Kirkkojen maailmanneuvosto on laaja ja moniulotteinen organisaatio, mistä johtuen kysymykseen KMN:n olemuksesta ja tehtävästä on vaikea muotoilla lyhyttä vastausta.
KMN:n verkkosivujen mukaan KMN on laajin ja kattavin ekumeenisen liikkeen orga-nisoitunut ilmaus.12 Määritelmä kertoo ainakin sen, että KMN sitoutuu ekumenian pe-riaatteisiin ja päämääriin eli edistämään kristittyjen välistä yhteyttä. Mutta mitä tämä merkitsee käytännössä? KMN:n julkaisujen johtavana toimittajana toiminut Marlin VanElderenin mukaan vastaus kysymykseen vaihtelee sen mukaan, mitä osa-aluetta KMN:n toiminnasta kukin pitää merkittävimpänä.13
VanElderen luettelee KMN:a esittelevässä oppaassaan kuusi mahdollista tapaa ym-märtää KMN:n merkitys. Ensinnäkin KMN:a voidaan pitää organisaationa, joka toimii kärsivien auttamiseksi erilaisten kriisien ja onnettomuuksien yhteydessä. Toiseksi voi-daan viitata siihen, kuinka KMN tuo yhteen teologeja, kirkkojen johtajia ja muita kris-tittyjä keskustelemaan usein kiistanalaisistakin opillisista kysymyksistä. Kolmanneksi KMN:n keskeisimpänä tehtävänä voidaan pitää sekä moraalisen että taloudellisen tuen välityksellä toteutettavaa taistelua oikeudenmukaisuuden edistämiseksi maailmassa.
Neljänneksi voidaan viitata ekumeeniseen työhön, jota tehdään Genevessä sijaitse-vassa Bosseyn ekumeenisessa instituutissa erilaisten konferenssien ja kurssien muo-dossa. Viidenneksi voidaan korostaa KMN:n merkitystä universaalin kirkon julistaman rauhan ja sovinnon sanoman eteenpäin viejänä. Kuudenneksi voidaan ko-rostaa KMN:n maailmanlaajuista kattavuutta: KMN tuo yhteen kristittyjä kaikkialta maailmasta ja pyrkii edistämään kristittyjen ja muiden uskontojen välistä kanssakäy-mistä ja yhteisöllisyyttä.14
Jokainen esitellyistä kuudesta hahmotustavasta kuitenkin korostaa vain yhtä erityistä osa-aluetta KMN:n laaja-alaisesta toiminnasta. VanElderen käyttää esimerkkinä ker-tomusta sokeista henkilöistä ja elefantista: jokainen sokea henkilö koskettaa jotakin
12 What is the World Council of Churches? (1.2.2015).
13 VanElderen 1992, 1.
14 VanElderen 1992, 1–3.
10
osaa elefantista – kärsää, syöksyhammasta, jalkaa – ja määrittelee sen perusteella ele-fantin antaen näin vain osittaisen kuvauksen koko totuudesta.15 Kuten sanotaan, koko-naisuus on osiensa summa.
Selkeämmän käsityksen Kirkkojen maailmanneuvoston olemuksesta ja tarkoituksesta antaa KMN:n baasis eli perusta. Baasis ei ole luonteeltaan KMN:n uskontunnustus, vaan pikemminkin kaava (formula), joka toimii jäsenkirkkojen välisen yhteyden pe-rustana.16 Se määrittelee KMN:n työskentelyn suunnan ja rajaa siinä mainitun yhtey-den (fellowship) laajuuyhtey-den.17 Baasis kuuluu nykyisessä New Delhin yleiskokouksessa vuonna 1961 tarkennetussa muodossaan seuraavasti:
The World Council of Churches is a fellowship of churches which confess the Lord Jesus Christ as God and Saviour according to the Scriptures and therefore seek to fulfil together their common calling to the glory of the one God, Father, Son and Holy Spirit.18
Baasiksen muotoilussa huomionarvoista on, että Kirkkojen maailmanneuvosto mää-rittelee olemuksensa nimenomaan termillä kirkkojen yhteys (fellowship). KMN ei siis pyri olemaan – eikä halua olla – kirkko jäsentensä yläpuolella tai jonkinlainen ”super-kirkko”.19 Sääntöjensä mukaisesti KMN ei määrittele virallisia kannanottoja (legislate) jäsenkirkkojensa puolesta eikä myöskään toimi näiden puolesta muulloin kuin näiden tahtoessa. Sen sijaan se tarjoaa neuvoja ja mahdollisuuden toimia yhdessä yhteisten mielenkiinnon kohteiden puolesta.20 Näin ollen KMN:n itseymmärrys on varsin inst-rumentaalinen: KMN on paremminkin väline ekumeenisten tavoitteiden saavuttami-seen kuin itsenäinen toimija.
