Polvinivelen liikkeisiin kuuluvat koukistus ja ojennus. Liikelaajuus voi vaihdella sukupuolen ja iän välillä. (Neumann 2017, 547.) Aktiivisesti suoritettu koukistus on normaalisti 0-135º.
Koukistuksen aikana seurataan myös polvilumpion liikettä, joka normaalisti liukuu alaspäin ja hieman sisäänpäin (mediaalisesti) liikkeen aikana. Polvinivelessä tapahtuu myös
muutaman kymmenen asteen kiertoliike polvinivelen ollessa 90º koukistuksessa ja kuormittamattomana. Kiertoliike tulee reisiluun ja sääriluun väliltä. (Kauranen 2017, 212.) Nivelen normaalin ojennuksen raja on 0 º, joka tarkoittaa sitä, että nivel on ojennettu suoraksi. Jos nivel ojentuu enemmän kuin 0 º, puhutaan yliojentumisesta. Yliojentuminen on tiettyyn astemäärään asti normaaliksi luokiteltavaa. Eri liikkeiden aikana niveliltä vaaditaan tiettyjä astemääriä, että ne toimivat normaalisti ja liike pystytään suorittamaan.
Kävelyssä polviniveleltä vaaditaan 50 º:n koukistumista ja nivelen täysi ojennus eli 0 º.
(Kauranen 2017, 212.) Polvinivelen liikelaajuudet esitetty kuviossa 5. Yliojentumisesta lisää luvussa 7.
Kuvio 5. Polvinivelen liikelaajuudet (mukailtu Neumann 2017, 546)
4 ALARAAJALINJAUS JA SEN OSATEKIJÄT 4.1 Alaraajalinjaus
Alaraajalinjaukseen kuuluu useampia osatekijöitä, jotka muodostavat optimaalisen eli ihanteellisen linjauksen. Osatekijöiden vaikutus on huomattava, ja näin ollen ne voivat epänormaalin toiminnan myötä johtaa jonkinasteiseen linjaushäiriöön eli epänormaaliin linjaukseen. Normaali luinen rakenne, asennon hallinta ja hyvä lihastasapaino ovat edellytyksiä tasapainoiselle alaraajalinjaukselle. Lihaksilla on merkittävä rooli – epätasapainossa toimivat lihakset muuttavat linjausta. (Saarikoski 2017a, 214.) Alaraajalinjaus on tasapainoinen, kun havaitaan ulkokiertoa lonkista, sisäkiertoa sääriluista sekä jalkaterän etu- ja takaosien välistä kierteistä liikettä. Tasapainoisessa linjauksessa lisäksi kantaluu (calcaneus) kiertyy sisään eli supinaatioon (jatkossa supinaatio) pysyen kuitenkin kohtisuorassa alustaa vasten. Jalkaterän etuosa kiertyy päinvastoin ulospäin eli pronaatioon (jatkossa pronaatio) niin, että isovarpaat pysyvät alustassa. (Saarikoski 2017b, 212.) Linjauksen kuormituslinja kulkee lonkkanivelestä polven ja nilkan keskelle ja kohti 1. ja 2. varpaan tyvinivelien väliä (Sandström & Ahonen 2011, 278). Linjaus esitetty kuviossa 6.
Kuvio 6. Tasapainoinen alaraajalinjaus sivulta ja edestäpäin (mukailtu Sandström &
Ahonen 2011, 278)
Kaikessa toiminnassa, jossa käytetään alaraajoja, pyritään mahdollisimman hyvin noudattamaan edellä mainittua linjaa. Mahdottomaksi linjan noudattamisen tekee kuitenkin esimerkiksi rakenteelliset poikkeamat tai alaraajan yksittäisen nivelen epävakaus. (Sandström & Ahonen 2011, 278.)
4.2 Pystyasento ja ryhti
Pystyasennossa ihminen kannattelee kehon eri osia suhteessa muihin osiin. Asennoilla on merkitys ihmisen liikkeeseen – oikealla tavalla toteutuvat liikkeet vaativat virheettömiä asentoja niin tapahtuvan liikkeen alussa kuin lopussakin. (Ahonen & Saarikoski 2011, 126.) Ihmisen ihanteelliseen pystyasentoon ja kehon hallintaan vaikuttavat lantion ja alaraajojen nivelten asennot- ja toiminnot, liikehallinta ja lihaskunto sekä rakenteelliset tekijät. Liikkuminen ja ihmisen eri toiminnot tapahtuvat liikeketjuna jota muuttavat monet tekijät. Tekijällä voidaan tarkoittaa esimerkiksi kipua varpaassa, joka muuttaa siten alaraajan nivelten kuormitusta ja toimintoja. (Saarikoski 2017b, 210.) Raajojen ja vartalon lihasten yhteistoiminta luo kehoon lihastasapainon. Ihanteellisessa pystyasennossa lihakset ovat tasapainossa. Tämä tarkoittaa sitä, että lihakset työskentelevät vähän.
