Yhteenveto ja päätelmät yrittäjyyskasvatuksesta

Opettajan työn kannalta tarkasteltuna yrittäjyyskasvatuksessa on keskeistä, fo­

kusoituuko se kysymykseen "mitä opettaa" vai "miten opettaa"? Jos

yrittäjyys-kasvatus fokusoituu ensimmäiseen kysymykseen, yrittäjyys nähdään lähinnä oppiaineena. Vastaavasti, mikäli fokus on "miten opettaa?", yrittäjyys tunnis­

tetaan ja ymmärretään enemmänkin kokemukseksi tai prosessiksi.

Yrittäjyyteen valikoidutaan ja kasvetaan, mutta yrittäjähalukkuutta ja kas­

vun nopeutta voidaan edistää. Yrittäjyyteen kasvussa on useita vaikuttavia te­

kijöitä; yleinen yrittäjyysilmapiiri ja -kulttuuri, kodin ja muun lähiympäristön vaikutus, opettajat ja koulu kokonaisuudessaan sekä lukuisa joukko muita te­

kijöitä, jotka liittyvät pitkälti vapaisiin virikkeisiin. Oppimista ja kasvua yrittä­

jyyteen tapahtuu kaikkialla usein eri tavoin oppijan omista lähtökohdista käsin.

Yrittäjyyttä ei pidä koulutuksellisena tavoitteena ymmärtää liian suppeas­

ti, vain ulkoiseen yrittäjyyteen liittyvänä. Yrittäjyyskasvatuksen tehtävänä on paremminkin kehittää oppijassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, kokonai­

suudessaan siis valmiuksia, jotka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoi­

minnassa, työskenteleepä hän sitten tulevaisuudessa omistajayrittäjänä tai toi­

sen palveluksessa. Yrittäjyyskasvatuksen tulisi siten sisältää kognitiivisia (tiedot ja taidot), affektiivisia (tunne) ja konatiivisia (tahto) elementtejä. Yrittäjyyskas­

vatus tavoittelee oman elämän hallintaa. Keskeistä on kehittää myönteistä suh­

tautumistapaa työn tekemistä kohtaan, oppijan aktiivista toimintatapaa, inno­

vatiivisuutta, riskinottoa ja itseohjautuvuutta. Yrittäjyyteen kasvussa on pitkälti kyse henkisestä kasvusta. Tämä tekeekin yrittäjyyskasvatuksesta haastavan ja problemaattisen.

Yrittäjyyden oppiminen riippuu erilaisista opettajiin, opettajayhteisöön ja oppijoihin itseensä liittyvistä sekä ympäristötekijöistä. Yrittäjyyden opettami­

nen ja oppiminen muodostavat kok9naisuuden, jolle koko suhtautumisen kent­

tä on merkittävä. Tarkasteltaessa opettajaa, keskeisellä sijalla hänen elämänkat­

somuksessaan ovat ihmis- ja maailmankuva, tulevaisuuden odotukset sekä ku­

va koulun toiminnasta. Elämänkatsomuksen tulisi olla yrittäjämäinen. Arvoissa puolestaan korostuvat oman työn, koulun, oppilaiden ja tulosten arvostus. Yrit­

täjyyskasvatuksen kannalta myönteisiä asenteita ovat oppilaskeskeisyys, uu­

distusmyönteisyys, kutsumustietoisuus ja ammattisuuntautuneisuus. Motivaa­

tio puolestaan viittaa siihen, että millä vireydellä ja mihin suuntautuneena opettaja toimii. Opettajilta vaaditaan myös sitoutumista työhönsä yrittäjyyskas­

vattajina ja tahtoa.

Yrittäjyyskasvatus vaikuttaa enemmän metodologiselta kuin sisällölliseltä kysymykseltä. Yrittäjyyskasvatus ei näytä olevan kertaluonteinen kurssi, vaan koko eliniän ja koulujärjestelmän läpi etenevä jatkuva prosessi. Puhtaasti beha­

vioristiseen oppimiskäsitykseen pohjautuva opettajajohtoinen opetus ei suosi yrittäjyyden kannalta keskeisiä ominaisuuksia kuten itsenäisyyttä, aloitekykyä, vastuunottoa ja luovuutta. Perinteinen luokkaopetus kahdentuu lähinnä kogni­

tiiviselle alueelle, affektiivisen ja konatiivisen alueen kehittymisen jäädessä vä­

hälle.

Yrittäjyyskasvatuksessa oppimis- ja opetusmenetelmien tulisi olla yritte­

liäisyyteen ohjaavia, oppijoita aktivoivia, sosiaalista vuorovaikutusta painotta­

via ja opiskelijakeskeisiä. Esiin nousevat integroidut, laajat ja holistiset ohjel­

mat, joilla pyritään muuttamaan oppijoiden ymmärrystä, asenteita ja taitoja.

