4.6 Ympäristöetiikka Nairobista Canberraan
4.6.1 Nairobi
Nairobin yleiskokous oli huomattava edistysaskel ympäristökysymysten huomioon ot-tamisessa ja niiden käsittelyssä kolmesta syystä. Ensinnäkin ympäristökysymysten kä-sittely painottuu aiempaa selkeämmin yhteen osioon eikä niitä mainita vain ohimennen muiden tärkeämmiksi koettujen teemojen yhteydessä. Toiseksi yleiskokouksessa
213 Bent 1995, 68–69.
214 Bent 1995, 69.
215 Bent 1995, 75.
49
nousi esille joitakin keskeisiä ympäristöeettisiä käsitteitä, joita ei ollut esiintynyt aiem-min. Kolmanneksi voidaan havaita, että aineiston kokonaiseetos on varsin erilainen kuin edellisissä yleiskokouksissa.
Nairobin yleiskokouksen ympäristöetiikkaan liittyvät lausunnot keskittyvät kuuden-nen osion (Human Development: Ambiguities of Power, Technology and Quality of Life) raporttiin. Heti osion johdanto-osassa todetaan, että yksi neljästä merkittävästä tulevaisuuden muutokseen vaikuttavista tekijöistä on ”the food and ecological prob-lems that threaten present and future generations”216. Ekologisten ongelmien ajatellaan siis olevan ruoan rinnalla yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka uhkaa nykyisiä ja tu-levia sukupolvia. Tuleviin sukupolviin ja heidän oikeuksiinsa viittaaminen on uusi pai-notus KMN:n yleiskokousten historiassa. Nairobin yleiskokouksen aineistossa kysymykseen viitataan aiemmin myös viidennessä osiossa (Structures of Injustice and Struggles for Liberation):
The right to the basic guarantees for life involves guarding the rights of future generations, e.g., through protection of the environment and conservation of the earth’s resources.217
Lausunnossa ympäristönsuojelu ja maan resurssien turvaaminen nähdään osana tule-vien sukupoltule-vien elämän perusedellytysten turvaamista. Samalla tulevat sukupolvet nostetaan eettisesti merkityksellisiksi toimijoiksi, joiden oikeudet tulee ottaa huomi-oon eettisessä päätöksenteossa. Tämä laajentaa etiikan alaa uuteen suuntaan.
Toinen esille nouseva, uusi käsite on tilanhoitajuus (stewardship). Ensimmäisen ker-ran teemaan viitataan kuudennen osion johdannossa, jossa eritellään ekumeenisen liik-keen, kristittyjen ja kirkkojen yhteiskunnallisen osallistumisen perusteita ja vaikuttimia. Neljäs peruste muotoillaan seuraavasti: ”A fourth reason is that as Chris-tians we have been invited and challenged to be stewards of God’s creation on the basis of love for all”.218 Lausuman mukaan kaikille kuuluvan rakkauden perusteella kristityt ovat kutsuttuja ja haastettuja olemaan Jumalan luomistyön tilanhoitajia. Ti-lanhoitajuuden merkitystä tai sisältöä ei avata lausuman yhteydessä tarkemmin, mutta kristillisessä ekoteologiassa käsite on perinteisesti ollut varsin keskeinen.219
216 Breaking Barriers 1976, 120.
217 Breaking Barriers 1976, 104.
218 Breaking Barriers 1976, 121.
219 Pihkala 2014, 237–238 mukaan ekoteologia sai alkunsa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa edellä mai-nitun Lynn White Jr:in kuuluisan esseen (1967) myötä. Tässä alkuvaiheessa keskeiseksi käsitteeksi
50
Kuudennessa osiossa myös jatketaan Uppsalan yleiskokouksessa alkanutta keskuste-lua kehityksestä (development) ja sen mahdollisuuksista. Siinä missä Uppsalan lau-suntoja leimasi varsin optimistinen kehitysusko, Nairobin lausunnot ovat varovaisempia.220 Kehityksen käsitteen ja todellisuuden välillä nähdään selkeä kuilu:
köyhyys, epätasa-arvoisuus ja nälänhätä ovat torjumispyrkimyksistä huolimatta kas-vaneet.221 Kehitys tuleekin käsittää uudella tavalla, joka sisältää sosiaalisen oikeuden-mukaisuuden (social justice), vapauden ulkoisesta hallinnasta (self-reliance) ja kasvun (growth).222 Uppsalan yleiskokouksen usko teknologiaan ja sen tuomaan hyvinvointiin on saanut väistyä uusien painotusten tieltä.
