Opettajien monimateriaalisuudessa koetut haasteet

Aineistossa oli huomattava määrä kommentteja, jotka koskivat haasteita monimateriaalisen käsityön opettamisessa. Nämä haasteet luokiteltiin 12 teemaan. Samat haasteet toistuivat opettajien kommenteissa useasti. Kuvioon 2 on merkitty opettajien jakautuminen kommenttien perusteella.

Opettajien kokemat monimateriaalisen käsityöopetuksen haasteet voitiin jakaa seuraviin teemoihin: Budjetti ja resurssit, arviointi, oppilaiden heikot suunnittelutaidot, suuret oppilasryhmät, opettajien suuri työmäärä, oppilaiden heikko motivaatio ja keskittymiskyky, valinnaisen käsityön määrä vähentynyt, opettajien välinen yhteistyö, oppilaiden heikot käsityötaidot, pienet tai toimimattomat oppimisympäristöt, käsityön pieni tuntimäärä ja opetussuunnitelman korkeat tavoitteet.

KUVIO 4: Opettajien monimateriaalisuudessa koetut haasteet

Ensimmäinen teema oli budjetti ja resurssit, johon kommentoi kuusi eri opettajaa. Eräs opettaja kertoi, että dokumentointi koettiin haastavaksi, koska koulun internetyhteys ei toimi

8 Oppilaiden heikko motivaatio ja keskittymiskyky Valinnaisten määrä vähentynyt

Opettajien suuri työmäärä Pienet tai toimimattomat oppimisympäristöt Opettajien välinen yhteistyö Suuret oppilasryhmät

Budjetti ja resurssit Arviointi

erillään olevassa käsityönrakennuksessa. Toinen opettaja mainitsi myös, että oppilaille ei ole omia laitteita, joten dokumentointi oli hankalaa. Myös koulujen työkaluissa ja välineissä koettiin olevan puutteita tai ne olivat vanhanaikaisia. Resursseihin liittyen koettiin, että isojen ryhmäkokojen kanssa luokkaan tarvittiin enemmän apua esimerkiksi koulunkäyntiavustajan toimesta, mutta valitettavasti avustajiin ei aina ollut resursseja.

Säästetään opettajan osaamisesta tekstiilissä, kuka vaan osaa käsitöitä. Kyllä vaan, mutta taidon oppiminen ja opettaminen vaatii ammattitaitoa ja opettajalta aikaa, joista molemmista on säästetty ja kutsutaan sitä nimelläkin vielä: monimateriaalisuus! (H4)

Opettajat olivat myös sitä mieltä, että omat dokumentointilaitteet auttaisivat paljon, mutta yhteiskäytössä laitteiden saaminen oli liian hankalaa ja vei aikaa.

Nyt oppilas ottaa kuvan, siirtää sen koneelle ja kirjoittaa pienen raportin ja tämä vie monelta kaksi tuntia aikaa. Eikä auta se, että kun tätä tekee usein, niin kyllä se vähitellen opitaan, vaan joka viikko tehtynä osa on edelleen joululoman alkaessa yhtä pihalla, kuin elokuussakin. (H8)

Sekä teknisen- että tekstiilityön tilat oli monissa kommenteissa koettu haasteellisiksi monimateriaalisuuden osalta. Alle puolet opettajista mainitsi tilojen pienen koon, pitkät välimatkat tilojen välillä tai tilojen muun toimimattomuuden. Oppilaat kulkivat käsityöopetustilojen välillä joissain tapauksissa valvotummin kuin toisissa.

Turvallisuustekijöiden vuoksi oppilaiden kulkemista opetustilojen välillä tulisi valvoa, mikä oli koettu haastavaksi aineiston mukaan. Opettajat kokivat, että haasteellisuus johtui siitä, että molemmissa käsityöopetustiloissa oli opettaja, jonka tulisi valvoa luokassa olevia oppilaita. Erityisen haastavaksi opettajat kokivat sen, jos opetustilat olivat eri rakennuksissa.

Opettajat kokivat myös, että pienissä tiloissa oppilasmäärää joutui rajaamaan enemmän ja ryhmien suunnittelu saattoi olla haasteellista.

