Komparaatio

Komparaatiolla tarkoitetaan vertailu- eli komparaatiomuotojen muodostamista (VISK § 633).

Enkvistin mukaan komparatiivinen eli vertaileva liitos perustuu joko virkkeiden tai lauseiden välillä olevaan komparatiiviseen samaviitteisyyteen tai varsinaisten komparatiivisten konjunktioiden käyttöön (Enkvist 1975: 102).

Aineiston vertailutaktiikoista 59,7 prosenttia on komparaatiota. Näin ollen se on siis koko aineistoa ajatellen suosituin vertailutaktiikoista. Lain kannattajat hyödyntävät komparaatiota 66,7 prosentissa vertailuargumenteistaan, kun taas lain vastustajat 54,8 prosentissa kaikesta vertailustaan.

Neutraaleissa argumenteissa ei esiinny komparaatiota lainkaan; kaksi vertailuargumenttia on kontrastiivisuus-argumentteja. Komparaatio on siis sekä lain vastustajien että kannattajien keskuudessa kontrastiivisuutta suositumpi vertailutaktiikka, ja lain kannattajilla vielä suositumpi kuin lain vastustajilla.

Komparaatiossa olioita, asiaintiloja ja tilanteita verrataan toisiinsa jonkin ominaisuuden asteen suhteen. Se on siis kvantitatiivista. Komparaatio koskee yhtäältä suhteellista ominaisuutta ilmaisevia adjektiiveja ja toisaalta kuvallisessa tai muussa laajennetussa käytössään myös absoluuttista ominaisuutta ilmaisevia adjektiiveja. (VISK § 633.) Lähetekeskustelun komparaatio-argumenteissa käytetään ainoastaan suhteellisten adjektiivien komparaatiomuotoja, jotka ovat asteikollisia eli skalaarisia. Komparaatioargumenttien adjektiivit painottuvat subjektiivisesti arvottaviin asenneadjektiiveihin, joiden kuvailema ominaisuus riippuu vahvasti puhujan henkilökohtaisista käsityksistä ja mielipiteistä. (VISK § 605.) Lain vastustajien komparaatioargumenteissa esiintyvät usein adjektiivin heikko komparaatiomuodot. Lähes kaikissa tapauksissa heikko-adjektiivi määrittää lasta, joka on heikompi tai heikoin verrattuna muihin hedelmöityshoitolakidiskurssin osapuoliin. Esimerkissä 122 heikko-adjektiivin superlatiivijohdoksella ilmaistaan ominaisuutta olevan enemmän kuin missään muussa verrattavassa entiteetissä.

122. Vaikka sinänsä aikuiset hoitavat perhesuunnittelun, ilman että syntyvällä lapsella on mahdollisuus vaikuttaa asioiden kulkuun, lainsäädäntömme tulee perustua lapsen oikeuksien turvaamiseen, sillä hän on se heikoin osapuoli.(PV55)

Lain kannattajien komparaatiomuodoissa korostuu taas adjektiivi tärkeä, josta käytössä on nimenomaan sen superlatiivimuoto tärkein. Useassa tapauksessa superlatiivimuoto saa määritteekseen vahvikkeen kaikkein (esimerkki 123):

123. Silloin, kun joskus politiikkaan tulin mukaan, puhuin muidenkin vihreiden kanssa siitä, mikä on se meidän kaikkein tärkein tavoitteemme maailmassa, mikä on se yksi asia, jonka, jos sitä voisi muuttaa, muuttaisimme.

Me kaikki päädyimme siihen, että yksi laki, joka olisi meille kaikkein tärkein, on se, että jokainen lapsi syntyisi toivottuna ja rakastettuna tähän maailmaan. (PV46)

Komparatiivijohdoksella ilmaistaan ominaisuutta olevan enemmän kuin verrattavassa entiteetissä tai asiaintilassa. Lain kannattajilla varsin yleisiksi komparatiivijohdoksellisiksi asenneadjektiiveiksi nousevat parempi ja huonompi.