Lihakset, jotka ylläpitävät kehon pystyasentoa, aktivoituvat samalla antaen tukea muun muassa alaraajoille ja selkärangalle. (Ahonen & Saarikoski 2011, 127.)
Fysioterapeuttisessa ryhdin ja pystyasennon havainnoinnissa käytetään apuna
luotisuoraa. Sivulta katsottuna luotisuora leikkaa kehon niin, että kehon eri osat asettuvat tasapainoisesti tälle linjalle. Kehon eri osien tasapainoisuus luotisuoraan nähden
muodostaa hyvän kuormituslinjauksen nivelille. (Ahonen & Saarikoski 2011, 127.) Ryhti vaatii lihaksilta, jänteiltä, luilta ja niveliltä yhteistoimintaa (Sandström & Ahonen 2011, 175).
4.3 Lihastasapaino ja lihasheikkoudet
Lihastasapainossa on kyse ihmisen kyvystä käyttää kehoa erilaisissa liikesuorituksissa kuten kävelyssä ja juoksussa. Lihastasapainoon kuuluvat muun muassa kehonhallinta, ryhtitekijät, hermokudoksen toiminta, reagointikyky, lihasten eri rakenteiden joustavuus, nivelten toiminta sekä nivelrakenteiden jousto suhteessa nivelten stabiiliteettiin eli vakauteen. (Sandström & Ahonen 2011, 341.) Ihmisen pystyasento, ryhti ja liikkuminen vaativat eri kehon osilta yhteistoimintaa ja tasapainoa.
Lihakset, jotka ylläpitävät ihmisen eri asentoja, voivat kiristyä helposti. Kiristyvä lihas lyhenee, on sen voima suuri tai pieni. Kiristyessään lihas ei voi toteuttaa sille kuuluvaa
tehtävää, jolloin pystyasentoa tukevien ja liikettä aikaansaavien lihasten toimet sekoittuvat. Tämä edellä mainittu tapahtuma saa aikaan lihasepätasapainon.
Lihasepätasapaino aiheuttaa alaraajojen linjaukseen muutoksia ja näin ollen alaraajojen niveliin voi syntyä kuormitusvirheitä. Lihasepätasapaino pienentää myös nivelten
liikeratoja, ja tätä kautta voi syntyä virheellisiä asentoja ja liikkeitä koko kehoon.
(Saarikoski ym. 2012b.) Virheellinen linjaus esimerkiksi toiminnallisessa liikkeessä voi altistaa alaraajan vääränlaiselle kuormitukselle, jolloin voimantuotto ei ole enää optimaalinen. Kyykky-liikkeessä väärä linjaus voi saada aikaan polven ja jalkaterän sisäpuolisten rakenteiden ylivenymisen ja uloimpien osien ylikuormittumisen. Linjauksen ollessa puutteellinen, lihastukea on vaikea saada sieltä, mistä sitä eniten tarvittaisiin.
(Sandström & Ahonen 2011, 279.)
4.4 Kengät
Kengät ovat esimerkki siitä, miten koko kehon asentoja ja toimintaa voidaan muuttaa.
Kengät voivat vaikuttaa pystyasentoon, jalkaterien asentoihin, nivel- ja lihastoimintoihin, painon jakautumiseen, askellukseen ja kävelytyyliin sekä tässä opinnäytetyössä
käsiteltävään alaraajojen linjaukseen. (Saarikoski 2017b, 210-212.)
Ihmisen käyttäessä kenkiä jalkaterä ei kosketa suoraan alustaan, mistä voi seurata ihotunnon- ja asentotunnon heikkenemistä sekä lihasten ja nivelten toimintojen
muuttumista jalkaterässä. Kengät ovat yhteydessä moniin jalkaterän kipuihin, vaivoihin ja asentomuutoksiin. Jalkaterän asennot ja toiminnot sekä pikkulihasten voimantuotto muuttuvat, kun käytetään kenkiä. (Saarikoski 2017c, 555.) On olemassa kapeita, leveitä, matalakorkoisia, korkeakorkoisia ja erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kenkiä. Kengät vaikuttavat myös kuormitukseen ja sen jakautumiseen. Kapea- ja leveäkorkoiset jalkineet lisäävät polven sisäpuolen kuormitusta ja korkokengät voivat vaikuttaa polven
nivelrikkoon. (Saarikoski 2016a, 123-124.)
