Tulosten perusteella voisi nähdäkseni hahmottaa Brian Paltridgen (Paltridge 1997: 53–54) teorian pohjalta prototyyppisen hedelmöityshoitolakia vastustavan ja kannattavan puheenvuoron.
Prototyyppinen lakia vastustava puhe on hyvin minä-sitoutunut, sillä puhuja viittaa sekä itseensä yksilönä että joukkoon, johon kuuluu käyttäen yksikön 1. persoonan persoonapronominia minä, possessiivisuffiksia -ni ja persoonapäätettä -n. Me-sitoutuneisuus ei ole prototyyppisessä vastustavassa puheessa yhtä vahvasti esillä, sillä ainoastaan me-persoonapronomini on monikon 1.
persoonan muodoista selkeästi prototyyppinen elementti vastustavissa puheissa. Prototyyppisessä vastustavassa puheessa viitataan myös puheenalaisiin henkilöihin, mutta tämä tapahtuu ainoastaan yksikön ja monikon 3. persoonan persoonapäätteellä, jolla viitataan johonkin henkilöön tai henkilöryhmään. Tyypillisessä vastustavassa puheessa näitä ryhmiä kuvaavia sanoja ovat lapsi,
nainen, isä, perhe, äiti ja pari. Toiseen kansanedustajaan ei prototyyppisessä vastustavassa puheessa viitata.
Vastustavan puheen teemoja ovat hoidon kohde, lapsen etu, isä/mies, lapsen kehitys, arvot, luovuttaja ja valvonta sekä lainvalmistelu. Prototyyppisessä vastustavassa puheessa esitetään, että hoidon kohteen tulisi olla heteropari, ellei jopa aviopari, mutta ei kuitenkaan yksinäinen nainen tai naispari. Lapsen etu ja lapsen terve kehitys toteutuvat tyypillisen vastustavan puhujan mukaan, kun lapsella on äiti ja isä. Isien ja miesten oikeudet ovat myös usein lakia vastustavien huolenaiheena.
Prototyyppisessä vastustavassa puheessa puhutaan arvoista ja pyritään ylläpitämään arvokeskustelua. Keskiössä ovat juuri perinteiset, konservatiiviset perhearvot. Puheessa mainitaan myös luovuttajan oikeuksien ja valvonnan välttämättömyys sekä se, kuinka laki on tarpeellinen ja tärkeä.
Prototyyppisessä vastustavassa puheessa argumenttitaktiikoista kausaalisia on noin kolmasosa, auktoriteettiin ja yhteensopimattomuuteen vetoavia noin viidesosa, vertailua hyödyntäviä noin kuudesosa ja esimerkkejä käyttäviä alle kymmenesosa. Auktoriteeteiksi asetetaan perusarvoja, kuten perinteiset perhearvot sekä instituutioita, joista tärkeimpänä Kirkkohallitus.
Vertailuargumentit painottuvat kontrastiivisuuden eli vastakkaisuuden ilmaisemiseen.
Prototyyppisessä lakia kannattavassa puheessa painottuu minä-sitoutuneisuuden sijaan kollektiivisuus ja me-muotojen runsaampi käyttö. Minä-persoonapronominin puuttuessa kuitenkin yksikön 1. persoonan possessiivisuffiksi -ni sekä persoonapääte -n esiintyvät myös tyypillisessä kannattavassa puheessa. Monikon 1. persoonan muodoista me-persoonapronomini ja persoonapääte -mme ovat tyypillisiä kannattavassa puheessa. Yksikön ja monikon 2. persoonan muodot eivät ole tyypillisiä niin vastustavissa kuin kannattavissakaan puheissa, minkä johdosta ne eivät esiinny myöskään niiden prototyypeissä. Sen sijaan toiseen kansaedustajaan viitataan kannattavassa prototyyppisessä puheessa. Muita puheenalaisia henkilöitä ja ryhmiä kuvaavia sanoja ovat lapsi, nainen ja isä.
Myös prototyyppisen kannattavan puheen teemoja ovat hoidon kohde, lapsen etu, isä/mies, lapsen kehitys, arvot, luovuttaja ja valvonta sekä lainvalmistelu. Lakia kannattavassa puheessa esitetään, ettei hedelmöityshoitojen kohteena olevia henkilöitä tulisi tarpeettomasti rajata, vaan myös yksinäisten naisten ja naisparien tulisi voida saada hoitoja. Lapsen etu puolestaan toteutuisi tyypillisen kannattavan puhujan mielestä myös samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä.
