Opetukseen ja oppimiseen suhtautuminen yrittäjyyskasvatuksen

kasvatuksen kannalta

Koiranen ja Peltonen (1995, 61) toteavat yrittäjyyden koulutyössä näkyvän suhtautumisena opetukseen ja oppimiseen. Yrittäjyyden omaksuminen eli oppi­

minen riippuu toisaalta opettajiin, toisaalta oppilaisiin liittyvistä tekijöistä unohtamatta myöskään erilaisten ympäristötekijöiden vaikutusta. Yrittäjyyden opettaminen ja oppiminen muodostavat kokonaisuuden, jolle koko suhtautu­

misen kenttä on merkittävä. (Koiranen & Peltonen 1995, 61.) Työhön suhtautu­

mista kouluyhteisössä on jäsennetty kuviossa 20, jossa mukaillaan aiemmin esitettyä yrittäjyyden henkistä hierarkiaa.

OPPILAAT OPETTAJAT

Yksilönäkökulma Yhteisönäkökulma Yksilönäkökulma Yhteisönäkökulma Motivaatio Pienryhmän ryhmä- Motivaatio Pienryhmän

ryhmä-vire ("fiilis") vire ("fiilis")

Asenteet Luokan ryhmähenki Asenteet Opettajien

ryhmä-•

^henki

Arvot Oppilaskunnan

ilmapiiri Arvot Opettajakunnan

ilmapiiri Elämänkatsomus Kouluyhteisön

kulttuuri Elämänkatsomus Kouluyhteisön

kulttuuri

KUVIO 20 Työhön suhtautuminen kouluyhteisössä (vrt. Peltonen & Ruohotie 1992, 10)

Koiranen ja Peltonen (1995, 62) toteavat oppilaan ja opettajan motivaatiossa olevan kyse heidän muuttuvasta henkisestä tilastaan, joka määrää mihin suun­

tautuneena ja millä vireydellä he toimivat. Oppilas- ja opettajayhteisön vireessä on kyse erityisesti aktiivisuuden suosimisesta ja tavoitesuuntautuneisuudesta.

Oppilaan asenteissa on ennen muuta kyse koulumyönteisyydestä, opettajien ja tavoitteiden hyväksymisestä sekä vuorovaikutushalusta. Opettajien asenteiden osalta keskeisiä seikkoja ovat oppilaskeskeisyys, uudistusmyönteisyys, kutsu­

mustietoisuus ja ammattisuuntautuneisuus. Sekä luokan että opettajien ryhmä­

hengessä on kyse kiinteydestä, yhteistyöhengestä, innostavuudesta ja myöntei­

syydestä. Oppilaan arvoissa keskeisiä ovat opiskelun, osaamisen, koulun ja opettajien arvostus, opettajien arvoissa puolestaan oman työn, koulun, oppilai­

den ja tulosten arvostus. Oppilaskunnan ilmapiiriä ilmentävät muun muassa opiskelumyönteisyys, palkitsevuus sekä yritteliäisyys ja opettajakunnan ilma­

piiriä ihmissuhteet, työssä viihtyminen, kannustavuus itsensä kehittämiseen sekä kyky luoda hyvä ilmapiiri. Oppilaan elämänkatsomus kokoaa yhteen maailmankuvan, minäkuvan ja tulevaisuuden odotukset. Edellisten seikkojen lisäksi opettajan elämänkatsomuksessa korostuu kuva koulun toiminnasta. Op­

pilas- ja opettajayhteisölle koulun kulttuuri ilmenee muun muassa perinteissä,

vakiintuneissa periaatteissa sekä koulun sisäisessä ja ulkoisessa kuvassa. (Koi­

ranen & Peltonen 1995, 62.)

Yrittäjyyskasvatus voi siis suuntautua koko koulun yrittäjämäisen hengen ja kulttuurin kehittämiseen. Näin kehittyvässä yrittäjyyskoulussa didaktinen kulttuuri ja oppimisympäristö on perinteistä koulua vapaampi ja joustavampi.

Opiskelijoita kannustetaan omakohtaiseen tekemiseen ja laaja-alaiseen ideoiden hyödyntämiseen, virheiden tekemisen pelon jäädessä taka-alalle. (Leskinen 1999, 115.) Klofsten (2000) näkee tärkeänä tasapainon muodollisen ja epämuo­

dollisen välillä. Yrittäjyys on yhteydessä muun muassa joustavuuteen, avoi­

muuteen ja kykyyn ryhtyä toimeen. Tämä on huomioitava koulutusohjelmien organisoinnissa. (Klofsten 2000.) Koulu voi olla Koirasen ja Peltosen (1995, 56-59) mukaan yritysmäinen oppimiskeskus, joka palvelisi useita "piilo-opetus­

suunnitelmallisia" tavoitteita kuten itsetuntemusta, luovuutta ja aloitteellisuut­

ta. Johannisson ja Madsen (1997, 80) korostavat, että yrittäjämäisen koulun on painotettava koulutuksen menetelmiä sisältöä enemmän. Myös Leskinen (1999) näkee oppilaitoksen kulttuurin keskeisenä tekijänä yrittäjyyskasvatuksen kan­

nalta.

