helsingin yliopisto.
tutkimuksessani hyödynnän Nevalaisen väitöskirjaa lähinnä chick litin historian taustoituk- sessa, mutta tutkimusaiheellisesti pro graduni eroaa Nevalaisen väitöskirjasta. Nevalainen si- vuaa tutkimuksessaan mies- ja naiskuvia, mutta ei ole perehtynyt näiden representaatioihin sen tarkemmin.
Tutkielmassani viittaan useasti teokseen Bridget Jones -elämäni sinkkuna3 (josta käytän lyhy- empää nimeä Bridget Jones), televisiosarjaan Sinkkuelämää4 sekä näistä tehtyihin tutkimuk- siin. Edellä mainitut teokset ovat chick-tekstien klassikoita sekä suunnannäyttäjiä. Näitä kahta on myös tutkittu eniten chick litin kentällä, joten chick-tekstien tutkimus pohjautuu pitkälti näihin teoksiin. Lähdemateriaalia etsiessäni huomasin, että 2000-luvulla chick-tekstien tutki- mus on ollut suositumpaa kuin muina aikoina. Tästä johtuen monet tämänkin tutkimuksen lähteistä ajoittuvat 2000-luvulle, mutta uudempaakin tutkimusaineistoa toki löytyy. Vaikka osa käyttämistäni lähdemateriaaleista onkin noin 20 vuotta vanhoja, ei oma tutkimuskohtee- nikaan, Operaatio Lipstick, ole enää uusi teos. Operaatio Lipstick myös hyödyntää 1990- ja 2000-lukujen chick lit -teoksille tyypillisiä piirteitä, sekä viittauksia esimerkiksi Bridget Jonesiin on löydettävissä teoksesta.
1.4 Tutkimuksen eteneminen
Luvussa 2 avaan tutkielmani kannalta keskeisiä käsitteitä sekä käyttämääni teoreettista viite- kehystä. Esittelen aluksi naiskatseen käsitettä. Tämän jälkeen siirryn representaation käsittee- seen ja pohjustan sitä, miksi olen valinnut sukupuolirepresentaatiot tutkimuksen aiheeksi.
Lähdettäessä tutkimaan maskuliinisuuden representaatioita nousee mieskuvatutkimus tärke- äksi teoreettiseksi viitekehykseksi. Representaatioiden jälkeen esittelenkin kriittisen miestut- kimuksen teoriaa ja sitä, miten tämä teoria näkyy omassa tutkimuksessani. Kriittisen miestut- kimuksen yhteydessä käyn läpi myös hegemonisen maskuliinisuuden käsitteen. Koska tutkiel- mani analyysissa toistuu myös stereotypian käsite, avaan käsitettä luvussa 2. Luvun lopuksi paneudun chick lit -kirjallisuuden historiaan sekä käsittelen postfeminismin suhdetta chick lit -kirjallisuuteen.
3 Alkuteos julkaistu vuonna 1996.
4Televisiosarja pohjautuu Candace Bushnellin teokseen Sex and the City (1996).
Luku 3 on ensimmäinen analyysiluku, jossa paneudun naiskatseeseen. Tässä luvussa pyrin vas- taamaan tutkimuskysymykseeni ”millaista naiskatsetta teos tuottaa?”. Lähestyn tutkimusky- symystäni esittelemällä Operaatio Lipstickin kertojaa sekä kertojan suhdetta chick lit -kirjalli- suuteen. Luvussa tutkin sitä, miten Operaatio Lipstickin Anna suhteutuu chick lit -päähenkilöi- den jatkumoon ja millaista naiskatsetta Annan hahmo tuottaa. Paneudun myös niihin tekijöi- hin, jotka vaikuttavat Annan naiskatseeseen. Näitä ovat muun muassa sinkkudiskurssi sekä teoksen miljöö.
Luku 4 on toinen analyysilukuni, jossa keskityn maskuliinisuuden representaatioihin. Tässä lu- vussa pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini: Miten mieshahmoja representoidaan teok- sessa? Millaista maskuliinisuutta representaatiot tuottavat? Uudistavatko vai toisintavatko representaatiot lajin kuvastoa ja konventioita? Jaottelen analyysiani keskeisimpien havainto- jeni mukaan, jotka ovat esineellistävä kuvaus, hegemoninen maskuliinisuus haluttavana piir- teenä sekä naistoimijuus ja maskuliinisuuden representaatiot.
2 Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat
Tässä luvussa avaan tarkemmin naiskatseen, sukupuolirepresentaation, stereotypian, feminii- nisyyden, maskuliinisuuden sekä hegemonisen maskuliinisuuden käsitteitä ja niiden taustalla vaikuttavaa tutkimusta. Lisäksi esittelen chick lit -kirjallisuuden genreä tarkemmin, sillä tutki- muksessani suhteutan tekemiäni havaintoja chick lit -kirjallisuuden lajirepertoaariin. Lajitut- kija Alastair Fowler selittää lajirepertoaarin käsitettä (engl. generic repertoire) piirteiden jouk- kona, jotka usein toistuvat tietyn genren edustajissa (Fowler 1985, 55). Nämä toistuvat sa- mankaltaisuudet saavat tietyn kirjallisuuden lajin edustajat muistuttamaan toisiaan. Esimer- kiksi chick lit -kirjallisuudessa toistuvia samankaltaisuuksia löytyy päähenkilöistä, kerronnasta, tapahtumapaikoista sekä teosten aiheista. Käsittelen näitä lisää alaluvussa 3.1.
Suomenkielinen termi ”sukupuoli” korostaa vanhentunutta käsitystä sukupuolen binäärisyy- destä. Nykykäsityksen mukaan sukupuoli ymmärretään performatiivina, josta esimerkiksi su- kupuolentutkija Judith Butler kirjoitti klassikkoteoksessaan Hankala sukupuoli (engl. Gender trouble, 1990), tai spektrinä, jota ei voida jaotella kahteen kategoriaan. Juvonen, Rossi ja Sa- resma (2010, 11–12) puhuvat feministisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen piireissä käydystä keskustelusta, jossa osa tutkijoista vierastaa termin ”sukupuoli” käyttöä, sillä sana muodostuu osista ”suku” ja ”puoli”. Sanat ”suku” ja ”puoli” voivat osaltaan ”ylläpitää ja vah- vistaa kaksijakoisuutta ja heteronormatiivista parisuhde- ja perhejärjestystä” (mt.). Juvonen, Rossi ja Saresma (mt., 12) kuitenkin toteavat, että sukupuolentutkimus on vakiintunut kuvaa- vaksi kattokäsitteeksi tällä tieteenalalla. Siinä missä esimerkiksi englanninkielisen tutkimuksen piirissä termillä sex tarkoitetaan biologista sukupuolta ja termillä gender sosiaalista suku- puolta, on suomen kielessä käytössä vain termi sukupuoli, jota voidaan täydentää lisämäärit- teillä. Tutkimukseni kohdeteoksen henkilöhahmoja kuvaillaan binäärisen sukupuolijaottelun mukaisesti, joten hyödynnän samaa jaottelua myös tutkimuksessani. Kuitenkin koen, että kiin- nostavampaa on sukupuolen sijasta keskittyä maskuliinisuuden ja feminiinisyyden tutkimi- seen, joita sukupuolirepresentaatioiden kautta välitetään.