Arviointi koettiin useassa kommentissa haasteelliseksi. Eräs opettaja kertoi, että omien kokemuksiensa mukaan opetussuunnitelman taitotaso kahdeksan oli aivan liian haasteellinen monelle oppilaalle, joten hänen mukaansa opetussuunnitelman arviointia joutui katsomaan läpi sormien, sillä muuten oppilaille joutuisi antamaan todella heikkoja arvosanoja. Oppilaiden tulisi osata paljon enemmän taitoihin ja tavoitteisiin nähden. Toinen

opettaja kertoi myös monimateriaalisen käsityön arvioinnin haastavuudesta. Hänen mukaansa oppilas voi olla teknisen työn työtavoissa todella loistava, mutta tekstiilityössä ei, joten arvosanan joutui antamaan näiden kahden työtavan keskiarvona, joka ei tuntunut reilulta oppilasta kohtaan.

Aineistossa havaittiin, että jatkuvan arvioinnin tekeminen oli opettajalle haastavaa, koska aika ei riittänyt. Opettajat mainitsivat, että arviointi oli tehty opetussuunnitelmassa liian laajaksi ja se oli heidän mielestään täysin mahdotonta. Moni opettaja kertoi, että täytyi tehdä omia rajauksia ja tavoitteita, joita he yrittivät parhaansa mukaan joka oppilaan kohdalla arvioida. Eräs opettaja kertoi, että käytössä oleva hyväksytty/hylätty -arviointi ei ollut motivoivaa oppilaille, eivätkä oppilaat saanut aitoa kuvaa omista kädentaidoistaan.

Yksi haasteista oli ajanpuute, jota kommentoi kolme opettajaa. Opettajat kertoivat, että he eivät halunneet uhrata vähäisiä tuntimääriä dokumentointiin.

On järjetöntä väkertää isoja portfolioita, jotka menevät kaapin pohjalle, missä niitä ei lueta. (H4)

.

käsitöissä on niin kiire, että on pakko priorisoida: käytetäänkö aika dokumentointiin vai itse käsillä tekemiseen. (H5)

Oppilaiden heikot suunnittelutaidot koettiin haasteellisiksi aineiston mukaan. Usea opettaja puhui siitä, kuinka suunnittelutaidot eivät voi olla hyvät, koska oppilailla ei ollut riittävästi käsitystä tekniikoista, työtavoista tai työvaiheista. Opettajien kokemuksen mukaan osa oppilaista saattoi tehdä suunnitelman, jota ei pystynyt toteuttamaan ajan tai taitojen puutteen vuoksi. Opettajat näkivät, että oppilailla oli kiire aloittaa työskentely, jolloin malttamaton ja nopeasti piirretty suunnitelma oli vain oppilaiden mielestä pakko tehdä. Opettajat kokivat, että oppilaat tarvitsivat paljon apua suunnitteluvaiheessa ja tämä vei opettajalta aikaa.

Usean opettaja koki, että jos oppilas sai suunnitella työn itse, hän alisuoriutui ja teki työn tekniikalla, jonka jo osasi, eikä ollut valmis opettelemaan uusia tekniikoita tai kokeilemaan erilaisia materiaaleja. Oppilailla oli haasteita mittojen ja mittasuhteiden kanssa. Eräs opettaja kommentoi, että avaruudellinen ajattelu oli varsinkin alakoulussa liian haastavaa, koska matematiikassa näitä taitoja harjoitellaan vasta yläkoulussa.

Ei sillä puolikkaalla vuosiviikkotunnilla mitään suunnitella. Opetan suunnittelua sen verran kun voin. Suunnittelua koskeva osio opsissa on järkyttävää opettajien kiduttamista näillä tuntimäärillä. Sen lisäksi on lapsen tarpeiden väheksymistä painottaa suunnittelua, kun etenkin nuorimmille oman käden jälki on hyvin tärkeää ja samoin opettajan näkökulmasta harjaantuminen olisi tärkeää, että edes voisi suunnitella. Yleensäkään en pidä kokonaista käsityötä minkäänlaisena ihanteena. (H1)

Myös oppilaiden heikoissa perustaidoissa oli opettajien kokemusten mukaan puutteita.

