6.1 Mitä moninaisuuden eri osa-alueita opettajat työssään kohtaavat
Keskusteluissa moninaisuus liitettiin usein oppilaisiin ja heidän perheisiinsä liittyväksi ominaisuu-deksi. Toisaalta yhteiskunnan moninaisuus, ja esimerkiksi median antama kuva moninaisuudesta oli herättänyt paljon keskustelua oppilaiden kanssa. Oman koulun sisäinen moninaisuus kuvattiin arki-päiväisenä ja moni opettaja kertoikin, että moninaisuutta omassa työssä on vaikea edes huomata, koska siihen on niin tottunut. Monet haastateltavat toivat esiin, miten luonnollista moninaisuuden huomioiminen on heidän koulunsa toimintakulttuurissa. He pitivät tärkeänä esimerkiksi sitä, että kaikki oppilaat osallistuvat koulun yhteisiin juhliin.
”esimerkiks juhlissa on se, että meillä on aina mukana kaikki oppilaat, että siellä on kyllä kirjo hyvin erilainen, että pienluokkalaiset istuu kuulokkeet päässä kun on joku konsertti kun ei kestä kovaa meteliä”(opettaja 5)
Vaikka osa haastateltavista pohtikin moninaisuutta olevan meissä kaikissa, erityisesti keskusteluissa nousivat esiin ”moninaisina” ryhminä maahanmuuttajataustaiset oppilaat ja pienluokkien oppilaat.
Näihinkin ryhmiin liittyi monenlaista moninaisuutta, ja opettajat korostivat, ettei esimerkiksi maa-hanmuuttajataustaisia oppilaita voi kohdella yhtenä ryhmänä, koska tämän ryhmän sisällä on niin suuria eroja esimerkiksi Suomeen muuton syissä, kielitaidossa, aikaisemmassa koulutushistoriassa ja
uskonnossa.
Kuten edellä aineistolainauksessa, jossa kuvattiin pienluokkalaisten osallistumista koulun juhliin, pienluokkalaisten yhteydessä tuli usein esiin fyysisten ominaisuuksien ja käyttäytymisen moni-naisuus. Haastateltavat kertoivat usein, että pienluokkien oppilaat ovat osa kouluyhteisöä, vaikka erottuvat ulkoiselta olemukseltaan tai käytökseltään muusta joukosta. Useassa haastattelussa myös kerrottiin, että muut oppilaat eivät kiinnitä huomiota tähän erilaiseen käytökseen, vaan se on heidän koulussaan normaalia.
”meillä ei kyllä sitä sillä tavalla ihmetellä. Jos sun pittää tuolla rauhottua, niin pyörit vähän niinku helikopteri käytävällä. Jos sie menisit minne tahansa kouluun, niin sinne haettas tervey-denhoitaja paikalle, et mikä sulle tuli. Et näitä oppilaita on, sit ne saa tuolla rauhassa tehä niitä omia semmosia heijausjuttuja ja liikkeitä, eikä niihin kiinnitetä huomiota sen kummemmin. Se kuuluu siihen arkeen.” (opettaja 6)
Myös oppilaiden perheiden sosio-ekonomisen aseman moninaisuutta käsiteltiin lähes kaikissa haas-tatteluissa. Opettajat kokivat, että koulun lähialue on sosio-ekonomisesti moninaista ja oppilaiden lähtökohdat sen vuoksi hyvin erilaisia. Eräs haastateltava pohti, että opettajan on tärkeää tunnistaa esimerkiksi perheiden taloudellisen tilanteen vaikutus opiskeluun, esimerkiksi sen suhteen millaiset mahdollisuudet kaikilla oppilailla on käyttää tietotekniikkaa kotonaan tai omia älylaitteita koulussa.
”vaikka kaikessa oppimateriaalissa toitotettaan, että nyt tehhään nettitehtäviä ja nyt kaikilla omat älypuhelimet esille, ja ehkä jossain koulussa kaikilla ne automaattisesti on, niin täällä se ei vielä oo semmonen, ei voi olettaa” (opettaja 5)
Moni haastateltavista kertoi, että seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta käsitellään oppilaiden kanssa keskusteluissa, jotka nousevat esiin oppilaiden esittämistä kysymyksistä tai opettajan puuttu-misena esimerkiksi ”homo” sanan käyttöön halventavana terminä. Toisaalta haastateltavat kokivat, etteivät seksuaalivähemmistöt oikein näy koulussa oppilaiden nuoren iän vuoksi.