Taulukko 13 jäsentää opettajan ja opettajayhteisön roolia osana kouluyh­

teisön henkistä tilaa.

TAULUKKO 13 Opettaja ja opettajayhteisö osana kouluyhteisön henkistä tilaa (vrt. Koiranen & Peltonen 1995, 63)

OPETTAJA

Osaston, linjan tai oppiaineen opettajien henki

-kyky luoda oppilasjoukkoon hyvä ilmapiiri Koulun kulttuuri

-perinteet

-koulun sisäinen kuva -vakiintuneet periaatteet -imago

Eteläpelto (1993, 109-115) korostaa, että yrittäjyyttä edistämään pyrkivän toi­

mintakulttuurin tulisi itse toimia innovatiivisesti esimerkiksi osoittamalla roh­

keutta eri opetusmuotojen kokeilussa. Gibbin ja Cottonin (1998) mielestä opet­

tajien saattaa olla vaikea opettaa yrittäjyyttä, mikäli heidän organisaationsa ra­

joittaa kokeilun ja innovoinnin mahdollisuuksia. Sahlbergin (1997, 47) mielestä erityisesti monet keskiasteen oppilaitokset ovat modernin kaltaisia suuria,

op-piaineryhmittäin jaoteltuja ja täsmällisten minuuttilukujärjestyksen ohjaamia yksiköitä. Tämä synnyttää persoonattomuutta ja joustamattomuutta sekä heik­

koa reaktiokykyä muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Organisaatiot vaikutta­

vat yksilöiden persoonallisuuden ja identiteetin kehitykseen ja arvostavat mu­

kailevia persoonallisuuksia. (Sahlberg 1997, 47.) Toisaalta yrittäjyydessäkin pi­

täisi oppia täsmällisyyteen. Käytännön työelämä ja asiakaslähtöisyys edellyttä­

vät sitä.

Mäkisen (1993, 96) mukaan koulussa voidaan edistää yritteliäisyyttä tar­

joamalle opiskelijoille ennen kaikkea kokemuksia, tietoja ja ajattelutapoja, joi­

den avulla he voivat tehdä omaa elämäntapaansa koskevia ratkaisuja ja arvioi­

da niiden seuraamuksia. Opetustoiminta koulussa pohjautuu ihmiskäsitykseen, jossa uskotaan ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hänessä piilevään kehitys­

potentiaaliin. Opiskelijoiden omaa kehittämispanosta arvostamalla ja luomalla heille yksilöllinen ja kannustava oppimisympäristö sekä oppimistilanteet aute­

taan oppimiselle myönteisten olojen syntymistä. Kehittymiseen tarvitaan aikaa ja johdonmukaisuutta. (Mäkinen 1993, 96.)

Römer-Paakkasen (1999, 144) mukaan opettajan tehtävä yrittäjyyden edistäjänä on toimia ohjaajana, joka selvittää yrittäjäksi ryhtymisen prosessia ja kertoo sekä teoreettisia taustoja että realistista tietoa yrittäjän ammatista ja yrittäjyydestä. Opiskelijoille annetaan työkalut, joiden avulla he voivat edetä kohti sisäistä tai ulkoista yrittäjyyttä. Opiskelijaa tuetaan prosessin aikana arvi­

oimaan itseään ja ympäristöään sekä selvittämään, minkälaisia edellytyksiä hä­

nellä on toimia yrittäjänä. Opiskelija rakentaa aiempien kokemustensa päälle tiedon ja taidon avulla mallin omasta yrittäjyydestään. (Römer-Paakkanen 1999, 144.) Koirasen ja Peltosen (1995, 10) mielestä yrittäjyyden sisäistänyt kasvattaja ja koulu siirtää enenevästi oppimisen vastuuta oppilaalle. Tällöin korostuu ak­

tiivinen toiminta passiivisen vastaanottamisen sijasta. Koiranen ja Peltonen (1995, 62) toteavat, että yrittäjyys koulutyössä voidaan sijoittaa useaan suhtau­

tumisen alueeseen seuraavalla tavalla:

• suopea yrittäjyysasenne

• yritteliäs ryhmähenki

• yrittäjyydelle suopeat arvot, yrittäjyyden arvostaminen

• yrittäjyyttä suosiva ilmapiiri

• yrittäjämäinen elämänkatsomus

• yrittäjyyttä edistävä yhteisökulttuuri.