Lähes kaikkien opettajien kokemuksen mukaan oppilaiden taitotaso oli heikko. Opettajat olivat myös huolissaan siitä, kuinka taidot voisivat parantua vähemmällä ajalla ja isommalla asiasisällöllä. Opettajat kokivat, että oppilailla ei ollut tarpeeksi aikaa taitojen oppimiseen.

Myös heikko motivaatio vei mielenkiintoa uuden oppimiselta. Eräs opettaja kertoi, että vuosien varrella huomasi, kuinka oppilaiden taitotaso laski. Tätä ei hänen mukaansa parantanut monimateriaalisuus, koska taitojen oppimiseen oli entistä vähemmän aikaa käytettävissä.

Opettajat kokivat suuret ryhmäkoot haasteeksi. Lähes kaikki kokivat, että monimateriaalisen käsityön yksi ongelma oli, että oppilaat saivat itse valita työn, jolloin toisessa luokassa olo liikaa oppilaita. Tämä asetti haasteita työturvallisuuteen, joka oli yksi opettajien kokema haaste. Opettajat kertoivat myös, että suuret ryhmät olivat ongelmallisia sen vuoksi, että oppilaiden taitotaso oli heikko ja opettajalta ei riitä aika jokaisen oppilaan auttamiseen. Eräs opettaja kertoi, että erityislapsia oli integroitu yleisluokkaan ja haasteellisia tai jopa vaarallisia tilanteita oli joka viikko. Opettajan mukaan yleisluokan oppilaat jäivät myös ilman apua, koska integroidun ryhmän oppilaiden ohjaamiseen kului suurin osa opettajan ajasta.

Opettajat kuvasivat, että yhteistyö toisen opettajan kanssa oli heikkoa tai haastavaa tai joskus jopa olematonta. Monimateriaalisuus oli erään opettajan mielestä vaikeuttanut yhteistyön toteutumista, koska oppilaat vaihtelivat käsityötilaa kahden luokan välillä. Opettajat olivat omissa luokissaan opetettavan ryhmän kanssa. Opettajat kokivat haastavaksi kehittää oppilaille sellaisia töitä, jotka soveltuisivat molempiin käsityötiloihin.

Yli puolet opettajista kokivat, että monimateriaalisen käsityön toteuttaminen oli lisännyt opettajien työmäärää huomattavasti. Uusien työtapojen opettamiseen ja opetustuokioiden

valmisteluihin kului aikaa. Eräs opettaja kertoi, että heillä alkoi käsityön suunnittelu aiheesta säilytys. Jokaisen oppilaan tehdessä erilaisen työn opettaja joutui opettamaan jokaiselle oppilaalle erikseen erilaisia tekniikoita ja hankkimaan materiaaleja ja työvälineitä, joka vei opettajan aikaa oppitunnilla sekä sen ulkopuolella. Opettajat kertoivat myös, että yhteistyö toisen opettajan kanssa vaati aikaa oppitunteja suunniteltaessa, sekä myöhemmin oppitunneilla ja arvioinnissa.

Lähes kaikki opettajat kokivat haasteita oppilaiden heikentyneessä motivaatiossa. Opettajat kokivat, että oppilaat eivät motivoituneet turhalta tuntuvan työn tekemiseen. Eräs opettaja kertoi, että oppilaiden motivaatio oli usein jo lähtökohtaisesti heikko, vaikka tehtävänantoa ei oltu annettu. Usein monimateriaalisen käsityön osalta kävi niin, että teknisen työn työtavat kiinnostivat, mutta tekstiilin eivät, joskus myös toisinpäin. Jos oppilas joutui tekemään teknisen- ja tekstiilityön luokassa, niin motivaatio laski samantien. Opettajat kokivat, että oppilaat oli tyytymättömiä. Kiinnostus monimateriaalisuutta kohtaan oli heikko.