Sukupuolentutkimuksen tutkija Michael Kimmel (2000, 3) toteaa, että sosiaalinen sukupuoli rakentuu maskuliinisuuksista sekä feminiinisyyksistä. Kimmelin mukaan (2000, 1) puhuttaessa
sukupuolista tulemme myös puhuneeksi hierarkiasta, vallasta ja eriarvoisuudesta. Oman tut- kielmani kannalta kiinnostava näkökulma on sosiaalinen sukupuolijärjestelmä, eli se, miten naiset ja miehet nähdään yhteiskunnassa ja kulttuurissa suhteessa toisiinsa (Juvonen, Rossi &
Saresma 2010, 12–13). Keskeisimmät näkökulmat sukupuoliin tutkielmassani ovat maskuliini- suuden sekä feminiinisyyden käsitteet sekä se, miten kohdeteokseni näitä rakentaa, muokkaa ja ylläpitää. Koska Operaatio Lipstick kuvailee henkilöhahmoja binäärisen jaottelun mukai- sesti, ovat sukupuolittamisen kysymykset tärkeitä myös tutkimuksessa. Kertoja-Anna asettaa miehet ja naiset vastakkain ja kategorisoi hahmoja sukupuolen perusteella hyödyntäen sa- malla sukupuolistereotypioita, esimerkiksi ilmaistessaan ”kaikki miehet ovat kusipäitä” (OL, 22). Käsittelen Annan binääristä jaottelua toiseuttamisen näkökulmasta tarkemmin alaluvussa 3.2.1.
2.1 Naiskatse
Oleellinen termi tutkittaessa Operaatio Lipstickin kerronnan näkökulmaa on female gaze eli naiskatse. Sanakirjamääritelmä naiskatseelle on seuraava:
The ways in which women and girls look at other females, at males, and at things in the world.
This concerns the kinds of looking involved, and how these may be related to identification, objectification, subjectivity, and the performance and construction of gender. (Oxford Refe- rence.)
Naiskatseella tarkoitetaan siis tapaa, jolla naiset katsovat toisia ihmisiä ja maailmaa, ja miten katseella tuotetaan identifikaatiota, esineellistämistä sekä sukupuolten rakentamista ja esit- tämistä. Monille termi viittaa naisten oikeuteen omaksua aktiivinen ja esineellistävä katse, joka perinteisesti on liitetty lähinnä miehiin. Näin ollen naiskatseen voidaan ajatella myös hei- kentävän jaottelua, jossa maskuliinisuus linkittyy aktiivisuuteen ja feminiinisyys passiivisuu- teen. Kuitenkin naiskatse voi kohdistua kehen tahansa sukupuolesta riippumatta, samoin kuin mieskatsekin. (Oxford Reference.) Oman tutkimukseni kannalta on kiinnostavaa tutkia esimer- kiksi sitä, millaista maskuliinisuuden ihannetta teoksen naiskatseen kautta rakennetaan.
Termi naiskatse (female gaze) on kehitetty elokuvatutkija Laura Mulveyn mieskatsetta (male gaze) käsittelevän artikkelin ”Visual Pleasure And Narrative Cinema” (1975) pohjalta. Termien käyttö on lähtenyt ajatuksesta, että Hollywood-elokuvien katsomisesta välittyvä mielihyvä on erilaista eri sukupuolille. Mulveyn mukaan kerronta Hollywood-elokuvissa asettaa usein naiset
katseen kohteiksi miesten ollessa katsojina. Esineellistävässä kuvauksessa on tavoitteena saada heteromies tuntemaan nautintoa. Mulvey esittää (1989, 19), että naishahmolla on pe- rinteisesti kaksi funktiota elokuvissa: toimia eroottisena objektina elokuvan muille hahmoille sekä eroottisena objektina elokuvaa katsovalle yleisölle. Mulveyn teorian mukaan katseella ja nautinnolla on siis yhteys. Esimerkiksi elokuvassa kuvaamisen keskittyessä naisen vartaloon, asetetaan naishahmo katseiden alaiseksi spektaakkeliksi. Aika pysähtyy ja toiminta taukoaa elokuvassa hetkeksi, jolloin keskitytään tämän – usein naisen – katseluun. Toiminta on siis si- doksissa mieshahmoihin ja kerronta tapahtuu mieskatseen kautta, kun taas naiset näyttäyty- vät passiivisessa valossa. Vastaavanlainen kuvaaminen ei koske miesvartaloa, mutta rinnak- kaisilmiönä mieskatseelle on naiskatse, joka esittää asiat päinvastaisella tavalla.
Mulveyn teoria on feministisen elokuvakritiikin tärkeä teos, joka kuitenkin on aiheuttanut myös paljon keskustelua sekä kritiikkiä. Keskustelua ja kritiikkiä ovat aiheuttaneet muun mu- assa teorian heteronormatiivinen oletus sekä lukkiutuminen ajatukseen aktiivisesta mieskat- seesta ja passiivisesta naiskatseesta. Mulveyn teoriaa pidetään silti merkittävänä, koska sen pohjalta ovat lähteneet ajatukset katsomisen valtasuhteista sekä median sukupuolittuneesta kuvastosta, jotka ovat edelleen keskiössä esimerkiksi feministisen mediatutkimuksen piirissä.
(Puustinen, Ruoho & Mäkelä 2006, 32‒33.) Keskustelua on aiheuttanut myös Mulveyn teorian pohjautuminen psykoanalyyttiseen teoriaan, jota monet tutkijat pitävät nykyaikana vanhen- tuneena.
Mies- ja naiskatseen käsitteitä on sovellettu kirjallisuudentutkimuksessa. Yksi tällainen ter- mejä kirjallisuudentutkimukseen soveltanut tutkija on Robyn Warhol. Myös Amy Burns (2011, 8) toteaa, että katseen käsitettä voidaan soveltaa kirjallisuudentutkimuksessa. Siinä missä chick flick -elokuvissa viehättävä maskuliinisuus näkyy miesvartaloiden visuaalisessa kuvaami- sessa, voidaan chick litissä katsetta verrata sanalliseen kuvailuun (mt.). Warhol (1996, 25) puo- lestaan vertaa elokuvatutkimuksen termiä ”katse” (engl. gaze) Gérard Genetten kirjallisuu- dentutkimuksessa käyttämään fokalisaation5 käsitteeseen.
5Genetten fokalisaatio on tässä tutkimuksessa naiskatseen tutkimisen taustalla vaikuttava teoria, johon en koe tarvetta paneutua syvällisesti.
Genette kehitteli fokalisaation käsitteen, jota Shlomith Rimmon-Kenan ja Mieke Bal ovat sit- temmin kehitelleet ja tarkentaneet. Genette (1972/1986, 189) määrittelee fokalisaation mer- kitsevän kerronnan fokusta, eli toisin sanoen fokalisaatiota voidaan ajatella näkökulmana tai perspektiivinä. Genette jaottelee fokalisaation kolmeen osaan, joita ovat nollafokalisaatio, ul- koinen fokalisaatio sekä sisäinen fokalisaatio (mt., 189–190). Näistä oman tutkimukseni kan- nalta keskeinen on sisäinen fokalisaatio. Sisäisellä fokalisaatiolla tarkoitetaan sitä, että kerto- vasta hahmosta tulee havaintojen fiktiivinen subjekti. (Genette 1983/1988, 74.) Toisin sanoen kertomus voi kertoa ainoastaan kaikesta siitä, mitä hahmo havaitsee, kokee tai ajattelee. Te- oksessa fokalisoija on siis tapahtumia havaitseva subjekti, kun taas fokalisoiduilla tarkoitetaan objekteja, jotka tulevat havaituiksi – fokalisoiduiksi – kertojan toimesta. Esimerkiksi teoksessa Operaatio Lipstick fokalisoija on kertoja-Anna, ja muut henkilöhahmot ovat fokalisoituja hah- moja, eli heidät kuvataan Annan näkökulmasta.
Warholin (mt., 25) mielestä elokuvan katse sekä kirjallisten tekstien fokalisointi ovat toimin- naltaan samanlaisia. Warholin (mt., 25–26) mukaan audiovisuaalisten tekstien tutkimuksessa käytetty termi gaze vertautuu kirjallisuudentutkimuksessa Genetten tarinamaailman ulkopuo- liseen kertojaan, kun taas termi look tarinamaailman sisäiseen kertojaan. Warholin (1996, 25) mielestä kirjallisuudentutkimus ei ole hyödyntänyt katseen teoriaa niin paljon kuin se olisi voi- nut. Warhol esitti mielipiteensä 90-luvun puolivälissä, jonka jälkeen katseen teoriaa on käy- tetty myös kirjallisuudentutkimuksessa6, vaikka pääpaino on silti ollut elokuvantutkimuksessa.