Baasis määrittelee myös joukon opillisia edellytyksiä, jotka jäsenyyttä hakevan yhtei-sön tulee hyväksyä.21 Käytännössä Baasiksen muotoilu edellyttää, että jäsenyyttä hakeva yhteisö tunnustaa Raamatun arvovallan, Jeesuksen Kristuksen Jumalana ja Vapahtajana, kolminaisuusopin sekä yleisen pyrkimyksen konkreettiseen
15 VanElderen 1992, 3–4.
16 Stransky 2002, 1225.
17 Thomas 2002, 1239.
18 The New Delhi Report 1962, 152. ”Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi.” Suom. Saarinen 1994, 14–15. Alkuperäinen Amsterdamin yleiskokouksen vuonna 1948 vahvistama muotoilu oli typistetympi: ”The World Council of Churches is a fellowship of churches which accept our Lord Jesus Christ as God and Saviour.” The First Assembly 1949, 197.
19 Stransky 2002, 1225.
20 Constitution and Rules of the World Council of Churches (27.1.2015).
21 Thomas 2002, 1238.
11
kristilliseen toimintaan.22 Baasiksen muotoiluja on myös kritisoitu: esimerkiksi Jee-suksen Kristuksen tunnustamista Jumalaksi ja Vapahtajaksi on pidetty liian ohuena pohjana kristilliselle yhteydelle.23 Joka tapauksessa baasiksen asettamat rajat sulkevat Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenyyden ulkopuolelle ainakin sellaiset uskonnolliset yhteisöt, jotka eivät hyväksy Kristuksen Jumaluutta (islam, juutalaisuus) tai kolminai-suusoppia (Jehovan todistajat, mormonit).24
Baasiksen pohjalta Kirkkojen maailmanneuvoston sääntöjen (constitution) kolmas py-kälä (III. Purposes and Functions) muotoilee KMN:n ensisijaisen tehtävän seuraavalla tavalla:
The primary purpose of the fellowship of churches in the World Council of Churches is to call one another to visible unity in one faith and in one Eucharistic fellowship, expressed in worship and common life in Christ, through witness and service to the world, and to advance towards that unity in order that the world may believe.25
Pykälän muotoilun mukaisesti KMN:n muodostaman kirkkojen yhteyden ensisijaisena tehtävänä on kutsua toinen toisiaan näkyvään yhteyteen (visible unity) yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä. KMN:n tavoittelema täysi, näkyvä yhteys on kunnian-himoinen tavoite, ja sen suhde KMN:n vaatimattomana koettuun itseymmärrykseen herättää jatkuvaa keskustelua.26
Kaiken edellä esitetyn perusteella voidaan KMN:n olemus ja tehtävä määritellä tiivis-tetysti seuraavasti: KMN on maailmanlaajuinen ekumeeninen organisaatio, joka on olemukseltaan kirkkojen välinen yhteys (fellowship). Sen tavoitteena on kristittyjen näkyvä yhteys, joka näkyy konkreettisesti ehtoollisyhteytenä. Kuitenkin, kuten tutki-muksessa tullaan edellä huomaamaan, KMN:n näkemys sen tavoitteleman yhteyden sisällöstä on kehittynyt varsin paljon yleiskokousten historian aikana.
22 Saarinen 1994a, 75.
23 VanElderen 1992, 6.
24 Saarinen 1994a, 15.
25 Constitution and Rules of the World Council of Churches (27.1.2015). “Kirkkojen maailmanneuvos-ton kirkkojen yhteyden ensisijainen tarkoitus on kutsua toinen toistaan näkyvään yhteyteen yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä, minkä ilmauksena on yhteinen jumalanpalvelus ja yhteinen elämä Kristuksessa maailmaan kohdistuvan todistuksen ja palvelun kautta, ja edetä kohti tätä tavoitetta, jotta maailma voisi uskoa”. Käännös AH.
