Keskustelun aluksi Kanneltalon johtaja Antti Manninen totesi, että Kannelta-losta saattaa olla vaikea vuokrata tiloja, mutta se johtuu siitä, että kaikki tila on koko ajan käytössä. Kanneltalon vieressä on sen sijaan KELAn entinen konttori tyhjillään, ja se voitaisiin ottaa kansalaisyhteiskunnan käyttöön, jos olisi toimiva rakenne sitä varten. Tarvitaan asiaa hoitavia tahoja. Hän totesi myös, että Nuo-risoasiainkeskus on vähentänyt toimintaansa alueella jo pitkään ja suunnannut niitä lähemmäs Helsingin keskustaa.
Asiantuntijakommentaattoriksi paikalle kutsuttu Vantaan pitkäaikainen kaupun-kisuunnittelujohtaja Jukka Kullberg kävi läpi työryhmien esityksiä. Hän totesi uskovansa, että tämän työpajan tyyppisissä tilaisuuksissa on hyvin suuria mah-dollisuuksia löytää ideoita, tehdä uudenlaista analyysiä ja antaa evästystä suunnit-telijoille, vaikka tilaisuuksissa ei löydettäisi toteutusvalmiita ratkaisuja. Ulkopuo-lisena osapuolena paikalle tuleminen antaa puolestaan mahdollisuuksia: ei tulla keskusteluun valmiiden ajatusten kanssa, vaan yritetään nähdä ja kuulla paikal-lista tietoa, näkemyksiä ja olosuhteita tuoreella tavalla. On myös mahdollisuus tuulettaa paikallisia näkemyksiä.
Kullberg koki työryhmien päässeen lyhyessä ajassa kiinni oleellisiin kysymyksiin.
Hän painotti, että sellaiset palvelut, joita pyörittävät yksityiset toimijat, eivät ole yhteiskunnan tarjoamia, vaan bisnestä. Palvelut pysyvät ja toimivat alueella jos kysyntää on. Edulliset tilavuokrat voisivat kuitenkin synnyttää piilaaksomai-sen efektin: halpa tila voisi houkutella alueelle uudenlaisia toimijoita. Fyysisestä ympäristöstä Kullberg totesi, että paikallisten yhteyksien vahvistaminen ja ver-kostojen muodostaminen – kuten Kanneltalon ja vanhan ostarin välisen yhtey-den selventäminen – on ilman muuta tärkeää. Kannelmäen tyyppiset alueet kau-pungistuvat hänen mukaansa väistämättä ja tiivistyvät pikku hiljaa.
Kaupungin, yritysten ja asukkaiden yhteistyön olennainen kysymys on, miten yhteistyö organisoidaan. Kullberg totesi, että kaupungilla varmaan täytyisi olla rooli. Toimisiko järjestely jossa palkattaisiin alueisäntä/-emäntä, jonka roolina olisi koota toimijoita yhteen? Onnistuisiko järjestely niin, että puolet palkasta tulisi kaupungilta, toinen puoli jostain muualta? Kullberg piti ryhmän 3 käyt-tämää termiä käynnistämisspolku hyvänä ja osuvana. Hän haki alueelle sijoittu-vista uudenlaisista toiminnoista vertailukohtia hieman kauempaa. Esimerkkeinä hän mainitsi Tukholman lähistöllä sijaitseva Täbyn, jossa on huippugallerioita, ja Porvoossa sijaitsevat ravintolat joihin tullaan Helsingistä asti. Tällaiset aktivitee-tit edellyttävät paitsi tarpeeksi vahvaa ideaa myös tekijöitä, eli tulisieluja, jotka ottavat asian omakseen.
Kaupungit ovat kerroksellisia, eivätkä sinänsä koskaan valmiita. Kullberg totesi, että vastuu kaupungin rakentumisesta on kaikilla: asukkailla, kaupungilla ja yri-tyksillä. Kenelläkään ei voi sitä yksinään olla.
