Siirtovaikutuksen teoreettinen tarkastelu

2. SIIRTOVAIKUTUS

2.1 Siirtovaikutuksen teoreettinen tarkastelu

Kaiken koulutuksen tavoitteena, niin formaalissa kuin nonformaalissakin koulu-

tuksessa, on viedä opittua tietoa sekä osaamista erilaisiin ja uusiin ympäristöi-

hin sekä tilanteisiin. Tietojen ja taitojen soveltamista sekä laajentamista muihin konteksteihin, kuin missä ne on opittu, kutsutaan siirtovaikutukseksi (Baldwin &

Ford, 1988;; Blume ym., 2010;; Bossard ym., 2008;; Haskell, 2001;; Korhonen, 2005;; Perkins & Salomon, 1992;; Thomson, 1989). Toinen siirtovaikutuksen kanssa samaa tarkoittava termi on transfer. Tutkimuksessamme kuitenkin käy-

tämme termiä siirtovaikutus, sillä haluamme sujuvoittaa lukemista suosimalla suomenkielisiä termejä vieraskielisten lainasanojen sijaan.

Siirtovaikutus on ollut kasvatustieteen ja psykologian tutkimuskohteena jo yli 100 vuotta ja sen varhaisimpia tutkijoita ovat Thorndike ja Woodworth (1901).

Heidän mukaansa siirtovaikutusta ilmenee, mikäli oppimisessa käytetyt tehtä-

vät, menetelmät ja lähestymistavat ovat samankaltaisia, kuin mihin opittua halu-

taan soveltaa. (Thorndike & Woodworth, 1901, Blumen ym., 2010 mukaan.) Siirtovaikutuksen määritelmä on monipuolistunut tutkimuksen myötä. Siirtovai-

kutuksen määritellään tarkoittavan edellä mainitun lisäksi sitä, miten aiemmin opittu vaikuttaa tämänhetkiseen ja tulevaan oppimiseen, sekä miten jo aiemmin opittu liitetään tai muokataan samanlaisiin tai uusiin tilanteisiin. Se ei ole niin-

kään oppimisväline tai -tekniikka vaan ennemminkin tapa ajatella, ymmärtää ja käsitellä informaatiota. (Haskell, 2001, 23;; Bransford & Schwartz, 2001.)

Yleisesti käytetty määritelmä koulutuksen siirtovaikutuksesta pitää sisällään opittujen tietojen sekä taitojen soveltamista, yleistämistä ja ylläpitoa (Ford &

Weissbein, 1997, 34). Siirtovaikutuksen määrittely ei ole kuitenkaan täysin yksi-

selitteistä. Rajatun ongelmanratkaisu -käsityksen (Sequestered Problem Sol-

ving – SPS) mukaan siirtovaikutus on kykyä siirtää opittu tieto tai taito sellaise-

naan uuteen kontekstiin. Bransford ja Schwartz (2001) esittelevät SPS-

käsityksen rinnalle toisenlaisen näkökulman siirtovaikutuksen tarkasteluun. Hei-

dän mukaansa yksi syy siirtovaikutuksen vaikeaan havaitsemiseen tai siinä epäonnistumiseen liittyy SPS-käsitykseen, jossa siirtovaikutuksen ajatellaan olevan tiedon siirtämistä suoraan uuteen kontekstiin. Vaihtoehtoisena näkökul-

mana he esittelevät teorian valmistautumistautumisesta tulevaan oppimiseen (Preparation for Future Learning – PFL).

PFL-teoria tunnustaa jo aiemmat käsitykset siirtovaikutuksesta samalla kuiten-

kin laajentaen siirtovaikutuksen määritelmää, jolloin siirtovaikutuksessa koroste-

taan valmistautumista tulevaisuudessa oppimiseen. Huomion kohteina ovat näin ollen yksilön oppimiskyvyt. Esimerkiksi uuteen työpaikkaan mennessä työntekijän ei oleteta heti osaavan kaikkea. Kuitenkin organisaatio odottaa, että uudella työntekijällä on kykyä ja halua oppia uutta, ja että hän osaa käyttää op-

pimisensa tukena erilaisia lähteitä, kuten esimerkiksi kirjallisuutta, tietokoneoh-

jelmia ja työtovereiden apua. Mitä paremmin ihminen on valmistautunut oppi-

maan tulevaisuudessa, sitä paremmin siirtovaikutusta ilmenee uuden oppimisen nopeudessa ja laadussa mitattuna. (Bransford & Schwartz, 2001.) Tutkimuk-

sessamme olemme ottaneet huomioon myös PFL-teorian mukaisen näkökul-

man siirtovaikutukseen selvittämällä sopimuspalokuntalaisten näkemyksiä VIRVE-simulaatiokoulutuksen hyödyistä tulevaisuudessa.

Volet (2013) käsittelee koulutuksen siirtovaikutusta jatkamalla, laajentamalla ja uudelleen ajattelemalla koulutuksen siirtovaikutuksen tutkimusta. Koulutuksen siirtovaikutuksen käsitettä voidaan laajentaa muun muassa lisäämällä siihen toimijan näkökulma (Lobato, 2012), joka auttaa valaisemaan tapoja, miten oppi-

joiden odottamattomat tulkinnat oppimiskokemuksista liittyivät siirtovaikutuk-

seen. Esimerkiksi vahvasti organisaatioon sitoutuneet työntekijät voivat olla myönteisempiä havaitsemaan mahdollisuudet organisaation positiiviselle muu-

tokselle kuin vähemmän sitoutuneet työntekijät (Cheng & Ho, 2001, 108). Kou-

lutuksen siirtovaikutusta voidaan tarkastella myös ekspansiivisen kehystämisen mukaisesti, jolloin hyödynnetään tehokkaasti opittuja tietoja ja taitoja tietyssä asiayhteydessä sekä siirretään osaamista asianmukaisesti muihin konteksteks-

teihin (Engle, Lam, Meyer & Nix, 2012).

