Haastattelut aloitettiin kysymällä, minkälaisia rahoitusvälineitä yritys on käyttänyt viimeisen kol-men vuoden aikana. Haastateltava A ja B kertoivat lähes identtisesti seuraavaa:
”Olemme käyttäneet lainarahoitusta, tulorahoitusta, talkootöitä, osamaksuja ja luottokortteja, minkä lisäksi olemme vuokranneet erilaisia laitteita ja välineitä tarvittaessa projekteihin. Vuok-ratut laitteet ovat lähinnä olleet telineitä, sähkökeskuksia, ajoneuvoja, pyöräkoneita ja muita tar-vittavia työkaluja. Lisäksi olemme saaneet korona-aikana Business Finlandilta tukirahoitusta.”
Henkilö A kertoi vielä tarkemmin talkootöiden tarkoittavan lähinnä palkatonta tai matala palk-kaista työtä, johon koko henkilöstö tai osa siitä osallistuu. Palkatta työskenteleminen onkin yksi hyvin yleinen tapa toimia pienissä yrityksissä ja se on mainio tapa lisätä yrityksen varallisuutta, kun henkilöstökuluja ei ole. Tämä tapa on yksi yleisimmistä bootsrap -menetelmistä ja sen etuina rahoitusmuotona on se, että se ei vaadi vakuuksia tai muita ulkoisia osapuolia. Bootsrap rahoitus-muotoa käytetään yleensä juuri silloin, kun yrityksellä on vaikeuksia hankkia pääomaa tai rahoi-tus halutaan hankkia yksinkertaisilla menetelmillä. (Van Auken, 2004). Palkatta työskentelemi-nen kasvattaa pietyöskentelemi-nen yrityksen kassaa nopeasti ja se ei vaadi muita toimenpiteitä kuin työntekijöi-den suostumuksen. Tämä toimintakeino ei synnytä muita kustannuksia. Palkatta työskentelemi-nen vaatii suurta luottoa yrityksen tulevaisuudennäkymiin, sillä työntekijöille ei ole motiivia tehdä palkatonta työtä kovinkaan pitkään. Palkatta työskentelemisen varjopuolena voidaan pitää sitä, että palkatta työskentelevällä henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jolloin konkurs-sin tai vastaavan tilanteen tapahtuessa henkilö ei saa valtion etuuksia. Hyvin usein tällaiset ratkai-sut ovat väliaikaisia, jotta yritys voi esimerkiksi lyhentää lyhytaikaisia velkoja tai kasvattaa kas-saansa.
Toimeksiantaja yritys on myös tehnyt suurempia projektejaan tarkoituksella lähelle nollatulosta, koska tärkeintä heidän mukaansa näissä projekteissa oli saada näkyvyyttä yritykselle.
Suuremmista projekteista yritys saisi tärkeää kokemusta, jonka lisäksi yritys saisi investoida suu-rimmat hankintansa projektien kautta. Yritys muun muassa hankki Portugalin projektiinsa suuren teltan. Tämä investointi oli suuri verrattuna projektin muihin kuluihin. Perimmäinen tarkoitus tälle ratkaisulle oli se, että pienellä katteella yritys saisi tarvittavat investoinnit tehtyä ja samalla näkynyyttä yritykselle. Tunnettavuus ja ennen kaikkea onnistuneet projektit voivat lisätä ulko-puolisten sijoittajien kiinnostusta yritystä kohtaan. Edellä mainittua tapa tehdä projekteja kuuluu hyvin luoviin ratkaisuihin, mitkä kuuluvat niin sanotusti bootsrap-rahoituksen piiriin. Bootsrap-rahoitusta voi olla hyvinkin monimuotoista eikä sen piiriin kuuluville asioille ole piirretty äärivii-voja.
