Kengittäjä

Päivittäisen puhdistuksen lisäksi aasin kaviot pitää vuolla, kun ne ovat kasvaneet yli muodostaan. Vuolun tarkoituksena on mahdollistaa aasin vapaat liikkeet ja pitää kavio oikean muotoisena, jotta aasin jaloille ei tuli-si vääränlaista ratuli-situsta ja jännitystä (Svendsen 1997, 78). Useimmiten viot vuolee ammattimainen kengittäjä tai vuolija, jotkut osaavat vuolla ka-viot itsekin, mutta vuolemisen onnistuminen vaatii perehtymistä ja harjoi-tusta. Eikä kavioita koskaan saa kokeilumielessä vuolla itse. Vuolemalla kaviot väärin voi tehdä todella pahaa vahinkoa aasille. (Färestam ym. n.d., 31; Weaver 2008, 129.)

Hyvän kengittäjän löytäminen voi olla vaivalloista, mutta kyse on aasin hyvinvoinnista. Kannattaa kysellä lähiseutujen hevosen omistajilta ja aasin omistajilta, jos lähiseudulla on aaseja, hyvien kengittäjien nimiä ja yhteys-tietoja. Kengittäjien ominaisuuksista ja tavoista on myös hyvä kysellä, sil-lä toimintatavoissa voi olla suuriakin eroja. Aasin kavioille ammattitaitois-ta hoiammattitaitois-tajaa etsiessä ei kannaammattitaitois-ta suurinammattitaitois-ta huomioiammattitaitois-ta kiinnittää kengittäjien taksoihin, sillä kyse on edelleenkin aasin hyvinvoinnista ja kengittäjissä voi olla suuria eroja. Myös eläinlääkäriltä kannattaa kysyä tunteeko hän hyviä kengittäjiä. Eläinlääkärit usein jättävät kaviosairauksien käytännön hoidon kengittäjien harteille. (Weaver 2008, 129.)

Parasta olisi, jos lähiseudulta löytyisi vuolija. Kengittäjät ovat nimensä mukaisesti erikoistuneet kengittämään hevosia ja hoitamaan kengällisten hevosten kavioita. Vuolijat sen sijaan ovat erikoistuneet hoitamaan ken-gättömiä kavioita. Aasilla ei useimmiten käytetä kenkiä, joten vuolija on oikea ammattilainen hoitamaan aasin kaviot. Vuolijoita on kuitenkin huo-mattavasti harvemmassa kuin kengittäjiä, joten todennäköisempää on, että aasin kavioita hoitaa kengittäjä. Vastaisuudessa käytän selvyyden vuoksi nimitystä kengittäjä kattamaan sekä vuolijat että kengittäjät.

Hyvä kengittäjä on suorittanut jonkinlaisen ammattitutkinnon. Kavioita voi vuolla ja kengittää hyvin ilman minkäänlaista tutkintoa, mutta tutkin-non suorittanut kengittäjä on luultavimmin joutunut vuolemisen lisäksi opettelemaan kavion anatomiaa ja rakennetta. Hyvä kengittäjä on ylpeä ammatistaan, tekee työnsä hyvin, pitää sovitut tapaamiset, ilmoittaa jos ei pääsekään paikalle, osaa käsitellä eläimiä ja pysyy rauhallisena vaikka aasi vikuroisi. Tärkeää on selvittää myös hoitaako kengittäjä aaseja. Kaikki ei-vät hoida ja monet eiei-vät ole koskaan aiemmin vuolleet aasin kavioita.

(Weaver 2008, 129.) Ammattitaitoinen kengittäjä ottaa selvää aasin kavion ominaisuuksista ennen kuin lähtee vuolemaan aasin kavioita. Monet ken-gittäjät arastelevat aasin kavioiden vuolemista, koska ovat tottuneet

vuo-kavion rakenteesta ja silmää vuo-kavion asennolle, onnistuu aasin vuo-kavionkin vuoleminen.(Viitanen 2008.)

