Kansakoulut. Oppikoulunkäynti

»Kansa-koulun Opettajan palkkaamiseksi tässä seurakunnassa» kun­

ta päätti 1870 »Suomen Senaatilta nöyrimmästi pyytää — (niin kauan kuin toivo on sitä saada) — kuusisataa (600) markkaa vuotisesti tähän tarkoitukseen; jota toivotaan saada vastaanottaa siitä ajasta, kuin koulu on toimeen saatu:, josta ajasta vielä toisten likemmin suostutaan, niin­

kuin koulun huoneista ym — ».

Tästä kauniista alusta huolimatta ei valistuksen halu kuitenkaan ollut kovin luja, sillä kun sitten todella tuli kysymys koulun perusta­

misesta, oli vastaus: »Kansakoulun asettamisesta tähään Seurakuntaan Ei kunnasa Otettu sitä vastaan Siittä seuravaisten kustannusten ja Rasitusten tähden».1

Mutta kouluikäiset lapset muistuttivat itsestään pelkällä olemassa­

olollaan. Vielä samana vuonna lokakuussa todettiin: »Sen johdosta kuiin Alakylän Stubilan ja Gränin kylissä löytyy aivan paljon lapsia jotka tarvitte lukutaito ja se on yhdelle Opettajalle mahdotointa, että yhtäaikaa opettaa niin monta lasta niin on kuntalaiset suostuneet että Alakylän molemmat Lukulahkot on yksi koululahko ja Stubilan ja Gränin Lukulahko on eri koululahko ja opettajan palkka tulee Siitä uudesta koululahosta niin kuin muistakin maksettavaksi yhteisestä kun­

nan Kassasta».

Kansakoulun tarve oli siis jo vallan ilmeinen, mutta yritetään silti selvitä »omin voimin». 11. 3. 1872 päätetään yksimielisesti, että »lasten kouluttajan toimi pohjoisessa koulupiirissä uskotaan itsellismiehelle Gränin kylässä Johan Juhonpojalle Nordlund, joka koulutuksesta saa markan päivältä, niinkuin tätä ennenkin.» — Kovin suuret eivät opet­

tajalle asetetut vaatimukset siis olleet, mutta nyt puhutaan kuitenkin jo koulupiireistä. Jopa »lastenkouluttajan» palkka 1873 korotetaan väljä- kätisesti 1: 25 m:ksi »tästä lähtien».2

Asiaan puuttui nyt mahtavampi tekijä, itse Antti Ahlström, jolla oli kyky panna vauhtia yrityksiin. 30. 3. 1874 luemme: »Koska patruuni A. Ahlström hyväntahtoisesti on kirjeen kautta sitoutunut omalla kus­

tannuksellaan perustaa ja ylläpitää kansakoulun poikia varten tässä

529

Kuva 181. Saarnatuoli sekä vanhasta kirkosta peräisin oleva veistos ristiinnaulitusta. Valok Sven Raita.

kunnassa, niin kysyttiin, jos kuntalaiset yhdistäisivät itsensä perustamaan ja ylläpitämään koululaitoksen tyttöjä varten, johon opettajatarelle palkkaapua 400 mk vuosittain kunnan varoista annetaan, kysyttiin miten kuntalaiset tässä asiassa päättäisivät tehdäksensä: Asiasta tuu­

mailtua päätettiin enemmistöllä, että asia toistaiseksi lykättäisi, siksi kuin nähdään poikakoulun hyödyllisiä hedelmiä».3 — Antti Ahlström oli kuitenkin jo etukäteen vakuuttunut hedelmien hyödyllisyydestä ja toimi omalla tahollaan, odottamatta niiden kypsymistä. Kunta taas 34

