Turun–Naantalin edustan merialue kuuluu Saaristomeren sisäsaaristoon, jota leimaavat saaret, salmet ja pienet selät (Kuva 6-1). Merenpohja on pääosin savea ja liejusavea, mutta paikoin esiintyy myös moreenia ja soransekaista savea. Pohjan pinnanmuodot ovat vaihtelevia. Merenpohjan keskisyvyys on 16 metriä. Suurin osa vesialueista kuuluu mataliin rannikkovesiin (<30 m); vain Airiston alueella on tätä syvempää. Jalostamon prosessialueen edustalla sijaitsee Moton matala. Viheriäistenaukolla ja Tupavuoren edustalla maksimisyvyys on 20 metrin luokkaa.
Pitkissä ja kapeissa salmissa veden virtaus on pääasiassa edestakaista liikettä ja vedenvaihto on niissä melko vähäistä. Avoin ja syvä Airiston selkä on alueen huomattavin selkä ja siellä veden virtailut tapahtuvat kesäaikana pääasiallisesti edestakaisena heilahteluna. Veden nettovaihto on pientä. Suurimmillaan se on keväisin ja syksyisin, jolloin vesi ei ole kerrostunut.
Kuva 6-1. Jalostamon läheiset merialueet ja vesipäästöjen purku- ja jäähdytysvedenottopaikat.
Veden lämpötila on talvella pinnassa noin 0°C ja pohjan läheisyydessä noin +4°C.
Kesällä heinä–elokuussa pintalämpötila on keskimäärin 18–19 °C. Elokuussa pintavesi alkaa jäähtyä ja veden pystysuora terminen sekoittuminen voimistua. Airiston Rajakarilla pysyvä jääpeite on 2000-luvulla muodostunut joulukuun alun ja helmikuun loppupuolen välillä ja hävinnyt maalis–huhtikuun aikana. Todellisten jääpäivien pitkäaikainen keskiarvo on 87. Jäätalven pituus vaikuttaa rannikkovesien happitilanteeseen ja jäätalven päättyminen perustuotantokauden alkamisajankohtaan.
Turun edustan merialueella veden pH on tyypillisesti emäksinen; jalostamon läheisestä Kukonpäästä on usein havaittu pH-arvoksi yli 8. Yleisesti ottaen merialueen happitilanne on ollut melko hyvä; hapen kyllästysaste on vaihdellut 80 % molemmin puolin. Syvimmillä (>10m) alueilla happitilanne on kuitenkin ollut ajoittain huono.
Jalostamoalueen läheisen Kukonpään havaintopaikan sekä Viheriäistenaukon happitilanne on ollut kesäisin pääosin tyydyttävä ja talvisin hyvä.
Saaristomeren valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km2, josta Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueiden osuus on lähes 80 prosenttia. Näiden jokien valuma-alueista 40 prosenttia on voimaperäisesti viljeltyä savikkoalueen peltoa. Lisäksi alueelle laskee vesiä muista pienemmistä joista sekä rannikon lähivaluma-alueelta. Aurajoki on alueen suurin joki (keskivirtaama MQ 7,1 m3/s). Jalostamoalueen puhtaat pintavedet virtaavat kahdessa pääojassa Järvenojan kautta Raisionlahteen, osa pintavesistä kulkeutuu suoraan mereen.
Turun ympäristön merialueen tilaa on tarkkailtu vuonna 1985 laaditun ja Turun vesi- ja
Tarkkailuohjelma on vastikään uusittu kokonaan, jotta se vastaisi alueella tapahtuneita muutoksia ja ottaisi huomioon vesipuitedirektiivin vaatimukset. Uusitun ohjelman on hyväksynyt Lounais-Suomen ympäristökeskus päätöksellä nro 20 YLO 2.4.2007.
Yhteistarkkailuun osallistuvat Turun, Raision, Paraisten ja Kaarinan kaupungit, Lemun kunta, Finnfeeds Finland Oy, Neste Oil Oy, Fortum Power and Heat Oy sekä Mobil Oil Oy Ab ja tarkkailun suorittaa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy.
Turun–Naantalin edustan merialueen suurimmat pistekuormittajat ovat Raision, Kaarinan, Turun ja Paraisten yhdyskuntajätevesipuhdistamoiden lisäksi Neste Oil Oyj:n öljynjalostamo, Finnfeeds Finland Oy:n ja Mobil Oil Ab:n teollisuuslaitokset.