Koulutuksen siirtovaikutusta voidaan myös ajatella uudelleen ja lähestyä sitä rajojen ylittämisen näkökulmasta, jolloin siirtovaikutusta tarkastellaan koulutuk-

sen ja työn rajalla toimivana mekanismina. Yhteistyöllä saavutettavissa oleva siirtovaikutus mahdollistaa koulutuksessa opitun tiedon siirtymisen työelämään sekä toisinpäin (Konkola, Tuomi-Gröhn, Lambert & Ludvigsen, 2007). Formaalin koulutuksen ja työelämän välisen rajan ylittämistä voidaan kuvata myös kehittä-

vänä siirtovaikutuksena, kun yhteisen hankkeen osapuolet kehittävät uusia työ-

kaluja tai oivalluksia ja heidän toimintatavoissa näkyy käytännön muutoksia.

Kehittävässä siirtovaikutuksessa korostetaan yhteistoiminnallista vuorovaikutus-

ta eri osapuolten välillä ja kaikkien hyötymistä yhteisestä toiminnasta. (Enge-

ström, 2001;; Juntunen, 2010;; Tuomi-Gröhn 2000.) Sopimuspalokuntalaisten VIRVE-simulaatiokoulutusta ei voida kuitenkaan täysin luonnehtia kehittävän siirtovaikutuksen näkökulmasta, sillä koulutusta ei toteutettu formaalin koulutuk-

sen ja työelämän välisenä yhteistyönä. sopimuspalokuntalaiset eivät myöskään olleet aktiivisesti kehittämässä yhdessä simulaatiokoulutuksen järjestäjien kanssa uusia työkaluja ja oivalluksia. VIRVE-simulaatiokoulutusta voidaan ku-

vata täydennyskoulutuksena, jota tarjottiin työyhteisölle sen ulkopuolelta.

Siirtovaikutuksen termeissä on pieniä eroavaisuuksia, riippuen missä konteksis-

sa siirtovaikutusta ilmenee. Kasvatus- ja opetusalalla puhutaan oppimisen siir-

tovaikutuksesta, jolloin opetus on formaalia. Työelämäkontekstissa puolestaan käytetään käsitettä koulutuksen siirtovaikutus. Käsitteistössä on hieman epäsel-

vyyttä, sillä kaikki eivät tee eroa näiden välillä, vaan käyttävät käsitteitä toisten-

sa synonyymeinä (Blume ym., 2010). Siirtovaikutuksen prosessi on sama, on sitten oppimisessa tavoitteena yleisempi tietotaso tai pyrkimys koulutuksen avulla kohdistaa siirtovaikutus tiettyyn työtehtävään ja suoriutumiseen siinä pa-

remmin. (Bossard ym., 2008, 151-152.) Volet (2013) esittää ajatuksen yhdistää

käsitteet oppimisen siirtovaikutus (transfer of learning) ja koulutuksen siirtovai-

kutus (transfer of training) koulutuksessa opitun siirtovaikutukseksi (transfer of learning from training), jolloin käsite kuvaisi paremmin ilmiötä. Tässä tutkimuk-

sessa puhumme koulutuksen siirtovaikutuksesta, sillä oppiminen tapahtuu non-

formaalissa työelämäkontekstissa. Sopimuspalokuntalaisten VIRVE-

simulaatiokoulutuksen tavoitteena on siirtää koulutuksessa opittua asteittain vaikeutuviin simulaatioharjoituksiin sekä tukea koulutuksessa opitun siirtämistä käytännön työtehtäviin. Meidän tutkimuksemme keskittyy tarkastelemaan siirto-

vaikutusta koulutuksen sisällä simulaatioharjoitusten välillä.

2.2 Siirtovaikutuksen tyyppejä

Kirjallisuudessa on löydettävissä hyvin monenlaisia siirtovaikutuksen tyypittely-

jä, jotka kertovat ilmiön monimuotoisuudesta. Eri käsitteitä käytetään myös osit-

tain päällekkäin, joka vaikeuttaa ilmiön hahmottamista. Siirtovaikutuksen määrit-

telyiden moninaisuuden ymmärtämiseksi on syytä esitellä yleisimpiä siitä tehtyjä kahtiajakoja. Siirtovaikutus voidaan jakaa muun muassa positiiviseen ja negatii-

viseen, lähi- ja etäsiirtovaikutukseen, vertikaaliseen ja horisontaaliseen, ylei-

seen ja erikoistuneeseen sekä reflektiiviseen ja tietoiseen siirtovaikutukseen (taulukko 1). (Bossard ym., 2008, 154;; Haskell, 2001;; Perkins & Salomon, 1992.)

Taulukko 1. Siirtovaikutuksen kahtiajakoja

In document Siirtovaikutus simulaatiokoulutuksessa sopimuspalokuntalaisten kokemana (sivua 16-19)