Isän tai miehen mallia lapsen omassa perheessä he eivät näe välttämättömänä lapsen kehitykselle, sillä näitä malleja on saatavana myös muualta yhteiskunnasta. Tyypillisessä kannattavassa puheenvuorossa arvoista keskusteleminen painottuu tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta puhumiseen. Samoin kuin vastustavassa puheessa myös kannattavassa puheessa painotetaan luovuttajan oikeuksia, hoitojen kontrollia ja valvontaa sekä korostetaan lainsäädännön tarpeellisuutta.
Prototyyppisen kannattavan puheen argumenttitaktiikoista yli kolmasosa perustuu kausaalisuuden ilmaisuun. Yhteensopimattomuus- ja vertailutaktiikoita käytetään keskenään lähes yhtä paljon, noin viidesosassa kaikista argumenteista. Esimerkkejä käytetään yli kymmenesosassa ja auktoriteettiin vedotaan vain alle kymmenesosassa kaikista argumenteista. Vertailuargumentit ovat pikemmin komparatiivisia kuin kontrastiivisia. Auktoriteeteista erityisesti asiantuntijuus, tutkimukset ja tiede painottuvat prototyyppisessä kannattavassa puheessa.
Johdantoluvussa (alaluvussa 1.2) hahmottelemani kolme työhypoteesia näyttävät saamieni tulosten valossa siis pitävän paikkansa. Alla ovat nähtävissä hypoteesit ja tutkimuksen pohjalta saadut tulokset:
HYPOTEESI: Hedelmöityshoitolain lähetekeskustelun lähtökohtana eli keskeisenä puheenaiheena ovat perheeseen liittyvät asiat. Keskustelussa myös vedotaan erilaisiin arvoihin ja oikeuksiin. Tämä ilmenee erityisesti keskustelun teemoista ja argumenttien esisopimuksista.
TULOS: Lähetekeskustelu pohjautuu hyvin vahvasti perheeseen liittyviin aihepiireihin. Keskeisenä keskustelunaiheena onkin perinteisten perhearvojen ja modernimman lähestymistavan kohtaaminen lakia vastustavien ja kannattavien puhujien välillä.
HYPOTEESI: Koska lähetekeskustelun tarkoitus on vaikuttaa yleisön mielipiteisiin ja vakuuttaa kuulijat, käytetään aineistossa monipuolisia argumentointitaktiikoita ja -tekniikoita sekä vedotaan erilaisiin yleisöihin.
TULOS: Lähetekeskustelusta nousee esille viisi erilaista argumenttitaktiikkaa, joiden esiintyminen lakia vastustavien ja kannattavien puhujien puheenvuoroissa vaihtelee. Argumenttitaktiikoiden muodostamiseen käytettävät keinot ovat monipuolisia ja vaihtelevia. Keskustelussa viitataan ja puhutellaan useita erityisyleisöjä.
HYPOTEESI: Hedelmöityshoitolain lähetekeskustelu muodostaa oman tekstilajinsa, josta on mahdollista hahmottaa sille tyypillisiä piirteitä.
TULOS: Hedelmöityshoitolain lähetekeskustelu muodostaa omanlaisensa, aikaisemmin tutkittua poliittista genreä läheisesti muistuttavan tekstilajinsa, josta on ensinnäkin havaittavissa sille ominaisia lingvistisiä ja retorisia piirteitä, ja toiseksi mahdollista hahmottaa prototyyppinen hedelmöityshoitolakia vastustava ja kannattava puheenvuoro.
7 Lopuksi
Vuoden 2006 hedelmöityshoitolakikeskustelu voidaan mielestäni nähdä osana laajempaa 2000-luvun alkukymmenien poliittista arvokeskustelua, jonka sisältö keskittyy erityisesti parisuhteen, perheen, arvojen ja etiikan alueille. Suomen eduskunnassa on 2000-luvulla ollut käsiteltävänä useita tähän aihepiiriin liittyviä, erityisen paljon voimakasta argumentointia ja tunteikkuutta nostattaneita hallituksen esityksiä ja lainsäädäntöhankkeita, kuten parisuhdelaki vuonna 2001 sekä hedelmöityshoitolaki vuosina 2003 ja 2006. Mahdollisena lainsäädäntöhankkeena pidetään vaalikaudella 2011–2015 käsittelyyn tulevaa avioliittolakia, jonka uskotaan herättävän erityisen voimakasta ja myös tunteisiin perustuvaa keskustelua.
