• Ei tuloksia

Siirtovaikutuksen  teoreettinen  tarkastelu

2.   SIIRTOVAIKUTUS

2.1   Siirtovaikutuksen  teoreettinen  tarkastelu

   

2.1  Siirtovaikutuksen  teoreettinen  tarkastelu    

Kaiken  koulutuksen  tavoitteena,  niin  formaalissa  kuin  nonformaalissakin  koulu-­

tuksessa,  on  viedä  opittua  tietoa  sekä  osaamista  erilaisiin  ja  uusiin  ympäristöi-­

hin  sekä  tilanteisiin.  Tietojen  ja  taitojen  soveltamista  sekä  laajentamista  muihin   konteksteihin,  kuin  missä  ne  on  opittu,  kutsutaan  siirtovaikutukseksi  (Baldwin  &  

Ford,   1988;;   Blume   ym.,   2010;;   Bossard   ym.,   2008;;   Haskell,   2001;;   Korhonen,   2005;;   Perkins   &   Salomon,   1992;;   Thomson,   1989).   Toinen   siirtovaikutuksen   kanssa  samaa  tarkoittava  termi  on  transfer.  Tutkimuksessamme  kuitenkin  käy-­

tämme   termiä   siirtovaikutus,   sillä   haluamme   sujuvoittaa   lukemista   suosimalla   suomenkielisiä  termejä  vieraskielisten  lainasanojen  sijaan.  

 

Siirtovaikutus   on   ollut   kasvatustieteen   ja   psykologian   tutkimuskohteena   jo   yli   100   vuotta   ja   sen   varhaisimpia   tutkijoita   ovat   Thorndike   ja   Woodworth   (1901).  

Heidän   mukaansa   siirtovaikutusta   ilmenee,   mikäli   oppimisessa   käytetyt   tehtä-­

vät,  menetelmät  ja  lähestymistavat  ovat  samankaltaisia,  kuin  mihin  opittua  halu-­

taan   soveltaa.   (Thorndike   &   Woodworth,   1901,   Blumen   ym.,   2010   mukaan.)   Siirtovaikutuksen   määritelmä   on   monipuolistunut   tutkimuksen   myötä.   Siirtovai-­

kutuksen   määritellään   tarkoittavan   edellä   mainitun   lisäksi   sitä,   miten   aiemmin   opittu  vaikuttaa  tämänhetkiseen  ja  tulevaan  oppimiseen,  sekä  miten  jo  aiemmin   opittu   liitetään   tai   muokataan   samanlaisiin   tai   uusiin   tilanteisiin.   Se   ei   ole   niin-­

kään  oppimisväline  tai  -­tekniikka  vaan  ennemminkin  tapa  ajatella,  ymmärtää  ja   käsitellä  informaatiota.  (Haskell,  2001,  23;;  Bransford  &  Schwartz,  2001.)  

 

Yleisesti   käytetty   määritelmä   koulutuksen   siirtovaikutuksesta   pitää   sisällään   opittujen   tietojen   sekä   taitojen   soveltamista,   yleistämistä   ja   ylläpitoa   (Ford   &  

Weissbein,  1997,  34).  Siirtovaikutuksen  määrittely  ei  ole  kuitenkaan  täysin  yksi-­

selitteistä.   Rajatun   ongelmanratkaisu   -­käsityksen   (Sequestered   Problem   Sol-­

ving  –  SPS)  mukaan  siirtovaikutus  on  kykyä  siirtää  opittu  tieto  tai  taito  sellaise-­

naan   uuteen   kontekstiin.   Bransford   ja   Schwartz   (2001)   esittelevät   SPS-­

käsityksen  rinnalle  toisenlaisen  näkökulman  siirtovaikutuksen  tarkasteluun.  Hei-­

dän   mukaansa   yksi   syy   siirtovaikutuksen   vaikeaan   havaitsemiseen   tai   siinä   epäonnistumiseen   liittyy   SPS-­käsitykseen,   jossa   siirtovaikutuksen   ajatellaan   olevan  tiedon  siirtämistä  suoraan  uuteen  kontekstiin.  Vaihtoehtoisena  näkökul-­

mana   he   esittelevät   teorian   valmistautumistautumisesta   tulevaan   oppimiseen   (Preparation  for  Future  Learning  –  PFL).    

