Ennaltaehkäisevällä harjoittelulla on suuri rooli kivun ja vammojen ehkäisyssä. Suurin osa polven kivuista on peräisin rasitusvammoista. Polven kivun taustalla voi olla pieni vamma tai ikääntymisen tuoma muutos, mutta myös poikkeava rasitus tai muuttunut kuormitus.
Kipu voi myös päinvastoin johtaa liikehäiriöön eli esimerkiksi kävelyn ontumiseen, joka johtaa polvinivelen kuormituksen muuttumiseen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa polven kipuun pystytään vastaamaan, sen parempi. Ikääntymisen tuomien muutosten myötä polven kipujen taustalla on usein nivelrikko. (Itälä 2015.) Harjoitteet ovat tärkeitä ennaltaehkäistäessä linjausvirheitä, mutta niillä on merkitystä myös muuttuneen
linjauksen korjauksessa. Alaraaja toimii ketjuna. Polvikipuja tarkastellessa tulee kiinnittää huomiota myös lonkkaniveliin ja lantioon, sillä rakenteet, kuten lihakset ja nivelsiteet, liittävät luisia rakenteita yhteen ja täten lonkkanivel ja lantio auttavat myös polven liikkeiden kontrolloimisessa. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.)
Alaraajojen lihasvoimalla on suuri merkitys liikuntakykyyn, tasapainoon ja vartalon hallintaan. Huono lihasvoima alaraajoissa voi ennustaa itsenäisen liikkumiskyvyn heikentymistä. Jo vähäiset muutokset voimassa voivat vaikuttaa arkeen ja toimintoihin.
Ikääntyessä on tyypillistä, että lihasvoima heikkenee asteittain. Tämä johtuu siitä, että soluissa tapahtuu muutoksia. (Lahti-Koski 2018.) Vahvat reiden lihakset tukevat polviniveltä. Lihasten harjoittaminen ja niiden hyvä kunto myös suojaa nivelrikolta. Jos polvessa on jo todettu nivelrikko, lihasten vahvistaminen on yksi osa nivelrikon hoitoa.
Lihasten harjoittaminen on siis kaikin puolin tärkeää. Harjoittelusta on hyötyä kivun ja toimintakyvyn kannalta. (Pohjolainen 2018.) Tutkimuksissa on todettu, että polven nivelrikko-potilailla nelipäinen reisilihas, hamstring-lihakset sekä lonkan alueen lihakset ovat merkittävästi heikentyneet verrattuna henkilöihin, joilla ei ole todettu nivelrikkoa.
Tämä osoittaa sen, että hyvän lihasvoiman ylläpitäminen koko eliniän ajan kannattaa, sillä juuri edellä mainittujen lihasten heikkoudet vaikuttavat ihmisen kaikenlaiseen fyysiseen toimintaan ja arjen toiminnoista selviytymiseen. Sports Health -tiedelehdessä sijaitsevassa tutkimuksessa ei kuitenkaan ollut täysin selvää, onko vahvalla nelipäisellä reisilihaksella niin sanotusti nivelrikolta suojaavaa vaikutusta. (Alnahdi, Zeni & Snyder-Mackler 2012, 284-292.)
Polven kannalta erityisesti lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten harjoitteet ovat tärkeitä.
(Saarikoski 2016c, 25.) Heikot loitontajalihakset ja niiden voima ovat suhteessa linjaus-poikkeamaan, sillä reisiluu pääsee kiertymään sisäkiertoon, polvi kääntyy sisäänpäin ja jalkaterä voi mennä ylipronaatioon. (Saarikoski 2017a, 214.) Linjauksen kannalta yksi tärkeimmistä loitontajalihaksista on keskimmäinen pakaralihas. Keskimmäinen
pakaralihas voi olla heikko, jos sitä ei harjoiteta. Lonkan koukistajalihasten tiukkuus voi myös osaltaan johtaa keskimmäisen pakaralihaksen heikkouteen sekä pakarassa että lonkan sivulla. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Lonkan koukistajalihaksia ovat nelipäiseen reisilihakseen kuuluva suora reisilihas, pieni lannelihas (m. psoas minor), suuri lannelihas (m. psoas major) ja suoliluulihas (m. iliacus) (Leppäluoto ym. 2013, 118).
