• Ei tuloksia

Lahjoittaminen keräykseen jonka kohteena on ajankohtainen

tarve

4,05 0,96 1 6 19 34 39 Lahjoittaminen keräykseen jonka kohde tarvitsee jatkuvasti

apua

3,55 1,17 6 14 25 31 25 Lahjoittaminen pidempiaikaiseen ja säännölliseen

avustushank-keeseen

3,35 1,20 7 19 27 20 20 Omaisuuden lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen 3,27 1,14 6 21 29 28 15

Eettisen lahjan ostaminen 3,17 1,10 5 26 32 25 14

Hyväntekeväisyystapahtumaan osallistuminen 3,13 0,93 3 21 42 27 7 Tuotteiden ostaminen paikasta, josta tuotot menevät

hyvänte-keväisyyteen

3,01 0,93 4 26 44 21 6 Tuotteen ostaminen, jonka hinnasta osa menee

hyväntekeväi-syyteen

2,98 0,95 5 26 42 21 6 Hyvätekeväisyysjärjestön kannatustuotteen ostaminen 2,97 0,92 6 22 46 21 5

Rahan laittaminen kirkon kolehtiin 2,81 1,20 15 29 28 19 10

Omaisuuden testamenttaaminen hyväntekeväisyyteen 2,60 1,22 22 28 27 15 8 Osallistuminen arpajaisiin tai peleihin, jonka tuotot menevät

hyväntekeväisyyteen

2,60 1,01 12 38 33 13 5 Eettisiin kohteisiin rahan sijoittaminen 2,53 0,97 15 34 36 13 2 Lahjoittaminen silloin, kun sitä erikseen pyydetään 2,36 1,02 22 36 29 11 3

Rahan antaminen kerjäävälle henkilölle 2,00 0,89 33 40 21 5 1

*[1=ei lainkaan tärkeä, 2=ei kovinkaan tärkeä, 3=melko tärkeä, 4=tärkeä, 5=erittäin tärkeä]

Melko tärkeinä hyväntekeväisyyden muotoina koettiin hyvin vaihtelevasti eri toiminnan muotoja. Lukuun ottamatta rahan lahjoittamista säännöllisesti kaikki muodot sisälsivät jon-kinnäköistä etua myös itselle: tavaran saamista, tavarasta eroon pääsemistä tai jotakin oh-jelmaa itselle. Toisaalta ei-kovinkaan-tärkeisiin hyväntekeväisyysmuotoihin kuului myös samantyyppisiä toimintoja, kuten eettinen sijoittaminen.

Vastaajat suhtautuivat melko epäilevästi myös lahjoittamiseen sitä erityisesti pyydettäessä, omaisuuden testamenttaamisessa ja osallistumisessa peleihin tai arvontoihin, joiden tuotot menevät hyväntekeväisyyteen. Nykyään huomattavan moni kuluttaja ottaa osaa tällaisiin peleihin ja he tiedostavat hävittyjen rahojen menevän jollekin kolmannelle osapuolelle.

Tutkimuksen teoriaosassa tällaisen ajattelun epäiltiin heikentävän kuluttajien osallistumista

0 10 20 30 40 50 60

hyväntekeväisyyteen, sillä jossain vaiheessa he saattavat olettaa hyväntekeväisyyden aina olevan sivutuote jostakin sellaisesta, josta he hyötyvät itse. Ainakin tämän otannan perus-teella pelko on ainakin vielä turha.

Hieman yllättävää teorian perusteella on, miksi kolehtia ja testamenttaamista ei koeta ko-vinkaan tärkeänä hyväntekeväisyytenä. Ehkäpä ihmiset eivät käy enää niin paljoa kirkossa, että kolehtiin tulisi laitettua paljon rahaa tai kolehdin epäillään menevän johonkin muuhun kuin tarkoitettuun syyhyn? Tai ehkä testamenttaamisessa lahjoittaminen tapahtuu kuoleman jälkeen, jolloin henkilö ei edes enää tarvitse omaisuuttaan? Näihin kysymyksiin voisi palata esimerkiksi laadullisen tutkimuksen merkeissä.

Vähiten vastaajat arvostivat rahan antamista sitä pyydettäessä (esimerkiksi feissari) tai ker-jätessä. Vaihtoehdoista kerjääminen oli ainut vaihtoehto, jonka taustalla toimii selvästi yk-sityinen rahanpyytäjä muihin verrattuna, joten oli kiinnostavaa nähdä miten vastaajat rea-goivat tähän. Selvästikään kerjäämistä ei koettu yhtä tärkeänä hyväntekeväisyytenä kuin muita muotoja. Seuraavaksi siirrytään hyväntekeväisyyden muotoihin ja kohteisiin, johon vastaajat ovat osallistuneet.

4.2.3. Suositut hyväntekeväisyysmuodot ja –kohteet

Mitkä hyväntekeväisyyden muodot ovat yleisimpiä tapoja osallistua hyväntekeväisyyteen?

Eniten vastaajista, 112 eli 57 %, on osallistunut hyväntekeväisyyteen rahallisesti ostamalla

Kuvio 13. Eri hyväntekeväisyysmuotoihin osallistuminen.

tuotteen, jonka hinnasta osa menee hyväntekeväisyyteen (kuvio 13). Toiseksi suosituinta oli arpajaisiin tai peleihin osallistuminen sekä tavaroiden lahjoittaminen. Suomaisille tyy-pillistä onkin Raha-automaattiyhdistyksen pelien pelaaminen. RAY:n perustehtävänä on pelien pelaamisella kerätä varoja suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi, ja Anne Birgitta Pessin (2008:6) mukaan monet kuluttajat ovatkin mieltäneet asian näin eikä turhana uhka-pelien pelaamisena. Melkein puolet vastaajista olivat osallistuneet kirkon kolehtiin tai lah-joittaneet kertaluonteiseen kohteeseen. Muita yleisiä muotoja olivat ns. hyväntekeväisyys-kaupasta ostaminen, hyväntekeväisyystapahtumaan osallistuminen, pysyvään keräykseen lahjoittaminen, hyväntekeväisyysjärjestön kannatustuotteen ostaminen ja säännöllisesti tiettyyn kohteeseen lahjoittaminen.