Haastateltavilta esitettiin kysymys koskien ulkoisen rahoituksen yleisimpiä käyttötarkoituksia, ja niihin liittyviä saatavuusongelmia. Haastateltava A kertoi yrityksen yleisemmin käyttävän rahoi-tusta investointeihin, päivittäisen kassavirran tasapainottamiseen ja lähiaikoina kriisitilanteesta johtuvan rahoitusvajeen paikkaamiseen. Haastateltava B mainitsee, että ELY-keskuksen ja Teke-sin tuet on pääasiassa myönnetty tuotekehittämiseen, jota yritys on tehnyt paljon tähän asti. ELY-keskuksen ja Tekesin tukipaketteja voidaan hakea siten, että yritys investoi ensin itse esimerkiksi koneeseen tai hankkeeseen, jonka jälkeen yrityksen tulee kirjoittaa loppuraportti investoinnin kohteesta ja projektin etenemisestä. Tämän lisäksi yrityksen tulee osoittaa hankinnat kirjanpidon puolelta, jonka jälkeen se voi hakea tukipaketteja. Tekesin tukiohjelma myöntää rahoitusta aino-astaan pk-yritysten innovaatiotoimintaan ja tuettavan toiminnan tulee edistää rahoituksen saajien osaamista, liiketoiminnan kehittymistä ja kasvua erityisesti kansainvälisille markkinoille.
Suurimmat vaikeudet rahoituksen hankinnassa haastateltavat kertoivat olevan juuri vakuuksien hankinnassa, koska yrityksellä ei ole omakohtaisia vakuuksia. Lisäksi yritys on hyvin nuori, jonka vuoksi sillä ei ole vielä pitkää historiaa positiivisista vuosista, mikä hankaloittaa rahoitus-laitoksien arviointikykyä. Haastateltava B kommentoi asiaa seuraavasti:
”Hyvin vähän on haettu suoraa rahoitusta, koska olemme käyttäneet projekteissa hyväksi omaa kalustoa. Tässä tilanteessa, jos lähtisimme hakemaan lainaa, pankit eivät arvosta kalustoa va-kuutena vaan joutuisimme tekemään henkilötakauksia.”
Haastateltavat mainitsevat, että rahoituksen hankinta on ollut vähäistä muun muassa sen takia, että osakkaat ovat toimineet kokonaan ilman palkkaa tai osittain palkatta. Tämä on auttanut yri-tystä selviämään ilman velkataakkaa ja on suurimpana syynä sille, miksi yritys on lähes velaton tällä hetkellä.
Henkilötakaukset eivät olleet suosittuja tapausyrityksessä vaan tavoitteena on saada rahoitusta yrityksen lukuun. Nimitakauksia yritys oli joutunut käyttämään Finnveran antamassa lainata-kauksessa, mutta summa ei ollut haastatteluiden mukaan merkittävä. Suomessa lainarahoituksen saamiseksi on lähes välttämätöntä saada jonkinlainen takaus rahoittajalle, eikä vakuudettomia lai-noja myönnetä helposti. Haastateltavien vastaukset tukevat hyvin teoriaa siitä, että pk-yritysten rahoitusongelmat koostuvat pääosin tiedon läpinäkymättömyydestä ja vakuuksien puutteesta.
Suhteellisen nuorien yritysten on vaikea esittää rahoituslaitoksille tarvittavaa informaatiota, mitä vaaditaan rahoitusta hankkiessa. Ulkopuolisten rahoittajien on vaikea arvioida yrityksen tulevaa menestymistä toimintahistorian ollessa lyhyt ja yrityksen laadusta ei ole merkittäviä signaaleja.
(Cassar, 2004; Laukkanen 2007).
