1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Päästökauppalaki
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
määritte-lystä.
Momentin 1 kohdan a alakohdan mukaisia polttolaitoksia ovat sähköä tuottavat lauhde-voimalaitokset, yhdistettyä lämpöä ja sähköä tuottavat voimalaitokset ja pelkästään lämpöä tai höyryä lämmönjakelujärjestelmään tuot-tavat lämpökattilat. Lakia sovellettaisiin myös polttolaitoksiin, jotka tuottavat lämpöä tai höyryä teollisuuden tuotantoprosesseihin ja polttolaitoksiin, jotka tuottavat lämpöä tai höyryä tuotantoprosessiin ja sähköä. Myös polttoaineita käyttävät kaasuturbiinit, vara-voimalaitokset ja maakaasuverkon kompres-soriasemat kuuluisivat lain piiriin.
Momentin 1 kohdan a alakohdan mukaisia polttolaitoksia eivät sen sijaan olisi teolli-suusprosessit tai prosessin osat, joissa päästöt aiheutuvat prosessipolttoaineista tai proses-siin kiinteästi sidoksissa olevien polttoainei-den käytöstä. Mainitut teollisuusprosessit kuuluisivat lain soveltamisalaan vain, mikäli ne sisältyvät 1 momentin kohdan 1 alakohtiin b tai c tai kohtiin 2—4. Esimerkkeinä 1 ko h-dan alakoht aan a kuulumattomista polttolai-toksista ovat muun muassa elintarviketeolli-suuden ja kemianteollielintarviketeolli-suuden prosesseihin kuuluvat reaktorit ja polttimet.
Lakia ei myöskään sovellettaisi polttolai-toksiin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on ongelmajätteen tai yhdyskuntajätteen polt-to siitä huolimatta, että polpolt-tossa syntyvä lämpöenergia hyödynnettäisiin. Lakia sen si-jaan sovellettaisiin sellaisiin polttolaitoksiin, joissa käytetään jätettä vakinaisena polttoai-neena tai lisäpolttoaipolttoai-neena ja jonka pääasial-lisena tarkoituksena on tuottaa energiaa.
Määritelmä vastaa jätteenpolttoasetuksen (362/2003) rinnakkaispolttolaitokselle anta-maa määritelmää. Tällaisia polttolaitoksia ovat mm. tavalliset voimalaitokset, joissa polttoaineena käytetään jätettä. Jätteen käyttö ene rgian tuottamiseen ei siis sulkisi pois polt-tolaitosta lain piiristä.
Momentin 1 kohdan alakohdissa b ja c sekä kohdissa 2—4 mainitut toiminnot vastaavat päästökauppadirektiivin liitteen I toimintoja.
Päästökauppadirektiivissä luetellut toiminnot vastaavat puolestaan IPPC -direktiivin liit-teessä I lueteltuja, vastaavan nimikkeen omaavia teollisen toiminnan aloja. On kui-tenkin huomattava, että päästökauppadirek-tiivi kattaa vain osan IPPC -direkpäästökauppadirek-tiivin teo
llisuuden luokista ja esimerkiksi IPPC -direktiivin luokkiin metallien tuotanto ja ja-lostus sekä mineraaliteollisuus kuuluvista lai-toksista vain osa on lueteltu päästökauppadi-rektiivin I liitteessä.
Siltä osin kuin jokin teollinen toiminta kuu-luisi 1 kohdan alakohtien b tai c taikka kohti-en 2—4 perusteella lain soveltamisalaan, sii-hen kuuluisi 5 §:n kohdan 5) laitosmääritel-män soveltamisen perusteella myös kysei-seen teollikysei-seen toimintaan teknisesti ja toi-minnallisesti kiinteästi liittyvät toiminnat, jotka mahdollisesti vaikuttavat päästöihin.
Pykälän 2 momentin mukaan lakia ei so-vellettaisi laitokseen tai sen osaan, jonka pääasiallinen tarkoitus on uusien tuotteiden tai menetelmien tutkiminen, kehittäminen ja testaaminen. Tällaisia laitoksia voisi olla lait-teiden ja laitteistojen kehittäjillä ja valmista-jilla. Uutta tekniikkaa hyödyntävät laitokset kuuluisivat lain soveltamisalaan. Toiminnan-harjoittajan tulisi tarvittaessa esittää selvitys siitä, että laitoksen pääasiallinen tarkoitus on uusien tuotteiden tai menetelmien tutkimi-nen, kehittäminen tai testaaminen. Lain so-veltamisalaan kuul uvien laitosten kaikki lai-toksen käyttötilanteet kuuluisivat lain ja päästökauppajärjestelmän piiriin.
Ehdotetut säännökset vastaavat päästö-kauppadirektiivin I liitteen 1 kohtaa ja toi-mintojen luetteloa.
