Alaa koskevat määräykset ja ohjeet

2.2.1 Sähkölaki ja sähköasetus

Ensimmäiset sähköalaa koskevat lakisääteiset määräykset annettiin Suomessa vuonna 1901, jolloin julkaistiin laki sähkölaitoksista valon synnyttämistä tahi voiman siirtoa varten. Nykyisin voimassaoleva sähkölaki on vuodelta 1979 ja sillä kumottiin vuonna 1928 annettu laki sähkölaitoksista. Sähkölaki säätelee sähkön tuottamista, siirtoa, myyntiä ja sähköturvallisuutta. Siinä annetaan määräyksiä sähkölaitoksista, sähkölaitteistojen valvonnasta, niiden tarkastuksista sekä sähkö vahingoista.

Sähkölakiin perustuen on annettu sähköasetus, jolla määrätään tarkemmin sähkölain soveltamisesta. Sähkölain nojalla on annettu myös asetus Sähkötarkastuskeskuksesta, jolla määrätään sen asema julkisoikeudellisena yhdistyksenä ja sähköturvallisuus-

viranomaisena.

'Suomen Sähköurakoisijaliitto ry. 1995. Sähköasennukset 1. Espoo, s 11 - 18

-6-2.2.2 Sähköturvallisuuslaki ja sähkömarkkinalaki2

Sähkölaki siis jaetiin vuosien 1995 ja 1996 aikana sähköturvallisuuslaiksi ja sähkö­

markkinalaiksi.

Sähköturvallisuuslaissa määrätään mm. sähköturvallisuuden valvonnan organisoinnista Suomessa, sähköturvallisuusviranomaisten tehtävistä, sähköturvallisuuteen liittyvien määräysten valmistelusta, sähkölaitteiden valmistamisesta ja myynnistä, sähkölaitteiden korjauksesta ja huollosta sekä sähkölaitteistojen suunnittelusta, rakentamisesta, korjauksesta, huollosta ja käytöstä.

Sähkömarkkinalaki kattaa kokonaisuudessaan sähkömarkkinoiden suunnittelun, luvat, sähköyhtiöiden toimintojen kirjanpidollisen eriyttämisen ja viranomaissäätelyn. Se kattaa myös alan kilpailusäännöt, sähkön tuonnin, viennin, tuotannon ja myynnin.

2.2.3 Muut sähköalaan liittyvät lait ja asetukset2

Suomen säädöskokoelmassa on julkaistu kaikkiaan noin 100 sähköalaan liittyvää säädöstä tai määräystä taikka sähköalalla toimivia koskevia lakeja, asetuksia, valtioneu­

voston päätöksiä ja eri ministeriöiden päätöksiä. Useimmat niistä liittyvät sähkölaitteiden turvallisuuteen sekä sähkölaitteistojen rakentamiseen, käyttöön, tarkastamiseen, tarkastus-ja valvontamaksuihin tms. Työturvallisuuteen ja työsuojeluun liittyvässä lainsäädännössä on runsaasti sähkön käyttöön liittyviä säännöksiä, samoin vaaraa aiheuttavaan teolliseen toimintaan liittyvässä lainsäädännössä, kuten työturvallisuuslaissa.

Rakennustoimintaa säätelevässä lainsäädännössä on lukuisasti sähköasennuksiin liittyviä säännöksiä. Näitä on mm. väestösuojista, majoitus- ja ravitsemusliikkeistä, elokuvanäytännöistä jne. annetuissa asetuksissa ja sisäasiainministeriön päätöksissä.

2.2.4 Sähkötarkastuskeskuksen antamat määräykset ja ohjeet2

Sähkötarkastuskeskuksella on nykyisin sähkölain valtuuttamana oikeus antaa yksityis­

kohtaisia teknisiä sähköturvallisuuta koskevia määräyksiä sekä niihin liittyviä hallinnollisia määräyksiä ja ohjeita, vaikka se ei olekaan valtion keskusvirasto.

Sähkötarkastuskeskus onkin antanut sähköturvallisuuteen liittyviä määräyksiä ja niiden soveltamisohjeita A-sarjan käsikirjoissa ja T-sarjan tiedonannoissa. KY- ja KL- sarjan

2Suomen Sähköurakoisijaliitto ry. 1995. Sähköasennukset 1. Espoo, s 11 - 18

kiertokirjeissä vain soveltamisohjeita, ei velvoittavia määräyksiä. D-sarjan julkaisut käsittävät erilaisia oppaita, C-sarja tilastoja sekä G-sarja lomakkeita.

Sähkötarkastuskeskuksen oikeus antaa sitovia määräyksiä poistuu, kun uusi sähkö- turvallisuuslaki aikanaan tulee voimaan.

Sähköturvallisuusmääräykset

KTM on antanut vuonna 1974 sähköturvallisuusmääräyksiä koskevan päätöksen, joka on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa. Tämän päätöksen perusteella on sähkö- tarkastuskeskus antanut tarkemmat määräykset ja soveltamisohjeet julkaisussaan A 1

"Sähköturvallisuusmääräykset". Tämän julkaisun määräyksiä ja ohjeita saa Suomessa soveltaa suunnittelussa 1.1.1996 saakka, uudisrakennuksissa 1.7.1997 saakka sekä tilapäislaitteistojen asennuksissa 1.1.2000 saakka. A 1 -kirjassa ministeriön teksti on painettu lihavoidulla ja Sähkötarkastuskeskuksen määräykset ja soveltamisohjeet tavallisella kirjasintyypillä. Sähköturvallisuusmääräykset -kirjan viimeinen painos on vuodelta 1993. Tästä on otettu pois sähkötyöturval 1 isuusmääräykset (47 §-51 §), jotka on julkaistu erillisenä Sähkötarkastuskeskuksen julkaisuna A 5.