Etukäteen kengittäjältä kannattaa selvittää, osaako hoitaa tai hoitaako hän aaseja, miten paljon aasin tai aasien vuolu maksaa, miten suuri on kilomet-rikorvaus, joka tulee työn hinnan päälle, miten maksu suoritetaan, monet kengittäjät odottavat käteistä ja pitääkö jonkun olla paikalla avustamassa, kun kengittäjä tulee. Lisäksi kannattaa kysyä sovitaanko jokainen vuolu erikseen vai voidaanko sopia, että kengittäjä tulee säännöllisesti tietyn ai-kavälin päästä uudelleen. (Weaver 2008, 130.)

8.4.3.1 Vuolu

Ennen vuolemisen aloittamista on tärkeää tehdä kokonaisarvio aasin kavi-oista. Pitää arvioida kavio-vuohislinja ja kavion tasapaino. Jos kavio on kovin pysty, kannat ovat luultavasti liian korkeat ja niistä pitää ottaa enemmän pois. Jos taas varvas on pitkä ja kannat matalat tulee kantaa säästää ja varpaalta ottaa enemmän. Jos kavio on päässyt hyvin väärän muotoiseksi, on parempi muuttaa kaviota asteittain oikeaan suuntaan en-nemmin kuin muuttaa koko kavio kerralla. Suuret muutokset saavat aasin varmasti ontumaan. Ontuminen tosin menee ohi, kun aasi tottuu uusiin ka-vioihinsa. (Svendsen 1997, 83.)

Vuolemisessa on tärkeää muistaa, että aasin kavio on huomattavasti pys-tympi kuin hevosen kavio. Aasin kavion asento on samankaltainen kuin hevosen pukinkaviossa, mutta säde ei ole asettunut samoin pukinkaviossa.

Aasin kavion vuoleminen voi olla kengittäjälle aluksi vaikeaa, mutta ko-kemuksen myötä kengittäjä oppii katsomaan koska kavio on hyvässä kul-massa. Aasin kavio on erimuotoinen kuin hevosen kavio ja huomattavasti pienempi, usein pienempi kuin shetlanninponin kavio. Periaate vuolla on sama kuin hevosella ja rakenteet kaviossa ovat samat kuin hevosella. Ei ole olemassa mitään mittaa millä kengittäjä voisi katsoa, että kavio on oi-kein. (Viitanen 2008.)

Aasin kaviosta vuollaan ensin antura, josta poistetaan kaikki kuollut kudos ja samalla siistitään säde. Säde kasvaa usein sipulimaiseksi ja säteen urat täyttyvät. (Svendsen 2008, 190.) Säde vuollaan samalla tavalla kuin hevo-sella. Tärkeää on avata kannat, sillä pienessä pystyssä kaviossa kannat ovat luonnostaan ahtaat. Osin säde kuoriutuu irti, jos sitä ei vuolla. Ensin tulee pieni räyskä reunaan ja sitten säteen pinta irtoaa. (Viitanen 2008.) Aasilla antura on usein suora ja samassa tasossa kavioseinämän kanssa, toisin kuin hevosilla, joilla se on yleensä kovera. Antura voidaan vuolla hieman koveraksi. Jos anturaa ei vuolla ensin, anturaa yleensä irtoaa sa-malla, kun vuollaan kavioseinämää. Kengittäjälle kehittyy silmä anturan sopivaan paksuuteen. (Viitanen 2008.) Kirjallisissa lähteissä suositellaan peukalolla painamista anturan sopivan paksuuden määrittämiseksi.

