Pohdittaessa suomalaisten kaupunginosien kehittämistä on otettava huomioon amerikkalaisen ja suomalaisen kaupunkirakenteen erot, esimerkiksi 1950–70-lukujen lähiörakentamisen suuri merkitys Suo-messa ja toisaalta amerikkalaisen ruutukaavan väljyys. Käsitteetkään eivät vastaa selkeästi toisiaan. Englanninkielen ”neighborhood” ja
”community” ovat merkitykseltään suomalaista lähiökäsitettä väljem-piä ja voivat tarkoittaa monenlaisia paikallisuuksia sekä fyysisen kau-punkirakenteen että yhteisöllisessä merkityksessä. Esimerkiksi San Diegon City Heightsiä kutsutaan kokonaisuudessaan nimellä ”com-munity” ja sen kuuttatoista osaa nimellä ”neighborhood”. Suomalainen lähiö määräytyy selkeämmin tietyn historiallisen vaiheen tuloksena
Kuva 24. Kaivokselan alue on karttakuvan keskellä pohjois-eteläsuuntaisena Vasivuorentien molemmin puolin. (Mittakaava noin 1:15 000. Kartta: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen taustakarttasarjan lehti L4134A lisenssillä http://www.maanmittauslaitos.fi/
avoindata_lisenssi_versio1_20120501, ladattu 17.3.2014.)
ja vastaavasti lähiökehittäminen on voitu kohdistaa alueille, joilla on melko konkreettiset rajat ja jotka ovat sisäisesti yhtenäisiä. Toki poik-keuksiakin löytyy. Smart growthin ajatusmallia tarkastellaan tässä kolmen esimerkkialueen, Vantaan Kaivokselan, Espoon Karakallion ja Helsingin Kannelmäen valossa.
Kaivoksela
Kaivokselan alue kuului jo varhain Helsingin seudullisten kasvu-suunnitelmien piiriin. Olli Kiviseltä tilattu rakennuskaava vahvis-tettiin vuonna 1961. Kaivokselaa pidetään ensimmäisenä aluera-kentamiskohteena, ja sen toteutti Rakennustoimisto A. Puolimatka.
Asuintalot rakennettiin pääasiassa vuosina 1961–65. Liikenteellisesti Kaivoksela tukeutui alusta asti Hämeenlinnanväylään, mutta sinne kaa-vailtiin myös metroyhteyttä. Vaskivuorentie yhdistää alueen Hämeen-linnanväylään ja lännessä Myyrmäen rautatieasemaan. Samalla tie jakaa alueen melko selvästi pohjois- ja eteläosaan. Tien yhteydessä on ostoskeskus, joka valmistui vuosina 1962–65 ja jonka vanhin osa on tuhoutunut tulipalossa. Kaivokselan asuintalot edustavat kolmea tyyp-piä, joista erityisin on pitkänomainen, usein viistosti taittuva matala lamellikerrostalo. Heti ostoskeskuksen pohjoispuolella on sommitelma 6-kerroksisia tornimaisia asuinkerrostaloja (nk. pistetaloja). Tällä alu-eella on myös julkisia palveluja. (Helasvuo & Vainio, 2008, 66–69; Schalin et al., 2012, 381–385; Hankonen, 1994) (Kuvat 25, 26 ja 27).
Kaivoksela sijaitsee liikenteellisesti hyvässä paikassa, ja ostoskes-kuksen ympäristöä on mahdollisuus kehittää. Tilannetta parantaa tule-vaisuudessa vielä Kehäradan liikenteen käynnistyminen. Tiivistämisen kannalta alue on hankala, koska se on rakenteeltaan hyvin erityinen ja on myös valittu säilytettäväksi 1960-luvun kaupunkimaisemaksi. Alu-eelle on toistaiseksi sijoitettu varsin vähän täydennysrakentamista, eikä täydentämistä ole pidetty toivottavana.
Kaivokselan synty on kiinnostavalla tavalla ajankohtainen, koska kohde muodostui aluerakentamisen pioneerikohteeksi ja oli aikanaan
”kokonaista lähiötä koskevan asuntotuotantojärjestelmän ja alueraken-tamisen sopimusmenettelyn innovaatio”. Samalla heräsi huoli epäter-veestä yhdyskuntakehityksestä ja myös pääkaupunkiseudun kuntien yhteisen yleiskaavan tarpeesta. (Hankonen, 1994, 386.) Edelleen ongel-mana on, kuinka integroida Kaivokselan kaltaiset varhaiset alueraken-tamiskohteet seudulliseen rakenteeseen.
Kuva 25. Kaivokselan ostoskeskus, joka on katsottu historiallisesti arvokkaaksi
Kuva 26. Kaivokselan ostoskeskuksen viereiset pistetalot (taustalla). Oikealla ostoskeskuksen tuhoutuneen osan tilalle vuoden 2007 jälkeen rakennettu, tyypiltään ympäristöstä poikkeava kerrostalo.
Kuva 27. Kaivokselalle ominainen pitkä lamellikerrostalo, jonka runko taittuu viistosti. Kaivosrinteentie.