Teollisuuden BOD7-, fosfori- ja typpikuormitus ovat laskeneet melko tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Turun edustan suurimpien pistekuormittajien aiheuttamista päästöistä Neste Oilin osuus on viime vuosina ollut typpi- ja fosforikuormituksesta noin 1–2 prosentin välillä ja BOD7ATU:n osalta noin 5 prosenttia. Lähes kaikki pistemäinen öljykuormitus on peräisin Naantalin jalostamolta. Tulevaisuudessa Raision jätevedenpuhdistamo tullaan lakkauttamaan, mikä vähentää jätevesikuormitusta Raisionlahden–Kukonpään alueella.
Turun merialueen tilassa näkyy Saaristomeren yleinen rehevöitymiskehitys. Pitkällä aikavälillä (viim. 30 vuotta) kokonaistyppipitoisuudet ovat Viheriäistenaukolla olleet loppukesällä tuotantokerroksessa 300–800 µg/l luokkaa ja pohjassa noin 240–500 µg/l;
talvisin pohjan lähellä 360–860 µg/l. Raisionlahdella kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet tätä korkeampia: kesällä tuotantokerroksessa 420–1800 µg/l ja pohjan lähellä 1990-luvun alkupuolelta lähtien 430–650 µg/l; talvisin pohjan läheisyydessä pitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 430–1300 µg/l. Viime vuosina on Kukonpäässä tavattu joillakin havaintokerroilla korkeita kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuuksia (>1 000 µg/l).
Vesistö on kokonaistyppipitoisuuden perusteella rehevä, kun pitoisuus on 600–1500 µg/l.
Kokonaisfosforipitoisuudet Viheriäistenaukolla ovat pitkällä aikavälillä olleet tuotantokerroksessa loppukesällä keskimäärin 35 µg/l ja pohjan läheisyydessä loppukesällä ja talvella 15–60 µg/l. Raisionlahdella fosforipitoisuudet ovat nousseet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Loppukesällä tuotantokerroksen kokonaisfosforipitoisuudet ovat 2000-luvun alussa olleet keskimäärin 98 µg/l. Touko–
syyskuussa 2005–2006 fosfaattifosforipitoisuudet ovat Viheriäistenaukolla vaihdelleet
<2–10 µg/l. Talvikaudella (loka- ja maaliskuu) fosfaattifosforipitoisuudet ovat Viheriäistenaukolla vaihdelleet välillä 12–43 µg/l ja Kukonpäässä 4–80 µg/. Vesistö on kokonaisfosforipitoisuuden perusteella rehevä, kun pitoisuus on 25–100 µg/l.
Merenkurkun eteläpuoliset rannikkoseudut ovat jokisuiden ulkopuolella kesäisen kasvukauden aikaan pääosin typpirajoitteisia (mm. Pietiläinen ym. 2004).
Vesistötarkkailun 2005–2006 tulosten perusteella Kukonpään ja Viheriäistenaukon alueella perustuotanto on kuitenkin kokonaisravinnesuhteiden mukaan yhteisrajoitteista, ja minimiravinne saattaa vaihdella kasvukauden edetessä.
Merialue on ravinnepitoisuuksien perusteella rehevöitynyt. Muun muassa klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin perustuvan yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan merialueen tila on vuosina 2004–2007 ollut jalostamon edustalla Viheriäistenaukolla
Suurin osa Turun–Naantalin edustan merialueen kuormituksesta on peräisin hajakuormituksesta. Viljeltyjen savimaiden halki laskevat joet heikentävät merkittävästi meriveden laatua. Aurajoen valuma-alueelta mereen kulkeutuu fosforia 40–180 t/v ja typpeä 600–2 100 t/v. Lisäksi muista joista ja rannikon lähivaluma-alueelta tulee lähes yhtä paljon kuormitusta. Jätevesien fosforikuormitus on hajakuormitusta selvästi pienempi. Jätevesien aiheuttaman typpikuormituksen osuus on nykyisin noin kolmannes merialueelle tulevasta kokonaistyppikuormituksesta. Lisäksi merialueelle tulee ilmaperäistä ravinnekuormitusta.
Tupavuoren ja Viheriäistenaukon seurantapisteistä on säännöllisesti havaittu öljyjäämiä.
Syksyn 2007 tarkkailututkimuksen mukaan öljyt tai fenolit eivät kuitenkaan lianneet vettä. Tällöin kaikki fenolipitoisuudet olivat alle määritysrajan ja öljyn määritysraja (<0,1 mg/l) ylittyi vain hieman Pansion edustan pintanäytteessä, Viheriäistenaukon pohjassa ja Naantalinsalmen pinta- ja pohjanäytteissä. Jalostamolta pääsi öljyä mereen joulukuussa 2001, jolloin päästö likasi rantoja erityisesti Ruissalon luoteisosassa.
