5. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTAA
5.3 Pohdintaa
Lapsiperheiden asumisura ja siihen liittyvät valinnat ovat keskeisiä alueellisessa eriytymisessä monesta syystä. Yksi syy liittyy siihen, että lapsiperheet ovat usein sosioekonomiselta asemaltaan muuta aikuisväestöä keskimääräistä paremmassa asemassa koulutuksen ja tulotason suhteen.
Myös asuinalueen sosiaalisen koheesion kannalta lapsiperheet voivat olla keskeisessä asemassa.
Lapsiperheiden vanhempien kohtaaminen leikkipuistoissa, päiväkotien eteisessä tai lasten harrastusten yhteydessä edesauttaa sosiaalisten verkostojen luomisessa asukkaiden välillä.
Lapsiperheillä voi olla myös rauhoittava vaikutus alueen häiriökäyttäytymiseen. Elämänvaiheen mukainen alueellinen eriytyminen voi äärimmilleen vietynä tarkoittaa sitä, etteivät eri elämänvaiheessa olevat ihmiset kohtaa juurikaan toisiaan.
Alueellisen eriytymisen ilmenemismuodoilla on paikalliset ominaispiirteensä. Myös asumisuralla eteneminen ilmenee eri tavoin eri paikkakunnilla. Kotkan alueelliselle eriytymiselle on ominaista lapsiperheiden pientaloasumisen ja omistusasumisen kytkeytyminen toisiinsa. Kotkassa pientalojen osuus asuntokannasta on selkeästi pääkaupunkiseutua suurempi. Lapsiperheiden suosimia hyväosaisia kerrostalovaltaisia asuinalueita ei Kotkasta löydy. Pientalojen keskittyminen samoille alueille Kotkassa vaikuttaa lisäävän alueellista eriytymistä.
Sosiaalista sekoittamista painottava asuntopolitiikka pyrkii sekoittamaan erilaiset asuntojen hallintamuodot ja asuntotyypit samoille asuinalueille. Helsingin Ruoholahdessa on taloja, joissa sosiaalista sekoittamista on kokeiltu siten, että samassa kerrostalossa on sekä vapaarahoitteisia omistusasuntoja että sosiaalista vuokra-asumista. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että sosiaalista sekoittamista voisi pyrkiä lisäämään Kotkassa, jotta sosioekonominen ja elämänvaiheen mukainen alueellinen eriytyminen vähenisi.
Tutkimuksessa on nostettu esille asuntokantaan liittyvät tekijät keskeisenä lapsiperheiden alueelliseen eriytymiseen vaikuttavana tekijänä. Samanaikaisesti asuntokantaan liittyvien tekijöiden vaikutus on vahvasti interaktiossa muihin asumispreferensseihin, kuten pyrkimykseen
välttää sosiaalisia ongelmia ja hakeutua asumaan samankaltaiseksi miellettyjen ihmisten lähelle (Atkinson 2006). Lapsiperheiden asumispreferenssejä voi ymmärtää sekä läheisyyden ja etäisyydenoton periaatteiden kautta. Aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että lapsiperheet pyrkivät muuttamaan hyvämaineisten koulujen lähelle (Bernelius 2013) ja kokevat lyhyiden etäisyyksien helpottavan arkea (Lilius 2019). Samanaikaisesti lapsiperheiden asumispreferenssejä luonnehtii etäisyydenottopyrkimykset sosiaalisista ongelmista. Tässä tutkimuksessa havaittu lapsiperheiden pientaloasumisen suosio voi liittyä enemmän aiemmissa tutkimuksissa havaittuihin sosiaalisten ongelmien välttämisstrategioihin (Atkinson 2006) kuin asunnon fyysisiin ominaisuuksiin. Samanaikaisesti asunnon fyysiset ominaisuudet, kuten oma piha, kytkeytyvät laajemmin fyysisiin ja sosiaalisiin etäisyydenottostrategioihin.
