Sianlih an tuotanto

kuin perinteisen jalostuksen kautta.

Hallitsematon keskittäminen aiheuttaa hyvin pian samantyyppiset ympäristö-ongelmat kuin Brasiliassa. Työllisyys-vaikutus edellisessä tapauksessa posi-tiivinen, jälkimmäisessä negatiivinen.

Luonnonvarojen käyttö

Sika kesytettiin n. 10 000 vuotta sitten Lähi-Idän alueella; uusi tapa ja itse eläimetkin siirtyivät ihmisten mukana nopeasti Eurooppaan. Myöhemmin Euroopan omasta villisiasta kesytetty sika syrjäytti aasialaisen sian. Lähi-Idässäkin ryhdyttiin kasvattamaan eurooppalaista kesysikaa.

Kesysiat olivat tuolloin kooltaan pienempiä kuin villit sukulaisensa. Muita muutoksia olivat mm: kallon muoto, lyhyemmät jalat, vähenevä karvapeite ja kippura häntä. Kesysikaa jalosta-malla on eläimen kokoa nykyaikana taas kasvatettu tehokkaan lihantuotannon tarpeisiin. Sika saavuttaa sukukypsyyden puolitoistavuotiaana ja elää 20 – 25 vuotta. Lihasika teurastetaan 15 viikon ikäisenä ja se painaa silloin n. 100 kg.

Ympäristövaikutukset

Kasvihuonekaasuja ja rehevöittäviä päästöjä syntyy sianlihatuotannosta, kuten muustakin li-hantuotannosta. Hiilidioksidia siantuotantoketjussa syntyy etenkin rehun viljelyssä, lannoituk-sesta ja energiankäytöstä ketjun kaikissa vaiheissa. Metaania ja dityppioksidia vapautuu lan-nasta, sikaloissa juuri lanta on suuri päästölähde, ja näiden päästöjen on arvioitu kasvavan tule-vaisuudessa nopeasti. Suomessa sikalat tuottavat noin 20 prosenttia maatalouden kaasumaisista typpipäästöistä.

Lannasta on mahdollista valmistaa biokaasua. Tämä toiminta on parhaillaan vahvassa kehitys-vaiheessa. Tällä hetkellä lanta suurimmaksi osaksi levitetään pelloille. Kun lannan pitoisuudet ovat liian suuret, on vaarana valumat pintavesiin, jotka aiheuttavat mm. rehevöitymistä..

Sika on sekaravinnon syöjä, joka mielellään tonkii ja kaivelee etsiessään ruokaa. Ravinnon suhteen sika on nautaa vaativampi, yksimahaisena se ei pysty hyödyntämään esim. heinää vaan tarvitsee monipuolista rehua. Sika tarvitsee noin kolme kiloa rehua kasvattaakseen kilon paino-aan. Näin ollen lihasika syö n. 300 kiloa rehua elämänsä aikana. (Nojonen 1985). Sianlihan hii-lijalanjälki vaihtelee 5-9 kg (CO2 ekv/ 1 kg). Lannan käsittelyn päästöillä on merkittävin vaiku-tus hiilijalanjäljen muodostumisessa. Sianlihan vesijalanjälki on noin 4800 l/kg lihaa.

Eläinten hyvinvointi

Suomalaisen sianlihan tuotannossa painotetaan sikojen terveyttä ja kestävyyttä ja Suomen sika-talouden eläintautitilanne on Euroopan parhaita. Meillä ei ole vakavia sikatauteja ja salmonel-lakin on sikatiloilla erittäin harvinainen (MMM).

Eläinten hyvinvointia on vuoden 2007 alusta alkaen valvottu EU:n yhteisen maatalouspolitii-kan tukijärjestelmiin liittyvässä valvonnassa. Tuotantoeläinten hyvinvoinnissa tapahtuvat lai-minlyönnit voivat johtaa tukimenetyksiin. Täydentävien ehtojen valvonnan kattavuutta tullaan lisäämään vuonna 2010.

Vuosina 2007 ja 2009 eläinsuojelujärjestöt ovat kuitenkin tuoneet julkisuuteen kuvamateriaalia sikatiloilta ja ne ovat osoittaneet epäkohtia sekä piittaamattomuutta ainakin osalla sikatiloja.