Pohjaeläintutkimuksen (2005) mukaan Raisionlahdessa Raision jätevedenpuhdistamon jätevesien purkupaikalla pohja oli sulfidiliejua viitaten hapettomuuteen.
Tupavuorenaukon näytteessä havaittiin öljyä. Raisionlahden jätevesien purkupaikkaa lukuun ottamatta pohjan pinnassa oli vähintäänkin ohut, hapekkaan ruskea kerros.
Naantalinaukon ja -salmen alueella pohjan tila vaihteli puolilikaantuneesta likaantuneeseen vastaten suurin piirtein vuoden 2000 tilaa. Tupavuorenaukolla ja Viheriäistenaukolla pohjan tila vaihteli puoliterveestä likaantuneeseen ja Raisionlahdessa puoliterveestä erittäin likaantuneeseen. Merkittäviä muutoksia Turun merialueen pohjien tilassa ei ollut tapahtunut vuosina 2000 ja 2005 välillä. Heikennystä tapahtui eniten Tupavuoren edustalla ja Viheriäistenaukolla; Airiston alueella pohjien tila sen sijaan koheni hieman. Raisionlahden suualueen tila parani. Viimeisimpien tutkimusten mukaan alueen pohjaeläinlajisto on monipuolistunut. Pohjaeläinten kokonaisyksilötiheydet olivat suurimmillaan Airistolla ja sen reuna-alueilla sekä Viheriäistenaukolla; pienimmillään Raisionlahden jätevesien purkupaikalla (Turun merialueen pohjaeläintutkimus 2005).
Turun–Naantalin edustan merialueen käyttö vesiliikenteeseen ja virkistykseen on runsasta. Useita alueen väyliä käytetään vilkkaaseen rahti- ja vesiliikenteeseen sekä veneilyyn. Rannoilla on kesämökkejä, virkistysalueita, luonnonsuojelualueita, asutusta ja teollisuusalueita, jotka kaikki käyttävät vesialuetta.
Jalostamon jätevedet ja päästöt vesiin
Jalostamon jätevesilaitos koostuu jätevedenpuhdistamosta ja lietteiden käsittelystä.
Jalostamon jätevesijärjestelmään kuuluvat jätevesien keräily, öljynerotusaltaat, kemiallinen ja biologinen käsittely, hapetusallas sekä lietteen käsittely.
Jätevedenpuhdistamolla käsitellään muun muassa öljyisiä viemärivesiä, raakaöljyn suolanpoiston jätevesiä, pesuvesiä ja tiettyjen alueiden sadevesiä. Puhdistamolla on sarjassa kolme vaihetta: mekaaninen (öljynerotus), kemiallinen ja biologinen.
Jätevesien keräilyn periaatteena on pitää likaantumattomat ja likaantuvat vedet erillään.
Öljyiset ja likaantuvat vedet kerätään erilliseen viemärijärjestelmään, josta ne johdetaan öljynerotusaltaille ja sieltä puhdistamoon. Osa prosessijätevesistä esikäsitellään ennen
jalostusprosesseissa syntyneitä ongelmallisia yhdisteitä, erityisesti rikkivetyä ja ammoniakkia. Saniteettivedet johdetaan saniteettivesijärjestelmän kautta jätevedenpuhdistamon biologiseen vaiheeseen, johon tuodaan myös sataman umpitankin saniteettivedet ja vierasmajan pienpuhdistamon sakokaivolietteet. Pintavedet niin sanotuilta puhtailta asfalttialueilta johdetaan hapetusaltaan kautta mereen. Puhtaita vesiä johdetaan myös suoraan laskuojiin. Näihin vesiin kuuluvat puhtailta alueilta, lähinnä metsäisestä maastosta tuleva valunta, entisten öljypeltojen suotovedet sekä puhtaiksi todetut vallitilojen vedet uusituista vallitiloista.
Jalostamolla on kaksi vesien purkukohtaa, jotka johtavat mereen. Hapetusaltaasta purkukohdasta 1 puretaan jätevesilaitokselta johdettavat vedet ja merivesipumppaamon luona sijaitsevasta purkukohdasta 3 johdetaan jäähdytysvedet. Purkukohdasta 1 puretaan mereen myös suoraan hapetusaltaaseen johdettavat pintavedet puhtailta päällystetyiltä alueilta sekä syöttöveden valmistuksen suolanpoiston pesukemikaalit ja huuhteluvedet.