Gibb (1998) korostaa erityisesti sitä, että koulun tulisi antaa enemmän tukea ris­

kinottajille. Ristimäen (1998) mukaan yrittäjyyskasvatuksen metodologisia läh­

tökohtia ovat opiskelijoiden vastuuttaminen, arvostaminen sekä luottamuksen antaminen heille. Keskeinen edellytys yrittäjyyskasvatuksen toteutumiselle puolestaan on opettaja, hänen asenteensa ja voimavaransa. Yksittäinen opettaja voi tukea yrittäjyyskasvatuksen tavoitteita ensinnäkin verkostoitumisen ja sen luomien mahdollisuuksien hyväksikäyttämisen kautta. Keskeistä on myös opettajan toiminta opetustilanteessa. Tähän kuuluvat osatekijöinä opettajan op­

pilailleen antama esimerkki, opettajan taustallaolo, yhdessä suunnittelu, vas­

tuun antaminen, luottaminen, tekemisen vaatiminen sekä oppilaiden ottaminen

mukaan arviointiin. Tärkeää on myös kodin ja koulun yhteistyö; koulun opetus ei voi olla ristiriidassa kodin kanssa. (Ristimäki 1998.) Koirasen ja Peltosen (1995, 108) mielestä yrittäjyyskasvatuksen tulokset ovatkin yhdistelmä koulun sisäisen ja ulkopuolisen kontekstin vaikutusta. Lähipiirissä koetut suotuisat esi­

merkkitapaukset kannustavat yrittäjyyteen, kun taas kielteiset tapaukset vai­

mentavat yrittämishalua. (Koiranen & Peltonen 1995, 108.)

Koiranen ja Peltonen (1995, 58) kuvaavat yrittäjyyttä aktivoivaa ja passi­

vaivaa kouluympäristöä taulukon 14 mukaisesti.

TAULUKKO 14 Yrittäjyyttä aktivoiva ja passivoiva kouluympäristö (Koiranen ja Peltonen 1995, 58)

YRITTÄJYYTTÄ PASSIVOIVA

"Opettajalta oppiminen"

Oppilas = vastaanottaja, kuuntelija ja pänttääjä

Valmiit kirjalliset oppimateriaalit Palaute opettajalta

Ajallisesti säädelty, organisoitu opetus Ei paineita välittömistä tavoitteista Toisilta lainaaminen kiellettyä Virheitä opitaan pelkäämään

YRITTÄJYYTTÄ AKTIVOIVA Vuorovaikutteinen oppiminen Oppilas = ajattelija ja toimija

Tietotekniikka, keskustelut, vuorovaikutus Palaute monesta eri lähteestä

Joustava, vapaamuotoinen opetus

Painetta välittömien tavoitteiden saavuttami­

sesta

Toisilta lainaaminen sallittua

Virheitä opitaan rakastamaan, mutta niiden uusiutumista vihaamaan

Opettajat eivät useinkaan saa yrittäjyysopetuksen kannalta riittäviä perustietoja ennen työelämään siirtymistään (Arenius & Autio 1999, 34). Opettajilta vaadi­

taan sitoutumista työhönsä yrittäjyyskasvattajina. Kasvatuksen haasteena Koi­

ranen ja Peltonen (1995, 76) toteavat olevan sekä opettajien että oppilaiden si­

toutumisen kasvatustavoitteiden kannalta tärkeisiin tavoitteisiin. Heidän mu­

kaansa on tärkeää, että koulutyössä yrittäjyyskasvatukseen sitoutuminen ta­

pahtuisi myös affektisella alueella eikä perustuisi pelkkään virkamiesmäiseen lojaalisuuteen. Ristimäen (1999, 451) mukaan opettajien asenteilla yrittäjyyttä, yrittäjyyden edistämistä ja yrittäjyyskasvatusta kohtaan on merkitystä toteu­

tettaessa yrittäjyyskasvatusta. Johannisson ja Madsen (1997, 27) uskovat esi­

merkin voimaan yrittäjyydessä. Opettajalla on siis keskeinen rooli yrittäjyys­

kasvatuksen toteutuksen ja tavoitteiden saavuttamisessa. Voidaankin siis ky­

syä, voiko "ei-yrittäjä" toimia yrittäjyyskasvattajana? Mietittäessä vastausta tä­

hän kysymykseen, on syytä palauttaa mieleen näkemys yrittäjästä ja yrittäjyy­

destä. Yrittäjä voi olla ja yrittäjyyttä voi ilmetä työskenneltäessä myös vieraan palveluksessa. Yrittäjyyskasvattajan tulisi olla ainakin sisäinen yrittäjä.

In document Yrittäjyyskasvattaja : ammattikorkeakoulun hallinnon ja kaupan alan opettajien näkemykset itsestään ja työstään yrittäjyyskasvattajana (sivua 123-126)