Tarkastusten jälkeen puutteita löytyi puolelta tiloista ja niille annettiin määräys parantaa eläin-ten oloja. Virikkeiden ja kuivikkeiden puute ovat tavallisimpia epäkohtia. Sika on toimelias ja utelias eläin, joka pitkästyy jos luontaiseen käyttäytymiseen ei ole mahdollisuutta. Voidessaan huonosti sika alkaa häiriökäyttäytyä ja mm. purra muiden sikojen häntiä. Tehokkuuden vuoksi

siat elävät ahtaasti eivätkä pääse ulkoilemaan. Tila sikaa kohden on 0,65 m². Ongelmina on pi-detty myös mm. emakon kääntymisen estävää kehikkoa, sikalan ritilälattiaa, jossa ei voi olla kuivikkeita sekä sikojen kastroimista ilman kivunlievitystä. Tuottajat ja lihateollisuus sitoutui-vat joulukuussa 2009 tarkastelemaan teuraseläinten hankintaa ja eläinten pito-olosuhteita (Sirkka-Liisa Anttila 23.12.2009). Teollisuudella ja kaupalla onkin oma vastuunsa eläinten hy-vinvoinnissa. Hollannissa kauppa- ja ravintolaketjut kieltäytyvät kastroidun lihan ostamisesta ja muista maista kastrointia vältetään mm. Englannissa ja Sveitsissä. Norja on kieltänyt kast-roinnin kokonaan ilman anestesiaa (Eläinten hyvinvointikeskus 2009).

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on valmistellut valtakunnallisen Eläinten terveys- ja hy-vinvointivalvontaohjelman EHO:n vuodelle 2010. Valvontaohjelmaan mukaan otettujen hank-keiden tavoitteena on tukea uuden ja osittain myös pidempään voimassa olleen lainsäädännön toimeenpanoa ja näille alueille asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita. Ohjelmassa on esitet-ty myös monivuotiset valvontahankkeet, joiden toteutukseen eläinlääkintähuollon valvontavi-ranomaiset osallistuvat (Evira 2009).

Suomessa valvotaan tuotantoeläinten suojelua koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamista tarkastamalla tuotantoeläinten pitopaikkoja. Näissä tarkastuksissa valvotaan, onko tilalla nou-datettu voimassa olevaa eläinsuojelulainsäädäntöä. Mikäli tarkastuksissa havaitaan laiminlyön-tejä, annetaan tuottajalle määräys korjata laiminlyönti ja tarpeen vaatiessa ryhdytään toimenpi-teisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tarkastuksia tekevät kunnaneläinlääkärit läänin-hallitusten määräyksestä. Euroopan komission Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) on Suomessa tekemiensä tarkastusten perusteella esittänyt huolensa siitä, etteivät uusintatarkas-tukset toteudu, että niitä ei tehdä järjestelmällisesti eikä määräysten rikkominen aina johda seu-raamuksiin.

Mahdollinen helpotus valvontaan voitaisiin saada kehittämällä tuotantotiloja koskevia teknisiä olosuhdeseurantoja (lämpötilan ja ilmankosteuden suhteet, vetoisuus, pölypitoisuus), joita voi-taisiin käyttää eläimille epäedullisten tilanteiden ennakoinnissa eläimiin kohdistuvien valvon-tojen rinnalla.

Luomusika

Luomusikalassa kiinnitetään sian hyvinvoinnin enemmän huomiota verrattuna tavanomaiseen kasvatukseen; sika pääsee ulkoilemaan ja liikkumisen estävä kehikko on kielletty. Myös tilaa on sikaa kohden enemmän eli 1,1 m². Suomessa luomulihasikoja on yhdeksällä tilalla. (Luo-mutietopankki 2008)

Tuotettu luomulihakilo tulee noin 37 % kalliimmaksi kuin tavanomainen lihakilo. Tuotettua porsas-ta kohti kusporsas-tannukset kohoavat noin 51 % suuremmiksi kuin porsas-tavanomaisessa menetelmässä. Porsai-den tuotantokustannuksia kohottavat mm. kalliimpi rehu, väljemmät karsinat ja sikojen pääsy ulkoi-lemaan. Kun luomulihasta maksetaan enemmän, yrittäjät pääsevät kuitenkin voitolliseen tulokseen (Karhapää & al 2005).