Omalle tutkimukselleni naiskatseen käsite tarjoaa työkalun, jolla tutkia maskuliinisuuden rep- resentaatioita, kerronnan näkökulmaan vaikuttavia tekijöitä sekä näkökulman valtasuhteita.
2.2 Sukupuolirepresentaatio
Tätä tutkielmaa tehdessä muodostuu representaation käsite oleelliseksi työkaluksi. Susanna Paasonen (2010, 40) määrittelee artikkelissaan ”Sukupuoli ja representaatio” representaation tarkoittavan ”esitystä” tai ”uudelleen esittämistä”, jota sanan englanninkielinen vastine rep-
6 Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Jessica Taylorin artikkeli “Romance and the Female Gaze Obscuring Gendered Violence in The Twilight Saga” (Feminist media studies 14.3, 2014). Artikkelissa Taylor tutkii aikuistuvien nuorten fantasiakirjasarjaa Twilight ja tässä esiintyvää väkivaltaa naiskatseen -teoriaa hyödyntäen.
resentation myös tarkoittaa. Paasonen toteaa, että ”representaatiota voi ajatella tapahtu- mana, jossa kuviin, objekteihin tai ihmisiin yhdistetään tietynlaisia merkityksiä ja samalla an- netaan merkityksiä ympäröivälle maailmalle ja sen sosiaalisille suhteille” (Paasonen 2010, 40).
Representaatio voi esittää, edustaa sekä tuottaa. Paasonen (mt.) antaa esimerkiksi kuvan Miss Suomesta, joka samalla esittää kyseistä missiä sekä edustaa kauneuskilpailujen instituutiota, kansallisuutta ja naisellisuuden konventioita. Maskuliinisuutta tutkinut Arto Jokinen (2019, 26) selittää, että tavalla, jolla miehiä ja maskuliinisuutta representoidaan, luodaan myös kuvia siitä, kuinka miehet ja maskuliinisuus nähdään, millaisia kulttuurisia kuvia meillä on maskulii- nisuudesta sekä miten yksittäiset miehet ymmärtävät maskuliinisuuden. Myös Paasonen (2010, 41) toteaa, että representaatiot rakentavat erilaisia mielikuvia ja arvotuksia.
Esimerkkinä kirjallisuuden representaatioiden suhteesta yhteiskunnan normeihin ovat esi- merkiksi henkilöhahmojen ammatit. Miesvaltaiset alat säilyvät myös kirjallisuudessa miesval- taisina ja naisvaltaiset alat naisvaltaisina. Jos Operaatio Lipstickissä kerrotaan naishahmon am- matti, on se yleensä joko toimittaja tai avustusjärjestön työntekijä. Tämän lisäksi teoksessa esiintyy ”edustusvaimoja”, joilla ei kerrota olevan työuraa, mutta heidän aviopuolisonsa ovat korkea-arvoisia virkamiehiä. Miesten mainitut ammatit ovat puolestaan asevoimien ammat- teja, turvallisuusalan työntekijöitä, media-alan toimijoita tai poliitikkoja. Naishahmoja ei esiinny esimerkiksi asevoimien ammateissa, mikä selittyy alan miesvaltaisuudella. Voidaan ajatella, että kirjallisuuden – ja laajemmin koko median – tarjoama kuva eri alojen mies- tai naisvaltaisuudesta voi vaikuttaa siihen, millaisiin ammatteihin ihmiset hakeutuvat. Toisaalta esimerkiksi toimittajien ja media-alan ammattien esiintyvyys teoksessa selittyy chick litin laji- piirteillä, sillä chick lit -sankaritar on usein ammatiltaan toimittaja. Palaan tähän ja muihin chick litin lajipiirteisiin tarkemmin alaluvussa 3.1. Päähenkilön työskenteleminen journalistii- kan parissa selittää myös muiden toimittajahahmojen esiintyvyyden teoksessa, koska Annan ura ja työympäristö ovat oleellinen osa teosta.
Representaatio on esittämisen tapa, joka kertoo paljon aikakaudesta ja vallitsevista ihanteista.
Kate Linker (1995) kirjoittaa representaatioista seuraavasti:
Koska todellisuuden kudelman luominen riippuu kiinteiden tai vakiinnutettujen merkitysten toistosta, palvelevat useimmat kulttuurisessa kierrätyksessä olevat tekstit joidenkin subjekti- asemien vahvistamista ja uusintamista. Representaatio, jota ei millään muotoa voida pitää neutraalina alueena, toimii niiden subjektien säätelijänä ja määrittelijänä, joille se kohdiste- taan. Se asettaa subjektit yhteiskuntaluokan tai sukupuolen mukaan aktiivisiin tai passiivisiin
asemiin suhteessa merkityksenantoon. Ajan myötä nämä asemat saavuttavat identiteetin – ja laajimmillaan kategorioiden – statuksen. Niinpä diskurssin muodot ovat samalla sekä määrit- telyn, rajoittamisen että vallankäytön muotoja. (Linker 1995, 209–210.)
Sukupuolirepresentaatiot voivat olla vallankäytön muoto sekä ylläpitää esimerkiksi haitallisia sukupuolirooleja. Esimerkiksi erilaiset hahmorepresentaatiot voivat olla lajityypillinen piirre, joka toistuu saman genren tuotoksissa. Yksi esimerkki tästä on chick-tekstien shoppailua ra- kastava päähenkilö7. Shoppailua rakastavat päähenkilöt voidaan kokea haitallisina represen- taatioina, joissa naiset nähdään korostuneen turhamaisina. Tässä tutkimuksessa minua kiin- nostaa se, kuinka esimerkiksi mieshahmoja kuvataan chick-teksteissä, ja toisintavatko chick lit -teokset tietynlaista mieskuvaa ja maskuliinisuuden ihannetta.
Jokinen (2000, 210) toteaa, että sukupuoli rakentuu eroista vastakkaiseen sukupuoleen. Tällä tarkoitetaan sitä, että maskuliinisuus on kaikkea sitä, mitä feminiinisyys ei ole, ja sama päin- vastoin. Jokinen (mt.) kuitenkin huomauttaa, ettei kyse ole perimästä tai evoluution tulok- sesta, vaan kulttuurisesta sosialisaatiosta, jonka kautta sukupuolimallit opitaan. Jokinen (mt.) luettelee esimerkeiksi länsimaisen miesihanteen viisi eri aspektia. Näitä ovat fyysinen voimak- kuus ja naista suurempi koko, taloudellinen sekä yhteiskunnallinen menestys, vakaa luonne, puolustautumiskyky sekä heteroseksuaalisuus. Nämä ominaisuudet tulee miehen ansaita, ja ne vaativat jatkuvaa näyttöä ja erilaisia siirtymisriittejä. (mt., 210‒211.) Naiseuden ja miehey- den representaatioita suomalaisessa mainonnassa tutkinut Milla Annala (2018, 17‒18) kuiten- kin huomauttaa, että kulttuurillisia eroavaisuuksia on myös länsimaisten nais- ja miesihantei- den sisällä.
Jokinen (2010, 128) toteaa, että määrittely ”miehelle” on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on lähteä määrittelemään maskuliinisuutta. Jokisen mukaan länsimaisessa kulttuurissa miehey- den määritelmä perustuu maskuliinisina pidettyjen piirteiden muodostamaan miehen katego- riaan (mt., 128–129). Jokinen kuvaa länsimaista maskuliinisuuden käsitystä seuraavasti:
Yleensä länsimaisessa kulttuurissa maskuliinisina ominaisuuksina pidetään tunteiden kontrol- lia, toiminnallisuutta, hallitsevuutta, suoriutumista, rationaalisuutta ja fyysistä voimaa. Tähän maskuliinisuuteen eivät kuulu feminiinisiksi määritellyt piirteet, joita ovat muun muassa yhtei-
7 Tällainen päähenkilö löytyy Operaatio Lipstickin lisäksi esimerkiksi Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjasta, Candace Bushnellin tuotannosta ja niihin perustuvista sarjoista, Laura Paloheimon Klaukkala-teoksesta (2014) sekä Blondin kosto -elokuvasta (engl. Legally Blonde, 2001).
söllisyys, emotionaalisuus ja empaattisuus. Maskuliinisuus ja feminiinisyys ymmärretään tois- tensa vastakohdiksi vieläpä siten, ettei maskuliinisuuteen sekoitu mitään feminiinisyydestä.