Jätevedet sisältävät pieninä pitoisuuksina lukuisia epäpuhtauksia, kuten öljyä, rikkivetyä ja sulfideja, merkaptaaneja, ammoniakkia ja fenoleja sekä tuotannon apuaineita peräisin olevia aineita, kuten fosforiyhdisteitä. Jätevesilaitokselta mereen purettavien jätevesien laatua tarkkaillaan hapetusaltaan purkuputkessa (purkukohta 1) olevasta kaivosta kaksi kertaa viikossa otettavin näyttein. Lämpötila, pH, sähkönjohtavuus, fenolit, fosfori, kokonaistyppi, BOD7 ja kiintoaine analysoidaan kerran viikossa, öljypitoisuus kaksi kertaa viikossa ja CODCr kerran kuukaudessa. Jätevesikuormitus määritetään purkupaikasta otettujen näytteiden analyysitulosten ja virtaaman perusteella.
Jäähdytysvesien lämpötilaa ja määrää seurataan jatkuvatoimisella mittauksella, jonka tiedot tallentuvat prosessitietokoneelle lämpökuorman laskentaa varten.
Naantalin jalostamon viimeaikaisia päästömääriä mereen on esitetty Taulukko 6-1 ja päästörajoja Taulukko 6-2. Jätevesikuormitus syntyy pääasiassa tislaus- ja krakkausyksikössä. Niiden prosessijätevedet esikäsitellään hapanvesiyksikössä ennen jätevesilaitokselle johtamista. Maaperään, jätevesijärjestelmään tai suoraan vesistöön pääsevästä vuodosta voi aiheutua poikkeuksellinen vesistöön kohdistuva päästö.
Taulukko 6-1. Neste Oil Oy:n Naantalin jalostamon jätevesien kokonaispäästöt mereen vuosina 2003–2006
Taulukko 6-2. Neste Oil Oy:n Naantalin jalostamon jätevesien päästörajat mereen (ympäristölupapäätös 2007)
Parametri Kuukausikeskiarvo
Öljy, kg/d 7
Fenoli, kg/d 1
Kok. P, kg/d 2,5
Kok. N, kg/d 70
BOD7ATU, kg/d 100
Öljytuotteiden valmistuksessa joudutaan käyttämään runsaasti lämpöenergiaa.
Huolimatta lämmön talteenotosta myös jäähdytyksen tarve on suuri. Jalostamolla on käytössä merivesijäähdytysjärjestelmä, joka perustuu epäsuoraan jäähdytykseen. Siinä prosessien jätelämpöä siirretään suljettuun kiertovesijärjestelmään, jota jäähdytetään merivedellä lämmönvaihtimen välityksellä. Jalostamo käyttää jäähdytysvesiä enimmillään noin 110 000 m3 vuorokaudessa. Jäähdytysvesi otetaan noin 740 metrin päästä rannasta etelään kolmella, halkaisijaltaan 1 000 mm muoviputkella. Nykyisessä vedenotossa ei ole ollut merkittäviä ongelmia kalojen kanssa. Imusihtiin kerääntyy jonkin verran levää, mutta kaloja ei juurikaan ole putkeen kulkeutunut.
Lämmennyt jäähdytysvesi lasketaan takaisin mereen meriveden pumppausaseman luona. Jäähdytysveden lämpötila vaihtelee mereen palautettaessa vuodenajan mukaan välillä 15–30°C lämpötilaeron ollessa 10–15°C. Vuonna 2004 lämpöpäästö oli yhteensä 1 662 TJ. Jäähdytyksestä ei aiheudu muuta kuin lämpökuormitusta vesistöön.
Jäähdytysveden purkamisen on todettu heikentäneen jäätilannetta purkupaikan läheisyydessä.
Ympäristöluvan 2007 mukaan jalostamon jäähdytysvesiä saa johtaa enintään 120 000 m3/d vuosikeskiarvona laskettuna. Mereen johdettava lämpöpäästö saa olla enintään 2 100 TJ/v, eikä jäähdytysveden lämpötila saa kuukausikeskiarvona ylittää +28°C ja se saa kuukausikeskiarvona olla enintään 15°C otettavan veden lämpötilaa korkeampi.