”yläkouluikäsillä ehkä tuo seksuaalinen suuntautuneisuus ei oo sillä tavalla, ne on vielä piilossa, et ne ei sillä tavalla vielä ehkä uskalla tuoda esiin sitä, jos on kokee olevansa erilainen” (opettaja 8)
Sukupuolen moninaisuutta haastateltavat toivat keskusteluissa esiin vain hyvin vähän. Se mainittiin kyllä monesti osana ”sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus” lausahdusta, mutta lähes kaikki tähän liittyvät esimerkit liittyivät seksuaaliseen suuntautumiseen, esimerkiksi oppilaan samaa suku-puolta oleviin vanhempiin tai samaa sukusuku-puolta olevien avioliitosta keskustelemiseen. Yksi haasta-teltava toi esiin sukupuolen moninaisuuden kertoessaan, että tytöt ja pojat valitsevat usein erilaisia aiheita esimerkiksi esitelmiä tehdessään, ja hän pyrkii varmistamaan, että molempia ryhmiä kiinnos-tavia aiheita on tarjolla. Kuitenkaan tätä binääristä sukupuolioletusta moninaisempi sukupuolikäsitys,
tai esimerkiksi transsukupuolisuus eivät nousseet keskusteluissa esiin. Perusopetuksen opetussuunni-telman perusteissa 2014 (jotka eivät haastattelujeni aikana vielä olleet voimassa) kuitenkin selkeästi ohjataan opettajia käsittelemään koulussa myös sukupuolen moninaisuutta, tavoitteenaan lisätä tietoa ja ymmärrystä moninaisuudesta (POPS 2014, 16). Eräs haastateltava totesi sukupuolen ja seksuaali-suuden moninaisuudesta vain lyhyesti, ” näistä on ihan mahdoton mennä mittää sanomaan (osoittaa seksuualista ja sukupuolen moninaisuutta)” kertoessaan millaista moninaisuutta hän työssään kohtaa.
On kuitenkin tärkeää, että opettaja tiedostaa, että oppilasryhmässä voi olla sukupuoli- tai johonkin muuhun vähemmistöryhmään kuuluvia oppilaita, vaikka hän ei sitä itse tunnistaisikaan. Tämän sei-kan huomioiminen on edellytyksenä turvallisen ja tasa-arvoisen oppimisympäristönympäristön luo-miseksi kaikille. (Tanhua ym. 2015, 24.)
Muista moninaisuuden osa-aluista keskusteluissa mainittiin esimerkiksi oppilaiden vaihteleva ikäja-kauma ja erot oppilaiden työskentelytaidoissa.
”ikäjakauma on 13-18, koska maahanmuuttajat saa käyä peruskoulua [kunnes] saa sen perus-koulun suoritettua siihen 18 ikävuoteen asti” (opettaja 8)
”luokan oppilaitten taso on tosi vaihteleva. Heijän kyvyt, keskittymiskyvyt ja ilmaisu ja kaikki tämmönen on tosi vaihtelevaa, että se täytyy tavallaan se oppilas, jolla on joitakin haasteita niin ottaa kokoajan huomioon” (opettaja 3)
Laatimani moninaisuuden määritelmän ulkopuolelta muutamassa haastattelussa keskusteluun nousi poliittisten mielipiteiden moninaisuus. Osa haastateltavista koki vaikeuksia kohdata moninaisuutta tilanteissa, joissa oppilaan tai perheen poliittiset mielipiteet olivat hyvin äärimmäisiä ja ristiriidassa opettajan omien mielipiteiden tai koulun arvojen kanssa.
”jos on hyvin fanaattinen, niin nehän sotii minun arvoja vastaan ja meillä on semmosiakin oppi-laita, joitten uskonkäsitykset on hyvinkin erilaisia kuin minun, tai jotka ovat hyvin kapea-alaisia tai joitten poliittiset näkemykset on hyvin erilaisia. Mut mä pyrin ymmärtämään heidänkin aja-tuksia, ja koskaanhan minä en voi asettua väheksyvään asemaan näitä oppilaita kohtaan tai hei-dän vanhempiaan kohtaan, se ois äärimmäisen väärin, koska kuitenkin oppilaallakin vanhemmat on se ykkösasia, ja koulun tehtävä on tukea kotien kasvatustyötä. Mutta se että minä voin kertoa varovasti sen ehkä toisenlaisen kannan, jos he haluavat sen tietää, jos he antavat siihen vinkkejä tai jonkunnäköistä viritettä, että he olisivat uteliaita kuulemaan sen. Mutta jos he antavat sem-mosta viestiä, että ei kiinnosta se minun mielipide, niin missään tapauksessa minä en sitä kerro, et opettajan tehtävä ei ole aiheuttaa ahdistusta oppilaassa” (opettaja 4)
Opettajat tunnistivat moninaisuutta myös työyhteisössään ja kollegoiden moninaisuus ja ajatukset siitä tulivat usein esiin opettajainhuoneen keskusteluissa. Yhteinen opetussuunnitelmatyöskentely oli herättänyt arvokeskustelua myös moninaisuuden kohtaamisesta. Varsinkin pidempään samassa
kou-lussa työskennelleet opettajat kokivat, että koukou-lussa on tehty paljon töitä moninaisuuden hyväksy-miseksi ja asenteet ja toimintatavat ovat kehittyneet.
”yheksäkytluvun vaihteessa tai siis kakstuhattaluvun vaihteessa meillähän oli isot rasistiset toi-minnat, meillä käytiin hyvin voimakkaat prosessit siinä, ja musta tuntuu että meijän opettajat, opettajakuntakin sillon kouliintui aika tiukasti kohtaamaan myös sitä [moninaisuutta]. Se muutti aika paljon meidän koulun ilmapiiriä ja asennemaailmaa” (opettaja 8)