Toinen paikalle pyydetty asiantuntijakommentaattori, Leena Suomela Pöyry Finland Oy:stä, totesi puheenvuorossaan, että innostuksen siemen on selvästi kylvetty. Keskeinen kysymys on siis: miten tästä eteenpäin? Suomelan mukaan yhdistystoiminnassa mukana olleet tietävät miten rankkaa hommaa yhdistyksen toiminnan pyörittäminen voi olla. Jääkö asia vapaaehtoistoiminnan harteille?
Kaupungin suuntaan osoitettava kysymys onkin: voisiko tästä tehdä jonkinlai-sen projektin? Helsingissä on olemassa Lähiöprojekti — voiko esimerkiksi jonkinlai-sen rinnalla olla jotain? Vertailukohtana hän mainitsi kaupunkikeskustoja kehittä-vät yhdistykset, joissa yrittäjät, kiinteistönomistajat ja kaupunki ovat vahvasti mukana tukemassa omalta osaltaan alueen kehittämistä. Suomela piti ryhmän 3 ideoimaa paikallista kehittämisfoorumia hyvänä ajatuksena. Omaan aamupäivän alustukseensa viitaten hän totesi myös, että ostoskeskus on yksityinen keskinäi-nen kiinteistöyhtiö, joka on hallinnollisesti verrattavissa asunto-osakeyhtiöihin.
Kaupunki maanomistajana, ja muut sidosryhmät kuten asukkaat ja asiakkaat, voivat toki myötävaikuttaa ostarin kehittymiseen, mutta ostari ei kehity, elleivät ostaritoimijat itse aktiivisesti sitä kehitä. Ja kehittämisen on käytännön syistä täl-löin oltava taloudellisesti kannattavaa. Uusista Kannelmäen ja Malminkartanon välisistä joukkoliikenneyhteyksistä esitettyä ideaa Suomela täydensi ajatuksella niiden ulottamisesta Myyrmäkeen asti
Kiinteistöviraston edustaja Pasi Lehtiö kertasi omassa puheenvuorossaan osta-rin tontin omistajan eli Helsingin kaupungin näkökohtia ostaosta-rin kehittämiseen.
Tontin vuokra-aikaa on hiljattain jatkettu kymmenellä vuodella, vuoden 2020 loppuun. Kiinteistöviraston näkökulmasta ostari ei ole tällä hetkellä sinänsä huono eikä hyvä. Ostarin eteläisemmässä osassa ovat kuitenkin kaikki isot, väistämättä eteen tulevat korjaukset vielä tekemättä, ja niiden tekeminen tulee edellyttämään taloudellisia satsauksia. Yhtälö saattaa olla hankala. Korjauksia ei kuitenkaan voida jättää tekemättä, koska ympäristön ja liiketilojen laatu pitää pystyä turvaamaan. Siksi kaupunki on edellyttänyt, että kiinteistöyhtiö esittää kiinteistövirastolle suunnitelmansa ostarin tulevien korjausten tekemisestä ja kehittämisestä ennen pidemmän maanvuokrasopimuksen tekemistä. Kaupun-gilla on joitain aiempia huonoja kokemuksia siitä, että ostoskeskusten kunto ja palvelutaso ovat päässeet laskemaan sellaisiksi, että kauppapaikka ei enää palvele enemmistöä alueen asukkaita vaan muuttuu huonon kuntonsa vuoksi epäsiis-tiksi, rauhattomaksi, jopa turvattomaksi. Kannelmäen ostoskeskus ei ole Lehtiön mukaan ylittänyt sitä kynnystä. Ja Helsingissä on myös valoisia esimerkkejä osta-rin ylläpidosta ja muutoksesta, kuten Munkkivuori. Lehtiön mukaan kysymys kuuluu nyt: mitä sellaista uutta tulisi alueelle, joka vetäisi ostarin tilat täyteen sel-laista toimintaa, jolla korjaukset voidaan rahoittaa? Keskustelu tästä asiasta tulee hänen mukaansa jatkumaan.