Oppimistilanteiden tulisi olla kaiken kaikkiaan joustavia ja muuttuvia. Yrittä­

jyyskasvatuksessa on tärkeää toiminnallisuus, ongelmakeskeinen oppiminen,

kokemuksellisuus ja erilainen yhteistyö elinkeinoelämän kanssa. Harjoittelu yrityksissä ja opiskelijoiden omat liiketoimet voivat olla mitä parasta yrittäjyys­

kasvatusta.

Yrittäjyyskasvatus on pitkälti yhteneväinen modernien oppimis- ja ope­

tuskäsitysten kanssa. Opiskelijakeskeinen, aktivoiva opetus, jossa korostuvat toiminta, työ ja kokemuksellisuus luovat hyvän pohjan yrittäjyydelle. Yrittä­

jyyskasvatuksen kannalta keskeisiä seikkoja opetuksessa ovat täten itse te­

keminen sekä vastuun ottaminen ja kantaminen. Oppimisessa tulisi korostaa välittömien tavoitteiden saavuttamista.

Yrittäjyyskasvatuksen istuttaminen kouluympäristöön ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Aikatauluun sidottu ja suunniteltu oppimisprosessi on ristirii­

dassa yrittäjyyden kanssa; pahimmillaan yrittäjyyskasvatuksesta muodostuu

"kouluyrittäjyys", jolloin yrittäjyyskasvatus on yksi oppiaine muiden joukossa.

Lopuksi on vielä koottu yhteen tämän pääluvun ydinkäsitteet ja niiden määrittely tässä tutkimuksessa.

TAULUKKO 17 Yhteenveto yrittäjyyskasvatukseen liittyvistä keskeisistä käsitteistä ja niiden määrittelystä tässä tutkimuksessa

Yrittäjyyskasvatus on kasvatusta, jolla pyritään kehittämään oppijassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, jotka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoiminnassa, työskentelee­

pä hän sitten tulevaisuudessa omistajayrittäjänä tai toisen palveluksessa.

Yrittäjyyskasvattaja on koulutusinstituutiossa toimiva amrnattipedagogi (so. opettaja), joka tarkoituksellisesti pyrkii edistämään oppijassa sellaisia tietoja, taitoja ja asenteita, jot­

ka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoiminnassa, työskenteleepä hän sitten tulevai­

suudessa omistajayrittäjänä tai toisen palveluksessa. Koulutusinstituution ulkopuolisia yrittäjyyskasvattajia ovat esimerkiksi vierailevat luennoitsijat (yrittäjät), ohjaajat hatjoitte­

lupaikoissa jne.

Tutkimusprosessin ensimmäisessä vaiheessa, lisensiaatintutkimuksessa, konst­

ruoitiin yrittäjyyskasvattajan ideaalimalli tutkimuksen käsiteteoreettisen kehit­

telyn synteesinä. Yrittäjyyskasvattajan ideaalimallin lähtökohtana oli se, että oppija voi kasvaa yrittäjyyteen ja oppia yrittäjyyttä (Paajanen 2000).

Oppija on yrittäjyyteen kasvun ja yrittäjyyden oppimisen keskiössä. Yrit­

täjyyteen kasvuun vaikuttaa lukuisia eri tekijöitä, tavoitteellisia ja ei-tavoitteel­

lisia. Keskeisinä tekijäryhminä, peruselementteinä, jotka vaikuttavat yrittäjyy­

teen kasvussa, mallissa esitetään yhteiskunnallinen ja alueellinen/paikallinen yrittäjyysilmapiiri ja -kulttuuri, koti ja muu lähiympäristö sekä roolimallit, kou­

lukasvatus (yksittäinen opettaja ja opettajayhteisö) sekä erilaiset vapaat virik­

keet. Mallissa esitettävät yrittäjyyttä edistävät ja tukevat tekijät ovat kiinteässä yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Parhaimmassa tapauksessa tekijät ovat toisiaan tukevia, samaan päämäärään suuntautuvia, pahimmillaan risti­

riitaisia, eri suuntaan vaikuttavia. Kuvio 22 kuvaa mallin lähtökohtaa.

Oppijan valmiuksia (tiedot, taidot, asenteet ja tahto) ja kasvua yrittäjyyteen voivat edistää ja tukea

•••••••• •••••••

Yleinen yh- Koti

• •

Koulukasvatus

• •

Vapaat virikkeet

teiskunnalli- ja muu

• •

- oppilasyhteisö

nen ja alueel- lähi-

•

Opettaja= Opettaja-

•

- työelämä linen/paikal- ympäristö,

•

yrittäjyys- _yhteisö

•

_{- media}

linen yrittä- roolimallit

•

^kasvattaja

•

-

harrastus-jyysilmapiiri

• •

toiminta

ja -kulttuuri

• • .. . . . ^•' ... . • •

- ym. tekijät

Yrittäjyyskasvatustavoitteiden saavuttaminen

KUVIO 22 Yrittäjyyskasvattajan ideaalimallin lähtökohta (vrt. Paajanen 2000, 136)

Liitteessä 1 on esitetty viittaukset niihin keskeisiin lähteisiin, joissa on nimetty em. peruselementit yrittäjyyskasvatuksen kontekstissa.