Lapsiperheiden hautoamisstrategia edellyttää kuitenkin taloudellisia resursseja. On mahdollista, että lapsiperheet suosivat tulevaisuudessa entistä suuremmassa määrin muita asumismuotoja kuin pientaloasumista. Syntyvyyden vähentyessä, yhden vanhemman perheiden lisääntyessä ja ilmastotietoisuuden kasvaessa voi olla niin, että lapsiperheet kasvavassa määrin suosivat kerrostaloasumista palveluiden äärellä. Voi olla myös niin, että omakotitalo nähdään huonona investointina aikana, jona muuttoliike suuntautuu suuriin kasvukeskuksiin. Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa omistussuhde ja huoneiden lukumäärä ennustivat enemmän ensimmäisen lapsen syntymää kuin talotyyppi (Ström 2010). Näiden tutkimustulosten perusteella kerrostalovaltaisille asuinalueille olisi saatava riittävästi isoja kerrostaloasuntoja, jotta lapsiperheiden asumisen vaihtoehtona olisivat myös kerrostalot. Palveluiden lähellä asuminen tukee myös työn ja perheen yhdistämistä mm. työmatkojen lyhentyessä. Osalle lapsiperheistä pientaloasuminen tulee varmaan tulevaisuudessakin olemaan ensisijainen toive. Asuntopolitiikassa voisi myös lisätä sosiaalista sekoittamista pientalovaltaisilla asuinalueilla siten, että rauhallista ja lapsiystävällistä asuinympäristöä tavoittelevat lapsiperheet voisivat muuttaa sinne myös ilman suurta taloudellista pääomaa. Tarjoamalla erikokoisia ja eri hallintamuotoihin liittyviä asuntoja tämä tavoite toteutuisi.
Monimuotoinen asuntotarjonta mahdollistaisi myös sen, että lapsiperheellä olisi paremmat mahdollisuudet edetä tai mennä taaksepäin asumisurallaan vaihtamalla asuntoa saman asuinalueen sisällä, jolloin lapsen muu elinympäristö säilyisi suhteellisen vakaana.
Lasten keskinäinen eriarvoisuus ja lasten hyvinvointi ovat asioita, jotka tulisi ottaa huomioon asuntopolitiikassa. Segregaatio vaikuttaa erityisen voimakkaasti lapsiin, koska heillä on aikuisia
rajoitetummat mahdollisuudet vaikuttaa muuttopäätöksiin. Sosiaalisten verkostojen luomisen suhteen lapset ovat riippuvaisia koulun ja naapuruston sosiaalisesta ympäristöstä.
Yhteiskuntaluokkien välinen segregaatio vähentää vuorovaikutusta eri yhteiskuntaluokista tulevien lasten välillä, millä voi olla seurauksia mm. siihen, minkälaiset edellytykset vuorovaikutukseen heillä on myöhemmin aikuisina. Nousee myös kysymys siitä, että jos taantuvat kerrostalovaltaiset asuinalueet tyhjenevät lapsista, hyväosaisten lapsiperheiden välttäessä aluetta, miten käy niiden lasten, jotka asuvat asuinalueella. Alueella asuvien lapsiperheiden mahdollisuudet solmia sosiaalisia verkostoja toisten lapsiperheiden kanssa saattavat vaikeutua, kun lapsiperheille suunnattuja palveluita, kuten leikkipuistotoimintaa ja harrastustoimintaa, vähennetään.
Tutkimus nostaa esille lapsiperheiden asumismieltymyksiä koskevan tiedon keskeisen aseman sosiaalityön tiedonmuodostuksessa. Jotta alueellisen eriytymisen seurauksia voidaan sosiaalityön keinoin lievittää, on tunnettava ne tekijät, jotka vaikuttavat lapsiperheiden asumistoiveisiin.