(Jokinen 2010, 128–129.)
Länsimaisia maskuliinisuuden piirteitä ovat kontrolloidut tunteet ja aktiivinen toimijuus, kun taas feminiinisyyteen luokitellaan tunteiden ymmärtämistä ja yhteisöllisyyttä. Jokinen puhuu jatkumosta, jonka ääripäissä ovat puhdas maskuliinisuus sekä puhdas feminiinisyys. Mitä enemmän yksilö omaa maskuliinisuuden piirteitä, sitä suuremmalla varmuudella hänet mää- ritellään Jokisen mukaan mieheksi. (mt., 128‒129.) Käytän tässä tutkielmassa feminiinisyyden termiä kuvatessani ominaisuuksia tai piirteitä, joita on sosiaalisesti, länsimaalaisen kulttuurin mukaisesti sekä historiallisesti liitetty tyypillisesti naisellisuuteen. Vastaavasti maskuliinisuu- den termillä tarkoitan samoja miehekkyyteen liitettyjä ominaisuuksia tai piirteitä. Henkilöllä voi olla kumpiakin piirteitä sukupuolesta riippumatta. Koska maskuliinisuus ja feminiinisyys määrittyvät toisiaan vasten, saadaan mieshahmoja ja maskuliinisuuden rakentumista tarkas- telemalla tietoa myös naishahmoista ja feminiinisyyden esittämisestä.
2.3 Kriittinen miestutkimus
Miestutkimuksen kentällä ollaan kiinnostuneita siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan mie- histä, mieheydestä, miesten jutuista, miesten kulttuurista, maskuliinisuudesta, ja niin edel- leen. Mieskuvatutkimus keskittyy muun muassa siihen, miten miehen sukupuolta tuotetaan ja mitä merkityksiä sillä on. Kriittinen miestutkimus pohjautuu feministiseen- sekä sukupuo- lentutkimukseen. (Jokinen 1999b, 8.) Jokinen (mt.) mainitsee, että yksi kriittisen miestutki- muksen tavoitteista on ”osaltaan tuottaa uusia tapoja puhua miehistä”. Miestutkimus alkoi kehittyä jatkumona naistutkimukselle 1980-luvulla (Ojala & Pietilä 2013, 19). Miestutkimuk- sen ensimmäinen aalto alkoi tosin jo 1960- ja 1970-lukujen Yhdysvalloista, sijoittuen samaan ajankohtaan toisen aallon feminismin sekä seksuaalivähemmistöliikkeiden heteroseksismin sekä miesroolin ahtauden kriittisen tarkastelun kanssa (Jokinen, Ahlbäck & Kinnarinen 2012, 172). 1980-luvun puolivälissä esiteltiin hegemonisen maskuliinisuuden termi, josta tuli mies- tutkimuksen piirissä hallitseva käsite (mt., 173–174).
Termin hegemoninen maskuliinisuus ottivat käyttöön tutkijat Tim Carrigan, R.W. Connell sekä John Lee artikkelissaan ”Toward a New Sociology of Masculinity” (1985). Sittemmin Connell
on jatkanut uraansa hegemonisen maskuliinisuuden tutkimuksen piirissä. Tässä termi ”hege- moninen” juontaa juurensa Antonio Gramscin yhteiskuntaryhmien tutkimuksesta, jossa hege- monialla tarkoitetaan jonkin ryhmän valtaa ja johtoasemaa suhteessa muihin ryhmiin. Hege- monisella maskuliinisuudella tarkoitetaan Connellin (1995, 77) mukaan ajasta ja kulttuurista riippuvaa eniten arvostettua tapaa olla mies. Tämä miesryhmä käyttää valtaa muihin miehiin ja naisiin. Jokinen (2000, 214‒215) huomauttaa, ettei Gramscilais-connellilaisella hegemoni- sella maskuliinisuudella tarkoiteta kuitenkaan sellaista valtaa, jota miesryhmät pitäisivät yllä väkivalloin tai pakkokeinoin, saaden siten muut miehet sekä naiset alisteisiksi. Vaikka kaikki miehet eivät kuulu hegemonisen maskuliinisuuden ryhmään, ainoastaan pieni vähemmistö, koetaan tämä ryhmä silti normatiivisena. Vaikka hegemoninen maskuliinisuus sisältää arvos- tetuimman tavan olla mies, ei se kuitenkaan ole kuvaus todellisista miehistä. Sen sijaan siinä kuvataan ideaaleja sekä normeja, joita senhetkinen yhteiskunta seuraa, ohjaa ja ylläpitää.
(Connell & Messerschmidt 2005, 832.) Hegemonista maskuliinisuutta saattavat edustaa esi- merkiksi taloudellista, poliittista tai sosiaalista valtaa omaavat miehet, julkisuuden henkilöistä annettava mediakuva kuin kuvitteelliset hahmotkin (Jokinen 2000, 215, 217; Connell 1995, 77). Esimerkiksi Connell (1987, 184–185) mainitsee viihdeteollisuuden sankarien usein edus- tavan hegemonista maskuliinisuutta.
Vaikka Connellin hegemonisen maskuliinisuuden teoria on kriittisen miestutkimuksen piirissä oleellinen käsite, on se myös herättänyt paljon kiistelyä sekä kritiikkiä (Nieminen 2013, 48).
Kritiikkiä teoria on saanut muun muassa siitä, että hegemonisen maskuliinisuuden käsite jää epäselväksi tai ympäripyöreäksi. Tarkoitetaanko termillä ihannetta, tyyliä vai valta-asemaa?
Myös Connell on saanut kritiikkiä väitteestään, että hegemonisen maskuliinisuuden keskeisin tehtävä olisi oikeuttaa patriarkaattia. Hegemonista maskuliinisuutta voi olla myös vaikea pai- kantaa, sillä hegemoninen maskuliinisuuskin voi vaihdella paikasta, ryhmästä ja tilanteesta riippuen. (Jokinen, Ahlbäck & Kinnarinen 2012, 174–175.) Vaikka käsite onkin kiistanalainen, koen sen mielekkääksi tutkittavaksi omassa aineistossani. Kiinnostavaa on pohtia, kuinka pal- jon chick lit -kirjallisuuden rakentama ihannemaskuliinisuus linkittyy hegemoniseen maskulii- nisuuteen.
2.4 Stereotypia
Tässä tutkimuksessa stereotypiat liittyvät ennen kaikkea representaatioihin, sillä mediakult- tuurin representaatioiden avulla voidaan toistaa sekä ylläpitää stereotypioita. Toisaalta tois- tuvilla representaatioilla pystytään myös luomaan uusia stereotypioita. Stereotypialla voidaan tarkoittaa mitä tahansa yksinkertaistusta, yleistystä tai ennakkokäsitystä, esimerkiksi kulttuu- riin, ammattiin tai sukupuoleen liittyen. Stereotypia on siis yleinen ennakkokäsitys siitä, että kaikilla tietyn sosiaalisen ryhmän jäsenillä on tiettyjä ominaisuuksia (Cook & Cusack 2010, 9).
Näin ollen stereotypiassa oletetaan yksilön noudattavan yleistettyä näkemystä tai ennakkokä- sitystä sen perusteella, että hän kuuluu kyseiseen ryhmään (mt.).