530

omalla tahollaan koetti parhaansa mukaan pitää huolta lasten ohjaami­

sesta kristinopin tuntemiseen kyläkoulujen avulla. Kun niin sanottuja viinarahoja nyt alettiin jakaa kunnille, tiedusteli »korkia Esivalta Guvemöörin viraston kautta», »mihin tarpeeseen Kunta aikoo käyttää se 302 markkaa 86 penniä, jotka 1873 vuoden wiinanverorahoista tälle kunnalle osaksi tullut on; sitten kysyttiin, mikä kuntalaisten mieli asiassa olisi ja päätettiin, että näistä rahoista sata (100) markkaa käy­

tettäisiin kirjain hankkimiseksi ja ostamiseksi köyhille lapsille, jotka kansakoulua käyvät ja siinä ahkeruutta osottavat; loput rahoista käy­

tettäisi kolmen kiertokoulunopettajan palkkaamisen avuksi».4

Kansakoulu oli siis todellakin tällävälin avannut ovensa, ja ansio siitä lankeaa Antti Ahlströmille. »Satakunta»-lehti oli jo 6. 9. 1873 kir­

joittanut, otsikkona »Huhuja Merikarvian kansakoulusta»: »Satak. 20 n:ssa kerrottiin, että runsaista antimistaan kouluille muistossa pysyvä mies, ruukinpatruuna A. Ahlström, oli ostanut Anttilan talon Ylisky- lässä Merikarvialla ja lahjoittanut sen tuloineen satoineen kansakoulun hyväksi. Tästä lahjoitetusta talosta on kummallisia kulkupuheita levinnyt, joitten alku ja loppu oli se, ettei Merikarvialaiset ollenkaan huolisi tästä lahjasta, vaan hylkäisivät sen tykkänään mitättömänä.

Kulkupuheessa on sen verran perää, että asiasta on ollut ohimennen kysymys erässä kunnalliskokouksessa, pidetty viime kuluneen heinä­

kuun alussa, mutta mitään päätöstä ei, tietääksemme, ole vielä tähän saakka asiassa tehty. Mainitun kunnankokouksen loputtua, tuli, näin tietää huhu kertoa, puheeksi kansakoulukysymyskin kokouksen jäsenten kesken. Tästä syntyneessä keskustelussa oli eräs pitäjänpohat- ta ottanut ollaksensa jonkinmoinen tietäjä, ilmoittaen, ettei lahjoitus ollut mistään mainittavasta arvosta, koska antaja oli säilyttänyt itselleen metsän, joten lahjan arvo aleni noin tuhanneksi markaksi. Voi olla mahdollista, että mainitun talon pellot ja niityt ovat olleet huonosti hoidetut, voi niinkin olla, että huoneet ovat niin rappiolla, etteivät edes pysy koossa, sitä emme tiedä. Meillä on kuitenkin syy vastakkai­

seen lujaan uskoon, että jos näin olisi laita, taloja ei olisi lahjoitettukaan, vielä vähemmin lahjaksi tarjottu. Vielä aavistamme, ettei ole niin paljon kysymys halvoista huoneista, kuin enemmän huoneitten halvasta, tarpeet­

tomasta tarkoituksesta. Tässä aavistamisessa melkein vakaannumme, kun tiedämme, että mainittu äveriäs mies itse puolestaan on silminnäh­

tävästi vakuutettu opin arvosta, jota niin muodoin ei soisi kaikille yh­

teisesti kansakouluissa jaettaa».

11. 10. 1874 »Satakunta» totesi, että kansakoulu on alkanut Meri­

karvian Anttilan talossa, »joten pitäjäläiset ovat ottaneet Ahlströmin lahjoituksen vastaan».5

531

Kuva 182. Taiteilija Ahlstedtin maalaama alttaritaulu, joka oli jo vanhassa kirkossa, sekä alttari. Valok Sven

Raita.

Ja 31. 10. 1874 »Satakunta» riemuitsi:

»Se ilon sanoma on julkaistava, että meillä (ts Merikarvialla) sitten­

kin on kansakoulu avattuna, joka vihittiin tärkeätä tarkoitustansa var­

ten neljäntenä rukouspäivänä, eli 11 p:nä tässä kuussa. Oppilaita on noin viisikymmentä. Että tämä oppilaitos kuntaamme saatiin, ei ole kuntalaistemme ansio; vaan tästä tulee yksin Jumalalle kiitos, joka run­

sailla varoilla on siunannut hiljakkoin kunnastamme eronneen jäsenen,

532

Kuva 183. Ylikylän Ahlströmin koulu.

