Elintärkeät ravintoaineet ovat hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, kivennäisai-neet, vitamiinit ja vesi. Ravintoaineita tarvitaan energian tuotantoon, ku-dosten uusiutumiseen, elimistön rakennusaineiksi, toisten ravintoaineiden saannin varmistamiseen ja elimistön toimintojen säätelyyn. Normaalissa ylläpidossa aasi saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet ravinnosta eikä
re-hujen ollessa hyvälaatuisia tarvitse ravintolisiä. Myöskään yliannostuksen vaaraa ei ole, kun aasia ruokitaan sille luontaisilla rehuilla aasin kulutuk-sen mukaan. (Svendkulutuk-sen 1997, 97–98.)
Energiaa aasi saa yhdistelmästä hiilihydraatteja, rasvoja ja proteiineja. En-sisijaisesti energiaa tulee hiilihydraateista ja rasvoista, proteiineja aasin elimistö käyttää energiantuotantoon vasta, kun niistä on ylitarjontaa. Aasit, kuten muutkin eläimet, syövät täyttääkseen energiantarpeensa. Aasi voi syödä päivässä kuiva-ainetta jopa kolme prosenttia elopainostaan, mutta aasi syö vähemmän, jos pienempi rehumäärä täyttää energian tarpeen.
Kuitenkin jos ravinto on hyvin maittavaa, aasi luultavasti syö liikaa, vain koska rehu maistuu niin hyvälle, aivan kuten ihmisetkin. (Svendsen 1997, 97–98.)
7.2.1 Hiilihydraatit
Hiilihydraatit ovat aasin tärkein energianlähde. Hiilihydraateista tärkkelys ja sokerit imeytyvät ohutsuolesta verenkiertoon ja kulkevat verenkierron mukana sinne, missä niitä tarvitaan. Jäljelle jäävät hiilihydraatit, eli kuitu, altistuvat umpi- ja paksusuolessa mikrobikäymiselle. Mikrobikäymisen päätuotteena syntyvät haihtuvat rasvahapot, joita aasi pääsääntöisesti käyt-tää energianaan. Jos energiaa on yllin kyllin, voidaan haihtuvia rasvahap-poja varastoida glykogeeninä maksaan ja lihaksiin. Viime kädessä ylimää-räiset hiilihydraatit muutetaan rasvaksi. (Svendsen 1997, 96.)
Aasit tarvitsevat hiilihydraatteja paitsi energian tuotantoon, myös pitkien kuitujen lähteeksi. Kuidut varmistavat hyvän suolen toiminnan. Tietty määrä kuituja tarvitaan stimuloimaan ravintomassaa eteenpäin kuljettavia lihassupistuksia suolessa ja estämään tukoksia tekemällä ravintomassasta karkeampaa. Jos aasi ei saa riittävästi kuitua ravinnostaan, saattaa suoleen muodostua tukoksia ja tätä kautta aiheutua ruoansulatusongelmia: ähkyjä yms., koska kuituja tarvitaan ärsyttämään suolta työntämään ravintomas-saa eteenpäin. (Svendsen 1997, 96–97.)
7.2.2 Proteiinit eli valkuaisaineet
Proteiinit ovat tärkeitä kaikille eläville soluille, sillä ne muodostavat solu-jen rakenteita ja säätelevät aineenvaihdunnan prosesseja yhdessä entsyy-mien ja hormonien kanssa. Proteiinit muodostuvat aminohappoketjuista.
Aminohappoja esiintyy luonnossa 20 erilaista, joista 10–11 ovat sellaisia, joita aasi ei pysty itse muodostamaan riittäviä määriä, vaan niiden on tul-tava ravinnosta. (Svendsen 1997, 97.)
Normaalissa ylläpidossa proteiineja tarvitaan korvaamaan luonnollisen vaihtuvuuden takia elimistöstä poistuvia proteiineja. Proteiineja häviää epiteelikerroksien uusiutuessa, esim. karvan mukana, muiden kudosten
Ravinnosta ylen määrin tulleita aminohappoja aasi ei voi varastoida, vaan ne muutetaan energiaksi tai varastorasvaksi. Jos aasi ei saa ravinnostaan riittävästi energiaa, saattaa elimistö äärimmäisissä tilanteissa käyttää ku-dosten proteiineja energiaksi. Ennen kuku-dosten proteiinien käyttöä energi-aksi, elimistö kuitenkin käyttää energian tuotantoon varastorasvan ja li-haksiin ja maksaan varastoituneen glykogeenin. Kudosten proteiinien käyttäminen energiaksi on kuitenkin kestämätön tila ja siitä seuraa nopeas-ti lihashukka. (Svendsen 1997, 97.)
