Tutkimus perustuu positiivisen psykologian viitekehykseen tavoitteenaan selvittää perus-terveydenhuollon työntekijöiden hyvinvointia sekä heidän kokemaansa työn hallintaa ja vaikutusmahdollisuuksia työhönsä. Tutkielma perustuu Elinvoimaa organisaatioon- ke-hittämishankkeeseen sähköisellä Webrobol-kyselyllä vapaaehtoisilta vastaajilta saatuun aineistoon ja kohdistuu perusterveydenhuollossa työskentelevien työntekijöiden koke-muksiin.
Tutkimusaihe on hyvin ajankohtainen, jonka arvon ja merkityksen jokainen perustervey-denhuollossa asioinut tunnistaa: Onhan hyvinvoiva työntekijä kuin elävä käyntikortti asi-akkaan yhdessä merkityksellisimmistä tilanteista, joka koskee hänen terveydentilaansa.
Perusterveydenhuollon työntekijöiden havaitaan kokevan enemmän työkykyä ja fyysistä kuormitusta kuin henkistä ja sosiaalista. Yli puolet kaikista työntekijöistä kokee työnsä sosiaalisesti kuormittavana, onhan vuorovaikutud osa heidän ammattitaitoaan ja -identi-teettiään (ETENE 2012, 25, 37). Nuorimmat ja lyhyimmän aikaa työssään toimineet ko-kevat työhyvinvointinsa parhaimpina. Vanhimmat työntekijät sitä vastoin koko-kevat vä-hemmän eettistä kuormitusta kuin nuorimmat. Ikä lisää Karasekin (1979, 297) mukaan uupumusta ja masennusoireita, jotka vähenevät työn kuormittavuuden vähentämisen myötä. Pitkään tehtävässään toimineilla ”leipiintyminen” työhön (`boreout` tai `job bore-dom`) voi toimia myös uutena mahdollisuutena esimerkiksi työn ”tuunauksen” avulla
(esim. Hakanen 2017). Joskus stressikin voi olla Pöyhösen (1987, 132-137) mukaan yk-silön kannalta hyödyllisempää kuin näennäinen tyytyväisyys. Tässä tutkimuksessa työn-tekijän ikääntyminen ja työkokemuksen karttuminen näyttävät huolestuttavasti alentavan työkykyä ja lisäävän henkistä ja sosiaalista kuormitusta juuri vanhimmille työntekijöille ja fyysistä kuormitusta ja stressiä sitä edeltävälle ikäryhmälle.
Ammatillisen koulutuksen ja yliopisto ja korkeakoulutuksen omaavien työntekijöiden työn kuormitus nousevat esille näyttäytyen peilikuvina toisilleen viimeksi mainittujen ko-kiessa yli neljä kertaa enemmän eettistä kuormitusta `päivittäin ja viikoittain` kuin muun koulutuksen omaavat. Työn erilainen luonne näkyy koetussa kuormituksessa; Suunter-veydenhuoltoyksikön kuormituksen painottuessa fyysisesti ja terveydenhoitoyksikön so-siaalisesti, mielenterveys- ja päihdeyksiköiden työntekijät kokevat eniten henkistä kuor-mitusta ja stressiä. Vastaanottoyksikön työntekijä kohtaavat erityisesti henkistä ja eettistä kuormitusta sekä stressiä työssään. ETENE (esim. 2012, 29) korostaakin raportissaan so-siaali- ja terveysalalla vallitsevia, alati muuttuvia eettisiä haasteita ja niihin vastaamista tärkeänä osana ammattitaitoa. Tunnekuormitus asiakastyössä, työmäärän kuormittavuus sekä vähäiset vaikutusmahdollisuudet päätöksenteossa ovat yhteydessä työuupumusoirei-siin (Hakala 2005, 24). Sen vuoksi jokaisen työntekijän työn piirteiden ja kuormitusteki-jöiden tunnistaminen on edellytys työstä johtuvien kielteisten vaikutusten estämiseksi, työn kehittämiseksi sekä kuormituksen hallitsemiseksi (Demerouti, Bakker ym., 2001, 501; Schaufeli & Bakker, 2004, 297 – 298). Työntekijät tarvitsevat Karasekin ja Theo-rellin (1990, 31–34) kuvaamaa todellista `puskuria` työn lisääntyneiden vaatimusten vai-kutusten vaimentamiseksi kielteisiä hyvinvointi- tai terveysvaikutuksia kohtaan. Erityi-sesti sosiaalinen tuki ja/tai työn hallintamahdollisuudet vahvistavat heidän mukaansa työntekijöiden tarvitsemaa voimavaraa. Sosiaalisella tuella tarkoitetaan työnhallinnan keinoja mahdollistavaa ja aktivoivaa vuorovaikutusta sekä uudistavaa toimintaa työnhal-linnan osana (ks. Brauchli ym. 2015; Tuomi ym. 2016, 193–198).