Asuntoon liittyvien fyysisten toiveiden lisäksi asumiseen vaikuttavat monet muut tekijät. Yksi keskeinen tekijä on pyrkimys ottaa sosiaalista etäisyyttä sosiaalisista ongelmista. Toinen keskeinen tekijä aiempaan tutkimukseen pohjautuen on sosiaalinen uudistaminen koulujen välityksellä. Näiden tekijöiden merkitys voi olla erilainen lapsiperheen elämäntilanteesta riippuen.
Se, missä määrin perheet voivat realisoida omia toiveitaan ja edetä asumisurallaan riippuu käytettävissä olevista sosioekonomisista ja verkostoihin liittyvistä resursseista. Lapsiperheiden valikoiva muuttoliike pois taantuvilta kerrostalovaltaisilta asuinalueilta voi merkitä kielteisiä seurauksia asuinalueen sosiaalisen koheesion ja turvallisuuden kannalta. Nämä kielteiset seuraukset koskettavat kaikkia alueen asukkaita. Lisää tutkimusta tarvittaisiin, jotta voitaisiin selvittää muun muassa sitä, minkälainen vaikutus asuinalueen statuksella, asunnon ominaisuuksilla ja asuntotyypillä on asukkaiden parinmuodostukseen ja syntyvyyteen.
LÄHTEET
Alkula, T., Pöntinen, S. &Ylöstalo, P. 1994. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät.
Porvoo: WSOY.
Atkinson, R. 2006. Padding the Bunker: Strategies of Middle-class Disaffiliation and Colonisation in the City. Urban Studies 43(4), 819 - 832.
Bernelius, V. 2013. Eriytyvät kaupunkikoulut. Helsingin peruskoulujen oppilaspohjaiset erot, perheiden kouluvalinnat ja oppimistuloksiin liittyvät aluevaikutukset osana kaupungin
eriytymiskehitystä. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus.
Bernelius, V. & Vilkama K. 2019. Pupils on the move: School catchment area segregation and residential mobility of urban families. Urban Studies 56(15), 3095 - 3116.
Blomgren, J. 2005. Huono-osaisuus Suomen kaupunkiseutukunnissa: alue-erot ja sosiaalisen ympäristön vaikutukset 1990-luvulla. Väitöskirja. Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen tutkimuksia nro 246,2005.
Boterman, W. 2012. Residential Mobility of Urban Middle Classes in the Field of Parenthood.
Environment and Planning A 44(10), 2397 - 2412.
Bourdieu, P. 1984. Distinction: a social critique of the judgement of taste. London: Routledge &
Kegan Paul.
Butler, T. & Hamnet, C. 2012. Social Geographic Interpretations of Housing Spaces. Teoksessa:
Clapham. D. F. & Clark W. A. V. & Gibb. K. (toim.) The SAGE Handbook of Housing Studies.
Los Angeles/London/New Delhi/Singapore/ Washington, DC: Sage, 147-162.
Clapham, D. F. 2002. Housing pathways - a post modern analytical framework. Housing Theory and Society 19:2, 57 - 68.
Clark, W. A. V. & Huang, Youqin. 2003. The Life Course and Residential Mobility in British Housing Markets. Environment and Planning A 35(2), 323-339.
Clark, W., Deurloo, M., & Dieleman, F. 2003. Housing Careers in the United States, 1968-93:
Modelling the Sequencing of Housing States. Urban Studies, 40(1), 143–160.
https://doi.org/10.1080/00420980220080211
Cozby, P. & Bates, S. 2015. Methods on Behavioral Research. McGraw-Hill Education.
Dhalmann, H. 2011. Yhden uhka, toisen toive?. Somalien ja venäläisten asumistoiveet segregaatiokehityksen valossa. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Geotieteiden ja maantieteen laitos.
Dhalmann, H., Vaattovaara, M., & Vilkama, K. (2014). Hyvää kasvuympäristöä etsimässä:
Asuinalueen ja koulun merkitys lapsiperheiden muuttopäätöksille pääkaupunkiseudulla.
