Usein moninaisuus kuitenkin nousee koulussa esiin spontaanisti oppilaitten esiintuomana, ilman opettajan suunnitelmaa. Tällaisissa tilanteissa opettajan on vain kyettävä toimimaan ja kohtaamaan moninaisuus ammattimaisesti ja oikeudenmukaisesti. Haastatteluissa tuli esiin se, että vaikka opetta-jista suurin osa koki, että heidän koulussaan on tehty paljon töitä moninaisuuden huomioimiseksi, kertoi moni myös joutuvansa puuttumaan usein syrjivään tai rasistiseen kielenkäyttöön joko oppitun-neilla tai koulun käytävillä välitunoppitun-neilla.
”huuteluihin ja semmosiin saa aika paljon puuttua. Voi olla että minun oppiaineet on erityisen semmosia, että niissä se niinku nousee, koska oon ymmärtäny että ei läheskään kaikkien opettajien tunneilla ois semmosta kommentointia niin paljo. Et tietenki se erilaisuuteen tarttuminen, kyllä se näkyy, ei pelkästään ihonväriin liittyvä erilaisuus, mutta että kaikenlaiseen erilaisuuteen. Kyllä-hän oppilaat on tottunu siihen, että luokassa on monenlaisia oppilaita, mutta silti niillä voi olla aika ahtaat ajatukset” (opettaja 3)
Toisaalta haastateltavat tunnistivat, että oppilaat myös tahtovat aidosti keskustella opettajan kanssa moninaisuuteen liittyvistä vaikeistakin teemoista. Oppilaat seuraavat erilaisia tiedotusvälineitä ja so-siaalista mediaa ja nostavat koulussakin esiin siellä käsiteltäviä aiheita. Monet opettajista korostivat keskustelevan opiskeluympäristön merkitystä moninaisuuskasvatuksen välineenä. Oppilaiden kysy-myksistä lähteville keskusteluille pitäisi olla koulussa tilaa, vaikka ne eivät juuri meneillään olevalla oppitunnilla käsiteltävään asiasisältöön liittyisikään.
”kaikkien oppiaineitten tunneilla pitäs olla mahollisuutta myöskin keskusteluun, et keskustella siitä asiasta mikä siellä on ajankohtanen ja mikä nousee esille oppilailla, koska sehän on se suola oppilaille ja se on se suola myöskin opettajille. Ja niinkun minä omille oppilaille oon sanonu, että vaikka teistä aina tuntuu siltä et minä opetan, mut minä opin joka päivä jotakin oppilailta.” (opet-taja 4)
Opettajat korostivat oppilaiden oman ajattelun kehittämistä ja sitä ettei heille tarjota valmiita vastauk-sia. Opettajan tulisi tarjota oppilaille luotettavaa tietoa ja pystyä keskustelemaan aiheesta neutraalisti välttäen oppilaitten manipulointia. Toisaalta opettajan täytyy myös huolehtia, että keskusteluissa huo-mioidaan opetussuunnitelman ja Suomen lakien mukainen näkökulma.
”tuo seksuaalinen suuntautuminen, siitä joudutaan käymään keskusteluja ja oppilaat kyselee usein, koska näyttää olevan, että aika monessa maassa kuitenkin vaikka homoseksuaalisuus on hyvin negatiivinen asia, ja sit siitä joudutaan keskustelemaan miten suomalainen lainsäädäntö suhtautuu siihen, ja käyä tämmöstä keskustelua miten suhtautua asioihin. Ja sitte jos on oppilaita, joilla on hyvin vahva uskonnollinen maailmankatsomus, niin käyvä sitä. Kyl me keskustellaan paljo mun oppilaitten kanssa.” (opettaja 8)
8 Malli peruskoulun opettajan moninaisuusosaamisesta
Laadin haastatteluaineistoni pohjalta kuvallisen mallin peruskoulun opettajan moninaisuusosaami-sesta. Ensimmäisenä kohtana mallissasi on opettajan työn perusta ja työtä ohjaavat säännöt ja ohjeis-tukset. Perusopetuksessa opetussuunnitelma ohjaa opettajan työtä myös moninaisuuden kohtaami-sessa. Opetussuunnitelman ohjeistus moninaisuuden huomioimiseen ja kohtaamiseen perustuu Suo-men lakiin ja ihmisoikeuksien julistukseen. Opetussuunnitelman lisäksi kouluilla voi olla myös omia sääntöjä jotka ohjaavat opettajan toimintaa. Kirjoitettujen sääntöjen lisäksi opettajan tulisi tiedostaa myös koulun kirjoittamattomia sääntöjä ja käytänteitä, joita liittyy moninaisuuden huomioimiseen ja esilletuomiseen kouluyhteisössä.