Toiseen tutkimuskysymykseen liittyen työn hallinta näyttäytyy pääasiassa myönteisenä valittujen muuttujien valossa. Erityisesti nuorimmat ja lyhyimmän aikaa työssään toimi-neet työntekijät kokevat työn hallintaa. Ikään liittyvä huoli vahvistuu, sillä työntekijän iän lisääntyminen vähentää muun muassa työntekijöiden kokemusta tulla kuulluksi ja
vapautta päättää, miten tekee työnsä. Viimeksi mainitun lisäksi yli 60-vuotiaat ovat eni-ten eri mieltä sananvallasta työhönsä. Pisimpään työssään toimineet ovat eri mieltä itse-näisestä päätöksenteonmahdollisuudesta ja sananvallasta työhönsä, vapaudesta päättää, miten tekee työnsä sekä kehittämisehdotusten huomioisesta. Kuulluksi tuleminen ja ar-vostetuksi itsensä kokeminen voivat Laineen (2013, 170) mukaan olla yksilön tulkintaa enemmän kuin objektiivisuutta tai tilastollisesti mitattavia tekijä. Silti yksin omaan kuul-luksi tulemisen on todettu luovan oppimisedellytyksiä, motivaatiota ja kehittymismah-dollisuuksia synnyttäen myönteistä energiaa hyödyksi ja opiksi ongelmanratkaisuihin, oivalluksiin, uusiin ratkaisuihin ja ideoihin (Karasek 1979, 288; Karasek & Theorell 1990, 35–36). Työn hallinta on edellytys heidän (1990, 58–61) mukaansa vaikutusmah-dollisuuksille, mikä tarkoittaa työntekijän kokemia kykyjä, tietoa ja taitoa hallita työteh-täviä, työtehtävien tuloksia ja työympäristöä sekä todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa omaan toimintaansa.
Ammattikorkeakoulun tai opistokoulutuksen suorittaneiden työn hallinnan kokemus on suurinta ja ammatillisen koulutuksen omaavilla vähäisintä. Yliopisto ja korkeakoulutut-kinnon suorittaneet kokevat voivansa tehdä itsenäisiä päätöksiä työssään ja vapautta päättää, miten tekevät työnsä, vaikka osa heistä kokee myös, ettei heidän kehittämiseh-dotuksiansa huomioida työpaikalla. Terveydenhoitoyksikössä, mielenterveys- ja päih-deyksiköissä sekä kuntoutus-, kuvantamis- ja kotiutusyksiköissä sekä poliklinikalla työs-kentelevät kokevat eniten työn hallintaa. Eniten eri mieltä työn hallinnasta ovat suunter-veydenhuoltoyksikössä toimivat.