3 §. Kapasiteetin yhteen laskeminen. Toi-minnanharjoittaja voi harjoittaa samassa lai-toksessa tai samalla sijaintipaikalla useaa samaa 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun ala-kohdan alle lukeutuvaa samanlaatuista toi-mintaa, jotka eivät yksinään ylitä asetettua kapasiteettirajaa. Pykälän 1 momentin mu-kaan tällaiset saman toiminnanharjoittajan samanlaatuisten toimint ojen kapasiteetit las-kettaisiin yhteen. Jos yhteenlaskun jälkeen kapasiteettiraja ylittyy, toiminnot kuuluisivat lain soveltamisalaan. Lisäedellytyksenä on, että toimintaa harjoittaa sama toiminnanhar-joittaja. Jos esimerkiksi samalla toiminnan-harjoittajalla on samalla sijaintipaikalla 10 ja 15 megawatin polttolaitokset, kuuluisivat ne 1 momentin mukaisesti lain sove ltamisalaan.
Jos sen sijaan polttolaitoksilla olisi eri toi-minnanharjoittaja, ei kumpikaan niistä kuu-luisi lain soveltamisalaan. Ehdotettu 1 momentin säännös vastaa
päästökauppadi-rektiivin I liitteen 2 kohtaa.
Toiminta saattaa päästökauppalain voimaan tullessa kuulua päästökauppalain sovelta-misalaan 1 momentissa tarkoitetun yhteen laskemisen perusteella. Toiminnanharjoittaja saattaa kuitenkin vaihtua jonkin toiminnon osalta niin, että 1 momentin mukaisesti se ei enää kuuluisi lain soveltamisalaan. Toimin-nanharjoittajan vaihtuminen edellyttää, että tosiasiallinen määräysvalta laitoksen toimin-taan siirtyy. Päästökauppajärjestelmän toimi-vuuden kannalta 2 momentissa säädettäisiin, että toiminnanharjoittajan vaihtuminen kes-ken päästökauppakautta ja sitä koskevaa pää-töksentekoa ei poistaisi toimintaa lain sovel-tamisalasta ja samalla päästökauppajärjes-telmästä ennen seuraavaa päästökauppakaut-ta. Uusi toiminnanharjoittaja vastaisi päästö-kauppaan liittyvistä velvollisuuksista sille siirtyneen toiminnan osalta 6 §:n säännösten mukaisesti.
4 §. Lain soveltaminen kaukolämpöverk-koon liitettyihin laitoksiin. Samaan kauko-lämpöverkkoon voi olla liitettynä sekä yli et-tä alle 20 megawatin polttolaitoksia. Jos polt-tolaitokset eivät ole samalla sijaintipaikalla, ne katsotaan erillisiksi laitoksiksi. Tällöin nimellislämpöteholtaan enintään 20 megawa-tin polttolaitokset jäisivät päästökauppalain soveltamisalan ulkopuolelle. Vaarana on, että toiminnanharjoittajat siirtyisivät käyttämään nykyistä enemmän samaan kaukolämpöverk-koon liitettyjä pieniä päästökauppajärjestel-mään kuulumattomia laitoksia ominaispääs-töiltään pienempien sähkön ja lämmön yh-teistuotantolaitosten sijasta. Pienten laitosten jääminen päästökauppajärjestelmän ulkopuo-lelle saattaisi siten ohjata päästöjä päästö-kauppasektorin ulkopuolelle ja samalla lisätä sähkön- ja lämmöntuotannosta aiheutuvia kokonaispäästöjä.
Pykälän 1 momentin mukaan kaikkien sa-maan kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavi-en laitosttuottavi-en hiilidioksidipäästöt kuuluisivat lain soveltamisalaan, jos yhdenkin laitoksen nimellinen lämpöteho ylittäisi 20 megawattia ja se tuottaisi lämpöä toimitettavaksi pääasi-assa kaukolämpöverkkoon. Laitoksen nimel-lisen lämpötehon laskemiseen sovelletaan kapasiteetin yhteen laskemista koskevaa 3 §:n 1 momentin säännöstä. Päästökauppa-järjestelmään tulevien pienten laitosten
pää-asiallinen tarkoitus tulisi olla lämmön tuot-taminen kaukolämpöverkkoon. Siten enin-tään 20 megawatin polttolaitos, jonka pääasi-allinen tarkoitus olisi esimerkiksi lämmön tuottaminen päästökauppajärjestelmään kuu-lumattomalle teollisuusprosessille ja joka vä-häisessä määrin toimittaisi lämpöä kauko-lämpöverkkoon, ei kuuluisi lain sovelta-misalaan.
Säännöksellä toteutettaisiin päästökauppa-direktiivin 24 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta soveltaa päästökauppajärjes-telmää vuodesta 2005 alkaen laitoksiin, joi-den kapasiteetti alittaa direktiivin liitteessä I asetetut rajat. Tällaisten laitosten sisällyttä-minen päästökauppajärjestelmään edellyttää komission hyväksyntää.
Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetut kaukolämpöverkkoon liitetyt lai-tokset sisällytettäisiin kansalliseen jakosuun-nitelmaesitykseen ja komission hyväksymistä haettaisiin sen ilmoittamisen yhteydessä.
