Maidontuotanto

Maataloustuotteiden osuus maailmankaupasta vienninarvolla mitattuna (2005) oli hieman yli 600 mrd. dollaria eli n. 6 % ja meijerituotteiden osuus tästä oli n. 7 %. Viime vuosikymmeninä maidon ja lihan vienti on kasvanut muita aloja enemmän. Kehitystrendi on yhdenmukainen sen säännönmu-kaisuuden kanssa, että taloudellisen hyvinvoinnin kasvaessa viljatuotteiden kysyntä vähenee suh-teessa lihan ja meijerituotteiden kysyntään.

Suomen merkittävin maatalouden tuotantosuunta on maitotalous ja sillä on aluepoliittisesti suuri merkitys (MMM 2008). Kotieläintalouden osuus vuonna 2007 oli maataloustuotannosta 77 % ja maidontuotanto kattoi tästä 44 % ja lihantuotanto 10 % (MMM 2008). Suomessa käytettiin neste-mäisiä maitotuotteita 180 kg /hlö vuonna 2006, mikä on maailman korkein kulutusluku. Keski-Euroopassa juodaan tästä puolet ja esim. Kiinassa vain 9 kg/hlö. Maitoa kulutetaankin paljon juuri Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa.

Kuva 7.5. Suurimmat lehmän- ja puhvelinmaidon tuottajat maailmassa 2007. Suomi tuotti maitoa 2355600 MT. FAOSTAT http://faostat.fao.org/site/339/default.aspx

MT

0 20000000 40000000 60000000 80000000 100000000 120000000

Intia Yhdysva

llat Kiina Venäjä

Saksa Brasilia

Ranska Uusi-Seelanti

Iso -Britannia

Puol a

1000 $

0 10000000 20000000 30000000 40000000 50000000 Lehmän- ja puhvelinmaito

Tuotanto MT Tuotanto 1000 $

Maidontuotannon rooli globaalisti

Kehitysmaiden maaseudulla maidontuotanto on osa ruokajärjestelmää, jossa kotieläimet laiduntavat vapaana ja niistä käytetään lähipiirissä kaikki maidosta nahkoihin. Maito on kehitysmaissa elintär-keä proteiinien lähde koska lihaa on varaa käyttää vain vähän. Lannasta saatava polttoaine mahdol-listaa ruoan kypsennyksen. Pääomaa ei juuri tarvita ja eläimistä on mahdollisuus saada lisätuloja ra-vinnon lisäksi. Ongelmat liittyvät riittämättömänä hygieniaan eli maidon turvalliseen käsittelyyn ja kuljetukseen. Naudat ovat tärkeitä ravinnonlähteitä alueilla, joissa viljanviljely ei ole mahdollista joko kuivuuden tai kylmyyden takia. Märehtijät voivat käyttää ihmisravinnoksi sopimatonta heinää ravintonaan ja tuottaa siten maitoa ja lihaa.

Teollisuusmaissa maidontuotanto on ruokateollisuuden osa ja naudat ovat pitkälle jalostettuja teho-tuotantoeläimiä, joita ruokitaan heinän lisäksi teollisella rehulla. Maitotuotteiden sisältämä tyydyt-tynyt rasva ei ole terveydelle hyväksi liikaa käytettynä. Sen kulutusta voisikin terveys- ja osin myös ympäristösyistä teollisuusmaissa vähentää.

Maidontuotannon ympäristövaikutukset

Varallisuuden kasvaessa ihmiset siirtyvät vuosi vuodelta kuluttamaan enemmän lihaa ja maitotuot-teita. Maidontuotannon odotetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Maitotuotteiden val-mistukseen liittyvät samat ympäristöongelmat kuin lihantuotantoonkin. Päästöt ilmaan ja veteen

heuttavat kasvihuoneilmiötä ja rehevöitymistä. (Steninfield et al. 2006). Suomessa lihantuotanto ai-heuttaa puolet maatalouden päästöistä ja maidontuotanto reilun neljänneksen. Maidon hiilijalanjälki vaihtelee välillä 0,60 -2,03 kg (CO2 ekv/ 1 kg). Maidontuotannossa hiilijalanjälkeen metaani aiheut-taa suurimman nousun. Rehunkulutuksella on merkittävä osuus dityppioksidipäästöissä.

