Frontaalitasolla alaraajaa voidaan tarkastella niin edestäpäin (anteriorisesti) kuin takaa-päin (posteriorisesti). Normaalitilanteessa alaraajassa on edestätakaa-päin katsottuna niin sanottu genu valgum -kulma, joka johtuu siitä, että reisiluun ja sääriluun pituusakselit poikkeavat toisistaan. Normaali valgus-kulma on aikuisella noin 170-175º (kuvio 10).
Tämän kulman ollessa enemmän kuin 180º, voidaan puhua virheasennosta nimeltä genu varum. Kulman ollessa vähemmän kuin 170º, puhutaan virheasennosta genu valgum, joka poikkeaa tässä luvussa puhuttavasta genu-valgum kulmasta. (Harris-Hayes ym.
2011, 359.) Näistä virheasennoista lisää luvussa 7.
Kuvio 10. Normaali genu valgum (mukailtu Neumann 2017, 541)
7 POLVEN VIRHEASENNOT JA ENNALTAEHKÄISEVÄ HARJOITTELU 7.1 Genu varum
Genu varum -virheasento tarkoittaa, että polvet ovat kääntyneet ulospäin normaalista (kuvio 11). Asentoa voidaan tarkastella frontaalitasolta. Asento voi olla joko rakenteellinen tai toiminnallinen. (Väyrynen 2017b, 174.) Rakenteellisessa varus-asennossa lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on yli vaihteluvälin, jopa 140º (kuvio 7). Kulma saa aikaan reisiluun loittonemisen keskilinjasta, polven kääntymisen vastakkaiseen suuntaan sekä säären kääntymisen kohti keskilinjaa. Varus-asennosta käytetään myös nimitystä länkisäärisyys. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Tässä asennossa sääriluun alaosan sisäkehräkset ovat kiinni toisissaan, kun taas polven sisäsyrjät eivät. Jos polven sisäsyrjien väliin jää noin 4:n cm rako, voidaan puhua vakavasta virheasennosta.
(Kauranen 2017, 210.) Rakenteellisessa länkisäärisyydessä tavataan myös usein kantaluun kääntymistä sisäänpäin. Sisäänpäin kääntyminen voi saada aikaan kävelyssä alemman nilkkanivelen supinaation. (Väyrynen 2017b, 174.) Polven varus-asento voi myös olla seurausta polven sisemmän nivelpinnan kulumisesta tai lonkan/reiden valgus-asennosta (Ahonen, Sandström, Laukkanen, Haapalainen, Immonen, Jansson &
Fogelholm 1998, 370). Länkisäärisyys kuuluu lapsena normaaliin alaraajan kehitykseen.
Lapsen syntyessä alaraajoissa on selkeästi nähtävissä länkisäärisyyttä. Kun lapsi alkaa liikkua, alaraajat kehittyvät, ja niiden asento muuttuu. (Respecta 2018.)
Toiminnallinen länkisäärisyys johtuu usein alaraajojen lihasten epäsymmetriasta.
Epäsopivat ja erityisesti liian jäykät kengät voivat myös altistaa länkisäärisyydelle.
(Väyrynen 2017b, 174-175.) Varus-asento aiheuttaa polvinivelen sisempään osaan kuormitusta, mutta se kuormittaa ja ylivenyttää myös polven ulompia nivelrakenteita.
Varus-asento saattaa johtaa polven instabiliteettiin eli epävakaisuuteen. Asento
kuormittaa polven sisempää nivelkierukkaa, joka lisää loukkaantumisriskiä. (Ahonen ym.
1998, 370.) Polven sisemmän nivelpinnan kuluminen voi myös saada aikaan varus-asennon. Kun nivelpinta kuluu, se voi kallistaa polven varukseen. Tämä kallistuminen saa aikaan monia haitallisia vaikutuksia polvinivelen kannalta: asento lisää nivelen sisemmän osan kuormitusta, joka aiheuttaa ajan kuluessa yhä enemmän nivelpinnan kulumista.
Asento myös kuormittaa polven ulompaa sivusidettä. (Neumann 2017, 573.)
