4 Puuplantaasit mahdollisuutena ja uhkana
7.1 Pihviliha
vuonna 2010. Kulutuksen on arvioitu tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä vuoden 2000 tasosta.
Ympäristövaikutukset olisi siis saatava puolitettua, jottei kuormitus kasvaisi nykyisestä tasosta.
Suomalaiset söivät vuonna 2008 lihaa yhteensä 76,7 kiloa henkeä kohden. Määrä on puoli kiloa enemmän kuin vuonna 2007. Eniten kasvoi siipikarjanlihan kulutus. Siipikarjanlihaa syötiin 18,5 kiloa ja kulutus kasvoi 0,9 kiloa eli noin 5 prosenttia edellisvuodesta. Siipikarjanlihaa syötiin en-simmäisen kerran enemmän kuin naudanlihaa, jota kulutettiin 18,2 kiloa. Sianlihaa syötiin 35, 3 ki-loa henkeä kohden. Kokonaiskulutus vuonna 2008 oli 76,7 kiki-loa henkeä kohti, kun mukaan laske-taan riista ja syötävä elimet.
Maankäyttö
Karjankasvatus on suurin yksittäinen ihmisen maankäyttöä määräävä tekijä. Maatalouteen tarvitta-vasta maasta karjanpidon osuus on 70 % ja kaikesta maapallon maa-alasta 30 %. Noin 20 % laitu-mista on pilaantunut ylilaiduntamisen tallaantumisen ja eroosion takia. Varsinkin kuivilla alueilla ylilaiduntaminen on yleistä koska karjankasvatus on usein ainoa elinkeino alueen ihmisille. Samaan aikaan maitotalouteen liitettynä yksi yksittäinen lihanauta voi turvata perheen vuoden lihan tarpeen.
Kasvatettavien nautojen ominaisuudet laji-, rotu- ja tyyppitasolla vaihtelevat äärimmäisen paljon.
Naudat ovat sopeutuneet hyvin erilaisiin olosuhteisiin, erittäin kuumille alueilla ja toisaalta äärim-mäisen kylmiin olosuhteisiin, esimerkkinä Siperian nauta. Nautojen ruokinta ja erityisesti laidunta-minen vaihtelee rajusti. Uusseelantilaiset naudat laiduntavat kaistasyöttönä yleensä hyvin tuottavia laidunalueita. Laidunmaat ja rehuntuotanto valtaavat maa-alaa etenkin Etelä-Amerikassa. Brasilia-laisia nautoja käytetään hyväksi uusien alueiden valtaamiseen Keski-Brasilian cerrado- ja Amazoni-an reuna-alueilla. Brasiliassa nimenomaAmazoni-an pihvikarjAmazoni-an kasvatus käyttää lähes 65 % maatalouden pinta-alasta. Afrikan kuivilla alueilla eläimet hankkivat ruokansa hyvin niukoista ravintolähteistä ja liikkuvat vapaina. Siperiassa naudat liikuskelevat ikiroudan päällä, koska varsinainen laidunkausi on vain pari kuukautta. Mutta lihanautoja kasvatetaan myös hyvin intensiivisellä ruokinnalla; koko elämänsä pilttuuseen kytkettyinä. Lihantuotannon rakenne vaihtelee suuresti. Amerikkalaiset, brasi-lialaiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset karjakoot ovat hyvin suuria useita satoja jopa useita tu-hansia nautoja per karja.
Land use in Brazil
Other areas 68,7%
Permanent crops
5.5%
Planted forests 7.8%
Annual crops 21.8%
Pastures 64.8%
Agricultural area 31,3%
Source: IBGE, agricultural census 2006
Kuva 7.2. Brasilian maankäyttö (Lähde: Celia Fortes Ferreira, ppt-esitys, Eduskunta 8.10.2009 ja www.agricultura.gov.br )
Ympäristövaikutukset
Karjankasvatus on yhteydessä tavalla tai toisella lähes kaikkiin ympäristöongelmiin: ilmastonmuu-tokseen, metsien häviämiseen, biodiversiteetin vähenemiseen, eroosioon ja veden saastumiseen sekä riittävyyteen (Steninfield H. et al. 2006).
