(Sotilaallinen maanpuolustus 2002, 38; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 16).
Kuvio 34. Sotilaallisen maanpuolustuksen aluejako vuonna 2001. (Sotilaallinen maanpuo-lustus 2002, 38; Taskutietoa puomaanpuo-lustusvoimista 2001, 16.)
Maavoimiin kuului vuonna 2001 kolme maanpuolustusalueen esikuntaa, kaksitoista soti-lasläänin esikuntaa, kolme eri aselajeja sisältävää valmiusprikaatia, kolme jalkaväkiprikaatia, kaksi itsenäistä jääkärirykmenttiä, kaksi ilmatorjuntarykmenttiä, panssa-riprikaati, tykistöprikaati, viestirykmentti, pioneerirykmentti sekä Reserviupseerikoulu.
Maavoimien sodan ajan kokoonpanoon kuului vuonna 2001 valmius-, jääkäri- ja
panssari-UTTI
prikaateja, jotka olivat maavoimien iskukykyisimpiä joukkoja. Näiden lisäksi maavoimien sodan ajan kokoonpanoon kuului jalkaväkiprikaateja, jotka oli tarkoitettu ensisijaisesti puo-lustustaisteluun sekä tämän lisäksi paikallisjoukkoja sekä Pääesikunnan reservejä.
(Sotilaallinen maanpuolustus 2002, 35–39; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 20, ks.
Taskutietoa puolustusvoimista 2000–2001, 20.)
Merivoimienrauhan ajan organisaatioon kuului vuonna 2001 kaksi meripuolustusaluetta, rannikkoalue, rannikkoprikaati, Merisotakoulu, tutkimuslaitos ja varikko. Merivoimien sodan ajan kokoonpanoon kuului muun muassa kaksi meripuolustusaluetta ja yksi rannikkoalue.
(Sotilaallinen maanpuolustus 2002, 35–39; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 20, ks.
Taskutietoa puolustusvoimista 2000–2001, 20.)
Ilmavoimien rauhan ajan kokoonpanoon kuului vuonna 2001 kolme lennostoa, kolme kou-lua, kaksi varikkoa, tukilentolaivue ja Viestikoelaitos. Ilmavoimien sodan ajan kokoonpanoon kuului muun muassa kolme lennostoa. (Sotilaallinen maanpuolustus 2002, 35–39; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 20, ks. Taskutietoa puolustusvoimista 2000–
2001, 20.)
Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen kokonaisvahvuus oli vuonna 2001 noin 490 000 henkilöä. Valtioneuvoston kesällä 2001 eduskunnalle jättämässä turvallisuus- ja puolus-tuspoliittisessa selonteossa päätettiin, että puolustusvoimien sodan ajan vahvuutta vähennetään vuoden 2008 loppuun mennessä noin 350 000:een henkilöön. (Sotilaallinen maanpuolustus 2002, 36; VNS 2/2001, 53; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 20; ks.
Taskutietoa puolustusvoimista 2000–2001, 20.) Supistukset kohdentuivat myös puolustus-voimien rauhan ajan kokoonpanoon. Vuonna 2001 annetussa selonteossa arvioitiin, että puolustuksen pitkäjänteinen kehittäminen edellyttäisi seuraavan selonteon laatimista vuonna 2004 (VNS 2/2001, 6). Näin myös tehtiin ja on syytä tuoda esille, että vuoden 2004 selonteossa jatkettiin edelleen puolustusvoimien rakennemuutosta. Sen keskeisin puolus-tusvoimien johtamis- ja hallintojärjestelmään kohdistunut muutos tässä luvussa kuvattuun vuoden 2001 vallitsevaan tilanteeseen verrattuna oli se, että maavoimista päätettiin tehdä 1.1.2008 alkaen puolustusvoimain komentajan alainen yhtenäinen puolustushaara (VNS 6/2004, 103, 106–107, 118). Vuoden 2004 selonteon mukaan Pääesikunnan kokoonpanoa siis tarkistettiin ja päätettiin, että Maavoimien Esikunta aloittaa toimintansa omana puolus-tushaaraesikuntana Mikkelissä (VNS 6/2004, 118). Tähän liittyen Maanpuolustusalueiden esikunnat ja nykyiset sotilasläänit lopettavat toimintansa.