Komission päästökauppadirektiivin 9 artiklan nojalla kansallisen jakosuunnitelman perus-teiden soveltamisohjeista antaman tiedonan-non (KOM(2003)830 lopullinen) mukaan 24 artiklan 1 momentissa tarkoitetut laitokset tulee sisällyttää komissiolle ilmoitettavaan kansalliseen jakosuunnitelmaesitykseen.
5 §. Määritelmät. Pykälässä määriteltäisiin lain soveltamisen kannalta keskeiset käsit-teet.
Kasvihuonekaasuilla tarkoitetaan kaikkia Kioton pöytäkirjassa ja päästökauppadirek-tiivin liitteessä II lueteltuja kasvihuonekaasu-ja: hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4), typ-pioks iduulia (N2O), fluorihiilivetyjä (HFC -yhdisteet), perfluorihiilivetyjä (PFC -yhdisteet) ja rikkiheksafluoridia (SF6). Pääs-tökauppajärjestelmä koskisi päästökauppa-kaudella 2005 —2007 kuitenkin ainoastaan hiilidioksidia. Päästökauppadirektiivin 30 artiklan 1 kohdan mukaan komissio voi kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailussa saa-vutetun edistymisen perusteella tehdä ehdo-tuksen direktiivin liitteen 1 muuttamisesta si-ten, että siihen sisällytetään muita toimintoja ja muiden kasvihuonekaasujen päästöjä. Di-rektiivin 30 artiklan 2 kohdan mukaan ko-missio laatii direktiivin soveltamisesta ker-tomuksen, jossa käsitellään muun muassa si-tä, olisiko liitettä muutettava järjestelmän
ta-loudellisen tehokkuuden lisäämiseksi edel-leen siten, että siihen sisällytettäisiin muita aloja, kuten ke mianteollisuus, alumiiniteolli-suus ja liikennesektori, ja muiden kasvihuo-nekaasujen päästöjä.
Päästöillä tarkoitetaan laitoksesta ilmaan päästettyjä kasvihuonekaasuja. Päästökaup-palaki sääntelisi laitosten suoria päästöjä. Si-ten sähkön ja lämmön tai muiden tuotteiden tuottamisesta aiheutuneet päästöt lasketaan sähköä ja lämpöä tai kyseisiä tuotteita tuotta-vien laitosten päästöiksi ja myös päästöoi-keudet myönnetään näille laitoksille.
Päästöoikeudella tarkoitetaan päästökaup-padirektiivin 3 artiklan a kohdassa tarkoitet-tua oikeutta päästää kasvihuonekaasuja ym-päristöön yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä. Päästöoikeudet myönnetään toimin-nanharjoittajille laitoskohtaisesti päästökaup-pakausittain ja ne ovat voimassa sinä päästö-kauppakautena aiheutuvien päästöjen osalta, jolle ne on myönnetty.
Päästökauppakaudella tarkoitetaan ajan-jaksoa, jota varten laaditaan päästökauppadi-rektiivin 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja lain 14 §:ssä tarkoitettu kansallinen päästöoike-uksien jakosuunnitelma. Ensimmäinen pääs-tökauppakausi 2005—2007 on kolme vuotta ja alkaa 1.1.2005. Toinen ja sitä seuraavat päästökauppakaudet ovat viiden kalenteri-vuoden pituisia.
Laitoksella tarkoitetaan kiinteää teknistä kokonaisuutta, jossa harjoitetaan yhtä tai useampaa 2 §:ssä tarkoitettua toimintaa sekä siihen teknisesti tai toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa, joka mahdollisesti vaikut-taa päästöihin ja pilaantumiseen. Päästö-kauppakaudella 2005—2007 lain sovelta-misalaan kuuluvat ainoastaan hiilidioksidi-päästöt. Ne eivät va ikuta paikallisesti tai alu-eellisesti ympäristön pilaantumiseen. Tämän lain tarkoituksena ei ole ympäristön pilaan-tumisen ehkäiseminen. Määritelmä vastaa päästökauppadirektiivin 3 artiklan e kohdassa olevaa laitoksen määritelmää.
Laitos on keskeinen käsite lain sovelta-misalan kannalta. Laitos on toimintakokonai-suus, joka muodostuu 2 §:ssä tarkoitetusta pääasiallisesta toiminnasta ja samalle laitos-alueelle sijoitetuista, sitä palvelevista toimin-noista, jos ne muodostavat teknisesti tai toi-minnallisesti kokonaisuuden, jonka
kasvi-huonekaasupäästöjä on tarpeen tarkastella yhdessä. Siten laito kseen kuuluisi esimerkik-si kartonkitehdas ja sen yhteydessä oleva teh-taalle lämpöä tuottava alle 20 megawatin polttolaitos. Polttolaitos palvelee kartonki-tehdasta, minkä vuoksi se kuuluisi samaan laitokseen ja siten lain soveltamisalaan. Mer-kitystä ei olisi sillä, kuuluvatko tehdas ja polttolaitos samalle tai eri toiminnanharjoit-tajille. Jos sen sijaan yli 20 megawatin polt-tolaitos sijaitsisi samalla laitosalueella kuin päästökauppadirektiivin I liitteeseen ja lain 2 §:n soveltamisalaan kuulumaton kemikaa-leja valmistava tehdas, ei kemikaakemikaa-leja val-mistava tehdas kuuluisi lain soveltamisalaan, vaikka polttolaitos tuottaisikin tehtaalle läm-pöä. Kemikaaleja valmistava tehdas ei palve-le polttolaitosta, minkä vuoksi polttolaitok-sen kuuluminen lain soveltamisalaan ei joh-taisi lain soveltamisalan laajentamiseen kos-kemaan kemikaaleja valmistavaa tehdasta.