Toinen tutkimuskysymys koskee myös vaikutusmahdollisuuksia, joita perusterveyden-huollossa koetaan eniten lomien ja vapaiden, taukojen sekä palkattomien vapaiden lisäksi tehtävien monipuolisuuteen. Vähiten koetaan voivan vaikuttaa työaikaan, työmäärään, tehtävien jakoon ja muutosten suunnitteluun tai niiden toteuttamiseen. Siinä, missä nuo-rimmat työntekijät kokevat voivansa vaikuttaa työmääräänsä, suurin osa yli 60-vuotiaista kokee toisin. Nuorimmat kokevat myös voivansa vaikuttaa työaikaan ja muutosten suun-nitteluun, kun taas suurin osa iäkkäimmistä työntekijöistä kokee, etteivät voi vaikuttaa tehtävien jakoon, työmäärää eikä muutosten suunnitteluun tai toteuttamiseen. Eniten vai-kutusmahdollisuuksia kokee työyksiköistä kuntoutumis-, kuvantamis- ja kotiutusyksi-köiden ja poliklinikan sekä mielenterveys- ja päihdeyksikotiutusyksi-köiden työntekijät. Vähiten
vai-kutusmahdollisuuksia työhönsä kokevat terveydenhoitoyksikön, vastaanoton ja suunter-veydenhuoltoyksikön työntekijät. Vaikutusmahdollisuuksien tiedetään parantavan aina-kin oman työn määrän ja henkisien vaatimuksien hallintaa (Laine 2013, 167). Erityisesti vaativissa ja stressaavissa tilanteissa työn hallinnan ja vaikutusmahdollisuuksien yhteis-vaikutus on myönteinen ja huonoja terveysvaikutuksia ehkäisevä (Schreurs, van Emme-rik, Notelaers, G. & De Witte, 2010, 56-72).
Tämän tutkimuksen tuloksista nousee kolme kiinnostavaa lisätutkimusaihetta:
1) Tutkimuksen tulokset palauttavat mieleen vuosikymmenien takaa ”Ikäohjelman ja sen monet kasvot” (esim. STM 2002) ja kiinnostuksen siitä, mikä on ikäystävällisen johtamisen tila suurten ikäluokkien työhyvinvoinnin näkökulmasta sosiaali- ja ter-veydenhuollossa tällä hetkellä (ks. Wallin 2014, 45).
2) Työntekijöiden kouluttautumisen ja oppimisen yhteys työn hallintaan, vaikutusmah-dollisuuksiin työssä sekä työntekijän kokemaan hyvinvointiin jää kiehtomaan tutki-muksen myötä edelleen perusterveydenhuollossa. Karasekin (1979, 288) sekä Ka-rasekin ja Theorellin (1990, 35–36) näkemysten mukaan aktiivinen työ ja oppiminen auttavat sekä hallitsemaan muutoksia että kehittymään luoden hyvää stressiä ja pal-kiten vapaudella. Vapaus suunnitella työtään merkitsee heidän mukaansa (1990, 31–
40) mahdollisuuksia tehdä tavoitteita ja päätöksiä sekä toteuttaa niitä samalla oppien ja kehittyen. Mikä estää tätä olemasta jokaisen työntekijän todellisuus?
3) Kolmanneksi työn hallintaan ja vaikutusmahdollisuuksiin liittyvien yksilöllisten merkitysten tarkentaminen ymmärtryksen lisäämiseksi vaatisi lisätutkimusta esi-merkiksi laadullisien tutkimusmenetelmien avulla.
Johdannossa esiin tuotu huoli ja hätähuuto (esim. Lääkäriliitto 2019) perusterveydenhu-ollon työntekijöiden hyvinvoinnista ja taipumisesta nykyisiin vaatimuksiin on tällä hetkellä, jos mahdollista, suurempi kuin pitkään aikaan. Tätä taustaa vasten Leanin filosofian jalkautuminen erilaisina toiveita antavina työ- ja toimintavälineitä ja ajatusmalleina pohjoismaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmään on ymmär-rettävää (esim. Antila & Mustosmäki 2019). Johtaminen tarvitsee “ketterää” ohjausjär-jestelmää nopeasti muuttuvassa tilanteessa, jolloin muodollisia sääntöjä ja valvontaa noudattavat sekä helpommin ohjattavat toiminnot ovat kenties houkuttelevampia vaihtoehtoja kuin ehkä epämuodollisemmilta vaikuttavat itseohjautuvat, oppivat
organ-isaatiot. Kriitikot näkevätkin Leanin “päivitysversiona” ylhäältä ja ulkoapäin ohjau-tuvalle Taylorismin (Fredrick W. Taylor) perinnölle kelloaikataulutuksineen ja stand-ardoituine työprosesseineen, jossa työntekijät myös nähdä myös helposti ohjattavina ja hallittavina tuotannontekijöinä sekä suoritus- ja kilpailukyvyn laskennallisina yksikköinä sekä normatiivisen johtamisen kohteina. (Mamia & Melin 2007, 141, ks. Ilmarinen ym.