Karakallio
Karakallion asuinalue Turuntien pohjoispuolella suunniteltiin aiem-min rakentamattomalle maalle. Suunnittelusta järjestettiin 1950-luvun lopulla kutsukilpailu, jonka jälkeen aluetta laajennettiin, ja samalla sen läpi suunniteltiin kokoojakatu. Kaavaratkaisu kuitenkin viivästyi muo-dollisista syistä eikä ehtinyt saada lainvoimaa, jolloin Karakallio otet-tiin aluerakentamisen piiriin. Asunto-osuuskunta Hakan kanssa tehotet-tiin kaksi aluerakentamissopimusta. Hakasta tuli näin vuonna 1964 Espoon
kauppalan ensimmäinen aluerakentamisen sopimuskumppani. Tällöin rakennusoikeuksia ja kerroslukuja lisättiin ja Karakalliosta tuli kerros-talovaltainen. Alueen ensimmäinen osa valmistui 1960-luvun lopussa ja koko alue vuoden 1973 loppuun mennessä. Kokonaisuuteen kuului myös Viherkallion alue Karakallion länsipuolella. (Maisala, 2008, 157–158, 163;
Hankonen, 1994, 397.) Karakallion keskustassa on muun muassa ostoskes-kus, kappeli ja kulttuuritalo Karatalo. Alueella asuu noin 5 000 henkeä.
Karakallion torin yleisilmettä on parannettu, ja ostoskeskuksen ympä-ristöä on myös täydennysrakennettu. (Karatalo; Karakallio-Seura.) Karakallio vaikuttaa Kaivokselaa paremmin sopivalta tiivistämisen kohteeksi, ja ostoskeskuksen aluetta on jo alettu täydennysrakentaa (kuva 30).
Kuva 28. Karakallio. (Mittakaava noin 1:15 000. Kartta: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen taustakarttasarjan lehti L4132G lisenssillä http://www.
maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501, ladattu 17.3.2014.)
Kuva 29. Karakallion ostoskeskus.
Kuva 30. Karakallion ostoskeskuksen ympäristöä on täydennetty muun muassa seniorien palveluasunnoilla.
Kuva 31. Karakallio on melko väljästi rakentunut ja luonnonläheinen alue.
Kannelmäki
Kannelmäki on alueista monikerroksisin ja monimuotoisin, sillä sen vanhimmat osat ovat 1950-luvulta, ja aluetta täydennettiin vielä 1980-luvulla, minkä jälkeen on rakennettu melko vähän. Alueelta erot-tuvat kokonaisuuksiksi muun muassa Hämeenlinnanväylän varren pientaloasutus, Kannelmäen kerrostaloalueen vanha osa Kanneltien ympärillä ja aseman ympäristön rakentaminen. Kannelmäen nykyi-nen väestö on noin 25 000 henkeä, joten alue on esimerkkialueista laa-jin (Kannelmäki – Lassila – Pohjois-Haaga, lähtötietoja, 2010). Toisaalta alue on katsottu väestöltään taantuvaksi. Vaiheittainen rakentuminen näkyy
Kuva 32. Kannelmäen kolme palvelukeskittymää ovat vanha ostoskeskus Vanhaistentien ja Kantelettarentien risteyksessä, kauppakeskus Kaari sekä Kannelmäen asema. (Mittakaava noin 1:15 000. Kartta: Maanmittauslaitoksen avoimien aineistojen taustakarttasarjan lehti L4134A lisenssillä http://www.
maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501, ladattu 17.3.2014.)
Kuva 33. Kannelmäen ostoskeskus pohjoisesta katsoen, etualalla Kanneltie.
Kuva 34. Kannelmäen ostoskeskus etelästä Kantelettarentieltä katsoen.
myös palvelujen hajaantumisena: ostoskeskus on 1950-luvulta, mutta Martinlaakson rata valmistui vasta 1975. Asemanseutu on palvelukes-kittymistä vaatimattomin. Kannelmäen vanha ostoskeskus (kuvat 33 ja 34), aseman ympäristö ja vuonna 2013 avattu kauppakeskus Kaari ovat toisistaan irrallisia, ja rata jakaa aluetta kahteen puoliskoon. Liikenteel-lisesti Kannelmäen sijainti on erinomainen, ja yhteyksiä on tarkoitus edelleen kehittää. Suunniteltuihin parannuksiin lukeutuvat jalankulku- ja pyöräily-yhteydet sekä katualueiden liikenneturvallisuus. Kan-nelmäkeen on suunniteltu myös asuntotyyppien monipuolistamista ja täydennysrakentamista. (Alueelliset suunnitelmat, Kannelmäki – Lassila
– Pohjois-Haagan alueellinen kehittämissuunnitelma.) Erityistä Kannel mäen kehittämisen kannalta on, että Kauppakeskus Kaaren paikalla oli yksi pääkaupunkiseudun varhaisista autotavarataloista, Osuusliike Elan-non Eka-market, joka sijoitettiin poikkeusluvalla yhdyskuntarakenteen kannalta irralliseksi yksiköksi (Hankonen, 1994, 264–266). Sijaintipaikka on edelleen pulmallinen Kannelmäen osalta, vaikka onkin muuten lii-kenteen solmukohdassa.
Elävä esikaupunki hankkeessa järjestettiin joulukuussa 2012 Kan-nelmäen kehittämistä käsittelevä Oivallinen ostarinseutu -työpaja, jossa sovellettiin pienimuotoisesti niin kutsuttua charrette-työskente-lyä. Työpajasta tuotettu yhteenveto on tämän raportin liitteenä. Kiin-nostava piirre charrettessa on, että sitä on pidetty nimenomaan new urbanismiin liittyvänä kehittämismenetelmänä, jossa maallikot voivat kommentoida konsulttien laatimia suunnitelmia (MacLeod, 2013, 2198–
2199 ja passim).