Laitos kuuluisi lain soveltamisalaan ainoas-taan 2 §:n 1 a kohdassa tarkoitetun polttolai-toksen osalta.
Toiminnanharjoittajalla tarkoitetaan luo n-nollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta laitoksen toimin-nasta. Keskeistä olisi, kuka tai mikä taho vas-taisi laitoksen käytöstä tai ohjaisi laitoksen toimintaa käytännössä. Pelkällä yhtiöoikeu-dellisella järjestelyllä eriytetty toiminta ei poistaisi tosiasiallista määräysvaltaa käyttä-vän toiminnanharjoittajan velvollisuuksia ei-kä vaikuttaisi 3 §:n soveltamiseen. Tosiasial-linen määräysvalta laitokseen voi muuttua esimerkiksi yrit yskauppojen tai fuusioiden yhteydessä taikka omistusosuuksien muuttu-essa.
Määritelmä on sopusoinnussa päästökaup-padirektiivin 3 artiklan f kohdan määritelmän kanssa.
Hiilidioksidiekvivalenttitonnilla tarkoite-taan yhtä tonnia hiilidioksidia tai minkä ta-hansa muun kasvihuonekaasun määrää, jolla on vastaava vaikutus maapallon lämpenemi-seen. Määritelmä vastaa päästökauppadirek-tiivin 3 artiklan j kohdan määritelmää. Pääs-tökauppakaudella 2005—2007 laki koskisi ainoastaan hiilidioksidipäästöjä. Määritelmää saattaa olla tarve tarkistaa, jos päästökauppa-järjestelmää laajennetaan myöhemmin mui-hin kasvihuonekaasuimui-hin.
Päästökauppaviranomainen olisi kauppa- ja teollisuusministeriön ohjauksessa toimiva Energiamarkkinavirasto. Päästökauppajärjes-telmän keskeiset toiminnot päästöoikeuksien myöntämistä lukuun ottamatta keskitettäisiin samalla viranomaiselle. Päästökauppaviran-omainen myöntäisi kasvihuonekaasujen päästöluvat, huolehtisi päästöoikeuksista kir-jaa pitävä stä rekisteristä, kirjaisi vuosittain päästöoikeudet toiminnanharjoittajien laitos-kohtaisille tileille, mitätöisi päästöoikeudet, hyväksyisi päästöselvitysten todentajat sekä valvoisi päästöjen seurantaa, päästöselvitys-ten todentamista ja päästöoikeuksien palaut-tamista.
6 §. Toiminnanharjoittajan yleiset velvolli-suu det. Pykälässä säädettäisiin toiminnanhar-joittajan yleiset velvollisuudet. Tarkemmat säännökset velvoitteista sisältyisivät lain 2—
9 lukuihin. Päästökauppajärjestelmän kannal-ta keskeisimmät toiminnanharjoitkannal-tajan vel-voitteet ovat velvollisuus hakea lupaa pääs-tökauppaviranomaiselta, tarkkailla päästö-jään, laatia vuosittain selvitys päästöistään ja huolehtia selvityksen todentamisesta sekä pa-lauttaa päästökauppaviranomaiselle vuosit-tain edellisenä kalenterivuotena aiheutuneita laitoksen kokonaispäästöjä vastaa va määrä päästöoikeuksia. Kansallisen jakosuunnitel-maesityksen laatimista varten toiminnanhar-joittajan tulisi toimittaa tarpeelliset tiedot kauppa- ja teollisuusministeriölle sekä pääs-töoikeuksien myöntämistä koskevaa päätöstä varten hakea päästöoikeuksia valtioneuvo s-tolle osoitetulla hakemuksella. Luvan mah-dollista muuttamista, tarkistamista tai peruut-tamista varten toiminnanharjoittajan tulisi ilmoittaa laitoksen toiminnan muutoksista, päästöjen tarkkailua koskevista muutoksista taikka toiminnanharjoittaj an muuttumisesta.
Toiminnan muutoksella tarkoitettaisiin myös 13 §:ssä tarkoitettua laitoksen pysyvää käy-töstä poistoa.