2006, 19-20; EK 2011). Hyvinvoinnin näkökulmasta Jari Hakasen (2020) huoli oppimis- ja kehittymismahdollisuuksien tuoman pääoman jäämisestä toissijaiseksi on ajankoh-tainen. Tämän tutkimuksen myötä ikäystävällinen johtaminen saa haasteen teoria-taustaan vedoten huomioida kaiken ikäisten perusterveydenhuollon työntekijöiden hyvinvoinnista, mutta erityisesti heidän, jotka ovat pitkän työhistoriansa työskennelleet Ihmisiä Ihmille-sydämellä ja ammattitaidolla.
LÄHTEET
Adams Ann & Bond Senga 2000. Hospital nurses’ job satisfaction, individual and organizational characteristics. Journal of Advanced Nursing, 32, 536-543.
Ahlström Linda, Grimby-Ekman Anna, Hagberg Mats & Dellve Lotta 2010. The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms and health – a prospective study of women on long-term sick leave. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 36(5),404–412.
Ahola Kirsi & Lindholm Harri 2012. Teoksessa Toppinen-Tanner Salla & Ahonen Kirsi (toim.) 2012. Kaikkea stressistä. Työterveyslaitos, Tampere, Raamatutrükikoja, Tallinna.
Ahola Kirsi, Hakola Tarja, Hopsu Leila, Leino Timo, Leskinen Timo, Oksa Juha, Takala Esa-Pekka, Vorne Jari & Vuokko Aki 2010.Työkuormitusta arvioimalla ja säätelemällä voidaan edis-tää työhyvinvointia työssä. Teoksessa Kantolahti Tarja & Nikander Tuula (toim.). Puheenvuoroja työn kuormittavuudesta. Työhyvinvointifoorumi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:17. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki, 30–35.
Alasoini Tuomo 2011.Hyvinvointia työstä. Kuinka työelämää voi kehittää kestävällä tavalla. Ty-kes, Raportteja 76, Helsinki.
Alasoini Tuomo 2012. Eväitä työssä jatkamiseen: kuinka suomalaisten työurat saadaan jatkumaan pidempään? Artikkeli. Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2012.
Alasoini Tuomo, Lyly–Yrjänäinen Maija, Ramstad Elise, Heikkilä Asko 2014. Innovativiness in Finland workplaces. Renewing working life to bring Finland to bloom. Tekes. Review 312/2014.
Helsinki.Saatavilla: http://portal.ukwon.eu/File% 20 Storage/4824170_7_innovativeness_in_
finnish_workplaces.pdf. (Viitattu: 30.11.2016)
Alkula Tapani, Pöntinen Seppo & Ylöstalo Pekka 2004. Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset me-netelmät. WSOY. Juva.
Allardt Erik 1976. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Porvoo, WSOY.
Antila Timo & Mustomäki Armi 2019. Liinattuja prosesseja ja formaaleja standardeja-tutkijat harhailemassa työn muutoksen jäljillä. Artikkeli. 249-262. Saatavissa: https:// www.researchgate.
net/publication/ 336937730. (Viitattu 24.4.2020)
Antila Juha & Ylöstalo Pekka 2000. Proaktiiviset ja traditionaaliset työpaikat henkilöstön näkö-kulmasta. Lehto, A-M. & Järnefelt, N.: Jaksaen ja joustaen: artikkeleita työolotutkimuksesta. Tut-kimuksia 230. Tilastokeskus, Helsinki,15–44.
