Vaikka kyselyyn osallistui huomattavasti vähemmän mies- kuin naisvastaajia, niin huo-mattavissa oli että miehistä 34 % ei osallistunut hyväntekeväisyyteen vuoden 2011 aikana, kun vastaava määrä naisista oli 21 % (kuvio 8). Sekä miehille että naisille tyypillisintä kui-tenkin oli lahjoittaa muutaman kerran vuodessa, samoin noin viidesosa molemmista sanoi lahjoittavansa kuukausittain, joten siinä mielessä tulokset ovat hyvin samankaltaiset.
Teorian mukaan ikää pidetään merkittävänä tekijänä ennustettaessa henkilön osallistumista hyväntekeväisyyteen, sillä korkeampi ikä tarkoittaa yleensä suurempaa osallistumista hy-väntekeväisyyteen. Kyselyn perusteella alle 35-vuotiaat eivät ole osallistuneet yhtä ahke-rasti hyväntekeväisyyteen vuoden 2011 aikana kuin yli 35-vuotiaat (kuvio 11). Myös lah-joittamissummat suurenevat iän mukaan, sillä esimerkiksi yli 35-vuotiaista yhä suurempi osa lahjoittaa yli sata euroa verrattuna alle 35-vuotiaisiin. Pienet lahjoitukset ovat ymmär-rettäviä alle 25-vuotiaille sinänsä, sillä monet heistä ristiintaulukoinnin perusteella ovat opiskelijoita. Ainakin näiden tulosten perusteella voidaan siis nähdä, että edes hieman kor-keampi ikä vaikuttaa positiivisesti hyväntekeväisyyteen osallistumiseen.
Kyllä
Vaikka teorian perusteella matala- ja korkeatuloisten odotetaan lahjoittavan suhteellisesti enemmän hyväntekeväisyyteen kuin keskituloisten. Tästä ei kuitenkaan saatu riittävän sel-keitä eroja tuloksissa.
Korkean koulutustason odotetaan vaikuttavan positiivisesti hyväntekeväisyyteen osallistu-miseen. Koska kyselyyn vastanneista lähes puolet (41 %) ilmoittaa suorittaneensa tai suo-rittavansa korkeakoulututkintoa, on eroja aavistuksen vaikea vertailla muiden ryhmien kanssa. Yli sata euroa lahjoittavista suurimmat ryhmät vastaajista ovat joko lukion tai kor-keakoulun suorittaneita, joten koulutuksen ei voida ainakaan olettaa vaikuttavan negatiivi-sesti lahjoittamissummiin.
Verrattaessa asumismuotoa ja hyväntekeväisyyteen osallistuneita, oli silmiinpistävää huo-mata avo/avioliitossa olevien lapsiperheiden yhtenäinen osallistuminen hyväntekeväisyy-teen, sillä ei-osallistuvia oli vain vähän (kuvio 12). Sen sijaan yksinasuvat tai lapsettomassa liitossa olevista molemmista noin 25 % ei ollut osallistunut hyväntekeväisyyteen kun vas-taava luku lapsiperheille oli 10 %. Toisaalta yli 100 euroa lahjoittavista suuri osa taas oli yksinasuvia; lähes puolet yhteensä kaikista yli 100 euroa lahjoittavista. Tämä vahvistaa sitä käsitystä, että perheelliset osallistuvat herkemmin hyväntekeväisyyteen mutta summat saat-tavat olla pienempiä kuin perheettömien.
4.2.2. Tärkeät, melko tärkeät ja ei-kovinkaan-tärkeät hyväntekeväisyyden muodot
Edellisen alaluvun perusteella tiedetään, että hyväntekeväisyyteen osallistutaan suhteellisen aktiivisesti, mutta mitkä hyväntekeväisyysmuodot koetaan tärkeiksi? Kaikista tärkeimpinä hyväntekeväisyyden muotoina koettiin olevan kaksi varsin perinteistä tapaa, nimittäin lah-joittaminen ajankohtaiseen keräykseen tai jatkuvasti apua tarvitsevaan kohteeseen. Keräyk-set ovatkin perinteisesti olleet tyypillinen tapa osallistua hyväntekeväisyyteen Suomessa, joten kuluttajat ovat mahdollisesti myös tottuneet arvostamaan kyseistä muotoa (Kuvaja 2010: 41). Kuten taulukosta 8 näkee, niin lahjoittamista pidempiaikaiseen ja säännölliseen avustushankkeeseen, eli esimerkiksi kuukausittaista lahjoitustoimintaa, ei koettu yhtä tär-keänä. Yleensä ottaen vastaajat kokivat erityisen ”arvokkaana” hyväntekeväisyytenä sellai-sen toiminnan, jossa auttaja ei saa vastineeksi mitään, kuten esimerkiksi tuotteen tai palve-lun.
