Rahoituksen vaihtoehtoislähteet

Pk-yritysten rahoituksen hankinnassa markkinoilla on tiettyjä epätäydellisyyksiä. Nämä epätäy-dellisyydet perustuvat epävarmuuteen ja kysynnän sekä tarjonnan väliseen epäsymmetriseen in-formaatioon. Erilaiset tutkimukset rahoituksesta hankinnasta ovat osoittaneet sen, että yleisimmät ulkoisen rahoituksen muodot, kuten pankkilainat ja tililuotot ovat laajalti käytettyjä menetelmiä pk-yrityksillä. Näiden lisäksi myös vaihtoehtoisilla rahoituslähteillä, kuten factoring- ja lea-singrahoituksella ja osamaksuilla on suuri merkitys.

Leasingrahoitus tarjoaa pk-yrityksille mahdollisuuden laajentaa lyhyen ja keskipitkän aikavälin rahoituksen saantia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käyttöomaisuutta vuokrataan sopimuksen mukaan kahden osapuolen välillä määritetyn ajanjakson ja hinnan mukaan. Leasingilla voidaan hankkia lähes kaikenlaista irtainta käyttöomaisuutta, joista tyypillisimpiä kohteita ovat ajoneuvot,

atk- ja kopiolaitteet, konttorikalusteet sekä teollisuus-, rakennus-, kuljetus- ja työkoneet (Junka 1986). Erillisiä vakuuksia ei yleensä ole, koska vuokranantajat pitävät sopimuksesta saatavat va-rat koko vuokraussopimuksen ajan, jolloin saadut käteismaksut ovat luontainen vakuuden muoto.

Omistusoikeus leasingin hankinnassa pysyy vuokraajalla, mutta käyttöoikeus siirtyy ostajalle.

Leasingvuokraus on keskittynyt vuokralaisen kykyyn tuottaa käteisvirtaa liiketoiminnallaan vuokranmaksuun leasinginantajalle, jonka vuoksi se erottaa omaisuuden laillisen omistuksen ta-loudellisesta käytöstä. Usein myös omaisuuden omistusoikeus saattaa siirtyä asiakkaalle vuoden lopussa. (Kraemer-Eis & Land, 2012).

Leasingin suurin etu perinteisiin rahoitusmuotoihin verrattuna on se, että lisävakuuksia ei yleensä tarvita. Lisäksi vuokrattavat laitteet/tuotteet voivat olla korkealaatuisempia verrattuna siihen, että yritys hankkisi ne suoraan itselleen (Hendel & Lizzer, 1998). Leasingia käytettäessä yritys voi sopia toisen osapuolen kanssa siitä, että vuokranantaja huoltaa laitteistoa/koneistoa sopimuksen mukaisesti, jolloin leasinginottajan ei tarvitse tästä huolehtia. Pk-yritykset käyttävät tutkimusten mukaan leasingia paikkaamaan vakuusvajetta ja parantamaan kassavirtaansa. Mikroyrityksiä tar-kasteltaessa, veroetuudet ovat päällimmäinen syy leasingsopimuksia tehtäessä hintanäkökohtien sijaan. Suomessa leasingia verotetaan vuokrana eikä lainana, mikä parantaa kirjanpidollisesti yri-tyksen vakavaraisuutta. Yritysten käyttäessä leasingpalveluita vuokrasopimusten ennakkomaksut ovat tyypillisesti pienempiä kuin perinteisissä pankkilainoissa. (Kraemer-Eis; Junka 1986).

Leasing on erinomainen vaihtoehtomekanismi rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi. Se on hyvä erityisesti nuorille yrityksille, joilla ei ole luottotietoja ja joilla ei ole antaa vakuuksia. Lea-sing on hyvä vaihtoehto myös vuokraajalle sillä vuokratut laitteet ovat tyypillisesti vuokralaisen toiminnalle elintärkeitä, jonka vuoksi vuokraajat eivät voi laiminlyödä leasingmaksuja. Kaiken kaikkiaan kirjallisuudessa korostetaan leasingin etuja varsinkin lisärahoitusmuotona, mikä hel-pottaa rahoituksen saatavuutta nykymarkkinaympäristössä. Leasingsopimuksia voi tehdä helposti usean eri toimijan kanssa, joten yritys voi olla sidoksissa useaan osapuoleen. Lisäksi leasing ra-hoitusmuotona voi lieventää yrityksen omistajien stressiä siitä, että koneita ja kalustoa menisi rikki sillä sopimukseen voi sisällyttää huollon.