2 luku. Kasvihuonekaasujen päästölu-pa
7 §. Luvan tarve. Pykälän 1 momentin mu-kaan laitoksella, jossa harjoitetaan päästö-kauppalain soveltamisalaan kuuluvaa toimin-taa, josta aiheutuu kyseiseen toimintaan
liit-tyviä päästöjä, olisi oltava kasvihuonekaasu-jen päästölupa. Päästölupa myönnettäisiin pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevana.
Lupa voisi olla määräaikainen erityisesti sil-loin, kun ympäristönsuojelulain mukainen lupa olisi määräaikainen. Päästölupa olisi myös päästöoikeuksien vuosittaisen kirjaa-misen edellytys.
Pykälän 2 momentissa ehdotetaan selven-nettäväksi, että velvoite hakea lupa koskisi päästökauppakaudella 2005 —2007 ainoas-taan hiilidioksidipäästöjä. Tällöin myös pääs-töjen tarkkailuvelvoitteet koskisivat ainoas-taan hiilidioksidipäästöjä. Päästöjen määri-telmän mukaan päästöillä tarkoitettaisiin kaikkia Kioton pöytäkirjassa tarkoitettuja kasvihuonekaasupäästöjä. Lakiehdotuksen soveltamisala rajaisi soveltamisen kuitenkin ainoastaan hiilidioksidipäästöihin. Jos pääs-tökauppadirektiiviä laajennetaan myöhe m-min koskemaan hiilidioksidipäästöjen lisäksi muita kasvihuonekaasupäästöjä, tulee pääs-tökauppalakiin tehdä vastaavat muutokset.
Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että myös nimelliseltä lämpöteholtaan enintään 20 megawatin laitosten olisi haettava lupaa ja lupa voitaisiin myöntää 8—10 §:n mukaisesti ehdolla, että komissio hyväksyy kyseiset lai-tokset päästökauppajärjestelmään.
Ehdotetulla säännöksellä pantaisiin täytän-töön päästökauppadirektiivin 4 artikla.
8 §. Lupahakemus. Lupahakemukseen olisi pykälän mukaan liitettävä selvitys laitokses-ta, sen toiminnasta ja päästöjen lähteistä sekä suunnitelma päästöjen tarkkailemiseksi ja päästöistä laadittavien selvitysten toimittami-seksi päästökauppaviranomaiselle. Päästö-kauppaviranomaiselle olisi myös toimitettava selvitys siitä, että toimintaa saa harjoittaa ympäristö nsuojelulainsäädännön nojalla.
Kasvihuonekaasujen päästölupa voitai siin myöntää ainoastaan, jos toiminnalle olisi myönnetty ympäristönsuojelulainsäädännön mukainen lupa tai toimintaa voisi muutoin harjoittaa ympäristönsuojelulainsäädännön nojalla. Ympäristölupavelvollisuus ratkais-taisiin ympäristönsuojelulain ja ympäristön-suojeluasetuksen mukaan erillisessä menette-lyssä, eikä päästökauppaviranomaisella olisi toimivaltaa itsenäisesti harkita ympäristölu-van tarvetta ja myöntämisedellytyksiä. Pääs-tökaupan piiriin voisi 4 §:ssä tarkoitettujen
kaukolämpöverkkoon liitettyjen laitosten myötä tulla alle 5 megawatin laitoksia, joilta ei ympäristönsuojelulain mukaan pääsääntöi-sesti edellytetä lupaa toimintaan. Tällöin edellytettäisiin kuitenkin, että laitokset saavat harjoittaa toimintaansa ympäristönsuojelu-lainsäädännön nojalla. Ympäristönsuojelu-lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) ja sen nojalla annetuista säännö k-sistä johtuen kaikilla toiminnanharjoittajilla ei myöskään vielä ole ympäristönsuojelulain mukaista lupaa, vaan toimintaa harjoitetaan aikaisemman lainsäädännön mukaisesti luvin tai muin hallinto-oikeudellisin järjestelyin.
Lupamenettelyn osalta ei ehdoteta erillisiä säännöksiä, vaan menettelyyn sovellettaisiin hallintolakia (434/2003). Luvalla ja sen eh-doilla ei olisi hallintolain 41 §:ssä tarkoitettu-ja vaikutuksia, joten asianosaispiiriä laajem-paa kuulemismenettelyä ei edellytetä. Toi-minnan luvitukseen liittyvät kuuleminen, lausuntopyynnöt ja tiedottaminen sekä ympä-ristövaikutusten arviointimenettely (YVA) hoidettaisiin ympäristönsuojelulain mukaisen luvituksen yhteydessä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 13 §:n säännöksen huomioon ot-taminen tapahtuisi ympäristönsuojelulain kautta. Kasvihuonekaasujen päästöluvassa ei olisi kyse hankkeen toteuttamiseen myönnet-tävästä luvasta.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan lupahakemus olisi toimitettava päästökaup-paviranomaiselle vähintään kuutta kuukautta ennen toiminnan suunniteltua aloittamista.