Kuten on jo mainittu, näiden lainsäädäntöhankkeiden ja niihin liittyvien keskustelujen – sekä eduskuntapuheiden että yleisen, esimerkiksi mediakeskustelun – vaikutusta toisiinsa ei voida yksiselitteisesti ainakaan kiistää. Tämä oli nähtävissä myös esimerkiksi syksyllä 2010 Yleisradion TV2-kanavalla pidetyssä Homoilta-keskustelussa, joka käsitteli homoseksuaalien oikeutta avioliittoon. Nähdäkseni kyseisen keskustelun osallistujien retoriikka noudatteli hyvin vahvasti tässä tutkimuksesta saamiani tuloksia liittyen yleisön huomioimiseen, argumentoinnin esisopimuksiin ja varsinaisiin argumentteihin.
Tämän johdosta näenkin tässä tutkimuskentässä mahdollisuuden jatkotutkimukselle, jossa voitaisiin pohtia näiden osadiskurssien interdiskursiivisuutta ja myös perheeseen ja parisuhteeseen liittyvän eettisen ja poliittisen tekstilajin muodostumista retorisesta näkökulmasta sekä luonnollisesti tarkastella argumentoinnin taktiikoiden ja kielellisten tekniikoiden yhtäläisyyksiä ja eroja kussakin osadiskurssissa. Näen mahdollisuuden myös monitieteiseen tutkimukseen, kun lingvistiseen tutkimukseen yhdistetään viestinnän ja journalismin sekä politiikantutkimuksen ja sosiologian metodeja.
Lähteet
Kirjallisuuslähteet
ARISTOTELES 1997: Retoriikka (suom. Paavo Hohti ja Päivi Myllykoski). – Retoriikka ja Runousoppi. 198. Gaudeamus. Tampere.
COE, RICHARD M. 1994: „An Arousing and Fulfilment of Desires‟: The Rhetoric of Genre in the Procss Era – and Beyond. FREEDMAN, AVIVA –MEDWAY , PETER (toim.) Genre and the New Rhetoric. s. 181–190. Taylor & Francis. London.
ENKVIST,NILS ERIK 1975: Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä. Gaudeamus. Helsinki.
ERÄSAARI,RISTO 1994: Takaisin perusarvoihin!? – VIRKKI,JUHA (toim.) Ydinperheestä yksilöllistyviin perheisiin s. 178–195. WSOY. Helsinki
Fokus 4 = VAARNAS,KALLE (toim.) 1965: Fokus 4. Otavan kertovasti kuvitettu sanakirja. Otava.
Helsinki.
GERRIS,JAN 1994: Perhearvot vanhempien silmin: Perhe-elämän ja lastenkasvatuksen
arvoperustaiset mallit. – VIRKKI,JUHA (toim.) Ydinperheestä yksilöllistyviin perheisiin s. 144–162.
WSOY. Helsinki.
HAKULINEN,AULI–KARLSSON,FRED 1979: Nykysuomen lauseoppia. SKS.Helsinki.
HALLIDAY,M.A.K.–HASAN,RUQAIYA 1976: Cohesion in English. Longman. Lontoo.
HALMARI,HELENA 2005: In search of “successful” political persuasion. A comparison of the styles of Bill Clinton and Ronald Reagan. – HALMARI, HELENA–VIRTANEN, TUIJA (toim.) Persuasion across genres. s. 105–134. John Benjamins Publishing Company. Amsterdam.
HERLIN, ILONA 1997: Suomen kielen koska-konjunktion merkitys ja merkityksen kehitys. SKS.
Helsinki
HERLIN,ILONA 1998: Suomen kun. SKS. Helsinki.
HIIDENMAA, PIRJO 2000: Lingvistinen tekstintutkimus. –SAJAVAARA, KARI–PIIRAINEN-MARSH, MARJA (toim.) Kieli, diskurssi ja yhteisö s.161–190. Jyväskylän yliopisto.
KAJASTE,JUSSI 1999: Poliittisen ohjelman retoriikasta ja argumentaatiosta. – KALLIOKOSKI,JYRKI
(toim.) Kieli 9. Teksti ja ideologia. Kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä s. 184–204. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
KAKKURI-KNUUTTILA, MARJA-LIISA–HALONEN, ILPO 1998a: Argumentaatioanalyysi ja hyvän argumentin ehdot. – KAKKURI-KNUUTTILA, MARJA-LIISA–HALONEN, ILPO (toim.) Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. s. 60–113. Gaudeamus. Helsinki.
KAKKURI-KNUUTTILA, MARJA-LIISA 1998b: Retoriikka. KAKKURI-KNUUTTILA, MARJA-LIISA– HALONEN,ILPO (toim.) Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. s.
233–272. Gaudeamus. Helsinki.