Maidontuotantoon tarvitaan huomattavia määriä vettä. Yksi lehmä juo noin 100 litraa vettä päiväs-sä. Lisäksi vedentarve muissa tuotannon osissa kasvattaa kokonaisvedenkulutuksen noin 1000 lit-raan maitokiloa kohden. (Hoekstra & Chapagain Ashok 2008).

Maidon vesijalanjälki on noin 1000 l/litra maitoa.

Suomen maidontuotannon haasteet ja mahdollisuudet

Suomessa maidontuotanto on voimakkaiden haasteiden edessä. EU:n tukipolitiikka on lakkautta-massa tuet, joilla maidontuotanto on ollut mahdollista epäsuotuisista olosuhteista huolimatta. Perin-teisesti pienet tilakoot ovat kasvaneet ja tuotanto on keskittynyt suurempiin yksiköihin. Monet ovat myös lopettaneet maidontuotannon. Kuitenkin vaikka lehmien määrä Suomessa on kymmenessä vuodessa vähentynyt neljänneksellä, niin maidontuotanto on vastaavana aikana vähentynyt vain rei-lut 4 %, koska lehmien keskituotos on jalostuksen ansiosta samassa ajassa noussut 6 183 litrasta 7796 litraan.

Nestemäisten maitotuotteiden sijasta Suomessa kulutetaan entistä enemmän pitkälle jalostettuja maitotuotteita kuten juustoja ja jogurtteja. Näitä myös tuodaan paljon ulkomailta. Suomessa maidon tutkimus on korkealla tasolla: Valio, tutkimuslaitokset ja yliopistot ovat kehittäneet maidosta monia terveysvaikutteisia tuotteita, joissa on tutkittu maidon rasvan, proteiinien, laktoosin ja mikrobien laatua parantavia ominaisuuksia. Mm. Hyla- ja Gefilus -tuotteet ovat tällaisia terveysvaikutteisia eli funktionaalisia tuotteita. Innovaatioita on myös juustojen valmistuksessa ja vähärasvaisten tuottei-den valmistuksessa. Näillä erikoistuotteilla voisi olla tulevaisuudessa markkinoita ulkomailla kuten USA:ssa ja Keski-Euroopassa. Myös luomutuotteet voisivat lisätä viennin mahdollisuuksia.

Maitotilat sijaitsevat yleensä lähellä rehuntuotantoa ja viljapeltoja, jolloin lannasta saadaan ravintei-ta rehun ja viljan tuoravintei-tantoon. Näin voidaan vähentää päästöjä, joiravintei-ta muuten syntyisi lannoituksesravintei-ta, kuljetuksista jne. Vaarana on kuitenkin voimakas rehevöityminen sekä maan- sekä veden saastumi-nen, kuten on käynyt suurilla tehotuotantoa harjoittavilla maitotiloilla mm. Pohjois-Amerikassa ja kasvavassa määrin myös Kiinassa.

Suomessa maitotilat ovat keskittyneet Itä- ja Keski-Suomeen ja kasvintuotanto Etelä-Suomeen, mi-kä on ongelmallista ympäristötehokkuuden kannalta. Maidontuotannon hajauttaminen tasaisemmin koko maahan ja yhteistyö viljanviljelijöiden kanssa toisi huomattavia etuja: lantaa voitaisiin käyttää viljapelloilla ja eroosio pienenisi nurmiviljelyn myötä. Luonnonmukaisen tuotannon on havaittu olevan kokonaisympäristövaikutuksiltaan merkittävästi tavanomaista tuotantoa parempaa. Vuonna 2008 luomumaidon osuus oli n. 1 % tuotetusta maitomäärästä.