Vakavia virheasentoja hoidetaan leikkaamalla, mutta konservatiivisilla eli muilla kuin leikkaustoimenpiteillä on myös suuri merkitys varus-asennon hoidossa. Näitä hoitomuotoja ovat muun muassa erikoiskengät, muutokset kävelyssä niin tyylin kuin nopeuden suhteen sekä esimerkiksi lihasten vahvistaminen. Erityisesti ison
pakaralihaksen ja leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen (m. tensor fascia latae)
vahvistaminen ohjaa polvea jalan ulkosyrjällä sijaitsevan iliotibial-jänteen avulla ikään kuin takaisin sisäänpäin. (Neumann 2017, 574.) Ennaltaehkäisevästä ja vahvistavasta
harjoittelusta lisää luvussa 7.4.
7.2 Genu valgum
Genu valgum -virheasennossa polvet ovat kääntyneet sisäänpäin eli kohti toisiaan (kuvio 11). Tätä kutsutaan pihtipolvisuudeksi. (Neumann 2017, 574.) Virheasentoa tarkastellaan frontaalitasolta ja se voi olla rakenteellinen tai toiminnallinen. Rakenteellisessa
pihtipolvisuudessa lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on alle vaihteluvälin, usein noin 105º (kuvio 7). Tällöin lonkan kaula on kääntynyt varukseen eli ulospäin normaalista.
Tämä asento saa aikaan myös reisiluun kääntymisen varus-suuntaan, joka taas johtaa polvea sisäänpäin. Kääntyminen aiheuttaa kompensaatiota, joka näyttäytyy säären poikkeamana ulospäin normaalista. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Rakenteellisessa pihtipolvisuudessa tavataan usein myös kantaluun kääntymistä ulospäin, joka saattaa aiheuttaa matalakaarisen jalkaterän. (Väyrynen 2017b, 174.) Pihtipolvisuudessa polvien sisäsyrjät koskettavat toisiaan, mutta sisäkehräkset eivät. Jos sisäkehräksien väliin jää 9:n cm rako, puhutaan vakavasta virheasennosta. (Kauranen 2017, 210.) Valgus-asento polvissa voi myös olla seurausta kasvun aikana tapahtuneesta häiriöstä tai
lonkkanivelen/reiden varus-asennosta (Ahonen ym. 1998, 371). On olemassa niin sanottuja riskitekijöitä, jotka voivat myös edesauttaa valgus-asennon syntymisessä.
Riskitekijöihin kuuluvat geneettinen alttius, loukkaantumiset ja nivelsiteiden löysyys. Myös kehon korkea paino-indeksi voi ajan kuluessa lisätä valgus-asennon mahdollisuutta.
(Neumann 2017, 574.) Normaali kehityksessä lapsen ollessa noin 3,5-4-vuotias, tavataan alaraajoissa pihtipolvisuutta. 7-vuotiaalla lapsella polvien valgus-kulma muistuttaa jo asentoa, jota tavataan aikuisella. Pihtipolvisuus on lapsena osa alaraajojen normaalia kehitystä. (Respecta 2018.)
Toiminnallinen pihtipolvisuus johtuu useimmiten lihasten epäsymmetriasta. Lihasten heikkous voi johtaa polvea kääntymään sisäänpäin ja saada aikaan valgus-asennon.
Erityisesti lonkan loitontajalihasten heikkous voi suurentaa polvinivelen kuormitusta valgus-suuntaan. (Neumann 2017, 574.) Myös epäsopivat kengät, erityisesti liian löysät kengät, voivat saada aikaan toiminnallista pihtipolvisuutta (Väyrynen 2017b, 175). Valgus-asento polvissa aiheuttaa kipuja ja altistaa rakenteita vammoille (Wong 2018).
Jalkaterän ylipronaatio voi lisätä valgus-suuntaista kuormitusta tai olla valgus-polven seu-raus. Kuten luvussa 5.3 mainittiin, ylipronaatiossa sääriluun alaosa kallistuu pois kehon keskilinjasta. Ajan kuluessa kuormitus voi rasittaa polven sisempää sivusidettä. Liiallinen
valgus-asento voi myös kuormittaa polven eturistisidettä, sillä virheasento vaikuttaa polvilumpioniveleen negatiivisesti lisäten jännitystä eturistisiteen alueelle. Genu valgum -asento voi siis johtaa epänormaaliin linjaukseen tai olla sen seuraus. (Neumann 2017, 574.) Toisinaan pihtipolvien seurauksena voi esiintyä supinaatiota alemmassa
nilkkanivelessä, jolla yritetään korjata polven kääntymistä sisäänpäin. (Väyrynen 2017b, 175.)
