MENETELMÄT
3.1 Olemassa olevien dokumenttien käsittely
Työ aloitetiin etsimällä kaikki mahdolliset dokumentit tutkittavasta alueesta, keskuksista. Dokumentit järjesteltiin numerojärjestykseen ja laitettiin samaa piirustus- numeroa piirustukset olevat peräkkäin. Ddokumentteja tutkittiin kokonaisuutena, jotta olisi havaittu sen osien puuttuminen. Jos jokin olennainen osa dokumenteista puuttui, aloitettiin niiden etsintä. Kaikista dokumenteistä otettiin valokopiot, jotta alkuperäinen tieto ei häviäisi. Itse työ tehtiin näitä kopioita käyttäen.
Verratessa samasta dokumentista olevia eri versioita toisiinsa, valittiin peruskuvaksi sellaisen, jossa oletettiin olevan eniten oikeaa tietoa. Tähän perusdokumenttiin tehtiin oletetut oikeat muutokset, jotka oli tehty johonkin toiseen versioon. Virheellisiksi oletettuja muutoksia ei siirretty perusdokumenttiin. Perusdokumenttiin tehtävät muu
tokset tehtiin värillisellä kynällä, jotta eroittaisiin mitä oli siirtänyt muista dokumenteista. Näin läpikäytiin kaikki dokumentit alkaen piirikaavioista edeten johdotustaulukoiden kautta kaapeliluetteloihin. Seuraavaksi verrattiin piirikaavioita johdotustaulukoihin, jolloin nähtiin selvät poikkeavuudet. Kaikkia yksityiskohtaisia
eroja ei kuitenkaan pysty huomaamaan kohtuullisella työmäärällä.
3.2 Vertailu toteutettuun asennukseen
Edellisessä kohdassa saatuja oikeaksi oletettuja dokumenttejä verrattiin toteutettuun asennukseen. Vertailu aloitettiin tutkimalla, missä dokumenteissä esiintyvät laitteet ja kojeistot sijaitsivat. Vertailu olisi voitu suorittaa myös piirustuslaji kerrallaan esimerkiksi pääpiirikaaviot, ohjauspiirikaaviot jne. Vertailu suoritettiin kuitenkin käyttöryhmä kerrallaan.
Vertailun edetessä merkittiin dokumentteihin, mitkä osat oli tarkastettu, jotta välttyttäisiin samojen osien uudelleen tarkastamiselta. Tähän merkitsemiseen käytettiin yliviivaustussia, joka ei vaikeuta dokumenttien edelleen käsittelyä.
Tutkittava alue on jokapäiväisessä normaalissa käytössä, joten virtapiirien perusteellinen tutkiminen oli mahdotonta. Perusteellinen tutkimus vaatisi koko laitteiston jännitteettömäksi säätämistä ja jokaisen johdot tai johtimen mekaanista seuraamista.
- 18-3.2.1 Pääpiirien tutkiminen
Pääpiirien tutkiminen suoritettiin katsekontaktilla ja olettamalla paksujen kaapelien jatkuvan suunnilleen suuntansa säilyttäen. Pääpiirien tutkimisessa oli huomioitava pääpiirissä oleva suurjännite ( > 1000V ) ja oikosulkusuojien suuret arvot (> 16 A ).
Suurin ongelma pääpiirin tutkimisessa oli samanlaisten laitteiden erottaminen toisistaan, sillä niillä ei aina ollut havaintosuunnasta havaittavaa tunnistetta.
Pääpiireissä olevia laitteita ja niiden välisiä yhteyksiä verrattiin dokumenteissä oleviin yhteyksiin. Kun havaittiin eroja yhteyksissä, piirrettiin dokumentteihin oikeat yhteydet ja poistettiin väärät. Tämä erovaisuuksien merkitsemisen tehtiin värikynällä, joka oli
erivärinen kuin toisista piirustuksista siirrettyjen tietojen väri.
