Tutkielman tavoitteena oli syventää tietämystä Ritva Paakkunaisen kaksikerrosvirkatusta patalappukokoelmasta, patalappujen rakenteesta ja virkkausteknisistä ratkaisuista. Lisäksi tavoitteena oli tehdä näkyväksi uusien patalappuun hyödynnettyjen virkkauksen sovellu-tukset sekä Ritva Paakkunaisen käsityöprosessin kautta ilmenevä virkkaukseen kohdistuva käsityöllinen asiantuntijuus.
8.1 Patalapuissa käytetyt rakenteet ja virkkaustekniset ratkaisut
Ritva Paakkunainen määritteli patalapun ihanteelliseksi sivun pituudeksi 14,5 senttiä, muodoksi neliön ja painon 28-30 grammaan. Tämän tutkimuksen mittaustulosten pohjalta voidaan todeta hänen tutkimusaineistokseen antamien 135 patalappu näytteen keskiarvojen olleen lähellä ihannearvoja. Patalappujen mitoissa olleet vaihtelut muuttuivat samassa suh-teessa leveyden ja korkeuden välillä ja vaikka patalappujen painoerot olivat suuria, ne ja-kautuivat symmetrisesti keskiarvon ympärille. Tutkittujen kaksikerrosvirkattujen patalap-pujen painojen keskiarvo jäi vain 2 grammaa ihanne painon alapuolelle.
Kaksikerrosvirkattujen patalappujen aloitukset ja lopetukset voitiin jakaa joko yksinkertai-siin tai kaksinkertaiyksinkertai-siin. Yksinkertainen aloitus ja yksinkertainen lopetus oli tutkituissa kaksikerrosvirkatuissa patalapuissa tyypillisin ratkaisu sekä lukumäärällisesti 70 kappaletta ja esiintyi 38:ssa eri mallikerrassa, kokonaismallikertojen lukumäärän ollessa 43:sta. Kak-sinkertaisesti aloitettu ja lopetettu mallikerta ei ollut lukumäärältään pienin, 21 mutta esiin-tyi vain kahdessa mallikerrassa.
Valmistuspäiväkirjatiedoston ohjeiden mukaan valmistetut kaksikerrosvirkatut patalaput ryhmiteltiin kuuteen mallinimen mukaiseen pääryhmään, joita olivat: Huivi, Näkkärit, Pa-rit, Sukeltajat, Silmu ja Muut. Huivi-ryhmään kuuluvia ohjeita löytyi kuusi erilaista ja Näkkärit-ryhmään neljä erilaista. Parit ryhmään nimettyjä oli 7 kappaletta mutta vain kol-meen kirjalliset ohjeet. Sukeltajat ryhmään löytyi kaksi edustajaa. Silmu-ryhmään kuuluvia
oli lueteltu neljä erilaista, mutta vain ensimmäiseen oli tarkat valmistusohjeet. Muut-ryhmään jäi edustamaan kolme mallikertaa. Jokaisesta ohjeet sisältävästä mallikerrasta valmistettiin toisinnot ja kuvatun mallikerran viereen kirjattiin valmistusohje. Mallien val-mistusohjeissa pyrittiin käyttämään oppikirjoissa, virkkaussilmukoiden valmistuksessa käytettyjä kuvauksia.
8.2 Patalappujen ilmentämä käsityöllinen asiantuntijuus
Ohjevihkosen saatesanoissa Ritva Paakkunainen rohkaisee tekemää koelappusia. Hän ei anna tietylle langoille perustuvia ohjeita vaan toivoo että jokainen itse valitsisi langan ja tekisi koelapun. Käsialan mukaan valitsisi sopivan kokoisen koukun ja arvioisi siitä tarvit-semansa silmukkamäärän. Hän kertoo itse käyttäneensä vain luonnonkuituja, perustellen niiden suojaavan parhaiten kuumalta. Puuvilla ja villa, yhdessä ja erikseen, ja lisättynä pellavalla ja/tai viskoosilla ovat muodostaneet häntä kiehtovan lankapaletin. Paakkunaisen mukaan jokainen virkkaussilmukka koostuu useista osasilmukoista, eli on silmukkakluste-ri, jonka aina päättää jonkinlainen sulkusilmukka. Jokaisen patalapun hän ajattelee muo-dostuvan siis aloituksesta, mallisilmukasta eli Paakkunaisen mainitsemasta silmukkakluste-rista, reunasilmukoista ja erilaisista tavoista lopettaa, sekä ripustuslenkistä. Aloitus ja lope-tus voivat olla joko yksinkertaisia tai kaksinkertaisia (liite 6).