Haasteltava C kommentoi vakuuksien ja pankkien välistä suhdetta seuraavalla tavalla:
”Semmoinen mielikuva on tullut, että vakuuksien pitää olla erittäin hyvät tällaisessa bisneksessä tai vaihtoehtoisesti liiketoiminnan pitäisi olla niin hyvä, että melkein rahoitus ei tarvittaisiin ol-lenkaan, koska vakuuksia on erittäin vaikea antaa pankille. Nykyään Finnverallakin on menty tosi varovaiseksi ja tuntuu siltä, että ei ole itsestään selvää, että saadaan lainaa, vaikka olisi kuinka hyvä idea. Viimeiset vuodet matkailubisnes on ollut nousukiidossa ja lainaa on saatu hel-posti johtuen nousukiidosta ja yritysten saadessa toimintahistoriaa, mutta nyt pankit joutuvat epäedulliseen tilanteeseen, kun tarjontaa on enemmän kuin kysyntää ja yrityksiä kaatuu.”
Haastateltavan vastaukset peilaavat suoraan Degryysen ja Cayseelen vuoden 2000 tutkimukseen, jossa tutkijat havaitsivat, että vakuusvaatimukset yritystä kohtaan pienevät pankkisuhteenkeston kasvaessa. Yrityksen ja pankin välisen suhteen vanhetessa rahoituslaitos saa niin sanotusti peh-meää ja kovaa tietoa yrityksestä, mikä tuottaa luottamusta erityisesti rahoittajalle. Tämä helpottaa muun muassa rahoituslaitoksen arviointikykyä, kun yrityksestä on saatu vuosien varrella kerättyä
erilaista informaatiota. Samalla myös henkilökohtaiset pankkineuvojat ovat keskustelleet useita kertoja yrityksen omistajien kanssa, joka lisää luottamusta pankkisuhteessa.
Haastatteluissa tulee ilmi, että pankkisuhteen ylläpitämiseksi on tärkeä saada hyvä yhteyshenkilö pankista. Pankkien välinen ero syntyy usein myös siitä, että riippuen onko kyseessä liikepankki vai paikallispankki, jossa jälkimmäisessä yleensä pidetään parempaa yhteyttä yritykseen. Haasta-teltava B kommentoi asiaa seuraavalla tavalla:
”Meillä on pankissa todella huono yhteyshenkilö, mutta se liittyy henkilöön eikä itse pankkiin.
Pankkien välillä on huomattu eroja, kuinka osa pankeista on kylmiä ja tekevät ainoastaan tarvit-tavan, kun toisessa paikassa pyritään ymmärtämään yrittäjän tilannetta ja tarjoamaan myös muita apuja.”
Hyvä ja pitkäaikainen pankkisuhde mahdollistaa sen, että rahoituslaitos saa niin sanottua peh-meää tietoa yrityksen taloustietojen lisäksi. Pehpeh-meää tietoa pankki on kerännyt siitä asti, kun yri-tys on ollut niiden asiakkaana. Pehmeä tieto pitää sisällään erilaista informaatiota verrattuna ko-viin tunnuslukuihin ja se voi olla esimerkiksi havaintoja yrityksen tulevaisuuden näkymistä, kil-pailijoista ja muista toimijoista, jotka vaikuttavat yrityksen olemassaoloon. Pehmeä tieto ei ole yleistä informaatiota vaan se säilyy lähes ainoastaan kyseisen lainanmyöntäjän tiedossa, koska sitä on vaikea tunnistaa ja siirtää toiselle henkilölle. (Berger & Udell, 1998).
Muita rahoitusvaihtoehtoja ei noussut haastattelussa esille. Esimerkiksi joukkorahoitus oli hyvin tuntematon instrumentti, mikä varmasti pitää hyvin paikkansa, koska kyseinen rahoitusinstru-mentti on muun muassa Suomessa edelleen hyvin vähä käytetty. Osamaksut, leasingsopimukset ja factoring ovat haastatteluiden perusteella hyviä vaihtoehtoja yrityksen rahoitusvaihtoehdoiksi, kunhan niistä otetaan aina selvää tarkemmin. Tällä hetkellä yrityksellä ei ole tarvetta edellä mai-nituille rahoitusvaihtoehdoille johtuen koronapandemiasta.