herra patruuna Anders Ahlströmin. Tämän kunnioitettavan ja ikiajoiksi siunatussa muistossa pidettävän miehen sydämen on Herra valaissut ja taivuttanut, että hän kuntamme tämän kalliin lahjan on tehnyt. En­

siksi osti hän 3 tuhatta markkaa maksavan talon-osuuden. Rakennukset pantiin kuntoon tänä suvena, joiden kustannus ynnä saman miehen lahjoittamat koulukirjat ja muut kapineet nousee 2 tuhannen markan vaiheille. Koulun pysyttämiseksi voimissa eteenkinpäin on hän lah- joituskirjeen kautta antanut 10 tuhatta markkaa».

»Satakunta»-lehden vihjailut siitä, etteivät merikarvialaiset ensi­

alkuun olisi halunneet ottaa kansakoulua vastaan, eivät olleet niinkään tuulesta temmatulta, sitähän todistavat jo esitetyt pöytäkirjanotteetkin.

Juhani Aho viittaa asiaan kirjoittaessaan E Avellanin kirjeestä Ahlströ- mille. Hän siteeraa kirjettä: »Pomarkkulaiset ovat päättäneet kieltää ottamasta vastaan tarjoamaasi raha-apua kansakoulun aikaanpanemi- seksi. He eivät tarvitse kansakoulua. Karvialla (ts Merikarvialla) on tehty samanlainen päätös. Ei yksikään ääni ole kansakoulua puolusta­

nut. Ja Norrgård on vastustusta johdattanut. Lahja on vähäpätöinen, se hyödyttää sinua enemmän kuin karvialaisia. Sen kautta he vaan jou­

tuvat satimeen. Niin on sanottu. Siikalaisten miehet, arvellaan, ovat päättäneet ottaa lahjan vastaan, mutta eivät tahdo ennen kuin 5:n

vuo-533:

Kuva 184. Opettaja J F Leineberg, kuntakokouksen esimies 1877—1889 ja 1892—1894.

den kuluessa panna koulun toimeen. Kankaanpääläiset, joilla on kau­

niit kouluhuoneet, tahtovat nyt heittää koko koulutoimen sikseen ja käyttää huoneet johonkin toiseen tarkoitukseen -—• luultavasti viina- puodiksi. Valistuksen kasvamisesta ei ole mitään toivoa, mutta röyh­

keys ja viinanjuonti kasvaa sitä enemmän. Joka päivä kuulee huudet­

tavan, kuinka saadaan 8 markkaa päivässä palkkaa ja rukiita 16:11a markalla tynnyri ja vähemmälläkin».6

Avellanilla oli kyllin aihetta huolestumiseen. Saattaa olla, että hä­

nen antamansa kuva oli liioiteltu. Olkoon niin, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, etteivät merikarvialaiset suinkaan tunteneet itseään kiitol­

lisiksi saamastaan lahjasta — eivät vielä silloin. Mutta vastuksesta välittämättä Ahlström oli toteuttanut suunnitelmansa. Perustana oli hänen 9. 6. 1873 kirkkoherra Nyholmille lähettämänsä kirje:

»Täten ilmoitan minä tahtovani tulevan kansakoulun hyväksi Meri­

karvialla lahjoittaa omistamani Merikarvian Ylikylässä olevan Anttilan tilan kaikkine siihen kuuluvine rakennuksineen ja tiluksineen, metsä kuitenkin pois luettuna, josta saadaan ottaa ainoastaan polttopuita koulu- ja opettajan huoneiden lämmittämiseksi sekä aitapuita talon ti­

lusten tarpeeksi, jolloin vahingoittuneita puita etupäässä on käytettävä ja siis metsää säästettävä parempiin tarkoituksiin. Koulun sisustuksen sekä tarpeellisten asuinhuoneiden uudistuksen sitoudun minä sitäpaitsi omalla kustannuksellani toimittamaan.