Ehdotetulla määräajalla pyritään varmista-maan, että lupa ehditään käsitellä ja myöntää ennen toiminnan aloittamista. Päästöoikeudet voitaisiin siten kirjata tilille heti, kun laitos otetaan kaupalliseen käyttöön.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan lain voimaantullessa toiminnassa oleville lai-toksille olisi haettava kasvihuonekaasujen päästölupaa viimeistään kahden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Lupahakemuk-seen liitettyä päästöjen tarkkailusuunnitelmaa voitaisiin täydentää neljän kuukauden kulu-essa lain voimaantulosta. Lupahakemukseen olisi kuitenkin jo alkuvaiheessa liitettävä päästöjen tarkkailusuunnitelma. Päästökaup-paviranomaisen olisi tehtävä lupaa koskeva päätös neljän kuukauden kuluessa lain vo
i-maantulosta tai viimeistään kahden kuukau-den kuluessa siitä, kun hakemus ja sen täy-dennykset on toimitettu päästökauppaviran-omaiselle, jos jälkimmäinen ajankohta on myöhempi. Tällä pyrittäisiin varmistamaan, että kun toiminnanharjoittaja hakee lupaa lain säännösten mukaisesti, olisi lupaa kos-keva päätös tehty ennen ensimmäisen pääs-tökauppakauden alkamista.
Säännöksillä pantaisiin täytäntöön päästö-kauppadirektiivin 5 artikla ja 8 artiklan sään-nökset päästökauppadirektiivin yhteensovit-tamisesta IPPC -direktiivin mukaisten menet-telyiden kanssa.
9 §. Luvan myöntämisen edellytykset. Py-kälän mukaan lupa myönnettäisiin laitoksel-le, jos toiminnanharjoittajan esittämät suun-nitelmat päästöjen tarkkailemiseksi ja pääs-töistä laadittavien selvitysten toimittamiseksi päästökauppaviranomaiselle olisivat riittävät ja asianmukaiset ja toiminnanharjoittaja olisi esittänyt selvityksen ympäristösuojelulain mukaisesta luvasta tai siitä, että sillä on muu-toin oikeus käyttää laitosta ympäristönsuoje-lulainsäädännön nojalla. Jos toimintaa saatai-siin harjoittaa ympäristönsuojelulainsäädän-nön nojalla, olisi myös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain ja tiedon-saantia, yleisön osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano -oikeutta ym-päristöasioissa koskevan yleissopimuksen (HE 165/2003), jäljempänä Århusin sopimus, mahdollisesti mukanaan tuomat velvoitteet täytetty.
Päästökaupassa ei ole kysymys Århusin sopimuksen tarkoittamalla tavalla ympäristöä pilaavan hankkeen toteuttamisesta. Päästö-kaupan soveltamisalaan kuuluville toimin-nanharjoittajille ei aiheudu Århusin sopimuk-sen hyväksymisestä ja voimaan saattamisesta uusia velvoitteita. Århusin sopimuksen pe-rusteella ei voida myöskään katsoa, että Suomella olisi ve lvoite järjestää päästökaup-paviranomaisten päätöksiin asianosaispiirin ulkopuolelle ulottuvia muutoksenhakumah-dollisuuksia. Tällaista velvoitetta ei voida johtaa myöskään Suomen perusoikeusjärjes-telmästä. Päästökaupassa pilaantumisen vä-hentämiseen pyritään taloudellisin keinoin, joiden valinnasta ja käytöstä päätösvalta kuu-luu toiminnanharjoittajille.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan
päästölupa voitaisiin myöntää, vaikka päätös ympäristönsuo jelulain (86/2000) mukaisesta luvasta ei olisi vielä lainvoimainen. Säännö k-sen tarkoitukk-sena olisi varmistaa, että ympä-ristönsuojelulain mukaiseen lupaan mahdol-liset liittyvät valitusprosessit eivät automaat-tisesti estäisi toiminnanharjoittajan mahdolli-suutta saada päästölupaa laitokselleen. Ym-päristölupaa koskevan päätöksen täytäntöön-panokelpoisuus määräytyy ympäristönsuoje-lulain 14 luvun perusteella.
Säännöksen 1 momentin 1 kohdalla pantai-siin täytäntöön päästökauppadirektiivin 6 ar-tikla ja 1 momentin 2 kohdalla päästökaup-padirektiivin 8 artikla.
10 §. Lupapäätös. Kasvihuonekaasujen päästölupa voisi 1 momentissa olevan pää-säännön mukaan koskea saman toiminnan-harjoittajan samalla sijaintipaikalla olevaa yhtä tai useampaa laitosta. Lain mukaan ei olisi estettä sille, että toiminnanharjoittaja ha-lutessaan hakee eri luvat esimerkiksi samalla laitosalueella olevalle teollisuuden tuotanto-laitokselle ja sen yhteydessä olevalle energi-antuotantolaitokselle. Lain soveltamisalaan erilliset luvat eivät kuitenkaan vaikuttaisi.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan kasvihuonekaasujen päästölupa voisi erityi-sestä syystä koskea useamman toiminnanhar-joittajan samalla sijaintipaikalla olevaa yhtä tai useampaa laitosta. Toiminnanharjoittajat voisivat halutessaan hakea yhdessä päästölu-paa sellaisissa tilanteissa, joissa niiden toi-minnot muodostavat kokonaisuuden, joka on katsottavissa yhdeksi laitokseksi. Joissakin tapauksissa samalla sijaintipaikalla toimivien toiminnanharjoittajien toiminnot ovat niin verkostoituneita, ettei niitä ole mahdollista yksiselitteisesti jakaa eri toimijoiden kesken.