Alaraajan asentoihin vaikuttavat reisiluun ja sääriluun luiden keskellä kulkevien
pituussuuntaisten linjojen välinen kulma polvilumpion kohdalla. Kulma muodostaa niin sanotun q-kulman eli quadriceps-kulman (kuvio 12). Kulma on noin 15º, jos vertaillaan miesten ja naisten kulmien keskiarvoja. Q-kulmaan vaikuttavat niin henkilön pituus kuin lantion leveyskin. Kulmaan vaikuttavia tekijöitä ovat myös lihasepätasapaino ja
lihaskireydet nelipäiseen reisilihakseen kuuluvien lihasten välillä. Jos kulma on
huomattavasti suurentunut, se voi saada aikaan valgus-virheasennon polvessa, jolloin polvi kääntyy sisäänpäin. (Kauranen 2017, 227.) Naisilla on suurempi todennäköisyys valgus-polville, sillä naisten kulma on suurempi leveän lantion johdosta. Suurempi q-kulma voi altistaa polven eturistisiteen ongelmille ja polven sisäänpäin kääntymiselle.
Keskimmäisen pakaralihaksen heikkous voi pahentaa tilannetta, sillä lihaksen heikkouden myötä se ei pysty antamaan tarvittavaa tasapainoa lantiolle, ja suorittamaan alaraajan loitonnusta toivotulla tavalla. (Wong 2018.)
Pihtipolvisuus lisää q-kulmaa, joka saa aikaan polven ulomman nivelnastan madaltumista.
Madaltuminen johtuu polven ulkoreunalle lisääntyvästä paineesta. Polven sisäsivulla pehmytkudokset voivat venyttyä, ja polvilumpio siirtyy reisiluuhun nähden ulospäin.
Polven etuosassa voi esiintyä kipua. Kipua voidaan nimittää patellofemoraaliseksi kivuksi, joka johtuu siitä, että polviniveltä koukistaessa polvilumpio liikkuu epänormaalilla tavalla.
Ajan kuluessa polvilumpion muuttunut liikerata voi johtaa polvilumpion kondromalasiaan eli chondromalacia patellaeen. Polvilumpion kondromalasiassa polvilumpion rustoinen nivelpinta kuluu ja vaurioituu. Polvessa voi myös esiintyä lukkiutumista tai napsumista.
(Väyrynen 2017b, 175; Kauranen 2017, 227; Saarelma 2018.) Patellofemoraalisen kivun hoidossa voidaan käyttää samoja lihaksia vahvistavia harjoitteita, kuin genu valgum- ja genu varum -virheasennoissa. Vuonna 2016 tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan tulokset osoittavat, että lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten vahvistaminen helpottavat kipuja polvessa. Nykyiset tutkimukset osoittavat, että PFP-kivuista kärsivillä on keskimmäisen pakaralihaksen toiminnassa heikkoutta. (Thomson, Krouwel, Kuisma &
Hebron 2016, 1-30.) Kliinisessä tutkimuksessa tulokset osoittavat, että polven- sekä lonkan alueen lihasten vahvistaminen ovat molemmat tehokkaita PFP-kivun hoitoon.
Tutkimuksessa vaikuttavampia tuloksia kivun ja toiminnallisuuden kannalta saatiin
ryhmässä, jossa suoritettiin lonkan lihasten harjoitteita. (Fukuda, Rossetto, Magalhães, Bryk, Lucareli & Carvalho 2010, 736-742.) Väyrysen (2017b, 176) mukaan länkisäärisyys pienentää q-kulmaa, joka aiheuttaa päin vastoin polven sisemmän nivelnastan kulumista ja madaltumista.
Kuvio 11. Normaali asento, genu varum ja genu valgum (mukailtu Kauranen 2017, 210)
Kuvio 12. Q-kulma (mukailtu Kauranen 2017, 227)
7.3 Genu recurvatum
Sagittaalitasossa polvia tarkastellaan sivulta. Asentoa havainnoidessa voidaan havaita yliojentumista polvissa. Normaaliasennossa polvet ovat suorina tai hieman yliojentuneina.
Tällöin yliojentuminen on vähäistä, alle 5º. 5-10º katsotaan normaaliksi ojennuskulmaksi aikuisilla, mutta yli 10º:n kulma tarkoittaa selvästi yliojentumista eli genu recurvatumia.
