Auktoriteettiin vetoaminen on varmastikin yksi tunnetuimpia retorisia keinoja vakuuttavassa ja suostuttelevassa viestinnässä. Perelmanin mukaan auktoriteettiin vetoavassa argumentissa väitteelle etsitään hyväksyntää jonkin henkilön tai ryhmän nauttiman arvostuksen turvin. Auktoriteettiin vetoavan argumentin voima perustuu siihen, että puhuja tai kirjoittaja jäljittelee arvostamansa tai huomattavan henkilön toimintaa tai mielipiteitä. (Perelman 1996: 107–108.)
Argumenttitaktiikka Lkm %
Perelman mainitsee, että auktoriteetti johon puhuja/kirjoittaja vetoaa, ei ole välttämättä henkilö, vaan myös yleisiä uskomuksia, usein esitettyjä väitteitä, ryhmää tai tieteenalaa voidaan käyttää auktoriteettina (Perelman–Olbrechts-Tyteca 1971: 307). Mäntynen näkee tällaisen auktoriteettiin vetoamisen kulttuurin arvojärjestelmään tai vallitsevaan ideologiaan perustuvaksi. Hän mainitsee yhtenä auktoriteetin muotona myös auktorisoidut tieteelliset lähteet, jotka ovat ominaisia erityisesti tieteellisille teksteille. Tieteellisten lähteiden käyttö toimiikin osoituksena puhujan/kirjoittajan tieteellisestä kompetenssista, mikä voi lisätä argumentin luotettavuutta. (Mäntynen 2003: 106.) Koko aineistossa auktoriteetteihin vedotaan 16,1 prosentissa kaikista argumenteista. Se on siis toiseksi pienin argumenttitaktiikkaryhmä. Auktoriteettitaktiikan käyttö kuitenkin vaihtelee selvästi lain vastustajien ja kannattajien kesken. Lain vastustajilla auktoriteetteihin vetoaminen on toiseksi yleisintä 21,5 prosentilla kaikista argumenteistaan, kun taas lain kannattajilla auktoriteetteihin vetoaminen on 9 prosentilla heidän argumentointinsa vähiten käytetty taktiikka. Neutraaleista argumenttitaktikoista auktoriteettiin vedotaan kahdessa argumentissa eli 12,5 prosentissa.
Havainnollisuuden vuoksi tiedot ovat näkyvissä taulukoissa 5a–d:
Taulukko 5a: Argumenttitaktiikat koko aineistossa.
Taulukko 5b: Argumenttitaktiikat lain vastustajien puheenvuoroissa.
Taulukko 5c: Argumenttitaktiikat lain kannattajien puheenvuoroissa.
Argumenttitaktiikka Lkm %
Olen jakanut auktoriteetti-argumentit edelleen viiteen ryhmään, jotka ovat instituutio, asiantuntija, arvot, henkilöt ja kansalaiset. Taulukot 5e–5h havainnollistavat auktoriteettiryhmien jakautumista kaikissa, lakia vastustavissa, lakia kannattavissa sekä neutraalissa puheenvuorossa.
Taulukko 5e: Auktoriteettien jakautuminen koko aineistossa.
Taulukko 5f: Auktoriteettien jakautuminen lain vastustajien puheenvuoroissa.
Taulukko 5g: Auktoriteettien jakautuminen lain kannattajien puheenvuoroissa.
Auktoriteetin laji Neutraali %
Kun kansanedustaja hedelmöityshoitolain lähetekeskustelussa vetoaa auktoriteettiin, toimii auktoriteettina yleisimmin jokin instituutio. Kuten on tullut esille, auktoriteettina voi siis toimia henkilön lisäksi myös ryhmä, mutta havaintojeni perusteella myös erilaiset hallinnolliset valtarakennelmat ja toimijat, lait ja sopimukset sekä järjestöt ja yhteisöt toimivat auktoriteetteina.