124. Lapset eivät lakkaa syntymästä itsellisille naisille ja naispareille sillä, että hedelmöityshoidot näiltä naisryhmiltä kiellettäisiin. Sen sijaan nämä samat lapset jouduttaisiin ehkä hankkimaan toisenlaisissa, huonommissa olosuhteissa.(PV74)

Siinä missä lain kannattajat käyttävät huonompi-komparatiivia, lain vastustajien argumenteissa sitä ei esiinny ollenkaan. Parempi-komparatiivi on sen sijaan lain vastustajilla melko usein käytössä:

125. Minusta huonokin isä on parempi kuin ei isää ollenkaan. Nimittäin minä ainakin tunnen ihmisiä, semmoisiakin, jotka ovat eläneet yksinhuoltajaperheissä, ja he kuitenkin kokevat, jotta he tietävät, mistä he

ovat tulleet, kuka on heidän isänsä mahdollisesti. Jos eivät tiedä, niin kuitenkin heillä on olemassa oikea isä eikä pakasteisä, joka jossakin arkussa on nukkunut pitkään.(PV59)

Komparatiivi- ja superlatiivijohdokset edustavat vertailun morfologisia ilmaisukeinoja. Niiden lisäksi vertailua ilmaistaan myös leksikaalisin keinoin. Aineistoni komparoituvista kielen yksiköistä suurin ryhmä muodostuu kvanttoriadverbeista, joilla ilmaistaan esimerkiksi ominaisuuden korkeampaa astetta (enemmän, eniten), alempaa astetta (vähemmän, vähiten) ja samaa astetta (yhtä, niin). Lain kannattajat hyödyntävät kvanttoriadverbeja enemmän ~eniten ja vähemmän yleisemmin kuin lain vastustajat. Vähiten-adverbia ei käytetä aineistossa lainkaan, ja lakia vastustavissa komparaatioargumenteissa ei käytetä myöskään vähemmän-adverbia. Esimerkissä 126 lakia vastustava kansanedustaja vertailee keskenään lapsen oikeutta isään ja naisparin oikeutta lapseen käyttäen keinonaan kvanttoriadvervin komparatiivimuotoa enemmän kuin:

126. Lapsella tulee aina olla oikeus isään, ainakin enemmän kuin naisparilla lapseen. (PV72)

Lakia kannattava puhuja vertailee keskenään erilaisten perheiden perheväkivallan ja päihdeongelmien ennusteen todennäköisyyttä käyttäen kvanttoriadverbin komparatiivimuotoa vähemmän esimerkissä 127:

127. Kaiken kaikkiaan, niin kuin ed. Perho muun muassa sanoi, näillä hedelmöityshoidossa hyvinkin tarkat testit läpikäyneillä vanhemmiksi haluavilla ihmisillä edellytykset onnistua siinä vaikeassa tehtävässä ovat monin verroin paremmat kuin niillä, joille ei tehdä mitään, joille sattuman kautta syntyy. Elikkä siinä mielessä ennuste on se, että perheväkivaltaa tai päihdeongelmia näissä perheissä todennäköisesti on vähemmän ja lapsen on hyvä kasvaa näissä perheissä. (PV28)

Ominaisuuden määrällisen asteen ilmaisuina käytetään sekä lain vastustajien että kannattajien argumenteissa myös rakenteita mitä suurimmassa määrin (lakia vastustava esimerkki 128) ja laajemmassa määrin kuin (lakia kannattava esimerkki 129). Komparaatiomuoto on näissä rakenteissa yhdistynyt instruktiivisijaiseen määrin-adverbiin. Rakenteen voisi myös ajatella toimivan lauseessa määrää ilmaisevana kiteymänä. Superlatiivin kanssa voidaan käyttää mitä-sanaa, kun halutaan ilmaista ominaisuuden erityisen korkeaa astetta. Tällaiseen superlatiivin käytön tulkintaan ei kuulu vertailujoukkoa, joten sitä kutsutaan absoluuttiseksi superlatiiviksi. (VISK § 642.)

128. Tämä on ongelma, siis yksinhuoltajuus, avioerot, rikkoutuneet perheet, lesket jne., se on ongelma, ja sillä ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Meistä jokainen Suomen eduskunnassa varmaan tuntee sympatiaa heidän puolestaan ja on mitä suurimmassa määrin valmis tukemaan kaikin keinoin. (PV84)

129. Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela tässä syytti naisten urakehitystä lapsettomuudesta. Kyllä tarjoaisin siihen vähän toisenlaista ratkaisua eli sitä, että miehet laajemmassa määrin kuin nykyään jäisivät kotiin kantamaan osansa tästä vanhemmuudesta ja lapsen kasvattamisen vastuusta. Silloin myös naisten työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen olisi helpompaa. (PV82)