26 Saarinen 1994, 75.
12 2.2 Yleiskokoukset ja asiakirjojen sitovuus
Yleiskokous (assembly) on Kirkkojen maailmanneuvoston ylin päättävä elin, joka ko-koontuu noin seitsemän vuoden välein. Sen kokoonpanon muodostavat jäsenkirkkojen nimeämät viralliset edustajat. Yleiskokouksen tulee olla ilmaus elävästä yhteydestä jäsenkirkkojen välillä ja vahvistaa ekumeenista liikettä. Yleiskokouksen virallisia teh-täviä ovat KMN:n presidenttien ja keskuskomitean (central committee) jäsenten valit-seminen, yleisistä toimintaperiaatteista päättäminen ja käynnissä olevien ohjelmien arvioiminen sekä keskuskomitean valtuuttaminen erityisiin tehtäviin.27 Keskuskomitea kokoontuu vuosittain ja tämän jäsenistä valittava toimeenpaneva eksekutiivikomitea (executive committee) kahdesti vuodessa yleiskokousten välisenä aikana.28
Jäsenkirkkojen virallisten edustajien lisäksi yleiskokouksissa on läsnä suuri joukko muitakin henkilöitä, joilla ei kuitenkaan ole äänioikeutta kokouksessa: neuvonantajia, KMN:on kuulumattomien kirkkojen tarkkailijoita, eri organisaatioiden ja muiden us-kontojen edustajia. Näiden lisäksi yleiskokoukset vetävät puoleensa useita satoja me-dian edustajia.29 Viimeisimpään Busanissa vuonna 2013 pidettyyn yleiskokoukseen on arvioitu osallistuneen yli 5000 vierailijaa.30
KMN:n historian aikana on järjestetty kymmenen yleiskokousta. Alla olevassa taulu-kossa on esitettynä kyseiset kokoukset aikajärjestyksessä. Vuoden lisäksi kokouksesta esitetään paikka, teema ja edustettuina olleiden jäsenkirkkojen määrä.31
Vuosi Paikka Teema Jäsenkirkot
1948 Amsterdam Man's Disorder and God's Design 147
1954 Evanston Christ – the Hope of the World 161
1961 New Delhi Jesus Christ – the Light of the World 197
1968 Uppsala Behold, I make all things new 235
1975 Nairobi Jesus Christ Frees and Unites 285
1983 Vancouver Jesus Christ – the Life of the World 301 1991 Canberra Come, Holy Spirit – Renew the Whole Creation 317
1998 Harare Turn to God – Rejoice in Hope 339
2006 Porto Alegre God in your grace, transform the world 348 2013 Busan God of life, lead us to justice and peace 345
27 Constitution and Rules of the World Council of Churches (27.1.2015).
28 VanElderen 1992 93.
29 Bent & Kessler 2002, 1231.
30 Tenth Assembly of the World Council of Churches in Busan, South Korea (27.1.2015).
31 Taulukon tiedot: Assembly timeline (27.1.2015).
13
Käytännössä KMN:n yleiskokoukset ovat niin suuria, että ne eivät pysty tekemään yk-sityiskohtaisia päätöksiä. Paremminkin yleiskokouksen merkitys on ensinnäkin siinä, että se arvioi KMN:n toimintaa yleiskokouksien välisenä aikana, ja etsii yhteistä kan-nanottoa erityistä huomiota vaativiin ajankohtaisiin ekumeenisiin kysymyksiin. Yleis-kokous myös määrittelee löyhästi aihepiirejä, joihin KMN:n tulisi keskittyä aikana ennen seuraavaa yleiskokousta. Toiseksi, yleiskokous muodostaa keskustelufoorumin tai ekumeenisen tilan (ecumenical space), jossa eri kirkot voivat kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen ja ajatustenvaihtoon sekä kehittää keskinäisiä suhteitaan.32
Kuten edellä (luvussa 2.1.) todettiin, KMN ei tee mitään toimia jäsenkirkkojensa puo-lesta ilman näiden omaa aloitetta. KMN:lla ei ole valtaa määritellä jäsenkirkkoja sito-via dogmeja tai muilla tavoilla säädellä jäsenkirkkojensa toimintaa.33 Näin ollen myöskään yleiskokousten tuottamat dokumentit, kuten erilaiset julkilausumat, eivät juridisesti sido jäsenkirkkoja, vaikka ilmaisevatkin yleiskokouksen yhteisen kannan käsittelemästään aihepiiristä. Ne ovat luonteeltaan siis pikemminkin suosituksia.34
Risto Saarinen käyttää tällaisista monenvälisten neuvottelujen tuloksena syntyneistä teksteistä nimitystä kantoraketti: ne saattavat jonkin asian käsittelyn alkuun, minkä jälkeen asia voi saada tarkempia muotoiluja kahdenvälisissä neuvotteluissa ja saavut-taa laajankin sitovuuden näiden pohjalta syntyvän loppumodulin eli lyhyen julistuksen muodossa.35 Toisaalta ratkaisevaa sen kannalta, kuinka suuren vaikuttavuuden ja pai-noarvon mikäkin ekumeeninen asiakirja saa, on sen reseption eli vastaanoton laajuus.