Taulukoista 5f ja 5g voidaan havaita, että sekä lakia vastustavat että kannattavat puhujat vetoavat instituutioauktoriteetteihin suhteellisesti melkein yhtä usein, lain kannattajat kuitenkin hieman enemmän kuin vastustajat. Uskonnolliset instituutiot ovat kaikista esille tuoduista instituutioista suosituimpia. Näihin vetoavat lähinnä lain vastustajat. Uskonnollisista instituutioista tulevat mainituiksi muun muassa kirkko, kirkkohallitus, Raamattu, eri uskontokunnat ja kirkkokunnat ja paavi. Eniten mainittu yksittäinen uskonnollinen instituutio on kirkkohallitus, kuten seuraavassa, lakia vastustavan kansanedustajan argumentissa, esimerkissä 157:
157. Kirkkohallitus viimekesäisessä lausunnossaan otti rohkean kannan lapsen oikeuden puolesta korostaen vanhemmuuden sosiaalista, juridista ja biologista kokonaisuutta ja suositti hedelmöityshoidot rajattaviksi aviopareille heidän omilla sukusoluillaan. (PV02)
Erilaisia ihmisoikeusinstituutioita aineistossani ovat muun muassa Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta Kion3, Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistukset ja sopimukset, ihmisoikeussopimukset ja Unicef. Lain kannattajien instituutioauktoriteeteissa korostuvat juuri ihmisoikeusinstituutiot. Esimerkissä 158 lakia kannattava puhuja mainitsee kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunnan puoltaneen lakiesitystä:
158. Tähän asiaan on kiinnittänyt huomiota myös muun muassa evankelisluterilaisen kirkon
ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta lausunnossaan Kirkkohallituksen täysistunnolle. Kirkon ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta on lausunnossaan muutenkin puoltanut lain hyväksymistä jopa radikaalimmin kuin nyt on esitetty, eikä syyttä. (PV04)
3 Vaikka Kion on kirkon yhteydessä toimiva järjestö, olen luokitellut siihen viittaamisen ihmisoikeusinstituutioon viittaamiseksi.
Valtiollisista instituutioista mainitaan muun muassa jo voimassa olevat lait, kuten adoptiolaki, lapsen huolto- ja tapaamisoikeudesta annettu laki, perhelainsäädäntö, pohjoismainen lainsäädäntö ja perustuslaki. Myös eduskunnan perustuslakivaliokunta ja sen työskentely keskustelua edeltäneellä vaalikaudella nostetaan auktoriteetin asemaan. Muita aineistossani auktoriteetin asemaan nostettuja instituutioita ovat terveydenhuollon oikeusturvakeskus (1 maininta), valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta Etene (2) sekä vanhat maalaisliiton perinteet ja periaatteet (1). Esimerkissä 159 lakia vastustava puhuja käyttää jo voimassa olevia lakeja auktoriteetteina, joiden antaman esimerkin mukaisesti myös puheena olevassa lainsäädännössä tulisi menetellä:
159. Lasten huolto- ja tapaamisoikeudesta annettu laki sekä isyyden selvittämistä koskeva laki ovat merkittäviä linjauksia, jotka ovat lähteneet nimenomaan syntyneen lapsen tarpeista. Nyt nämä linjaukset jätetään kuitenkin huomioimatta asettamalla aikuisen asema etusijalle syntyneeseen lapseen nähden. (PV67)
Asiantuntija
Kakkuri-Knuuttilan mukaan tieteellisen tekstin auktoriteettiin vetoaminen on osa tekstin asia-argumentointia, jolloin se lisää kuvaa luotettavasta puhujasta/kirjoittajasta (Kakkuri-Knuuttila:
1998c: 368). Kansanedustajat pyrkivätkin tuomaan esille erilaisia tutkimustuloksia ja asiantuntijoiden kertomia näkemyksiä perustellessaan väitteitään. Asiantuntijuuteen vetoavissa argumenteissa viitataan yleensä johonkin tutkimustulokseen tai referoidaan tai siteerataan jotakuta asiantuntijan asemassa olevaa henkilöä. Asiantuntijoita, joihin lähetekeskustelussa viitataan, ovat lääkärit, jokin muu nimetty asiantuntija tai organisaatio sekä nimeämätön asiantuntija tai tutkimus.