Keskimmäisen pakaralihaksen heikkoutta kuvataan toisinaan niin sanottuna ”nukkuvan pakaran syndroomana”. Pakaralihaksen ”nukkuessa” reisi pääsee kiertymään ja kääntymään sisäänpäin, mistä aiheutuu liiallista kuormitusta ja venytystä polviniveltä ympäröiviin kudoksiin. Sisäänpäin kääntyminen myös kuormittaa polvilumpiota. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe & Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Pakaralihasten toimimattomuus ja ”nukkuminen” saavat aikaan sen, että ne ovat
vaikeammin harjoitettavissa. Kun lihakset eivät aktivoidu, ihminen kompensoi liikkuessa muilla rakenteilla ja lihaksilla, joka voi saada aikaan kipua. Vääriä lihaksia ja rakenteita
käyttämällä liikkeiden suorittaminen on vaikeaa ja suorituskyky on heikkoa. (Freutel 2016.) Eräässä japanilaisessa tutkimuksessa tutkittiin lonkan loitontajalihasten toimintaa.
Toiminnassa tutkittiin taaimmaisen jalan dynaamista linjausta sekä yhden jalan kyykyn ja yhdellä jalalla korokkeelta laskeutumisen aikana esiintyvää dynaamista polven valgus-asennon yhteyttä. Dynaaminen polven valgus tarkoittaa sitä, että polvet kääntyvät sisäänpäin liikesuorituksen aikana, kuten hypystä alastulossa. Tutkimukseen osallistui 130 naiskoripalloilijaa. Tulokset osoittivat, että heikoilla lonkan loitontajalihaksilla ja liikkeissä taaimmaisen jalan toiminnalla on yhteyksiä dynaamiseen polven valgukseen.
Tutkimus osoittaa, että polven sisäänpäin kääntymistä esiintyy enemmän urheilijoilla, joilla on heikkoutta lonkan loitontajalihaksissa. (Kagaya, Fujii & Nishizono 2015, 182-187.) Macadamin, Cronin ja Contreraksen (2015) tekemän systemaattisen
kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli tuoda ilmi, miten eri harjoitukset aktivoivat isoa ja keskimmäistä pakaralihasta. Kirjallisuuskatsauksessa mukana oli 23 tutkimusta.
Tutkimuksissa lihasaktivaatioita mitattiin EMG:llä, joka tarkoittaa lihassähkökäyrää. Ison pakaralihaksen korkein lihasaktivaatio saavutettiin sivuttain step-laudalle askeltaen, ristiin step-laudalle askeltaen sekä yhden jalan kyykyllä kiertäen. Keskimmäisen pakaralihaksen korkein lihasaktivaatio saatiin lonkan loitonnuksella käsivarteen tukeutuen, seisten
kuminauhan kanssa lonkan loitonnuksilla sekä kylkimakuulla lonkkaa loitontaen.
Lonkan alueen lihasten ja polven eturistisiteen vammojen yhteyttä on tutkittu
tutkimuksessa, johon osallistui 501 urheilijaa eri lajeista. Ennen urheilijoiden kilpailukautta lonkan ulkokiertäjä- ja loitontajalihasten isometristä vahvuutta mitattiin
käsidynamometrillä, jolla saadaan tietoa lihasten tehosta liikkeiden aikana. Kauden aikana pidettiin kirjaa eturistisiteen loukkaantumisista ja loukkaantuneet urheilijat luokiteltiin vammamekanismin perusteella. Mekanismeina pidettiin vammassa fyysistä kontaktia sekä ei-fyysistä kontaktia. Kauden jälkeen tehtiin määritystä siitä, oliko lonkan lihasten voiman ja vahvuuden kannalta ennusteita ei-fyysisen kontaktin eturistisidevammasta. Kaiken kaikkiaan urheilijoita oli 15, joilla vahvistettiin ei-fyysisen kontaktin eturistiside vamma.