Tilan tuloja ja menoja hoitaa allekirjoittanut niin kauan kun koulu ei vielä ole toimessa, jonka jälkeen (s.o. sittenkun koulu on tullut

kun-534

Kuva 185. Opettaja Akseli Granqvist (Hakosalo), kuntakokouksen esimies 1899—1903.

toon) nämä edut ja velvollisuudet joutuvat palkkausapuna koulun opet­

tajalle. Tämän lahjakirjan nojalla olen myös tahtonut panna sen ehdon, että jos kouluun tulee oppilaita niin paljon, että kysymys voisi nousta siitä, keiden oppilaiden on päästävä kouluun, niin katson minä pitäväni huomauttaa, että vähävaraisempien lasten on ennen muita saatava käydä sanotussa koulussa. — Noormarkussa kesäkuun 9 p:nä 1873.

— A . Ahlström».

Kirjeen mukana seurasi Anttilan tilan kauppakirja siihen kuuluvine asiakirjoineen ynnä 15 mk »kartta»-lainhuudatusta varten. Ahlström ehdotti koulun johtokuntaan valittavaksi kirkkoherra Nyholmin lisäksi kruununnimismies O Petterssonin, kirkkoväärti J Kuggin ja kauppias Ahlströmin.

Kun kunta, niinkuin pöytäkirjalainauksista näimme, suhtautui lah­

joitukseen tavalla, jonka olisi luullut pahoin loukkaavan lahjoittajaa, Ahlström teki päätöksen, joka osoittaa hänen kunnon luonnettaan.

Hän päätti palkata opettajan itse, vaikka epäilemättä olisi voinut johtaa asiat siihen, että kunnan olisi ollut pakko suostua. Hän ilmoitti päätöksestään Nyholmille kirjeessä 28. 3. 1874. Siinä ei ollut ainoata­

kaan katkeraa sanaa, sensijaan kylläkin hyväntuulista leikinlaskua.

Hän ilmoitti olevansa »taipuvainen kustantamaan mitä koulun vastai­

seksi olemassaoloksi tarvitaan, ilman mitään apua seurakunnalta, var­

sinkin siksi, että »seurakunta viime kokouksessa niin urhoollisesti osa­

si puolustautua, kun oli kysymys uhrauksesta koulun hyväksi. Ainoa, mitä karvialaiset omasta puolestaan voisivat ajatella, olisi, minun mie­

535 lestäni, että sen sijaan kustantaisivat koulun tytöille, joka on yhtä tarpeellinen kuin pojille». Ahlström vahvisti päätöksensä uudella lahjoituksella:

»Turvatakseni Merikarvian pitäjässä kustantamani koulun tulevai­

suuden, sitoudun minä täten vuoden kuluessa tästä lähtien suoritta­

maan Kymmenen tuhatta (10.000) markkaa ja korot, sillä ehdolla, että pääsumma, sijoitettuna johonkin pankkiin tai muuta hyväksyttyä vakuuta vastaan, on ikuisesti pidettävä koskemattomana. — Lisäksi olen minä katsonut pitäväni vaatia, että kaksi viidettä osaa vuotuisesta ko­

rosta käytetään opettajan palkan avuksi ja jäännös kolme viidettä osaa koulurakennuksen ylläpitämiseksi y.m., jota katsotaan koululle tar­

peelliseksi ja mikä viimemainittu on ajan vaatimusten ja olojen mukaan kouluneuvoston harkittava, johon kuuluu seurakunnan kirkkoherra tai se, joka saarnavirkaa toimittaa, ja pitäjän Kruununnimismies sekä kaksi uskottua miestä, jotka viimemainitut valitaan yksissä neuvoin Noormarkun tehtaan omistajan kanssa. — Noormarkussa, lokakuun 10 p:nä 1874».

Opettajan saamiseksi uuteen kouluun Ahlström kääntyi entisen koulutoverinsa, Jyväskylän seminaarin lehtorin puoleen. Tämä suo­

sitteli jotakin entistä oppilastaan, mutta kun tämä ei halunnut Merikar­

vialle tulla, viran sai siihen pyrkinyt J F Leineberg.

1876 Merikarvian koulu sai perustajaltaan vielä lahjaksi harmonin, joka maksoi 592 markkaa. Ja 1880 hän perusti lisäksi »Antti Ahlströmin rahaston» sekä sen »Apurahaston». Lahjoituskirja on l i i t t e e n ä 2 2.