Kehityksen liittyvien pohdintojen yhteydessä viitataan myös Nairobin yleiskokouksen aikana käytyyn ajankohtaiseen keskusteluun ”kasvun rajoista” (limits to growth). Kes-kustelussa esiin noussut uhka aineellisten resurssien pikaisesta ehtymisestä koetaan kiistanalaisena: ”[C]ontroversies still remain about the immediacy of the depletion of physical resources – – ”.223 Keskustelun kasvun rajoista todetaan kuitenkin paljasta-neen, kuinka pieni, vaikutusvaltaisen vähemmistö käyttää kohtuuttomasti maailman resursseja. Samoin se on paljastanut, kuinka vapaaseen markkinatalouteen perustu-vaan kasvuun liittyy sisäänrakennettu taipumus riistoon.224 Lisäksi keskustelun katso-taan tuoneen esiin väestönkasvuun liittyvät kysymykset ja niiden kiireellisyyden:
The discussions about the ecological imbalance and the depletion of global resources have shown the urgency to reduce the unprecedented population growth of the past few decades with its attendant economic and social consequenses.225
Lausuma on siitä merkittävä, että siinä on jo nähtävissä myöhemmissä yleiskokouk-sissa, ja etenkin ORLE-prosessin aikana, muotoiltu käsitys sosiaalisista ja ekologisista ongelmista läheisesti toisiinsa liittyvinä asioina.
Kuudennen osion toinen luku Social responsibility in a technological age sisältää ni-mensä mukaisesti pohdintaa sosiaalisen vastuullisuuden ja teknologisen aikakauden-välisestä suhteesta. Luvun pohdinnat ovat merkittäviä myös ympäristöetiikan
nousi nimenomaan tilanhoitajuus, jota käytettiin vastapainona dominiolle. Tilanhoitajuuteen liittyen ks. myös Pihkala 2014, 239–240.
220 Heuvel 1976, 98.
221 Breaking Barriers 1976, 122.
222 Breaking Barriers 1976, 123.
223 Breaking Barriers 1976, 123.
224 Breaking Barriers 1976, 123.
225 Breaking Barriers 1976, 124.
51
kannalta, sillä luvussa kestävyyden (sustainability) käsite nostetaan osaksi vastuullista yhteiskuntaa koskevia pohdintoja ensimmäistä kertaa yleiskokousten historiassa.
Luvun johdannossa myös ilmaistaan varsin avoimesti huoli ympäristön tilasta:
It is the considered view of many scientists and technologists that the world is on a catastrophic course leading to mass starvation, global depletion of resources, and global environmental deterioration.226
Koska maailma on asiantuntijoiden mukaan matkalla kohti joukkonääntymistä, resurs-sien ehtymistä ja ympäristön heikkenemistä, ihmiskunnan selviytymisen vuoksi tarvi-taan pikainen siirtymä kestäväksi yhteiskunnaksi: ”There is even less time to create the transition to a sustainable global society if humanity is to survive”227. Tämän saa-vuttamiseksi tarvitaan muun muassa ekologisesti järkevää (ecologically sound) tekno-logiaa, teknologian hyödyntämisen riskien arviointia, energian käytön vähentämistä sekä ydinvoiman tarpeellisuuden ja käytön arviointia.228
Osion neljännessä luvussa Quality of life Nairobin yleiskokous ottaa merkittävästi etäi-syyttä edellisten yleiskokousten taipumukseen korostaa ihmisille annettua luonnon hallintavaltaa (dominion) positiivisena ja tavoiteltavana asiana. Vaikka ihmisten kat-sotaan olevan Jumalan kaikkein kallisarvoisimpia luontokappaleita (God’s most pre-cious creatures)229, tähän erityisasemaan ei ajatella sisältyvän oikeutta hallita luomakuntaa rajoituksetta. Itse asiassa käsitettä hallintavalta ei mainita kertaakaan ku-vattaessa ihmisen asemaa luomakunnassa. Sen sijaan köyhien riistäminen ja hyvinvoi-van väestönosan harjoittama ylikulutus nähdään osana oman edun tavoittelun (self-seeking) ja hallitsemien halun (will to dominate) syntiä.230 Hallintavallan tavoittelu nähdään siis lähtökohtaisesti syntinä. Hallintavallan sijaan korostetaankin tilanhoita-juutta, johon viitattiin ensimmäisen kerran jo osion alussa. Luku on myös siitä merkit-tävä, että siinä annetaan ympäristöetiikalle toistaiseksi selkein teologinen perustelu yleiskokousten historiassa.
Elämänlaadun ongelma nähdään luvussa pohjimmiltaan teologisena ongelmana, joka liittyy ihmisyyden luontoon Jumalan kuvana: ”It concerns the nature of humanity as
226 Breaking Barriers 1976, 125.
227 Breaking Barriers 1976, 125.
228 Breaking Barriers 1976, 125–126.
229 Breaking Barriers 1976, 134.
230 Breaking Barriers 1976, 134–135.
52
made in the image of God”.231 Ihmisenä oleminen ei ole riippuvaista ihmisten saavu-tuksista tai menestyksestä, vaan ihmisen arvo riippuu Jumalan hyväksynnästä.232 Tä-män vuoksi ihmisen rooli on olla Jumalan uskollinen tilanhoitaja, joka nauttii ja huolehtii hänen luomakunnastaan:
God wills for us to be his faithful stewards, enjoying and caring for his creation.