Juridisesti sitomaton teksti voi saada hyvinkin suuren arvovallan, jos se otetaan eri kirkkojen parissa hyväksyvästi vastaan ja levitykseen.36 Näin ollen yleiskokousasiakir-jakin voi saavuttaa vaikuttavuutta juuri reseption kautta.
Huomionarvoista on myös se, että vaikka ekumeenisella asiakirjalla ei välttämättä ole juridista sitovuutta, se on kuitenkin velvoittava itse järjestölle, joka sitoutuu edistä-mään siinä muotoiltuja linjauksia.37 KMN:kin pyrkii siihen, että sen suositukset otet-taisiin vastaan jäsenkirkoissa. Tästä esimerkkinä on BEM-asiakirja (Baptism,
32 Bent & Kessler 2002, 1231. VanElderen 1992, 91–92.
33 VanElderen 1992, 49.
34 Saarinen 1994a, 75.
35 Saarinen 1998, 10.
36 Saarinen 1998, 15.
37 Saarinen 1998, 13.
14
Eucharist and Ministry, 1982), johon KMN pyysi jäsenkirkoiltaan virallisen vastauk-sen.38 Näin kirkot joutuivat pohtimaan ja määrittelemään kantansa asiakirjaan sen suo-situksellisesta luonteesta huolimatta.
2.3 Eettiset kysymykset
Ekumeeninen liike on ollut historiansa aikana syvästi sitoutunut eettisten kysymysten pohtimiseen. Yhteiskunnassa jatkuvasti tapahtuvat taloudelliset, kulttuuriset ja ideolo-giset muutokset ovat herättäneet uudenlaisia eettisiä kysymyksiä, joihin on täytynyt löytää vastauksia. Nämä kysymykset ovat usein olleet luonteeltaan sellaisia, että yk-sittäisillä kirkoilla ei välttämättä ole ollut teologisia valmiuksia niihin vastaamiseen.
Voidaan jopa väittää, että ekumeeninen liike syntyi vastauksena tämän kaltaisiin eet-tisiin haasteisiin.39
Vaikka ekumeenisen liikkeen eettinen keskustelu on perinteisesti ollut hyvin vilkasta, se on myös samalla ollut varsin hajanaista. Keskustelun pääpaino on ollut sosiaalietii-kassa kun taas yksilöetiikan suhteen on oltu vaitonaisia. Esimerkiksi aborttia ja euta-nasiaa ei ole käsitelty. Tämä johtuu Risto Saarisen mukaan siitä, että eri kirkkojen edustajat haluavat säilyttää yksilöeettisissä kysymyksissä oman päätäntävallan. Yksi-löeettisten lausuntojen myös pelätään aiheuttavan ekumeenisen liikkeen sisäisiä rii-toja.40
Ekumeeniseen eettiseen keskusteluun liittyy merkittäviä haasteita. Keskustelu esimer-kiksi on osaltaan tuonut esille eri kirkkojen eettisen ajattelun välisiä eroja ja siten pal-jastanut piileviä jännitteitä. Kysymys Raamatun arvovallasta ja sen tulkinnasta suhteessa eettisiin kysymyksiin sekä kirkon auktoriteetista suhteessa niihin jakavat mielipiteitä. Merkitystä on myös sillä, miten etiikan ja eskatologian suhde käsitetään.41 Perinteinen ajatus opista erottavana ja etiikasta yhdistävänä tekijänä ei siis ole täysin totuudenmukainen, vaan myös etiikka voi olla erottava tekijä.42 Mahdollisesti juuri näistä, syvällä vaikuttavista erimielisyyksistä johtuen ekumeenisessa liikkeessä on oltu pidättyväisiä eettisten kannanottojen teologisiin perusteisiin kohdistuvien pohdintojen
