Haastateltavat kokivat pätkätöiden yleistyvän jatkuvasti ja pätkätyö nähtiin normaaliksi osaksi tämän päivän työelämää. Usein kuitenkin pätkätyön katsottiin kuuluvan työuralle siirtymisen vaiheeseen ja nuoruuteen.
Se [pätkätyö]on työ siinä missä muutkin - - - Niin. Jotenkin ajattelee, että tässä elämän tilanteessa se tuntuu ihan normaalilta olla pätkätöissä.
Haastateltavat olivat sitä mieltä, että: ”No… epävarmuus liittyy pätkätöihin”. Tätä tulosta tukevat myös monet muut tutkimukset (Esim. Sutela ym. 2001, Kakkonen &
Parviainen 2006). Epävarmuus yhdistettiin toisaalta omiin kokemuksiin epävarmuudesta, mutta toisaalta käsiteltiin myös työmarkkinoita yleisemmin. Esille tuotiin, että vakituinenkaan työ ei välttämättä ole varmaa.
Ja tota niin niin tavallaan niinku yritysmaailmakin. Niin ne yritykset menee nurin... Että täällä kuitenkin niinku tavallaan – jos miettii, että mitä.. mihin työnantajat tai mitkä sua kiinnostaa. Niin tää jollain tavalla on turvallinen ett tää on niin iso talo ja sit sä tunnet ihmisiä. Ihmiset puhuu ja suosittelee. Ett tää on todennäköisempi kuin et se ett mä lähtisin nyt jonnekin rekrytointifirmaan, joka voi mennä kolmen vuoden päästä konkurssiin.
Yksilötasolla työelämän epävarmuuden katsottiin aiheuttavan stressiä, huolta ja ylikuormittumista. Epävarmuuden katsottiin myös vaikeuttavan suunnitelmien tekemistä.
Pätkätyö on sitä, että sä et voi tietää mistään mitään. Pitää vaan mennä muitten ehdoilla ja sovittaa oma oleminen siihen.
Suunnitelmien tekeminen on vaikeaa, koska ei voi tietää, missä on työsuhteen jälkeen.
Se on… tää on ollut mulle vaikeaa olla pätkätyöläinen koko ajan.
Vaikka aiemmin todettiin, että pätkätyö koetaan yleisyytensä takia jo lähes normaaliksi työn teon muodoksi, voidaan kuitenkin havaita, että pätkätyö aiheuttaa rajoitteita oman osaamisen rakentamiselle. Kun täytyy mennä muiden suunnitelmien mukaan, miten on mahdollista rakentaa osaamisen paloista järkevä kokonaisuus? Stressi, huoli ja kuormittuneisuus eivät ainakaan auta tätä rakentamisprosessia. Epävarmuus ja pätkätyön kokeminen negatiivisena tai positiivisena olivat kuitenkin yhteydessä ikään.
Ett ei mua oikestaan niinku pätkittäisyyskään ihan hirveesti tässä tässä vaiheessa elämää vielä haittaa haittaa. Tai semmonen epävarmuuskaan.
Ja silleen kun rupee miettimään, niin kyllä se vähän niinku ahistaa, kun ei oo sitä varmaa. Mut ei sitä nyt vielä jaksa miettiä.
No, pätkätyö on yleisesti ja mulle ainakin se on epävarmuutta ja sen on tota niin ni alempiarvoista kun tämmönen niinku virkatyö… Mulle se ei oo vapautta eikä niinku semmosta ollu koskaan. …mutta tota niin ni nykyisin mä ymmärrän, että monet haluaa tehdä pätkätyötä ja katella monenlaisia paikkoja. Et niinku ainakin näin kun tulee ikää ja sitten sulla on niinku velvoitteita ja velkoja ja velvotteita (naurua). Ja niinku eivät halua pysyä samalla paikkakunnalla niin ni. Sillon se on niinku.
Suhtautuminen pätkätyöläisyyteen ja epävarmuuteen on moninaista ja se saattaa muuttua iän ja velvoitteiden lisääntyessä. Tätä tukee myös Sutelan (2006) tutkimus, jonka mukaan määräaikaisen työsuhteen haluttavuus karisee naisilla 25 vuoteen mennessä ja miehillä 35 vuoteen mennessä. Ikä saattaa olla merkittävä myös siksi, että pitkittyessään pätkätyöt voivat käydä yhä raskaammaksi. Tosin tämä tutkimus osoittaa, että poikkeuksia Sutelan esittämään ikähaarukkaan löytyy.
Pätkätöissä voidaan sinnitellä työn sisällön vuoksi. Työstään pitäminen voi auttaa sietämään epävarmuutta.
Että mun pelastus on ollu varmaan se, et mä oon saanu olla tossa niinku [oman tieteenalan] kehittämisessä. Ja sitten mä en oo niinku antanu omasta mielestäni periks siinä pätkätyöläisyydessäkään. Niinku mä oisin lopettanut kehittämistyön taikka luopunut siitä että mutta.. jos jos ois ollu
vaan niinku ilman tätä intohimoa niin ni se ois ollu musta kyllä vielä jotenkin niinku ahistavampi ja rasittavampi. Mutta oommä kyllä kieltämättä katkera yliopistolle siitä pätkätyöläisyydestä tai siitä, että mä en koskaan saanut sitä. Että se vaan aina toistu ja toistu ja toistu se pätkätyöläisyys että että tota niin ni. Sillä tavalla siitä on jäänyt mulla hampaankoloon kyllä yliopistolle työnantajana. [---] Mulle sillä on negatiivinen kaiku kyllä tällä pätkätyöläisyydellä. Ja sitten nimenomaan se, että se on niinku jollakin tavalla. Et se vois vielä motivaation kyllä että siinä vois niinku helposti antautua, jos ei tykkää siitä työstä.
No kyllä me varmaan kaikki oltiin katkeria siitä, että… Todella oltiin katkeria siitä, että. Se oli unelman täyttymys ja sitä myöten että se tuli. Ja sitten me oltiin niinku huojentuneita, että. Mutta että silti, sitten tota se, et se oli niin vaikeeta se alku. Ja että se yhteisö hajos, koska osa sitten ei saanut sitä assistenttuuriakaan. Muutama vaan. Niin kyllä, kyllä se oli katkera… katkera vaihe. Mutta tuota niin ni kuten sanoin, niin ei se lopettanut sitä mun kouluttautumista silti. Et sillon mä juuri sillon läksin auskultoimaan ja sitten. Ja läksin sitten niinku tekemään sitä työohjaajakoulutusta ja niinku tavallaan hakemaan muualta sitten sitä työtä siihen tyydytykseen.
6 OSAAMISEN RAKENTAMINEN PÄTKÄTÖISSÄ
Aikaisempien tutkimustulosten mukaan pätkätyön vaikutukset osaamisen kehittymiselle ovat olleet ristiriitaisia. Kun toisaalta työantaja ei välttämättä tue pätkätyöläisen osaamisen rakentamista, voi toisaalta oma-aloitteinen itsensä kehittäminen taata työsuhdeturvan (Leinikki 2009, 165). Työnantajan tarjoaman joustavuuden ja epävarmuuden kontekstissa oma-aloitteinen kehittyminen voi olla vaikeaa ja raskasta.
Tässä luvussa tarkastellaankin sitä, millaiseksi pätkätyöläinen kokee osaamisensa rakentamisen mahdollisuudet.