6.3.2 Vaikutukset Hankevaihtoehto:
Päästöt vesiin
Typpipäästö kasvaa noin 2½-kertaiseksi nykyiseen päästömäärään verrattuna (v. 2003–
2006 ka. 10 475 kg/v). Laajennushankkeen myötä kokonaistyppipäästöt tulevat olemaan 27 000 kg/v ennustetun jätevesien virtaaman (max. n. 1 800 000 m3/v) ja keskimääräisen kokonaistyppipitoisuuden (15,0 mg/l) perusteella arvioituna.
Laajennushankkeen myötä mereen laskettavan jäteveden kokonaistyppipitoisuudet ovat arviolta: keskiarvo 15,0 mg/l; minimi 1,0 mg/l; maksimi 45,0 mg/l. Typpikuormitus lisääntyy, koska jätevesilaitoksella ei ole typenpoistoa. Typen laskennalliseksi päivittäiseksi kuormaksi tulee noin 74 kg, joka ylittää nykyisen lupaehdon rajan (70
kg/d kuukausikeskiarvosta laskettuna). Muiden ainepäästöjen määrä, fosfori mukaan lukien, ei prosessisuunnittelijoiden arvioiden mukaan kasva.
Ravinnekuormitus aiheuttaa vesistöissä rehevyyttä, josta seuraa muun muassa leväkasvuston runsastumista, hapenkulutuksen kasvua sekä lajiston köyhtymistä.
Saaristomeren rannikkoseudut ovat jokisuiden ulkopuolella kesäisen kasvukauden aikaan pääosin typpirajoitteisia, mikä korostaa typpipäästöjen merkittävyyttä rehevyyden aiheuttajana. Toisaalta Kukonpään ja Viheriäistenaukon alueella perustuotanto vaikuttaisi yhteisrajoitteiselta, joten fosforin saatavuus kullakin hetkellä säätelee typpipäästöjen vaikutusta alueella. Turun edustan merialueilla veden vaihtuvuus on hidasta ja veden virtailut tapahtuvat pääasiassa edestakaisena liikkeenä, mikä heikentää päästöjen sekoittumista ja laimenemista. Jalostamon typpipäästöt ovat pääosin leville käyttökelpoisessa ammoniummuodossa. Ammonium aiheuttaa vesistössä myös välitöntä hapen kulumista.
Turun merialueet ovat rehevöityneitä ja jalostamoa ympäröivien vesialueiden tila on viime vuosina vaihdellut tyydyttävästä välttävään ja huonoon. Happitilanne jalostamon läheisillä alueilla on kuitenkin ollut melko hyvä. Hajakuormitus on Turun rannikkoseudun pahin rehevöittäjä; vesistötarkkailujen mukaan jätevesipäästöjen vaikutusta on ollut vaikea erottaa alueen yleisestä rehevöitymiskehityksestä.
Pistemäisten jätevesikuormittajien osuus typpipäästöistä (n. 30 %) on merkittävä, mutta hankkeen myötä jalostamon typpikuormitus olisi noin 4,5 prosenttia Turun–Naantalin merialueen pistekuormittajien vuosien 2003–2006 keskimääräisestä kokonaistyppikuormituksesta. Hankkeesta aiheutuva typpipäästöjen kasvu on pientä suhteessa alueelle tulevaan kokonaiskuormitukseen, eikä sen vaikutus vesistöihin liene merkittävä. Typpikuormituksen vaikutus jäänee paikalliseksi ja vaikutusta säätelee myös fosforin saatavuus.
Lämpökuormitus kasvaa noin kaksinkertaiseksi verrattuna nykypäästöihin.
Lämpöpäästö 3623 TJ/v ylittää nykyiset lupaehdot noin 73 prosentilla. Jäähdytysvesiä johdetaan mereen enintään noin 400 000 m3/vrk, mikä ylittää nykyiset lupaehdot (120 000 m3/vrk vuosikeskiarvona). Purettavan veden lämpötila on maksimissaan arviolta +27°C, eikä se ylitä ympäristölupapäätöksen (2007) mukaista lämpötilan kuukausikeskiarvoa +28°C. Purettavan veden lämpötila on noin 10°C vastaanottavan vesistön lämpötilaa korkeampi, mikä myös täyttää nykyisen lupaehdon (kuukausikeskiarvona enintään 15°C). Vesi on sisään tullessaan noin 0–17°C ja purettaessa noin 10–27°C.