Stereotypiat nähdään usein halventavina kuvauksina, jotka ylläpitävät ennakkoluuloja (Hinton 2020, 1). Richard Dyer (2002, 46) toteaa, että stereotypioiden käyttö representaatioissa ei it- sessään ole väärin, vaan ongelmat liittyvät siihen, missä tarkoitusperissä stereotyyppejä käy- tetään ja kuka niitä kontrolloi. Huumoria tutkinut Maria Laakso (2014, 234) korostaa, että ste- reotyypeillä leikittelevä huumori olettaa lukijan tuntevan kyseiset stereotypiat ja kykenevän myös purkamaan stereotypioihin kätketyt merkitykset. Laakso (mt.) nostaa esimerkiksi ”tyh- män blondin” stereotypian, joka pitää sisällään merkityksiä muun muassa sukupuolesta, suku- puolirooleista, hahmon yhteiskunnallisesta asemasta ja tavasta ajatella. Hyvä esimerkki ”tyh- män blondin” stereotypiasta näkyy vuoden 2001 chick flick -elokuvassa Blondin kosto (engl.
Legally Blonde), jossa kyseistä stereotypiaa käytetään satiirisesti: stereotyyppinen ”tyhmä blondi” opiskeleekin yhdessä Yhdysvaltojen arvostetuimmassa yliopistossa ja osoittaa siellä olevansa kaikkea muuta kuin mitä stereotypia antaa olettaa. Chick-tekstit hyödyntävät paljon myös sukupuolistereotypioihin liittyvää huumoria.
2.5 Chick lit -kirjallisuuden historia
Chick litiä on tutkimuksissa usein verrattu romansseihin ja harlekiiniromaaneihin. Kirjallisuu- dentutkija Markku Soikkeli (2016, 13) puhuu romansseista kaavamaisina rakkauskertomuk- sina. Yksityiskohtaisempiakin määritelmiä romansseille on, sillä esimerkiksi tutkija Kristin Ramsdell (2012, 4) määrittelee romanttisen kirjallisuuden neljän kriteerin avulla: näissä teok-
sissa juoni keskittyy kuvaamaan kehittyvää rakkaussuhdetta, tarinalla on tyydyttävä (onnelli- nen) loppu, tarinan tulee saada lukijat emotionaalisesti mukaansa ja vaikka muitakin sivujuo- nia olisi, on romansseissa viimeinen jännite silti sidoksissa rakkausjuoneen. Romanssikirjalli- suudella on pitkä historia, johon mahtuu erilaisia romanssikirjallisuuden tyyppejä, kuten antii- kin kreikkalaiset romanssit, keskiaikaiset romanssit, 1840-luvun goottilaiset romanssit sekä 1900-luvun massakulttuurin romanssit (Soikkeli 2016, 13). Chick lit -kirjallisuus kuuluu tähän romanttisen viihdekirjallisuuden jatkumoon, kuitenkin erottuen perinteisistä romansseista.
Chick lit tarjoaa romanssikirjallisuutta realistisemman kuvan sinkkuudesta ja treffailusta sekä purkaa romanttisia ihanteita (Ferriss & Young 2006, 3). Kukku Melkas kirjoittaa (2013, 273), että yksi erottava tekijä chick litin sankarittarissa ja romanssien päähenkilöissä on kuluttami- sen ideologia, joka on chick litissä vahvasti läsnä. Toinen erottava tekijä Melkkaan (mt.) mu- kaan on seksuaalisuuden kuvaaminen. Vaikka esimerkiksi harlekiinikirjallisuudessa, joka myös- kin on yksi romanttisen viihdekirjallisuuden alalaji, seksuaalisuuden kuvaaminen on myös läsnä, sallitaan chick lit -kirjallisuudessa päähenkilölle myös esimerkiksi irtosuhteita, joita muussa romanttisessa kirjallisuudessa pikemminkin paheksutaan. (mt.)
Harzewski (2011, 26) kutsuu harlekiiniteoksia chick litin ”serkuiksi”. Chick lit kuitenkin eroaa naisille suunnatusta eroottisesta kirjallisuudesta, vaikka yhteisiäkin piirteitä löytyy. Harlekiini- kirjallisuus keskittyy pääasiassa kuvaamaan eroottista tarinaa, joka sisältää nais- ja miespää- henkilön tutustumisen ja kiihkeän alkutaipaleen. Tarinan kuvaaminen päättyy usein siihen, kun rakastavaiset vihdoin saavat toisensa, esimerkiksi avioliiton tai siihen valmistautumisen kautta. Juoni on kaavamainen ja loppu onnellinen. Tarinoissa ei kuvata esimerkiksi avioliiton jälkeistä arkea tai arkea muutenkaan – kertomus pyörii romanssin ympärillä. (Soikkeli 2016, 57.) Chick litiin vahvasti kuuluva huumori on vähäistä harlekiinikirjallisuudessa (Nevalainen 2015, 86). Harlekiiniromaaneille tyypillinen rakkausjuoni tai onnellinen loppu, jossa pääpari saavat toisensa, eivät ole chick litille pakollisia (Harzewski 2011, 28). Harlekiinikirjallisuudesta puuttuva arjen kuvaus on puolestaan keskiössä chick lit -kirjallisuudessa.
Chick lit -kirjallisuuden katsotaan alkaneen Helen Fieldingin teoksesta Bridget Jones – elämäni sinkkuna (engl. Bridget Jones’s Diary), joka julkaistiin Isossa-Britanniassa vuonna 1996. 1990- luvulla kustannusala oli huolissaan romanttisen viihdekirjallisuuden myynnin vähenemisestä
20–30-vuotiaiden keskuudessa, ja kustantamot halusivat löytää uusia väyliä houkutella luki- joita. Bridget Jonesin osoittauduttua myyntimenestykseksi seurasi tästä vastaavanlaisten te- osten julkaisuja. Nämä teokset keskittyivät noin kolmekymppisten sinkkunaisten elämään ja synnyttivät chick lit -kirjallisuuden genren. Bridget Jonesin merkityksestä chick lit -kirjallisuu- den kentällä kertoo sekin, että yhtenä genren piirteenä voidaan pitää vertausta Bridget Jone- siin. Tällaisia viittauksia näkyy esimerkiksi teosten kansien mainoslauseissa. (Gill & Herdiecker- hoff 2006, 489.) Myös Operaatio Lipstickin takakannessa lukee Helsingin Sanomien mainos- lause: "Tuntematon sotilas kohtaa Bridget Jonesin – ja sitten he menevät sänkyyn". Gill sekä Herdieckerhoff (mt., 489) kuitenkin huomauttavat, etteivät viittaukset Bridget Jonesiin ole enää niin tärkeitä, sillä chick litin genre on jo hyvin vakiintunut.
Vuonna 1996 julkaistiin myös Candace Bushnellin romaani Sinkkuelämää (engl. Sex and the City), ja pari vuotta julkaisun jälkeen alkoi television puolella pyöriä teokseen pohjautuva sa- manniminen sarja. Sarjan ensiesitys nähtiin Yhdysvalloissa vuonna 1998. Nevalaisen (2015, 14‒15) mukaan Fieldingin teos sekä Sinkkuelämää-sarja lanseerasivat sittemmin postfeminis- tisessä viihteessä suuren suosion saaneet teemat sekä toistuvat piirteet. Näitä ovat esimer- kiksi naispäähenkilö, tämän vaikeudet yksityiselämässä sekä uramaailmassa, naisten välisen ystävyyssuhteiden kuvaus, humoristinen kerronta, kuluttajuus sekä ulkonäkökeskeisyys. (Ne- valainen 2015, 14‒15.) Nämä teemat ovat esillä myös Heikkilän teoksessa Operaatio Lipstick.
Chick lit mukautuu sen mukaan, millaisessa kulttuurissa sitä kirjoitetaan (Nevalainen 2015, 83). Kulttuuriset ominaispiirteet korostuvat eri alueiden ja aikakausien chick lit -teoksissa.