KAKKURI-KNUUTTILA, MARJA-LIISA 1998c: Tutkimuksen rakenne ja arviointi. KAKKURI -KNUUTTILA,MARJA-LIISA–HALONEN,ILPO (toim.) Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. s. 368–387. Gaudeamus. Helsinki.
KALLIOKOSKI, JYRKI 1999: Johdanto – KALLIOKOSKI, JYRKI (toim.) Kieli 9. Teksti ja ideologia.
Kieli ja valta julkisessa kielenkäytössä. s. 8–36. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.
KALLIOKOSKI, JYRKI 2002: Tekstilajin taju – HERLIN, ILONA–KALLIOKOSKI, JYRKI–KOTILAINEN, LARI –ONIKKI-RANTAJÄÄSKÖ,TARJA (toim.) Äidinkielen merkitykset. s.147–159. SKS. Helsinki.
KOURA, ANTTI–WIBERG, MATTI 1996: Kansanedustajat ovat kysyvinään ja ministerit ovat vastaavinaan. Parlamenttikysymysten logiikkaa. – PALONEN, KARI –SUMMA, HILKKA (toim.) Pelkkää retoriikkaa. s. 197–220. Vastapaino. Tampere.
LEINO,PIRKKO 2004 (1989): Suomen kielioppi. Otava. Helsinki.
LEIWO, MATTI–LUUKKA, MINNA-RIITTA–NIKULA,TARJA 1992: Pragmatiikan ja retoriikan perusteita. Jyväskylän yliopisto.
MATTINEN,EIJA 1992: Esiintyminen ja vaikuttaminen. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
MIKKONEN, INKA 2010: ”Olen sitä mieltä, että…”. Lukiolaisten yleisönosastotekstien rakenne ja argumentointi. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä.
MILLER, CAROLYN R. 1994: Genre as Social Action. – FREEDMAN, AVIVA –MEDWAY , PETER
(toim.) Genre and the New Rhetoric. s. 23–42. Taylor & Francis. London.
MUIKKU-WERNER, PIRKKO 1993: Impositiivisuus ja kielellinen variaatio. Julkisten keskustelujen käskyt ja kysymykset kielenopetuksen näkökulmasta. Joensuun yliopisto.
MÄNTYNEN, ANNE 2003: Miten kielestä kerrotaan. Kielijuttujen retoriikkaa. SKS. Helsinki.
PERELMAN, CH.–OLBRECHTS-TYTECA, L. 1971 (1958): The New Rhetoric. A treatise on argumentation. Kääntäneet John Wilkinson & Purcell Weaver. University of Notre Dame Press, Notre Dame.
PERELMAN,CHAÏM 1996 (1977): Retoriikan valtakunta (suom. Leevi Lehto). Tampere. Vastapaino.
PUOHINIEMI, MARTTI 1993: Suomalaisten arvot ja tulevaisuus – analyysi väestön ja vaikuttajien näkemyksistä. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 5/1993. Valtion painatuskeskus. Helsinki.
PURO,JUKKA-PEKKA 2006: Retoriikan historia. WSOY. Helsinki.
PYYKKÖ,RIITTA 1997: Venäläistä poliittista retoriikkaa. – MÄLKIÄ,MATTI–STENVALL,JARI (toim.) Kielen vallassa. Näkökulmia politiikan, uskonnon ja julkishallinnon kieleen. s. 133–147. Tampere University Press.
SIIROINEN, MARI 2001: Kuka pelkää, ketä pelottaa. Nykysuomen tunneverbien kielioppia ja semantiikkaa. SKS. Helsinki.
SUMMA, HILKKA 1989: Hyvinvointipolitiikka ja suunnitteluretoriikka: Tapaus asuntopolitiikka.
Libris Oy. Espoo.
SUMMA,HILKKA 1996: Kolme näkökulmaa uuteen retoriikkaan. – PALONEN,KARI –SUMMA, HILKKA (toim.) Pelkkää retoriikkaa. s. 51–84. Vastapaino. Tampere.
SUOJANEN, PÄIVIKKI 1997: Etnografisia havaintoja politiikan ja uskonnon ammattikielistä Suomessa. Suostuttelevan viestinnän valta. – MÄLKIÄ, MATTI–STENVALL, JARI (toim.) Kielen vallassa. Näkökulmia politiikan, uskonnon ja julkishallinnon kieleen. s. 75–89. Tampere University Press.
SWEETSER,EVE 1990: From Etymology to Pragmatics. Metaphorical and cultural aspects of semantic structure. Cambridge University Press. Cambridge.
SÄÄSKILAHTI, MINNA 2006: Vapise, kuningas alkoholi. Alkoholivalistuksen tekstilaji ja sen muuttuminen vuosien 1755 ja 2001 välisenä aikana. Oulu University Press.
