niä, saa Nordlund ylöskantaa ensi talven lukusijoilla». 1876 mainitaan:
»Varalukkari Henrik Nordlund oli ostanut talolliselta Niklas Wanhata- talolta Isoltajoelta hänen oikeutensa suden tappamisen palkintorahaan tästä Merikarvian kunnasta. Susi oli tapettu Kasalan kylän maalla.
Nahasta poisleikattiin korvat ja päätettiin, että Nordlund saa »ylöskan
taa tavallisen susirahan.» — Epäilemättä se olikin käytännöllisin tapa kerätä tapporahat silloisissa oloissa, jolloin kunnan yhteistä taloutta nykyaikaisessa mielessä ei vielä ollut. 1876 Honkajärven Heikki Van
hatalo sai tapporahan ampumastaan sudesta. 1877 maakauppias Juho Ahström niinikään sai tapporaharat sudesta. Kuntakokous päätti, että vastedes saisi todistettavasti surmatuista petoeläimistä tapporahan, joi
den maksamiseen jokainen kotieläinten omistaja oli velvollinen seuraa
valla tavalla: karhusta maksoi talollinen 50, torppari 20 ja itsellinen 10 penniä, karhunpenikasta talollinen 40, torppari 20 ja itsellinen 10 penniä.
Sudesta ja ilveksestä maksut olivat 15, 10 ja 5 penniä, niiden penikasta 12, 8 ja 4 penniä. — 1879 maksettiin tapporahaa ilveksestä Lankosken Oskari Lundgrenille, viidestä sudenpennusta Honkajärven Erkki Koivu- mäelle ja kahdesta sudenpennusta Trolssin Roobert Mattilalle. 1881 ei Lankosken Lundgrenille maksettukaan tapporahaa, koska asia oli to
teen näyttämätön. 1882 sanotaan Lundgrenin nyt todistaneen suden- tapponsa. Maksu suoritettiin. — 1880-luvun jälkeen ei tällä vuosisa
dalla enää tapporahaa maksettu, pöytäkirjojen mukaan, mutta 1899 näkyy tehdyn päätös, että ne vasedes maksettaisiin kunnan koiravero- tuloista.70
Keskeisimpänä kunnallispoliittisena kysymyksenä 1900-luvun alus
sa oli kunnallinen äänioikeuskysymys. Valtiollisen äänioikeuden tultua 1906 yleiseksi ja yhtäläiseksi katsottiin, että kunnallistakin äänioikeutta oli vastaavasti muutettava. Eduskunta hyväksyi tehdyn aloitteen poh
jalla 1908 vuoden kunnallislain, jonka mukaan yhtäläinen kunnallinen äänioikeus oli eräin vähäisin rajoituksin kaikilla 21-vuotisilla miehillä ja naisilla. Kunnanvaltuusto valittiin kahdeksi vuodeksi kerrallaan, ja joka vuosi erosi kolmannes valtuuston jäsenistä. Koko uudistuksella ei kuitenkaan ollut käytännössä mitään merkitystä, koska hallitsija ei vahvistanut lakia. Vasta vallankumous 1917 antoi kunnallishallinnon suunnittelulle uudet mahdollisuudet.71
8. Kirkollinen ja uskonnollinen elämä
Merikarvian kirkkoherroina olivat vuosisadan puolivälistä lähtien:1 Johan Henrik Fors 1846— 1861
Johan Jacob Korsman 1863— 1868
Gustaf Nyholm 1871— 1879
Johan Anton Immanuel Fors 1881— 1891 Gustaf Adolf Heman 1892— 1905
Papinvaalin toimittajaksi 1843 määrätty Euran kirkkoherra G V Homén antoi seurakuntalaisille seuraavanlaisen tiedonannon:
»Nyt avoinna olevaan Kirkkoherran virkaan Merikarvian Pitäjässä on korkiasa arvosa pidettävä Consistoriumi Turusa löytänyt hyväksi vaalille asettaa, ja 5 nä päivänä vimeisesä Huhtikuusa määrätä seu- ravaiset Herrat Pappismiehet koetussaarnaa ja messua mainitun pitäjän Emäkirkosa pitämään, nimittäin: 1 o Toisena (2:) päivänä tulevaisena Heinäkuusa, eli kolmantena Sunnuntaina Pyhän Kolminaisuuden päi
vän jälkeen, saarna Kappalainen Tyrvännön Kappelista, Herra vice pas
tori Johan Henrik Fors, joka on syntynyt 20: p. Huhtikuusa 1793; stu- dentiksi tehty 17: p. Kesäkuusa 1813; Papilliseen virkaan vihitty 16: p.