Aura Ossi, Ahonen Guy, Hussi Tomi & Ilmarinen Juhani 2018. Henkilöstötuottavuuden johtami-nen 2018.Tutkimuksen laaja tulosraportti. Kustantaja Ossi Aura Consulting Oy Työsuojelura-hasto. Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Helsinki 2018. Saatavissa: henkilöstötuottavuuden_johta-minen_2018_laaja_tulosraportti.pdf. (Viitattu:9.2.2019)
Bakker Arnold B. & Demerouti Evangelia 2007.The Job Demands‐Resources model: state of the art. Journal of Managerial Psychology 22(3), 309–328. Saatavissa: http://www.emeraldinsight .com /doi/full/. (Viitattu:16.2.2016)
Bosma H, Marmot MG, Hemingway H, Nicholson AC, Brunner E & Stansfeld Stephen A 1997.
Low job control and risk of coronary heart disease in Whitehall II (prospective cohort) study.
British Medical Journal 314 (7080), 558–65.
Brauchli Rebecca, Jenny Gregor J., Fülleman Désirée , and Bauer Georg F. 2015.Towards a Job Demands-Resources Health Model: Empirical Testing with Generalizable Indicators of Job Demands, Job Resources, and Comprehensive. Artikkeli. BioMed Recearch International 2015;
959621. Published online 2015 Oct 18.
Brown Michael E. & Treviño Linda K. 2006. Ethical leadership: A review and future directions.
The Leadership Quarterly 17, 2006, 595–616.
Csikszentmihalyi Mihaly 2014. Flow and the Foundations of Positive Psychology. The Collected Works of Mihaly Csikszentmihalyi. Saatavissa: http://www.springer.com /gp/ book/
9789401790871. (Viitattu 19.10.2016).
Demerouti Evangelia 2006. Job characteristics, flow, and performance: the moderating role of conscientiousness. Journal of Occupational Health Psychology, 11(3), 266–280.
Demerouti Evangelia, Bakker Arnold B., Nachreiner F Friedhelm & Schaufeli, Wilmar B. 2000.
A model of burnout and life satisfaction amongst nurses. Journal of Advanced Nursing 32, 454–
464.
Demerouti Evangelia, Bakker Arnold B., Nachreiner Friedhelm & Schaufeli Wilmar B. 2001.
The Job Demands–Resources Model of Burnout. Journal of Applied Psychology 86 (3),499–512.
Deci Edward & Ryan Richard 2000. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Selfdetermination of Behavior. Psychological Inquiry,11(4), 227–268.
Della Torre Equardo 2012. High performance work systems and workers' well-being: A sceptical view. Article. International Journal of Work Innovation 1, 7–23.
EK Benchmark. Työkykyjohtamisen benchmark-hankkeen 2012 loppuraportti. EK, SAK, Työ-terveyslaitos, Terveystalo, Hoffmanco, PWC. Terveystalo 2013. http://www.terveystalo.com/
Global/tth/Ty%C3%B- 6kykyjohtamisen%20Benchmark%20-hankkeen%20loppuraportti % 202012.pdf. (Viitattu:20.4.2017)
EK (Elinkeinoelämän keskusliitto) 2011. Johda työkykyä, pidennä työuria. EK: n työkykyjohta-misen malli. Raportti saatavissa: https://ek.fi/wp-content/uploads/Tyokykyjohtatyökykyjohta-misenmalli. pdf.
(Viitattu:20.4.2017)
Elovainio Marko, Virtanen Marianna & Oksanen Tuula 2017. Lääkärien työolot, terveys ja työ-kyky. Artikkeli. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2017;133(7):647–52. Saatavissa:
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/7/duo13647. (Viitattu:3.1.2019)
Eskelinen Leena 1987. Psyykkinen työ- ja toimintakyky. Teoksessa Lindström Kari & Kalimo Raija (toim.) Työpsykologia. Terveys ja työelämän laatu. Työterveyslaitos, Helsinki, 157- 166.
ETENE Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta 2012. Etiikan tila so-siaali- ja terveysalalla. ETENE-julkaisuja 35, Soso-siaali- ja terveysministeriö Helsinki 2012. Saa-tavilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/69911/URN_ISBN_978-952-00-3263-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y. (Viitattu 2.4.2020)
Feldt Taru, Kinnunen Ulla & Mauno Saija 2017. Työstressin teoreettisia malleja. Teoksessa Mä-kikangas Anne, Mauno Saija & Feldt Taru. Tykkää työstä. Työhyvinvoinnin psykologiset perus-teet. PS-Kustannus, Jyväskylä, 48, 49–50.