Taloustutkimus Oy keväällä 2010 tekemästä hyväntekeväisyystutkimuksesta selvisi, että mieluiten suomalaiset auttaisivat antamalla tavaralahjoituksia, lahjoittamalla rahaa sekä pelaamalla hyväntekeväisyyttä tukevia pelejä (Kuvaja 2010: 41). Tämän tutkimuksen ja Taloustutkimus Oy:n tutkimuksessa on huomattavissa yhteneväisiä tuloksia, vaikka tuote (jonka tuotoista osa menee hyväntekeväisyyteen) ei ollutkaan mukana Taloustutkimuksen tutkimuksessa.

Nämä tulokset ovat aavistuksen eriäviä tärkeinä pidettyjen hyväntekeväisyysmuotojen kanssa, sillä niiden perusteella lahjoittaminen ajankohtaisiin ja pysyviin kohteisiin pitäisi olla selvästi suosituimpia muotoja muihin verrattuna, vaikka näin ei kuitenkaan ole. Ilmei-sesti hyväntekeväisyysmuotoa voidaan pitää tärkeänä, mutta siitä huolimatta kyseinen toi-minta ei välttämättä ole kovin yleistä.

Sen sijaan testamenttaus tai sen suunnittelu ei saanut suosiota tässäkään mittarissa, sillä vähiten myönteisiä vastauksia saivat testamenttaaminen tai sen suunnittelu (1 %) ja eettisiin kohteisiin sijoittaminen (5 %). Tämä sinänsä oli odotettavaa, sillä eettisiin kohteisiin sijoit-taminen on vielä suhteellisen tuore ilmiö Suomessa, sekä testamenttaaminen on hienoisesta kasvusta huolimatta edelleen melko harvinaista. Myös nuorien vastaajien määrä on voinut vaikuttaa tähän asiaan; testamenttaaminen ja perintöön liittyvät asiat eivät vielä olleet ajan-kohtaisia asioita ajatella.

0 10 20 30 40 50

Kuvio 14. Suosituimmat hyväntekeväisyyskoh-teet.

Entä mitkä kohteet saivat eniten kannatusta? Vastaajat saivat valita 1-3 kohdetta, joita he ovat neet tai voisivat kuvitella avusta-vansa. Kaiken kaikkiaan tähän koh-taan tuli 548 vastausta. Vastauksis-sa oli aika paljon hajontaa, sillä kaikki kohteet saivat jonkin verran kannatusta (kuvio 14). Kyselyn perusteella suosituimpia kohteita ovat Suomen Punainen Risti, Uni-cef, Yhteisvastuu, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Sotiemme vete-raanit, Plan, Amnesty International ja Roosa nauha. Tunnetut järjestöt tutki-muksen mukaan suomalaiset lah-joittavat rahaa eniten sotaveteraa-neille, lapsille ja kansainvälisiin kriiseihin, jolloin yksittäisistä järjestöistä vuonna 2008 tärkeimpinä pidettiin Punaista Ristiä ja Unicefiä. Pelastusarmeijan joulukeräys sekä erilai-set paikallierilai-set keräykerilai-set myös vetoavat suomalaisiin, sillä suomalaierilai-set antavat rahansa mie-luummin ihmisten kuin luonnon auttamiseen.

Kyselyn tulokset tukevat väittämää siitä, että ihminen auttaa helpommin läheisiä kuin kau-kana olevia, henkisesti tai fyysisesti (Saari ym. 2005: 74). Esimerkiksi omiin yhteisöihin lahjoittaminen on yleisempää, ja tätä kuvastaa Sotiemme veteraanien, Yhteisvastuukeräyk-sen ja Suomen luonnonsuojeluliiton suosittavuus. Tätä vahvistaa myös se, että Suomen pakolaisapu on saanut vähiten kannatusta, sillä mieluummin halutaan auttaa lähempänä olevia.

4.2.4. Lahjoituskäyttäytyminen

Mitkä piirteet kuvaavat vastaajien lahjoittamista? Eniten samaa mieltä oltiin siitä, että lah-joittaminen tapahtuu omien kiinnostusten perusteella ja kohteena mieluiten ovat ajankohtai-set keräykajankohtai-set (taulukko 9). Jokseenkin eri mieltä taas oltiin monestakin asiasta, mutta pää-piirteittäin lahjoittamisen takia ei haluta nähdä vaivaa, eikä ole ongelmaa kieltäytyä lah-joittamasta vaikka sitä erikseen pyydettäisiin. Lahjoittaminen ei myöskään vaikuta olevan säännöllistä toimintaa, eikä lahjoituksen kohde ole aina sama. Monellekaan vastaajalle lah-joittaminen ei tunnu olevan tapa tai harrastus, vaan se saattaa olla pikemminkin poikkeavaa toimintaa.

”En lahjoita ollenkaan” väittämästä suurin osa oli täysin eri mieltä, eli he lahjoittavat aina-kin jossain tilanteissa tai eivät ole sitä periaatteessa vastaan. ”Osin eri, osin samaa mieltä” –