Factoringrahoitus on ympäri maailmaa kasvava ulkoisen rahoituksen lähde pk-yrityksille. Facto-ringrahoitus perustuu siihen, että jokin toimija päättää ostaa toisen yrityksen myyntisaamiset niin, että se maksaa kyseisille yrityksille etukäteen alennetun summan laskun nimellisarvosta. (Sop-ranzentti, 1998). Monien yritysten on erityisen vaikea rahoittaa tuotantosyklejään, koska tuottei-den toimittamisen jälkeen suurin osa tuotteituottei-den ostajista vaatii 30–90 päivän maksuajan. Kysei-senä ajanjaksona yritys antaa ostajalle laskun, joka kirjataan ostovelaksi ja myyjälle myyntisaa-miseksi. Tämä on myyjälle epälikvidi vara niin kauan, kunnes maksu on suoritettu ostajan puo-lesta. Factoringrahoitus on eräänlainen rahoitusmuoto, jossa yrityksen myyvät luottokelpoiset myyntisaamiset alennuksella ja saavat välittömästi käteistä. Factoring ei ole laina eikä sitä mer-kata yrityksen taseeseen, vaikka se tarjoaa käyttöpääomarahoitusta. Factoringrahoitus tapahtuu usein ilman ”turvaa” johtuen siitä, että luotonantaja ottaa huomioon luottoriskin ostajan maksu-kyvystä. (Klapper, 2006).

Factorointi näyttää olevan tehokas rahoitusmuoto rahoittaessa läpinäkymättömiä korkean riskin yrityksiä, koska factoroinissa vakuus perustuu pikemmin itse myyntisaamisten saamiseen kuin myyjän riskiin. Muiden perinteisten lainojen tavoin factorinrahoitus tarjoaa pk-yrityksille käyttö-pääomarahoitusta. Toisin kun perinteiset käyttöpääomarahoitusmuodot, factoringrahoitus sisältää myyntisaamisten suoran ostan eikä ollenkaan lainan vakuutta. Factorointirahoitusta voi haitata muun muassa heikot sopimukset toimeenpanijoiden kanssa sekä muut verotukselliset, oikeudelli-set ja sääntelyllioikeudelli-set asiat. Heikommat hallintorakenteet voivat myös luoda lisäesteitä saatavien pe-rinnälle kehitysmaissa. Tällaiset lisäesteet voivat olla esimerkiksi vaikeudet kerätäsaamisia mo-nikansallisilta ja ulkomaalaisilta ostajilta. Factorointi voi olla erityisen hyödyllistä maissa, joissa sopimusten täytäntöönpano on heikkoa, konkurssijärjestelmät ovat tehottomia ja sopimusten van-henemisvaatimusten täyttäminen epätäydellistä, koska kyseiset myyntisaamiset eivät ole osa kon-kurssissa olevan pk-yrityksen omaisuutta. (Klapper, 2006).

Rahoitusmuotona factoringrahoitusta on tutkittu muihin rahoitusmuotoihin verrattuna suhteelli-sen vähän. On kuitenkin perusteltua sanoa, että se on hyvin monipuolinen rahoitusmuoto erityi-sesti pk-yrityksille, joilla voi olla vaikeuksia rahoituksen hankinnassa. Se voi sopia muun muassa tietyn projektin rahoittamiseksi, jolloin yritys voi antaa lainan vakuudeksi projektista saatavat myyntisaamiset. Factoringrahoitus voidaankin luokitella lyhytaikaiseksi rahoitukseksi, koska

vakuutena olevien myyntisaamisten tai laskusaatavien takaisinmaksu tapahtuu yleensä nopeasti noin vuoden sisällä.

Edellä olevien vaihtoehtojen lisäksi yrittäjät voivat tehdä osamaksukauppaa. Osamaksukaupassa myyjä luovuttaa ostajalle tavaran/tuotteen ennen kuin koko kauppahinta on maksettu. Vakuu-deksi myyjäosapuoli pidättää yleensä kyseisen tuotteen siihen saakka, että osamaksutuote on maksettu kokonaisuudessaan. Ostaja maksaa tuotteen erissä myyjälle, kunnes maksuerät ovat kat-taneet tuotteen alkuperäisen myyntihinnan. Ostajan laiminlyödessä maksuja myyjä yleensä tekee ilmoituksen ulosottoviranomaisille, jotka jatkavat asian käsittelyä. Lisäksi osamaksukaupassa on olemassa tilitysmenetelmä, jossa myyjä saa osamaksuesineen takaisin, jo maksetut summat vä-hennetään tavaran arvosta ja jäljelle jäävä summa jää maksettavaksi ostajalle. (Uitto, 2003).