Suomen mahdollinen tulevaisuuden strategia

Tulevaisuudessa Suomen maidontuotannon haasteita ovat ympäristökysymykset, tuotekehitys suh-teessa kilpailijoihin ja selviytyminen muuttuvissa tukijärjestelmissä. Tilat ovat suurenemassa

vähi-tellen mutta edelleenkin maito tuotetaan pienissä perheyrityksissä, joissa talous- ja jaksamiskysy-mykset korostuvat.

Ilmastonmuutokseen vastaaminen edellyttää vähäpäästöisempien tuotteiden kehitystä ja hiilidioksi-dipäästöjen vähentämistä koko tuotantoketjussa. Tähän voidaan osittain vastata kehittämällä rehua, josta lehmä märehtiessään muodostaa vähemmän haitallisia kaasuja. Lannan käsittely biokaasulai-toksissa ja energian talteenotto vähentäisi myös ilmastokuormitusta. Bioenergian tuotanto voi olla jopa mahdollinen sivuelinkeino maatiloilla. Ilmasto- ja muiden ympäristöongelmien vähentämiseksi on mahdollista laatia tavoitteellinen ”tiekartta”, jonka perusteella päästöjä vähennetään ja tuotanto-tapoja parannetaan. Tällainen suunnitelma on tehty eri toimijoiden ja kaupallisten tahojen yhteis-työnä esim. Isossa Britanniassa ja Yhdysvalloissa (Defra 2009, NMPF 2009).

Maatalouden tukijärjestelmä on muutoksen tilassa ja tulevaisuudessa suorat tuet voivat poistua (CAP 2009). Tilalle voivat tulla ilmaston, vesien ja biodiversiteetin suojelusta maksettavat tuet.

Nykyisin pinta-alan tai tuotannon perusteella maksettavat tuet eivät tutkijoiden mukaan kohtele EU:n jäsenmaita ja tuottajia tasa-arvoisesti. Markkinat vääristyvät esimerkiksi maidon vientituesta ja korkeista tuontitulleista. Tuista luopuminen lisää luultavasti tuotantoa alhaisten kustannusten maissa ja suomalainen tuotanto voi olla vaikeuksissa. Ratkaisuksi onkin esitetty erityistoimenpiteitä ainakin sopeutumisvaiheen ajaksi.

Suomen korkea osaaminen maidonkehitystyössä ja pienimuotoinen tuotanto voisivat vastata kilpai-lijamaiden haasteeseen. Kuluttajien kiinnostus eläinten hyvinvointiin, terveellisyyteen ja ympäris-töystävällisyyteen tuovat kilpailuedun, jos kehitämme tuotantoketjun läpinäkyvyyttä ja osaamme markkinoida tuotteemme oikealla tavalla. Keski-Euroopassa luomulla on kova kysyntä ja puhtaasta luonnosta peräisin olevista tuotteista ollaan valmiita maksamaan. Tämä edellyttäisi kiinnostusta tuotteiden imagon rakentamiseen ja brändisuunnittelua, jota Suomessa toistaiseksi tehdään vain harvakseltaan.

Tulevaisuuden kasvava väestö ja elintaso erityisesti Aasiassa tuo vientimahdollisuuksia. Osaaminen ja tuotteiden laatu parantavat kilpailuasetelmaa. Elintarvikkeet tulevat korostumaan tulevaisuudessa, kun kuluttaminen vähitellen muuttuu aineellisista hyödykkeistä tuotteisiin, jotka ovat enemminkin aineetonta mielihyvää tuottavia, kuten ruoka ja palvelut. Ruokadesign on tulevaisuutta, kun määrän korvaa laatu, terveellisyys ja turvallisuus.

Taulu 7.5. Maidontuotannon tulevaisuustaulu.