Koulukasvatuksen osalta opettaja (yrittäjyyskasvattaja), hänen asenteensa ja voimavaransa, on keskeinen elementti yrittäjyyskasvatuksen toteuttamisessa.

Vaikka tässä tutkimuksessa päähuomio on kiinnittynyt yksittäiseen opettajaan, yrittäjyyskasvattajaan, tärkeää on kuitenkin huomioida, että hän toimii aina jonkin opettajayhteisön, organisaation osana. {Paajanen 2000, 136.)

Kuviossa 23 esitetään konstruoitu yrittäjyyskasvattajan ideaalimalli. Yk­

sittäisen opettajan osalta ideaalille yrittäjyyskasvattajalle mallissa esitetään viisi kriteeriä: yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen ymmärrys, myönteinen suhtau­

tuminen yrittämiseen ja yrittäjyyteen, yrittäjämäinen toiminta, nykyaikainen oppimisnäkemys sekä yrittäjyyteen kannustaminen, oppijan henkisen kasvun tukeminen ja yrittäjyyttä edistävien oppimismenetelmien käyttö.

Ideaalinen yrittäjyyskasvattaja ensinnäkin ymmärtää yrittäjyyden olemuk­

sen ja antaa yrittäjyydelle holistisen sisällön. Yrittäjyys ei tällöin merkitse vain omistajayrittäjyyttä, itsenäisenä yrittäjänä toimimista. Yrittäjyyttä voivat osoit­

taa kaikki ihmiset toimivat he sitten omassa yrityksessä tai toisen palveluksessa.

Yrittäjyys merkitsee ideaalille yrittäjyyskasvattajalle siten enemmänkin toimin­

tatapaa tai prosessia. Yrittäjyyden käsitteen ymmärtämisellä on suora yhteys yrittäjyyskasvatuksen käsitteen ymmärtämiselle. Mikäli yrittäjyys nähdään vain ulkoisena, omistajayrittäjyyteen painottuvana, yrittäjyyskasvatus jää pitkälti oppiainekohtaiseksi lähinnä yritystoiminnan tietoihin ja taitoihin painottuvaksi.

Opetuksessa tarvitaan lisäksi yrittäjämäistä tyyliä. Opettajan toiminnan tulee olla yrittäjämäistä. Yrittäjämäinen toiminta ilmenee muun muassa luovana, dy­

naamisena, riskejä ottavana, aloitteellisena, työhaluisena, ahkerana, menesty­

mishaluisena ja aktiivisena työskentelynä. Myös koko oppilaitosorganisaation ja opettajayhteisön tulee olla hengeltään yrittäjämäinen ja toimia sen mukaises­

ti. (Paajanen 2000, 135-144.)

Yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen käsitteet kietoutuvat toisiinsa. Ide­

aalinen yrittäjyyskasvattaja ymmärtää yrittäjyyskasvatusta ilmiönä antaen sille holistisen sisällön. Yrittäjyyskasvatuksen perustehtävänä tai -tavoitteena on op­

pijan oman elämän hallinta. Keskeistä yrittäjyyskasvatuksessa on sellaisten tie­

tojen, taitojen ja asenteiden kehittäminen, jotka ovat hyödyksi työelämässä ja elinkeinotoiminnassa, työskenteleepä yksilö omistajayrittäjänä tai toisen pal­

veluksessa. Tietojen, taitojen ja asenteiden kehittämisen lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota tahdon kehittämiseen. (Paajanen 2000, 135-144.)

Yrittäjyyskasvattaja välittää oppijoille asenteita ja arvoja, joita hän pitää arvokkaina ja oppimisen arvoisina. Yrittämiselle ja yrittäjyydelle suotuisat arvot ovat ehto yrittäjyyskasvatukselle ja -kasvattajalle. Yrittämisen ja yrittäjyyden arvostuksessa on mallin mukaan kyse siitä, missä määrin yrittäjyyskasvattaja arvostaa markkinataloutta, yrityksiä, yrittäjiä, yrityksen perustamista ja työtä ja kuinka korkealle hänen arvohierarkiassaan edellä mainitut asiat sijoittuvat.

(Paajanen 2000, 135-144.)

Erilaisten oppimiskäsitysten edustamilla näkemyksillä on opetuksen kaut­

ta vaikutusta opiskelijaan. Opettajan oppimisnäkemyksellä voi olla vaikutusta siihen, mitä opiskelija oppii. Ideaalisen yrittäjyyskasvattajan oppimisnäkemyk­

set ovat nykyaikaisia. Tällöin esille nousevat kognitiivinen, konstruktivistinen (sosio-konstruktivistinen) ja humanistinen oppimisnäkemys. (Paajanen 2000, 135-144.)

Oppijan valmiuksia (tiedot, taidot, asenteet ja tahto) ja kasvua yrittäjyyteen voivat

toimii työssään on nyky-yrittäjä- aikainen mäisesti

oppimis-1--

-

^näkemys

.. T .. T_ .. T .