5 ALARAAJAN NIVELET JA LINJAUS
5.1 Alaraajojen vaikutus lantion, selän ja keskivartalon toimintaan
Alaraajat ja niiden asennot vaikuttavat lantion ja selän asentoihin. Tietynlainen lujuus lantiossa ja alaselässä vaatii hyvää asennon hallintaa ja toimintaa alaraajoissa. Lonkat ja niiden neutraaliasento erityisesti kiertojen suhteen vaikuttavat suoraan lantion lujuuteen.
Lujuudella tarkoitetaan vakautta. (Saarikoski 2016b, 27.)
Erilaiset toiminnalliset liikkeet voivat haastaa lantion asentoa ja sen hallintaa. Yhden jalan seisonnassa nilkassa tapahtuu herkästi sisäänpäin kääntymistä, joka yrittää viedä koko alaraajaa sisäkiertoon. Nilkan ja jalkaterän pettäessä lantion vastakkainen puoli pettää, sillä lonkassa esiintyy sisäkierto ja lähennys (adduktio). Hallinnan menetys saa aikaan tämän myötä kiertoa ja taivutusta alaselän alueelle, jolloin alaraajan ja lantion sekä selän asentojen yhteys voidaan todeta merkittäväksi. (Saarikoski 2016b, 27.) Sisäkierron lisäys saa aikaan lisääntyvää lannerangan lordoosia, joka tarkoittaa selkärangan notkoa.
Päinvastoin lonkan ulkokierron lisäys saa aikaan lantion kallistumisen taaksepäin, joka oikaisee notkoa lannerangassa. Notko voi myös joissakin tapauksissa oieta liikaa eli mennä ylisuoraan tilaan. (Sandström & Ahonen 2011, 276.)
Alaraajat tarvitsevat keskivartalon tukea oikein liikkuakseen. Alaraajojen toiminta ja hyvä hallinta ovat päinvastoin taas tärkeitä vartalolle tuen kannalta. Keskivartalon hallinta voi olla heikkoa esimerkiksi ylä- ja alavartalon lihasten epätasapainon tai asentotottumusten takia. Lihasten ollessa epätasapainossa ilmenee asentomuutoksia, jotka näkyvät
esimerkiksi nivelten vääränlaisena kuormituksena. Vaikutukset ilmenevät siis
päinvastaisina – alaraajat vaikuttavat lantioon, selkään ja keskivartaloon, sekä toisinpäin.
(Saarikoski 2016d.)
5.2 Lonkkanivel
Lonkkanivel on tärkeä kaikelle liikkeelle, jota suoritetaan ihmisen ollessa pystyasennossa.
Toimintaa tulee tarkastella laajana kokonaisuutena. Lihakset tukevat liikkumista, ja liikkeiden aikainen tuki on merkkinä lihastoimintaketjun toiminnasta. (Sandström &
Ahonen 2011, 283.)
Lonkassa on niin sanottu inklinaatiokulma, joka tarkoittaa lonkan kaulan (collum femoris) ja reisiluun välistä kulmaa. Kulmalla ja sen suuruudella on merkitys koko alaraajan linjauksen kannalta. Frontaalitasolla voidaan tarkastella kehoa etu- ja takapuolelta pitkittäissuunnassa (jatkossa frontaalitaso). Frontaalitasossa tarkasteltuna lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on noin 130º, joka saa aikaan normaalin linjauksen koko
alaraajaan lonkan, polven ja nilkan kesken. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Kulman ollessa vähemmän kuin 125º, puhutaan lonkan coxa vara -asennosta. Tämä asento vaikuttaa polven linjaukseen ja erityisesti genu valgum -asennon kehittymiseen.
Asennossa polvi kääntyy sisäänpäin. Kulman ollessa huomattavasti enemmän kuin 125º, puhutaan lonkan coxa valga
-asennosta. Tämä asento puolestaan myötävaikuttaa polven linjauksessa genu varum -asennon kehittymiseen, jolloin polvi kääntyy ulospäin. (Harris-Hayes ym. 2011, 359-360.) Lonkan inklinaatiokulma esitetty kuviossa 7. Genu valgum ja genu varum -asennoista lisää luvussa 7.