Vammautuneiden urheilijoiden lihasvahvuudet olivat lähtökohtaisesti alemmat kuin urheilijoilla, jotka olivat vammattomia. Tutkimuksen mukaan eturistisidevammojen riskin arviontiin olisi hyvä sisällyttää isometrinen lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihasten vahvuuden mittaaminen. (Khayambashi, Ghoddosi, Straub & Powers 2016, 355-61.) Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lonkan alueen lihasten voimalla ja polvella on yhteyksiä toisiinsa.
Lihasten vahvistamisen ohella on hyvä harjoittaa myös tasapaino- ja
asentotuntoharjoituksia. Harjoitukset edesauttavat alaraajaa ja erityisesti polvea sekä
reittä palautumaan normaaliin asentoon. (Brund, Rasmussen, Nielsen, Kersting, Laessoe
& Voigt 2018, 473-478, Sears 2018 mukaan.) Harjoittelun ohella on tärkeää myös muistaa venyttelyn merkitys. Reiden lähentäjälihakset kiristyvät herkästi ja niiden kireys voi estää nivelen normaalia toimintaa estäen esimerkiksi täyden liikelaajuuden. (Saarikoski ym.
2012d.)
8 KEHITTÄMISMENETELMÄ 8.1 Tuotteistamisprosessi
Idea opinnäytetyöaiheesta on ensimmäinen osa opinnäytetyöprosessia. Aiheen tulee olla ennen kaikkea opiskelijaa motivoiva ja kiinnostusta herättävä. Opinnäytetyö on laaja kokonaisuus, jossa oma tietämys aiheesta syventyy ja kehittyy. Työ voi olla
tutkimuksellinen tai toiminnallinen. (Vilkka & Airaksinen 2003, 9-23.) Kari Salosen (2013, 16) mukaan kehittämishankkeen vaiheita ovat: aloitusvaihe, suunnitteluvaihe, esivaihe, työstövaihe, tarkistusvaihe (arviointi), viimeistelyvaihe ja valmis tuotos.
Kehittämistarve kuuluu aloitusvaiheeseen (Salonen 2013, 17). Toiminnallinen opinnäytetyö perustuu kehittämistarpeeseen. Kehittämistarve voi ilmetä esimerkiksi työpaikalla. (Salonen, Eloranta, Hautala & Kinos 2017, 56.) Toiminnallisessa
opinnäytetyössä tämä tarkoittaa usein sitä, että työ saa toimeksiantajan. Toimeksiantajan myötä opiskelija voi muun muassa kehittää omia taitoja kehittämishankkeissa ja peilata tietämystään sen hetkiseen työelämään ja sen tarpeisiin. (Vilkka & Airaksinen 2003,16-18.) Opinnäytetyöprosessi sai alkunsa tammikuussa 2018, kun kartoitin mahdollisia toimeksiantajia. Prosessin alussa omana toiveena oli tehdä opinnäytetyö, joka käsittelee alaraajaa. Toiveena oli myös, että työ tulisi ammattiryhmän käyttöön. Prosessi käynnistyi ottamalla yhteyttä ensin oman paikkakunnan terveysasemaan. Toimeksiantaja löytyi heti ensimmäisellä yrityksellä ja kaiken lisäksi kaikki toiveeni huomioiden. Terveysaseman fysioterapeutit olivat huomanneet tarpeen harjoiteoppaalle, joka avartaisi katsomusta erilaisiin mahdollisesti heille uusiin harjoitteisiin, liittyen polvikipuisten asiakkaiden alaraajan linjaukseen. Opinnäytetyön tuotos eli opas on ammattiryhmän mukaan
ajankohtainen, sillä virheellistä linjausta ja ongelmia sen ylläpitämisessä on tavattavissa vastaanotolla. Maaliskuussa 2018 pidettiin ensimmäinen opinnäytetyöpalaveri
kohdeorganisaation tiloissa, jossa kartoitettiin aihetta, sen rajausta ja sisältöä.