38 Saarinen 1998, 13.
39 Bonino 2002, 406.
40 Saarinen 1994b, 108.
41 Bonino 2002, 407.
42 Saarinen 1994b, 101.
15
suhteen.43 Näiden perusteiden paljastaminen muodostaakin mielenkiintoisen tutkimuk-sellisen haasteen.
Kirkkojen maailmanneuvoston piirissä keskustelua kristillisen ja yhteiskunnallisen to-dellisuuden välisestä suhteesta on käyty aina KMN:n perustamisesta alkaen. Alkuvai-heessa keskustelu keskittyi ennen kaikkea demokratian ja kommunismin eri puolien arvioimiseen, mutta jo varsin pian, etenkin New Delhin yleiskokouksen jälkeen, kes-kustelun näkökulma muuttui globaalimmaksi, kun kolmannen maailman kirkot ja idän ortodoksisuus tulivat osaksi KMN:a. Aasian ja Afrikan kirkot nostivat esille esimer-kiksi kolonialismin purkautumisen, vapaustaistelun ja oman kansakunnan rakentami-sen teemoja. Nämä teemat puolestaan avasivat väylän esimerkiksi köyhyyden, ylikansallisten yhtiöiden ja militarismin käsittelyyn.44 Ajallaan käsittelyyn nousivat kasvavassa määrin myös ympäristöeettiset kysymykset, kuten tässä tutkimuksessa tul-laan myöhemmin huomaamaan.
Tämän tutkimuksen kattamana ajanjaksona KMN:n sosiaalieettisessä ajattelussa voi-daan havaita neljä konseptia tai vaihetta, joista kukin on ollut vuorollaan vallitseva KMN:n historian tietyssä vaiheessa. Ensimmäinen on ”vastuullisen yhteiskunnan malli”, joka oli vallitseva Amsterdamin vuoden 1948 yleiskokouksesta aina 1970-lu-vun alkuun asti. Vastuullisen yhteiskunnan mallin perustalta syntyi ”Oikeudenmukai-nen, osallistuva ja kestävä yhteiskunta (JPSS)”. Tämä malli oli vallitseva 1980-luvun alkuun asti. Sitä seurasi ”Oikeudenmukaisuus, rauha ja luomakunnan eheys (engl.
JPIC, suom. ORLE)”, joka oli vallitseva 1990-luvun alkuun asti.45 Neljäntenä konsep-tina voidaan nähdä vuosina 1992–1996 toiminut ”Ekklesiologia ja etiikka” -projekti.46 Nämä mallit esitellään tarkemmin tutkimuksen myöhemmissä vaiheissa.
43 Bonino 2002, 409. Saarinen 1994b, 101.
44 Bonino 2002, 409.
45 Bent 1995, 58. Saarinen 1998, 106.
46 Saarinen 1998, 114. Etiikka ja ekumenia (23.3.2016).
16
3 HERÄÄVÄ YMPÄRISTÖHUOLI (1948–1968)
Tässä luvussa tarkastellaan Kirkkojen maailmanneuvoston ensimmäisen kolmen kokouksen ympäristöeettisiä lausuntoja. Jotta nämä lausunnot asettuisivat osaksi yleis-kokouksissa käsiteltyjen moninaisten aiheiden kokonaisuutta, luvussa luodaan ensin katsaus kokousten suuriin linjoihin. Toiseksi luvussa tarkastellaan vastuullisen yhteis-kunnan mallia, joka kehittyi kolmen ensimmäisen kokouksen aikana vastaukseksi ajan sosiaalieettisiin kysymyksiin. Tämän jälkeen tarkastellaan erityisesti kokousten ympä-ristöeettisiä lausuntoja, ja suhteutetaan ne aiemmin käsiteltyyn. Lopuksi vielä tarkas-tellaan kokousten ympäristöetiikan kokonaiskuvaa.