Kuvio 7. Lonkan kaulan ja reisiluun väliset kulmat (mukailtu Sandström & Ahonen 2011, 280)
Lonkan kaulan asentoa voidaan tarkastella myös horisontaalitasolla eli vaakatasossa (jatkossa horisontaalitaso). Normaalisti lonkan kaulan asento pystytasolla on 15º, jolloin lonkkanivelessä on kiertojen suhteen neutraalitila. Neutraalitilassa jalka osoittaa hieman ulospäin, mikäli alaraajassa ei ole muita horisontaalitason poikkeamia. Tällöin puhutaan normaalista anteversio-kulmasta (kuvio 8). Horisontaalitasolla lonkan ulkokierto on normaalisti hieman suurempi kuin sisäkierto. Poikkeavan suuressa anteversio-kulmassa lonkkanivelessä esiintyy ulkokiertoa, vaikka jalkaterä osoittaa eteenpäin. Ihminen pyrkii palauttamaan asentoa normaaliksi ulkokierron suhteen, jolloin jalkaterä kääntyy
sisäänpäin. Tämä näyttäytyy kävelyssä siten, että ponnistus askeltamisessa tapahtuu jalkaterän ulkosyrjän kautta, jolloin esimerkiksi nilkka on alttiimpi nyrjähdyksille. Jalkaterän ulkosyrjälle jalkapohjan puolelle voikin muodostua ihokovettumia, sillä iho ylikuormittuu väärään kohtaan sijoittuvan ponnistuksen myötä. Poikkeavassa retroversio-kulmassa
lonkkanivelessä esiintyy sisäkiertoa ja jalkaterä osoittaa eteenpäin. Ihminen pyrkii palauttamaan asennon normaaliksi sisäkierron suhteen kääntämällä jalkaterän ulospäin.
Kävelyssä ihminen ponnistaa jalkaterän sisäreunan kautta, joka altistaa ajan kuluessa ylipronaatiolle. Jalkapohjaan voi muodostua ihokovettumia, jotka sijaitsevat päkiässä ja isovarpaan sisäreunalla. (Sandström & Ahonen 2011, 280-281; Leppäluoto ym. 2013, 13.) Poikkeavat anteversio- tai retroversio kulmat vaikuttavat alaraajan kuormitukseen ja linjaukseen. Poikkeamat vaikuttavat myös kehon massakeskipisteen liikkeeseen suhteessa alaraajaan: ulospäin kääntyvä jalkaterä saa aikaan massakeskipisteen siirtymisen jalkaterän sisäreunalle, joka lisää nilkkanivelen pronaatiota ja vastaavasti sisäänpäin kääntyvä jalkaterä saa aikaan massakeskipisteen siirtymisen jalkaterän ulkoreunalle. Kulmat voivat saada aikaan koko alaraajan sisä- tai ulkokierron, ja tätä kautta myös muun muassa lannerangan notkon suurentumisen. (Sandström & Ahonen 2011, 281-282.)
Kuvio 8. Normaali anteversio-kulma (mukailtu Sandström & Ahonen 2011, 280)
5.3 Nilkkanivelen ja jalkaterän vaikutus linjaukseen
Jalkaterän normaaliin joustomekanismiin kuuluvat supinaatio ja pronaatio: niiden tehtävänä on vaimentaa iskuja ja tukea jalkaterää (Selkäliitto ry 2018). Pronaatiossa nilkka kallistuu sisäänpäin noin 5º ja se on tavanomaista esimerkiksi kävelyn aikana.
Pronaation ollessa suurempi kuin 5º puhutaan ylipronaatiosta (jatkossa ylipronaatio).
Ylipronaatio aiheuttaa alaraajan rakenteiden ylikuormittumista, joka kasvattaa riskiä muille alaraajan vammoille. Nilkan ylipronaation seurauksena linjaus alaraajoissa muuttuu.
Muutos vaikuttaa jalkaterien lisäksi myös polviin, lonkkiin ja selkään, koska liike tapahtuu ketjuna. Ylipronaatiossa jalkaterä pyrkii korvaamaan sekä alaraajojen että jalkaterien
toimintahäiriöitä tai muutoksia. Muutoksia voivat olla esimerkiksi jäykkyys nilkassa, kireä akillesjänne, polvinivelten virheasennot, reisiluun asennot tai heikot lihakset, jotka ojentavat lonkkaa. (Saarikoski ym. 2012c; Kauranen 2017, 238-247.)
Ylipronaatio saattaa altistaa polvia kääntymään sisäänpäin, sillä normaalia suurempi nilkan kallistuminen sisäänpäin aiheuttaa säären, reisiluun ja lonkan sisään kiertymistä.
Tilanne voi syntyä myös toisinpäin: polvien sisäänpäin kääntyminen voi johtaa jalkaterän ylipronaatioon. (Auron 2019.) Ylipronaatiossa ei siis ole kyse niin sanotusti erillisestä virheasennosta. Keskeistä ylipronaation hoidossa on, että alaraajojen normaalia linjausta harjoitetaan. Linjausharjoitteiden lisäksi on tärkeää harjoittaa esimerkiksi säärilihaksia, sillä ne tukevat jalkaterän kierteisissä toiminnoissa ja tasapainottavat jalkaterän lihaksia.