Suunnitelmien mukaan vuoden 2008 uudessa johtamis- ja hallintojärjestelmässä puolus-tushaarojen esikunnat (maavoimat, merivoimat ja ilmavoimat) vastaavat oman puolustushaaransa toiminnasta ja suorituskyvystä sekä operaatioiden johtamisesta puo-lustusvoimain komentajan alaisuudessa. Maavoimien komentajan alaisuudessa toimii vuonna 2008 Maavoimien Esikunta sekä neljä operatiivista sotilaslääniä (Itä-Suomen Soti-lasläänin Esikunta, Etelä-Suomen SotiSoti-lasläänin Esikunta, Länsi-Suomen SotiSoti-lasläänin Esikunta ja Pohjois-Suomen Sotilasläänin Esikunta). Alueellisen maanpuolustuksen suun-nittelu, valmistelu ja johtaminen, maavoimien valmiuden ylläpito, valmiuden kohottaminen sekä puolustusvalmistelujen yhteensovittaminen ja joukkojen perustaminen ovat vuonna 2008 näiden uusien perustettujen operatiivisten sotilasläänien tehtävinä. Operatiivisten sotilasläänien alaisuudessa toimii vuonna 2008 alueellisia sotilasläänejä, jotka vastaavat oman vastuualueensa asevelvollisuusasioiden sekä sodan ajan sotilasalueen tehtävien 2005, 12, 19; Tietoja Suomen kokonaismaanpuolustuksesta 2006, 2005, 15.) Kuviossa uudessa johtamis- ja hallintojärjestelmässä 1.1.2008.
valmistelusta ja toteutuksesta. (Selonteko selväksi. Puolustusvoimien rakennemuutos 35 on esitetty pelkistetysti puolustusvoimien rauhan ajan kokoonpano ja johtosuhteet
Pääesikunta
Maavoimat Merivoimat Ilmavoimat
Puolustusvoimain komentaja
Puolustushaarojen alueelliset johtoportaat Puolustushaarojen paikalliset johtoportaat
Pääesikunnan alaiset laitokset ja palvelukeskukset
Kuvio 35. Puolustusvoimien rauhan ajan kokoonpano ja johtosuhteet 1.1.2008. (Kenttäoh-Kokonaisvaltainen ajattelumalli antaa apuvälineitä moniulotteisten ilmiöiden kokonaisval-puolustusvoimat hahmotetaan kokonaisuutena, systeeminä. Puolustusvoimien kokonais-valtainen tarkastelu edellyttää kokonaismaanpuolustuksen yleisjärjestelyiden ja toimijoiden sekä sotilaallisen maanpuolustuksen kokonaisuuden hahmottamista. Kokonaismaanpuo-lustuksen ylimmän johdon muodostavat eduskunta, tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja päätösten sotilaallisen toimeenpanon osalta puolustusvoimain komentaja. Kokonais-maanpuolustuksen vastuut ja tehtävät ulottuvat johtamisjärjestelmämme kaikille tasoille ja alueille osana yhteiskuntaa. Puolustusvoimien rooli ja vastuut tulee hahmottaa osana tätä kokonaisuutta.
Puolustusvoimat vastaa kokonaismaanpuolustukseen kuuluvasta sotilaallisesta maanpuo-lustuksesta. Puolustusvoimien systeemi rakentuu hierarkkisesti linjaesikuntaorganisaation mukaisesti. Tehtävät, toiminnot ja niiden toteutus sekä vastuut on selkeästi jaettu puolus-tusvoimien systeemin eri toimijoille keskus-, alue- ja paikallishallintotasolle. Pääesikunta on keskushallintotasolla ylin, koko puolustusvoimien toimintaa ohjaava ja koordinoiva esi-kunta. Se antaa puolustusvoimain komentajan linjausten mukaisesti perusteet puolustusvoimien systeemin aluehallintotasolle, joka vastaavasti ohjaa annettujen perus-teiden mukaisesti omia paikallistason johtoportaitaan. Puolustusvoimien systeemin eri hallintotasot toimivat tiiviissä vuorovaikutussuhteessa muun yhteiskunnan kanssa.