(Väyrynen 2017b, 174.) Yliojentuminen esitetty kuviossa 13. Yliojentuminen voi johtua esimerkiksi tukilihasten heikkoudesta tai liian suuresta nivelliikkuvuudesta. Suuressa nivelliikkuvuudessa ihmisen nivelet liikkuvat liikaa ja pehmytkudosrakenteet ovat löysät.
(Saarikoski 2011a, 205-207.)
Noin viiteen ikävuoteen asti yliojennus on lapsilla normaalia kuuluen kasvuun ja kehitykseen. Yliojennuksessa sääriluun yläosa ja reisiluun alaosa siirtyvät taaksepäin suhteessa polviniveleen. (Saarikoski 2011a, 205-207; Selkäliitto ry 2018.) Ennen kouluikää lapsen nivelsiteet alkavat vahvistumaan, joka pienentää yliojennusta.
Yliojentuminen voi liittyä myös perinnöllisiin tekijöihin, kuten nivelten yliliikkuvuuteen. Tätä esiintyy erityisesti tytöillä myöhemmällä iällä. (Respecta 2018.)
Yliojentuminen rasittaa polven rakenteita, kuten eturistisidettä ja nivelkapselia. Asento lisää myös polvien epävakautta, ja kehon painopiste voi siirtyä pois normaalista. Myös alaraajan linjaus voi muuttua yliojennuksen seurauksena. (Saarikoski 2011a, 207;
Väyrynen 2017b, 174.) Suurimpana haittana voidaan pitää kuitenkin lannerangan liiallista notkoa. Yliojentuminen saa aikaan lantion kallistumisen eteenpäin, joka lisää notkoa alaselässä. Liiallinen notko ylikuormittaa lannerangan takaosan nikamia. (Sandström &
Ahonen 2011, 282.)
Kuvio 13. Yliojentunut polvi (mukailtu Saarikoski 2011b, 93)
7.4 Ennaltaehkäisevä ja vahvistava harjoittelu
Ennaltaehkäisevällä harjoittelulla on suuri rooli kivun ja vammojen ehkäisyssä. Suurin osa polven kivuista on peräisin rasitusvammoista. Polven kivun taustalla voi olla pieni vamma tai ikääntymisen tuoma muutos, mutta myös poikkeava rasitus tai muuttunut kuormitus.
Kipu voi myös päinvastoin johtaa liikehäiriöön eli esimerkiksi kävelyn ontumiseen, joka johtaa polvinivelen kuormituksen muuttumiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa polven kipuun pystytään vastaamaan, sen parempi. Ikääntymisen tuomien muutosten myötä polven kipujen taustalla on usein nivelrikko. (Itälä 2015.) Harjoitteet ovat tärkeitä ennaltaehkäistäessä linjausvirheitä, mutta niillä on merkitystä myös muuttuneen
linjauksen korjauksessa. Alaraaja toimii ketjuna. Polvikipuja tarkastellessa tulee kiinnittää huomiota myös lonkkaniveliin ja lantioon, sillä rakenteet, kuten lihakset ja nivelsiteet, liittävät luisia rakenteita yhteen ja täten lonkkanivel ja lantio auttavat myös polven liikkeiden kontrolloimisessa. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.)
Alaraajojen lihasvoimalla on suuri merkitys liikuntakykyyn, tasapainoon ja vartalon hallintaan. Huono lihasvoima alaraajoissa voi ennustaa itsenäisen liikkumiskyvyn heikentymistä. Jo vähäiset muutokset voimassa voivat vaikuttaa arkeen ja toimintoihin.
Ikääntyessä on tyypillistä, että lihasvoima heikkenee asteittain. Tämä johtuu siitä, että soluissa tapahtuu muutoksia. (Lahti-Koski 2018.) Vahvat reiden lihakset tukevat polviniveltä. Lihasten harjoittaminen ja niiden hyvä kunto myös suojaa nivelrikolta. Jos polvessa on jo todettu nivelrikko, lihasten vahvistaminen on yksi osa nivelrikon hoitoa.
Lihasten harjoittaminen on siis kaikin puolin tärkeää. Harjoittelusta on hyötyä kivun ja toimintakyvyn kannalta. (Pohjolainen 2018.) Tutkimuksissa on todettu, että polven nivelrikko-potilailla nelipäinen reisilihas, hamstring-lihakset sekä lonkan alueen lihakset ovat merkittävästi heikentyneet verrattuna henkilöihin, joilla ei ole todettu nivelrikkoa.