(Saarikoski ym. 2012c; Kauranen 2017, 238-247.) Ylipronaation seuraukset esitetty kuviossa 9.
Kuvio 9. Ylipronaation vaikutukset (mukailtu Kauranen 2017, 247)
5.4 Rakenteelliset poikkeamat
Rakenteelliset poikkeamat vaikuttavat alaraajan toimintaan ja linjaukseen.
Epäsymmetrisyys esimerkiksi luiden muodoissa ja pituuksissa on yleistä. Tästä voidaan
käyttää nimitystä rakenteellinen poikkeama. Alaraajojen pituuseron ollessa yli 5 mm, alaraajojen kesken esiintyy kuormituseroja. Aikuisilla 2cm:n pituuseroa pidetään merkittävänä. Pituuserot saattavat saada myös aikaan kompensaatiotarvetta, jolloin esimerkiksi puuttuvaa liikettä haetaan muista kehon rakenteista. Pituuserot saavat aikaan epäsymmetriaa ja kipuja. Epäsymmetrisyys esiintyy kuormituksessa ja kivut erityisesti selän- ja lantion alueella sekä alaraajoissa. Raajojen pituusero voi saada aikaan muutoksen linjauksessa, joka esiintyy useimmiten pidemmän raajan puolella. Jos pituusero on suuri, voidaan käyttää jalkineeseen tulevaa korotusta hoitona kipu- ja
jännitysoireisiin. Korotushoidon lisäksi esimerkiksi kehon hallinnan harjoittaminen saattaa lieventää edellä mainittuja oireita. (Sandström & Ahonen 2011, 283; Väyrynen 2017a, 178.)
6 POLVI JA LINJAUS
6.1 Normaali linjaus ja luinen rakenne
Polvien linjausta tarkastellaan frontaali- ja sagittaalitasolla. Frontaalitasolla tarkastellaan luiden välisiä asentoja ja niiden keskinäistä linjausta. Tässä tärkeimmät tarkasteltavat ovat reisiluu, sääriluu, polvilumpio ja jalkaterä. Sagittaalitasolla polvia tarkastellaan sivulta, jolloin havaitaan niiden asento: polvet voivat olla normaalissa asennossa tai
yliojentuneina. (Väyrynen 2017b, 174.) Ihanteellisessa asennossa alaraajat koskettavat toisiaan polven sisäsyrjistä ja sääriluun alaosassa sijaitsevista sisäkehräksistä (malleolus medialis) (Kauranen 2017, 210). Linjaus on tärkeä alaraajan toiminnan kannalta, ja poikkeava linjaus on yleisesti tutkitun tiedon mukaan todettu olevan nivelrikon riskitekijä.
Epänormaali linjaus joko varus- tai valgus-suunnassa vaikuttaa kuormituksen
jakautumiseen polvinivelen nivelpinnoilla. (Tanamas, Hanna, Cicuttini, Wluka, Berry &
Urquhart 2009, 459-467.) Jo muutaman asteluvun muutokset polvessa voivat saada aikaan kipua ja vaikeuksia toiminnallisten liikkeiden suorituksessa. (Harris-Hayes ym.
2011, 358.)
Linjauksia tarkasteltaessa tulee huomioida monta eri tekijää, sillä esimerkiksi eri
astevaihtelut eri nivelien ja rakenteiden kesken vaikuttavat asentoon ja muodostavat sitä kautta virheellisiä asentoja. Virheellisiin asentoihin johtavat muutkin kuin luiset rakenteet, kuten esimerkiksi lihakset ja erityisesti niiden epäsymmetrisyys ja heikkous. Virheasennot voivat olla niin rakenteellisia kuin toiminnallisia. (Harris-Hayes ym. 2011, 357; Väyrynen 2017b, 174.) Linjauksessa tulee ottaa huomioon rakenteellisten tekijöiden mahdollisuus, joita ovat esimerkiksi lonkan anteversio ja retroversio, genu valgus ja genu varus sekä jäykkä jalkaterä. Rakenteellisia tekijöitä ei voi korjata harjoittelun avulla, sillä ne liittyvät luun rakenteeseen. Toiminnalliset virheasennot johtuvat usein esimerkiksi opituista asennoista ja liikkeistä, ja ne voivat korjaantua aktiivisen harjoittelun avulla. Polven
linjaukseen voivat liittyä ja vaikuttaa sekä lonkan- että nilkan linjaus- ja asentopoikkeamat.
Esimerkkinä tästä voidaan pitää esimerkiksi polven yliojentumista, joka taas voi liittyä lantion posterioriseen tilttiin eli lantion taaksepäin kallistumiseen. (Harris-Hayes ym. 2011, 357-358.)