Chick litiä on pidetty angloamerikkalaisena sekä brittiläisenä ilmiönä, jolloin sen mahdollisuu- det muissa kulttuuripiireissä olisivat vähäiset. Väite on kuitenkin osoittautunut vääräksi chick lit -buumin alettua ympäri maailmaa. Esimerkiksi Intiassa genre on saavuttanut suuren suo- sion 2000-luvun jälkeen. (Nevalainen 2015, 92, 93.) Chick litin muovautumiskyky erilaisiin kon- teksteihin on synnyttänyt sille myös useita erilaisia alalajeja. Ferris ja Young (2006, 5‒7) listaa- vat chick litin alalajeiksi muun muassa seuraavia: yli nelikymppisille naisille suunnattu ”lady lit”, äitiydestä kertova ”mommy lit” sekä naimisiin menoon keskittyvä ”bride lit”.
Chick lit -kirjallisuus on tyypillisesti juonivetoista kirjallisuutta. Juliette Wells (2006, 49–50) määrittelee chick lit -teoksia yhdistäviksi tekijöiksi (heteroseksuaalisen) rakkausjuonen, onnel- lisen lopun sekä avoimen seksuaalisuuden kuvauksen. Wells (mt., 50) toteaa, että aikaisempaa
naisfiktiota ja chick litiä yhdistää näistä vain ensimmäinen – rakkausjuoni. Nevalainen (2015, 80) kuitenkin huomauttaa, ettei Wellsin määritelmä ole kattava, eikä se sovellu esimerkiksi kuvaamaan chick lit -kirjailija Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan myöhempiä osia, joissa rakkausjuoni ei ole pääosassa. Wellsin määrittelemät teemat ovat kuitenkin yleisiä chick lit - kirjallisuudessa, ja esimerkiksi Heikkilän teokseen ne sopivat.
Chick litin tapahtumapaikat, henkilöhahmot sekä juonikuviot eroavat paljon toisistaan ja ovat osoittautuneet muuntautumiskykyisiksi erilaisiin kulttuureihin sekä ikäryhmiin. Näin ollen ei Nevalaisen (2015, 74) mukaan pystytä antamaan tyhjentävästi yhtä ainoaa chick lit -kirjalli- suuden määritelmää, joten Nevalainen käyttää termiä ”ilmiö” kuvatessaan chick litiä. Oman tulkintani mukaan chick litin genren voidaan ajatella olevan osa laajempaa mediakulttuurin ilmiötä, mutta käsittelen silti chick lit -kirjallisuutta yhtenä viihdekirjallisuuden alalajina. Neva- lainen (mt.) puhuu myös ”chicklitmäisyydestä”, jolla hän tarkoittaa ilmiötä yhdistäviä piirteitä.
Näitä chicklitmäisyyksiä voidaan löytää muiltakin viihdekirjallisuuden osa-alueilta, esimerkiksi dekkareista tai eroottisesta fiktiosta. (Nevalainen 2015, 74.) Chick litiä ja esimerkiksi romans- sikirjallisuutta yhdistää monet tekijät, mutta chick litille ominainen tyyli näkyy myös kerronnan tasolla. Teokset sisältävät usein erilaisia listoja, sähköposti- tai tekstiviestejä ja ovat kirjoitettu päiväkirjamuotoon tai ainakin ensimmäisen persoonan kertojaa käyttäen (Ferriss & Young 2006, 4). Tällaisella tyylillä lisätään teokseen arkisuutta ja näin myös samastuttavuutta.
2.6 Chick lit ja postfeminismi
Chick litiä tarkastellaan usein postfeministisenä ilmiönä. Vaikka chick lit -kirjallisuus ei ole ai- noa postfeministinen kirjallisuuden laji, on se postfeministisen fiktion kulttuurillisesti näkyvin muoto (Harzewski 2011, 8). Omassa tutkielmassani ajattelen postfeminismin olevan chick lit - kirjallisuuden taustalla vaikuttava ilmiö, eikä sitä näin ollen voi tutkimuksessa sivuuttaa. Post- feminismille on vaikea antaa yksiselitteistä määritelmää. Postfeminismillä tarkoitetaan 1990- luvulla alkanutta ilmiötä, joka populaarikulttuurissa on liitetty usein naishahmoihin. Postfemi- nismistä on käytetty toisinaan myös muita nimityksiä, kuten kolmannen aallon feminismi, Girl Power -ilmiö sekä postmoderni feminismi. (Bradon & Genz 2009, 1.) Rosalin Gill (2016, 612‒
613) määrittelee postfeminismin olevan uusliberalistinen aatesuuntaus, jossa painottuu indi- vidualistinen näkökulma sekä yksilön vapaus ja vastuu – huomio kohdistuu siis yksilötasolle.
Vertailukohdaksi voidaan ottaa intersektionaalisen feminismin käsite, jossa huomio siirtyy yk- silötasolta rakenteiden merkityksiin. Toisinaan postfeminismillä on myös voitu tarkoittaa an- tifeminististä kulttuuri-ilmiötä, jossa näkyy taantuminen konservatiivisiin sukupuolirooleihin, mikä puolestaan on aiheuttanut paheksuntaa feministisessä keskustelussa (Nevalainen 2015, 13).
Monet tutkijat8 lähestyvät postfeminismin tutkimusta juuri jonkin mediakulttuurin tuotteen kautta. Suosittuja tutkimuskohteita ovat olleet Helen Fieldingin luoma Bridget Jones -hahmo, Candace Bushnellin Sinkkuelämää (engl. Sex and the City, 1996) ja tästä tehdyt audiovisuaali- set versiot, nuorten televisiosarja Buffy, vampyyrintappaja (engl. Buffy the Vampire Slayer, 1997–2003), Ally McBeal (1997–2002) ja Blondin kosto -elokuva (engl. Legally Blonde, 2001).
Postfeministiset tutkimukset usein keskittyvät analysoimaan sellaisia kulttuurituotteita, joi- den kohderyhmänä ovat naiset, ja huomio kiinnittyy naishahmoihin ja naistoimijuuteen (Ne- valainen 2015, 20). Naishahmoja on siis tutkittu paljon, mutta mieshahmojen sekä maskuliini- suuden tutkimusta ei postfeministisestä näkökulmasta ole paljoa tutkittu.
1960-luvun feminismin, eli feminismin kulta-ajan, jälkeen aikuistuneet naissukupolvet ovat saaneet feminismiliikkeiltä paljon, kuten kannustusta kouluttautumiseen ja moninaisiin työ- tehtäviin. Silti nämä sukupolvet saattavat kokea olevansa ristiriidassa esimerkiksi itsenäisyy- den ja naisellisuuden kanssa. (Ferriss & Young 2006, 9.) Tutkijat Ferriss ja Young (mt.) pohtivat sitä, mikä on chick litin merkitys tässä ristiriidassa: edistääkö chick lit feminismin arvoja esit- tämällä ammattitaitoisia uranaisia, vai toistaako chick lit patriarkaalista esitystä naiseudesta?
Tutkija Angela McRobbie (2009, 12) määrittelee postfeminismiä Bridget Jones -hahmon avulla ja selittää postfeminismin säilyttäneen feministisestä ideologiasta joitakin sopivia element- tejä, joita Bridget Jonesin tapauksessa ovat seksuaalinen vapaus, oikeus käyttää alkoholia ja tupakoida, hauskanpito kaupungissa sekä taloudellinen itsenäisyys. Kuitenkin kuvioihin mu- kaan ovat tulleet myös ne piirteet, jotka eivät ole olleet feministisessä ideologiassa näkyvässä osassa. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi heteronormatiiviset haaveet parisuhteesta, aviolii- tosta, äitiydestä ja lapsista. Bridgetin pahin pelko onkin jäädä vanhaksi piiaksi. (mt., 12.)