Ritva Paakkunaisen suunnitteluprosessi osoitettiin kattavan kaikki kokonaisen käsityön-suunnitteluprosessille määritellyt vaiheet ks. Pöllänen ja Kröger (2000, 249; 2004, 163
;2006, 87). Ritva on yksin toteuttanut kaksikerrosvirkattujen patalappujen ideoinnin, tekni-sen ja visuaalitekni-sen suunnittelun, valmistuktekni-sen ja arvioinnin. Anttilan (1992, 111) käsityö-tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessin teoreettinen mallin mukaisesti, spiraalina etene-vät kierrokset sijoittuvat päällekkäin ja rinnakkain. Kierrosten ylläpitämiseen tarvitaan tekijän koko asiantuntemus ja käsityötaidon hallinta.
Ritva Paakkunainen onnistui kehittelemään useita erilaisia lankatyöllisiä tapoja virkata patalappu, jotka täyttävät sille hänen asettamansa vaatimukset. Ritva Paakkunainen pystyy asiantuntijana samanaikaisesti, asteittain kehittämään sekä prototyyppiä että luonnosta, siirtämään aikaisemmat ideat tehokkaasti toisiin suunnittelu jaksoihin, ja toiseen
suunnitte-luavaruuteen. Ritva Paakkunainen täyttää Seitamaa-Hakkaraisen (2000) asiantuntijalle asettamat vaatimukset.
Tämä tutkielma tuotti uutta tietoa Ritva Paakkunaisen kehittämistä seitsemästätoista erilai-sesta kaksikerrosvirkatuista mallikerroista. Niiden pohjalta tuotetut ohjekoodit olisivat hyödynnettävissä kaupallisesti esimerkiksi Ritva toivoman ohjekirjan muodossa. Patala-puissa käytettyjä rakenteita voisi hyödyntää sellaisenaan, paksumpaa materiaalia käyttäen, jolloin käyttötarkoitus sopisi paremmin mattoihin. Tutkimuksen avulla olen valottanut yk-sittäisen henkilön toimintaa ja näkökulmia, jotka eivät muuten pääsisi esille. Esittämässäni valossa sanoisin tutkimukseni olevan merkittävän.
8.3 Tutkimuksen luotettavuus
Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jossa on myös kvantifiointia mukana. Anttilan (2007, 119) määrittelee tapaustutkimuksen erääksi kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutki-muksen välimaastoon sijoittuvaksi menetelmäksi, joka voi siten sisältää elementtejä mo-lemmista paradigmoista, kuten tämä tutkielma. Tuomi ja Sarajärven (2017, 137) mukaan laadullisen tutkimuksen arviointia hankaloittavat luotettavuuden ja uskottavuuden käsittei-den erilaiset käännökset ja tulkinnat. Eskola ja Suonranta (2004, 2; 2008, 210–211) totea-vat, että laadullisen tutkimuksen luotettavuuden perusteiksi eivät sovellu sellaisenaan pe-rinteisten tutkimuksen käsitteet, validius ja reliaabelius, vaan laadullisessa tutkimuksessa arviointi pelkistyy kysymykseksi tutkimusprosessin luotettavuudesta. Hirsjärvi, Remes ja Sarajärvi (2010, 232) mainitsevat laadullisen tutkimuksen luotettavuutta kohentavan, avoin subjektiviteetti eli tutkijan tarkka selostus tutkimuksen toteuttamisesta ja tutkijan position kuvaaminen. Tuomi ja Sarajärvi (2009, 138–139) ovat esittäneet laadullisen tutkimuksen laadullisiksi kriteereiksi seuraavat: uskottavuus ja vastaavuus (credibility), siirrettävyys (transferability), luotettavuus, tutkimustilanteen arviointi, varmuus ja riippuvuus (dependa-bility) ja vakiintuneisuus, vahvistettavuus sekä vahvistuvuus (confirma(dependa-bility).
Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys kohdistui annetun patalappukokoelman raken-teisiin ja virkkausteknisiin ratkaisuihin. Vastauksia tähän kysymykseen haettiin mittaustu-losten avulla. Tässä yhteydessä tuon esille aineiston käsittelyn läpinäkyvyyden sekä
koko-aineiston saattamisen lukijan tarkasteltavaksi. Koko aineisto on kuvattu, numeroitu ja mi-tattu standardin mukaisissa vakio-olosuhteissa, Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan Sovel-tavan kasvatustieteen ja opettajan koulutuksen osaston laboratoriossa monitutkija-menetelmällä. Patalappuihin tutustumisen aloitettiin parityönä – valokuvaamalla, mittaa-malla ja punnitsemittaa-malla neulotut ja virkatut patalaput. Toisen mitatessa toinen kirjasi tulok-set. Patalapuista saatava tieto ryhmiteltiin ja kirjattiin nähtäväksi (liite 2, liite 3). Aineisto on määrällisesti kattava (n=135), joka ryhmiteltiin ensin virkkaustekniikan mukaisiin ryh-miin (n=44) (liite 4). Tämän jälkeen selvitettiin yksittäisten patalappujen aloitus- ja lope-tustavat (liite 5). Tässä tarvittiin myös asiantuntijuutta tutkijaltakin, jotta vain siten pystyi jäljittämään virkkauksen rakenteet.
Tutkielman toinen tutkimuskysymys kohdistuu kaksikerrosvirkattujen patalappujen ilmen-tämään virkkaukseen kohdistuvaan käsityölliseen asiantuntijuuteen. Vastauksia tähän ky-symykseen haetaan annetusta, erillisestä neulonta- ja virkkausohjeita sisältäneestä ohjetie-dostosta. Tutkielman tuloksien siirrettävyys ei ole ollut tämän tutkielmalla tavoite, eikä onnistu suoraan. Kyse on tapaustutkimuksesta, jossa keskitytään seitsemääntoista patala-pun ilmentämään virkkaukseen kohdistuvaan käsityöllisen asiantuntijuuden esille tuomi-seen. Taulukossa 1 (s.35) esitetään tutkielman sisältö, tavoitteet ja eteneminen.
Tutkielman menetelmällinen lähestymistapa poikkeaa Seitamaa-Hakkaraisen (2000) tutki-muksissaan käyttämästä protokolla-analyysistä. Patalappujen analysoinnissa käytettiin luo-kittelevaa sisällönanalyysiä ja ohjevihkosen merkintöjä ikään kuin ne olisivat olleet Seita-maa-Hakkaraisen (2000) tutkimuksessaan käyttämää protokollamenetelmällä saatua infor-maatiota. Tutkimuksen kulkua kuvaavassa luvussa (Luku 6) osoitetaan, miten analyysi etenee yksityiskohtaisen kerronnan välityksellä. Samalla tuodaan esille useiden aineis-tonanalyysimenetelmien käyttö sekä tutkielman luokittelun ja tyypittelyn, useita lukukier-roksia vaatineen spiraalimainen luonne. Myös uusien virkkauksen sovellutusten rakentei-den muodostuminen ja suunnittelun lopputulos tuodaan esille. Tämä torakentei-dennetaan virkkaa-malla mallien sidoksia, toisintoja ja kirjoittavirkkaa-malla ohjeet (Luku 6.3). Tutkimuksen tuloslu-vussa (Luku 7) patalappujen rakennetta verrataan patalappujen suunnittelun ajoituksen mukaiseen järjestykseen. Samalla osoitetaan tutkielman vahvistettavuus, joka Lincoln ja Cuban (1985, 323) mukaan tarkoittaa tutkimustulosten perustumista aineistoon eikä tutki-jan käsityksiin. Lopuksi saatua tulosta verrataan aikaisempaan käsityöprosesseja käsittele-viin tutkimuksiin, niiden teorioita hyödyntäen, joten voidaan puhua teoriatriangulaatiosta.