Pääpiireissä olevat virheet ja poikkeavat käyttäytymiset havaitaan yleensä, sillä jos laitteisto ei toimi oikein, siitä lähdetään hakemaan vikaa. Pääpiireihin tehtävät muutokset ovat yleensä suuritöisiä ja ne tarvitsevat yleensä useamman henkilön yhtäaikaisen työpanoksen. Suurimmat muutokset suunnitellaan yleensä hyvin, ja niistä tehdään jonkinlainen dokumentaatio.
3.2.2 Ohj auspiirikaavioiden tutkiminen
Ohjauspiirikaaviot olivat pääpiirikaavioita paljon monimutkaisempia ja niiden johdotus oli asennettu johtokouruihin, joten niiden seuraaminen katseella ei ollut mitenkään mahdollista. Ohj auspiirikaavioita voi tarkastaa vain tutkimalla löytyivätkö piirikaavioihin piirretyt sähköiset yhteydet.
Ohj auspiirikaavioita tarkastettaessa oli otettava huomion kaikkien komponenttien normaali käyttöasento. Käyttöasento muutti yhteenkuuluvien sähköisten piirien muotoa ja kokoa lepoasentoon verrattuna. Erityistä huomiota oli kiinnitettävä siihen, ettei mittauksien aikana aiheutanut oikosulkuja eikä virheellisiä ohjauksia.
Ennen mittauksien suorittamista oli pystyttävä tunnistamaan kaikki kojeistossa olevat laitteet ja tarkastettava, että ne vastasivat ominaisuuksiltaan piirikaavioissa olevia kojeita. Tämä tarkoitti, että kaikista laitteista oli löydyttävä piirikaavioiden mukaiset tunnukset. Ylimääräisistä kojeista lähtevät johdot oli tarkastettava mekaanisesti ja nämä yhteydet oli piirrettävä piirikaavioihin.
Yhteenkuuluvien osien toteamiseksi oli mitattava komponenttien välien sähköinen yhteys. Tämän yhteyden toteaminen onnistui helpoimmin mittaamalla komponenttien liittimien välinen vastus. Jos vastus oli olematon (< Ш ) olivat komponentit yhteydessä toisiinsa ja jos vastus oli ääretön ( >1 Mil ) yhteyttä ei ollut. Tämän mittausjärjestelmän
huonona puolena oli se, että vastusmittaus aiheutti mitattavien osien välille sähköisen yhteyden, josta seurauksena olisi voinut olla virheohjaus tai jopa oikosulku. Ennen vastusmittausta oli varmistuttava, ettei mittauspisteiden välillä ollut jännite-eroa ja ettei mahdollinen virheohjaus aiheuta vaaraa tai kohtuutonta haittaa.
Tällä menetelmällä ei voinut todeta yhteyksiä, joita ei ollut piirretty ohjauspiiri- kaavioihin. Mittauksia tehtäessä oli kiinnitettävä myös huomiota suoritettuun asennusjälkeen, jotta siitä olisi voinut todeta mahdolliset lisäykset, joita ei ollut ohjauspiirikaavioissa. Mittauksia tehtäessä kannatti tarkastaa komponettien yhteyksien lukumäärä ja verrata sitä piirikaavioista saatavaan määrään esim. releiden kytkentätaulukoista.
Mittauksia suoritettaessa käytettiin mittausrajana lähteviä riviliittimiä tai muita selviä rajapintoja, koska vastakoje saattoi olla hyvinkin kaukana. Ongelman aiheuttivat yhteydet joissa oli yhdistetty kaksi erillistä kaapelia toisiinsa ja tämä näkyi piirikaavioissa vain riviliittimenä.
Ilman täydellistä tarkastamista ei voi olla varma siitä, että kaikki kojeistossa olevat yhteydet on todettu. Kuviin jäävien virheiden korjaamiseksi oli kehitettävä päivitys- järjestelmä, jolla poistetaan virheelliseksi jääneet kohdat. Virheellisiä kohtia tulee ilmi,
kun tehdään muutoksia tai vaihdetaan vikautuneita kojeita.