Alkupääoma oli silloisissa oloissa suuri, 10.000 mk. Todellisen kulttuuri- persoonan hyvänsuopaisella suuripiirteisyydellä Ahlström suhtautui rakkaiden kotipitäjäläistensä lyhytnäköisyyteen. Myös Siikaisten, Po­

markun ja Noormarkun koulut hän pani alkuun vastustuksesta välit­

tämättä.

Ahlströmin kasvatusopillisiin periaatteisiin kuului, että oppilaita oli koetettava ennen kaikkea kasvattaa käytännöllisiksi ja rehellisiksi ih­

misiksi ja että heissä oli uskonnon avulla yritettävä ylläpitää vihaa kaikkia paheita vastaan. Opettajan tuli, huomatessaan oppilaissaan eri­

tyisiä lahjoja ja taipumuksia, koettaa suunnata heidän kehitystään sen mukaan. Oppilaita ei myöskään pitänyt pilata liiallisilla kehoituspal- kinnoilla eikä yleensäkään liikaa helpottaa heidän koulunkäyntiään, jotta he oppisivat itse pitämään huolta opinnoistaan ja kehittämään tarmoaan ja sisuaan. Eläinsuojelu oli myös lähellä Ahlströmin sydäntä

536

ja hän toivoi oppilaita ohjattavan säälivyyteen eläimiä kohtaan.7 Suuria hevoskuljetuksia hoitaneena hän tiesi siihen olevan enemmän kuin tar­

peeksi aihetta.

Koulu oli siis aloittanut toimintansa. Sen johtokuntaan oli 1882 valittu lisäjäseniksi Robert ja Evert Österby ja Vihtori Iso-Näsi.

Ahlströmin ehdottamasta tyttöjen koulusta oli keskuslteltu, mm 1882 oli viety kirjaan: »Kansakoulua tyttöjä varten, jonka hankkimisesta myös oli kuulutettu, ei kunta katsonut tarpeettomaksi, mutta luuli ole­

vansa varaton sitä kustantamaan, jonka tähden asia jäi sikseen».8 Ilmei­

sesti Ahlström sitten tuon haluttomuuden takia luopui ajatuksesta, että oli erityinen koulu tyttöjä varten, sillä kun koulu sitten avattiin 1874, sen 47:stä oppilaasta oli 28 poikaa ja 19 tyttöä. Vain viisi näistä ensimmäisistä oppilaista sai aikanaan koulun päästötodistuksen. Nämä olivat G F Grönlund, J O Markku, F V Yliknuussi, E E Malmgren ja L O Nordlund. Sisäluku oli kouluun otettaessa 33:11a huono, 14:11a tyy­

dyttävä; uskonopin alkuperusteet (»ulkoluku ilman ymmärrystä») oli kaikilla, kaksi osasi alustavasti kirjoittaa. Vanhin oppilas oli yli 15 vuotta (J G Jansson), nuorin alle 10 (F V Yliknuussi).

Ensimmäisenä kouluvuotena aloitettiin opiskelu 8. 10, syyskausi päättyi 19. 12; joululoman jälkeen kesti kevätlukukautta 25. 1— 12. 6 välisen ajan. Koulun oppilaista oli:

Lukuvuotena O cö

537

Koulumatkan pituus oli:

Lukuvuotena Alle 3 3—10 10—20 Yli 20

virstaa virstaa virstaa virstaa

Luokittain oppilasluku jakaantui koulun alkuvuosina:

Luku­ 1. lk 2. lk 3. lk 4. lk Yhteensä

Viikkotunnit jakaantuivat eri oppinaineissa seuraavasti:

1874—75 1875—76

Mieliala koulua kohtaan ei ollut sen alkuvuosinakaan suopea. Vuo­

sikertomus 1874— 75 toteaa: »Kansan mielipide koulun suhteen on seka- nainen; tunnetut syyt haluttomuuteen tai tylyyteen koulua kohtaan ovat

538

seuraavanlaiset; koulun tarpeettomuus, vahingollisuus; koulu muka vai­

kuttaa kopeutta, herramaisuutta, laiskuutta y.m.»