"

m1ka merkitsee m1ka tarkoittaa m1ka ilmenee mm. J01ta ovat

yrittäjyyden -markkina- - luovana ja -

kogni-osalta talouden innovatiivi- tiivinen

1 ulkoista yrit- - yritysten sena -

konst-täjyyttä (pien- -yrityksen - dynaamisena rukti-yrityksen perusta- - riskejä otta- vistinen

omistaminen misen vana

(sosio-ja johtaminen) - yrittäjien - aloitteelli- konst-2 sisäistä yrittä- -työn sena ja aktii-

rukti-jyyttä arvosta- visena

visti-2.1 yrittäjämäinen mista - itsenäisenä nen) toimintatapa

- -

- työhaluisena 1-- -

huma-työyhteisön -ahkerana nistinen

jäsenenä -määrätietoi-

oppimis-2.2 organisaation sena näkemys

yrittäjämäinen

-menestymis-toimintatapa haluisena

yrittäjyyskasva- -vastuullisena

tuksen osalta - tilaisuuksiin

- työelämässä ja tarttuvana

pijan oman elä- ja toimintana

män hallinnan kehittämistä

1 Yrittäjyyskasvatustavoitteiden saavuttaminen

-

1 1

�

KUVIO 23 Yrittäjyyskasvattajan ideaalimalli (vrt. Paajanen 2000, 143)

Vapaat virikkeet

Ideaalinen yrittäjyyskasvattaja kannustaa oppijoita yrittäjyyteen. Hän tukee oppijoiden henkistä kasvua ja käyttää yrittäjyyttä kehittäviä oppimismenetel­

miä. Oppiminen ja oppimistulokset ovat menetelmiä tärkeämpiä. Mikään op­

pimismenetelmä sinällään ei saa aikaan oppimista. Oppiminen on situationaa­

lista. (Paajanen 2000, 135-144.)

Tietojen, taitojen, asenteiden ja tahdon oppimisessa painottuvat oppimis­

menetelmät eri tavoin. Samoin eri oppijat oppivat eri tavoin. Edellisistä totea­

muksista huolimatta voidaan kuitenkin tietynlaisten menetelmien olevan suo­

tuisia yrittäjyyteen kasvun ja yrittäjyyden oppimisen kannalta. Yrittäjyyskas­

vatuksen oppimismenetelmien tulisi olla sellaisia, jotka harjaannuttavat oppi­

joita yrittäjyyskasvatuksen tavoitteiden suuntaan. (Paajanen 2000, 135-144.) Yrittäjyyskasvatuksessa oppimistilanteiden tulisi ensinnäkin olla jousta­

via, vaihtelevia, sosiaalista vuorovaikutusta sisältäviä sekä oppijan keskeistä roolia korostavia. Yrittäjyyskasvatuksen tulisi pitkälti muodostaa pitkiä proses­

seja, jotka ylittävät perinteiset ainekohtaiset oppiainerajat. Erilainen yhteistyö koulun ja työelämän kanssa on suotuisaa. Tällöin tulevat kyseeseen muun mu­

assa erilaiset projektit ja harjoittelu. Keskeisiä seikkoja oppimisessa ovat itseoh­

jautuvuus, toiminnallisuus, kokemuksellisuus, ongelmakeskeisyys, luovuus, riskinotto sekä vastuun ottaminen ja kantaminen. (Paajanen 2000, 135-144.)

Ideaalimallin kehittely on kuvattu tarkemmin liitteessä 2. Saatu tulos, yrittäjyyskasvattajan ideaalimalli, on tutkimuksen käsiteteoreettisen kehittelyn synteesi. Tämän jälkeen tarkastelu siirtyy empiiriseen analyysiin, jonka vastaa­

va synteesitulos on taulukossa 45 hivussa 10.2. Tämä asetelma mahdollistaa vertailun tavoitteellisen ideaalitilanteen ja suomalaisen hallinnon ja kaupan alan ammattikorkeakoulun empiirisen todellisuuden välillä.

8.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimusongelmat

Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin kuvata, minkä sisällön ammattikor­

keakoulun hallinnon ja kaupan alan opettajat antavat yrittäjyyden käsitteelle.

Tutkimuksen tarkoituksena on myös kuvata, miten opettajat suhtautuvat yrit­

tämiseen ja yrittäjyyteen. Edelleen tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, missä määrin opettajat näkevät itsessään ja työyhteisössään yrittäjämäisiä piirteitä.

Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, mitä oppimismenetelmiä opetta­

jat pitävät yrittäjyyskasvatuksen kannalta parhaimpina sekä missä määrin opeltajat käylläväl eri oppimismenetelmiä.

Tutkimuksen pääongelma asetettiin seuraavasti:

Millainen on hallinnon ja kaupan alan ammattikorkeakouluopettajien näkemys itsestään ja työstään yrittäjyyskasvattajana?

