3. SIMULAATIOT
3.4 Simulaatioiden etuja
mään, joka ei opiskellut simulaatioiden avulla. Suurin osa kirjallisuuskatsauksen tutkimuksista ei kuitenkaan tehnyt selkeää eroa matalan ja korkean vastaavuu-
den simulaatioiden välillä verrattaessa oppimistuloksia. Korkean vastaavuuden simulaatioita hyödyntämällä voidaan saada aikaan hieman parempia oppimistu-
loksia, mutta tämä ero ei silti ollut kirjallisuuskatsauksen mukaan tilastollisesti merkitsevä. (Norman ym., 2012.)
3.4 Simulaatioiden etuja
Simulaatioharjoituksilla on havaittu useita etuja, joista yhtenä merkittävimpänä on harjoitustilanteen riskittömyys sekä virheiden salliminen. Simulaatio mahdol-
listaa sekä aloittelijoille että ammattilaisille mahdollisuuden harjoitella ja kehittää omia taitojaan ilman, että virheet johtavat vakaviin seuraamuksiin tai aiheuttavat henkilövahinkoja (Perkins, 2007;; Phrampus, 2011, 125;; Robinson & Dearmon, 2013, 204). Simulaatiossa keskitytään itse oppijaan ja hänen osaamiseensa kehittämiseen, eikä ainoastaan käsiteltävän potilaan tai tilanteen hoitamiseen, jolloin käytännön harjoituksissa voidaan tehdä virheitä turvallisessa ympäristös-
sä (Nehring & Lashley, 2010).
Hyvän oppimistuloksen saavuttamiseksi oppijoiden luottamus ja turvallisuuden tunne ovat keskeisiä tekijöitä simulaatio-opetuksessa (Hallikainen & Väisänen, 2007, 438) ja näiden rakentamiseen on kiinnitettävä huomiota mahdollisimman varhaisessa koulutuksen vaiheessa (Fanning & Gaba, 2007). Oppijoilla on lupa epäonnistua ja oppia epäonnistumisista tavalla, joka olisi mahdotonta aidossa ympäristössä (Kneebone, 2003, 269), jolloin toistettavat käytännön harjoitukset sallivat virheiden korjaamisen ja oman suorituksen parantamisen (Perkins, 2007). Virheiden kokemiseen suunnitellut oppimisympäristöt voivat olla hyvin tehokkaita oppimisen ja siirtovaikutuksen kannalta. Virheet herättävät oppijan huomion, jolloin virheiden kautta oppiminen voi johtaa parempiin ajatus- ja toi-
mintamalleihin. (Ford & Weissben, 1997, 35.)
Simulaatioiden hyötynä on myös harjoitustilanteiden toistettavuus, jolloin sama tilanne voidaan esittää useita kertoja peräkkäin eri harjoittelijoille (Gaba &
DeAnda, 1988, 392-393), tai jo aiemmin koettuja ongelmatilanteita voidaan tois-
taa, analysoida ja ratkaista jälkeenpäin esimerkiksi omalla työpaikalla (Rall ym., 2008, 578–579). Opetuksessa simuloitu tilanne voidaan tarvittaessa myös kes-
keyttää ja aloittaa uudelleen, joka muun muassa mahdollistaa erilaisten suori-
tustekniikoiden esittelyn. (Gaba & DeAnda, 1988, 392-393). Oppija voi keskittyä kokonaisiin toimintatapoihin tai yksittäisiin taitoihin ja harjoitella niitä niin usein kuin on tarpeen (Kneebone, 2003, 269).
Lisäksi simulaatiot antavat mahdollisuuden harjoitella epätavallisia ja harvinai-
sia tilanteita, jolloin tulevaisuuden haastaviin tilanteisiin voidaan valmistautua paremmin (Gaba & DeAnda, 1988, 392-393), sekä erityisesti hätätilanteita, jotka voivat olla harvinaisia rutiinityössä (Rall & Dieckmann, 2005). Simulaatioiden avulla voidaan siis ennakoida, eli harjoitella mahdollisia kohdattavia tilanteita, jotta oikeissa tilanteissa vältyttäisiin ikäviltä seurauksilta (Rall ym., 2008, 578–
579) sekä kerätä luottamusta omiin kykyihin muun muassa äkillisissä hoitotilan-
teissa (Nehring & Lashley, 2010). Lisäksi alansa ammattilaiset voivat simulaa-
tioharjoittelun avulla kehittää ja terävöittää esimerkiksi omia arviointi- ja päätök-
sentekotaitoja innostavassa ympäristössä, joka on instrumentoitu antamaan mielekästä palautetta suorituksesta (Banks, 2011, 19). VIRVE-
simulaatiokoulutuksessa osallistujat pääsivät tilanneharjoituksissa työskentele-
mään harvinaisemmassa yhteistyössä vartiolentolaivueen kanssa. Vartiolento-
laivue saapui lavastettuun pelastustilanteeseen helikopterilla, johon sopimuspa-
lokuntalaisten oli siirrettävä potilasnäyttelijä jatkohoitoon siirtymistä varten. Ti-
lanneharjoitusten jälkeen pidettiin jälkipuinti, joissa vartiolentolaivueen henkilös-
tö antoi sopimuspalokuntalaisille palautetta pelastustilanteen hoitamisesta.