»Koulukaluja ja opetuksen välikappaleita» mainittiin olevan riittä­

västi ja niitä »on koetettu pitää tarpeenmukaisessa kunnossa». Kirjas­

tossa oli 1876 95 oppikirjaa. Opettajan asunnosta sanottiin 1879, että

»opettajalla on kolme sievämäistä vähäläntästä huonetta».

Eräänlainen alakoulu muodostui kansakoulun ensi luokan yhteyteen kuin itsestään. Vuosikertomus 1880 toteaa: »Oppilaat, jotka kouluun tullessaan ovat omineet varsin heikot alkutiedot ja ikäänki katsoen olleet liian nuoria, voidaksensa varsinaista kansakoulun työsuunnitel­

maa seurata, ovat työskennelleet pääasiallisesti sisälukutaidon saavutta­

mista tarkoittavaan suuntaan, jonka ohessa he ovat harjoittaneet kau- nokirjoitusta, piirustusta ja vähin päässälaskua sekä muiden keralla saaneet ottaa osaa lauluharjoituksissa.»9

Opettaja Leineberg kuoli kevättalvella 1894 sydänhalvaukseen, olles­

saan palaamassa kuntakokouksesta kotiinsa. Hänen jälkeensä oli opet­

tajana ensin kevätlukukauden lopun ylioppilas Salminen, ja syksystä 1894 ylioppilas Edv Enebäck, siihen saakka kunnes opettaja Akseli Granqvist (myöh Hakosalo) tuli opettajaksi. Enebäckin myöhemmistä aikaansaannoksista on syytä mainita mm Söörnäisten kristillisen kan­

sanopiston perustaminen. — Opettaja Leineberg oli todellinen uran- uurtajaluonne, ankara ja vaativa mutta myös taitava kasvattaja. Hänen panoksensa kunnan yhteisten asioiden hoidossa oli myös silloisissa oloissa suuriarvoinen.

»Ahlström ei anna enää tilaisuutta talollisten lapsille saada opetusta tämän kunnan hyväksi lahjoittamassaan kansakoulussa», valitetaan 1895.

Talollisten huolestumisen aiheutti se, että Ahlströmin pyrkimyksenä oli saada nimenomaan vähävaraiset lahjakkaat lapset nauttimaan kansa- kouluopetuksesta. Riispyyn Wellviikin tehtäväksi annettiin tiedustella kouluylihallitukselta, onko Ahlströmillä tähän oikeutta, ja ellei tämä katso asian itselleen kuuluvan, oli tehtävä valitus Ahlströmiä ja koulun johtokuntaa vastaan. Vielä Seuraavana vuonna ei Wellviik ollut asiaa selvittänyt, mutta samassa kokouksessa (16. 3. 1896) tiedettiin jo sitten rouva Wilhelmiina Norrgårdin aikovan tehdä kunnalle lahjoituksen uutta koulua varten, koska yksi koulu ei enää riittänyt, pyrkijöitä oli enemmän ja matkat pitkät. Samalla päätettiin kunta jakaa eri kansa- koulupiireihin, ja valitaan komitea suunnittelemaan ja toteuttamaan tämän piirijaon. Komitean puheenjohtajaksi tuli kauppias J W Norr­

gård ja jäseniksi kirkkoherra Heman, kunnallislautakunnan puheen­

johtaja F N Sandberg, maanviljelijät Heikki Mikkola, Aaron Tommila,

539 Iisakki Wellviik, Vihtori Uusitalo, A Nybakka, Salomon Ruohokari.

— Rouva Norrgård selvensi lahjoitusaiettaan niin, että jos kunta jakaan­

tuu eri kansakoulupiireihin, lahjoitus tulee koskemaan vain Ylikylää.