Tuomen ja Sarajärven (2009) määritelmän pohjalta voidaan esittää, että tämän tutkielman osalta uskottavuuden, siirrettävyyden ja luotettavuuden kriteerit toteutuvat. Uskotta-vuus on todennettu tutkimuskohteena olevien patalappujen seikkaperäisillä ja tarkoituksen mukaisilla kuvauksilla. Siirrettävyyden osalta todentaminen on osoitettu kuvaamalla pata-lappujen mittauksien tapahtuneen ilmastoiduilla näytteillä, standardin mukaisessa testi-olosuhteessa. Luotettavuuden kriteerinä Tuomi ja Sarajärvi (2009, 138) pitävät sitä, että ulkopuolinen henkilö tarkastaa tutkimusprosessin toteutumisen. Tässä tutkielmassa luotet-tavuus on todennettu tarkoilla kuvauksilla mittaustapahtumasta, joka suoritettiin toisen tutkijan kanssa yhteistyönä. Eskola ja Suonranta (2009, 212) varmuuden arvioinnissa on huomioitava tutkimukseen ennustamattomasti vaikuttavat tekijät. Tähän tutkimuksen osi-oon sisältyviä mahdollisia virhelähteitä ovat patalappuihin kirjatut nimet. Mahdollinen virhe pyrittiin minimoimaan käymällä visuaalisesti läpi virkkaustekniikan mukaisiin ryh-miin järjestetyt patalaput ja vertailemalla niissä olevaa mallikertaa toisiinsa. Muita tähän tutkielmaan sisältyviä mahdollisia virhelähteitä ovat mallikertoja kuvaavan ohjekoodin ja patalappujen ohjetiedoston valmistusjärjestyksessä tapahtuneet muutokset. Myös uudet oivallukset ovat tutkijan oma näkemys asiasta. Vahvistettavuus on pyritty todentamaan sillä, että saadun aineiston analyysin vaiheet on kuvattu mahdollisimman seikkaperäisesti siten, että lukija kykenee seuraamaan tutkimuksen etenemistä ja kirjoittajan päättelyä.
Tutkimuksen tarkkuutta on pyritty varmistamaan käyttämällä useampia analyysimenetel-miä eli teemoittelua ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Aineiston riittävyys ja kattavuus ovat luotettavuuteen kuuluva määritelmä. Aineiston sanotaan olevan riittävän suuri, kun se kyllästyy eli saturoituu, jolla tarkoitetaan sitä, että aineisto ei tuota uusia piirteitä. Nyt ky-seessä on tapaustutkimus, jossa kaikki aineisto on analysoitu, kokonaisotantana, joten tässä tutkimuksessa aineiston riittävyys ja kattavuus voidaan todeta todennetuksi.
8.4 Jatkotutkimusehdotuksia
Tässä tutkimuksessa keskityttiin pelkästään Ritva Paakkunaisen kaksikerrosvirkattuihin patalappuihin ja niiden mallikertoihin. Kolmi- ja monikerrosvirkattujen patalappujen ana-lysointi olisi oma aiheensa, samoin kuin syntyneiden uusien virkkaustekniikoiden merkis-tön luominen.
Ritva Paakkunainen aloitti patalappujen suunnittelun neuloen ja niistä virkkausosion kal-taisia merkintöjä tehden. Olisi mielenkiintoista selvittää minkälaista asiantuntijuutta niiden valmistusprosessi ilmentäisi. Olisiko siinä selvemmin nähtävissä Dreyfussien kuvailema kasvu pätevästä asiantuntijaksi.
Ritva Paakkunaisen patalappu kokoelmaa analysoidessa ei voinut olla ajattelematta oliko kyseessä yksittäistapaus vain jäävuorenhuippu. Heräsi uteliaisuus olisiko muitakin Ritva Paakkunaisen kaltaisia ’pöytälaatikkokäsityöläisiä’, jotka ovat keksineet erilaisia tapaoja tehdä perinnekäsityö toisin – mukavammin tai helpommin – toisin kuin oppikirjoissa on neuvottu.