6.2 Normaali valgus-kulma
Frontaalitasolla alaraajaa voidaan tarkastella niin edestäpäin (anteriorisesti) kuin takaa-päin (posteriorisesti). Normaalitilanteessa alaraajassa on edestätakaa-päin katsottuna niin sanottu genu valgum -kulma, joka johtuu siitä, että reisiluun ja sääriluun pituusakselit poikkeavat toisistaan. Normaali valgus-kulma on aikuisella noin 170-175º (kuvio 10).
Tämän kulman ollessa enemmän kuin 180º, voidaan puhua virheasennosta nimeltä genu varum. Kulman ollessa vähemmän kuin 170º, puhutaan virheasennosta genu valgum, joka poikkeaa tässä luvussa puhuttavasta genu-valgum kulmasta. (Harris-Hayes ym.
2011, 359.) Näistä virheasennoista lisää luvussa 7.
Kuvio 10. Normaali genu valgum (mukailtu Neumann 2017, 541)
7 POLVEN VIRHEASENNOT JA ENNALTAEHKÄISEVÄ HARJOITTELU 7.1 Genu varum
Genu varum -virheasento tarkoittaa, että polvet ovat kääntyneet ulospäin normaalista (kuvio 11). Asentoa voidaan tarkastella frontaalitasolta. Asento voi olla joko rakenteellinen tai toiminnallinen. (Väyrynen 2017b, 174.) Rakenteellisessa varus-asennossa lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on yli vaihteluvälin, jopa 140º (kuvio 7). Kulma saa aikaan reisiluun loittonemisen keskilinjasta, polven kääntymisen vastakkaiseen suuntaan sekä säären kääntymisen kohti keskilinjaa. Varus-asennosta käytetään myös nimitystä länkisäärisyys. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Tässä asennossa sääriluun alaosan sisäkehräkset ovat kiinni toisissaan, kun taas polven sisäsyrjät eivät. Jos polven sisäsyrjien väliin jää noin 4:n cm rako, voidaan puhua vakavasta virheasennosta.
(Kauranen 2017, 210.) Rakenteellisessa länkisäärisyydessä tavataan myös usein kantaluun kääntymistä sisäänpäin. Sisäänpäin kääntyminen voi saada aikaan kävelyssä alemman nilkkanivelen supinaation. (Väyrynen 2017b, 174.) Polven varus-asento voi myös olla seurausta polven sisemmän nivelpinnan kulumisesta tai lonkan/reiden valgus-asennosta (Ahonen, Sandström, Laukkanen, Haapalainen, Immonen, Jansson &
Fogelholm 1998, 370). Länkisäärisyys kuuluu lapsena normaaliin alaraajan kehitykseen.
Lapsen syntyessä alaraajoissa on selkeästi nähtävissä länkisäärisyyttä. Kun lapsi alkaa liikkua, alaraajat kehittyvät, ja niiden asento muuttuu. (Respecta 2018.)
Toiminnallinen länkisäärisyys johtuu usein alaraajojen lihasten epäsymmetriasta.
Epäsopivat ja erityisesti liian jäykät kengät voivat myös altistaa länkisäärisyydelle.
(Väyrynen 2017b, 174-175.) Varus-asento aiheuttaa polvinivelen sisempään osaan kuormitusta, mutta se kuormittaa ja ylivenyttää myös polven ulompia nivelrakenteita.
Varus-asento saattaa johtaa polven instabiliteettiin eli epävakaisuuteen. Asento
kuormittaa polven sisempää nivelkierukkaa, joka lisää loukkaantumisriskiä. (Ahonen ym.
1998, 370.) Polven sisemmän nivelpinnan kuluminen voi myös saada aikaan varus-asennon. Kun nivelpinta kuluu, se voi kallistaa polven varukseen. Tämä kallistuminen saa aikaan monia haitallisia vaikutuksia polvinivelen kannalta: asento lisää nivelen sisemmän osan kuormitusta, joka aiheuttaa ajan kuluessa yhä enemmän nivelpinnan kulumista.
Asento myös kuormittaa polven ulompaa sivusidettä. (Neumann 2017, 573.)
Vakavia virheasentoja hoidetaan leikkaamalla, mutta konservatiivisilla eli muilla kuin leikkaustoimenpiteillä on myös suuri merkitys varus-asennon hoidossa. Näitä hoitomuotoja ovat muun muassa erikoiskengät, muutokset kävelyssä niin tyylin kuin nopeuden suhteen sekä esimerkiksi lihasten vahvistaminen. Erityisesti ison
pakaralihaksen ja leveän peitinkalvon jännittäjälihaksen (m. tensor fascia latae)
vahvistaminen ohjaa polvea jalan ulkosyrjällä sijaitsevan iliotibial-jänteen avulla ikään kuin takaisin sisäänpäin. (Neumann 2017, 574.) Ennaltaehkäisevästä ja vahvistavasta
harjoittelusta lisää luvussa 7.4.
