K OKONAISEN KÄSITYÖPROSESSIN VAIHEET

Jaottelu ositettuun ja kokonaiseen käsityövastinpariin tulisi Pöllänen ja Kröger (2000, 235;

2005,162; 2006, 86–87, 94) mukaan ymmärtää toisiaan täydentävinä ja toisiaan edellyttä-viksi sekä–että vastinpareiksi, jotka soveltuvat erilaisiin lähtötilanteisiin ja konteksteihin.

Vasta-alkajan on hallittava taitolaji ennen kuin hän voi kulkea kohti kokonaista käsityöpro-sessia. Ositettu käsityö on merkityksellistä esimerkiksi esinetarpeen tyydyttämisessä, har-rastustoiminnassa, kuntoutuksessa ja terapiassa. Pöllänen (2007b, 101) mukaan sillä on myös terapeuttinen merkitys aktivoivana ja mieltä rauhoittavana toimintona, minän eheyt-tämisessä.

3.2 Kokonaisen käsityöprosessin vaiheet

Anttila (1992, 32–33) luonnehtii käsityön valmistuksen etenevän yleensä tuote kerrallaan tai pienissä sarjoissa. Tekijällä on mahdollisuus arvioida prosessia sen jokaisessa vaiheissa ja suunnata sen kulkua haluamallaan tavalla. Käsityön prosessi on kaikilta osiltaan sidok-sissa vallitsevaan kulttuurin arvoihin, sen traditioihin ja muotokieleen. Tekijä itse arvioi, missä määrin työ tuottaa hänelle henkistä tai sensomotorista mielihyvää. Anttilan Suunnit-telun ja valmistuksen systeemin suunnittelu -mallissa (1992, 111) lähtökohtana on Antti-lan (1992, 108–112) mukaan tunnistaa ja hyväksyä ratkaistava ongelma ja hahmottaa sille ratkaisu. Sisäisenä mielikuvana hahmottuvat työn tarkoitus ja tavoitteet. Mielikuvat ovat tavalla tai toisella luotuja suunnitelmia tiedon hankkimiseksi suunniteltavasta kohteesta.

Pölläsen ja Krögerin (2005, 161; 2006, 86–87, 94) sekä Rönkön (2011, 16) mukaisesti kokonainen käsityöprosessi, ideoinnista arviointiin, kostuu seuraavista vaiheista:

Ideointi/ innovointi

Luovat ihmiset pystyvät harvoin sanomaan mistä ideat tulevat. Ideat saattavat ikään kuin pulpahtaa mieleen. Mielikuvatieto voi Anttilan (1992, 122, 127, 131) mukaan koostua eri-laisista tekijöistä ja olla luonteeltaan kokemusperäistä, tulkinnallista tai keksivää. Koke-musperäinen tieto on luonteeltaan kertyvää, ja pohjautuu tekijän aikaisempiin havaintoihin ja kokemuksiin. Tulkinnallisessa mielikuvatiedossa tekijä antaa syntyville mielikuville merkityksiä ja tulkintoja. Heuristinen mielikuvatieto puolestaan syntyy tekijän omista oi-valluksista, ikään kuin ”tyhjästä”. Tämän mielikuvan ominaisuuteen pohjautuu myös käsi-työn suunnitteluprosessin ideointivaihe.

Raami (2018, 162–163) ja Anttila (1992, 114) kuvailevat joidenkin taiteilijoiden kokeneen ideoiden ikään kuin ”tipahtavan päähän” tai ilmestyvän ajatuksiin tyhjästä. Adairin (2009, 71) sekä Pöllänen ja Kröger (2005; 162) mukaan ideat voivat olla mielikuvia valmiista tuotteesta ja sen olennaisimmista piirteistä. Ideat voivat olla myös haaveita ja hahmotel-mia, häivähdyksiä mahdollisuuksista tai ongelmanratkaisuista.

Kojonkoski-Rännälin (1995, 49) mukaan ideoita voi tietoisesti kehitellä ja etsiä, ja ne voi-vat syntyvät erilaisten itse hankittujen tai yhdessä koettujen tilanteiden tai virikkeiden poh-jalta. Anttila (1992, 130) mukaan tarvittavaa informaatiota, faktoja tai tietoa voidaan hank-kia monella eri tavalla. Informaatio voi olla tutkittua ja testattua tai luonteeltaan teoreettis-ta, mutta se voi perustua myös tavalliseen arkikokemukseen. Mielikuvilla on toimintaa suuntaava ja sitä valmisteleva vaikutus. Mielikuvan syntymiseen vaikuttavavan, monipuo-lisesti eri lähteistä hankitun informaation myötä, ongelma täsmentyy ja ratkaisumalli hah-mottuu. Samalla kun mieli jäsentää käsittelemätöntä tietoa ja järjestelee sitä, alkaa muo-dostua alkumielikuva mahdollisesta ratkaisusta.

