Prosessi- vai varianssiteoria?

Tässä alaluvussa käsitellään teorioiden jakoa prosessi- ja varianssiteorioihin sekä teoreettisten mallien jakoa prosessi- ja varianssiteoreettisiin malleihin. Tässä tutkielmassa kehitellään pro-sessiteoriaa arvon tuottamisesta liiketoimintatiedon hallinnalla. Koska prosessi- ja varianssi-teorioiden välinen ero on tämän tutkielman kannalta tärkeä - mutta samalla huonosti tunnettu ja tiedostettu – on tähän tutkielmaan nähty tarpeelliseksi sisällyttää johdanto aiheeseen. Tässä luvussa myös perusteellaan prosessiteoreettisen näkökulman valinta tämän tutkielman teoreet-tisen viitekehyksen perustaksi.

Teoria koostuu termien tai muuttujien määritelmistä, alasta johon sitä voidaan soveltaa, termien tai muuttujien välisistä suhteista sekä todellisuutta koskevista väitteistä (Wacker 1998). On tärkeä tehdä ero teorian ja mallin välillä. Tutkijat eivät havainnoi tai testaa teorioita vaan he tutkivat malleja. Mallit voivat olla osittaisia representaatioita tai karttoja teoriasta. Malleja voi-daan ajatella abstraktin teorian ja reaalisen todellisuuden yhdistävänä työkaluna. (Van de Ven 2007, 143-144.) Jäljempänä tässä luvussa viitataan esitysteknisistä syistä vain prosessi- ja va-rianssiteorioihin, mutta nämä samat lainalaisuudet koskevat myös prosessi- ja varianssiteoreet-tisia malleja.

Prosessin käsite on keskeisessä roolissa prosessiteoriassa, joten prosessiteorian ymmärtä-miseksi sitä on tarpeen käsitellä tässä tarkemmin ja antaa sille määritelmä. Prosessi on tutki-muskirjallisuudessa määritelty useilla eri tavoilla. Prosessin käsitteen kolme yleisintä käyttö-tapaa ovat:

1. Prosessi riippumattomien ja riippuvien muuttujien kausaalisia suhteita kuvaavana logiik-kana.

2. Prosessi yksilöiden tai organisaation toimiin viittaavana kategoriana käsitteitä tai muuttu-jia.

3. Prosessi asioiden muuttumisena ajan myötä tapahtuvien tapahtumien sekvenssinä. (Van de Ven & Poole 1995;Van de Ven 1992.)

Yllä kuvatuista prosessi-käsitteen käyttötavoista ensimmäinen ja toinen viittaavat varianssiteo-reettiseen ja kolmas prosessiteovarianssiteo-reettiseen käyttötapaan (Van de Ven & Poole 1995). Tästä syystä ensimmäinen ja toinen prosessi-käsitteen käyttötapa ei sovellu tässä tutkielmassa sovel-lettavan prosessin määritelmän perustaksi. Siksi tässä tutkielmassa päädytään käyttämään Van de Veniä ja Poolea (1995) mukaillen yksinkertaista, yleistä ja abstraktia prosessin määritelmää:

ajan myötä jonkin entiteetin olemassa olon kehitys tapahtumien järjestyksenä ja sekvenssinä.

Van de Ven ja Poole (1995) argumentoivat, että tämä määritelmä jättää liikkumavaraa proses-siteorian kehittelyssä ja välttää myös olettamuksen, että kaikki organisatorinen kehitys tapah-tuu alemmalta yksinkertaiselta tasolta kohti ylempää ja monimutkaista tasoa.