3.1 Yleiskokoukset pääpiirteissään
Kirkkojen maailmanneuvoston ensimmäinen yleiskokous, joka oli samalla KMN:n pe-rustamiskokous, järjestettiin Amsterdamissa, Alankomaissa 22.8.–4.9.1948.47 Kokouksessa hyväksytiin KMN:n perustusasiakirja ja jäsenehdot.48 Amsterdamin pää-teema oli ”Man’s Disorder and God’s Design”, joka heijasteli juuri päättyneen toisen maailmansodan jälkeisen maailman ja yhteiskunnan sekasortoista tilaa. Pääteema ja-kautui edelleen neljään alaosioon:
1) Universaali kirkko Jumalan suunnitelmassa (The Universal Church in God’s Design)
2) Kirkon todistus Jumalan suunnitelmalle (The Church’s Witness to God’s Design)
3) Kirkko ja yhteiskunnan sekaannus (The Church and the Disorder of Society) 4) Kirkko ja kansainvälinen sekaannus (The Church and the International
Disorder).49
Ensimmäinen osio toimi teologisena pohjatyöskentelynä muiden aihepiirien käsitte-lylle. Osiossa todettiin, että kirkkojen ulkoisten yhteyspyrkimyksien ja sisäisen uudis-tumisen välillä on kiinteä yhteys. Nämä kaksi prosessia kuuluvat erottamattomasti
47 Krüger 1986, 37.
48 Bent & Kessler 2002, 1232.
49 Krüger 1986, 37. Käännös AH. Osioiden nimien käännökset ovat myös tästä eteenpäin tämän tut-kimuksen tekijän, ellei toisin mainita.
17
yhteen.50 Toisessa osiossa pohdittiin erityisesti kirkon mission (mission) ja evankeli-oinnin (evangelism) välistä suhdetta. Aiheesta todettiin yleisluontoisesti, että lähetys on kirkkojen yhteinen tehtävä eikä näiden kahden käsitteen välillä tule nähdä eroa, sillä jakoa kristillisten ja ei-kristillisten maiden välillä ei enää ole olemassa.51 Kolman-nessa osiossa käsitellään erilaisia sosiaalieettisiä kysymyksiä ja tuodaan ensikertaa esille vastuullisen yhteiskunnan malli.52 Mallia käsitellään tarkemmin luvussa 3.2.
Osio neljä jatkaa sosiaalieettisten kysymysten tarkastelua, mutta globaalimmasta nä-kökulmasta. Osiossa todetaan, että sota on periaatteessa (in principle) vastoin Jumalan tahtoa. Edelleen osiossa todetaan, että kristinuskoa ei voi samaistaa minkään yksittäi-sen poliittiyksittäi-sen järjestelmän kanssa, ja että kirkoilla on yhteinen tehtävä kamppailla ty-ranniaa ja imperialismia vastaan.53
Kokonaisuudessaan Amsterdamin yleiskokouksen lausunnot eivät ole enää samanlai-sen optimistisamanlai-sen innostuksamanlai-sen värittämiä kuin aiemmissa ekumeenisissa konferens-seissa.54 Tähän vaikutti varmasti lähimenneisyydessä koettu toinen maailmansota ja sen jättämät traumat, jotka eivät antaneet aihetta suurelle optimistisuudelle maailman yhdentymisen suhteen. Toisaalta kokouksen viesti oli selkeä: kirkot olivat tulleet Ams-terdamissa yhteen Jumalan tahdon mukaisesti ja olivat valmiita kulkemaan rohkeasti kohti tuntematonta tällä yhteisellä tiellä. Tämän yhteyden perusta on Kristuksessa.55 Lisäksi kokouksessa tuotiin selkeästi esille kirkkojen yhteinen vastuu maailmaan koh-distuvasta palvelutehtävästä.56
KMN:n toinen yleiskokous järjestettiin Evanstonissa, USA:ssa 15.–31.8.1954. Ko-kouksen tapahtumapaikka oli merkittävä, sillä se mahdollisti USA:n vahvojen jäsen-kirkkojen laajamittaisen osallistumisen yleiskokoukseen.57 Myös niin sanotut Nuoremmat kirkot (Younger Churches) olivat huomattavasti vahvemmin läsnä kuin aiemmin. Nämä toivat läsnäolollaan kokoukseen aiempaa voimakkaamman vaatimuk-sen konkreettivaatimuk-sen toiminnan puolesta.58