Rakennusten sähköasennukset

KTM:n päätös (1396/94) rakennusten sähköasennusten turvallisuudesta on tullut voimaan vuoden 1995 alusta, mikä merkitsee sitä, että Suomessa on sovellettava kansainvälisiin esikuviin perustuvia rakennusten sähköasennusnormej a 1.1.1995 lähtien.

Nämä normit perustuvat maailmanlaajuisen standardisoimisjärjeston IEC:n normistoon 364 ja eurooppalaisen standardisoimisjärj eston CENELECin normistoon 384.

S ähkö tarkastuskeskus on julkaissut rakennusten sähköasennuksia koskevat määräykset ja ohjeet julkaisussaan A 2-94. Tämä julkaisu sisältää kansainvälisistä lähteistä käännetyn ja suomalaisiin olosuhteisiin sovelletun normiston. Julkaisu sisältää turvallisuusnormit rakennusten sähköasennuksille, joiden nimellisjännite on enintään 1000 volttia vaihtojännitteellä ja 1500 volttia tasajännitteellä. Julkaisu ei kata kaikkia A 1-93 alueita esim. sähkötyöturvallisuutta koskevat erityisvaatimukset puuttuvat.

-8-2.2.5 Direktiivit ja standardit3

Direktiivit ovat Euroopan Unionin lainsäädäntöä ja jäsenmaiden on noudatettava niitä.

Direktiivejä on monenlaisia, mm. olennaisen vaatimustason asettavia tuotedirektiivejä ja vähimmäisehdot asettavia työympäristödirektiivejä. Direktiivit viilaavat teknisissä yksityiskohdissa eurooppalaisiin EN -standardeihin, jotka on tarkoitettu sellaisenaan sovellettavaksi kaikissa EU-jäsenmaissa.

EN-standardit on saatettava sellaisenaan Suomessa SFS -standardien asemaan, jolloin niiden tunnus on SFS-EN. Samalla ristiriitaiset kansalliset SFS -standardit on kumottava. Suurin osa sähköalan EN -standardeista perustuu IEC -standardeihin.

HD-harmonisointiasiakirjat ovat CENELECin valmistelevia ja julkaisemia asiakirjoja, jotka eivät ole yhtä sitovia kuin EN -standardit. Ristiriitaisia kansallisia standardeja ei kuitenkaan saa olla olemassa.

ENV-standardeja tehdään aiheesta, joista ei vielä haluta antaa sitovaa EN -standardia.

ENV -standardi on määräaikainen eurooppalainen esistandardi. Sen kanssa ristiriitaisia kansallisia standardeja ei tarvitse kumota.

Sähköasennuksia koskevaa direktiiviä ei ole kuten ei ole niitä koskevaa EN -standar­

diakaan. Sähköasennuksia koskevia sääntöjä on Euroopassa harmonisoitu CENELECin 384-sarjan asiakirjoilla. Nämä FID-asiakirjat perustuvat merkittävältä osalta IEC:n standardisarjaan 364.

2.2.6 Tekniset ohjeet3

Rakennusten sähköasennuksia koskevat tekniset ohjeet on uusittu vuonna 1994.

Teknisissä ohjeissa annetaan ohjeita liittymisestä sähkölaitoksen jakeluverkkoon, rakennusten jakokeskuksista, sähkön mittauksesta, rakennusten johdoista, eräiden kojeiden verkkoliitännässä huomioon otettavista asioista ja vanhojen kiinteistöjen peruskorjauksesta. Ne on julkaistu sähkötietokortistossa (ST 13.31).

Teknisissä ohjeissa on esitetty mm. kokemukseen ja tilastollisiin menetelmiin perustuva kuormituksen laskentamenettely, joka yleensä antaa sähköturvallisuuden karmalta riittävän perustan sähköverkon mitoitukseen. Mitoitusohje ei ole määräys.

3Suomen Sähköurakoisijaliitto ry. 1995. Sähköasennukset 1. Espoo, s 11 - 18

2.2.7 Sähkölaitosten omat määräykset ja ohjeet4

Sähkölaitos saattaa jakelualueellaan antaa erikoisohjeita sähköasennusten suorittamisesta. Yleensä nämä erikoisohjeet johtuvat paikallisista erikoisolosuhteista.

Sähkölaitoskohtaisten erikoisohj eiden määrää ovat sähkölaitokset alueellisesti yhteistyössä pyrkineet vähentämään ja yhtenäistämään viime vuosina.

2.2.8 Sähkötietokortisto4

ST-kortisto on kattava sähköalan ammattilaisten käyttämä tiedosto sekä suunnittelu- ja asennusohjeista. Kortiston keskeisenä tarkoituksena on yhtenäistää sähköistyshankkeiden eri osapuolten välistä tiedonvaihtoa sekä edistää hyvää suunnittelu- ja rakennustapaa. Kortiston julkaisija on Sähkötieto ry. ja kustantaja Sähköurakoitsijaliiton Koulutus ja Kustannus Oy.

2.2.9 Valmistajan asennus-, käyttö- ja huolto-ohjeet4

Kuluttajansuojalainsäädäntö koskee myös palveluja ja edellyttää, että asiakkaille annettavalla tiedolla ja osapuolten välisellä yhteydenpidolla on palveluiden kohdalla suurempi merkitys kuin tavaran kaupassa. Sähköurakointi ja sähkölaitekorjaus ovat tyypillisiä palveluja, jotka kuuluvat kyseisen lain soveltamisalueeseen.