Tämä osoittaa sen, että hyvän lihasvoiman ylläpitäminen koko eliniän ajan kannattaa, sillä juuri edellä mainittujen lihasten heikkoudet vaikuttavat ihmisen kaikenlaiseen fyysiseen toimintaan ja arjen toiminnoista selviytymiseen. Sports Health -tiedelehdessä sijaitsevassa tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut täysin selvää, onko vahvalla nelipäisellä reisilihaksella niin sanotusti nivelrikolta suojaavaa vaikutusta. (Alnahdi, Zeni & Snyder-Mackler 2012, 284-292.)
Polven kannalta erityisesti lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten harjoitteet ovat tärkeitä.
(Saarikoski 2016c, 25.) Heikot loitontajalihakset ja niiden voima ovat suhteessa linjaus-poikkeamaan, sillä reisiluu pääsee kiertymään sisäkiertoon, polvi kääntyy sisäänpäin ja jalkaterä voi mennä ylipronaatioon. (Saarikoski 2017a, 214.) Linjauksen kannalta yksi tärkeimmistä loitontajalihaksista on keskimmäinen pakaralihas. Keskimmäinen
pakaralihas voi olla heikko, jos sitä ei harjoiteta. Lonkan koukistajalihasten tiukkuus voi myös osaltaan johtaa keskimmäisen pakaralihaksen heikkouteen sekä pakarassa että lonkan sivulla. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Lonkan koukistajalihaksia ovat nelipäiseen reisilihakseen kuuluva suora reisilihas, pieni lannelihas (m. psoas minor), suuri lannelihas (m. psoas major) ja suoliluulihas (m. iliacus) (Leppäluoto ym. 2013, 118).
Keskimmäisen pakaralihaksen heikkoutta kuvataan toisinaan niin sanottuna ”nukkuvan pakaran syndroomana”. Pakaralihaksen ”nukkuessa” reisi pääsee kiertymään ja kääntymään sisäänpäin, mistä aiheutuu liiallista kuormitusta ja venytystä polviniveltä ympäröiviin kudoksiin. Sisäänpäin kääntyminen myös kuormittaa polvilumpiota. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Pakaralihasten toimimattomuus ja ”nukkuminen” saavat aikaan sen, että ne ovat
vaikeammin harjoitettavissa. Kun lihakset eivät aktivoidu, ihminen kompensoi liikkuessa muilla rakenteilla ja lihaksilla, joka voi saada aikaan kipua. Vääriä lihaksia ja rakenteita
käyttämällä liikkeiden suorittaminen on vaikeaa ja suorituskyky on heikkoa. (Freutel 2016.) Eräässä japanilaisessa tutkimuksessa tutkittiin lonkan loitontajalihasten toimintaa.
Toiminnassa tutkittiin taaimmaisen jalan dynaamista linjausta sekä yhden jalan kyykyn ja yhdellä jalalla korokkeelta laskeutumisen aikana esiintyvää dynaamista polven valgus-asennon yhteyttä. Dynaaminen polven valgus tarkoittaa sitä, että polvet kääntyvät sisäänpäin liikesuorituksen aikana, kuten hypystä alastulossa. Tutkimukseen osallistui 130 naiskoripalloilijaa. Tulokset osoittivat, että heikoilla lonkan loitontajalihaksilla ja liikkeissä taaimmaisen jalan toiminnalla on yhteyksiä dynaamiseen polven valgukseen.
Tutkimus osoittaa, että polven sisäänpäin kääntymistä esiintyy enemmän urheilijoilla, joilla on heikkoutta lonkan loitontajalihaksissa. (Kagaya, Fujii & Nishizono 2015, 182-187.) Macadamin, Cronin ja Contreraksen (2015) tekemän systemaattisen
kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tuoda ilmi, miten eri harjoitukset aktivoivat isoa ja keskimmäistä pakaralihasta. Kirjallisuuskatsauksessa mukana oli 23 tutkimusta.
Tutkimuksissa lihasaktivaatioita mitattiin EMG:llä, joka tarkoittaa lihassähkökäyrää. Ison pakaralihaksen korkein lihasaktivaatio saavutettiin sivuttain step-laudalle askeltaen, ristiin step-laudalle askeltaen sekä yhden jalan kyykyllä kiertäen. Keskimmäisen pakaralihaksen korkein lihasaktivaatio saatiin lonkan loitonnuksella käsivarteen tukeutuen, seisten
kuminauhan kanssa lonkan loitonnuksilla sekä kylkimakuulla lonkkaa loitontaen.