Kvanttoripronominit harva ja usea ilmaisevat suhteellista lukumäärää ja myös ne voivat komparoitua (VISK § 764). Lakia kannattavissa komparaatioargumenteissa esiintyy vain kvanttoripronominin usea vertailumuotoja, ja monessa tapauksessa se on yhdistynyt partikkeliin yhä. Komparatiivisanaan liittyessään yhä ilmaisee, että vertailukohtia ovat saman tilanteen aikaisemmat vaiheet. Ominaisuus esitetään siis jatkuvasti kasvavana. (VISK § 640)

130. Nykykäytännön mukainen hoito-oikeuden kieltäminen yksinäisiltä naisilta tai naispareilta voisi johtaa pahimmillaan siihen, että yhä useammasta miehestä tulisi isä vastoin tahtoaan sekä pahimmillaan tietämättään syntyvälle lapselle tai odottavalle äidille vakava terveysriski.(PV04)

Lakia vastustavissa komparaatioargumenteissa puolestaan esiintyy ainoastaan kvanttoripronominin harva komparatiivimuoto harvemmin.

131. Yllättävintä tässä tutkimuksessa oli se, että lesboparit pysyvät yleensä harvemmin yhdessä kuin homo- tai heteroseksuaaliset parit, eli tutkimustulos ei tue sitä stereotypiaa, jonka mukaan lesbot muodostaisivat kiinteämpiä suhteita kuin esimerkiksi homot.

Partikkeleita yhtä ja niin käytetään saman asteen ilmaisemiseen. Yhtä-partikkelilla osoitetaan asteen samuutta (VISK § 634). Lakia vastustavassa argumentissa yhtä-partikkeli määrittää asenneadjektiivia kamala:

132. Sitten minusta tämä on hyvin kyseenalainen pykälä, tämä oikeus saada tietää sitten isänsä. Jos ei saa tietää ollenkaan, se on kamalaa, mutta se on vähintään yhtä kamalaa, että 18-vuotiaana sitten napsahtaakin se oikeus päälle. Mitä jos tilanteet ovat muuttuneet, tämä nuoruuden huumassa sukusoluja antanut, siemennestettä antanut, mies ei haluakaan tulla tunnetuksi, tai tilanne muuten muuttuu? (PV32)

Niin-partikkelilla osoitetaan, että aste saavuttaa samuuden. Niin on kuitenkin yleisempi kielteisissä lauseissa, joilla ilmaistaan ettei täyttä samuutta saavuteta. (VISK § 634.) Lakia kannattavassa esimerkissä 133 puhuja kieltää leskien lasten ennusteen olevan niin huono kuin kokonaan isättömien ja avioerolasten.

133. Kun olin aikanaan peruspalveluministeri, esittelin eduskunnalle sitten tämmöisen lapsia koskevan ohjelman ja jouduin paneutumaan tähänkin tilastoon, ja siinä on mielenkiintoinen poikkeus. Nämä ed. Kerolan mainitsemat leskien lapset eivät ole ennusteeltaan yhtään niin huonoja kuin ne, jotka ovat koko ajan olleet isättömiä, eivätkä ollenkaan niin huonoja kuin ne, jotka ovat avioerolapsia. Noin entistä tilastotieteilijää tämä alkaa kiinnostaa, mistä tämmöinen voi johtua. (PV52)

Samanlaisuutta tai erilaisuutta ilmipanevat myös vertailusanat sama, vastaava, eri, erilainen, toisin.

Kaikissa vertailuilmauksissa vertailtava olio, ilmiö, ominaisuus tai muu seikka suhteutetaan

vertailukohtaan ja ilmaistaan samuuden tai eroavuuden astetta. (VISK § 634) Esimerkeissä 134–137 lakia vastustavat puhujat käyttävät vertailusanoja sama, erilainen, vastaavanlainen ja eri:

134. Totean myös ed. Ojansuulle, että Kirkkohallituksen kanta on kirkon virallinen kanta, ja ihmisoikeusneuvottelukunnalla on suurin piirtein sama asema kuin täällä ihmisoikeusryhmällä eduskunnassa.

(PV05)

135. En missään tapauksessa syyllistänyt sitä, että yksinäisten naisten hedelmöitys olisi perustuslain vastaista. Kyse on syntyneen lapsen oikeudesta yhdenvertaisuuteen vastaavanlaisessa tilanteessa olevien muiden lasten kanssa sekä siitä, että saa tietoon isän nimen, mahdollisesti saa isän maksamaan elatusmaksut, samaten myös perintöoikeuden. (PV85)

136. Arvoisa puhemies! Tämä on juuri se, minkä vuoksi en voi tätä lakia olla kannattamassa, määrätyiltä osin erityisesti: minun arvonäkemykseni nimenomaan perusihmisenä olemisesta ovat erilaiset kuin tässä laissa on.