Antu-net kengittäjät vuolevat anturaa liikaa ikään kuin hevosen mitalla. Antura tulee vuolla ajatellen, että se kantaa osan painosta. (Määttänen 2008.) Ei ole varmaa pitäisikö aasilla anturan kantaa painoa. Hevosilla antura ei kanna painoa vaan kaikki paino on kavioseinämällä. Aasin antura on kova, tukeva ja paksumpi kuin hevosen antura sekä kasvaa lähes yhtä nopeasti kuin kavioseinämä. Antura on myös niin pieni, että sille ei kuitenkaan kohdistuisi paljon painoa. Se, että antura kasvaa nopeasti ja kuluu käytös-sä, viittaisi siihen, että aasilla anturakin kantaa jonkin verran pai-noa.(Viitanen 2008; Svendsen 1997, 71, 75,83.)

Kavioseinämää vuoltaessa pitää kiinnittää huomiota kaviotasapainoon ja kavion kulmaan, ettei kannasta vuolla liikaa. Aasilla kanta voi näyttää si-vusta liian korkealta, mutta säde ottaa kuitenkin maahan. (Viitanen 2008) Kulmatuet vuollaan käytön mukaan. Jos aasi liikkuu paljon kovalla talla, kulmatukien tulisi olla yhtä korkealla kuin kantojen. Pehmeällä alus-talla liikkuvalle aasille kulmatuet vuollaan matalammiksi. (Svendsen 1997, 83–84.) Aasin kavioita vuoltaessa on tärkeää, että kannoilta ei oteta likaa pois. Liian matalat kannat pakottavat aasin kavion väärään asentoon.

Aaseilla ei oteta kannalta pois yhtä paljon kuin hevosella. Aasien kannat kasvavat eri lailla, toisilla kannat kasvavat nopeammin kuin toisilla. Ken-gittäjät vuolevat kannat usein liian mataliksi, koska kannalta on helppo vuolla. Kaviot vuollaan käytön ja olosuhteiden mukaan, sillä karkea alusta kuluttaa kavioita enemmän kuin pehmeä. (Viitanen 2008.)

Kavion oikean linjan kengittäjä näkee linjasta polvesta vuohisnivelen kautta kavioon. Jos kengittäjä on vuollut vain jonkin verran omia ja naapu-reiden hevosia, aasin kavion oikeanlaiseksi vuoleminen voi olla hyvin vai-keaa. Erimuotoista ja -asentoista kaviota vuoltaessa pitää olla tuntemusta myös kavion rakenteesta. Pitkäksi kasvaneista kavioista pitää uskaltaa ot-taa pois jopa muutama sentti. Aasin kavioiden hoidossa raspaus on turhaa, sillä kavioaines on niin kovaa, että raspilla siitä ei lähde juuri mitään irti.

Raspilla voi viimeistellä vuolun, mutta raspaus ei korvaa vuolemista. He-vosten kavioista kengittäjän on helpompi nähdä miten paljon kaviota voi turvallisesti vuolla, koska kengittäjät ovat opiskelleet hevosten kavioita.

Aasin kavioista sopivan vuolumäärän arvioiminen on vaikeampaa. (Viita-nen 2008.)

Aasia vuollessa kengittäjän pitää huomioida eläimen koko. Jalkaa ei saa nostaa liian ylös tai vääntää sivulle päin. Vääntäminen ja liian korkealle nostaminen sattuvat aasiin, joka todennäköisesti hyppää pystyyn. Aasi tot-tuu kengittäjään ja kengittäjän otteisiin ja käyttäytyy jonkin ajan kuluttua paremmin. Aasin kanssa voiman käyttö on turhaa, makupalat toimivat pa-remmin. Kengittäjän pitää saada aasi luottamaan itseensä, jos aasi ei luota kengittäjään, se käyttäytyy huonosti. Aasia vuoltaessa erityisen tärkeää on rauhallinen asenne, sillä aasi voi olla hyvin hermostunut ja arka kun uusi ihminen tulee käsittelemään. Useimmiten, jos kengittäjä onnistuu ensim-mäisen jalan kanssa, aasi uskaltaa rentoutua.(Viitanen 2008.)