Feldt Taru, Mäkikangas Anne & Kokko Katja 2005. Työhyvinvoinnin yksilöllisyys. Teoksessa Kinnunen Ulla, Feldt Taru & Mauno Saija (toim.) Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 75-94.
Feldt Taru, Mäkikangas Anne & Piitulainen Sari 2005. Persoonallisuuden riskiä suojaavat tekijät työhyvinvoinnin näkökulmasta. Teoksessa Kinnunen Ulla, Feldt Taru & Mauno Saija(toim.) Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 95-118.
Green Francis 2006. Demanding Work. The paradox of quality in the affluent economy. Pronce-ton. Princeton University Press.
Gould Raija & Hopsu Leila 2011.Työkykypistemäärä. TOIMIA-tietokanta. Saatavissa:
http://www.thl.fi/ toimia/tietokanta/mittariversio/100/. (Viitattu:27.8.2016)
Gould Raija, Härkäpää Kristiina & Koskinen Seppo 2015. Työkyvyn arviointi väestötutkimuk-sessa. Saatavissa: https://www.researchgate.net/publication/320729760. (Viitattu 27.8.2016).
Gould Raija, Koskinen Seppo, Seitsamo Jorma, Tuomi Kaija, Polvinen Anu, Sainio Päivi 2006.
Aineisto ja menetelmät. Teoksessa Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 – tutkimuksen tuloksia.
Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, 35-53.
Gould Raija & Polvinen Anu 2006. Työkyvyn vaihtelu iän ja sukupuolen mukaan ja työasenteet.
Teoksessa työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 -tutkimuksen tuloksia. Eläketurvakeskus, Kan-saneläkelaitos ja Työterveyslaitos, Helsinki, 58–64 ja 169.
Hagberg Mats & Dellve Lotta 2010. The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms and health – a prospective study of women on long-term sick leave.
Scand J Work Environ Health 2010; 36(5), 404–412.
Hakanen Jari 2004. Työuupumuksesta työn imuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos, Helsinki.
Hakanen Jari 2005.Työuupumuksesta työnimuun: työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reuna-alueilla. Työ ja ihminen. Tutkimusraportti 27. Työterveyslaitos, Helsinki.
Hakanen Jari 2009. Työn imua, tuottavuutta ja kukoistavia työpaikkoja- kohti laadusta työelämää.
Työterveyslaitos. Työyhteisöt ja -organisaatiot -osaamiskeskus. Työsuojelurahaston tilaama sel-vitys.
Hakanen Jari, Ahola Kirsi, Härmä Mikko, Kukkonen Ritva & Sallinen Mikael 2009. Voiman lähteet. Työterveyslaitos, Helsinki.
Hakanen Jari & Jouhki Mika (toim.) 2017. Työhön imua itsekkäästi tuunaamalla. Telma- lehti.
17.11.2017. Saatavissa: https://telma-lehti.fi/tyohon-imua-itsekkaasti-tuunaamalla. (Viitattu 8.5.2020)
Hakanen Jari 2020. Työuupumukselle altistavat kiire ja aikapaine- ei työsuhteen määräaikaisuus tai vuokratyö. Työterveyslaitos. Tiedote 7/2020. Saatavissa: https://www.ttl.fi/tyouupumukselle -altistavat-kiire-ja-aikapaine-ei-tyosuhteen-maaraaikaisuus-tai-vuokratyo/ (Viitattu 23.2.2020)
Haslam Aleksander, Reicher Stephen & Platow Michael 2012. Uusi johtamisen psykologia. Gau-deamus Oy, Hansaprint Oy, Turenki.
Heiskanen Ari 2014. Työpahoinvoinnin hinta. Teoksessa: Ranta Iiri & Tilander Eva (toim.) Työ-hyvinvoinnin keinot. Hoitotyön käsikirja 2014. Bookwell Oy, Porvoo, 162–177.