Oppilaita ei nappaa yhtään punoa makramenaruja maalattuun vaneripalaan tai liimata villaa puun paloihin. Nämä ovat elävän elämän esimerkkejä moma-töistä. Itse en tällaisia kehtaisi edes ehdottaa. (H7)

Joillakin oppilailla on vastenmielistä astua heidän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Esim. Puun työstämisestä kiinnostuneen oppilaan neulekokeilut ovat tervanjuontia. Motivaation puute näkyy valmiin oman työn- ja toisten töiden arvostuksessa. (H13)

Lähes puolet opettajista kokivat valinnaisen käsityön heikon suosion haasteena. Jos oppilaat eivät voineet valita aihetta, he eivät valinneet kumpaakaan. Eräs opettaja kertoi, että heidän koulussaan oppilaiden tuli ensin valita monimateriaalinen käsityö, jonka jälkeen he valitsivat joko teknisen- tai tekstiilityön. Hän kertoi, että koulussa ei ole ollut yhtäkään monimateriaalisen käsityön ryhmää. Usea opettaja kertoi, että valinnaisen käsityön oppilasmäärä oli romahtanut opetussuunnitelman muutoksen jälkeen.

Silloin, kun opsia tehtiin, ehdotin oppilaille (jotka pohtivat käsityön valinnaisen ottamista), et mitäs jos olisi kurssi, jossa voisi olla myös ts puolella tarvittaessa. He olivat pahoillaan, mutta totesivat, että jos sellainen kurssi tulee, niin siihen he eivät ainakaan tule. (H4)

Opettajat kokivat monimateriaalisen käsityön väkinäiseksi ja keinotekoiseksi. Töiden lopputuloksiin opettajat eivät olleet täysin tyytyväisiä. Usea opettaja koki, että monimateriaalisuuden tuli olla tarkoituksenmukaista ja suunniteltua. Eräs opettaja koki, että oppilaiden vanhemmilta oli tullut negatiivista palautetta käsityön lopputuloksista. Kun oppilaiden motivaatio oli heikko, se näkyi työn lopputuloksessa. Pienessä ajassa opettajat joutuivat teettämään myös pienempiä töitä, jotta oppilaat voisivat oppia taitoja ja tekniikoita, mutta tällöin lopullinen tuotos jäi toissijaiseksi.

Väkinäisiä yrityksiä, esim. E-tekstiilejä jne. Lapset selvästi haluavat tehdä oikeita tuotteita ja toimivia ratkaisuja. Taitavat oppilaat saattavat verhoilla puutuotteitaan, mutta käskien tuosta ei tule kuin paha mieli kaikille ja töistä kamalia. (H11)

Meidän paikallinen ops on säilyttänyt kaikki mahdolliset tekniikat ja materiaalit siltä ajalta, kun oli vuosi aikaa opiskella tekstiili- ja teknistä työtä.

Nyt samat asiat pitäisi tehdä puolessa vuodessa ja lasten työt ovat hyvin pikkuruisia, kun aikaa taidon oppimiseen ei kunnolla ole. (H6)

Useat kommentoineet opettajat olivat luokanopettajia tai aineenopettajia, joten heillä ei ollut pätevyyttä molempien työtapojen opettamiseen. Eräs opettaja esitti mielipiteensä siitä, kuinka hänen kokemuksensa mukaan ammattitaitoa väheksyttiin opetussuunnitelman myötä, kun pelkkä teknisentyön opetus ei ole riittävä.

Tämän tutkielman aineisto osoitti, että puolet opettajista oli kokenut uuden opetussuunnitelman haastavaksi. Opetussuunnitelman muutos oli herättänyt keskustelua ja aineistossa kritiikki opetussuunnitelmaa kohtaan näkyi vahvasti. Lähes puolet opettajista oli sitä mieltä, että opetussuunnitelman tavoitteet olivat liian korkeita oppilaiden taitoihin nähden. Opetussuunnitelma ei motivoinut oppilaita opettajien kokemusten mukaan. Se koettiin opettajille raskaaksi. Opettajien kokemusten mukaan opetussuunnitelma vaati enemmän resursseja työntekijöiden puolesta, jotta oppilaita pystyi valvomaan ja työturvallisuus säilyi.

Nykyinen opetussuunnitelma on opettajien kidutusta näillä tuntimäärillä.

Pienentynyt tuntikehys on aiheuttanut päänvaivaa opetuksen laadun suhteen.

Toivoisin, että oikeasti ajattelisitte kriittisesti, miksi monimateriaalisuus on tuotu opsiin ja kenen puolesta ja mitkä ovat sen perusteet. On olemassa joukko

oppilaita, joiden ainoa vahvuus on ollut tekninen työ, joka on jäänyt heitteille moma-kokeilussa. Se lisää lasten syrjäytymistä ja pahoinvointia. (H1)