7.2 Genu valgum
Genu valgum -virheasennossa polvet ovat kääntyneet sisäänpäin eli kohti toisiaan (kuvio 11). Tätä kutsutaan pihtipolvisuudeksi. (Neumann 2017, 574.) Virheasentoa tarkastellaan frontaalitasolta ja se voi olla rakenteellinen tai toiminnallinen. Rakenteellisessa
pihtipolvisuudessa lonkan kaulan ja reisiluun välinen kulma on alle vaihteluvälin, usein noin 105º (kuvio 7). Tällöin lonkan kaula on kääntynyt varukseen eli ulospäin normaalista.
Tämä asento saa aikaan myös reisiluun kääntymisen varus-suuntaan, joka taas johtaa polvea sisäänpäin. Kääntyminen aiheuttaa kompensaatiota, joka näyttäytyy säären poikkeamana ulospäin normaalista. (Sandström & Ahonen 2011, 280.) Rakenteellisessa pihtipolvisuudessa tavataan usein myös kantaluun kääntymistä ulospäin, joka saattaa aiheuttaa matalakaarisen jalkaterän. (Väyrynen 2017b, 174.) Pihtipolvisuudessa polvien sisäsyrjät koskettavat toisiaan, mutta sisäkehräkset eivät. Jos sisäkehräksien väliin jää 9:n cm rako, puhutaan vakavasta virheasennosta. (Kauranen 2017, 210.) Valgus-asento polvissa voi myös olla seurausta kasvun aikana tapahtuneesta häiriöstä tai
lonkkanivelen/reiden varus-asennosta (Ahonen ym. 1998, 371). On olemassa niin sanottuja riskitekijöitä, jotka voivat myös edesauttaa valgus-asennon syntymisessä.
Riskitekijöihin kuuluvat geneettinen alttius, loukkaantumiset ja nivelsiteiden löysyys. Myös kehon korkea paino-indeksi voi ajan kuluessa lisätä valgus-asennon mahdollisuutta.
(Neumann 2017, 574.) Normaali kehityksessä lapsen ollessa noin 3,5-4-vuotias, tavataan alaraajoissa pihtipolvisuutta. 7-vuotiaalla lapsella polvien valgus-kulma muistuttaa jo asentoa, jota tavataan aikuisella. Pihtipolvisuus on lapsena osa alaraajojen normaalia kehitystä. (Respecta 2018.)
Toiminnallinen pihtipolvisuus johtuu useimmiten lihasten epäsymmetriasta. Lihasten heikkous voi johtaa polvea kääntymään sisäänpäin ja saada aikaan valgus-asennon.
Erityisesti lonkan loitontajalihasten heikkous voi suurentaa polvinivelen kuormitusta valgus-suuntaan. (Neumann 2017, 574.) Myös epäsopivat kengät, erityisesti liian löysät kengät, voivat saada aikaan toiminnallista pihtipolvisuutta (Väyrynen 2017b, 175). Valgus-asento polvissa aiheuttaa kipuja ja altistaa rakenteita vammoille (Wong 2018).
Jalkaterän ylipronaatio voi lisätä valgus-suuntaista kuormitusta tai olla valgus-polven seu-raus. Kuten luvussa 5.3 mainittiin, ylipronaatiossa sääriluun alaosa kallistuu pois kehon keskilinjasta. Ajan kuluessa kuormitus voi rasittaa polven sisempää sivusidettä. Liiallinen
valgus-asento voi myös kuormittaa polven eturistisidettä, sillä virheasento vaikuttaa polvilumpioniveleen negatiivisesti lisäten jännitystä eturistisiteen alueelle. Genu valgum -asento voi siis johtaa epänormaaliin linjaukseen tai olla sen seuraus. (Neumann 2017, 574.) Toisinaan pihtipolvien seurauksena voi esiintyä supinaatiota alemmassa
nilkkanivelessä, jolla yritetään korjata polven kääntymistä sisäänpäin. (Väyrynen 2017b, 175.)