Karjankasvatus aiheuttaa globaalilla tasolla n. 18 % ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaa-supäästöistä (CO2 ekv), osuus on suurempi kuin liikenteen (Steninfield et al. 2006). Paljon suurem-piakin lukuja on esitetty, mutta jossain määrin perusteetta, Suomessa nautakarjan kasvatuksen vas-tuu ilmastomuutoksesta jää noin 5 % paikkeille. Globaalilla tasolla suurimmat päästölähteet karjan-kasvatuksessa liittyvät metsien muuttamiseen laidunmaiksi, eläimien ruuansulatuksesta aiheutuvaan metaaniin ja lannasta aiheutuvaan typpioksiduuliin. Myös ympäristön happamoitumisen aiheuttava ammoniakki on 64 % peräisin karjankasvatuksesta.
Naudanlihan hiilijalanjälki vaihtelee yleisimmin välillä 20-24 kg (CO2 ekv / 1 kg). Se on lähes 2-4 kertaa suurempi kuin muiden eläinten lihan hiilijalanjälki. Naudanlihan päästöistä suurin osa johtuu metaanista, jota muodostuu pötsissä ja sitä tulee huomattavasti myös lannasta. Lisäksi naudanrehu-jen tuotantoketjulla on suuri vaikutus hiilijalanjälkeen.
Pihvikarja on runsaasti vettä vaativa tuotantomuoto. Maailman väestöstä 2/3 tulee kärsimään veden puutteesta. Karjankasvatukseen ja rehuviljaan käytetään 8 % kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä.
Naudanlihan vesijalanjälki on korkea noin 15 500 l /kg naudanlihaa.
Lihantuotannon päästölähteitä ovat lanta ja laidunmailta eroosioin mukana kulkeutuneet maa-ainekset sekä antibiootit ja hormonit, erilaiset kemikaalit rehuntuotannosta kuten kasvinsuojeluai-neet. Kasvatuksen tehokkuus ja eläintuotannon eettisyys (luonteenomaisen käyttäytymisen suosimi-nen) ja maankäytön tehottomuus (jopa ryöstölaidunnus) herättävät kritiikkiä. Jännite tuottajamaassa syntyneiden sosiaaliset ongelmien ja tuojamaan halvan hinnan välillä kärjistyy. Avainasemassa muutoksessa ovat tuotantoeläinten jalostusohjelmat, laidunalueiden resurssien käyttöstrategian muuttaminen ja veden riittävyyden ottaminen huomioon.
Biodiversiteetti
Maatalousbiotoopit ovat kehittyessään muodostaneet monimuotoisen lajiston, joka on vaarassa köyhtyä laitumien hylkäämisen takia lähinnä vanhoilla perinnekulttuurialueilla Euroopassa. Karjan-tuotannon edellyttämän laidunmaan biodiversiteetti on muun pelto- ja puutarhaviljelyn biodiversi-teettiä parempi. Lajien häviäminen jatkuu maatalousympäristöissäkin kuitenkin kiihtyvällä vauhdil-la ja ekosysteemien toiminnan vaarantuminen on kasvanut. Karjatalous saattaa on globaalilvauhdil-la tasolvauhdil-la aikaisemmin oletettua suuremmassa vastuussa tästäkin ympäristöongelmasta, nimenomaan metsä-katojen, ilmastonmuutoksen edistämisen ja vesistöjen saastumisen kautta, joilla kaikilla on välilli-nen vaikutuksensa lajien häviämiseen. Myös uhanalaiset petoeläimet ovat joissakin tapauksissa metsästysuhanalaisina vaarassa laitumien lähistöllä. Biodiversiteettivaikutus on siten varsin tilan-nesidonnainen.
Sosiaaliset ongelmat
Karjankasvatukseen liittyy monia sosiaalisia ongelmia. Ympäristöongelmat ja ilmaston lämpenemi-nen koskevat kipeimmin kehitysmaihin ja niiden köyhiin ihmisiin. Alkuperäisasukkaita häädetään
Etelä-Amerikassa asuinsijoiltaan karjan rehuksi tuotetun soijan viljelyn vuoksi. Heille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa suurkaupunkien slummeihin, joissa elannon hankkiminen on vaikeaa.