Yhdyskuntasuunnittelu 51(4), 11-29.
Forrester, R. (2012). Housing and Social Life. Teoksessa: Clapham. D. F. & Clark W. A. V. &
Gibb. K. (toim.) The SAGE Handbook of Housing Studies. Los Angeles/London/New Delhi/Singapore/Washington, DC: Sage, 313–326.
Furedi, F. (1997). Culture of fear : risk-taking and the morality of low expectation. London:
Cassell.
Galster, G. 2012. Neighborhoods and Their Role in Creating and Changing Housing. Teoksessa:
Clapham. D. F. & Clark W. A. V. & Gibb. K. (toim.) The SAGE Handbook of Housing Studies.
Los Angeles/London/New Delhi/ Singapore/Washington, DC: Sage, 84-106.
Gibler, K. & Tyvimaa T. 2015. Middle-Aged and Elderly Finnish Households Considering Moving, Their Preferences, and Potential Downsizing Amidst Changing Life Course and Housing Career. Journal of Housing For the Elderly 29(4),
373–395. https://doi.org/10.1080/02763893.2015.1055029
Grinstein-Weiss, M., Charles, P., Guo, S., Manturuk, K. & Key, C. 2011. The Effect of Marital Status on Home Ownership among Low-Income Households. Social Service Review 85(3), 475503.
Hallman, B. C., & Benbow, S. M. P. 2010. "Seeing If You Can Catch the One Picture That Just Makes It": Placing Family Life Trough Family Zoo Photography. Teoksessa B. C. Hallman (toim.) Family Geographies: The Spatiality of Families and Family Life. Toronto: Oxford University Press, 10-30.
Helsingin kaupunki 2019. Asumisen ja rakentamisen tilastotietoa Helsingistä. Viitattu 14.11.2019.
https://asuminenhelsingissa.fi/fi/content/asuntokunnat-%20ja-asunnonhallintaperuste
Hirvonen, J. 2017. Erilaisuusindeksi segregaation mittana - tietopohjan vaikutuksen tarkastelua.
Kaupunkitutkimuksen päivät 28.4.2017. Viitattu 16.8.2019.
http://kaupunginosat.net/ruohonkarjet/images/stories/Ruohonkarjet/Tapahtumat/KTP_2017/Jukk a_Hirvonen_erilaisuusindeksi_28042017.pdf
IFSW International Federation of Social Workers. Global definition of social work. Viitattu 3.5 2020 osoitteesta https://www.ifsw.org/what-is-social-work/global-definition-of-social-work/
Jaakola, A-M., Lanne V. & Rasinkangas, J. 2015. Eriarvoisuuden teemat sosiaalityön tutkimuksessa. Teoksessa: Jaakola, A-M., Lanne, V. & Rasinkangas, J. (toim.). Tutkiva sosiaalityö. Eriarvoisuus ja sosiaalityö. Talentia-lehti ja Sosiaalityön tutkimuksen seura, 3-4.
Jokivuori, P. & Hietala, R. 2014. Määrällisiä tarinoita. Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Helsinki: Docendo.
Kaakkois-Suomen ELY-keskus. 2020. Kaakkois-Suomen työllisyyskatsaus. Joulukuu 2019.
Viitattu 19.3.2020.
http://www.elykeskus.fi/documents/10191/37299666/Tyollisyyskatsaus_joulukuu_2019.pdf/e0b 4bbe0-acec-44c5-89
Karsten, L. 2003. Family Gentrifiers: Challenging the City as a Place to Build a Career and to Raise Children. Urban Studies 40, 2573–2584.
