On haaste pyrkiä luomaan kokonaiskuvaa ongelmakentästä, jonka mielenkiintoisimmat ja paljasta-vimmat aineistot ovat tutkijan ulottumattomissa. Tästä syystä tutkimuksessa keskitytään diskurssi-analyysiin tekstin tasolla. Analyysia täydennetään tutkijan omilla havainnoilla, jotka ovat kokemuk-sellista tulkintaa ohjaavaa taustatietoa. Havainnot eivät ole systemaattisesti tallennettua aineistoa, mutta käytössäni on ollut omat kokousmuistiinpanoni maakuntakaavaprosessista sekä ympäristöjär-jestön edustajana laatimani lausunnot, tiedotteet ja mediakirjoitukset kokonaismaakuntakaavaan ja POKAT 2021 -ohjelmaan liittyen.
Aineisto käytiin aivan aluksi läpi aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jotta laajasta ja hyvin monia erilaisia tavoitteita ja taustatietoja sisältävästä aineistosta saatiin kattava käsitys. Tuomin ja Sarajär-ven mukaan (2018, alaluku 4.4 Sisällönanalyysi) sisällönanalyysin menetelmällä voidaan analysoida dokumentteja systemaattisesti ja objektiivisesti ja saada tutkittavasta ilmiöstä kuvaus tiivistetyssä ja yleisessä muodossa. Asiakirjojen ympäristöä ja luonnonkäyttöä koskevien tavoitteiden systemati-sointiin sisällönanalyysi sopii hyvin. Sisällönanalyysissä etsitään Tuomin ja Sarajärven (emt.) mu-kaan tekstin merkityksiä ja diskurssianalyysissä analysoidaan, miten näitä merkityksiä tuotetaan teks-tissä. Sisällönanalyysin jälkeen aineisto käytiin läpi diskurssianalyysimenetelmällä.
Alasuutarin (2011, alaluku Valta ja tieto diskurssissa) mukaan diskurssin käsitteellä viitataan sanojen ja todellisuuksien jatkuvasti uudistuvaan yhteyteen. Hänen mukaansa puhe ja kieli paljastavat merki-tyksiä, tuottaa asiaintiloja ja konstruoi subjekteja ja identiteettejä. Pietikäinen ja Mäntynen (2015, 20–26) määrittelevät diskurssintutkimuksen kielen sekä todellisuuden, maailman ja tilanteisen toi-minnan välisen suhteen tutkimukseksi ja teoretisoinniksi, jossa tarkastellaan kielen ja tekstin lisäksi myös yhteiskunnan rakenteita, valtasuhteita, instituutioita ja toimijoita. Diskurssintutkimuksessa kohteena ovat muun muassa erilaisten tuotettujen merkitysten painoarvot ja kulloinkin vallalla, mar-ginaalissa tai poissaolevana olevat merkitykset (emt., 13). Van Assche ym. (2014, 12) taas määritte-levät diskurssit käsitteiden rakenteena, joka mahdollistaa pääsyn johonkin todellisuuden osaan tai näkökulmaan samalla verhoten toiset osat tai näkökulmat. Tutkija on myös itse osa diskurssia. Dis-kurssit kehittävät käsitteitä, objekteja ja subjekteja ja niillä voi olla narratiivisia rakenteita, joissa esiintyy erilaisia hahmoja ja tapahtumakäänteitä. (emt.)
Diskurssintutkimuksessa kielenkäyttö on myös sosiaalista toimintaa (Pietikäinen & Mäntynen 2015, 21). Maakunnan suunnitteluasiakirjat ovat käytännössä monitahoisen yhteistoiminnan tulosta ja niissä kielellistetään lukuisa määrä haaveita ja tavoitteita, joita eri tahoilla on maakunnan kehittä-miseksi. Asiakirjojen kieli luo todellisuutta niille, joiden toimintaa ne määrittävät. Kyseessä ei ole ainoastaan utooppisten visioiden luominen, vaan kieli konkretisoituu muun muassa kaavamerkintöinä kaavakartassa ja satojen tuhansien eurojen suuruisina hankerahoituspäätöksinä. EU:n aluekehityspo-litiikka on oma kielenkäytön lähteensä, josta maakuntasuunnittelu ammentaa. Hankerahoitusten taus-talla on kulloisellekin ohjelmakaudelle määritetyt tavoitteet, joita implementoidaan maakunnallisiin ohjelmiin.
Kieli voidaan ymmärtää resurssina, jonka käyttöä ohjaa ja rajaa kulloinenkin konteksti, käytänteet ja kielenkäyttäjän taidot (Pietikäinen & Mäntynen 2015, 15). Aluekehittämisessä vahvoilla ovat ne, jotka ovat omaksuneet EU:n kulloisenkin rakennerahastokauden kielen ja osaavat asettaa esimerkiksi jo vakiintuneet maakunnan taloudelliset toiminnat sen raameihin. Samoin esimerkiksi luonnon- ja ympäristönsuojelun tavoitteet on mahdollista sitoa aluekehityspolitiikkaan, sitä palvelemaan. Tästä voi syntyä yhteentörmäyksiä keskusteluissa aluekehittämisen toimijoiden kanssa. Meneillään olevan ohjelmakauden hiilineutraaliustavoitteen alle voidaan ohjata hyvinkin paljon erilaisia toimia, mutta hiilineutraaliuden EU-rakennerahastodiskurssissa on pääsääntöisesti kyse nimenomaan uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämisestä. Kokoustilanteissa kielen valta tulee hyvin esille, asiakirjoissa kieltä taas pyritään usein neutralisoimaan ja välttämään erityisiä sidonnaisuuksia.