jesääntö 2008, luonnos 2006; Selonteko selväksi. Puolustusvoimien rakennemuutos 2005, 19.) taiseen tarkasteluun (Willamo 2005, 79–81). Systeemisessä tarkastelussa
4.2. Puolustusvoimat systeeminä
Tässä luvussa kuvataan Suomen puolustusvoimat systeeminä. Lisäksi esitetään, miten aiemmassaluvussa 3 kuvattu kehitettävä ilmiö eli oppivan organisaation systeemi ilmeni puolustusvoimissa vuonna 2001.
täen Checklandin (1981) kehittämää pehmeää systeemimetodologiaa (Soft System Methodology, SSM). Varsinaisessa systeemikuvauksessa sovelletaan Keskisen (1999, menetelmien toteutusta on kuvattu yksityiskohtaisemmin tutkimuksen luvussa 2.1.2.
Systeemikuvauksen tulokset kerrotaan VMAR-menetelmää soveltaen siten, että aluksi lemällä systeemin visio (luku 4.2.1.) ja missio (luku 4.2.2.). Seuraavaksi määritellään systeemin yleiskuvaus (4.2.3.) sekärakenne ja toimijat (luku 4.2.4.). Tarkastelu suorite-taan holistisesti (yleisellä periaatteella) kokonaiskäsityksen muodostamiseksi.
Tämän jälkeen kuvataan luvussa 4.3. puolustusjärjestelmän alasysteeminä toimiva joh-tamissysteemi sekä sen alasysteemit määrittelemällä niiden tehtävät, toiminta ja toiminnan keskeisimmät tulokset. Systeemien toimintaa tarkastellaan määritellyn tutkimuskysymyk-sen sekä oppivan organisaation ja osaamitutkimuskysymyk-sen johtamitutkimuskysymyk-sen näkökulmasta.
Lopuksiluvussa 4.4. esitetään, miten teoreettisesta tiedosta johdettu oppivan organisaati-on malli, jota kuvattiin luvussa 3.7., ilmeni puolustusvoimissa vuorganisaati-onna 2001.
Päätteeksi luvussa 4.5. kerrotaan systeemianalyysissä kohdatut ongelmakohdat sekä luvussa 4.6. puolustusvoimien systeemiin kohdistuvat keskeisimmät oppivan organisaati-on kehittämisen haasteet sekä muutosnäkymät.
4.2.1. Puolustusvoimien visio
Inhimillisten toimintojen systeemiä voidaan kuvata ydinvision avulla, joka samalla on eräänlainen hypoteesi organisaation tulevaisuuden hahmottamiseksi (Mannermaa 1999, 125–127). Ydinvisio luonnehtii systeemiä sellaisena kuin se tulevaisuudessa saattaisi olla.
Visio on tulevaisuuden tahtotila. (Krogars 2001, 26–27, 2000, 31; Rubin 2002b 908.) Sys-teemikuvauksessa nimetään ne systeemit, jotka ovat olennaisia määritellyn systeemin tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Tavoitteena on esittää tiiviitä ydinvisioita siitä, mi-tä nämä tulevaisuuden systeemit voisivat olla. (Mannermaa 1999, 125–127.)
Puolustusvoimien systeemin ydinvisio on perusteltua ja tarkoituksenmukaista kiinnittää Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon linjauksiin, koska selonteko asettaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimintalinjan periaatteet ja tavoitteet sekä määrittää kehyksen sotilaallisen maanpuolustuksen toimeenpanolle pitkälle tulevaisuuteen (VNS 2/2001, 6, 53; VNS 6/2004, 3, 101).