50 Krüger 1986, 38.
51 Krüger 1986, 38.
52 Krüger 1986, 38–39.
53 Krüger 1986, 39.
54 Krüger 1986, 39.
55 Bent & Kessler 2002, 1232.
56 Krüger 1986, 39.
57 Krüger 1986, 39.
58 Krüger 1986, 40.
18
Siinä missä Amsterdamin yleiskokous oli ilmaissut halun pysyä yhdessä, Evanstonin yleiskokouksessa ilmaistiin halu edelleen kasvaa yhteen. Kokouksen pääteema oli kristologinen: ”Christ – Hope of the World”. Se heijasteli Amsterdamissa saavutettua yhteisymmärrystä Kristuksesta kirkkojen yhteyden perustana. Teema jakautui edel-leen kuuteen osioon:
1) Ykseytemme Kristuksessa ja hajaannuksemme kirkkoina (Our Oneness in Christ and our Disunity as Churches)
2) Kirkon missio sisäisen elämänsä ulkopuolelle (The Mission of the Church to those Outside her Life)
3) Vastuullinen yhteiskunta maailman näkökulmasta (The Responsible Society in a World Perspective)
4) Kristittyjen kilvoittelu maailman yhteisön puolesta (Christians in the Struggle for World Community)
5) Kirkot rotuun ja etnisyyteen liittyvien jännitteiden keskellä (The Churches amid Racial and Ethnic Tensions)
6) Maallikot: kristitty kutsumuksessaan (The Laity: the Christian in his Vocation).59
Evanstonissa pääteeman ja alaosioiden välillä vallitseva yhteys oli huomattavasti löy-hempi kuin Amsterdamissa, mikä herätti laajalti keskustelua. Myös jo itse pääteema synnytti kiihkeää keskustelua, sillä se toi esille Euroopan ja Amerikan kirkkojen teo-logisen ajattelun eroavaisuuksia etenkin kristillisen toivon tämän- ja tuonpuoleisuuden välillä. Euroopan kirkoilla oli taipumus korostaa toivon eskatologisuutta, kun taas Amerikan kirkot korostivat toivon toteutumista jo tässä maailmassa.60
Evanstonin työskentely pohjautui Amsterdamin yleiskokousta selkeämmin Raamat-tuun, mikä toi työskentelyyn teologista selkeyttä. Toisaalta Amsterdamin vahva lähe-tyspainotus ei näkynyt enää Evanstonissa, vaikka esimerkiksi maallikkojen lähetystehtävän tärkeyttä korostettiin osiossa kaksi.61
59 Krüger 1986, 39–40.
60 Krüger 1986, 39–40.
61 Krüger 1986, 40.
19
Myös Evanstonin työskentelyssä käsiteltiin useita eettisiä teemoja. Esimerkiksi kol-mannessa osiossa vastuullisen yhteiskunnan käsitettä tarkennettiin: vastuullinen yh-teiskunta ei ole vaihtoehtoinen sosiaalinen tai poliittinen järjestelmä, vaan pikemminkin yhteiskunnallisen arvioinnin kriteeri ja standardi yhteiskunnallisille, so-siaalieettisille valinnoille. Mallin käsittelyn yhteydessä tuotiin myös ilmi huoli talou-dellisesti alikehittyneiden maiden ongelmat ja vastuu niiden auttamisesta. Edellä mainittujen eettisten kysymysten lisäksi osioissa neljä ja viisi lausuttiin jälleen julki vastuu rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja esitettiin valtioiden hallituk-sille vetoomus kieltää joukkotuhoaseet. Lisäksi korostettiin uskonnonvapauden ja ro-tujen välisen tasa-arvon toteutumisen tärkeyttä.62
KMN:n kolmas yleiskokous järjestettiin New Delhissä, Intiassa 19.11.–5.12.1961.