Lonkan alueen lihasten ja polven eturistisiteen vammojen yhteyttä on tutkittu
tutkimuksessa, johon osallistui 501 urheilijaa eri lajeista. Ennen urheilijoiden kilpailukautta lonkan ulkokiertäjä- ja loitontajalihasten isometristä vahvuutta mitattiin
käsidynamometrillä, jolla saadaan tietoa lihasten tehosta liikkeiden aikana. Kauden aikana pidettiin kirjaa eturistisiteen loukkaantumisista ja loukkaantuneet urheilijat luokiteltiin vammamekanismin perusteella. Mekanismeina pidettiin vammassa fyysistä kontaktia sekä ei-fyysistä kontaktia. Kauden jälkeen tehtiin määritystä siitä, oliko lonkan lihasten voiman ja vahvuuden kannalta ennusteita ei-fyysisen kontaktin eturistisidevammasta. Kaiken kaikkiaan urheilijoita oli 15, joilla vahvistettiin ei-fyysisen kontaktin eturistiside vamma.
Vammautuneiden urheilijoiden lihasvahvuudet olivat lähtökohtaisesti alemmat kuin urheilijoilla, jotka olivat vammattomia. Tutkimuksen mukaan eturistisidevammojen riskin arviontiin olisi hyvä sisällyttää isometrinen lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten vahvuuden mittaaminen. (Khayambashi, Ghoddosi, Straub & Powers 2016, 355-61.) Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lonkan alueen lihasten voimalla ja polvella on yhteyksiä toisiinsa.
Lihasten vahvistamisen ohella on hyvä harjoittaa myös tasapaino- ja
asentotuntoharjoituksia. Harjoitukset edesauttavat alaraajaa ja erityisesti polvea sekä
reittä palautumaan normaaliin asentoon. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe
& Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Harjoittelun ohella on tärkeää myös muistaa venyttelyn merkitys. Reiden lähentäjälihakset kiristyvät herkästi ja niiden kireys voi estää nivelen normaalia toimintaa estäen esimerkiksi täyden liikelaajuuden. (Saarikoski ym.
2012d.)
8 KEHITTÄMISMENETELMÄ 8.1 Tuotteistamisprosessi
Idea opinnäytetyöaiheesta on ensimmäinen osa opinnäytetyöprosessia. Aiheen tulee olla ennen kaikkea opiskelijaa motivoiva ja kiinnostusta herättävä. Opinnäytetyö on laaja kokonaisuus, jossa oma tietämys aiheesta syventyy ja kehittyy. Työ voi olla
tutkimuksellinen tai toiminnallinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9-23.) Kari Salosen (2013, 16) mukaan kehittämishankkeen vaiheita ovat: aloitusvaihe, suunnitteluvaihe, esivaihe, työstövaihe, tarkistusvaihe (arviointi), viimeistelyvaihe ja valmis tuotos.
Kehittämistarve kuuluu aloitusvaiheeseen (Salonen 2013, 17). Toiminnallinen opinnäytetyö perustuu kehittämistarpeeseen. Kehittämistarve voi ilmetä esimerkiksi työpaikalla. (Salonen, Eloranta, Hautala & Kinos 2017, 56.) Toiminnallisessa
opinnäytetyössä tämä tarkoittaa usein sitä, että työ saa toimeksiantajan. Toimeksiantajan myötä opiskelija voi muun muassa kehittää omia taitoja kehittämishankkeissa ja peilata tietämystään sen hetkiseen työelämään ja sen tarpeisiin. (Vilkka & Airaksinen 2003,16-18.) Opinnäytetyöprosessi sai alkunsa tammikuussa 2018, kun kartoitin mahdollisia toimeksiantajia. Prosessin alussa omana toiveena oli tehdä opinnäytetyö, joka käsittelee alaraajaa. Toiveena oli myös, että työ tulisi ammattiryhmän käyttöön. Prosessi käynnistyi ottamalla yhteyttä ensin oman paikkakunnan terveysasemaan. Toimeksiantaja löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä ja kaiken lisäksi kaikki toiveeni huomioiden. Terveysaseman fysioterapeutit olivat huomanneet tarpeen harjoiteoppaalle, joka avartaisi katsomusta erilaisiin mahdollisesti heille uusiin harjoitteisiin, liittyen polvikipuisten asiakkaiden alaraajan linjaukseen. Opinnäytetyön tuotos eli opas on ammattiryhmän mukaan
ajankohtainen, sillä virheellistä linjausta ja ongelmia sen ylläpitämisessä on tavattavissa vastaanotolla. Maaliskuussa 2018 pidettiin ensimmäinen opinnäytetyöpalaveri
kohdeorganisaation tiloissa, jossa kartoitettiin aihetta, sen rajausta ja sisältöä.