Pääongelma täsmennettiin viideksi osaongelmaksi:

1. Minkä sisällön opettajat antavat yrittäjyydelle?

2. Miten opettajat suhtautuvat yrittämiseen ja yrittäjyyteen?

3. Missä määrin opettajat näkevät itsessään ja työyhteisössään yrittäjämäisiä piirteitä?

4. Mitä oppimismenetelmiä opettajat pitävät parhaimpina yrittäjyyskasvatuksen kannalta?

5. Mitä oppimismenetelmiä opettajat käyttävät?

8.2 Kyselylomake sekä tutkimuksen muuttujien ja mittareiden laadinta

Tutkimusaineisto koottiin kyselyllä. Kyselylomakkeen muuttujien määrittelyssä ja kysymysten laadinnassa käytettiin perustana tämän tutkimuksen teoreettista osaa ja kirjallisuudesta saatuja teemoja sekä aiemmissa tutkimuksissa laadittuja yhteenvetoja ja lomakkeita. Tutkimusongelmat johdattivat kysymysten laadin­

taa. Pyrkimyksenä oli laatia lomake, jolla voisi saada mahdollisimman yksin­

kertaisen ja samalla riittävän laajan, monipuolisen ja selkeän kuvan opettajien näkemyksiin perustuvasta yrittäjyyskasvatuksesta. Kyselylomakkeen kysy­

mykset olivat lähinnä strukturoituja vastausvaihtoehdot sisältäviä monivalinta­

kysymyksiä ja ne olivat asteikoltaan viisiportaisia ja Likert-tyyppisiä. Kysely­

lomakkeen yksittäiset muuttujat samansuuntaistettiin siten, että vaihtoehto viisi (5) merkitsee kaikissa muuttujissa korkeinta vaihtoehtoa ja yksi (1) matalinta vaihtoehtoa. Kyselylomaketta testattiin ennen kyselyn toteutusta kahdeksalla kohdejoukkoon kuuluvalla henkilöllä. Testin tarkoituksena oli lähinnä selvittää lomakkeen kysymysten ymmärrettävyyttä. Kysymyksiä muotoiltiin osin uu­

destaan saadun palautteen perusteella. Kyselylomake on liitteenä (liite 3). Ky­

selylomake muodostui seuraavista asioista:

I Yrittäjyyden sisältö (lähikäsitteet)

kysymysosio 1: muuttujat kl.01-kl.47 (yhteensä 47 muuttujaa), asteikko 1-5 muuttujat mittaavat vastaajien käsityksiä yrittäjyyden sisällöstä

muuttujat pohjautuvat pääosin lukuun 3.1 II Suhtautuminen yrittämiseen ja yrittäjyyteen

kysymysosiot 2 ja 3: muuttujat k2.01-k2.30 (yhteensä 30 muuttujaa) ja k3.01-k3.22 (yhteensä 22 muuttujaa), asteikko 1 -5

muuttujat mittaavat vastaajien suhtautumista yrittämiseen ja yrittäjyyteen (markkinatalous, yritykset, yrityksen perustaminen, yrittäjät ja työ)

muuttujat pohjautuvat pääosin lukuun 4 III Yrittäjän piirteet ("yrittäjä opettajan silmin")

kysymysosio 4: muuttujat k4.01-k4.46 (yhteensä 46 muuttujaa), asteikko 1 -5 muuttujat mittaavat vastaajien käsityksiä yrittäjän (yrittäjämäisistä) piirteistä muuttujat pohjautuvat pääosin lukuun 3

IV Opettajien piirteet (opettajien minäkuva)

kysymysosio 5: muuttujat k5a.01-k5a.46 (yhteensä 46 muuttujaa); samat mitta­

rit kuin edellisessä

muuttujat mittaavat vastaajien käsityksiä omista piirteistään V Opettajien työyhteisöjen piirteet ("työyhteisö opettajan silmin")

kysymysosio 5: muuttujat k5b.01-k5b.46 (yhteensä 46 muuttujaa); samat mitta­

rit kuin yrittäjän piirteissä

muuttujat mittaavat vastaajien käsityksiä heidän työyhteisöjensä piirteistä

VI Yrittäjyyskasvatukseen liittyvä ilmitoiminta sekä opiskelijoiden yrittäjyyteen liit-tyvien valmiuksien tavoitteellinen kehittäminen

kysymysosiot 2 ja 6: muuttujat k2.31-k2.37 (yhteensä 7 muuttujaa) ja k6.01-k6.26 (yhteensä 26 muuttujaa), asteikko 1-5

muuttujat mittaavat millaista on vastaajien yrittäjyyskasvatukseen liittyvä il­

mitoiminta ja missä määrin vastaajat pyrkivät tavoitteellisesti kehittämään op­

pijoissa yrittäjyyteen liittyviä valmiuksia

muuttujat pohjautuvat pääosin lukuihin 3.1 ja 6.1-6.2 VII Yrittäjyyskasvatuksen kannalta parhaat oppimismenetelmät