Kokouksen pääteema oli kristologista linjaa edelleen jatkava ”Jesus Christ – The Light of the World”.63 Merkittävänä tapahtumana New Delhissä hyväksyttiin 23 uutta koa KMN:n jäseniksi: Itä-Euroopan ortodoksiset kirkot, 18 kolmannen maailman kirk-koa ja kaksi Chilen helluntaikirkkirk-koa. Näiden kirkkojen liittymistä KMN:on voidaan pitää teologisesti erittäin merkittävänä. Lisäksi New Delhissä KMN yhdistyi International Missionary Councilin kanssa, mikä osaltaan laajensi neuvostoa.64 Myös New Delhin kokouksessa pääteeman ja sen kolmen alaosion välinen yhteys oli varsin väljä. Teema toimi kokouksessa pikemminkin keskustelua ohjaavana periaatteena.
New Delhin kolme alaosiota olivat seuraavat:
1) Todistus (Witness) 2) Palvelu (Service) 3) Yhteys (Unity).65
Todistus-osion polttavimmaksi teologiseksi kysymykseksi nousi Kristuksen vaikutus muiden uskontojen parissa; missä määrin kristittyjen on mahdollista ajatella, että Jumala toimii muiden uskontojen parissa. Kysymykseen ei löydetty lopullista vas-tausta, mutta kokous kuitenkin lausui yleisluontoisesti, että Jumala ei ole jättänyt itse-ään tuntemattomaksi edes uskottomien parissa ja että Kristuksen sovitustyö kattaa
62 Krüger 1986, 41.
63 Krüger 1986, 41.
64 Krüger 1986, 41–42.
65 Krüger 1986, 42.
20
koko maailman. Edelleen lausuttiin, että vaikka ihmisellä voi olla vain vähän viisautta näissä asioissa, keskustelussa muiden uskojen kanssa tulee huomioida, että Kristus lä-hestyy heitä kirkkojen kautta ja kirkkoja heidän kautta. Lisäksi todettiin, että uusia lähetyksen muotoja tulee etsiä ja maallikkojen asemaa lähetyksessä korostaa.66
Palvelu-osiossa korostettiin kristittyjen solidaarisuutta maailmaa kohtaan. Osiolta puuttui vankka teologinen perusta, jonka muodostaminen oli osoittautunut lähes mah-dottomaksi niin suurelta joukolta erilaisia kirkkoja. Tämän vuoksi osio keskittyi ennen kaikkea käytännön ongelmiin, jotka liittyivät ajan poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaa-lisiin muutoksiin. Osiossa myös todettiin, että Kristuksen absoluuttisen herruuden vuoksi kristittynä eläminen on mahdollista missä tahansa yhteiskunnallisessa järjestel-mässä.67
Yhteys-osio keskittyi erityisesti niin sanotun New Delhin yhteyslausuman (unity formula of New Delhi) ympärille. Siinä todetaan, että yhteys on sekä Jumalan tahto että tämän lahja kirkolleen. Tämä yhteys tulee näkyviin kokonaisuudessaan kaikkialla (as all in each palce) kastetuissa ja Kristukseen uskovissa henkilöissä.68
KMN:n neljäs yleiskokous järjestettiin Uppsalassa, Ruotsissa 4.–20.7.1968, ja sen pääteema oli ”Behold, I Make all Things New”.69 Kokouksen ilmapiiriin vaikutti ennen kaikkea kasvava teknologinen kehitys ja usko sen maailmaa yhdistävään vaikutuk-seen.70 Uppsalan kokoukseen osallistui myös aiempaa enemmän ortodoksisia kirkkoja, joiden läsnäoloon osa kokouksen protestanttisista osallistujista suhtautui epäilevästi.
Kuitenkaan ortodoksit eivät missään vaiheessa muodostaneet omaa blokkiaan eivätkä kokeneet tarpeellisena antaa mistään aiheesta erillistä ortodoksista lausuntoa.71
Oman leimallisen piirteen kokoukseen muodostivat myös ensinnäkin uudet, dynaami-semmat suhteet Rooman kirkkoon.72 Toiseksi nuoriso oli voimakkaasti edustettuna ko-kouksessa. Nuorisoedustajat toivat usein kriittisen äänensä käsiteltäviin asioihin ja
66 Krüger 1986, 42–43.
67 Krüger 1986, 43.
68 Krüger 1986, 43.
69 Bent & Kessler 2002, 1234.
70 Blake 1986. 413.
70 Blake 1986. 413.