Heponiemi Tarja, Sinervo Timo, Räsänen Kimmo, Vänskä Jukka, Halila Hannu & Elovainio Marko 2008. Lääkärien ja sairaanhoitajien hyvinvointi ja terveys – laaja kohorttitutkimus -hank-keen loppuraportti. Stakes. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Valopaino Oy, Helsinki. Saatavissa: https://www.julkari.fi/ bitstream/ handle/ 10024/ 75385/ R35-2008-verkko.pdf?sequence=1. (Viitattu:29.8.2017)
Huhtala Mari, Puutio Risto, Lämsä Anna-Maija, Mauno Saija, Kinnunen Ulla, Hyvönen Katriina
& Feldt Taru 2010. Eettiset haastavat tilanteen ja niiden kuormittavuus johtajien työssä: Fokus-työryhmäkeskusteluiden analyysi. Työelämäanalyysi. Työelämän tutkimus 1,13–25.
Ikola–Norrbacka Rinna 2010. Johtamisen eettisyys terveydenhuollossa. Esimiestyön ja hallin-non eettiset arvot julkisen terveydenhuollon kahdessa professiossa. Väitöskirja. Julkisjohtami-nen 14, Vaasan yliopisto, Vaasa. Saatavissa: https://www.univaasa.fi/materiaali/pdf/isbn_ 978-952-476-301-1.pdf. (Viitattu:21.11.2019)
Ilmarinen Juhani, Gould Raija, Järvikoski Aila & Järvisalo Jorma 2006. Työkyvyn moninaisuus.
Teoksessa Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys 2000 – tutkimuksen tuloksia. Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos, Helsinki,17-34. Saatavissa: https:/
/www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/78368/tyokyvyn_ulottuvuudet_7.pdf?sequence=1 &is Allowed=y
Joensuu Matti, Väänänen Ari, Koskinen Aki, Kivimäki Mika, Virtanen Marianna & Vahtera Jussi 2010. Psychosocial work environment and hospital admissions due to mental disorders: A 15–
year prospective study of industrial employees. Journal of Affective Disorders 124. 2010,118–
125.
Judge Timothy A. & Bono, Joyce E. 2001. Relationship of Core Self-Evaluations Traits—Self-Esteem, Generalized Self-Efficacy, Locus of Control, and Emotional Stability -With Job Satis-faction and Job Performance: A Meta-Analysis.Journal of Applied Psychology 2001, 86(1), 80–
92.
Julkunen Raija. 1987.Työprosessi ja pitkät aallot. Työn uusien organisaatiomuotojen synty ja yleistyminen. Vastapaino, Tampere.
Jurvansuu Sari & Rissanen Päivi 2017. Päihde- ja mielenterveystyön yhdistäminen: sektorirajat ylittävä toiminta päihde- ja mielenterveysyhdistyksissä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 2/2017. A-klinikkasäätiö, Helsinki. Saatavissa: https://www.a-klinikka.fi/tiedostot/ Tietopuu_
Katsauksia_2_2017_integraatio.pdf. (Viitattu: 3.1.2019)
Juuti Pauli 1999. Organisaatiokäyttäytyminen. Johtamisen ja organisaation toiminnan perusteet.
3.painos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.
Järvikoski Aila 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja julkaisuja 2013:43. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2013. Saatavissa: http:
//julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70263/URN_ISBN_978-952-00-3457-3.
pdf. (Viitattu:20.3.2017)
Järvikoski Aila, Takala Esa-Pekka, Juvonen-Posti Pirjo & Härkäpää Kristiina 2018. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 13 | 2018. Kela, Helsinki.
Kandolin Irja & Tuomivaara Seppo 2012. Työn tekemisen joustot ja työssä jatkamisajatukset.
Teoksessa Perkiö-Mäkelä, M. & Kauppinen, T. (toim.) Työ, terveys ja työssä jatkamisajatukset.
Työ ja ihminen tutkimusraportti 41.Työterveyslaitos, Helsinki.