Kriittinen diskurssianalyysi nostaa Coffeyn (2015, 203) mukaan esiin kielen ideologisen työn: sillä, miten ajattelemme, kirjoitamme ja puhumme ympäristöstä, on oleellista vaikutusta siihen, miten me sitä hallitsemme. Erilaisten talouden metaforien käyttöönotto myös kaventaa ympäristöstä käytävän keskustelun kieltä. Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän diskurssien avaaminen aineistosta kertoo myös niihin liittyvät todelliset tavoitteet sekä näiden tavoitteiden suh-teen muuhun luonnonkäyttöön.
Narratiivit ovat puolestaan käsitteiden, subjektien, objektien ja tapahtumien kokoelmia. Narratiivi voi sisältää esimerkiksi arvoja, tapahtumia ja episodeja, pakomatkoja ja kliimakseja, sankareita ja konnia.
(Van Assche ym. 2014, 45.) Narratiivien tutkiminen aluesuunnittelussa on hyödyllistä, jotta ymmär-rettäisiin entistä paremmin ylläpidettyjen narratiivien vaikutus aluekehitysvarojen jakautumiseen.
Aluepolitiikassa voidaan nähdä olevan läsnä esimerkiksi narratiivi sotien jälkeen metsätalouden avulla rakennetusta hyvinvointi-Suomesta, ja jonka ylläpito vaatii yhä täysimääräistä metsien
hyötykäyttöä. Aluekehittämistyössä metsänhoitajien ja metsätalousinsinöörien on helpompi keskus-tella keskenään, kun he ovat osa samaa narratiivia ja samaa diskurssia sekä rakentavat samaa todelli-suutta. Tämän narratiivin ulkopuolelta tulevan on hyvin vaikea päästä sisälle keskusteluun. Toinen aluekehittämisen narratiivi on esimerkiksi EU:n alue- ja rakennepolitiikan narratiivi, joka toisintaa itseään aluekehittäjien ja hankerahoittajien sanomisissa ja tekemisissä. Tässä narratiivissa Suomi ja erityisesti Suomen itäiset ja pohjoiset alueet voidaan nähdä Euroopan laita-alueina, joilla on vähäiset toimeentulon mahdollisuudet, mikä pakottaa ja tukeutumaan luonnonvarojen täysimääräiseen hyö-dyntämiseen. Näin luodaan kuvaa siirtomaa-Suomesta, periferiasta, jossa joudumme käymään jatku-vaa kamppailua luonnossa ja luonnon resursseilla hyvinvointimme ylläpitämiseksi.
Hallinnassa on Van Asschen ym. (2014, 47–48) mukaan läsnä useita sisäkkäisiä narratiiveja tai dis-kurssitasoja, jotka vaikuttavat toisiinsa: tarinat menneestä vaikuttavat tähän hetkeen, tarinat politii-kasta vaikuttavat korrektiin tapaan käsitellä tämänhetkistä hallintatilannetta, laajemmat asiat määrit-tävät pienempien asioiden perspektiivin tai toisinpäin. Narratiivin rakenne ja sisältö vaikuttaa rajojen jäykkyyteen ja siten diskursiiviseen migraatioon ja jaettuun ymmärrykseen. (emt.) Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 laadinnan aikana mediakeskustelu on elänyt vuosia kestäneen prosessin rinnalla omaa elämäänsä. Media-aineistoa ei tässä tutkimuksessa otettu kuitenkaan analyysiin mukaan. Me-diadiskurssien ymmärtäminen auttaa kuitenkin tulkitsemaan aluesuunnittelun ja -kehittämisen loppu-tuloksia. Maakuntakaavaan liittyvään mediakeskusteluun osallistuin myös itse ympäristöjärjestön edustajana nostaen keskusteluun maakunnan kannalta merkittäviä luonnonvarojen käyttöön, moni-muotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyviä diskursseja. Media-aineisto voi näyttäytyä yleisölle muutaman tahon keskinäisenä kinasteluna, johon viranomaiset tai muut kaavan valmistelijat eivät osallistu, mutta se heijastelee kuitenkin niitä valtakamppailuja, joita kaavaprosessissa käydään.
Aineisto analysoitiin niin, että asiakirjoja luettiin korostaen eri värikoodeilla niiden luontoon, ilmas-tonmuutoksen hillintään ja luonnonvarojen käyttöön liittyviä tavoitteita, diskursseja ja narratiivejä.
Tulokset ristiintaulukoitiin niin, että kunkin asiakirjan osalta poimitut tavoitteet ja diskurssit jaoteltiin seuraaviin osioihin: visio ja tavoitteet, luonnonvarojen käyttö, maankäyttö/luonnonkäyttö, luonnon monimuotoisuus, ilmastonmuutoksen hillintä ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Joiltain osin ja-ottelut olivat päällekkäisiä. Arvioinnin, seurannan ja suunnitteluprosessin osalta tehtiin myös joitain muistiinpanoja.