(PV55)

137. En ymmärrä sitä keskustelua ja kannanottoja, jotka ovat tulkinneet, että jos tätä hedelmöityshoitolakiesitystä vastustaa, niin samalla syyllistäisi lapset. Lapsia ei tule syyllistää, ei moittia eikä kiusata eikä asettaa eriarvoiseen asemaan. Hedelmöityshoitolaissa on kuitenkin kysymys eri asiasta.

Lakia kannattavassa esimerkissä 138 puhuja vertaa hedelmöityshoitoja tavalliseen tapaan saada lapsia toisin kuin -rakenteella:

138. Hedelmöityshoitojen kautta syntyneet lapset ehkä lähtökohdiltaan poikkeavat muista lapsista sillä tavalla, että tämä toiminta on kontrolloitua ja, toisin kuin arkisessa elämässä, vanhemmat joutuvat jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa pysähtymään ennen lapsen hankkimista pohtimaan sitä edellytystä antaa lapselle kunnollista hoitoa. (PV44)

Esimerkissä 139 lakia kannattava puhuja käyttää suhteutusadjektiivia samantyyppinen, joka on aisti- ja yleisvaikutelmaa ilmaiseva suhteutusadjektiivi (VISK § 613). Olen luokitellut myös tämän argumentin komparaatioargumentiksi, koska suhteutusadjektiivin jälkeinen kuin-konjunktio johtaa tulkintaa komparaation suuntaan.

139. Nämä erot ovat perustaltaan samantyyppisiä kuin tämä suhde, että jäätelön myynti lisää hukkumiskuolemia, elikkä siinä on aivan muista syistä kyse. (PV45)

Aineistossani on edellä mainittujen ryhmien lisäksi myös muita komparaation ilmaisutapoja.

Demonstratiivipronominin se genetiivimuoto sen toimii komparatiivijohdoksen määritteenä ja tiettyyn tarkoitteeseen viittaavana se tulkitaan vertailun ilmaukseksi. Tämäntyyppisiä rakenteita esiintyy ainoastaan lakia kannattavissa argumenteissa, kuten esimerkissä 140:

140. Kaksi viidestä synnyttävästä naisesta ei ole naimisissa lapsen syntyessä, ja joka kymmenennellä suomalaisella, ed. Räsänen, ei ole nytkään väestörekisteritiedoissa merkintää isästä. Todennäköisesti se ei silti ole tehnyt heistä yhtään sen huonompia suomalaisia.(PV04)

Pronominien partitiivimuodot mitä ja sitä muodostavat komparatiivijohdosten kanssa vertailevan yhdyslauseen, jolla ilmaistaan kahden ominaisuuden asteen välillä olevaa riippuvuussuhdetta (VISK

§ 635). Myös mitä–sitä rakennetta esiintyy vain lakia kannattavissa puheenvuoroissa, kuten esimerkissä 141:

141. Yllättävän moni vierastaa henkisesti ja fyysisesti raskaita hormonihoitoja ja elättelee viimeiseen saakka toivoa, että raskaus alkaisi kuitenkin ilman niitä. Mitä pidempään luonnollista raskautta odotetaan, sitä heikommat mahdollisuudet ovat myös hoitojen onnistumiselle. Tämä on valitettava tosiasia.

Olen luokitellut komparaatioksi myös tapauksia, joissa ei ilmaista muodollisesti varsinaista komparaatiota kuin-konjunktion avulla. Tällaisia ovat argumentit, joissa on adpositiolauseke johonkin verrattuna. Näitä rakenteita on sekä lakia vastustavien että kannattavien argumenteissa.

Esimerkissä 142 lakia vastustava puhuja asettaa vertailusuhteeseen lasten oikeuden elää ja käsittelyssä olevat asiat:

142. Nyt puhutaan paljon lapsen oikeuksista ja oikeudesta syntyä, mutta kuitenkin meillä 10 000 tervettä lasta abortoidaan joka vuosi, ja sen johdosta ei naisasialiike nosta mitään keskustelua lasten oikeudesta elää, ja se on aivan erinomaisen iso oikeus verrattuna näihin. (PV13)