 

PFL-­teoria   tunnustaa  jo  aiemmat  käsitykset  siirtovaikutuksesta  samalla  kuiten-­

kin  laajentaen  siirtovaikutuksen  määritelmää,  jolloin  siirtovaikutuksessa  koroste-­

taan   valmistautumista   tulevaisuudessa   oppimiseen.   Huomion   kohteina   ovat   näin   ollen   yksilön   oppimiskyvyt.   Esimerkiksi   uuteen   työpaikkaan   mennessä   työntekijän  ei  oleteta  heti  osaavan  kaikkea.  Kuitenkin  organisaatio  odottaa,  että   uudella  työntekijällä  on  kykyä  ja  halua  oppia  uutta,  ja  että  hän  osaa  käyttää  op-­

pimisensa  tukena  erilaisia  lähteitä,  kuten  esimerkiksi  kirjallisuutta,  tietokoneoh-­

jelmia   ja   työtovereiden   apua.   Mitä   paremmin   ihminen   on   valmistautunut   oppi-­

maan  tulevaisuudessa,  sitä  paremmin  siirtovaikutusta  ilmenee  uuden  oppimisen   nopeudessa   ja   laadussa   mitattuna.   (Bransford   &   Schwartz,   2001.)   Tutkimuk-­

sessamme   olemme   ottaneet   huomioon   myös   PFL-­teorian   mukaisen   näkökul-­

man   siirtovaikutukseen   selvittämällä   sopimuspalokuntalaisten   näkemyksiä   VIRVE-­simulaatiokoulutuksen  hyödyistä  tulevaisuudessa.    

 

Volet  (2013)  käsittelee  koulutuksen  siirtovaikutusta  jatkamalla,  laajentamalla  ja   uudelleen   ajattelemalla   koulutuksen   siirtovaikutuksen   tutkimusta.   Koulutuksen   siirtovaikutuksen   käsitettä   voidaan   laajentaa   muun   muassa   lisäämällä   siihen   toimijan  näkökulma  (Lobato,  2012),  joka  auttaa  valaisemaan  tapoja,  miten  oppi-­

joiden   odottamattomat   tulkinnat   oppimiskokemuksista   liittyivät   siirtovaikutuk-­

seen.   Esimerkiksi   vahvasti   organisaatioon   sitoutuneet   työntekijät   voivat   olla   myönteisempiä   havaitsemaan   mahdollisuudet   organisaation   positiiviselle   muu-­

tokselle  kuin  vähemmän  sitoutuneet  työntekijät  (Cheng  &  Ho,  2001,  108).  Kou-­

lutuksen  siirtovaikutusta  voidaan  tarkastella  myös  ekspansiivisen  kehystämisen   mukaisesti,   jolloin   hyödynnetään   tehokkaasti   opittuja   tietoja   ja   taitoja   tietyssä   asiayhteydessä  sekä  siirretään  osaamista  asianmukaisesti  muihin  konteksteks-­

teihin  (Engle,  Lam,  Meyer  &  Nix,  2012).  

 

Koulutuksen   siirtovaikutusta   voidaan   myös   ajatella   uudelleen   ja   lähestyä   sitä   rajojen   ylittämisen  näkökulmasta,  jolloin   siirtovaikutusta  tarkastellaan  koulutuk-­

sen   ja   työn   rajalla   toimivana   mekanismina.   Yhteistyöllä   saavutettavissa   oleva   siirtovaikutus  mahdollistaa  koulutuksessa  opitun  tiedon  siirtymisen  työelämään   sekä  toisinpäin  (Konkola,  Tuomi-­Gröhn,  Lambert  &  Ludvigsen,  2007).  Formaalin   koulutuksen  ja  työelämän  välisen  rajan  ylittämistä  voidaan  kuvata  myös  kehittä-­

vänä  siirtovaikutuksena,  kun  yhteisen  hankkeen  osapuolet  kehittävät  uusia  työ-­

kaluja   tai   oivalluksia   ja   heidän   toimintatavoissa   näkyy   käytännön   muutoksia.  