22. 4. 1896 oli rouva Norrgårdin lahjoitus ja koulukomitean mietintö esillä. Pöytäkirja kertoo:10

Kun kuntakokouksessa Maaliskuun 6. päivänä tänä vuonna oli käsit­

telyn alaisena kysymys: ottaisko kunta vastaan rouva Wilhelmina Norrgårdin tarjoaman rakennuksen ynnä tontin sillä ehdolla, että kansa­

koulu perustettaisiin kuntaan ja alkaisi toimensa viimeistään syksyllä 1897, niin samalla kuin mainittu lahja kiitollisesti vastaan otettiin, lau­

suttiin se yleinen mielipide, että kansakouluja olisi perustettava kun­

nan sivukyliinkin ja, että kunta sitä vasten olisi jaettava paikallisiin oloihin soveltuviin koulupiireihin, jotka kukin olisivat velvoitetut ja oikeutetut itsenäisesti hoitamaan niin hyvin koulunsa perustamista kuin sen ylläpitämistäkin koskevia asioita; ja kun kuntakokous sen ohessa a setti--- komitean asiata puheen alaiseen suuntaan val­

mistamaan, niin luettiin nyt kokoukselle tämän komitean mietintö, joka sanasta sanaan jäljennettynä oli Seuraava:

--- Jo pitkät ajat on varmasti useassa kuntamme jäsenessä pii-lenyt halu saada esittää kuntakokoukselle tuo tärkeä kysymys, nimit­

täin kunnan oman kansakoulun hankkimisesta, jotka vähemmän tun­

tien koulun tarpeellisuutta eivät ottaisi koulua kustantaaksensa, ja näin on asia jäänyt odottamaan otollista aikaansa. Kun asia joskus on tul­

lut puheeksi, on moniaat lausuneet: »Meillä on Herra Kauppaneuvos Ahlström lahjoittanut koulun, jossa ne, jotka haluavat, saavat pitää lapsensa ja muuta kansakoulua emme tarvitse.» Mutta vähitellen on tultu huomaamaan, ettei tuossa lahjoitetussa koulussa ole ollut tilai­

suutta koulun käyntiin kuin ainoastaan pienelle osalle kunnan lap­

sista, ja kun vielä viime aikoina tuo kouluun pääsö on omituisessa tavalla tullut supistetuksi, on vähitellen tämmöisistäkin syistä mieli­

piteet ehkä valmistuneet koulun eduksi. Siihen katsoen, että on noin tuhannen koulu ijällä olevaa lasta, joilla ei ole tilaisuutta koulun käyn­

tiin ja kun monesti on tapahtunut, että lapset, nähtyänsä naapurinsa lapsen pääsevän kouluun ovat kyynel silmissä tulleet vanhemmilleen valittamaan, ettei voitu kouluun ottaa tilanahtauden takia, on tämmöi­

set syyt jo itsestään omiansa herättämään myötätuntoisuutta niissäkin vanhemmissa, joilla mielipiteet ehkä olisivatkin vastustavalle kannalle.

Mutta kun on sitäpaitsi paljon lapsia, joiden vanhemmat, jotka asuen kaukana tuolla sivukylissä, eivät voi kirkonkylään kustantaa lapsiansa vaikka halua ja tahtoakin siihen olisi, niin on komitea, varsinki kuin viime

kokouksessa jo mielipiteitä siihen suuntaan lausuttiin, tahtonut ottaa tämänkin seikan huomioon ja saa sentähden kunnian kuntakokoukselle ehdottaa.

l:ksi että kuntaan perustetaan viisi ylhäisempää kansakoulua ja että tässä alempana nimitetyt kyläkunnat rupeaisivat erinäisiksi koulupii­

reiksi:

a) Köörtilän ja Peipun kylät sekä Sälttöön ja Pooskerin luodot, kou­

lupaikkana Köörtilän kylä.

b) Filppulan, Lammelan, Etelämaan, Kangasniemen ja Lankosken kylät, koulupaikaksi joko Lammelan tai Filppulan kylä.

c) Lautjärven ja Honkajärven kylät, koulupaikka Lautjärven kylä.

d) Riispyyn, Kasalan ja Trolssin kylät, koulupaikka Riispyyn kylä.

e) Ylikarvian, Alakarvian ja Tuorilan kylät, johon edellämainittuun kylään nyt rakennettaisiin koulu ja sittemmin vastaisesti jos olevaiset olot sitä vaatisi, tarpeen mukaan hankittaisiin kouluja.