Suomen puolustusvoimien tilanne vuonna 2001 puetaan systeemiajattelun kielelle hyödyn-2005, 2–4) Checklandin SSM:n pohjalta kehittämää Vision (visio) – Mission (missio) –
kuvataan kokonaisuutena yleisellä tasolla Suomen puolustusvoimat systeeminä määritte-Actor (aktorit tai toimijat) – Structure (rakenne) -menetelmää (VMAR). SSM- ja
VMAR-Selonteon linjauksen mukaan puolustusvoimien visio oli vuonna 2001 seuraava:
Koko maata puolustetaan ja puolustus perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen. Puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa taata maan itsenäisyys, turvata kansalaisten elinmahdollisuudet, estää alueen hyväksi-käyttö sekä turvata valtiojohdon toimintaedellytykset ja -vapaus.
Puolustuskykyä kehitetään valtioneuvoston selonteon linjausten mukaisesti sotilaallisesti liittoutumattomana maana huomioimalla turvallisuusympäristös-sä sekä kriisien ja uhkien luonteessa tapahtuvat muutokset että suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja voimavarat. Kehittämisen painopisteet ovat strategi-sen iskun ennaltaehkäisy- ja torjuntakyky, kriisinhallintakyky ja puolustusjärjestelmä. Uskottava kansallinen puolustuskyky perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen puolustusjärjestelmään. (VNS 2/2001, 7–9, 41, 43, 45, 47, 53.)
4.2.2. Puolustusvoimien missio
Missio on tehtävä, olemassaolon tarkoitus. Missio kuvaa sitä, miksi toimintaa ylipäätään harjoitetaan (Krogars 2001, 47; Rubin 2002b, 898). Selonteon linjauksiin kiinnitettynä puo-lustusvoimien missio oli vuonna 2001 seuraava:
Puolustusvoimien olemassaolo ja tehtävät perustuvat lakiin (Laki puolustus-voimista 1974). Puolustusvoimien tärkeimmät lakisääteiset tehtävät vuonna 2001 olivat alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, valtakun-nan puolustaminen, sotilaskoulutuksen antaminen ja kansainväliseen rauhanturvatoimintaan osallistuminen. (VNS 2/2001, 45; vrt. Hollo 2002, 117;
vrt. Tilander ym. 1996, 98.)
Vuonna 2001 puolustusvoimien tehtävänä oli (Laki puolustusvoimista 1974; Tietoja maan-puolustuksesta 2002, liite 6)
1) huolehtia valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yh-teistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa;
2) turvata valtakunnan alueellinen koskemattomuus tarvittaessa voimakeinoja käyttäen;
3) puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdolli-suuksia ja perusoikeuksia;
4) huolehtia valtakunnan sotilaallisen puolustusvalmiuden ylläpidosta ja kehit-tämisestä;
5) antaa sotilaskoulutusta;(V:1.9.1994 M, A: 19.8.1994, SK 740/1994)
5a) tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta siten kuin siitä asetuksella säädetään taikka puolustusministeriön tai asian laadun mukaan pääesikunnan päätöksellä määrätään sekä muutoinkin edistää maanpuolustustahtoa ja kan-salaisten ruumiillista kuntoa kohottavaa toimintaa; (V:1.9.1994 L, A:
19.8.1994, SK:740/1994)
6) antaa tarvittaessa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimas-sa pitämiseen niin kuin siitä erikseen on säädetty;
6a) osallistua pelastustoimintaan antamalla käytettäväksi pelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, henkilövoimavaroja ja erityisasiantuntijapalveluja, jos se onnettomuuden laajuus tai erityisluonne huomioon ottaen on tarpeen; pelas-tustoimintaan osallistuminen ei saa vaarantaa puolustusvoimien maanpuolus-tustehtävien suorittamista; (V:1.3.2000 L, A:25.2.2000, SK:228/2000)
7) osallistua rauhanturvaamiskoulutukseen ja huolehtia rauhanturvaamistoi-minnan valmius- ja järjestelytehtävistä siten kuin puolustusministeriö niistä määrää; sekä (V:19.12.1995 M, A:18.12.1995, SK:1466/1995)
8) suorittaa muut sille laissa määrätyt tehtävät.
4.2.3. Puolustusvoimien systeemin yleiskuvaus
Vuonna 2001 puolustusvoimat ylläpiti ja kehitti puolustusjärjestelmää, jonka avulla ennal-taehkäistiin ja olisi tarvittaessa torjuttu Suomeen mahdollisesti kohdistuneet sotilaalliset uhat (Hollo 2002, 113; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 42–43; Tilander ym. 1996, 99;
VNS 2/2001, 42, 45, 53, 75; ks. Taskutietoa puolustusvoimista 2000–2001, 2000, 42–43).