kysymysosio 7: muuttujat k7.01-k7.27 (yhteensä 27 muuttujaa), asteikko 1-5 muuttujat mittaavat, miten hyviä eri oppimismenetelmät ovat vastaajien mie­

lestä yrittäjyyskasvatuksen kannalta

muuttujat pohjautuvat pääosin lukuihin 5.3-5.4 ja 6.3 VIII Opettajien käyttämät oppimismenetelmät

kysymysosio 8: muuttujat k8.01-k8.24 (yhteei1sä 24 muuttujaa), asteikko 1-5;

samat mittarit kuin edellisessä pl. edellisen osion muuttujat k7.24-k7.26 muuttujat mittaavat, missä määrin vastaajat käyttävät eri oppimismenetelmiä IX Vastaajien taustatiedot

kysymysosio 9: muuttujat k9.01-k9.08 (yhteensä 8 muuttujaa)

Edellä olevassa jäsentelyssä on kysymysosioittain viitattu kirjallisuuskatsauk­

sen niihin lukuihin, joihin mittavälineen muodostaminen perustuu. Taulukossa 18 esitetään vielä kootusti mittavälineen laatimisen periaatteita.

TAULUKKO 18 Mittavälineen muodostaminen Yrittäjyyden sisältö (käsite)

(kysymysosio 1)

Suhtautuminen yrittämiseen ja yrittäjyyteen

(kysymysosiot 2 ja 3)

Kyselylomakkeen kysymysosiossa yksi olevat yrit­

täjyyden käsitteeseen liittyvät muuttujat ovat pää­

osin samat kuin Peltosen (1986) ja Koirasen ja Hyrs­

kyn (Koiranen & Peltonen 1995) tutkimuksissa. Em.

kysymysosioon on lisätty muuttujiksi innovatiivi­

suus (esim. Mäki 1999a), johtamiseen (vrt. esim. Pel­

tonen 1986; Koiranen 1993) liittyvät muuttujat joh­

tajuus ja liiketoiminnan johtaminen, ulkoista yrittä­

jyyttä ilmentävät kolme muuttujaa liiketoiminnan harjoittaminen, omistajayrittäjänä toimiminen ja pien­

yrityksen perustaminen, sijoitustoiminta (vrt. Marjo­

sola 1979: sijoittajaa ei voida pitää yrittäjänä), sisuk­

kuus (Hietala 1987) sekä vallanhimo (vrt. Koiranen &

Peltonen 1995: yrittäjän etäinen "lähikäsite" on val­

lan tavoittelija).

Suhtautumisen kohteet ryhmiteltiin Vesalaista ja Pihkalaa (1998) sekä Peltosta (1986) mukaillen vii­

teen elementtiin: markkinatalous, yritykset, yrityk­

sen perustaminen, yrittäjät ja työ.

Qatkuu)

TAULUKKO 18 _Qatkuu)

Yrittäjän piirteet (kysymysosiot 4 ja 5)

Yrittäjyyskasvatukseen

Kysymyosioissa kaksi ja kolme olevat väittämät muokattiin lähinnä Davidssonin (1996) esittämien väittämien ja Ristimäen (1998) tutkimuksen poh­

jalta. Työhön suhtautumiseen liittyvien väittämien muodostamisessa käytettiin apuna myös Luopajär­

ven (1995) ja Mankan (1999) tutkimuksen lomak­

keita.

Osa neljännen osion muuttujista (k4.0l, k4.04, k4.06, k4.07, k4.09, k4.13, k4.15, k4.17-k4.22) muo­

toiltiin Peltosen (1986) yrittäjyyden käsitettä ku­

vaavien lähikäsitteiden pohjalta. Yrittäjämäiselle ihmistyypille on tunnusomaista sisäinen elämän­

hallinta, jonka vastakohtana on ulkoinen hallinta.

Em. ilmiöihin liittyviksi muuttujiksi muotoiltiin k4.03, k4.05, k4.10, k4.14, k4.16, k4.23, k4.27, k4.43 ja k4.44. Yrittäjyyteen yhdistettävää kunnianhimoa (esim. Peltonen 1986) pyrittiin mittaamaan muuttu­

jilla k4.08, k4.ll, k4.40 ja k4.45. Yrittäjän eräs lähi­

käsite on tilaisuuteen tarttuja (Koiranen & Peltonen 1995). Tätä kuvaavat muuttujat k4.0l, k4.26 ja k4.32.

Yrittäjämäiseen käyttäytymiseen kuuluu mm. ke­

hitysmyönteisyys ja muutosdynaamisuus (esim.