At the same time, he also wills for us to be his agents, promoting love, peace, harmony and reconciliation, and justice, within individuals, among neighbours, within societies, between nations, and in the cosmos.233
Jumalan edustajana ihmisen tehtävä on edistää rakkautta, rauhaa, harmoniaa, sovintoa ja oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa ja koko maailmankaikkeudessa. Tälle tehtävälle annetaan luomis- ja kolminaisuusopillinen perustelu:
Creation is the overflow of God’s creative love, the ”bodying-forth” of the very life of the Trinity. It was meant to be an expression of the very life of God. The harmony of creation is an image of the family-life of God.234
Lausumassa todetaan, että luomakunta on Jumalan luovan rakkauden ylitsevirtaus ja Kolminaisuuden elämän ruumiillistuma. Sen oli tarkoitus olla ilmaus Jumalan sisäi-sestä elämästä: luomakunnan tasapaino on kuva Jumalan perhe-elämästä. Tätä vasten ihmiskunta olisi voinut olla yhtä luomakunnan kanssa, mutta ihminen valitsi itsekes-keisyyden. Tämä on osion mukaan ihmisen vieraantuneisuuden perusta, joka erottaa ihmisen toisista ihmisistä, luonnosta, maailmankaikkeudesta ja Jumalasta.235
Tämän vieraantuneisuuden vuoksi ihmiset ovat hyväksikäyttäneet suhteita toisiinsa ja luomakuntaan. Siksi Kristus kutsuu kaikkia kääntymykseen, ja avautumaan kohti toi-sia ihmisiä, luontoa ja Jumalaa. Lisäksi Kristus kutsuu asketismiin, jossa elämänlaatu ei perustu omistamisen runsauteen, vaan suhteessa olemiseen Isän ja lähimmäisten kanssa. Ylösnousemuksessa tapahtunut Kristuksen rikkonaisen ihmisyyden kirkasta-minen ja entisöikirkasta-minen oli symboli tulevasta, koko luomakuntaa koskevasta entisöin-nistä. Kristittyjen kutsumus on osallistua tähän entisöintiin (restoration).236 Kristittyjen tulee elää itsensä antamisen ja itsensä rajoittamisen etiikan mukaisesti, mistä Kristus on esimerkkinä.237
231 Breaking Barriers 1976, 135.
232 Breaking Barriers 1976, 135.
233 Breaking Barriers 1976, 135.
234 Breaking Barriers 1976, 135.
235 Breaking Barriers 1976, 135.
236 Breaking Barriers 1976, 135.
237 Breaking Barriers 1976, 136.
53
Edellä tehdyistä huomioista voidaan havaita, että Nairobin yleiskokouksen muotoi-lema ympäristöetiikka ei ole läheskään yhtä avoimen antroposentristä kuin edellisten yleiskokousten. Vaikka ympäristöstä huolehtimisen perusteeksi nostetaan nykyisten ja tulevien (ihmis)sukupolvien hyvinvointi, mikä osoittaa lausuntojen perimmäisen ih-miskeskeisyyden, niiden kokonaiseetos on varsin erilainen kuin esimerkiksi Uppsalan yleiskokouksessa. Enää ihmisen kasvavaan maailman hallintavaltaan ei suhtauduta po-sitiivisena asiana, vaan niin sosiaalisesti kuin ekologisestikin haitallisena kehityksenä, joka uhkaa koko maapallon tulevaisuutta. Nairobin yleiskokous ottaa selkeästi ja tie-toisesti lausunnoissaan etäisyyttä hallintavaltaa korostavaan kielenkäyttöön, ja korvaa sen tilanhoitajuuden korostuksella: ihmisen tehtävä ei ole alistaa maata hallintaansa, vaan huolehtia sen hyvinvoinnista Jumalan tilanhoitajana.
Myöskään teknologiasta ja sen suomista mahdollisuuksista ei ajatella enää yhtä opti-mistisesti kuin aiemmissa yleiskokouksissa. Teknologian ei tule palvella luonnon hal-lintavallan kasvattamista, vaan sekä ihmiskunnan että koko luomakunnan hyvinvointia. Teknologian tulee myös täyttää kestävyyden vaatimukset.