Esimerkiksi samalla sijaintipaikalla voi olla saman konsernin useita tytäryhtiöitä, joiden toiminnot liittyvät toisiinsa ja joilla on eri lopputuote, mutta tuotant orakennukset ja päästöläht eet ovat yhteisiä. Käytännössä ky-symyksessä on yksi laitos, jolla on useampi toiminnanharjoittaja. Näissä tapauksissa lai-toksen jakaminen pienempiin ”laitoksiin”
olisi keinotekoista ja vaikeuttaisi laitoksen toiminnan optimointia.
Toiminnanharjoittajat voisivat hakea lupaa yhdessä tai samaan konserniin kuuluvien ty-täryhtiöiden kyseessä ollessa konsernin
emo-yhtiö voisi hakea päästölupaa tytäremo-yhtiöiden puolesta. Jos useampi toiminnanharjoittaja on hakenut yhdessä päästölupaa, vastaisivat ne luvan velvoitteiden täyttymisestä kukin yhdessä ja erikseen. Viranomaisen suuntaan vastuussa olisi se tai ne yhtiöt, joiden nimissä lupaa on haettu. Vastuu olisi solidaarista, jos yksi jättää velvoitteensa täyttämättä, kaikki kantavat yhdessä seuraukset. Keskinäinen vastuunjako perustuisi yritysten yksityisoi-keudelliseen sopimukseen. Vastaavia sopi-mussuhteita toiminnanharjoittajilla on jo ny-kyisin lukuisia.
Pykälän 4 momentissa säädettäisiin siitä, mitä tietoja kasvihuonekaasujen päästöluvan tulee sisältää. Muutoin lupamenettelyyn so-vellettaisiin hallintolain säännöksiä. Luvan keskeinen sisältö olisi päästöjen tarkkailua ja päästöselvitysten toimittamista koskevat vaa-timukset.
Ehdotettu sääntely on sopusoinnussa pääs-tökauppadirektiivin 6 artiklan säännösten kanssa.
11 §. Luvan muuttaminen ja tarkistaminen. Pykälän 1 momentin mukaan toiminnanhar-joittajan velvollisuutena olisi ennakkoon il-moittaa päästökauppaviranomaiselle kaikista sellaisista laitoksen laajennuksista, toiminnan muutoksista taikka päästöjen tarkkailua kos-kevista muutoksista, jotka voivat edellyttää kasvihuonekaasujen päästöluvan muuttamista tai päästöjen tarkkailua koskevien lupaehto-jen tarkistamista. Laitoksen laalupaehto-jennus tai toiminnan muutos saattaa edellyttää luvassa olevien tietojen tarkistamista ja päästöjen tarkkailua ko skevien lupaehtojen tarkistamis-ta. Tarkkailumenetelmien muutokset edellyt-täisivät ainakin lupaehtojen tarkistamista.
Laitoksen jonkin osan käytöstä poistaminen käsiteltäisiin ilmoituksen perusteella. Mikäli osa päästölähteistä jäisi pois, edellyttäisi se luvan muuttamista.
Jos lakia päätettäisiin soveltaa myöhemmin myös muihin kasvihuonekaasupäästöihin kuin hiilidioksidipäästöihin ja laitoksen toi-minnasta aiheutuisi mainittuja päästöjä, olisi toiminnanharjoittajan haettava luvan muut-tamista koskemaan mainittuja päästöjä. Tästä säädettäisiin myöhemmin erikseen.
Säännökset siitä, minkälaiset laajennukset voisivat saada päästöoikeuksia sisältyisivät kansallista jakosuunnitelmaesitystä ja sen
pe-rusteita koskevaan 3 lukuun.
Pykälän 3 momentin mukaan päästökaup-paviranomaisen olisi kehotettava toiminnan-harjoittajaa esittämään lupaehtojen tarkista-mista varten päivitetty suunnitelma päästöjen tarkkailemiseksi, mikäli komission päästö-kauppadirektiivin nojalla antamat päästöjen tarkkailua koskevat ohjeet ede llyttäisivät lu-paehtojen tarkistamista. Päästökauppaviran-omainen asettaisi määräajan, jonka kuluessa tarkistettu suunnitelma olisi toimitettava.
Mikäli toiminnanharjoittaja ei toimisi pääs-tökauppaviranomaisen kehotuksen mukaises-ti, voitaisiin siihen kohdistaa tässä laissa tar-koitettuja seuraamuksia, esimerkiksi asettaa uhkasakko ja viimeisenä keinona peruuttaa päästölupa.