Joulukuusa 1815: hyvällä todistuksella; nimitetty saarnaajaksi Linnan vankihuoneesa, Lääkityshuoneesa ja Lasaretisa Hämeenlinnan kaupun- kisa 15: p. Lokakuusa 1823; toimittanut Pataljoonan saarnaajan virkaa sotaväen kokouksissa Luolaisten kankaalla, suvella v. 1825 ja 1829;
nimitetty kappalaiseksi Tyrvänösä 17: p. Marraskuusa 1829, johon virk- kaan hän on sisälleastunut 1: p. Tammikuusa 1830; kunnioitettu vice Pastorin nimellä 15: p. Kesäkuusa 1839; Kirkkoherran Eksamenin täyt
tänyt 5: p. Lokakuusa 1841: hyvällä todistuksella.--- (Senjälkeen mainitaan muut vaalisijoilla olevat). Tästä säättämisestänsä on kor
kiasa arvosa pidettävä Consistoriumi käskenyt minua, niin kuin ase
tettua vaali Toimittajaa, antamaan kunnioitetulle Herran Seurakun
nalle Merikarvian Pitäjäsä tarpellista tietoa Neljätoistakymmentä päi
vää ennen kuin ensimmäinen koetussaama tapahtuu--- ».
510
Kuva 163. Rovasti Johan Henrik Forss. Valokuvasta Valok Teppo Innola.
Vaalit toimitettiin sitten 23. 7. 1843, ja Fors sai enimmät äänet2 Kirkkoherra Johan Jakob Korsman oli syntynyt 1803, vihittiin papiksi 1827, tuli kappalaiseksi Uuteenkaupunkiin 1835, kirkkoherraksi Merikarvialle 1863 ja kuoli täällä 18. 2. 1868.
Gustaf Nyholm oli syntynyt 1820, vihittiin papiksi 1842, tuli pitäjän- apulaiseksi Mouhijärvelle 1848 ja Merikarvian kirkkoherraksi 1871.
Hän kuoli täällä 15. 1. 1879. Kirjeessään eräälle lapsistaan hän sanoo 1872: »Mitä kauemmin olen täällä, sitä tyytyväisemmäksi tulen seura
kuntaan, ja Jumala on antanut armoa sekä minulle opettaa että seura
kunnalle halua kuulla. Kansaa tulee yhä enemmän ja enemmän kirk
koon, niin että Jumalan työ alkaa myös täällä. Menestyköön se yhä!»
Johan Anton Immanuel Fors oli syntynyt 1830, tuli maisteriksi 1853 ja vihittiin papiksi 1856. Hän tuli Merikarvian kirkkoherraksi 1881, sai rovastin arvonimen ja muutti 1891 kirkkoherraksi Ruotsinpyhtäälle, missä kuoli 1899.
511 Heman, järjestyksessä 12. Merikarvian kirkkoherra, oli syntynyt 18. 8. 1855 Vesilahdella. Hän tuli Merikarvialle 1892 ja sai 1. 5. 1905 määräyksen Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherraksi. »Hän oli toimen mies ja lahjakas saarnaaja. Seurakuntalaisilla on miellyttävä muisto tästä kiivasluontoisesta mutta samalla helläsydämisestä paime
nestaan».3 Hemanin kaunokirjallisista kokeiluista tulee puhe myöhem
min. Pitäjän kannalta on erinomaisen arvokasta, että hän nykyisen kirkon vihkiäisiin painatti kirjasen: »Tietoja Merikarvian pitäjän enti
syydestä», joka suppeassa koossa antaa erittäin pätevän ja selvän kuvan pitäjämme vaiheista. Hemanin harrastusten monitahoisuutta osoittaa se, että hän laati ja julkaisi kirjasen »84 silakanvalmistusohjetta».
Kuva 164. Kirkonkokouksen pöytäkirjan vahvistusmerkintä v 1847. Juho Ala- Knuussi, Erkki Ahlström ja Juho Anttila piirtävät vielä puumerkit, mutta lukkari
Strandberg kirjoittaa jo itse nimensä. Valok Teppo Innola.
Ylimääräisinä pappeina ovat seurakunnassa olleet:4 Johan Granqvist
Johan Porthén Guts Fred Johnsson Gust Ferd Johnsson Gustaf Oskar Aspelin
1846— 1848 1852— 1856 1854 1841— 1846 1846
Johan Samuel Fredriksson 1856 Johan Anton Immanuel Fors 1856— 1863
1856 1868— 1871
512
Otto Edvard Härmälä Berndt Vilhelm Sandell Gustaf Gideon Castrén Evert Kustaa Forsman August Alfred Simola Kaarlo Kustaa Kari Axel Hjalmar Rönberg Roopertti Rainio Albert Johan Silander Frans Vihtori Tommila
1867 1878— 1881 1889— 1890 1890 1891 1891— 1892 1894 1897, 1899 1897— 1899
1899— 1902 ja 1904— 1906
Kuva 165. Kirkkoherra J H Forssin nimikirjoitus sekä Juho Norrgårdin, Petter Häggrothin, Juho Anttilan ja Erkki Berg-Kankun puumerkit. Valok Teppo Innola.
Papiston palkkaus perustui edelleenkin luontaissuorituksiin. Vuo
sisadan puolivälissä on papin palkka vielty kirjoihin seuraavasti:
»Papin saaliit: Ruplaa Kopeekkaa
Jyvätiunta 20 tynnyriä å 4: 50 ruplaa 90 —