Toisena kohtana mallissani opettajan moninaisuusosaamiseen vaikuttaa hänen omat lähtökohtansa.
Opettajan omat arvot ja asenteet ovat alkaneet muodostua jo lapsuudessa ja omina kouluvuosina.
Opettajan on tärkeä olla tietoinen omista arvoistaan ja asenteistaan. Kyky reflektoida ja tarvittaessa muuttaa tai kehittää omia arvojaan ja asenteitaan auttaa tunnistamaan moninaisuuden itsessään ja muissa. Opettajan lähtökohtiin moninaisuuskasvattajana vaikuttaa myös hänen kokemuksensa. Elä-mänkokemus, työkokemus ja koulutus tuovat kaikki oman lisänsä moninaisuuden kohtaamiseen. Tär-keää on myös ajankohtaisten asioiden ja maailmantilanteen seuraaminen.
Kolmantena lähtökohtana moninaisuusosaamisessa on moninaisuuden tiedostaminen. Osa moninai-suudesta on helppo tunnistaa ihmisistä, mutta osa ei näy elleivät ihmiset sitä itse tuo esiin. Opettaja toki oppii tuntemaan oppilaansa, mutta moninaisuuden huomioinnissa hän ei saa ajatella, että jos hän ei tunnista oppilaissaan moninaisuutta, hänen ei sitä tarvitsisi huomioida. Moninaisuuden tiedostami-seen liittyy myös opettajan motivaatio. Moninaisuuskasvatus kuuluu koulussa jokaiselle opettajalle.
Opettajan käytännön toiminnassa hänen moninaisuusosaamisensa tulee esiin monella tapaa. Opetta-miensa oppilaiden moninaisuuden opettaja huomioi esimerkiksi joustavilla opetusmenetelmillä ja opetuksen eriyttämisellä. Opettajan on pyrittävä huomioimaan oppilaat yksilöllisesti ja muistaa
jous-tavuus myös oppimisen arvioinnissa. Opettajan on myös käytännön keinoilla ohjattava oppilaita huo-maamaan moninaisuus. Opetussuunnitelman mukaisesti opetuksen tavoitteena on myös oppilaan maailmankuvan avartaminen ja omaan kriittiseen ajatteluun ohjaaminen. Käytännössä moninaisuus näkyy opettajan työssä myös siten, että opettajan on aktiivisesti toimittava kaikenlaisen syrjinnän ja kiusaamisen ehkäisemiseksi ja puututtava epäkohtiin jotka hän havaitsee.
Vaikka opettajan moninaisuustaitoja voi tutkimuksessa jakaa erilaisiin osa-taitoihin, todellisuudessa jokaisen opettajan moninaisuusosaaminen muodostaa kokonaisuuden, jossa eri osaset tukevat toisi-aan, ja kaikkia niitä tarvitaan. Viimeisenä kohtana mallissani on monessa tutkimushaastattelussa esiin noussut ajatus siitä, mikä opettajien mielestä on kaikkein tärkeintä moninaisuuden huomioinnissa;
ihmisen kohtaaminen ihmisenä. Periaatteena se tiivistää ja sisältää kaiken muun moninaisuusosaami-sen. Se kannustaa käytännön toimintaan, kohtaamiseen ja muistuttaa omista lähtökohdistamme, koska itse ihmisenä olemme kohtaamassa toisen ihmisen. Ihmisen kohtaaminen ihmisenä liittyy toki kiinteästi opettajan arvoihin ja asenteisiin, mutta halusin nostaa tämän lähtökohdan vielä omaksi koh-dakseen, koska se korostui haastatteluissa niin selvästi eräänlaisena kaiken läpäisevänä periaatteena, joka kannustaa jokaista opettajaa moninaisuuden kohtaamiseen muista taidoista, tiedoista tai koke-muksesta riippumatta.