Pölläsen ja Krögerin (2005, 162, 166; 2006, 87–79) mielestä ideointi kaipaa motivointia.

Aktivointivaiheessa ideoita voivat synnyttää niin kirjallinen kuin kuvallinenkin aineisto, retket, muistot, musiikki, taide, vierailut ja luonto. Ideoiden edellytys on, että tehtävä on jossain määrin avoin ja tekijälleen mielekäs, aito ja haastava, jotta käsityöprosessin kautta tavoiteltava asia motivoi ideointia.

Hyviä ideoita synnytetään ideoimalla paljon ideoita, ja karsimalla lopuksi huonot pois.

Samaan tapaan kuten ammattikuvaajat, jotka ottavat paljon kuvia ja poimivat niistä vain

parhaat. Aivoriihitekniikan perustaja Alex Osborn korosti suuren ideamärän tuottamisen merkitystä luovassa ideoinnissa. Aivoriihen periaatteena on, että määrä tuottaa laatua (Koski 2003, 53)

Suunnittelu

Pöllänen ja Kröger (2000, 249; 2005, 163, 167; 2006, 87) pitävät kokonaisen käsityön kes-keisimpänä vaiheena teknistä ja visuaalista suunnittelua. Suunnittelussa tarvittava tieto on niin sanottua tilannetietoa ja tuotteen valmistuminen edellyttää monia kokeiluja tuotteen eri vaiheissa. Osa suunnittelun vaatimuksista kuten käyttäjä, käyttötarkoitus ja resurssit voivat olla tiedossa jo suunnittelun alkuvaiheessa mutta valmistuvan tuotteen valmistus ja huolto tai viimeistely määrittyvät vasta prosessin kuluessa. Materiaalista, menetelmästä ja työvä-lineistä saadaan prosessin aikana uutta tietoa ja suunnitelma muuttuu ja paranee koko pro-sessin ajan. Suojanen (1993, 160–161) ja Anttila (1992, 32) ovat samoilla linjoilla siinä, että suunnittelijalla on ideointivaiheen jälkeen alkumielikuva valmistettavasta tuotteesta.

Mahdollisesti muutama ajatus sen valmistamisesta. Ideoita toteuttaessaan hän voi soveltaa joko tunnettuja ratkaisuja tai etsiä uusia ratkaisuja, jolloin se edellyttää luovaa ongelman-ratkaisua. Suunnitteluvaiheessa päähuomio painottuu tulevan tuotteen käyttötarkoitukseen ja ominaisuuksiin. Tekniseen suunnitteluun tarvittavaa tietoa hankitaan tuotteen valmista-mista suunniteltaessa. Anttila (1992, 32) tarkastelee käsityötä, sen suunnittelu- ja valmis-tusprosesseja, määrittelemällä käsityön yksittäisvalmisteisen tuotteen aikaansaamiseksi.

Tuotetta valmistettaessa, siinä ovat osallisena työn tekijän erilaiset persoonallisuuden osa-alueet, sen tiedolliset, taidolliset, tunnepohjaiset ja sosiaaliset tekijät.

Valmistaminen

Pölläsen ja Krögerin (2005, 164, 167; 2006, 88) mukaan tuotteen valmistusvaihe etenee suunnitteluvaiheen mukaisessa järjestyksessä. Tällöin suunnittelija kertaa jo oppimiaan asioita ja prosessin aikana kertyvää uutta tietoa lisätään vanhaan tietorakennelmaan. Käsi-työprosessin, erilaisia vaiheita sisältävän ongelmanratkaisuprosessin luonteen vuoksi, voi visuaalinen ja tekninen suunnitelma muuttua vielä valmistusvaiheessa. Toteuttaakseen ide-an tuotteeksi tulee suunnittelijide-an hallita tekninen suunnittelu ja tuotteen valmistamiseen tarvittavat tekniikat sekä tuotteen valmistuksessa käytetyt materiaalit. Kojonkoski-Rännäli (1995, 100) listaa onnistuneen kokonaisen käsityön tekijän ominaisuuksiksi kyvykkyyden

luovaan työhön, materiaalin tuntemuksen, teknisen osaamisen, motoristen taitojen hallin-nan, taidon tehdä päätöksiä ja ratkaista ongelmia sekä pitkäjänteisyyden.

Anttilan (1992, 180, 199–201) mukaan, kun työn valmistusvaiheessa kokonaisuus alkaa hahmottua, suunnittelija valitsee ratkaisuvaihtoehdoista käyttötarkoitukseen sopivimman.

