1. JOHDANTO
1.2 Pelastustoimen sopimushenkilöstö
sen järjestämisen paikallisesti aitoihin työympäristöihin. VIRVE-
simulaatiokoulutuksen in situ -simulaatioharjoitukset järjestettiin sellaisten aluei-
den läheisyyteen, joissa sopimuspalokuntalaiset tavanomaisesti työskentelevät.
Paikallisesti järjestetyllä koulutuksella voidaan huomioida esimerkiksi alueelliset erityispiirteet ja siten kohdentaa koulutus vastaamaan kyseisellä alueella toimi-
vien viranomaisten tarpeita. Lisäksi voidaan edistää eri viranomaisten välistä viestintää ja yhteistyötä, kun koulutuksia toteutetaan omalla toiminta-alueella yhdessä paikallisten viranomaistahojen kanssa.
1.2 Pelastustoimen sopimushenkilöstö
Suomi on jaettu maantieteellisesti 22 pelastustoimen alueeseen. Pelastuslaki (2011/379) määrää, että pelastustoimen alueeseen kuuluvat kunnat tai kuntayh-
tymät ovat vastuussa pelastustoimen järjestämisestä kyseisellä alueella. Laki myös velvoittaa kuntia toimimaan yhteistyössä pelastustoiminnassa. Pelastus-
toimen mahdollistamiseksi jokaisella pelastustoimen alueella tulee olla pelastus-
laitos. (Pelastuslaki 2011/379.) Pelastuslaitosten henkilöstö, joka on mukana pelastustoiminnassa, muodostuu ammattihenkilöistä sekä sopimushenkilöistä (Kujala, 2011). Suomessa sopimuspalokuntalaisten osuus pelastuslaitosten henkilöstön määrästä on noin 75% (SSPL, sopimuspalokunta 2020). Sopimus-
henkilöstö voi koostua: 1) Yksittäisten henkilöiden sopimuksista pelastuslaitok-
sen kanssa (henkilökohtaisen sopimuksen sopimuspalokunta), 2) Palokuntayh-
distyksen ja pelastuslaitoksen välisestä sopimuksesta (VPK-sopimuspalokunta) tai 3) Laitos-, tehdas- ja sotilaspalokunnasta (sopimuspalokunta/ työpaikkaso-
pimuspalokunta) (Kujala, 2011, 7–8).
Pelastuslaitokset ovat vastuussa pelastustoiminnan toteuttamisesta, kun tulipa-
lo, muu onnettomuus tai näiden uhka vaatii kiireellistä toimintaa. Pelastustoi-
menpiteiden tehtävänä on pelastaa sekä suojata ihmisen henkeä ja terveyttä, omaisuutta tai ympäristöä, kun kohde ei pysty siihen omin toimin tai toimenpi-
teet eivät kuulu muiden viranomaisten tai organisaatioiden hoidettavaksi. Pelas-
tuslaissa (27§) on määritelty pelastustoiminnan sisältö: 1) hälytysten vastaanot-
taminen, 2) väestön varoittaminen, 3) uhkaavan onnettomuuden torjuminen, 4) onnettomuuden uhrien ja vaarassa olevien ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojaaminen ja pelastaminen, 5) tulipalojen sammuttaminen ja vahinkojen ra-
joittaminen sekä 6) 1–5 kohdassa mainittuihin tehtäviin liittyvät johtamis-, vies-
tintä-, huolto- ja muut tukitoiminnat. (Pelastuslaki 2011/379.)
Pelastustoiminta on haastavaa ja monella tavalla kuormittavaa työtä. Pelastus-
henkilöstö voi joutua tilanteista riippuen työskentelemään erittäin korkeissa tai matalissa lämpötiloissa. Lisäksi työskentelyä voi haitata ongelmat näkyvyydes-
sä, jotka voivat johtua muun muassa sääolosuhteista, valaistuksesta, savusta tai veden alla työskentelystä. Toisinaan haasteena ovat vaaralliset aineet, jotka voivat olla terveydelle haitallisia esimerkiksi hengitettynä tai ihon kautta. Lisäksi työskentelyolosuhteet voivat aiheuttaa putoamis- tai sortumavaaran. Pelastus-
tehtävien kannalta riittävä varustus ja suojaus ovat erittäin tärkeitä, mutta sa-
malla ne lisäävät työn fyysistä rasittavuutta. (SPEK, 2013, 5.) VIRVE-
simulaatiokoulutuksen in situ -simulaatioharjoituksissa sopimuspalokuntalaiset harjoittelivat pelastustilanteita, jotka olivat haastavia olosuhteiltaan sekä fyysi-
sesti kuormittavia.
Sopimuspalokuntalaisten kouluttautuminen
Suomessa pelastustoimintaan osallistuvan vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmää ylläpitää Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK).
Koulutuksen kehittämistä tehdään kuitenkin yhteistyössä Sisäministeriön, Pe-
lastusopiston, pelastuslaitosten, kurssijohtajien ja palokuntien kanssa. Kehittä-
mistyötä ohjaa hallituksen alaisuudessa toimiva palokuntakoulutustoimikunta, jossa käsitellään aloitteet ja esitykset. Koulutusta järjestävät alueelliset pelas-
tuslaitokset ja -liitot. (SPEK, 2014, 3, 32.)