8 Esimerkiksi Bridget Jones -hahmon kautta aihetta ovat lähestyneet Angela McRobbie (2009) sekä Brabon ja Genz (2009).
Yksi postfeministinen piirre chick litissä on humoristisuus. Naisten kirjoittama komedia on ol- lut harvinaisempaa ja komediaa on pidetty pitkään miehisenä lajina. Komedian sukupuoleen liittyvä huumori on ollut stereotyypittelevää ja konservatiivista, missä chick lit eroaa perintei- sestä huumorikirjallisuudesta. Chick litissä leikitellään naiseuden kliseillä, mutta sävy on it- seironinen ja teokset huvittavat naislukijoita, eivätkä tee naishahmoistaan pilkkaa. (Nevalai- nen 2015, 43.) Toinen postfeministinen piirre chick litissä on seksuaalisuus ja sen avoin kuvaa- minen. Tästä hyviä esimerkkejä ovat Candace Bushnellin tekstit ja niihin pohjautuva Sinkkuelä- mää-sarja, jotka ovat seksuaalisuuden kuvaamisen suhteen rohkeita. Seksuaalisuuden, erityi- sesti naisten seksuaalisuuden näkyminen populaarikulttuurissa on lisääntynyt 1990-luvulta tä- hän päivään. Myös seksuaalisuuden kuvaamisen tavat ovat muuttuneet.
Kirjallisuudessa – ja myös audiovisuaalisissa teoksissa – kyse on jatkumosta, jossa uusia julkai- suja rakennetaan vanhojen päälle. Aiemmin julkaistulla naisviihteellä on vaikutuksensa myös tuleviin naisviihteen edustajiin. A. Rochelle Mabry (2006, 192) antaa chick-kulttuuria käsitte- levässä artikkelissaan esimerkin siitä, että 1990-luvun chick-teksteihin on vaikuttanut aiemmin julkaistu naisviihde, vaikka 1990-luvulla syntyneet chick-tekstit aloittivatkin uudenlaisen suun- nan naisviihteessä. Myös oma tutkimuskohteeni on osa tätä chick-tekstien jatkumoa. Operaa- tio Lipstick pohjautuu chick lit -genren aiempiin teksteihin, mutta myös muokkaa niiden anta- maa mallia. Tutkimuksessani postfeminismi näkyy mediakulttuurin naiskuvien muutoksena 1990-luvulta tähän päivään. Tässä tutkielmassa en ajattele postfeminismiä antifeminisminä, vaan esimerkiksi vapaan seksuaalisuuden suhteen modernina ideologiana, joka yhdistelee fe- ministiliikkeeltään saamia etuja, kuten tasa-arvoa naisten ja miesten välillä.
3 Kertoja ja kertojan naiskatse
Koska haluan tutkielmassani selvittää, miten mieshahmoja representoidaan Heikkilän teok- sessa, lähden ensiksi liikkeelle siitä, millaisesta näkökulmasta mieshahmoja kuvataan. Tässä luvussa paneudunkin tutkimuskysymykseeni ”millaista naiskatsetta teos tuottaa?”. Teoksessa fokalisointi tapahtuu päähenkilö-Annan kautta, ja lähden seuraavaksi analysoimaan Annaa tarkemmin. Tarkastelen sitä, millainen päähenkilö on kyseessä ja millaista naiskatsetta kertoja tuottaa. Kuten alaluvussa 2.1 esitin, voi naiskatse kirjallisuudentutkimuksessa vertautua ker- ronnan näkökulmaan, eli fokalisaatioon. Analysoidessani naiskatsetta en keskity ainoastaan siihen, miten mieshahmoja katsotaan, vaan ulotan naiskatseen analyysin laajemmin käsittele- mään koko teoksen maailmaa henkilöhahmoineen. Naiskatse ei aina tarkoita vain sitä, kuinka naiset katsovat miehiä, vaan katseen käsite on laajempi tutkittava. Esimerkiksi ympäröivä kult- tuuri vaikuttaa naiskatseeseen. Luvussa 4 paneudun teoksen maskuliinisuuden representoin- tiin.
Kuten luvussa 2.1 sivusin, Operaatio Lipstickissä kertojana toimii ensimmäisen persoonan ker- toja eli minäkertoja-Anna. Tällaista ensimmäisen persoonan kertojaa, joka esiintyy itse jonakin hahmona kertomassaan tarinassa, kutsuu kirjallisuudentutkija Gérard Genette (1972/1986, 244–245) homodiegeettiseksi kertojaksi. Kertojaa, joka on samalla myös kerrotun tarinan kes- kiössä Genette kutsuu autodiegeettiseksi kertojaksi (mt., 245). Annaa voidaankin Genetten terminologian mukaan kutsua tarinan autodiegeettiseksi kertojaksi. Tällaiset tarinamaailman sisäiset kertojat, joissa kertoja on oman tarinansa sankari, ovat chick lit -kirjallisuudessa ylei- siä. Chick lit -teokset saatetaankin kirjoittaa esimerkiksi päiväkirjamuotoon (Nevalainen 2015, 80), joka sallii arkisen ilmaisutyylin. Ensimmäisen persoonan kerrontamuoto sekä arkinen il- maisutyyli lisäävät teoksen samastuttavuutta ja luovat illuusion siitä, että kertoja puhuttelee suoraan lukijaa (Ferriss & Young 2006, 4). Rocío Montoro kirjoittaa:
For many Chick Lit females, diaries become the forums in which they can pour their hearts out, in which they can express their concerns and preoccupations; besides, because of the 'private' nature of the platform they choose to do so, these thoughts are, allegedly, meant to be faith- fully rendered. [--] these females take advantage of the freedom with which they can express themselves in diaries to put their most intimate, personal and emotionally significant secrets to paper. (Montoro 2012, 129.)
Montoron (mt.) mukaan päiväkirjamuotoinen kerrontatyyli mahdollistaa henkilökohtaisim- pien ja intiimimpien tunteiden vuodatuksen paperille. Näin ollen lukija pääsee kurkistamaan
suoraan päähenkilökertojan ajatuksiin. Lukijan puhuttelun sekä päiväkirjamuotoisen kerron- nan voidaan ajatella luovan illuusiota myös siitä, että lukijan ja kertojan välillä vallitsee kave- rillinen suhde, sillä kertoja jakaa näitä henkilökohtaisimpia salaisuuksiaan lukijan kanssa, ikään kuin lukija olisi yksi kertojan hyvistä ystävistä, jolle hän salaisuutensa haluaa jakaa. Samanlai- nen illuusio syntyy myös Operaatio Lipstickin lukijan ja kertojan välille. Teos sisältääkin lukijan puhuttelua, salaisuuksien jakoa lukijan kanssa sekä kurkistusta päähenkilön viestittelyyn, esi- merkiksi sähköpostilla tai puhelimella. Lukijasta tulee ikään kuin Annan yksi ystävä. Brabon ja Genz (2009, 86) vertaavat chick litin ominaista kerrontatyyliä postfeministiseksi vastineeksi toisen aallon feminismin tietoisuuden lisäämiselle. Toisin sanoen, Brabonin ja Genzin mukaan tietoisuutta lisätään tuottamalla "autenttista naisääntä" 2000-luvun naisesta, jota hämmen- tää heteroseksuaalisen romanssin ja feministisen vapautumisen välinen ristiriita (mt.). Lähden seuraavaksi analysoimaan Operaatio Lipstickin Annaa tarkemmin. Alaluvussa 3.1 esittelen sitä, miten Anna suhteutuu chick lit -päähenkilöiden jatkumoon. Alaluvussa 3.2 keskityn naiskat- seen analyysiin.