Harjoitteleminen simulaatioiden avulla voi tukea myös siirtovaikutusta, eli tieto-
jen ja taitojen siirtymistä oikeaan työympäristöön, sillä simuloidussa tilanteessa pyritään todenmukaiseen asetteluun. Simulaatioympäristö toimii teorian ja todel-
lisen käytännön välillä tiedonvälittäjänä tehden tiedosta näkyvää simuloidussa
harjoittelussa (Poikela, 2017, 28). Simulaatiossa oppija ohjataan hyödyntämään aikaisempaa osaamistaan omaksuessaan uusia tai syventäessään aiemmin opittuja taitoja (Rutherford-Hemming, 2012). VIRVE-simulaatiokoulutuksessa simuloidut tilanneharjoitukset toteutettiin osallistujien omassa työympäristössä ja omalla kalustolla. Harjoitusten tehtävätyypit vastasivat heidän tavallisia työ-
tehtäviä. Yhteiset tilanneharjoitukset antoivat sopimuspalokuntalaisille mahdolli-
suuden soveltaa käytännössä TETRAsim ONE -ohjelmalla opittuja tietoja ja tai-
toja. Simulaatioperustaisessa oppimisympäristössä voidaan hankkia uutta tie-
toa, harjoitella uusia taitoja sekä yhdistää teoriaa käytäntöön siten, että opittuja taitoja on mahdollista siirtää todelliseen käytännön työhön (Keskitalo, 2015, 30).
Terveydenhoitoalalla moniammatillisella koulutuksella on tutkittu olevan myön-
teisiä vaikutuksia osallistujien asenteisiin moniammatillista työryhmistä. Mo-
niammatilliseen koulutukseen osallistuvilla tietämys sekä omasta että toisten ammatillisesta roolista vahvistuu ja itsevarmuus työskennellä yhdessä muiden alojen ammattilaisten kanssa kasvaa. Lisäksi asenne moniammatillisia tiimejä kohtaan kehittyy, joka näkyy tiimin arvossa sekä tiimin tehokkuudessa mo-
niammatillisen koulutuksen jälkeen. (Wamsley ym., 2012.) Simulaatioita hyö-
dyntämällä voidaan havainnollistaa, kuinka tärkeää tiimityöskentelyn onnistumi-
nen on turvallisuuden hallinnan kannalta. Simuloidussa tilanteessa voidaan nähdä missä, milloin ja miten tiimityöskentely voi mahdollisesti hajota. (Rall &
Dieckmann, 2005.) Moniammatillinen yhteistyö korostuu sopimuspalokuntalais-
ten työtehtävissä, sillä pelastustilanteet hoidetaan yhdessä eri ammattiryhmien edustajien, kuten poliisin, ensihoidon ja sosiaalitoimen kanssa.
Nykyisten oppimiskäsitysten mukaan tieto tulee tehdä itsesääteleväksi ja jae-
tuksi: jakamalla hiljaista tietoa kaikkien käytettäväksi täsmälliseksi tiedoksi tie-
tyssä ympäristössä (Muukkonen & Lakkala, 2009). Simulaatio tapana oppia ja opettaa on yksi väline saada vastaanotetusta informaatiosta täsmällistä, tietois-
ta ja jaettua osaamista (Poikela, 2017, 27). Mayer, Dale, Fraccastoro ja Moss (2011) tutkimustuloksissaan toteavat, että toimiminen simulaatioharjoituksessa yhdessä vertaistensa kanssa voi lisätä koulutuksen siirtovaikutusta. Pareittain
tai ryhmässä työskennellessä voidaan kokea syvempää oppimista, sillä silloin on mahdollista keskustella ja vaihtaa ajatuksia simulaatioharjoituksen aikana.
(emt, 79.)
Vaikka nämä simulaatioiden edut ovat havaittu lääke- ja hoitotieteen kontekstis-
sa, ne ovat silti sovellettavissa muihinkin konteksteihin. Edellä esiteltyjen simu-
laatioiden hyötyjen myötä voidaan todeta, että pelastusalalla (tässä tutkimuk-
sessa sopimuspalokuntalaisten koulutus) on myös perusteltua hyödyntää simu-
laatiota koulutuksessa, kunhan otetaan huomioon pedagoginen tuki. Asiaa voi-
daan perustella sillä, että myös pelastusalalla työtehtävät sisältävät riskejä, jot-
ka voivat vaarantaa potilaiden sekä työntekijöiden turvallisuuden, jonka vuoksi simulaatiot ovat turvallinen tapa harjoitella tällaisia tehtäviä varten. Sopimuspa-
lokuntalaisen työnkuva on hektinen ja onnettomuustapauksissa on oltava terä-
vänä ja osata toimia parhaalla mahdollisella tavalla, kuten lääke- ja hoitotie-
teessäkin, tavoitteena on pelastaa ihmishenkiä.
Virtuaalisten simulaatioiden käyttäminen palokuntalaisten kouluttamisessa ja harjoittelussa on yleistymään päin, sillä ne voivat onnistuessaan tarjota turvalli-
semman sekä edullisemman harjoitteluympäristön. Tähän mennessä virtuaali-
sia simulaatioita on käytetty muun muassa palokoulutuksissa, johtamistaitojen kehittämisessä (mm. päätöksenteko ja ryhmän hallinta), evakuoinnin harjoitte-
lussa sekä palokuntalaisen ammattiin kuuluvissa yksittäisten työtehtävien har-
joittelussa. (Williams-Bell ym., 2015;; Jousmäki & Sauvala, 2015.)