Taulukko 8. Hyväntekeväisyysmuotojen tärkeys. Lahjoittaminen keräykseen jonka kohteena on ajankohtainen
tarve
4,05 0,96 1 6 19 34 39 Lahjoittaminen keräykseen jonka kohde tarvitsee jatkuvasti
apua
3,55 1,17 6 14 25 31 25 Lahjoittaminen pidempiaikaiseen ja säännölliseen
avustushank-keeseen
3,35 1,20 7 19 27 20 20 Omaisuuden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen 3,27 1,14 6 21 29 28 15
Eettisen lahjan ostaminen 3,17 1,10 5 26 32 25 14
Hyväntekeväisyystapahtumaan osallistuminen 3,13 0,93 3 21 42 27 7 Tuotteiden ostaminen paikasta, josta tuotot menevät
hyvänte-keväisyyteen
3,01 0,93 4 26 44 21 6 Tuotteen ostaminen, jonka hinnasta osa menee
hyväntekeväi-syyteen
2,98 0,95 5 26 42 21 6 Hyvätekeväisyysjärjestön kannatustuotteen ostaminen 2,97 0,92 6 22 46 21 5
Rahan laittaminen kirkon kolehtiin 2,81 1,20 15 29 28 19 10
Omaisuuden testamenttaaminen hyväntekeväisyyteen 2,60 1,22 22 28 27 15 8 Osallistuminen arpajaisiin tai peleihin, jonka tuotot menevät
hyväntekeväisyyteen
2,60 1,01 12 38 33 13 5 Eettisiin kohteisiin rahan sijoittaminen 2,53 0,97 15 34 36 13 2 Lahjoittaminen silloin, kun sitä erikseen pyydetään 2,36 1,02 22 36 29 11 3
Rahan antaminen kerjäävälle henkilölle 2,00 0,89 33 40 21 5 1
*[1=ei lainkaan tärkeä, 2=ei kovinkaan tärkeä, 3=melko tärkeä, 4=tärkeä, 5=erittäin tärkeä]
Melko tärkeinä hyväntekeväisyyden muotoina koettiin hyvin vaihtelevasti eri toiminnan muotoja. Lukuun ottamatta rahan lahjoittamista säännöllisesti kaikki muodot sisälsivät jon-kinnäköistä etua myös itselle: tavaran saamista, tavarasta eroon pääsemistä tai jotakin oh-jelmaa itselle. Toisaalta ei-kovinkaan-tärkeisiin hyväntekeväisyysmuotoihin kuului myös samantyyppisiä toimintoja, kuten eettinen sijoittaminen.
Vastaajat suhtautuivat melko epäilevästi myös lahjoittamiseen sitä erityisesti pyydettäessä, omaisuuden testamenttaamisessa ja osallistumisessa peleihin tai arvontoihin, joiden tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Nykyään huomattavan moni kuluttaja ottaa osaa tällaisiin peleihin ja he tiedostavat hävittyjen rahojen menevän jollekin kolmannelle osapuolelle.
Tutkimuksen teoriaosassa tällaisen ajattelun epäiltiin heikentävän kuluttajien osallistumista
0 10 20 30 40 50 60
hyväntekeväisyyteen, sillä jossain vaiheessa he saattavat olettaa hyväntekeväisyyden aina olevan sivutuote jostakin sellaisesta, josta he hyötyvät itse. Ainakin tämän otannan perus-teella pelko on ainakin vielä turha.
Hieman yllättävää teorian perusteella on, miksi kolehtia ja testamenttaamista ei koeta ko-vinkaan tärkeänä hyväntekeväisyytenä. Ehkäpä ihmiset eivät käy enää niin paljoa kirkossa, että kolehtiin tulisi laitettua paljon rahaa tai kolehdin epäillään menevän johonkin muuhun kuin tarkoitettuun syyhyn? Tai ehkä testamenttaamisessa lahjoittaminen tapahtuu kuoleman jälkeen, jolloin henkilö ei edes enää tarvitse omaisuuttaan? Näihin kysymyksiin voisi palata esimerkiksi laadullisen tutkimuksen merkeissä.
Vähiten vastaajat arvostivat rahan antamista sitä pyydettäessä (esimerkiksi feissari) tai ker-jätessä. Vaihtoehdoista kerjääminen oli ainut vaihtoehto, jonka taustalla toimii selvästi yk-sityinen rahanpyytäjä muihin verrattuna, joten oli kiinnostavaa nähdä miten vastaajat rea-goivat tähän. Selvästikään kerjäämistä ei koettu yhtä tärkeänä hyväntekeväisyytenä kuin muita muotoja. Seuraavaksi siirrytään hyväntekeväisyyden muotoihin ja kohteisiin, johon vastaajat ovat osallistuneet.
4.2.3. Suositut hyväntekeväisyysmuodot ja –kohteet
Mitkä hyväntekeväisyyden muodot ovat yleisimpiä tapoja osallistua hyväntekeväisyyteen?
Eniten vastaajista, 112 eli 57 %, on osallistunut hyväntekeväisyyteen rahallisesti ostamalla