3.1 Operaatio Lipstickin Anna
Chick lit -päähenkilöitä kuvataan usein rohkeiksi, kunnianhimoisiksi, nokkeliksi sekä seksik- käiksi, mutta myös neuroottisiksi, pinnallisiksi ja epävarmoiksi (Brabon & Genz 2009, 86). Chick lit -päähenkilö on tyypillisesti noin kolmekymppinen, media-alalla työskentelevä valkoihoinen heteronainen, joka asuu suurkaupungissa. Päähenkilö on sinkku, jolle deittailu tuottaa ahdis- tusta ja joka havittelee ”herra oikeaa”. (mm. Harzewski 2011, 3‒4; Gill 2007, 226.) Päähenki- lönaiset kuvataan hyvin itsenäisinä ja moderneina. He elävät keskiluokkaista elämää suur- kaupungissa, havittelevat erilaisia elämän ylellisyyksiä ja omaavat laajan ystäväpiirin (Ukkonen 1999, 91, 93). Ystävistä muodostuukin usein sankarittaren ”perhe” (Ukkonen 1999, 91). Myös Nevalainen (2015, 46) puhuu ystävien merkityksestä postfeministisessä fiktiossa toteamalla, että ”postfeministiseen naistoimijuuteen liittyy naisystävyyttä ja naisten välistä solidaari- suutta, mutta samalla se korostaa yksilöllisyyttä ja (nais)päähenkilön henkilökohtaista valin- taa”.
Naishahmoja yhdistää yleensä halu olla naisellinen ja tästä mahdollisesti muodostuva kriisi.
Perinteiset naisellisuuden kliseet tai niiden tavoittelu ovat yleensä läsnä chick lit -kirjallisuu- dessa. (Nevalainen 2015, 42.) Ulkonäköön panostamista voidaan pitää chick litin yhtenä post- feministisenä piirteenä. Esimerkiksi postfeministisen ajan kauneusihanteet ovat ristiriidassa toisen aallon feminismin kauneuskäsitteiden kanssa. Toisen aallon feminismissä ruumiillisuus oli paljon puhuttu teema. Kauneusihanteiden ajateltiin olevan patriarkaalisen yhteiskunnan vallankäytön muotoja, joista haluttiin irrottautua (Kyrölä 2006, 110–111). Postfeministinen ajattelu eroaa tästä sillä, että kriittinen suhtautuminen naisten kauneusihanteita kohtaan koe- taan tukahduttavana. Kauneusihanteiden kriittisen tarkastelun ajatellaan myös osoittavan pa- heksuntaa ulkonäön muokkaamista kohtaan. (Nevalainen 2015, 68.) Nevalainen (mt.) kirjoit- taa: ”[r]uumiin kauneusihanteiden mukainen muokkaaminen puolestaan näyttäytyy vapaana valintana ja pakona ankeuteen kahlitsevan feminismin ikeestä.” Vapaus muokata omaa kehoa kauneusihanteiden mukaisesti näyttäytyykin vapautena valita, eikä niinkään paheksuttavana asiana.
Operaatio Lipstickin Anna täyttää chick lit -päähenkilön tyypillisimmät piirteet, kuitenkin tuo- den mukaan myös uudenlaisia piirteitä. Anna on media-alalla työskentelevä toimittaja, sinkku ja länsimainen heteronainen. Toisin kuin tyypillinen chick lit -sankaritar, Anna ei työskentele siistissä toimistossa tai kirjoita kolumneja hienoissa kahviloissa, vaan raportoi vaarallisella sota-alueella pukeutuen luotiliiviin. Anna on chick litille tyypillinen mokaileva ja kömpelö hahmo, jonka kömmähdyksille sekä noloille tilanteille saa lukija teosta lukiessa nauraa. Neva- lainen (2015, 62) toteaa: ”epäonnistuminen, ”mokailu”, tai ainakin päähenkilön esittäminen epätäydellisenä kuuluu suorastaan chick litin olennaisiin ominaispiirteisiin”. Oman tulkintani mukaan päähenkilön epäonnistumiset ja ”mokailut” ovat tyypillisiä chick lit -sankarittarelle, koska niillä luodaan huumoria ja niiden avulla pystytään välittämään hahmosta inhimillistä kuvaa. Täydellisesti aina kaikessa onnistuva hahmo ei ole yhtä samastuttava lukijalle. Samaa ajatusta tukevat myös Brabon ja Genz (2009, 86), joiden mukaan virheellinen ja erehtyväinen chick lit -sankaritar herättää lukijoiden myötätunnon ja lisää samastumista hahmoon, saaden lukijan ajattelemaan, että hänellekin voisi käydä juuri noin.
Annan mokailut ja kömpelyys tulevat esiin erityisesti hänen ihastuksensa Markin läheisyy- dessä. Esimerkkejä tällaisista tilanteista löytyy teoksesta useita. Esimerkiksi yrittäessään kii-
vetä juuttuneesta autosta ulos Anna jää auton sisälle jumiin, ja hänen farkkunsa repeävät haa- roista (OL, 14–15). Kaikki tämä tapahtuu juuri hetkeä ennen, kuin Mark tulee auttamaan hänet pois. Mark myös sattuu paikalle todistamaan, kun Anna käy äänekkäästi vessassa (OL, 80).
Kuten näistä esimerkeistä voidaan todeta, Annan kömpelyys on läsnä nimenomaan hänen ihastuksensa seurassa. Tämä tuo teokseen koomisuuden lisäksi myös vihjeitä siitä, että Anna on kiinnostunut Markista, sillä hermostuneen käytöksen voidaan ajatella lisäävän myös köm- pelyyttä. Lukijan ja kertojan välinen luottamuksellinen suhde korostuu, kun Anna paljastaa lukijalle nämä nolot hetkensä.
Kiinnostava ristiriita chick litin kontekstissa syntyy halusta olla itsenäinen ja moderni, mutta kuitenkin myös perinteisen naisellinen. Tämä ristiriita näkyy myös yleisesti postfeministisissä naishahmoissa, jotka tasapainottelevat Ferrisin ja Youngin (2006, 9) mukaan itsenäisyyden ja naisellisuuden välillä. Esimerkiksi Anna haaveilee siitä, että löytäisi vierelleen jonkun, joka pi- täisi hänestä huolta ja ehkä antaisi hänen olla joskus passiivinen toimija toisen ollessa aktiivi- nen. Tämä näkyy esimerkiksi kohtauksessa, jossa Anna haaveilee hänen ja Markin yhteisestä tulevaisuudesta: Anna haaveilee jopa luopuvansa rakkaasta työurastaan ja jäämisestä ”onnel- liseksi kotirouvaksi” (OL, 86). Mark on kaikin tavoin täydellinen mies, sillä elämäntyylistään pitävä Anna olisi valmis sopeutumaan ”keskiluokkaiseen idylliin” Markin kanssa, vaikka muu- ten toteaa, ettei sellainen elämäntyyli ole häntä varten:
Mitä muuta osaisin edes tehdä kuin olla sotareportteri? Normaaliin yhteiskuntaan sopeutumi- nen tuntui hyvin kaukaiselta ajatukselta. Pelkkä joka-aamuinen bussimatka työpaikalle vaikutti sietämättömältä ponnistukselta. En kestäisi, jos minun pitäisi pysyä vuosikaudet samassa pai- kassa, tuijotella samaa ruutua ja tuntea elämäni valuvan hukkaan. Vuosilomat, kesämökit, asuntolainat… mikään ei olisi voinut olla kauempana nykyisestä elämäntyylistäni. No, ken- käshoppailumahdollisuudet olisivat varmasti paremmat, mutta kaipa siihenkin jossain vai- heessa kyllästyisi. (OL, 185.)
Kenkäshoppailumahdollisuudet ovat ainoa positiivinen asia muualla asumisessa Annan mie- lestä. Kenkäshoppailumahdollisuuksien maininnassa näkyy myös teoksen chick lit -konventi- oihin kohdistuvaa ironiaa. Vaikka shoppailu on tärkeää chick lit -sankarittarille, Anna vihjaa, että siihenkin kyllästyisi pidemmän päälle. ”Elämän valumisen hukkaan” voi tulkita peloksi, että Annan ammatilliset taidot eivät pääsisi oikeuksiin tavallisessa journalistisessa toimisto- työssä, vaan valuisivat hukkaan. Niin sanottu tavallinen elämä näyttäytyy siis tylsänä ja kur- jana.