Koiranen 1993). Em. ilmiötä kuvaavat muuttujat k4.24, k4.25, k4.30, k4.34-k4.37 ja k4.39 (vastakkai­

sena). Gibbin (1998) mukaan yrittäjyys auttaa sel­

viytymään tilanteissa, joihin sisältyy epävarmuutta ja monimutkaisuutta. Tähän muotoiltiin muuttuja k4.38. Yrittäjät ovat aktiivisia ihmisiä, jotka saavat asiat tehdyksi (Gibb 1998). Yleisen suomalaisnäke­

myksen mukaan yrittäjyydessä on kyse kokonais­

valtaisesta suhtautumistavasta työntekoon. Edelli­

siin liittyen muotoiltiin muuttujat k4.29, k4.31, k4.41 ja k4.42. Yrittäjä on ammattilainen (Koiranen

& Peltonen 1995). Tähän muotoiltiin muuttuja k4.28. Koiranen (1993) nimeää ns. virkamiestyypin yrittäjän vastakohtana. Tästä muotoiltiin muuttuja k4.46. Viidennen kysymysosion muuttujat olivat samat kuin neljännessä osiossa.

Yrittäjyyskasvatukseen liittyvän ilmitoiminnan väittämät k2.32, k2.34 ja k2.35 poimittiin Ristimäen (1998) tutkimuksesta. Väittämät k2.33, k2.36 ja k2.37 muotoiltiin itse. Yrittäjyyteen liittyvistä val­

miuksista ammatillisille tiedoille ja taidoille kehi­

tettiin oma muuttujansa (k6.26). Muille valmiuk­

sille kehitettiin muuttujat (k6.01-k6.25) yrittäjyyden sisällön ja yrittäjän piirteiden osion sekä Gibbin (1993) näkemysten pohjalta.

(jatkuu)

TAULUKKO 18 ^(jatkuu) Oppimismenetelmät

(kysymysosiot 7 ja 8) Oppimismenetelmiä koottiin useista eri lähteistä.

Keskeiset lähteet olivat Christensen (1998), Gart­

ner & Vesper (1994), Gibb (1993, 1998), Hynes (1996), Koiranen & Peltonen (1995), Lavonen (1997), Peltonen (1985), Ristimäki (1998), Solomon ym. (1999) sekä Ulrich & Cole (1987).

Kuviossa 24 esitetään vielä tutkimusongelmien sekä kyselylomakkeen osioiden ja muuttujien välinen yhteys.

� ·=· -C

Yrittäjyyskasvattaja (opettaja)

Vastaajan taustatiedot: 8 muuttujaa (ikä, sukupuoli, "yrittäjätausta", viran tai toimen ^r,�

luonne, työsuhteen luonne, "opetusaine", opetuskokemus, liike-elämäkokemus) - muuttujat k9.01-k9.08

1 1 1

Minkä sisällön opettajat Miten opettajat suhtautuvat Missä määrin opettajat antavat yrittäjyydelle? yrittämiseen ja yrittäjyyteen? näkevät itsessään ja

työ-1 1

yhteisössään

yrittäjä-mäisiä piirteitä?

Yrittäjyyden sisältö Suhtautuminen yrittämi- Opettajien 1 Työyhtei-- yrittäjyyden lähiTyöyhtei-- seen ja yrittäjyyteen piirteet söjen

piir-käsitteet - suhtautuminen markki- teet

- muuttujat kl.01-kl.47 natalouteen, yrityksiin, -muuttujat - muuttu-yrityksen perustamiseen, k5a.01- jat

5b.01-yrittäjiin ja työhön k5a.46 k5b.46

- muuttujat k2.01-k2.30, k.3.01-k3.22

Yrittäjän piirteet

♦

- muuttujat k4.01-k4.46 Mitä oppimismenetelmiä opettajat Mitä oppimismenetelmiä

pitävät parhaimpina yrittäjyys- opettajat käyttävät?

kasvatuksen kannalta?

1

1

Yrittäjyyskasvatuksen kannal- Opettajien käyttämät ta parhaat oppimismenetelmät

....

oppimismenetelmät - muuttujat k7.01-k7.27 - muuttujat k8.01-k8.24

Yrittäjyyskasvatus Opettajien ilmitoiminta

- muuttujat k2.31-k2.37 �

Opiskelijoiden yrittäjyyteen liittyvien valmiuksien tavoitteellinen kehittäminen - muuttujat k6.0l-k6.26

KUVIO 24 Tutkimusongelmien sekä kyselylomakkeen osioiden ja muuttujien välinen yhteys

8.3 Tutkimuksen kohdejoukko ja tutkimusaineiston keruu

Tutkimuksen perusjoukon muodostavat ammattikorkeakoulun hallinnon ja kaupan alan suomenkieliset opettajat riippumatta heidän opettamastaan oppi­

aineesta, kurssista tai opintokokonaisuudesta (näihin viittaa termi "opetus­

aine"). Tutkimuksen kohteena olevat opettajat ovat opetustyötä päätyönään te­

keviä eivätkä siis esimerkiksi elinkeinoelämän asiantuntijoita tai sivutyönään opetustyötä tekeviä. Lukuvuonna 1999-2000 suomenkielistä hallinnon ja kau­

pan alan koulutusta toteutettiin 25 vakinaisessa tai väliaikaisessa ammattikor­

keakoulussa, joissa toimi yhteensä 51 koulutusyksikköä (Ammattikorkeakoulut 1999). Ammattikorkeakoulun hallinnon ja kaupan alan opettajien kokonaismää­

rä vuonna 1999 oli 1251 opettajaa. Näistä 869 (69,5 %) toimi päätoimisina ja 382 (30,5 %) sivutoimisina. Päätoimisista opettajista naisia oli 62,3 % ja miehiä 37,7