Kehittävässä  siirtovaikutuksessa  korostetaan  yhteistoiminnallista  vuorovaikutus-­

ta   eri   osapuolten   välillä   ja   kaikkien   hyötymistä   yhteisestä   toiminnasta.   (Enge-­

ström,   2001;;   Juntunen,   2010;;   Tuomi-­Gröhn   2000.)   Sopimuspalokuntalaisten   VIRVE-­simulaatiokoulutusta   ei   voida   kuitenkaan   täysin   luonnehtia   kehittävän   siirtovaikutuksen  näkökulmasta,  sillä  koulutusta  ei  toteutettu  formaalin  koulutuk-­

sen  ja  työelämän  välisenä  yhteistyönä.  sopimuspalokuntalaiset  eivät  myöskään   olleet   aktiivisesti   kehittämässä   yhdessä   simulaatiokoulutuksen   järjestäjien   kanssa   uusia   työkaluja   ja   oivalluksia.   VIRVE-­simulaatiokoulutusta   voidaan   ku-­

vata  täydennyskoulutuksena,  jota  tarjottiin  työyhteisölle  sen  ulkopuolelta.  

 

Siirtovaikutuksen  termeissä  on  pieniä  eroavaisuuksia,  riippuen  missä  konteksis-­

sa  siirtovaikutusta  ilmenee.  Kasvatus-­  ja  opetusalalla  puhutaan  oppimisen  siir-­

tovaikutuksesta,   jolloin   opetus   on   formaalia.   Työelämäkontekstissa   puolestaan   käytetään  käsitettä  koulutuksen  siirtovaikutus.  Käsitteistössä  on  hieman  epäsel-­

vyyttä,  sillä  kaikki  eivät  tee  eroa  näiden  välillä,  vaan  käyttävät  käsitteitä  toisten-­

sa   synonyymeinä   (Blume   ym.,   2010).   Siirtovaikutuksen   prosessi   on   sama,   on   sitten   oppimisessa   tavoitteena   yleisempi   tietotaso   tai   pyrkimys   koulutuksen   avulla  kohdistaa  siirtovaikutus  tiettyyn  työtehtävään  ja  suoriutumiseen  siinä  pa-­

remmin.  (Bossard  ym.,  2008,  151-­152.)  Volet  (2013)  esittää  ajatuksen  yhdistää  

käsitteet  oppimisen  siirtovaikutus  (transfer  of  learning)  ja  koulutuksen  siirtovai-­

kutus   (transfer   of   training)  koulutuksessa   opitun   siirtovaikutukseksi   (transfer   of   learning  from  training),  jolloin  käsite  kuvaisi  paremmin  ilmiötä.  Tässä  tutkimuk-­

sessa  puhumme  koulutuksen  siirtovaikutuksesta,  sillä  oppiminen  tapahtuu  non-­

formaalissa   työelämäkontekstissa.   Sopimuspalokuntalaisten   VIRVE-­

simulaatiokoulutuksen   tavoitteena   on   siirtää   koulutuksessa   opittua   asteittain   vaikeutuviin  simulaatioharjoituksiin  sekä  tukea  koulutuksessa  opitun  siirtämistä   käytännön  työtehtäviin.  Meidän  tutkimuksemme  keskittyy  tarkastelemaan  siirto-­

vaikutusta  koulutuksen  sisällä  simulaatioharjoitusten  välillä.    

 

2.2  Siirtovaikutuksen  tyyppejä    

Kirjallisuudessa  on  löydettävissä  hyvin  monenlaisia  siirtovaikutuksen  tyypittely-­

jä,  jotka  kertovat  ilmiön  monimuotoisuudesta.  Eri  käsitteitä  käytetään  myös  osit-­

tain  päällekkäin,  joka  vaikeuttaa  ilmiön  hahmottamista.  Siirtovaikutuksen  määrit-­

telyiden  moninaisuuden  ymmärtämiseksi  on  syytä  esitellä  yleisimpiä  siitä  tehtyjä   kahtiajakoja.  Siirtovaikutus  voidaan  jakaa  muun  muassa  positiiviseen  ja  negatii-­

viseen,   lähi-­   ja   etäsiirtovaikutukseen,   vertikaaliseen   ja   horisontaaliseen,   ylei-­

seen   ja   erikoistuneeseen   sekä   reflektiiviseen   ja   tietoiseen   siirtovaikutukseen   (taulukko   1).   (Bossard   ym.,   2008,   154;;   Haskell,   2001;;   Perkins   &   Salomon,   1992.)  

 Taulukko  1.  Siirtovaikutuksen  kahtiajakoja