Yleisesti ottaen lämpökuormitus nostaa veden lämpötilaa nopeuttaen biologisia toimintoja ja pidentää kasvukautta. Perustuotanto voi lisääntyä (mikäli ravinteita on riittävästi saatavilla), hajotustoiminta kiihtyy ja hapenkulutus sekä sedimentaatio lisääntyvät. Kasviplanktonin määrä voi lisääntyä ja lajikoostumus muuttua. Huomattava lämpötilan nousu voi aiheuttaa muutoksia leviin, pohjaeläimiin ja kasvillisuuteen.
Vesieliöstön kannalta haitallisimpia ovat suuret ja nopeat muutokset. Pintaan purettavat jäähdytysvedet saattavat myös voimistaa kesäaikaista lämpötilakerrostuneisuutta.
Merenlahdissa, joihin puretaan suuria määriä esimerkiksi ydinvoimaloiden jäähdytysvettä, on todettu ekologisia muutoksia. Esimerkiksi Olkiluodon yksiköiden
plankton- ja muun levätuotannon sekä vesi- ja rantakasvillisuuden runsastumista.
Pohjaeläimistössä on esiintynyt epävakaisuutta ja rehevyydestä hyötyvien lajien ajoittaista runsastumista. Todetut muutokset ovat yleensä olleet melko vähäisiä ja paikallisia ja rajoittuneet alueille, joilla veden lämpötila on jatkuvasti 1°C asteen ympäristöään korkeampi. Tyypillisesti lämpötilat kohoavat jäähdytysvesien purkupaikkojen aivan välittömässä läheisyydessä, mutta tasaantuvat melko nopeasti etäisyyden kasvaessa, kun vesimassat sekoittuvat ja lisäksi lämpöä siirtyy veden pinnasta ilmaan. Kulloisetkin sää- ja virtausolot vaikuttavat lämpövaikutusalueen laajuuteen. Olkiluodon ydinvoimalan jäähdytysvesien vaikutuksesta meriveden lämpötilan lievää nousua on ollut havaittavissa 2–3 kilometrin etäisyydellä purkukohdasta.
Esimerkiksi Raahen terästehtaan aiheuttaman lämpökuorman ei ole havaittu vaikuttaneen veden laatuun tai vesistön biologiseen tilaan Raahen edustalla. Raahen terästehtaan aiheuttama lämpökuormitus on jonkin verran Naantalin jalostamon laajennushankkeen aiheuttamaa kuormitusta suurempi.
Fortum Power and Heat Oy:n Naantalin voimalaitos sijaitsee Neste Oilin jalostamoalueen luoteispuolella. Naantalin voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutusta purkualueen veden lämpötilaan on selvitetty 1970-luvun loppupuolella. Tutkimuksissa todettiin puretun jäähdytysveden sekoittuvan nopeasti meriveteen ja päästön vaikutuksen veden lämpötilaan olleen enintään muutama asteen kymmenys. Vaikutus ulottui avovesikautena enintään 200 metrin etäisyydelle purkukohdasta. Voimalaitoksen sataman laivaliikenne tehostaa veden sekoittumista. Jäähdytysveden purkamisesta ei ole aiheutunut sumuhaittoja, eikä jäähdytysveden johtamisella ole ollut haitallisia vaikutuksia jäällä kulkuun. Voimalaitoksen lämpöpäästöt ovat samaa suuruusluokkaa Naantalin jalostamon kanssa.
Jalostamohankkeen myötä jäähdytysveden purkupaikan läheisyydessä jäätilanne muuttunee hieman ja talvisin saattaa ajoittain esiintyä paikallisesti sumua. Talven sääolosuhteista riippuen purkupaikka pysyy jäättömänä ja sen läheisillä alueilla heikon jään alue kasvaa. Talvella jääpeitteen puuttuminen edistää hapen liukenemista veteen.
Jäähdytysvettä otetaan 20 metrin syvyydestä, jolloin pohjanläheisiä, tyypillisesti ravinteikkaita ja pintavettä suolaisempia vesiä siirtyy jalostamon rannan pintavesiin.
Mahdollinen öljyvuoto
Öljyvuodon todennäköisyys mereen kasvaa jonkin verran. Mahdollisen öljyvuodon aiheuttama haitta riippuu vuodon suuruudesta. Öljyvuoto saattaa huonontaa vesistön happitilannetta, vahingoittaa vesieliöstöä, liata lintuja ja rantoja sekä heikentää vesistön virkistyskäyttöarvoja. Öljyn huolellisella kuljetuksella, käsittelyllä ja varastoinnilla voidaan ehkäistä ympäristövahinkoja.