Maaliskuussa ilmoittauduin virallisesti Lahden Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö-prosessiin, jonka myötä sain työlleni ohjaajan.
Alussa tärkeää on ymmärtää kehittämistarpeen laajuus ja aiheen rajaus. Aiheen rajausten jälkeen laaditaan alustava suunnitelma kehittämishankkeen etenemisestä ja tavoitteista.
(Salonen ym. 2017, 58.) Suunnitelma sisältää muun muassa hankkeen etenemisen ja tavoitteiden kuvauksen, työn taustaa, alustavan sisällysluettelon ja tietoperustaa. (Vilkka &
Airaksinen 2003, 26-31.) Kehittämistoiminnan eli tässä tapauksessa toiminnallisen opinnäytetyön tulee olla suunniteltua ja tarkoituksenmukaista, eli siis työelämän tarpeisiin vastaavaa. Työn suunnitteluvaiheessa perehdytään kirjallisuus- ja tutkimustietoon, johon
toiminnallinen opinnäytetyö perustuu. (Salonen ym. 2017, 60.) Opinnäytetyön suunnitelmaseminaari pidettiin Lahdessa syyskuussa 2018.
Esivaihe tarkoittaa ”kentälle” siirtymistä eli työskentelyä. Työstövaiheessa työskennellään kohti alussa asetettuja tavoitteita ja tuotosta, eli opasta. Työstövaihe on opinnäytetyössä vaihe, joka kestää kauemmin kuin muut vaiheet (Salonen 2013, 17-18). Prosessin aikana pidin yhteyttä kohdeorganisaatioon sekä sähköpostitse että palaverien muodossa.
Kohdeorganisaation kanssa pidetyt palaverit selkeyttivät ajatuksia työstä ja sen
toteuttamisesta. Palavereissa tarkennettiin tavoitteita työn suhteen sekä käytiin läpi työn sisältöä. Palavereissa myös fysioterapeutit kertoivat omia mielipiteitään ja toiveitaan työn suhteen. Työstövaiheessa kävin myös koululla opinnäytetyöohjauksissa, jossa käytiin läpi työtä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Työstövaiheeseen kuuluu laajasti materiaalien ja aineistojen etsimistä, joka on iso osa työtä. Materiaalien suhteen tavoitteena oli käyttää lähteenä tutkittua tietoa, joka on enintään 10 vuotta vanhaa. Tämä tavoite ei aivan toteutunut, sillä joukossa on kirjallisuuslähteitä, jotka ovat vanhempia kuin 10 vuotta.
Tarkistusvaihe tarkoittaa työn arviointia (Salonen 2013, 18). Tämä vaihe on osa jokaista työn vaihetta, sillä työn kirjoittamisessa tietynlainen arviointi kuuluu prosessiin. Arviointi näkyy siten, että esimerkiksi opinnäytetyöohjausprosessissa opettaja lukee työtä ja tekee korjausehdotuksia työhön. Tämä on tietynlaista arviointia, jota tehdään läpi prosessin.
Ennen valmista tuotosta prosessiin kuuluu viimeistelyvaihe, jossa käydään läpi sekä tuotosta että hankeraporttia. Tuotos ja hankeraportti muodostavat toiminnallisen opinnäytetyön. (Salonen 2013, 18.) Tässä opinnäytetyön viimeistelyvaiheessa on viimeistelty sekä raporttia että opasta, sillä ne olivat työn alla prosessin loppuvaiheessa samanaikaisesti. Työn viimeistelyvaihe sijoittui vuoden 2019 tammi- ja helmikuulle.
8.2 Tuotos
Toiminnallisen opinnäytetyön tuloksena syntyy jokin tuote, esimerkiksi kuvaus, kirja, esite tai opas. Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää tuotoksen eli tässä tapauksessa oppaan lisäksi myös raportin. Raportissa esitellään kehittämishanke. On tärkeää panostaa kehittämishankkeen kirjalliseen ulkoasuun ja luettavuuteen. Lisäksi raporttiin voi lisätä kuvia täydentämään ulkoasua. (Salonen 2013, 25.) Tässä työssä toiminnallisuus ilmenee työn tuloksena syntyneenä harjoiteoppaana, joka sisältää kuvalliset ohjeet, joiden avulla voidaan tukea ja korjata alaraajan linjausta.