Tuotantostrategia

Sianlihantuotannon omavaraisuus on ollut hyvä, mikä on ajoittain aiheuttanut sianlihan vienti-tarvetta. Kuitenkin sianlihan tuotannon omavaraisuus valkuaisrehun suhteen on hyvin paljon heikompi, kun suuri osa valkuaisrehusta on ulkomaista soijaa. Luonnonvarojen kestävän käy-tön näkökulmasta soija on ongelmallinen kasvi (vertaa soijantuotantoa esittelevä 7.5). Soijan

hiilijalanjälki vaihtelee voimakkaasti riippuen arviointimenetelmästä ollen 0,38 -1,52 (CO2

ekv/ kg). Tulevaisuudessa tuotannon valkuaisomavaraisuutta pitää tavalla tai toisella pystyä kasvattamaan ainakin, jos aiotaan tuottaa sianlihaa muille kuin suomalaisille, eli toisin sanoen, jos halutaan pitää tuotanto nykyisellä tasolla tai sitä kasvattaa.

Taulu 7.2. Sianlihantuotannon tulevaisuustarkastelu

Todennäköinen tai mahdollinen vaikutus 2030+

Edullisuuden ulottu-vuudet

Geenimuuntelulle kieltei-nen kehitys

Geenimuuntelulle myönteinen kehi-tys

Edullisuus ilmaston muutoksen hallinnan kannalta

Hallinnan kannalta ei merki-tystä. Sopeutumisen kannalta taannuttava merkitys rehun-tuotannon kautta

Torjuntaan ei merkitystä. Sopeutumi-seen merkitystä rehuntuotannon kaut-ta. Myös eläinaineksen monipuolista-minen voisi toteutua.

Edullisuus maailman ravinnon tuotannon hallinnan kannalta

Tuotantomääriin tuskin mer-kitystä.

Merkitystä sekä määrien, että loppu-tuotteiden monipuolistumien kannalta, jos tilanne hoidetaan hallitusti.

Edullisuus luonnon moninaisuuden suoje-lun kannalta

Vähäinen merkitys nykytilan-teeseen verrattuna.

Riippuu toteutuksesta. Kärjistetyn keskittämisen seurauksena vahva yk-sipuolistuminen, joka vaikuttaa koko ympäristöön, hallitusti toteutettuna mahdollisuus alueelliseen erilaistumi-seen ja monipuolistumierilaistumi-seen, ja selvä positiivinen vaikutus.

Edullisuus brasilialais-ten ja uruguaylaisbrasilialais-ten näkökulmasta:

talouskasvu työllistävyys soveltuvuus pienimuo-toiseen viljelyyn

Nykytilanne jatkuu; yhteis-kunnan kaksijakoistumisi-neen.

Vaikutus sekä eläinaineksen että re-huntuotannon kautta. Tilanteen kehit-tyminen riippuu toteutuksesta. Tuotan-tostrategian keskittäminen ja yksipuo-listaminen johtaa nopeaan kilpailuky-vyn kasvuun mutta kestämättömään ti-lanteeseen. Yhteiskunnallisesti hallit-tuna hyödyntää sekä massatuotantoa, että pienimuotoista tuotantoa ja paran-taa sekä rehuntuotannon että eläinaineksen ja vielä lopputuotteiden monimuotoisuutta. Jälkimmäisessä ta-pauksessa työllistävyyskehitys positii-vinen edellisessä vahvasti negatiivi-nen.

Edullisuus Suomen kannalta

talouskasvu työllistävyys

Nykytilanne jatkuu, siantuo-tanto keskittyy nykyisille suurimmille tiloille.

Positiivinen vaikutus erityisesti kotoi-sen valkuaistuotannon kautta. Loppu-tulos riippuu toteutuksesta samalla ta-voin kuin Brasiliassa, mutta pienem-mässä mittakaavassa. Tuotannon eri-laistamismahdollisuudet riippuvat tuotteistamisinnovatiivisuudesta ja uu-sien tuotteiden markkinointikyvystä.

Esimerkkinä marinoinnilla erilaistetut broilerituotteet, näidenkään osalta sianliha ei ole pystynyt läheskään broi-lerin tuotannon erilaistamistasolle.

Kuitenkin erilaistamisen tulisi olla sy-vällisempää, raaka-aineista lähtevää.

Jos tässä onnistutaan, myös työllistä-viä vaikutuksia tiedossa.