TURJA,TIMO 2007: Parlamentaariset puhetyylit eduskunnan täysistunnossa. – Politiikka.
Valtiotieteellisen yhdistyksen julkaisu 49 (2007) : 3.
VARIS,MARKKU 1998: Sumea kieli. Kiertoilmauksen muoto ja intentio nykysuomessa. SKS.
Helsinki.
WILSON,JOHN 1990: Politically Speaking. Basil Blackwell Ltd. Oxford.
YLI-VAKKURI,VALMA 1986: Suomen kieliopillisten muotojen toissijainen käyttö. Turun yliopisto.
WWW-lähteet
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT, VALTIOPÄIVÄASIAKIRJAT, HAKUSIVU:
- http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/akxhaku.sh?lyh=PTKSUP?lomake=akirjat/akx3100 27.10.2010
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT,NÄIN TYÖSKENTELEE VALIOKUNTA:
- http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/valiokunta.htx 27.10.2010
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT,TÄYSISTUNTO:
- http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/tervetuloa/taysistunto.htx 27.10.2010
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT, VALTIOPÄIVÄASIAKIRJAT,HE3/2006, ASIAN KÄSITTELYTIEDOT: - http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?kanta=&OLETUSHAKU=&LYH=LYH
&PALUUHAKU=%2Ftriphome%2Fbin%2Fvexhaku.sh%253Flyh%3D%27%27%253Fkiel i%3Dsu&haku=suppea&KAIKKIHAKU=&ASIASANAT=&TUNNISTE2=%24&TUNNIS TE=he+3%2F2006&VPVUOSI=1989*&PVMVP1=&PVMVP2=&SAADKOK=
27.10.2010
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT, VALTIOPÄIVÄASIAKIRJAT,HE3/2006, VALIOKUNTAKÄSITTELYN VAIHEET:
- http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vkx3000.sh?TUNNISTE=HE+3/2006 27.10.2010
EDUSKUNNAN INTERNETSIVUT, VALTIOPÄIVÄASIAKIRJAT, ÄÄNESTYSTULOS:
- http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=aanestysu&${BASE}=aanest ysu&${THWIDS}=0.19/1288173439_187344&${oohtml}=aax/hex5000&${html}=aax/aax 5000&${snhtml}=aax/aaxnosyn&${savehtml}=/thwfakta/aanestys/aax/aax.htm
27.10.2010
EDUSKUNNAN KANSLIAN TIETOHALLINTOTOIMISTO YHTEISTYÖSSÄ TIETOENATOR OYJ:N PUBLIC &
HEALTHCARE -YKSIKÖN KANSSA 2004: Eduskunnan tietojärjestelmäarkkitehtuurin nykytilan kartoitus, loppuraportti. Eduskunnan kanslian julkaisu 7/2004.
- http://www.parlament.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=erekj&${BASE}=erekj&${THW IDS}=0.47/1288162127_412111&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
27.10.2010
FAIRCLOUGH,NORMAN 2003: Analysing discourse: Textual Analysis for Social Research. Taylor &
Francis. London. Elektroninen aineisto,
(toim.): Genre and Institutions. s. 3–39. Cassell. New York. Elektroninen aineisto, - http://site.ebrary.com/lib/tampere/docDetail.action?docID=10224693 8.12.2010.
Pienehkö Sivistyssanakirja
- http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanata.html#analogia
19.10.2010
SUOMENSÄÄDÖSKOKOELMA, FINLEX: Laki hedelmöityshoidosta 1237 ja laki isyyslain muuttamisesta 1238. Julkaistu Helsingissä 27.12.2006.
- http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2006/20060188.pdf 27.10.2010
Suomisanakirja.fi, määritelmät
- http://suomisanakirja.fi/Vokatiivi 2.1.2011
VISK = Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Verkkoversio.
- http://scripta.kotus.fi/visk 28.11.2010.
VISK, määritelmät
- http://kaino.kotus.fi/cgi-bin/visktermit/visktermit.cgi?h_id=kCHDECJAA 28.11.2010
Aineistolähteet
Hallituksen esitys laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta.
Hallituksen esitys HE 3/2006 vp, keskustelu 23. helmikuuta 2006 kello 16.30.
- http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_13_2006_ke_p_1.shtml 25.10.2010
Hallituksen esitys laeiksi hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta.
Hallituksen esitys HE 3/2006 vp, keskustelu 28. helmikuuta 2006 kello 14.00.
- http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_15_2006_ke_p_2.shtml 25.10.2010