Toimeksiantajan toiveesta harjoiteopas suunniteltiin ja toteutettiin sähköiseen muotoon.
Sähköisessä muodossa oppaan tarkastelu fysioterapeuttien näkökulmasta on helpompaa.
On kuitenkin tärkeintä, että tuotos palvelee kohderyhmää eli terveysaseman asiakkaita
parhaiten (Vilkka & Airaksinen 2003, 51). Sähköisessä muodossa olevaa harjoiteopasta on helppo tulostaa asiakkaille, jolloin fysioterapeutti pystyy valitsemaan oppaasta sivut tai esimerkiksi vain yhden sivun jaettavaksi. Oppaan sisältö perustuu opinnäytetyön
tietoperustassa esiintyviin tutkimusnäyttöihin ja teoriapohjaan. Opasta on toteutettu vaiheissa, joihin on kuulunut oppaan ulkoasun suunnittelu ja sommittelu, harjoitteiden valinta, kuvien ottaminen, kuvien käsittely ja oppaan ”kasaaminen” tietokoneella. Kuvat on otettu tammikuussa 2019. Opas laadittiin Applen ”pages”-ohjelmalla. Ohjelman avulla opas oli helppo saada PDF-muotoon.
Opas etenee progressiivisesti eli etenevästi, ja sisältöä on täydentämässä valokuvat.
Oppaan alussa on esitelty alaraajalinjauksiin liittyvää teoriatietoa. Oppaassa on 11 eri kuvallista harjoitusohjetta. Harjoitusohjeet etenevät helposta edistyneeseen ja lopuksi vaativaan. Jokaisen harjoitesivun oikeassa yläkulmassa käy ilmi, minkä tason harjoite sivulla on. Ohjeiden vierestä löytyy ”laatikko”, jonka fysioterapeutti voi merkitä rastilla, mikäli harjoite halutaan liittää asiakkaan kuntoutukseen. Harjoitteen vierestä löytyvät myös valmiiksi fysioterapeuttia varten ”toistot ja sarjat”-kohta, joihin voidaan täyttää sopivat luvut fysioterapian vastaanotolla.
Opas lähetettiin Iitin terveysaseman fysioterapeuteille tammikuussa 2019 saatekysymysten kera. Tarkoituksena oli kartoittaa fysioterapeuttien ajatuksia ja mahdollisia kehittämisehdotuksia opasta ajatellen. Kysymykset olivat laadittu sen
perusteella, mitkä olivat työn tavoitteet. Vastausten perusteella oppaaseen oli mahdollista tehdä muutoksia ennen lopullisen version valmistumista. Opas ja kysymykset lähetettiin sähköpostitse. Oppaan sisältöä kartoitettiin seuraavilla kysymyksillä:
• Onko oppaan yleisilme selkeä?
• Onko oppaan teoriatieto ja harjoiteohjeet ymmärrettäviä?
• Onko oppaan pituus sopiva?
• Soveltuuko opas terveysaseman kuntoutukseen?
• Näkyykö harjoitteissa progressiivisuus?
• Mitä oppaassa voisi parantaa tai kehittää?
• Muu palaute, mikä?
Molemmat terveysaseman fysioterapeutit vastasivat kysymyksiin. Fysioterapeutit olivat kaiken kaikkiaan melko samaa mieltä oppaasta ja sen sisällöstä. Opas sai kiitosta yleisilmeestä ja värimaailmasta. Opasta pidettiin selkeänä ja teoriapohjaa
ymmärrettävänä. Pituudeltaan opasta pidettiin sopivana ja tekstin määrää riittävänä.
Teoriaa avaavia kuvia oppaassa on fysioterapeuttien mielestä riittävästi, ja sekä alku- että suorituskuvan näkyminen luovat selkeän kuvan harjoitteen suorittamisesta. Rastitettavat ruudut ovat toimivat, sillä niiden avulla on helpompi muistaa niin sanotut ”kotiläksyt”.
Kohdeorganisaation mielestä opas sopii hyvin terveysaseman kuntoutukseen, sillä
Kohdeorganisaation mielestä opas sopii hyvin terveysaseman kuntoutukseen, sillä