Ilmakuormitus
Rikkidioksidi- ja typpioksidipäästöt ilmaan aiheuttavat vesistöissä happamoitumista sekä typen oksidit myös rehevöitymistä. Rikkidioksidipäästöt noin 1½-kertaistuvat ja typpioksidipäästöt noin 3½-kertaistuvat hankkeen myötä. Liikenne ja energiantuotanto ovat ilmanlaadun tarkkailututkimuksien mukaan Turun seudun merkittävimmät
rikkidioksidin ja typen oksidien päästölähteet, ja hankkeen aiheuttama lisäkuorma on kokonaisuuteen nähden verrattain vähäinen. Lisäksi ilmapäästöt kulkeutuvat leviämismallin mukaan pääasiassa poispäin merialueilta kohti pohjoista ja koillista alueille, joilla ei ole merkittäviä vesistöjä. Typpeä kulkeutuu Lounais-Suomen vesistöihin ennen kaikkea maatalouden hajakuormituksesta ja rikki- ja typpikuormitusta tulee alueelle myös ilmaperäisenä kaukokulkeumana. Näistä syistä hankkeen aiheuttama ilman kautta tulevan kuormituksen vesistövaikutus arvioidaan merkitykseltään vähäiseksi.
Ruoppaukset ja Kukonpäänlahden eriyttäminen
Kukonpäänlahti muuttuu pengertämisen seurauksena makeanvedenaltaaksi. Allasta ruopataan n. 10 000 m3 arviolta 75 000 m3 tilavuuteen. Aluetta ruopataan pumppaamon edustalta ja länsiosasta pääosin -3 metrin syvyyteen, muutoin allas jää nykyiseen syvyyteen. Altaan ruopattavan osan sedimentissä ei ole todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, ja massat ovat mereen läjityskelpoisia kasviosien poiston jälkeen.
Kasvinosat läjitetään maalle altaan koillispuolelle.
Rakennettavan laiturirampin eteen ruopataan viiden metrin väylä. Ruopattavat massat siirretään Naantalin kaupungin Moton meriläjitysalueelle. Ruopattavien massojen määrä n. 35 000 m3. Väylän ympäristössä veden syvyys on noin 1,6–8,4 metriä. Ruopattava sedimentti on pääosin savea, paikoin savista silttiä, ja kolmessa tutkimuspisteessä kuudesta on todettu lievästi kohonneita kromi-, arseeni- ja sinkkipitoisuuksia. Näiden hyvin lievästi läjityskelpoisuustason 1 ylittävien massojen meriläjityskelpoisuus arvioidaan tapauskohtaisesti, muutoin suunnitelmissa on läjittää ruoppausmassat mereen. Lisäksi uuden jäähdytysvesiputken sijoittamista varten on tehtävä paikallista ruoppausta. Mikäli meriläjitysalueiden kapasiteetti on täynnä, selvitetään maaläjitysmahdollisuudet jalostamon alueella. Ruoppaus suoritetaan pääosin uivalla kalustolla. Meriläjitysvaihtoehdossa ruoppausmassat kuljetetaan todennäköisesti proomuilla läjitysalueelle.
Ruoppaustöiden seurauksena pohjasedimenttiä sekoittuu veteen aiheuttaen kiintoainepitoisuuden nousua ja veden samentumista. Samentuminen on paikallista ja vesi kirkastuu pian ruoppaustöiden päätyttyä. Ruoppaustoimien vesistövaikutukset riippuvat olennaisesti ruoppausajankohdasta ja vallitsevista sääolosuhteista (tuulet, meriveden korkeusvaihtelut). Vesikasvillisuuden ja pohjaeläimistön kannalta haitallisin aika on kesällä, kun kasvien elinkierto on herkimmillään ja tuulen aiheuttama veden sekoittuminen heikoimmillaan. Ruoppauksen yhteydessä mahdollisesti vesistöön vapautuvilla ravinteilla on rehevöittävä vaikutus, joka ei kuitenkaan todennäköisesti ole merkittävä Turun merialueelle tulevan kokonaiskuormituksen huomioon ottaen.
Ruoppauksissa saattaa vapautua sedimentin sisältämiä haitallisia aineita, mutta joidenkin arvioiden mukaan vain noin 5–10 prosenttia haitallisista aineista vapautuu ympäristöön ruoppausten yhteydessä (Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje 2004).
Tietyissä sedimenttinäytepisteissä havaittujen haitta-aineiden pitoisuusnousut olivat hyvin lieviä ja haitta-aineet sitoutuvat tehokkaasti savipitoiseen sedimenttiin. Lisäksi Kukonpäänlahden alueella pH on korkea, mikä heikentää raskasmetallien liukenemista veteen. Täten ruoppaustöistä ei arvioida vapautuvan merkittäviä määriä haitallisia
Ruoppaukset voivat väliaikaisesti häiritä vesistön käyttöä muun muassa samentamalla vettä ja aiheuttamalla melua.