Kuvio 1 Peruskoulun opettajan moninaisuusosaaminen
9 Pohdinta
Alkaessani tutkia opettajien suhtautumista moninaisuuteen, ajattelin, että huomioidakseen moninai-suuden, opettajan on tärkeää tunnistaa millaista moninaisuutta hänen opettamissaan oppilaissa on, jotta hän voi räätälöidä opetuksensa juuri näitä opettamiaan oppilaita varten. Syventyessäni tarkem-min tutkimustietoon ja keräämääni haastatteluaineistoon ymmärsin, ettei opettajan ole usein mahdol-lista havainnoida tarkasti kaikkea oppilaidensa moninaisuutta. Toisaalta opettajan havainnointi voi myös pahimmillaan johtaa oppilaiden turhaan lokerointiin ja leimaamiseen moninaisuuden perus-teella. Aineistoa analysoidessani jouduin pohtimaan kriittisesti omia haastattelukysymyksiäni ja tee-moja. Korostivatko haastattelussa esiin nostamani teemat nimenomaan erilaisten vähemmistöryh-mien erilaisuutta verrattuna ”normaaleihin” oppilaisiin? Jos jatkaisin tutkimusta moninaisuudesta, pitäisi minun seuraavaa aineistoa kerätessä kiinnittää enemmän huomiota siihen, että myös omassa ajattelussani ja kielenkäytössäni pitäisin koko ajan esillä sen ajatuksen, että moninaisuus on meissä kaikissa ihmisissä, sitä ei voi ulkoistaa joihinkin tiettyihin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten omi-naisuudeksi.
Eräässä tutkimukseni haastattelussa tuli esiin ajatus, että opettajan tulisi huomioida moninaisuus ni-menomaan, koska ryhmässä on ”moninaisia” oppilaita. Siis, että koska ryhmässä on esimerkiksi eri kulttuuritaustasta tulevia tai eri uskontoisia oppilaita, opettajan tulee pohtia tarkemmin miten opettaa, millaisia sanavalintoja käyttää, millaisia tehtäviä oppitunneilla teettää. Tämä sotii mielestäni moni-naisuuden käsitettä vastaan, jos oletuksena kuitenkin on, että moninaisuutta on meissä kaikissa. Tut-kimusta tehdessäni pohdin pitäisikö tutkimuskysymykseni jakaa kysymyksiin, jossa käsiteltäisiin toi-saalta sitä, miten opettaja kohtaa moninaisuutta oppilaissaan, jonka siis ajattelin tarkoittavan lähinnä kuinka opettaja kohtaa vähemmistöryhmien oppilaita ja toisaalta miten opettaja huomioi yhteiskun-nassa esiintyvän moninaisuuden ja tuo sitä esille opetuksessaan, vaikka hän ei kaikenlaista moninai-suutta oppilaissaan havaitsisikaan. Tutkimusprosessi sai minut ajattelemaan, että näitä näkökulmia ei missään nimessä saisi erottaa toisistaan, vaan ne pitäisi aina huomioida molemmat kokonaisuutena.
Jos moninaisuus ”kohdennetaan”, joko oppilasryhmän sisällä yksittäisiin oppilaisiin, tai oppilasryh-män, ”meidän” ulkopuolelle, joihinkin toiseutettuihin ihmisiin, ei moninaisuuden käsite taaskaan si-sällä kaikkien ihmisten moninaisuutta, eikä edistä mukaanottamisen ja osalllistamisen kulttuuria.
Toki opettajan tulee tunnistaa se, milloin yksittäinen oppilas kaipaa yksilöllistä tukea ja opettajan on tärkeää pystyä myös ennustamaan, että esimerkiksi maahanmuuttajataustainen oppilas saattaa tarvita tukea kielitaidon kehittymisessä, mutta samalla opettajan tulisi huomioida kaikessa opetuksessaan se, että oppilasryhmä on aina moninainen, vaikka hän ei sitä tunnistaisikaan. Sukupuolen ja seksuaali-suuden moninaisuus on esimerkki tällaisesta moninaisuudesta, jota opettaja ei aina voi tunnistaa yk-sittäisistä ihmisistä, eikä hänen tarvitsekaan. Sen sijaan opettajan ei tulisi olettaa, että jos hän ei mo-ninaisuutta huomaa, sitä ei hänen ympärillään ole.