Ehdotetulla säännöksellä pannaan täytän-töön päästökauppadirektiivin 7 artikla. Pääs-töjen tarkkailua koskevia muutoksia ei ole mainittu direktiivitekstissä. Komission pääs-tökauppadirektiivin 14 artiklan nojalla anta-mat päästöjen tarkkailua ja raportointia kos-kevat ohjeet (EY:n komission päätös 29/01/2004, K(2004) 130 lopullinen) edellyt-tävät, että päästöjen tarkkailua koskevia vaa-timuksia vo idaan muuttaa.
12 §. Toiminnanharjoittajan vaihtuminen.
Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan uu-den toiminnanharjoittajan velvollisuutena olisi ilmoittaa päästökauppaviranomaiselle toiminnanharjoittajan vaihtumisesta. Päästö-kauppaviranomaisen olisi ilmoituksen joh-dosta tarkistettava kasvihuonekaasujen pääs-tölupa 30 päivän kuluessa siitä, kun ilmoitus ja tarpeelliset selvitykset on toimitettu viran-omaiselle, tai toiminnanharjoittajan ilmoit-tamasta myöhemmästä ajankohdasta lukien Säännöksen mukaan uusi toiminnanharjoitta-ja vastaisi toiminnanharjoittatoiminnanharjoitta-jalle kuuluvista velvollisuuksista sekä 10 §:ssä tarkoitettujen lupavelvoitteiden täyttämisestä luvan tarkis-tamispäivästä alkaen. Tarkistamispäivällä tarkoitettaisiin ajankohtaa, jolloin päästö-kauppaviranomainen on merkinnyt uuden toiminnanharjoittajan luvanhaltijaksi.
Ehdotetun pykälän 2 momentti koskisi ti-lannetta, jolloin laitoksen tai laitosten minnasta ainoastaan osa siirtyy uudelle toi-minnanharjoittajalle. Tällöin olisi noudatet-tava luvan myöntämistä ja muuttamista kos-kevia säännöksiä lukuun ottamatta luvan
ha-kemiselle asetettua määräaikaa. Päästökaup-paviranomaisen olisi ilmoituksen johdosta tehtävä päätös luvan myöntämisestä ja muut-tamisesta 30 päivän kuluessa siitä, kun ilmoi-tus ja tarpeelliset selvitykset ja suunnitelmat olisi toimitettu viranomaiselle, tai toimin-nanharjoittajan ilmoittamasta myöhemmästä ajankohdasta lukien. Uusi toiminnanharjoit-taja vastaisi määräämänsä laitoksen osalta toiminnanharjoittajalle kuuluvista velvolli-suuksista ja 10 §:ssä tarkoitettujen lupavel-voitteiden täyttämisestä siitä alkaen, kun hä-nelle on myönnetty kasvihuonekaasujen päästölupa. Uusi toiminnanharjoittaja vastaisi päästökauppaan liittyvistä velvollisuuksista päästökauppakauden loppuun saakka myös 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa.
Säännöksellä pantaisiin täytäntöön päästö-kauppadirektiivin 7 artiklan viimeinen lause, joka mukaan toiminnanharjoittajan muuttu-essa toimivaltaisen viranomaisen on päivitet-tävä lupa ja merkitpäivitet-tävä siihen uuden toimin-nanharjoittajan nimi ja osoite.
13 §. Luvan peruuttaminen. Pykälän 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan olisi ilmoitettava päästökauppaviranomaisel-le laitoksen pysyvästä käytöstä poistamisesta ja laitoksen toimintaa koskevan luvan rau-keamisesta ympäristönsuojelulain 57 §:n pe-rusteella tai luvan peruuttamisesta ympäris-tönsuojelulain 59 §:n perusteella. Päästö-kauppalaissa ei säänneltäisi erikseen raukea-mista ja peruuttaraukea-mista, vaan ainoastaan luvan peruuttaminen.
Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan ympäristöluvan raukeaminen ja peruuttami-nen johtaisivat automaattisesti myös kasvi-huonekaasujen päästöluvan peruuttamiseen.
Myös laitoksen poistaminen pysyvästi käy-töstä johtaisi luvan peruuttamiseen. Laitok-sen pysyvä käytöstä poistaminen tarkoittaisi tilanteita, joissa laitoksen toiminnan kannalta keskeisiä lai tteistoja ei enää pidettäisi toimin-takuntoisina tai toiminnanharjoittaja olisi päättänyt lopettaa toiminnan eikä suunnitteli-si luovuttavansa laitosta muille toiminnan-harjoittajille. Pysyvänä käytöstä poistamisena ei sen sijaan pidettäisi tilanteita, joissa laitos-ta ei esimerkiksi markkinatilanteen vuoksi jatkuvasti tai edes vuosittain käytetä tai laitos on tarkoitettu varakapasiteetiksi. Luvan pe-ruuttaminen vaikuttaa toiminnanharjoittajan