Muut vesistövaikutukset
Laajennushankkeeseen liittyvät alueet viemäröidään varsinaisen jalostamon alueella.
Ulkoalueilla kenttiä ja muita vastaavia alueita ei viemäröidä mahdollisia parakki- ja asuinalueita lukuun ottamatta.
Rakentamisaikainen maanmuokkaus altistaa maan eroosiolle, mikä lisää pintavalunnan mukana vesistöihin kulkeutuvan kiintoaineen määrää väliaikaisesti. Koska kyse on suhteellisen pienistä ja tasaisista alueista sekä vesistöistä, joissa jo ennestään esiintyy samentumia ja korkeita kiintoainepitoisuuksia, ei kulkeutuvan kiintoainemäärän ja sen aiheuttamien vesistövaikutusten arvioida olevan merkittäviä. Lisäksi rantaan jätettävä suojavyöhyke ehkäisee kiintoaineen kulkeutumista vesistöön.
Jäähdytysvedenotto kasvaa noin 110 000 m3:stä vuorokaudessa enintään noin 400 000 m3/vrk. Normaalitoiminnassa kulutus on hankkeen myötä 350 000 m3/vrk.
Jäähdytysveden ottamisen ei nykyisin ole todettu vaikuttavan meriveden virtauksiin eikä merialueen käyttöön. Sen perusteella arvioituna jäähdytysveden oton ei arvioida edelleenkään todennäköisesti vaikuttavan haitallisesti vesistöön, vaikka ottomäärät kasvavat.
Jäähdytysveden lisäksi prosessiveden tarve kasvaa, minkä vuoksi tarvitaan mahdollisesti uusi vesijohto.
Normaalitoiminnan aiheuttamat vesistövaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja paikallisiksi suhteessa alueen nykytilaan. Hankkeen ei arvioida aiheuttavan merkittävää pysyvää haittaa vesistöille, vesieliöille tai vesistöjen käytölle mahdollista vakavaa öljyvuotoa lukuun ottamatta.
0-vaihtoehto: Neste Oilin aiheuttamat jätevesi- ja lämpöpäästöt vesiin vastaavat nykytilaa. Poikkeustilanteessa tapahtuva öljyvuoto saattaa aiheuttaa haittaa vesistölle ja sen virkistyskäytölle. Satamalaiturin kunnostus aiheuttaa paikallista väliaikaista samentumaa.
6.3.3 Haitallisten vaikutusten lieventäminen
Öljyvuodon leviämistä ja sen myötä maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantumista ehkäistään vastaavilla suojarakenteilla (esim. savivallit) kuin mitä jalostamolla jo tällä hetkellä on käytössä. Pohjaveden laadun tarkkailun lisäksi pintavesien tarkkailua jatketaan, jotta mahdollinen luonnonvesien likaantuminen ja likaantumisen leviäminen kävisi ilmi.
Öljyntorjuntakaluston määrä mitoitetaan vastaamaan lisääntyviä kuljetusmääriä.
Ruoppaustöiden ympäristövaikutuksia voidaan lieventää ajoittamalla työt kalojen kutukauden ulkopuolelle. Ruoppaus pyritään suorittamaan siten, että sedimentit
sekoittuisivat veteen mahdollisimman vähän ja niin, ettei pohjasedimenttejä tarpeettomasti liikutella.
Jalostamon jätevesien käsittelylaitoksella otetaan osalle jätevesivirrasta mahdollisesti käyttöön uusi membraanitekniikka. Tällöin jätevettä ei tältä osin juuri muodostuisi, koska kaikki vesi puhdistettaisiin ja ainoastaan mahdollisesti yli jäänyt puhdas vesi johdettaisiin mereen. Epäpuhtaudet kertyisivät lietteeseen, joka vietäisiin, kuten jätevesilaitoksen lietteet nykyisinkin, asianmukaiseen käsittelylaitokseen.
Mikäli membraanitekniikka otetaan käyttöön, vedenkulutus ei hankkeen myötä oleellisesti lisäänny nykyisestä, koska jalostamoalueen jo käytetyt vedet kierrätetään uudelleen prosessivedeksi. Tällöin ei myöskään tarvita uutta vesijohtoa.
6.4 Kalasto ja kalastus