3.2.3 Johdotustaulukoiden tutkiminen
Johdotustaulukot käytiin läpi ryhmä kerrallaan. Johdotustaulukkoon merkittyjä johtimia ja johtoja verrattiin todelliseen asennukseen. Ensimmäiseksi oli tarkistettava, että kaikki
riviliittimet ja liitoskohdat löytyivät johdotustaulukoista sekä päinvastoin.
Vertailua haittasi sisäisten johtojen samanlaisuus, joten sisäisistä johdoista voitiin todeta vain se, että riviliittimelle tulee sisäinen johto. Sisäiset johdot oli yleensä johdotettu riviliittimille vain toiselta puolelta. Lisäykset saattoivat olla kummalla puolella tahansa.
Lisätyt ja poistetut johdot dokumentoitiin taulukoiden korjaamista varten.
Kaapelien liittymisen tarkastamista vaikeutti samanlaisten johtimien olemassa olo ja se että kaapelien johtimet kulkevat samassa johtokourussa päällekkäin. Käyttämättömät johtimet oli "kätketty" johtokouruun ja niiden pituus oli sellainen, että ne yltävät mille
riviliittimelle tahansa.
Kaapelien tarkastamisen aloitettiin kaapelinumeroiden ja määrän tarkastamisella.
Huomiota oli kiinnitettävä myös kaapelin laatuun. Kaapelien löydyttyä aloitettiin tarkastaa riviliittimille meneviä johtimia ja verrata johdotustaulukossa ilmoitettuja
-20-johtimia todelliseen asennukseen. Eroavaisuudet merkittiin ylös ja ylimääräiset johtimet selvitettiin.
3.2.4 Kaapeliluetteloiden tarkastus
Kaapeliluetteloita ei voitu tarkastaa muualta kuin johdotustaulukoista, joten ennen tarkastusta olisi johdotustaulukoiden pitänyt olla korjattuja ja puhtaaksi piirrettyjä.
Diplomityössä ei käsittellä kaapeliluetteloita perusteellisesti.
3.2.5 Kojeluetteloiden tarkastus
Verrattiin kojeluetteloissa olevia kojeita todelliseen asennukseen. Kirjattiin erot dokumenttien päivitystä varten.
3.3 Diplomityössä käytetyt alkuperäisdokumentit
Alkuperäisiä kansioita oli 6 kappaletta, joista kahdesta oli kaksi eri versiota. Jokaisen version sisällä oli muutamista kuvista useita versioita. Mappiin "Vanha kellari" oli lisätty järjettömän tuntuisia piirustuksia piirustusnumeroilla 1-1 , 1-2.
Olemassa olleet mapit:
SJ-koestuspaikan 4160 piirustukset Porola "3"
SJ-koestamon kuvat Porola "5"
Ryhmät 10-29 Vanha kellari Porola "4"
Ryhmät 10-23 Vanha kellari Porola "2"
SJ-koestamon piirustukset 84-04-19 Porola "1"
Muunt. T83, 20 kV, syöttö 4160,
VJM4- käyttö Porola "6"
3.4 Diplomityön alueen kojeistot ja moottorit
Keskuksia diplomityöhön kuuluu 79 kappaletta kahdessa eri kerroksessa, ne olivat jakautuneet kolmeen pääalueeseen.
Muuntajia diplomityön alueeseen kuului 11 kappaletta, joista viisi oli 20 kV:n muuntajia.
20 kV:n kennoja oli 7 kappaletta, joissa ilmakatkaisijoita kuusi kappaletta.
Moottoreita ja generaattoreita diplomityöhön kuului 12 kappaletta, kun jätetään keskuksissa olevat puhallinmoottorit pois laskuista. Näistä 12 moottorista tai generaattorista on neljä tasavirta moottoria/generaattoria ja neljä tahtikonetta.
Laitteet on lueteltu liitteessä 3.