Kandolin Irja & Tuomivaara Seppo 2013. Teoksessa Työ ja terveys Suomessa 2012. Kauppinen Timo, Mattila-Holappa Pauliina, Perkiö-Mäkelä Merja, Saalo Anja, Toikkanen Jouni, Tuomi-vaara Seppo, Uuksulainen Sanni, Viluksela Marja & Virtanen Simo (toim.) 2013. Työ ja Terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Työterveyslaitos. Helsinki. Tam-merprint Oy, Tampere 2013. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/11/ tyo-ja-terveys-suomessa-2012.pdf (Viitattu 2.11.2016)
Kangas Maiju, Huhtala Mari, Lämsä Anna-Maija & Feldt Taru 2010. Organisaatiokulttuurin eet-tisyys suomalaisten johtajien silmin: Työhyvinvoinnin näkökulma. Jyväskylän Yliopiston psyko-logian laitoksen julkaisuja 353. Yliopiston paino, Jyväskylä.
Karasek Robert 1979. Job Demands, Job Decision Latitude and Mental Strain. Implications for Job Redesign. Administrative Science Quarterly 24, 285–308.
Karasek Robert & Theorell Töres1990. Healthy Work. Stress, Productivity and the reconstruction of working life. New York: Basic Books inc.
Karttunen Anna, Sipponen Jouni, Tukiainen Tanja, Taskinen Helena, Hakulinen Hanna, Kesti Pirkko, Laaksonen Maire & Lammintakanen Johanna 2017. Työhyvinvoinnin johtaminen. Käy-täntöjä ja kokemuksia ELVO-hankkeesta. Publications of the University of Eastern Finland. Gen-eral Series No 20. University of Eastern Finland. Kuopio. 2017. Saatavissa: http:// www.
uef.fi/documents/ 341665/1255503/ UEF__ELVO_loppuraportti_2017.pdf/7acde9a8-d631-4a05 -bdac-7f863ff64943. (Viitattu:20.3.2017)
Kauko-Valli Sofia & Koiranen Matti 2010. Työnilo ja henkinen hyvinvointi. Teoksessa Suutari-nen Marjaana, VesteriSuutari-nen Pirkko-Liisa (toim). Työhyvinvoinnin johtamiSuutari-nen. Kustannusosakeyh-tiö Otava, Keuruu.
Kauppinen Timo, Mattila-Holappa Pauliina, Perkiö-Mäkelä Merja, Saalo Anja, Toikkanen Jouni, Tuomivaara Seppo, Uuksulainen Sanni, Viluksela Marja & Virtanen Simo (toim.) 2013. Työ ja Terveys Suomessa 2012. Seurantatietoa työoloista ja työhyvinvoinnista. Työterveyslaitos. Hel-sinki. Tammerprint Oy, Tampere 2013. Saatavissa: https://www.ttl.fi/wpcontent/ uploads /2016 /11/tyo-ja-terveys-suomessa-2012. pdf.
Keyes Corey L. M. 1005. Mental Illness and/or Mental Health? Investigating Axioms of the Com-plete State Model of Health. Article. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 73, No. 3, 539 –548.
Kinnunen Ulla & Hätinen Marja 2005.Työuupumus ja jaksaminen työelämässä. Teoksessa Kin-nunen Ulla, Feldt Taru & Mauno, Saija (toim.) Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 38–53.
Kinnunen Ulla, Feldt Taru & Mauno Saija (toim.) 2005. Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psy-kologiset perusteet. Otavan Kirjapaino, Keuruu.
Kinnunen Ulla & Feldt Taru 2005. Teoksessa Kinnunen Ulla, Feldt Taru & Mauno Saija. (toim.) Työ leipälajina. Työhyvinvoinnin psykologiset perusteet. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 13–16.
Kivimäki Mika, Feldt Taru, Vahtera Jussi & Nurmi Jari-Erik 2000. Sense of coherence and health.
Evidence from two cross-lagged longitudinal samples. Social Science & Medicine, 50, 583-597.
Kiviranta Raili 2010. Onnistu eri ikäisen johtamisessa. Wsoy pro, Juva.
Koponen Päivikki, Borodulin Katja, Lundqvist Annamari, Sääksjärvi Katri ja Koskinen Seppo (toim.) 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017-tutkimus. Ra-portti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Koponen Päivikki, Borodulin Katja, Lundqvist Annamari, Sääksjärvi Katri ja Koskinen Seppo (toim.) 2018. Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys 2017-tutkimus. Ra-portti 4/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.