%. Yliopettajien osuus päätoimisista opettajista oli 12,8 %, lehtoreitten 56,8 % ja päätoimisten tuntiopettajien 30,4 %. (AMKOTA 1999, <URL:http:/ /amkota.

csc.fi.html>.) Opettajien lukumäärästä koulutusyksikkökohtaisesti ei ollut saa­

tavissa tilastotietoa. Tammikuussa vuonna 2000 Suomen Kauppaopettajat ry:n työssä olevien jäsenten määrä oli 2269. Näistä suurimat ikäryhmät olivat 40-49-vuotiaat (37,9 %) ja 50-59-40-49-vuotiaat (35,1 %). Alle 30-vuotiaita jäseniä oli 73 (3,2

%). (Kauppaopettaja 2000.) Vuonna 1998 puolestaan toisella asteella toimi 1023 ammattiaineiden kauppaopettajaa, joiden keski-ikä oli 44,8 vuotta (Joki-Pesola

& Vertanen 1999, 106).

Lähinnä kustannussyistä päätettiin tehdä otantatutkimus. Otantamenetel­

män valinnassa päädyttiin ryväsotantaan. Ryväsotanta sopiikin tilanteisiin, jois­

sa ei ole luetteloa varsinaisista havaintoyksiköistä (opettajista), mutta kylläkin näiden muodostamista rypäistä (yksiköistä) (Alkula ym. 1995, 112). Tässä tut­

kimuksessa kaikista suomenkielistä hallinnon ja kaupan alan koulutusta tar­

joavista yksiköistä valittiin satunnaisesti 35 yksikköä, joiden opettajille tutkimus oli tarkoitus suunnata.

Aineiston keruu toteutettiin käyttäen kyselyä. Kysely on suhteellisen no­

pea ja edullinen tapa kerätä runsaasti tietoa. Kyselyä käytetään yleisesti asen­

teita, mielipiteitä ja käyttäytymistä mittaavissa tutkimuksissa. Kyselyn ongel­

mia ovat heikko vastausprosentti ja vastaamiseen liittyvä arvaamattomuus. Kir­

jekyselyn vastausprosentti parhaimmillaankin jää 50-60 prosentin välille. (Ker­

linger 1986, 377-380.) Alkula, Pöntinen ja Ylöstalo (1995, 121) korostavat, että on syytä arvioida survey-menetelmillä saatavan tiedon luonnetta. Usein kritisoi­

daan kerätyn tiedon pinnallisuutta. Vastaajat vastaavat valmiiksi muotoiltuihin kysymyksiin joutuen yleensä valitsemaan vain yhden vaihtoehdon vastaus­

vaihtoehtojen joukosta. Vastatessaan he saattavat ajatella h_yvinkin erilaisia asi­

oita. Virheen riski liittyy survey-aineistoihin, kuten tietysti muihinkin aineistoi­

hin. Vastaajilla ei ehkä ole kiteytyneitä käsityksiä asioista, joita kysytään. Siitä huolimatta he usein valitsevat jonkin vaihtoehdon. Kerättävän tiedon luonne on myös yhteydessä luotettavuuteen. Luotettavinta tietoa saadaan tosiasioista.

Kaikkein epäluotettavinta tietoa saadaan puolestaan asenteista ja mielipiteistä.

(Alkula ym. 1995, 120-121.)

Koska tutkijalla itsellään ei ollut mahdollisuutta henkilökohtaisesti to­

teuttaa kyselyä, otettiin ensin yhteyttä otokseen valittujen yksiköiden johtajiin tai koulutusohjelmavastaaviin ja pyydettiin yksiköitä osallistumaan tutkimuk­

seen sekä ilmoittamaan ammattikorkeakoulussa opettavien opettajien lukumää­

rä sekä toteuttamaan kysely yksikössään nimetyn yhteyshenkilön avustuksella.

Yhteensä 25:stä (71,4 %) yksiköstä saatiin ilmoitus sen halusta osallistua tutki­

mukseen. Yhteyshenkilöiksi oli nimetty yleensä toimistosihteeri, koulutusoh­

jelmavastaava, yksikön johtaja tai yritystoiminnan opettaja. Osa yksiköistä il­

moitti opettajamääränsä varsin epämääräisesti. Yksi yksikkö pyysi lähettämään

moitti opettajamääränsä varsin epämääräisesti. Yksi yksikkö pyysi lähettämään

In document Yrittäjyyskasvattaja : ammattikorkeakoulun hallinnon ja kaupan alan opettajien näkemykset itsestään ja työstään yrittäjyyskasvattajana (sivua 137-0)