Ylikansalliset yhtiöt varaavat parhaat plantaasit omille tuotteilleen ja paikalliselle ruoantuotannolle ei jää sen tarvitsemaa peltoalaa.
Keinoja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi
Koska karjatalouden haittavaikutukset ympäristölle ovat niin merkittävät, on tuotannon tapoja muu-tettava. Varsinkin väestönkasvu ja ruokailutottumusten muutokset ovat tulevaisuudessa lisäämässä lihankulutusta. Vastakkain ovatkin kuluttajien vaatimukset ja luonnonvarojen kestävä käyttö. On-gelmaan on mietitty ratkaisuja ja keinoja onkin löydettävissä.
Koska lihakilon tuottaminen vaatii monikertaisesti vettä ja energiaa verrattuna kasvisruokakilon tuottamiseen, olisi lihan kulutuksen vähentäminen ja kasvisruokavalioon siirtyminen tehokas keino haittojen vähentämiseksi (Carlsson-Kanyama & Gonzáles 2009). Terveysvaikutukset olisivat huo-mattavat, koska liharuoka on yhteydessä moniin sairauksiin ja vääriin ruokailutottumuksiin kuten pikaruokaan. The Lancet onkin julkaissut artikkelin, jossa lääkärien järjestöt varoittavat ilmaston-muutoksen vaaroista terveydelle ja ravitsemukselle etenkin kehitysmaissa ja toteavat samalla mah-dollisuudet parantaa myös terveyttä vähentämällä lihansyöntiä (Jay & Marmot 2009). Kasvispainot-teisella, vilja- ja palkokasveja sisältävällä ruokavaliolla voitaisiin ilmastopäästöjä vähentää kulutta-jan toimesta jopa viidesosaan tinkimättä ravitsemuksellisesta sisällöstä (Kurppa 2009).
Koska kasvisruokavalioon siirtyminen on kuitenkin vielä ollut melko pienimuotoista, kestävään karjankasvatukseen on löydettävä keinoja. Ensimmäinen kysymys on: maksetaanko luonnonvarois-ta niiden oikea hinluonnonvarois-ta. Maankäyttö, vesivarat ja karjan laidunluonnonvarois-tama ravinto eivät näy oikeassa mitluonnonvarois-ta- mitta-suhteessa lopputuotteen hinnassa. Varsinkin ylilaidunnus on tavallista ja vesivarat ovat alihinnoitel-tuja. Uusia laitumia voidaan heikosti valvotuissa oloissa helposti hakata mm. sademetsästä. Myös valtioiden maksamat tuet vääristävät kilpailua ja huonontavat tehokkuutta. Uudessa-Seelannissa vä-hennettiin rajusti karjatalouden tukia ja tuloksena oli maailman tehokkaimpiin ja ympäristömyötäi-simpiin kuuluva karjatalous.
Kehittyvä tekniikka voi mahdollistaa tapoja tehostaa maataloutta. Geenimuuntelu, rehun laadun pa-rantaminen ja jätteiden hyötykäyttö voi vähentää ympäristöongelmia. Viljelytapoja voi muuttaa ympäristötehokkaammiksi esim. vuoroviljelyn avulla ja eroosiota voidaan ehkäistä oikeanlaisilla kyntömenetelmillä. Maanviljelijöiden koulutus ja asenteet ovat avainasemassa oikeiden menetelmi-en käyttöönotossa.
Teollistuneissa maissa on etsitty vaihtoehtoisia tapoja tuottaa maataloustuotteita luonnonmukai-semmin ja käyttäen vähemmän kemikaaleja. Luomutuotanto on yleistä Keski-Euroopassa ja erilai-sia ethical- ja organic -nimikkeen omaavia tuotantomalleja on myös Etelä- ja Pohjois-Amerikassa.
Näillä tiloilla laitumet ovat kestävässä käytössä ja saastuminen on minimoitu. Kuitenkin vain hyvin pieni osa nykyisestä ja tulevasta lihankulutuksesta voidaan kattaa näillä menetelmillä, jollei kulutus-ta samaan aikaan vähennetä.