Karsten, L. 2005. It all used to be better? Different generations on continuity and change in urban children’s daily use of space. Children’s Geographies 3(3), 275–290.
https://doi.org/10.1080/14733280500352912
Karsten, L. 2007. Housing as a Way of Life: Towards an Understanding of Middle-Class Families’ Preference for an Urban Residential Location. Housing Studies: Focus Issue:
International Perspectives on Planning and Affordable Housing 22(1), 83–98.
https://doi.org/10.1080/02673030601024630
Karsten, L. 2011. Children`s Social Capital in the Segregated Context of Amsterdam: An Historical-geographical Approach. Urban Studies 48(8), 1651-1666.
Kauppinen, T. M., Kortteinen, M. & Vaattovaara, M. 2009. Pääkaupunkiseudun lamatyöttömien myöhemmät ansiotulot: Iskikö lama kovemmin korkean työttömyyden alueilla?
Yhteiskuntapolitiikka 74(4), 358-374.
Kauronen, M-L. (toim.).2016: Miesten terveyskäyttäytyminen Kymenlaaksossa. Kotka:
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Sarja A. Nro 78.
Kotkan kaupunki. 2018. Tietoa Kotkasta. Viitattu 8.2.2020
https://kotka.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?appid=574be5a25a834fb78147f2570a c1c348
Krysan, M. & Crowder, K. 2017. Cycle of Segregation: Social Processes and Residential Stratification. Russel Sage Foundation.
Kulu, H. & Vikat, A. 2007. Fertility Differences by Housing Type: The Effect of Housing Conditions or Selective Moves? Demographic Research 17, 775-802.
Kulu, H., & Steele, F. (2013). Interrelationships Between Childbearing and Housing Transitions in the Family Life Course. Demography 50(5), 1687–1714. https://doi.org/10.1007/s13524-0130216-2
KvantiMOTV. 2008. Kvantitatiivisten menetelmien tietovaranto. Regressioanalyysi.
Viitattu 25.10.2019 https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/regressio/analyysi.html
Lapintie, K. 2010. Intohimon hämärä kohde - Mitä asukas haluaa? Yhdyskuntasuunnittelu 48:2, 41-57.
Lauster, N. T. 2010. Housing and the Proper Performance of American Motherhood, 1940-2005.
Housing Studies 25(4), 543-557.
Lehtonen, O. 2019. Lukijalta: Kouluverkkopäätöksellä on isoja vaikutuksia Kotkan houkuttelevuuteen. Kymen Sanomien verkkolehti. Viitattu 5.8.2019.
https://kymensanomat.fi/mielipide/lukijalta/4e193694-9da0-41f6-8ddf-a8560eaf0097
Lehtonen, O. & Pekkola, J. 2017. Alueellinen eriytyminen haaste Kotkalle. Kymen Sanomien verkkolehti 1.3.2017. Viitattu 5.8.2019. https://kymensanomat.fi/uutiset/lahella/57f25eca-eb9046bc-8e18-893529ad009c
Lehtonen, O., Kauronen, M-L. & Kallunki, W. 2017. Liikuntapaikkojen saavutettavuus fyysisesti inaktiivisilla miehillä Kymenlaakson taajamissa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti
2017(54), 327-344.
Lilius, J. (2019). Reclaiming cities as spaces of middle class parenthood . Singapore: Palgrave Macmillan.
Mattila, M. 2005. Kvantitatiiviset menetelmät. Luento. Viitattu 30.10.2019.
https://www.mv.helsinki.fi/home/mmattila/kvanti/luento2.pdf
Miettinen, A. 2015. Miksi syntyvyys laskee? Suomalaisten lastensaantiin liittyviä toiveita ja odotuksia. Perhebarometri 2015. Väestöliitto.
Mulder, C. H. & Wagner, M. 1998. First-time home-ownership in the family life course: A West German-Dutch comparison. Urban Studies 35, 687–713.
Mulder, C. & Wagner, M. 2001. The Connections between Family Formation and First-time Home Ownership in the Context of West Germany and the Netherlands. European Journal of Population 17(2), 137-164.