Suomen puolustusjärjestelmä oli nimeltään alueellinen puolustusjärjestelmä, joka muodos-tui puolustushaarojen, johtoportaiden, teknologian ja joukkojen sekä niiden käyttöperiaatteiden muodostamasta kokonaisuudesta (VNS 2/2001, liite 4; vrt. Hollo 2002, 114; vrt. Kenttäohjesääntö, 1995, 159; vrt. Tilander ym. 1996, 103).
Mahdollisen sotilaallisen kriisin tilanteessa olisi alueellisen puolustusjärjestelmän avulla toteutettu Suomen valtakunnan alueellinen puolustus. Sen tavoitteena oli pitää strategises-ti tärkeät kohteet omien joukkojen hallussa sekä valtakunnan alueen syvyyttä hyväksikäyttäen kuluttaa ja hidastaa maahantunkeutujaa niin, että valitussa ratkaisukoh-dassa olisi voitu saavuttaa vihollisen torjumiseksi ja lyömiseksi tarvittava ylivoima (Taskutietoa puolustusvoimista 2000–2001, 42–43; Taskutietoa puolustusvoimista 2001, 42–43; VNS 2/2001, 8, 42, 45–47; ks. Hollo 2002; ks. Kenttäohjesääntö 1995, 35, 130; ks.
Tilander ym. 1996, 101). Alueellinen puolustusjärjestelmä on jo 1960-luvulta alkaen vakiin-tunut käyttöön ja se on edelleen Suomen puolustuskyvyn perustana (Visuri 1989, 207–
216, 2001b, 28–31; Taskutietoa puolustusvoimista 2005 42–43; Tietoja Suomen koko-naismaanpuolustuksesta 2006, 2005, 150; VNS 6/2004, 8).
Puolustusvoimien systeemin toimintaan ja kehittymiseen vaikuttivat toimintaympäristö, krii-sien ja uhkien luonne sekä suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja voimavarat.
Puolustusvoimien systeemi toteutti missiotaan ottamalla vastaan ja hyödyntämällä resurs-seja ja pyrki siten saavuttamaan tahtotilansa (visionsa). Puolustusvoimien systeemistä vuonna 2001 käytetään tässä tutkimuksessa seuraavaa yleismääritelmää:
Puolustusvoimien systeemin avulla ylläpidettiin ja kehitettiin Suomen puolustusjärjestelmää sekä tarvittaessa olisi toteutettu alueellisen taiste-lun edellyttämät toimenpiteet.
Puolustusvoimien systeemin kokonaiskuvaus vuonna 2001 on esitetty kuviossa 36. Sys-teemin rakenne voidaan määritellä fyysisinä rakenteina sekä toimintajärjestelminä (ks.
Mannermaa 1999, 125). Vuonna 2001 Puolustusvoimien fyysinen rakenne (kuviossa kohta A) muodostui puolustusvoimien (1) resursseista ja (2) puolustusjärjestelmän fyysisistä osista. Puolustusvoimien toimintojärjestelmät (kuviossa kohta B) muodostuivat (3) puolus-tusjärjestelmän käyttöperiaatteista ja (4) puolustusvoimien toiminnoista. Puolustusvoimien toiminnan kannalta oleellisin osasysteemi oli (4.1) puolustusvoimien johtamissysteemi, koska sen avulla ohjattiin ja valvottiin koko puolustusvoimien systeemin toimintaa.
Toimintaympäristö Kriisien ja uhkien luonne Suomalaisen yhteiskunnan kehitys ja voimavarat
A. Fyysinen rakenne B. Toimintojärjestelmät
1.
Puolustusvoimien resurssit
4.
Puolustusvoimien toiminnot
3.
Puolustusjärjestelmän käyttöperiaatteet
4.1.
Puolustusvoimien johtamissysteemi 2.
Puolustusjärjestelmän fyysiset osat
Puolustusvoimien systeemi