Suomen mahdollinen pihvintuotantostrategia
Suomella on mahdollisuuksia kilpailla lihanalalla panostamalla tuotekehitykseen, ketjun läpinäky-vyyteen ja korostamalla laatua sekä turvallisuutta. Kotimaisuus on lisäarvo, jota edelleen arvoste-taan, mutta sen rinnalle olisi rakennettava arvoja vientiponnistuksia varten. Tutkimus, kehittäminen ja neuvonta parantavat alan kannattavuutta ja vientimahdollisuuksia. Suomen suurin ongelma kan-nattavuuden kannalta ovat pienet tilakoot verrattuna muihin pohjoismaihin, toisaalta tämän voisi kääntää eduksi tuomalla esiin pienimuotoisen kasvatuksen hyviä puolia ja eläinten hyvinvointiin liittyviä asioita.
Suomalainen lihateollisuus on selviytynyt EU:n tuomista muutoksista yllättävän hyvin. HK Scan Oyj on vahvasti mukana Baltian ja Puolan lihateollisuudessa, ja Atria on kyennyt laajentumaan Ruotsissa kannattavasti ja on entistä vahvemmin mukana myös Liettuassa. Lisäksi Atria Oy on sel-vittänyt jo pitkään mahdollisuuksiaan Venäjän markkinoilla. Vahvistunut asema ulkomailla tukee myös kotimaan toimintaa. Elintarvike- ja lihateollisuus joutuu tehostamaan toimintaansa myös kau-pan vahvistuvan aseman takia. Kauppa haluaa lisätä omia merkkejään ja kilpailuttaminen laajenee.
Keskisuuret lihayritykset joutuvat entistä ahtaammalle, jos kauppa ryhtyy valmistamaan omia merkkejään esimerkiksi Baltiassa. Toisaalta lihanjalostusyritykset hyötyvät EU:n laajentumisesta, koska säännöt yhdentyvät ja näillä yrityksillä on vahvaa kansainvälistä toimintaa. Lisäksi niillä on tuotantovolyymia ja resursseja tuotekehitykseen.
Lihanjalostusteollisuus on keskittynyt Suomessa nopeasti. Kehitys tulee jatkumaan edelleen, eikä keskisuurten lihatalojen tulevaisuus näytä kovin hyvältä. Ne joutuvat lisäämään yhteistyötä muiden valmistajien kanssa ja erikoistumaan.
Tulevaisuustarkastelu:
Luonnonvarojen käytön kannalta Suomen ehdoton etu on veden riittävyys. Ilmastonmuutoksen myötä olosuhteemme tulevat muuttumaan entistä enemmän nurmen tuotannon kannalta edullisiksi.
Luonnonvarojen kestävä käyttö voi jopa edellyttää nurmituotannon kehittämistä. Naudan erityinen etu on, että sen valkuaisrehun osalta vallitsee hyvä omavaraisuusaste. Sen valkuainen on lähtöisin nurmesta, jota yksinomaan märehtijät pystyvät käyttämään hyväkseen. Muun lihantuotannon rinnal-la tämä on merkittävä vahvuus, koska sian ja broilerin rehun valkuaisesta yli 80 % on peräisin tuon-nista. Yhdistetty maidon ja lihantuotanto antaa vielä paljon mahdollisuuksia parantuvaan ekotehok-kuuteen ja kestävyyden viimeistelyyn tuotantorakennetta kehittämällä ja eläinten hoitoa sekä eläin-aineista kehittämällä ja varioimalla. Seuraavassa esitetään arviot geenimuuntelun hyväksynnän vai-kutuksista kehittämisen strategiaan.
Taulu 7.1. Pihvilihantuotannon tulevaisuustaulu
Todennäköinen tai mahdollinen vaikutus 2030+
Edullisuuden ulottu-vuudet
Geenimuuntelulle kieltei-nen kehitys
Geenimuuntelulle myönteinen kehi-tys
Edullisuus ilmaston muutoksen hallinnan kannalta
Ilmastomuutokset hallinnan kannalta ei merkitystä. So-peutumisessa aluksi tuotan-non tehokkuuden parantumi-nen perinteisin keinoin (pa-rempi rehun hyväksikäyttö, parempi terveydenhuolto) ja sen jälkeen tasaantuminen.
Ilmastomuutoksen myötä kar-jankasvatuksen taantuminen kuivuvilta alueilta.