Yleisöstä esitettiin kysymys, onko kaupungilla suunnitelma korkeasta asuintalosta ostoskeskuksen paikalle tai viereen. Lehtiö totesi, että mitään suunnitelmaa ei ole olemassa, mutta jos ostoskeskus osoittautuisi elinkelvottomaksi, sen tilalle tuskin rakennettaisiin samanlaista ostoskeskusta. Todennäköisesti alue osoitettaisiin asu-miseen, ja usein ensimmäisiin kerroksiin tulee palveluja. Kannelmäen kaltainen alue ei voi perustua siihen, että kaikki hakisivat päivittäistavaransa etäällä sijaitse-van ison kauppakeskuksen perältä. Jos ostarin ympäristön muutokseen ryhdyttäi-siin, lähipalvelut varmasti haluttaisiin turvata kaupungin toimesta. Suunnitelmaa ei siis ole, mutta täydennysrakentaminen on yleinen tavoite Helsingissä koulujen ynnä muiden säilyttämiseksi ja olemassa olevan infran hyödyntämiseksi.
Yleisöpuheenvuoroina esitettiin myös seuraavat kommentit:
• Ostari sellaisena kuin se on nyt ei voi jatkua, nykyinen kehitys johtaa slum-miutumiseen ostarilla ja lähikortteleissa.
• Vanhaistenpuiston elävöittäminen on hyvä idea.
• Ryhmän 2 mainitsema läpiajo-ongelma jäi epäselväksi; asun vastapäätä osta-ria mutta en tunnista läpiajo-ongelmaa.
• Kannelmäkiemäntä/-isäntä on hyvä idea. Pitää koota porukkaa, ei tule jät-tää kejät-tään yksin puurtamaan. Rahoitus tällaiselle toiminnalle on olennainen kysymys, mutta jos syntyisi tällainen kaupunginosaemäntä-/-isäntä-konsepti, niin ilmoittaudun heti emännäksi.
• Yleisesti alueella on oltu vähän down: ollaan nostamassa käsiä pystyy. Mutta kun viime viikolla oli puhe putkiremonteista, sain toivon kipinää. Kiinteis-tösijoittaja sanoi että sitä mukaan kun kaikkiin taloihin tehdään isot putki- ynnä muut remontit, myös sosiaalinen ympäristö muuttuu. Talot pesevät kasvonsa ja alue muuttuu vetovoimaisemmaksi.
• Brändääminen edellyttää samastumiskohteita. Sitä kautta saadaan myös hyvää fiilistä alueelle. Syntyy samastumista – ”olen samalla alueella kuin tuo NN, ja se on jännää ja houkuttelevaa”. Alueeseen sitoutumiseen liittyy kaksi puolta: analyyttinen, sekä emotionaalinen, eli samastuminen johonkin. Tar-vitaan molempia.
• Olen asukasaktiivi juuri siksi, että alueelle syntyisi toivon kipinää. Koska näen, että on hyvä sijainti ynnä muuta, mutta toisaalta ollaan vähän down.
Jonkun pitää olla synnyttämässä toivon kipinää.
• Hyvistä tarinoista: minulle on ollut hyvä tarina se, että asun siellä missä asuu pakoputkiyrittäjä NN, joka on legenda.
• Puhe luo todellisuutta. Se mistä me puhutaan, siitä vaan tuppaa tulemaan totta. Ja jos me puhutaan positiivisesti, kehitys alkaa pikku hiljaa. Ja jos me sanotaan päivästä toiseen että ei tästä mitään tule, tää on karseeta, mä muu-tan täältä pois, niin siitä tulee totta.
• Ihmisten esiintuominen olisi yksi idea; ”viikon kannelmäkeläisen” nimeämi-nen & esittely tai muuta sellaista. Puhe luo todellisuutta tosiaan. Nyt pitää tuoda ihmisiä esiin.