Alaraajan asentoihin vaikuttavat reisiluun ja sääriluun luiden keskellä kulkevien
pituussuuntaisten linjojen välinen kulma polvilumpion kohdalla. Kulma muodostaa niin sanotun q-kulman eli quadriceps-kulman (kuvio 12). Kulma on noin 15º, jos vertaillaan miesten ja naisten kulmien keskiarvoja. Q-kulmaan vaikuttavat niin henkilön pituus kuin lantion leveyskin. Kulmaan vaikuttavia tekijöitä ovat myös lihasepätasapaino ja
lihaskireydet nelipäiseen reisilihakseen kuuluvien lihasten välillä. Jos kulma on
huomattavasti suurentunut, se voi saada aikaan valgus-virheasennon polvessa, jolloin polvi kääntyy sisäänpäin. (Kauranen 2017, 227.) Naisilla on suurempi todennäköisyys valgus-polville, sillä naisten kulma on suurempi leveän lantion johdosta. Suurempi q-kulma voi altistaa polven eturistisiteen ongelmille ja polven sisäänpäin kääntymiselle.
Keskimmäisen pakaralihaksen heikkous voi pahentaa tilannetta, sillä lihaksen heikkouden myötä se ei pysty antamaan tarvittavaa tasapainoa lantiolle, ja suorittamaan alaraajan loitonnusta toivotulla tavalla. (Wong 2018.)
Pihtipolvisuus lisää q-kulmaa, joka saa aikaan polven ulomman nivelnastan madaltumista.
Madaltuminen johtuu polven ulkoreunalle lisääntyvästä paineesta. Polven sisäsivulla pehmytkudokset voivat venyttyä, ja polvilumpio siirtyy reisiluuhun nähden ulospäin.
Polven etuosassa voi esiintyä kipua. Kipua voidaan nimittää patellofemoraaliseksi kivuksi, joka johtuu siitä, että polviniveltä koukistaessa polvilumpio liikkuu epänormaalilla tavalla.
Ajan kuluessa polvilumpion muuttunut liikerata voi johtaa polvilumpion kondromalasiaan eli chondromalacia patellaeen. Polvilumpion kondromalasiassa polvilumpion rustoinen nivelpinta kuluu ja vaurioituu. Polvessa voi myös esiintyä lukkiutumista tai napsumista.
(Väyrynen 2017b, 175; Kauranen 2017, 227; Saarelma 2018.) Patellofemoraalisen kivun hoidossa voidaan käyttää samoja lihaksia vahvistavia harjoitteita, kuin genu valgum- ja genu varum -virheasennoissa. Vuonna 2016 tehdyn systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan tulokset osoittavat, että lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten vahvistaminen helpottavat kipuja polvessa. Nykyiset tutkimukset osoittavat, että PFP-kivuista kärsivillä on keskimmäisen pakaralihaksen toiminnassa heikkoutta. (Thomson, Krouwel, Kuisma &
Hebron 2016, 1-30.) Kliinisessä tutkimuksessa tulokset osoittavat, että polven- sekä lonkan alueen lihasten vahvistaminen ovat molemmat tehokkaita PFP-kivun hoitoon.
Tutkimuksessa vaikuttavampia tuloksia kivun ja toiminnallisuuden kannalta saatiin
ryhmässä, jossa suoritettiin lonkan lihasten harjoitteita. (Fukuda, Rossetto, Magalhães, Bryk, Lucareli & Carvalho 2010, 736-742.) Väyrysen (2017b, 176) mukaan länkisäärisyys pienentää q-kulmaa, joka aiheuttaa päin vastoin polven sisemmän nivelnastan kulumista ja madaltumista.
Kuvio 11. Normaali asento, genu varum ja genu valgum (mukailtu Kauranen 2017, 210)
Kuvio 12. Q-kulma (mukailtu Kauranen 2017, 227)
7.3 Genu recurvatum
Sagittaalitasossa polvia tarkastellaan sivulta. Asentoa havainnoidessa voidaan havaita yliojentumista polvissa. Normaaliasennossa polvet ovat suorina tai hieman yliojentuneina.
Tällöin yliojentuminen on vähäistä, alle 5º. 5-10º katsotaan normaaliksi ojennuskulmaksi aikuisilla, mutta yli 10º:n kulma tarkoittaa selvästi yliojentumista eli genu recurvatumia.
(Väyrynen 2017b, 174.) Yliojentuminen esitetty kuviossa 13. Yliojentuminen voi johtua esimerkiksi tukilihasten heikkoudesta tai liian suuresta nivelliikkuvuudesta. Suuressa nivelliikkuvuudessa ihmisen nivelet liikkuvat liikaa ja pehmytkudosrakenteet ovat löysät.
(Saarikoski 2011a, 205-207.)
Noin viiteen ikävuoteen asti yliojennus on lapsilla normaalia kuuluen kasvuun ja
Noin viiteen ikävuoteen asti yliojennus on lapsilla normaalia kuuluen kasvuun ja