Johtopäätökset

5.1 Johtopäätökset

Tutkimuksessa on tarkasteltu Kotkan alueellista eriytymistä lapsiperheiden asumisen ja asumisuran näkökulmasta. Havaintoyksikköinä ovat olleet Kotkan postinumeroalueet.

Tutkimuksellisena kiinnostuksen kohteena on ollut se, minkälainen riippuvuussuhde lapsiperheiden osuuden ja asuinalueen sosioekonomisen huono-osaisuuden välillä on ja mistä tämä johtuu. Asuinalueiden sosioekonomista huono-osaisuutta on mitattu työttömien osuudella työvoimasta, pienituloisten talouksien osuudella ja ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevan yli 18-vuotiaan väestön osuudella. Tutkimuksessa havaittiin negatiivinen korrelaatio lapsiperheiden osuuden ja asuinalueen sosioekonomisen huono-osaisuuden välillä. Toisin sanoen, mitä pienempi lapsiperheiden osuus on postinumeroalueella, sitä enemmän asuinalueella on sosioekonomista huono-osaisuutta.

Tarkempana tutkimuskysymyksenä on ollut se, missä määrin asuinalueiden väliset erot asuntokannan suhteen selittävät lapsiperheiden osuuden ja asuinalueen sosioekonomisen huono-osaisuuden välistä yhteyttä. Tutkimushypoteesina oli se, että kolmas muuttuja selittää alun perin havaittua yhteyttä alueiden sosioekonomisen huono-osaisuuden ja lapsiperheiden osuuden välillä.

Asuntokantaan liittyvät tekijät (pientalojen osuus ja omistusasunnoissa asuvien talouksien osuus postinumeroalueella) ovat tutkimuksessa muodostaneet alkuperäistä havaittua kausaalisuutta selittävän ”kolmannen muuttujan”, jonka on oletettu olevan yhteydessä sekä lapsiperheiden osuuteen että sosioekonomiseen huono-osaisuuteen. Tutkimuksellisena strategiana on käytetty kolmannen muuttujan vakiointia. On pyritty selvittämään, muuttuuko asuinalueen sosioekonomisen huono-osaisuuden ja lapsiperheiden osuuden välinen yhteys silloin, kun otetaan huomioon asuntokantaan liittyvät tekijät.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty elaboraatiota, osittaiskorrelaation avulla. Edettiin niin, että vakioitiin ikään liittyvät muuttujat karkealla ikäluokituksella siten, että otettiin huomioon alle 30-vuotiaiden aikuisten osuus ja yli 55-30-vuotiaiden osuus väestöstä. Näiden ikävakiointien jälkeen yhteys lapsiperheiden osuuden ja ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevan yli 18-vuotiaan

väestön osuuden välillä lakkasi olemasta tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan yhteys lapsiperheiden osuuden ja työttömien osuuden (työttömien osuus työvoimasta) ja pienituloisten kotitalouksien välillä säilyi. Seuraavassa vaiheessa vakioitiin asuntokantaan liittyvät muuttujat.

Asuinalueen pientalojen osuudella ja omistusasunnoissa asuvien talouksien osuudella on vahva keskinäinen korrelaatio Kotkassa. Kun asuntokantaan liityvät tekijät otettiin huomioon, myös korrelaatiot sekä lapsiperheiden osuuden ja työttömien osuuden välillä, että lapsiperheiden osuuden ja pienituloisten talouksien osuuden välillä lakkasivat olemasta tilastollisesti merkitseviä.

Tutkimustulokset osoittavat, että alun perin havaittu yhteys lapsiperheiden osuuden ja asuinalueen sosioekonomisen huono-osaisuuden välillä selittyy asuntokantaan liittyvillä tekijöillä.

Tutkimushypoteesi saa tukea tutkimustuloksista. Tutkimustulokset osoittavat myös, että asuinalueen pientalojen osuus korreloi positiivisesti lasten iän kanssa siten, että lapsiperheet, joilla on vanhempia lapsia, asuvat todennäköisemmin pientalovaltaisilla asuinalueilla. Koska teini-ikäisten lasten perheissä tapahtuu pieni lasku pientalovaltaisella asuinalueella asumisen korrelaation osalta, voidaan päätellä, että avioerojen ja vastaavien elämäntapahtumien myötä osa lapsiperheistä menee taaksepäin asumisuralla.