Lain kannattajilla asiantuntija-auktoriteetit ovat selvästi suurin auktoriteettiryhmä. Lain vastustajilla asiantuntijuuteen vetoaminen on vasta kolmanneksi yleisintä. Sekä lakia vastustavat että kannattavat puhujat vetoavat lääkäreiden ammattikuntaan asiantuntijana. Lain vastustajat kertovat usein kuulleen lääkäriltä lain toteutumisen huonoista puolista, kun taas lain kannattajat vetoavat siihen, että lääkärit valvovat hedelmöityshoitoja, jolloin ne ovat turvallisia, kuten esimerkissä 160:
160. Nykyiset hoitokäytännöt hedelmöityshoidossa ovat toimivia. Ennen hoitojen aloittamista kaikki äidiksi haluavat naiset, sekä heterot, sinkut että lesbot, ovat käyneet lääkäreiden ja psykologien kanssa läpi toiveitaan ja odotuksiaan vanhemmuudesta sekä valmistautuneet hoitoihin ja äitiyteen. (PV03)
Esimerkissä 161 lakia vastustava puhuja siteeraa nimeltä mainiten tiettyä lastenpsykiatria Jari Sinkkosta. Puhuja vahvistaa Sinkkosen asemaa luotettavana asiantuntijana vielä määritteellä arvostettu ja mainitsemalla Sinkkosen lausuneen mielipiteensä Hyvä lapsuus -seminaarissa, jossa pääaiheena voisi olettaa olevan lapselle tärkeät asiat:
161. Arvostettu lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on lausunut Hyvä lapsuus -seminaarissa näin: "Isällä ja äidillä on luovuttamaton arvo lapsen identiteetin kehittymisen kannalta. Isättömiä lapsia on aina ollut, mutta lapsi tarvitsee tiedon molemmista vanhemmistaan. Ajatus siitä, että isä on siemennestettä koeputkessa ilman, että lapsella on minkäänlaista käsitystä isän perheestä, juurista, taustasta, on hankala asia. Isän puuttuminen voi mietityttää läpi elämän." (PV51)
Usein puheenvuoroissa vedotaan asiantuntijoihin, tutkimuksiin ja tieteeseen myös melko epämääräisesti, kuten lakia kannattavassa esimerkissä 162:
162. Tutkimukset ovat osoittaneet, että naisparien perheeseen syntyneet lapset ovat haluttuja ja parit huolehtivat lapsistaan hyvin. (PV71)
Arvot
Perelmanin mukaan argumentaatiossa voidaan vedota arvoihin siinä missä faktoihin tai oletuksiinkin. Vedottaessa arvoihin vedotaan usein erityisyleisöön, jonka jäsenille mainitun arvon oletetaan olevan yhtä tärkeä. Perelmanin mukaan arvoja on periaatteessa kaikissa argumenteissa.
Eritoten hän mainitsee oikeudellisen ja poliittisen alan, joissa arvot ovat perustana kaikelle argumentoinnille, kun yleisössä halutaan esimerkiksi saada aikaan valinta tiettyjen asioiden välillä tai oikeuttaa tämä valinta, jotta se olisi hyväksytty. (Perelman–Olbrechts-Tyteca 1971: 73–74.) Taulukoista 5f ja 5g voidaan lukea, että lain vastustajat vetoavat arvoauktoriteetteihin useammin kuin muihin auktoriteettiryhmiin, kun taas lakia kannattavat puhujat puhuvat arvoista selvästi vähemmän. Lain vastustajien puheenvuoroissa mainitaan muun muassa arvokysymykset, arvopohja, elämän perusarvot, ihmisarvo, syntymättömän elämän arvo, Luoja, Jumala, luonto sekä perinteikäs arvokolmikko koti, uskonto ja isänmaa. Esimerkissä 163 lakia vastustava puhuja vetoaa kanssakuulijoihin, jotta nämä nojautuisivat lakiesitystä käsitellessään kestäviin arvoihin:
163. Arvoisa puhemies! Toivon, että eduskunta ja eduskunnan valiokunnat hedelmöityshoitolakiesitystä käsitellessään pitävät selkeänä mielessä lapsen edun ja oikeudet ja nojautuvat kestäviin arvoihin.(PV53)
Lain kannattajat vetoavat pikemminkin tasa-arvoisuuteen, moniarvoisuuteen ja turvallisuuteen.
164. Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ihmisiä tulee kohdella tasa-arvoisesti myös tässä lainsäädännössä, naisia, eikä sillä tavalla katsoa asiaa, mikä on heidän seksuaalinen suuntautuneisuutensa. (PV08)
Kansalaiset
Viidessä lakia vastustavassa argumentissa kohotetaan myös kansalaiset eli suuri yleisö auktoriteetin asemaan joko pohtien, mitä mieltä kansalaiset ovat hedelmöityshoitolaista tai kertoen saamastaan
asiaa koskevasta kansalaispalautteesta. Kansalaiset eivät esiinny auktoriteettina lain kannattajien puheenvuoroissa. Esimerkissä 165 lakia vastustava puhuja kertoo kansanedustajien saaneen runsaasti sähköpostia ja viestejä. Hän myös nimeää erään kansalaisen, Riston, ja siteeraa Riston lähettämää viestiä saadakseen argumenttiinsa luotettavaa autenttisuutta:
165. Arvoisa puhemies! Kansanedustajat ovat viime viikkoina saaneet runsaasti sähköpostia, jossa on toivottu isättömyyden tukemista tällä erimielisen hallituksen hedelmöityshoitolailla. Olemme saaneet myös viestejä, joissa on tähdennetty isän merkitystä ihmisen kasvulle. Luen tässä seuraavaksi erään Riston näkökulman asiaan: - - Näin siis eräs Risto sähköpostiviestissään. (PV69)
Henkilöt
Kolmessa aineistoni puheenvuorossa mainitaan tietty henkilö auktoriteettina. Henkilöön vetoaminen on siis verraten harvinaista, mutta sillä pyritään epäilemättä tuomaan puheeseen erityistä tehoa. Kaksi henkilöauktoriteettia esiintyy lakia vastustavissa puheenvuoroissa, yksi lakia kannattavassa puheenvuorossa. Esimerkissä 166 lakia vastustava puhuja mainitsee edustaja Pulliaisen argumentoidessaan vanhojen arvojen puolesta mainiten hänet toistuvasti persoonapronominilla hän.
166. Ed. Pulliainen sanoi aika hyvin siinä edustajien Meriläinen ja Krohn aloitteen pohjalta, että hän ei ainakaan uskalla rakentaa itselleen semmoista arvopohjaa. Hänellä ei ole niin vahvaa vakaumusta, että hän pystyisi sen rakentamaan, vaikka on professorimies ja hyvin arvostettu ihminen, vaan hän kyllä tukeutuu näihin vanhoihin arvoihin yhä edelleen. Se on selkänoja, ja se on tukeva selkänoja. Minusta vähän vapaasti tulkiten näin hän totesi, en nyt tarkkaa sanamuotoa muista, mutta se ajatus oli näin. (PV77)
Niin ikään lakia vastustava puhuja vetoaa esimerkissä 167 entisen Maalaisliiton (nyk. Suomen Keskustan) perustajaan ja ideologiin Santeri Alkioon ja hänen periaatteisiinsa.
167. Olen aivan varma siitä niin, että Santeri Alkion periaatteet nojasivat kotiin, uskontoon ja isänmaahan, missä Raamatun merkitys sanassa ja perusteena oli erittäin vahva. Olen myöskin siitä aivan varma, että Santeri Alkio ei olisi tämän puolesta puhunut, ja siltä osin itselleni olen antanut selvittää sellaisen asian, että niitten kanssa, jotka ovat liittoutuneet ja mielipiteensä väärin perustein muodostaneet, keskustelu on melko turhaa, koska heihin ei mikään puhe eikä järki näytä auttavan, jolloin jää jäljelle se linja, mikä on yleiskeskustelussa täällä useissa puheenvuoroissa julki tullut: lakia on muutettava. (PV102)
Esimerkissä 168 lakia kannattava puhuja vetoaa Lucina Hagmaniin, joka oli Suomen ensimmäisiä naiskansanedustajia.
168. Ensimmäisistä naiskansanedustajista esimerkiksi Lucina Hagmanilla oli kasvattilapsia. Jos nyt todetaan, että yksinäiset naiset tai miehet eivät sovellu kasvattamaan lapsia, niin mikä on meidän viestimme Lucina Hagmanille ja nykyisten yksinhuoltajaperheiden vanhemmille ja heidän lapsilleen? (PV45)
Argumenttitaktiikka Lkm %
KAUSAALISUUS 228 31,4 %
AUKTORITEETTI 156 21,5 %
YHTEENSOPIMATTOMUUS 155 21,3 %
VERTAILU 126 17,3 %
ESIMERKKI 62 8,5 %
Yhteensä 727 100,0 %
Argumenttitaktiikka Lkm %
KAUSAALISUUS 448 34,8 %
YHTEENSOPIMATTOMUUS 265 20,6 %
VERTAILU 236 18,3 %
AUKTORITEETTI 208 16,1 %
ESIMERKKI 131 10,2 %
Yhteensä 1288 100,0 %