Käsityöllisesti on Anttilan (1992) mukaan mahdollista valmistaa muutama tuote mutta sar-jan valmistuksessa on myös huomioitava tarvittavat resurssit ja millaisia rajoitteita tuotteen valmistuksessa on. Ratkaisuvaihtoehdon pohjalta päätetään tuotteessa käytettävä materiaali ja valmistusprosessinvaiheet sekä valmistetaan muutamia prototyyppejä. Prototyyppien avulla saadaan varmistettua valmistusprosessin toimivuus. Eri prototyyppejä vertailemalla saadaan myös selvitettyä tuotteen ulkonäköön, toimivuuteen, kestävyyteen ja valmistus-tekniikkaan vaikuttavat tekijät.

Arviointi

Viimeisenä vaiheena kokonaiseen käsityöprosessiin kuuluu arviointia ja reflektointia. Se sisältää sekä tuotteen että prosessin erivaiheiden, oman minän ja taitojen reflektoinnin.

Anttila (1992, 108–110) huomauttaa, että tietotaidon ja tarvittavien resurssien lisäksi teki-jän on huolehdittava myös riittävästä palautteesta suunnittelu- ja valmistusprosessin aika-na. Tekijän kuuluu huomioida resurssien ja niiden rajoitusten välisten suhteiden arviointi, mikä hoidetaan prosessin mukaisesti palautekanavien kautta. Prosessikaaviosta löytyy omat palautekanavat sekä sisäiselle että ulkoiselle palautteelle. Sisäisessä palautteeseen tekijä arvioi omaa toimintaansa ja analysoi omat motiivit ja tarpeet. Samalla tekijä kartoit-taa ja tiedoskartoit-taa erilaisten elämysten, kokemusten ja havaintojen vaikutusta hänen seuraa-viin prosesseihin. Saatu palaute muuttaa tekijän arvoja, arvostuksia ja asenteita sekä suun-taa motivaation ja resurssit uudelleen. Jokaisessa suunnittelun- ja valmistuksen prosessissa uuden oppimisen kautta kasvaa tekijän taitotaso ja vanhat tiedot ja taidot saavat uutta sy-vyyttä. Ulkoinen palaute merkitsee palautteen hankkimista ulkoisesti havaittavin keinoin, vertaamalla tuloksia todellisuuteen. Kriteereinä voivat olla ympäristön ja tuotteen käyttäjän tarpeet, arvot, asenteet ja arvostukset. Tuloksia saadaan esimerkiksi testaamalla ja arvioi-malla tuotetta sekä tekemällä empiirisiä tutkimuksia.

Anttilan (1992, 210–213) sekä Pölläsen ja Krögerin (2005, 164) mukaan arviointi on yh-teydessä siihen, kuinka hyvin tekijä on onnistunut ilmaisemaan ideansa ja muodostamaan sen pohjalta visuaalisen ja tekniseen suunnitelman. Arviointiprosessin pois jättäminen

te-kee kokonaisesta käsityöstä vain käsityötä. Arviointi on vuoropuhelua laaditun suunnitel-man, tavoitteiden, mielikuvien ja todellisuuden välillä, Arviointi vaiheessa reflektoinnin kohteena ovat toiminnan lisäksi henkilölle itselleen merkittäviksi muodostuneet arvostuk-set, ajatukarvostuk-set, kokemukset ja tunnetilat.

Reflektointia voidaan tarkastella Pölläsen ja Krögerin (2005, 164–165) mukaan kolmesta näkökulmasta teknisestä, tulkinnallisesta ja kriittisen reflektoinnin näkökulmasta. Tekni-sessä reflektoinnissa keskitytään tarkastelemaan yksittäisiä taitoja ja tietoja. Arviointi ei kohdistu kokonaiseen käsityöprosessiin vain valmistetun tuotteen teknisen osa-alueen tar-kasteluun, vaikka vain tietyn tekniikan oppimiseen. Tulkinnallisessa reflektoinnissa tarkas-tellaan käytettyjä tekniikoita, työtapoja ja toimintaa osana kokonaisuutta. Tällöin työn valmistaja tarkastelee tekemäänsä työtä kokonaisenkäsityöprosessin eri vaiheiden kautta.

Tarkastelussa hän tarkastelee tekemiään periaatteellisia ratkaisuja ja oman tietotaidon ke-hittymistä prosessin aikana. Kriittisen reflektoinnin tavoitteena on abstraktin ja kriittisen ajattelun kehittyminen. Tällöin työn valmistaja arvioi toimintaansa ja koko käsityöllis-täprosessiaan osana tuotannollista, taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja luonnollista ym-päristöä. Tavoitteena on moraalisen ja eettisen vastuun kasvaminen omassa toiminnassa ja materiaalivalinnoissa.