Maaliskuussa ilmoittauduin virallisesti Lahden Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö-prosessiin, jonka myötä sain työlleni ohjaajan.
Alussa tärkeää on ymmärtää kehittämistarpeen laajuus ja aiheen rajaus. Aiheen rajausten jälkeen laaditaan alustava suunnitelma kehittämishankkeen etenemisestä ja tavoitteista.
(Salonen ym. 2017, 58.) Suunnitelma sisältää muun muassa hankkeen etenemisen ja tavoitteiden kuvauksen, työn taustaa, alustavan sisällysluettelon ja tietoperustaa. (Vilkka &
Airaksinen 2003, 26-31.) Kehittämistoiminnan eli tässä tapauksessa toiminnallisen opinnäytetyön tulee olla suunniteltua ja tarkoituksenmukaista, eli siis työelämän tarpeisiin vastaavaa. Työn suunnitteluvaiheessa perehdytään kirjallisuus- ja tutkimustietoon, johon
toiminnallinen opinnäytetyö perustuu. (Salonen ym. 2017, 60.) Opinnäytetyön suunnitelmaseminaari pidettiin Lahdessa syyskuussa 2018.
Esivaihe tarkoittaa ”kentälle” siirtymistä eli työskentelyä. Työstövaiheessa työskennellään kohti alussa asetettuja tavoitteita ja tuotosta, eli opasta. Työstövaihe on opinnäytetyössä vaihe, joka kestää kauemmin kuin muut vaiheet (Salonen 2013, 17-18). Prosessin aikana pidin yhteyttä kohdeorganisaatioon sekä sähköpostitse että palaverien muodossa.
Kohdeorganisaation kanssa pidetyt palaverit selkeyttivät ajatuksia työstä ja sen
toteuttamisesta. Palavereissa tarkennettiin tavoitteita työn suhteen sekä käytiin läpi työn sisältöä. Palavereissa myös fysioterapeutit kertoivat omia mielipiteitään ja toiveitaan työn suhteen. Työstövaiheessa kävin myös koululla opinnäytetyöohjauksissa, jossa käytiin läpi työtä ja siihen liittyviä kysymyksiä. Työstövaiheeseen kuuluu laajasti materiaalien ja aineistojen etsimistä, joka on iso osa työtä. Materiaalien suhteen tavoitteena oli käyttää lähteenä tutkittua tietoa, joka on enintään 10 vuotta vanhaa. Tämä tavoite ei aivan toteutunut, sillä joukossa on kirjallisuuslähteitä, jotka ovat vanhempia kuin 10 vuotta.
Tarkistusvaihe tarkoittaa työn arviointia (Salonen 2013, 18). Tämä vaihe on osa jokaista työn vaihetta, sillä työn kirjoittamisessa tietynlainen arviointi kuuluu prosessiin. Arviointi näkyy siten, että esimerkiksi opinnäytetyöohjausprosessissa opettaja lukee työtä ja tekee korjausehdotuksia työhön. Tämä on tietynlaista arviointia, jota tehdään läpi prosessin.
Ennen valmista tuotosta prosessiin kuuluu viimeistelyvaihe, jossa käydään läpi sekä tuotosta että hankeraporttia. Tuotos ja hankeraportti muodostavat toiminnallisen opinnäytetyön. (Salonen 2013, 18.) Tässä opinnäytetyön viimeistelyvaiheessa on viimeistelty sekä raporttia että opasta, sillä ne olivat työn alla prosessin loppuvaiheessa samanaikaisesti. Työn viimeistelyvaihe sijoittui vuoden 2019 tammi- ja helmikuulle.