Mulder, C & Lauster, N. T. 2010. Housing and Family: An Introduction. Housing Studies 25(4), 433 - 440.
Nivalainen, S. 2004. Determinants of Family Migration: Short Moves vs. Long Moves. Journal of Population Economics, 17(1), 157–175. https://doi.org/10.1007/s00148-003-0131- 8
Osipova E. & Olkku T. 2017. Syntyvyys jatkaa laskuaan myös Kymenlaaksossa - syynä taloudellinen epävarmuus. Kouvolan Sanomien verkkolehti 11.7.2017. Viitattu 4.9.2019.
https://kouvolansanomat.fi/uutiset/lahella/718df086-40ed-43e5-a4a5-7a4a0ecc0f85
Owens, A. (2016). Inequality in Children’s Contexts: Income Segregation of Households with and without Children. American Sociological Review 81(3), 549–574.
https://doi.org/10.1177/0003122416642430
Rasinkangas, J. 2015. Alueellinen eriytyminen sosiaalityötä haastamassa. Teoksessa Jaakola, AM., Lanne, V. & Rasinkangas, J.(toim.). Tutkiva sosiaalityö. Eriarvoisuus ja sosiaalityö.
Talentia-lehti ja Sosiaalityön tutkimuksen seura.
Rasinkangas, J. 2013. Sosiaalinen eriytyminen Turun seudulla. Tutkimus asumisen alueellisista muutoksista ja asumispreferensseistä. Turku: Siirtolaisinstituutti, Tutkimuksia A 43.
Roivainen, I. 2008. Yhteisöt ja sosiaalityö: kansalaisen vai asiakkaan asialla? Jyväskylä:
PSkustannus.
Skobba, K., Bruin, M., & Yust, B. 2013. Beyond Renting and Owning: The Housing Accommodations of Low-Income Families. Journal of Poverty 17(2), 234–252.
https://doi.org/10.1080/10875549.2013.775992
Ström, S. 2010. Housing and First Births in Sweden, 1972-2005. Housing Studies 25(4), 509526.
Sunesson, S. 2015. Åtskillnad och särbehandling. Teoksessa: Meeuwisse A. & Swärd H. (red.) Perspektiv på social problem. Andra omarbetade upplagan. Natur & Kultur.
Tilastokeskus. 2019. Paavo 2019-tietosisältö.
https://www.stat.fi/static/media/uploads/tup/paavo/paavo_lyhyt_kuvaus_2019_fi.pdf
Vaattovaara, M. & Gräsbeck, M. 1998. Pääkaupunkiseudun sosiaalinen erilaistuminen:
ympäristö ja alueellisuus. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Vilkama, K. 2011. Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat. Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla. Helsingin kaupungin tietokeskus, Tutkimuksia 2011:2.
Vilkama, K. & Bernelius, V. 2019. Pikkulapsiperheiden muuttoliike muovaa koulujen oppilaspohjaa Helsingissä. Viitattu 25.10.2019.
https://www.kvartti.fi/fi/artikkelit/pikkulapsiperheiden-muuttoliike-muovaa-koulujenoppilaspohjaa-helsingissa
Vilkama K., Lönnqvist H., Väliniemi-Laurson, J. & Tuominen, M. 2014. Erilaistuva
pääkaupunkiseutu: Sosioekonomiset erot alueittain 2002-2012. Helsingin kaupungin tietokeskus.
Väestöliitto. 2019. Syntyneiden määrä. Viitattu 17.3.2020.
https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/syntyneid en-maara/
Wilkinson, R. & Pickett, K. 2017. The enemy between us: The psychological and social cost of inequality. European Journal of Social Psychology 47(1), 11-24.
Yle. 2018. Young Finns readily relocate for work - unlike Italian counterparts. Viitattu 15.2.2020
https://yle.fi/uutiset/osasto/news/young_finns_readily_relocate_for_work__unlike_italian_count erparts/10148248