Prosessi- ja varianssiteorioiden erottava tekijä on niiden looginen rakenne. Prosessi- ja vari-anssiteorioissa tehdään erilaisia oletuksia edeltäjien ja niiden loogisten seurausten välillä. Va-rianssiteorioissa edeltäjä on välttämätön ja riittävä ehto seuraukselle, kun taas prosessiteori-oissa edeltäjä on välttämätön, mutta riittämätön ehto seuraukselle (Mohr 1982, 36). Teoriatyy-pit eroavat toisistaan myös siinä, mitä teorioissa käsiteltävät edeltäjät ja seuraukset ovat. Vari-anssiteorioissa nämä teorian rakennuspalat ovat muuttujia, jotka voivat saada joukon arvoja (Ibid. 39). Prosessiteorioissa nämä teorian rakennuspalat ovat diskreettejä ja epäjatkuvia ilmi-öitä, joita voidaan luonnehtia tilan muutoksiksi (Ibid. 54). Tämän johdosta varianssiteoria voi ennustaa miten muuttujan arvon kasvu vaikuttaa johonkin toiseen muuttujaan – prosessiteoria ei tähän pysty. Varianssiteoriat edellyttävät edeltäjien ja seurausten välille muuttumattoman suhteen, kun taas prosessiteorioissa väitetään seurauksen olevan mahdollinen vain oletettujen ehtojen vallitessa, mutta seuraus voi myös jäädä tapahtumatta (Markus & Robey 1988). Myös teorioiden suhteet aikaan eroavat toisistaan; varianssiteorioissa ajallinen ulottuvuus on staatti-nen ja prosessiteorioissa tarkastellaan jotain prosessia jonkin ajan yli (Markus & Robey 1988).

Prosessiteorioissa edellytetään tilojen muutosten välillä tietty sekvenssi, samaa edellytystä ei tehdä varianssiteorioissa (Pentland 1999). Prosessi- ja varianssiteorioiden loogisen rakenteen erot on kuvattu taulukossa 1.

Taulukko 1: Prosessi- ja varianssiteorioiden loogisten rakenteiden erityispiirteet.

Erityispiirre Varianssiteoria Prosessiteoria

Seuraus Muuttuja Diskreetti tapahtuma

Looginen muoto Jos X (riippumaton muuttuja, välttämättömät ja riittävät eh-dot), niin Y (riippuva muut-tuja).

Jos X kasvaa, niin Y kasvaa.

Jos ei X (välttämätön ehto), niin ei Y (seuraus).

Ei voida laajentaa muotoon ”X kasvaa” tai ”Y kasvaa”.

Oletukset Välttämättömien ja riittävien ehtojen täyttyminen johtaa poikkeuksetta seuraukseen.

Ehtojen täyttymisestä ei välttä-mättä seuraa seurausta vaan seu-rauksen syntymiseksi edellyte-tään myös ulkoisten voimien ja propabilististen prosessien tie-tynlaista yhdistelmää.

Ajallinen ulottuvuus Merkityksetön.

Välttämättömät ja riittävät eh-dot voivat täyttyä missä ta-hansa järjestyksessä.

Ratkaiseva.

Välttämättömien ehtojen täytty-misen sekvenssi on merkittävää.

Teorian tulkitseminen Edeltäjä on välttämätön ja riit-tävä tuottamaan seurauksen.

Kausaatio koostuu tietyssä jär-jestyksessä täyttyvistä välttä-mättömistä ehdoista sekä sattu-masta ja sattumanvaraisista ta-pahtumista.

Lähde: Soh & Markus 1995.

Koska prosessi- ja varianssiteoriat ovat loogiselta rakenteeltaan erilaisia, sopivat ne vastaa-maan erilaisiin tutkimuskysymyksiin. Yleisesti tutkimuskysymykset voidaan karkeasti jaotel-len kahteen eri tyyppiin: mitkä–kysymyksiin ja kuinka-kysymyksiin. Varianssiteorioita voi-daan käyttää vastaamaan kysymykseen: ”Mitkä ovat tutkittavan ongelman edeltäjät tai seu-raukset?”. Prosessiteoriat taas ovat käyttökelpoisia vastaamaan kysymykseen: ”Kuinka on-gelma ilmaantui ja kehittyi, kasvoi tai katosi ajan myötä?”. Mitkä-kysymykset vaativat seu-rausorientoituneen selityksen edeltäjistä (riippumattomista muuttujista) jotka tilastollisesti se-littävät jonkin seuranneen kriteerin variaatiot. Kuinka-kysymykset vaativat tapahtumaorientoi-tuneen tarinaan tai historialliseen narratiiviin pohjautuvan selityksen tapahtumajoukon ajalli-sesta järjestyksestä ja sekvenssistä. (Van de Ven 2007, 145 & 159.)