2:ksi että koulut mainituissa piireissä alkaisi toimensa viimeistään syk­

syllä 1898;

3:ksi että kukin piiri saa käsitellä koulunsa perustamista ja yllä pitä­

mistä koskevia asioita ja määrätä kustannusten jakamisesta piirikunnan jäsenten kesken, kuntakokouksen oikeudella ja niillä perusteilla kuin kuntakokouksissa säädetty on.

4:ksi että näiden koulujen kustantamiseksi pyydettäisiin valtiolta viiden- kolmattatuhannen markan suuruinen kuoletuslaina, joka soveltuvalla tavalla jaettaisiin mainituille piireille.»

Trolssi, jota komitea oli ehdottanut yhteiseen koulupiiriin Riispyyn kanssa, päätettiin liittää Ylikylän piiriin. Lisäksi haluttiin hankkia tie­

dot siitä, mitkä koulupiirit olisivat kuolletuslainan tarpeessa.

11. 2.1899 otettiin kuntakokouksessa keskusteltavaksi, eikö olisi syytä muuttaa nyt tehtyä päätöstä koulupiirien muodostamisesta niin, että kaikki kuntaan suunnitellut viisi kansakoulua olisi kunnan yhteisesti aikaan saatava ja kustannettava. Pastori Tommila kannatti lämpimästi ajatusta, koska piireittäin toteutettuna hankkeen kustannukset jakau­

tuisivat kovin epätasaisesti. Kasalan ruotsinkielinen väestö osallistui piirissään jo olevan ruotsinkielisen koulun kustannuksiin. Kauppias J W Norrgård esitti, että edellinen päätös on jo saavuttanut lainvoiman.

Muiden kylien manttaaliluku oli nyt jo suurempi kuin Y li- ja Alakylän yhteensä. Äänestyksessä voitti äänimäärin 931— 695 se mielipide, että 22. 4. 1896 tehty päätös kumottiin ja kunta ylläpitää yhteisesti kaikki kansakoulut.

540

541 13. 5. 1899 keskusteltiin sitten siitä, millä ehdolla koulupiiri luovut­

taisi tällävälin valmistuneen »Uuden koulun» kunnalle. Äänestyksen jälkeen päätettiin äänimäärin 246— 183, että kerätään 250 mk eli yhtä paljon kuin Y li- ja Alakylässäkin oli koottu, myös sivukyliitä kansa­

koulua varten. Kunta ottaa suorittaakseen uuden koulun velat ja kor­

vatakseen Yli- ja Alakylän koulupiirille rouva Norrgårdin antaman lah­

joituksen arvon, »jos selville tulee, että lahjoitus sille kuuluu». Koska Uutta koulua oli kohdannut tulipalo, kokous valitsi komitean tekemään piirustukset ja kustannusarvion lisärakennusta varten. Uudelle kou­

lulle ei nyt katsottu olevan syytä valita uutta johtokuntaa. Komitea asetettiin myös tarkistamaan nykyisen koulupiirijaon.11

Tällävälin Ahlström oli perustanut kuntaan toisenkin kansakoulun, nimittäin Haminaholman koulun, jonka rakennus valmistui 1895 ja käsitti yhden luokkahuoneen tilavuudeltaan 49 m2 ja 157 m3.

»Kiitollisuuden osoitukseksi toiminimi Ahlströmiä kohtaan — jonka välittömän hallinnon alla kunnassamme on kaksi ylhäisempää kansa­

koulua, joista toisen, joka jo on ollut vaikuttamassa kolmattakymmentä vuotta luoden tietoa ja valoa pitäjämme lasten mieliin ja sydämiin toiminimen luoja A Ahlström kunnalle lahjoitti ja turvasi rahalahjalla sen tulevaisuuden ja toistakin yksin ylläpitää H a m i n a h o l m a n saa­

rella— päätti kunta vapauttaa toiminimi Ahlströmin koulujen raken­

tamisesta ja kustantamisesta kunnassamme niin kauaksi aikaa kuin yllämainittua kahta koulua toiminimen toimesta edelleen hyvin hoide­

taan, sillä rajoituksella kuitenkin, että ainoastaan ne maat ja laitok­

taan, sillä rajoituksella kuitenkin, että ainoastaan ne maat ja laitok­

In document MERIKARVIAN HISTORIA (sivua 44-59)