Osamaksurahoitus voi olla pienelle yritykselle hyvä vaihtoehtoinen rahoitusmuoto, kun se kamp-pailee esimerkiksi investointien kanssa. Yrityksille osamaksurahoituksen hankkiminen on hyvin helppoa, sillä osamaksuja kauppaavat lähestulkoon kaikki palveluntarjoajat, joko suoraan tai väli-kätenä. Osamaksukauppaa käytettäessä yritys saa säästettyä reaalivakuuksiaan muihin tarpeisin, jonka lisäksi osamaksuna olevan tuotteen/tavaran hinta voidaan pääsääntöisesti vähentää alv-las-kelmissa. Ostajan on tärkeää tarkastaa sopimusasiat huolella, sillä osamaksusopimuksiin voi si-sältyä käsittelymaksuja ja laskun jakaminen osiin ei ole ilmaista vaan niihin sisältyy yleensä korko.

Pienten yritysten johtajilla on usein ylivertaista tietoa oman liiketoimintansa potentiaalista, jonka vuoksi nuorissa innovatiivisissa yrityksissä omistajien ja yritysjohdon on vaikea ilmaista yrityk-sen potentiaalia rahoittajille. Lisäksi yritykyrityk-sen päätäntäelimissä olevat henkilöt eivät välttämättä halua kertoa kovin yksityistä tietoa markkinoille liiketoiminnan ytimestä, ehkäistäkseen liikesa-laisuuksien leviämisen kilpailijoille. Tämän vuoksi yritykset eivät välttämättä saa haluamaansa rahoitusta ulkoisilta markkinoilta, joten sen on keksittävä muita vaihtoehtoja liiketoiminta ylläpi-tämiseksi.

Yritykset, jotka eivät pysty hankkimaan riittävästi pääomaa perinteisistä rahoituslähteistä voivat hakea rahoitusta niin kutsutuista vaihtoehtoisesti lähteistä. Tällaisia vaihtoehtoisia

rahoituslähteitä kutsutaan yleisellä tasolla bootsrap-rahoitukseksi. Tällaiset rahoitusmenetelmä nopeasti kasvaville yrityksille. Bootsrap-rahoituksesta tekee kätevän se, että se ei vaadi yleensä liiketoimintasuunnitelmaa tai vakuuksia. Bootsrap-rahoituksella voi kuitenkin olla korkeammat kustannukset. Tämänkaltainen rahoitus voi esiintyä erilaisissa muodoissa. Esimerkiksi myynti-saamisten hallintaa, resurssien jakamista ja lainaamista muiden yritysten kanssa, investointien minimointi, maksujen viivästyttäminen ja tukien hankinta. Pienten yritysten riippuvuus bootsrap-rahoituksesta voidaan perustella sillä, että ne joutuvat taistelemaan muita saman alan yrityksiä vastaan ja pääoman hankkiminen perinteisistä rahoituslähteistä voi olla hankalaa. (Van Auken, 2004).

Van Aukenin ja Neeleyn tutkimuksen tulokset osoittivat, että yrityksen ominaisuuspiirteet vaikut-tavat merkittävästi bootsrap-rahoituksen käyttöön. Tutkimustulokset viittasivat siihen, että yrityk-sen sijainti tai yhteisön koko ei ole merkittävä tekijä bootsrap-rahoitukyrityk-sen hankinnassa. Sen si-jaan yrityksen omistusrakenteella ja yritystyypillä on merkittävät vaikutus bootsrap-rahoituksen käyttöön. Yksityisyritysten ja muiden kuin rakennus- ja valmistusyritysten tulisi käyttää enem-män bootsrap-rahoitusta kuin muiden yritysten. (Van Auken & Neeley, 1996). Yksi hyvin ylei-nen esimerkkisi bootsrap-rahoituksesta on se, että yrittäjä ei nosta ollenkaan palkkaa, jolloin yri-tykselle jää enemmän käteisvaroja.

Bootsrap-menetelmiä käytetään laajalti useissa yrityksissä, joten onkin hyvin yllättävää, että ra-hoitusalalla on rajallisesti kirjallisuutta aiheesta. Bootsrap-rahoitusta voidaan pitää hyvin luovana rahoitusmuotona yritykselle. Sitä esiintyy monenlaisissa eri muodoissa, joten sitä voidaan pitää sisäisen ja ulkoisen rahoituksen välimuotona. Sen etuihin kuuluu helppo saatavuus, kätevyys ja pienet vaatimukset, jolloin yritystoiminnan ei tarvitse olla kovinkaan kehittynyttä. Tätä rahoitus-muotoa käytetäänkin yleensä siinä tapauksessa, kun perinteisiä rahoitusmuotoja on vaikeaa saada tai niitä ei ole saatavilla.