Tutkimustulokset voidaan tiivistää siten, että asuinalueen pientalojen osuudella oli keskeinen rooli postinumeroalueen lapsiperheiden osuuden ja sosioekonomisen huono-osaisuuden välisen yhteyden selittäjänä silloin kun sosioekonominen huono-osaisuus mitataan työttömien ja pientuloisten talouksien osuudella. Sen sijaan yhteys ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta omaavien aikuisten osuuden ja lapsiperheiden osuuden välillä lakkasi olemasta tilastollisesti merkitsevä postinumeroalueiden ikärakenteen vakioimisen jälkeen. Tiivistetysti tutkimustuloksista voidaan todeta, että lapsiperheet asuvat asuinalueilla, joiden sosioekonominen status on korkea, koska he asuvat pientalovaltaisilla asuinalueilla. Tämä vahvistuu entisestään lasten iän kasvaessa. Pikkulapsiperheiden osuuden ja sosioekonomisen huono-osaisuuden välinen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä sen jälkeen, kun oltiin vakioitu postinumeroaluiden ikärakenne.

Tämän tutkimuksen tulokset tukevat niitä aiempia tutkimustuloksia, jotka osoittavat, että lapsiperheet pyrkivät välttämään sosioekonomisesti huono-osaisia asuinalueita ja että lapsiperheet myös suosivat pientaloasumista muita talouksia enemmän. Aiemmissa tutkimuksissa on myös

viitteitä siitä, että pientalossa asuminen lisää lasten syntymisen todennäköisyyttä (Kulu & Vikat 2007). Vaikuttaa siltä, että lasten saaminen lisää todennäköisyyttä muuttaa pientaloon, mutta että yhteys pätee myös toisin päin siten, että pientalossa asuminen lisäisi toisen tai kolmannen lapsen syntymisen todennäköisyyttä. Hedelmällisyyden ja asumisen muutosten ajalliseen järjestykseen vaikuttaa myös paikkakunta. Pienemmillä paikkakunnilla on todennäköisempää, että lasten hankintaa vasta suunnitteleva pariskunta pystyy muuttamaan omakotitaloon kuin suuremmilla paikkakunnilla, joilla asunnon koko on optimoitava perheen koon kanssa (Kulu & Steele 2013).

Elämänvaiheen ja sosioekonomisen aseman mukainen eriytyminen kytkeytyvät toisiinsa Kotkan alueellisessa eriytymisessä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että näiden kytkeytyminen toisiinsa välittyy lapsiperheiden pientaloasumisen välityksellä. Näin on, koska lapsiperheiden sosioekonominen asema on aiempien tutkimusten perusteella muuta aikuisväestöä keskimääräistä parempi. Tutkimustulokset osoittavat myös, että tulotaso ja työllisyys ovat merkittäviä Kotkan alueellisessa eriytymisessä. Lapsiperheet asuvat todennäköisemmin postinumeroalueilla, joissa työttömien osuus on keskimääräistä pienempi ja joissa tulotaso on keskimääräistä korkeampi.

Tämä liittyy siihen, että lapsiperheet asuvat useammin pientalovaltaisilla alueilla, joissa työllisyys ja tulotaso ovat keskimääräistä parempia. Sen sijaan Kotkassa työlliset ja hyvätuloiset lapsiperheet eivät näytä valikoituvan kerrostalovaltaisille asuinalueille.

Tuloksista käy ilmi, että korkeakoulutettujen osuudella ei ole merkitystä lapsiperheiden alueellisessa eriytymisessä. Korkeakoulutettujen osuus ei korreloi tilastollisesti merkitsevällä tavalla lapsiperheiden osuuden eikä myöskään omistusasunnoissa asuvien talouksien osuuden eikä pientalojen osuuden kanssa. Koska negatiivinen korrelaatio sosioekonomisen huono-osaisuuden ja lapsiperheiden osuuden kanssa kasvaa lineaarisesti lasten iän myötä, vaikuttaa siltä, että osalla lapsiperheistä asumisuralla eteneminen pientalovaltaiselle asuinalueelle tapahtuu vasta lasten syntymän jälkeen.

Aiempien tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että lasten saaminen lisää todennäköisyyttä muuttaa pientaloon, mutta että yhteys pätee myös toisin päin siten, että pientalossa asuminen lisäisi toisen tai kolmannen lapsen syntymisen todennäköisyyttä (Kulu & Steele 2013).

Hedelmällisyyden ja asumisen muutosten ajalliseen järjestykseen vaikuttaa myös paikkakunta.

Pienemmillä paikkakunnilla on todennäköisempää, että lapsia vasta suunnitteleva pariskunta

pystyy muuttamaan omakotitaloon kuin suurimmilla paikkakunnilla, jossa asunnon koko on optimoitava perheen koon kanssa (Kulu & Steele 2013)