7.2.3 Rasvat
Ravinnon rasvat ja öljyt ovat aasille käytännöllinen vaihtoehtoinen energi-anlähde, jota sen on helppo käyttää ja hyödyntää. Rasvoista ja öljyistä aasi saa elintärkeitä rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä mm. ylläpitämään ihon ja karvapeitteen kuntoa ja kiiltoa. Lisäksi rasvat ovat tärkeitä rasvaliukoisten A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytymisen takia. Rasvoissa on kaksi kertaa enemmän energiaa kuin vastaavassa määrässä hiilihydraatteja tai prote-iineja. Ylimääräinen rasva varastoituu suoraan varastorasvaksi. (Svendsen 1997, 97.)
7.2.4 Kivennäisaineet ja hivenaineet
Kivennäiset eli mineraalit ovat epäorgaanisia ravintoaineita, eli kiveä. vennäisillä on monia tehtäviä niin aasin kuin ihmisenkin ruumiissa. Ki-vennäisiä on tärkeää saada juuri oikea määrä, sillä puutostilat aiheuttavat yleensä erilaisia oireita ja joidenkin kivennäisten kohdalla myös ylimää-rästä tulee ongelmia. Kivennäisistä voidaan erottaa hivenaineet, joita tarvi-taan kivennäisiin verrattuna nimensä mukaisesti melko pieniä määriä. Ki-vennäisiä, jotka ovat suolamuodossa eläimen kudoksissa, kutsutaan elekt-rolyyteiksi. Kivennäisaineet ovat kalsium, fosfori, magnesium, kalium, natrium, kloori, ja rikki. Hivenaineet ovat rauta, kupari, sinkki, mangaani, koboltti, jodi, seleeni, molybdeeni ja fluori. (Svendsen 1997, 98.)
7.2.5 Vitamiinit
Vitamiinit ovat orgaanisia aineita, joita tarvitaan pieniä määriä erilaisten elimistön toimintojen säätelyyn. Vitamiinit ovat joko vesi, tai rasvaliukoi-sia. (Svendsen 1997, 98.) Liukoisuus määritellään sen mukaan, mitä vita-miinit tarvitsevat liuetakseen elimistössä. Vesiliukoiset liukenevat nimen-sä mukaisesti veteen ja rasvaliukoiset nimennimen-sä mukaisesti rasvaan. Vesi-liukoisia vitamiineja ovat B-ryhmän vitamiinit ja C-vitamiini. Vesiliukoi-set vitamiinit eivät varastoidu elimistöön pitkäksi ajaksi, joten niitä on saa-tava päivittäin. Vesiliukoisten vitamiinien yliannostus ei ole niin vaarallis-ta kuin rasvaliukoisten, sillä pääsääntöisesti vesiliukoisten vivaarallis-tamiinien ylimäärä poistuu elimistöstä virtsan mukana. (Svendsen 1997, 98; Unders-tanding Horse Nutrition 2008.)
Rasvaliukoiset vitamiinit A, D, E ja K sen sijaan varastoituvat maksaan sekä varastorasvaan, eikä niiden saanti päivittäin ole niin tärkeää.
Rasva-tumisen myötä myrkytysvaara, varsinkin jos vitamiinien ylenmääräinen saanti on pitkäaikaista. Aasi saa tarvittavat vitamiinit ravinnostaan, mutta rehujen ja viljan vitamiinipitoisuudet laskevat varastoinnin aikana sekä prosessoinnin myötä. Vitamiinilisä saattaakin olla tarpeen, jos aasille syö-tetään pitkälle prosessoitua tai kauan varastoitua rehua. (Svendsen 1997, 98; Understanding Horse Nutrition 2008.)
7.2.6 Vesi
Vesi on elintärkein kaikista ravintoaineista. Vaikka aaseja pidetään he-voseläimistä parhaina kestämään veden puutetta, ilman vettä aasikaan ei selviä hengissä kuin muutaman päivän. Pääasiassa vettä tarvitaan korvaa-maan kehosta elintoimintojen mukana poistunut vesi. Vettä poistuu kehos-ta ulosteen, virtsan ja hien mukana, haihtumalla keuhkoiskehos-ta, eli hengityk-sen mukana, ja iholta sekä erittämällä, kuten maidon mukana. Aasi saa vettä paitsi juomalla, myös ravinnosta. Vihreällä laitumella oleva aasi to-dennäköisesti juo vähemmän kuin jos se söisi kuivaa heinää, koska aasi saa tuoreesta ruohosta paljon enemmän vettä kuin kuivasta heinästä. Eni-ten aasin vedenkulutukseen vaikuttavat lämpötila, liikunta ja maidontuo-tanto. Nämä tuleekin ottaa huomioon, erityisesti, jos aasi on ämpärijuotol-la. Kun lämpötila nousee 15 °C:sta 20 °C:een, aasin veden kulutus kasvaa 15–20 %. Liikunta nostaa veden kulutusta aktiivisuudesta riippuen jopa 20–300 %. Maidontuotanto taas lisää aasin veden kulutusta huippukaudel-la 50–70 %. (Svendsen 1997, 98–99.)