Narratiivit ja tarinat ovat keskeisessä roolissa prosessiteorioissa. Narratiivin muodostavat ajal-liseen sekvenssiin järjestetyt tapahtumat ja näiden tapahtumien ja niiden sekvenssien käyttö.

Se, onko jokin ajalliseen sekvenssiin järjestettyjen tapahtumien joukko narratiivi, riippuu kon-tekstista, eikä narratiivia siksi ole helppo määritellä yksiselitteisesti. (Rudrum 2005.) Pentland

(1999) kehitteli narratiivista prosessiteoriaa. Hän esitti, että narratiivit – joihin sisältyy ajallinen ulottuvuus ja tapahtumien sekvenssi – ovat käyttökelpoisia prosessiteorioiden muodostamiseen ja selittämiseen. Van de Ven (2007, 145) näkee narratiivien olevan tärkeitä vastattaessa kuinka-kysymyksiin prosessiteoreettisesti. Hänen mukaansa narratiivit selittävät, miten prosessin taus-talla vaikuttavat perustavanlaatuiset generatiiviset mekanismit saavat aikaan tapahtumia todel-lisuudessa ja missä olosuhteissa ja nämä mekanismit toimivat. Prosessiteorian tuottaa tyydyt-tävän kausaalisen selityksen, kun välttämättömät ehdot yhdistetään narratiivisessa muodossa esitettyyn selitykseen siitä, miksi seuraus tapahtuu, jos tapahtuu (Mohr 1982, 36-37). Selitys-voimaisessa prosessiteoriassa siis yhdistyy kuvaus prosessin seurauksen välttämättömistä, mutta riittämättömistä, edeltäjistä sekä narratiivi, joka selittää näiden edeltäjien ja seurauksen väliset suhteet.

Varianssi- ja prosessiteoriat tulisi pitää erillään ja teorioihin ei tulisi valita sekä varianssi- että prosessiteoreettisia piirteitä (Mohr 1982, 35-36). Kuitenkin esimerkiksi tietotekniikan arvon tuottamista käsittelevässä kirjallisuudessa prosessi- ja varianssiteoreettisten piirteiden yhdis-tely on ollut yleistä (Soh & Markus 1995). Ottaen huomioon prosessi- ja varianssiteorioiden loogisten rakenteiden erot ja erilaiset lähtöolettamat voidaan päätellä näiden eri teoriatyyppien yhdistelystä seuraavan ongelmia. Van de Ven (2007, 145) huomauttaa, että varianssiteoreetti-nen mallintamivarianssiteoreetti-nen on yleisempää ja siihen on kehittyneemmät metodit kuin prosessiteoreetti-seen mallintamiprosessiteoreetti-seen. Tämä osaltaan selittänee varianssi- ja prosessiteorioiden sekakäytön ylei-syyttä ja niin kutsuttujen ”puhtaiden” prosessiteorioiden puutetta.

Tämän tutkielman tutkimustyötä ohjaavana tutkimuskysymyksenä on: ”Kuinka liiketoiminta-tiedon hallinta tuottaa arvoa liiketoimintaliiketoiminta-tiedon hallintaa käyttävässä organisaatiossa?” Edellä esiteltyjen prosessi- ja varianssiteorioiden eroavaisuuksien perusteella voidaan perustellusti va-lita prosessiteoreettinen lähestymistapa tämän tutkielman teoreettisen viitekehyksen pohjaksi.

Prosessiteoreettinen lähestymistapa tuottaa usein varianssiteoreettista lähestymistapaa moni-mutkaisemman kuvauksen tutkimusongelmasta. Prosessiteoreettisen lähestymistavan on tästä syystä kritisoitu tuottavan vain yksittäisiä tapauskuvauksia. Markus ja Robey (1988) kuitenkin argumentoivat, että huolellisella teoriankehittelyllä ja analyysillä prosessiteoreettisten tutki-musten tuloksia voidaan yleistää, ja että prosessiteoreettinen lähestymistapa monimutkaisuu-dessaan pystyy tuottamaan varianssiteoreettista lähestymistapaa paremmin todellisuudessa pä-teviä ennusteita.

3.2. Prosessiteoreettinen malli arvon tuottamisesta liiketoimintatiedon hallinnalla