Pelastustoimintaan osallistuvien vapaaehtois- ja sopimushenkilöstön kouluttau-
tumisesta kerrotaan valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Miehistölle,
päällystöille ja päälliköille järjestetään sekä peruskoulutusta että täydennyskou-
lutusta. Miehistön kouluttautuminen alkaa perehdyttämiskoulutuksella, jota pa-
lokunnat järjestävät itsenäisesti. Sitä seuraa miehistön peruskoulutus, jonka tarkoituksena on antaa henkilölle valmiudet toimia miehistön pelastus- ja sam-
mutustehtävissä. Miehistön peruskoulutus sisältää erilaisiin pelastustoimintaan liittyviä kursseja laaja-alaisesti, sammutustyöstä palokuntien turvallisuusviestin-
tään. Miehistön yhtenä koulutusalueena on pelastustoimen viestiliikenne, jolloin tavoitteena on ymmärtää TETRA-puhelimen ja VIRVE:n toimintaperiaatteita.
(SPEK, 2014.)
Palokuntalaisten tiimityöskentelyn ja yhteistyön merkitys
Pelastustehtävässä on kaksi päätavoitetta: pelastaa henkiä sekä suojata omai-
suutta. Otettaessa huomioon ympäröivät olosuhteet, joille pelastustehtävään osallistuvat palokuntalaiset altistuvat, on riskien hallinta kolmas keskeinen tavoi-
te. Nämä kolme tavoitetta kietoutuvat toisiinsa siten, että vaikeuksilla tai epäon-
nistumisella yhdellä saralla on merkittäviä seurauksia muihin. Sujuvalla yhteis-
toiminnalla ja tehokkaalla viestinnällä pystytään edistämään tavoitteiden täytty-
minen, kun tärkeä informaatio kulkee osallisten välillä. Pelastustehtävässä tur-
vaudutaan vahvasti radioviestintään ja sopimuspalokunta käyttää viestinnäs-
sään samoja teknologioita muiden viranomaistahojen kanssa. Jaetut kanavat tarjoavat keinon tavoittaa kaikki pelastustilanteeseen osallistuvat sekä valvoa muutoksia pelastustoimintaan osallistuvien henkilöiden sijainnissa, toiminnassa ja tilanteen kehityksessä. (Branlat, Fern, Voshell & Trent, 2009, 285–286.)
Pelastustilanteessa paikalle saapuu palokunnan lisäksi muiden ammattialojen edustajia, hätätilanteen mukaan. Pelastusoperaatiossa VIRVE:n avulla voidaan kommunikoida oman ammattikunnan lisäksi muille tapahtumapaikalla oleville VIRVE:ä käyttäville viranomaisille. VIRVE edesauttaa kommunikointia, jolloin tiedetään missä toiset ovat ja mitä he tekevät onnettomuuspaikalla, mutta tär-
keää on pitää linja mahdollisimman vapaana viestimällä lyhyesti ja ytimekkäästi.
Simulaatioiden avulla voidaan harjoitella ja tukea sekä TETRA-puhelimen käyt-
töä, että kommunikointia ja viestimistä VIRVE:ssä. Seuraavassa kappaleessa
esittelemme VIRVE:ä sekä viestintään käytettävää TETRA-puhelinta, joiden käyttöä vahvistettiin CRICS-hankkeen koulutuksessa.
1.3 Viranomaisradioverkko ja TETRA-puhelin
TETRA on alun perin Euroopan alueelle viranomaisten radioviestimistä varten luotu digitaalinen viranomaisradioverkko. Suomessa TETRA-verkkoa alettiin rakentaa vuonna 1998 ja maanlaajuisesti se otettiin käyttöön vuonna 2002. Alle viidessä vuodessa siitä kehitettiin ensimmäinen valtakunnallinen, lähes koko maan kattava verkko. Suomessa tästä viranomaisten välisestä TETRA-verkosta käytetään termiä VIRVE1. Kirjallisuudessa ja pelastusalalla toimivien viran-
omaisten puhekielessä viranomaisradioverkosta ja sen päätelaitteista käytetään useita erilaisia käsitteitä. Esimerkiksi koulutukseen osallistuneet sopimuspalo-
kuntalaiset käyttivät VIRVE-puhelin ja TETRA-puhelin termejä synonyymeina.
Tämän tutkimuksen tulososiossa esitettävien haastattelujen aineistokatkelmissa sopimuspalokuntalaiset puhuvat useimmiten VIRVE:stä, jolla he tarkoittavat TETRA-puhelinta. Muuten tässä tutkimuksessa kuitenkin tarkoitamme VIRVE:llä viranomaisradioverkkoa ja TETRA-puhelimella päätelaitetta, jonka avulla VIRVE:ssä viestitään.
VIRVE:n tarkoituksena on tehostaa viranomaisten välistä viestintää ja moniam-
matillista yhteistyötä, kun viestintä voidaan hoitaa omalla taajuusalueella eri viranomaisten välillä suojatusti, salatusti, luotettavasti, toimintavarmasti sekä kustannustehokkaasti. Hyvä suojaus on VIRVE:n etu muihin radioverkkoihin verrattuna, joten ulkopuoliset osapuolet eivät pääse salakuuntelemaan viestin-
tää. VIRVE on luotettava, sillä se on suunniteltu toimimaan kaikissa tilanteissa:
normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeustilanteissa. Esi-
merkiksi suuronnettomuustilanteessa julkiset viestintäverkot voivat olla ruuhkau-
tuneet tai pahimmillaan poissa käytöstä, jonka vuoksi on tärkeää, että viran-
omaisilla on oma toimintavarma ja luotettava viestintäkanava. VIRVE:ä voidaan pitää myös taloudellisesti tehokkaana, sillä valtion ei tarvitse enää ylläpitää
1 https://www.erillisverkot.fi/erillisverkot