Huomionarvoista on lisäksi se, että ympäristöetiikalle annetaan aiempaa selkeämmin muotoiltu teologinen perustelu: Ihmisen tehtävä Jumalan tilanhoitajana perustuu luo-miseen, ja ihmisen luontoon Jumalan kuvana. Luomakunnan oli tarkoitus heijastaa Kolminaisuuden sisäistä elämää ja harmoniaa, mutta ihminen kääntyi itseensä ja rikkoi tämän tasapainon. Siksi Kristus kutsuu ihmisiä kääntymykseen ja asketismiin, jonka tavoitteena on luomakunnan restaurointi. Tätä asennemuutosta kuvataan itsenä anta-misen ja itsensä rajoittaanta-misen etiikkana.
Yleiskokouksessa kuultiin biologi Charles Birchin puhe Called to Replenish the Earth, jonka voidaan katsoa vaikuttaneen merkittävästi yleiskokouksen muotoiluihin. Pu-heessaan Birch ottaa esille useita teemoja, jotka ovat näkyvissä Nairobin aineistossa.
Ensinnäkin Birch nostaa heti puheen alussa esille huolen ympäristön tilasta ja sen re-surssien hupenemisesta sekä viittaa kysymykseen kasvun rajoista.238 Tämän jälkeen Birch esittää epäilyksensä teknologian mahdollisuuksista ratkaista maailman
238 Birch 1976, 67–68.
54
mia: teknologia on vain leventänyt kuilua rikkaiden ja köyhien maiden välillä. Tekno-logia voi lisätä vaurautta, muttei oikeudenmukaisuutta.239 Palvellessaan rajatonta kas-vua tiede ja teknologia saattavat hetkeksi siirtää ongelmia kauemmas, mutta lopulta ne voivat tuottaa vain valheellisen pilvilinnan (fool’s paradise). Teknologian ei voida odottaa ratkaisevan ongelmia kerta toisensa jälkeen.240
Näiden teknologiaa ja sen mahdollisuuksia koskevien havaintojen jälkeen Birch nostaa esille kysymyksen oikeudenmukaisuudesta. Hänen mukaansa kamppailu oikeudenmu-kaisuuden puolesta tulee käsittää kamppailuna taloudellisen, poliittisen, ekologisen ja hengellisen vapautuksen puolesta.241 Ajatus kestävästä yhteiskunnasta sisältää kaikki nämä ulottuvuudet.242 Lopuksi Birch ottaa esille vielä teologisen näkökulman. Ensin-näkin hänen mukaansa inhimillisen oikeudenmukaisuuden ja maan uudistumisen (re-newal) välillä on nähtävä yhteys: ekologinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kuuluvat yhteen.243 Toiseksi, vallitseva kuva luonnosta vaikuttaa sen kohteluun: hallitsevasta teknokraattisesta maailmankuvasta on luovuttava, ja se on korvattava kuvalla ihmiskunnan ja ei-inhimillisen todellisuuden yhteydestä.244 Birch tuo myös esille ajatuksen elämän itseisarvosta.245 Tämä näkemys ei kuitenkaan noussut merkittäväksi vielä Nairobin yleiskokouksessa.
Birchin puhe heijastaa Nairobin yleiskokouksen aikaan nousussa ollutta kasvavaa ym-päristökeskustelua. Tähän nousevaan ympäristöhuoleen vaikutti merkittävästi Roo-man Klubin vuonna 1972 julkaisema raportti Kasvun rajat, ja sen herättämä keskustelu, johon Nairobin raportissa suoraan viitataan. Raportin mukaan taloudelli-seen kasvuun perustuva kehitys johtaa ympäristön tilan heikkenemitaloudelli-seen ja maan re-surssien ehtymiseen.246 Vuonna 1967 ilmestyi myös Lynn White Jr:in paljon huomiota herättänyt artikkeli The Historical Roots of Our Ecologic Cricis, jossa White syyttää kristinuskoa ja siihen sisältyvää luonnon herruuden ajattelua ajan ekologisesta krii-sistä. Artikkeli herätti erityisesti kirkkojen piirissä tarpeen luomisen teologian ja ym-päristöasenteiden uudenlaiselle tarkastelulle.247
239 Birch 1976, 69.
240 Birch 1976, 71.
241 Birch 1976, 72.
242 Birch 1976, 73.
243 Birch 1976, 76.
244 Birch 1976, 77.
245 Birch 1976, 78.
246 Robra 2002, 1084.
247 Veikkola 2007, 22.
55
Edellä esiteltyjen julkaisujen sekä Birchin puheen herättämän keskustelun seurauk-sena Nairobin aineistoon ovat löytäneet tiensä sellaiset uudet käsitteet kuin tulevat su-kupolvet (future generations), kestävyys (sustainability) ja tilanhoitajuus (stewardship). Käsitteet tiivistävät Nairobin yleiskokouksen lausuntojen perustalta nousevan ympäristöetiikan keskeisen sisällön.