Todennäköinen tai mahdollinen vaikutus 2030+

Edullisuuden ulottu-vuudet

Geenimuuntelulle kieltei-nen kehitys

Geenimuuntelulle myönteinen kehi-tys

Edullisuus ilmaston muutoksen hallinnan kannalta

Ilmastomuutoksen hallinnan kannalta ei merkitystä. So-peutumisen kannalta merkitys rehuntuotannon ja rehun hy-väksikäytön kautta – seura-uksena sopeutuvuuden hi-taampi kehitys

Ilmastomuutoksen hallinnan kannalta ei merkitystä. Sopeutumisen kannalta merkitys on huomattava rehuntuotan-non ekotehokkuuden parantumisen ja rehun hyväksikäytön parantumisen kautta.

Edullisuus maailman ravinnon tuotannon hallinnan kannalta

Hitaampi ja joustamatto-mampi kehitys suhteessa ku-lutukseen ja kuluttajien vaa-timuksiin

Rehuntuotannon ja rehun hyväksikäy-tön sekä tuotteiden erilaistamisen kan-nalta joustavampi ja nopeampi kehitys.

Edullisuus luonnon moninaisuuden suoje-lun kannalta

Merkitystä lähinnä rehuntuo-tannossa; vaikea ennakoida positiivista vai negatiivista.

Alkuperärotujen osalta hyö-dyntämisen kehittäminen jo-ka tapauksessa välttämätöntä.

Alkuperärotujen hyödyntä-minen parantuu, mutta kilpai-lukyvyn kehitys varsin hidas-ta.

Vaikutus rehuntuotannon alueellisen erilaistamisen kautta, sekä nopeam-man tuotantosysteemin kehittämisen (esim. ravinnekierrot) kautta. Alkupe-rärotujen hyödyntäminen alueellisessa erilaistamisessa ja lopputuotteiden eri-laistamisessa voi nousta aivan uudelle tasolle. Vaikutus riippuu kuitenkin sii-tä miten GMO rehukasvien ja siihen liittyvän maidontuotannon tuotanto-tekniikka toteutetaan; kaikki mahdolli-suudet suuren yksipuolistamisen tai hallitun alueellisen sopeuttamisen vä-lillä ovat olemassa. Tuotantoeläinten osalta sama tilanne, vaikutukset riip-puvat tilanteen hallinnasta vaihtoeh-toina voimakas tuotantoeläinten ge-neettisen taustan kapeutuminen ja alentuva työllistävyys tai hallittu eri-laistaminen ja uusien työllistämis-väylien avautuminen.

Edullisuus brasilialais-ten ja uruguaylaisbrasilialais-ten näkökulmasta:

talouskasvu työllistävyys soveltuvuus pienimuo-toiseen viljelyyn

Kaksijakoisuus säilyy ennal-laan massatuotannon ja koti-tarvetuotannon välillä. Ny-kyinen pienimuotoinen ja toi-saalla massatuotanto jatkuu.

Samoin sen ongelmat (sosiaa-linen jakautuneisuus, ympä-ristöhaitat) ennallaan tai pa-hentuvat. Osalla tuotantoa ekologista kehittämistä

Edullisuus riippuu siitä miten hyvin eläintuotanto sopeutetaan rehuntuotan-toon eli miten hyvin koko tuotantosys-teemin kehittäminen saadaan toteutet-tua eri mittakaavatasoilla. Tuotanto-teknologian ohjauksen merkitys on kriittinen. GMO saattaa ajautua pel-kästään keskitetyn massatuotannon eduksi tai taitavasti ohjattuna edut voivat kohdistua myös pienimuotoi-seen tuotantoon, mutta tällöin yhteis-kunnan ohjaus on oltava vahvaa ja määrätietoista. Edellisessä tapauksessa talouskasvu ohjautuu yksipuolisesti, jälkimmäisessä tapauksessa sillä on yhteiskunnallisesti tasapainottava vai-kutus.