Ilmastomuutokset hallinnan kannalta ei merkitystä. Potentiaalisia geeni-muuntelun sovellusalueita eläintautien torjunta, mikä pidentää tuotantokautta ja rehun käytön parantaminen. (Myös rehujen ominaisuuksien parantumista geenimuuntelun avulla). Tuotantote-hokkuuden (rehuntuotannon, rehun ja veden hyväksikäytön) jatkuva paran-tuminen tuskin kuitenkaan estää kar-jankasvatuksen taantumista kuivuvilta alueilta.
Edullisuus maailman ravinnon tuotannon hallinnan kannalta
Geenituntemus vaikuttaa jo nyt eläinvalintaan. Lihan massatuotanto jatkuu perin-teisen jalostuksen voimin.
Vähäisen lihamäärän merki-tys pientiloilla säilynee riip-pumatta GM kehityksestä.
Tuotantotehokkuuden (rehuntuotan-non, rehun ja veden hyväksikäytön) jatkuva parantuminen lisää lihan tuo-tantokapasiteettiä keskitetyissä tuotan-tojärjestelmissä. Hallitusti toteutettuna geenimuuntelulle myönteinen asenne korostaa samalla alkuperärotujen mer-kitystä geenivarastoina. Alkuperärotu-jen spesifisiä ominaisuuksia hyödyn-tämällä on mahdollista saada aikaan paikallisesti/alueellisesti kestäviä ja erilaistettuja lihantuotannon muutok-sia.
Edullisuus luonnon moninaisuuden suoje-lun kannalta
Vaikutukset riippuvat tuotan-toteknologian toteutustavois-ta, ja tuotantokapasiteetin omistussuhteista.
Köyhimmän urbaanin väestön ruoka-turvan tarpeet voidaan hoitaa pienem-mällä viljelypinta-alalla. Tämä vähen-tää tarvetta lisäviljelymaahan. Uhkana on kuitenkin lisääntyvä yksipuolistu-minen, jos ei pienimuotoista viljelyä tukevia toimia kehitetä määrätietoises-ti keskitetyn tuotannon vaihtoehtoina.
Edullisuus brasilialais-ten ja uruguaylaisbrasilialais-ten näkökulmasta:
talouskasvu työllistävyys soveltuvuus pienimuo-toiseen viljelyyn
Soveltuu pienimuotoiseen omavaraistuotantoon. Tuotta-vuuden hidas kasvu merkit-see painetta korvata tuotantoa muilla tuotantosuunnilla, joissa geneettisen muuntelun merkitys ja hyväksyttävyys parempi. Tällaisia ovat soi-jan, sokeriruo’on ja eukalyp-tuksen kasvatus. Tällöin talo-usvaikutukset edulliset, mutta työllistävyysvaikutus epä-edullinen.
Mikäli uusien geenimuunneltujen rotu-jen käyttöönottoa tukee hyvä edistä-mis- ja neuvontaorganisaatio, tuotanto soveltuu erityisen hyvin pienimuotoiseen viljelyyn cerrado ja caatinga -alueilla yhdessä monien muiden lajien kanssa. Tätä tukee tarve rehun tehok-kaaseen hyväksikäyttöön. Suurtentilal-listen hallitessa tuotantoa yksipuoli-suus (biodiversiteettikato) lisääntyy, talousvaikutukset keskittyvät ja sosiaa-linen epätasapaino kasvaa.
Edullisuus Suomen kannalta
talouskasvu työllistävyys
Suomella edellytyksiä hyö-dyntää alkuperärotujen spesi-fisiä ominaisuuksia. Keskite-tyn tuotannon tuotantotasojen kasvattaminen pysähtyy.
Suomella edellytyksiä hyödyntää pai-kallista soveltuvuutta tehokkaaseen rehuntuotantoon, ravinteiden kierrä-tykseen kotieläinjärjestelmässä ja pa-rantaa rehunkäyttöä sekä vastata kulut-tajien uusiin vaatimuksiin. Kehittämi-nen on nopeampaa ja joustavampaa
kuin perinteisen jalostuksen kautta.
Hallitsematon keskittäminen aiheuttaa hyvin pian samantyyppiset ympäristö-ongelmat kuin Brasiliassa. Työllisyys-vaikutus edellisessä tapauksessa posi-tiivinen, jälkimmäisessä negatiivinen.