8.2 Tuotos
Toiminnallisen opinnäytetyön tuloksena syntyy jokin tuote, esimerkiksi kuvaus, kirja, esite tai opas. Toiminnallinen opinnäytetyö sisältää tuotoksen eli tässä tapauksessa oppaan lisäksi myös raportin. Raportissa esitellään kehittämishanke. On tärkeää panostaa kehittämishankkeen kirjalliseen ulkoasuun ja luettavuuteen. Lisäksi raporttiin voi lisätä kuvia täydentämään ulkoasua. (Salonen 2013, 25.) Tässä työssä toiminnallisuus ilmenee työn tuloksena syntyneenä harjoiteoppaana, joka sisältää kuvalliset ohjeet, joiden avulla voidaan tukea ja korjata alaraajan linjausta.
Toimeksiantajan toiveesta harjoiteopas suunniteltiin ja toteutettiin sähköiseen muotoon.
Sähköisessä muodossa oppaan tarkastelu fysioterapeuttien näkökulmasta on helpompaa.
On kuitenkin tärkeintä, että tuotos palvelee kohderyhmää eli terveysaseman asiakkaita
parhaiten (Vilkka & Airaksinen 2003, 51). Sähköisessä muodossa olevaa harjoiteopasta on helppo tulostaa asiakkaille, jolloin fysioterapeutti pystyy valitsemaan oppaasta sivut tai esimerkiksi vain yhden sivun jaettavaksi. Oppaan sisältö perustuu opinnäytetyön
tietoperustassa esiintyviin tutkimusnäyttöihin ja teoriapohjaan. Opasta on toteutettu vaiheissa, joihin on kuulunut oppaan ulkoasun suunnittelu ja sommittelu, harjoitteiden valinta, kuvien ottaminen, kuvien käsittely ja oppaan ”kasaaminen” tietokoneella. Kuvat on otettu tammikuussa 2019. Opas laadittiin Applen ”pages”-ohjelmalla. Ohjelman avulla opas oli helppo saada PDF-muotoon.
Opas etenee progressiivisesti eli etenevästi, ja sisältöä on täydentämässä valokuvat.
Oppaan alussa on esitelty alaraajalinjauksiin liittyvää teoriatietoa. Oppaassa on 11 eri kuvallista harjoitusohjetta. Harjoitusohjeet etenevät helposta edistyneeseen ja lopuksi vaativaan. Jokaisen harjoitesivun oikeassa yläkulmassa käy ilmi, minkä tason harjoite sivulla on. Ohjeiden vierestä löytyy ”laatikko”, jonka fysioterapeutti voi merkitä rastilla, mikäli harjoite halutaan liittää asiakkaan kuntoutukseen. Harjoitteen vierestä löytyvät myös valmiiksi fysioterapeuttia varten ”toistot ja sarjat”-kohta, joihin voidaan täyttää sopivat luvut fysioterapian vastaanotolla.
Opas lähetettiin Iitin terveysaseman fysioterapeuteille tammikuussa 2019 saatekysymysten kera. Tarkoituksena oli kartoittaa fysioterapeuttien ajatuksia ja mahdollisia kehittämisehdotuksia opasta ajatellen. Kysymykset olivat laadittu sen
perusteella, mitkä olivat työn tavoitteet. Vastausten perusteella oppaaseen oli mahdollista tehdä muutoksia ennen lopullisen version valmistumista. Opas ja kysymykset lähetettiin sähköpostitse. Oppaan sisältöä kartoitettiin seuraavilla kysymyksillä:
• Onko oppaan yleisilme selkeä?
• Onko oppaan teoriatieto ja harjoiteohjeet ymmärrettäviä?
• Onko oppaan pituus sopiva?
• Soveltuuko opas terveysaseman kuntoutukseen?
• Näkyykö harjoitteissa progressiivisuus?
• Mitä oppaassa voisi parantaa tai kehittää?
• Muu palaute, mikä?
Molemmat terveysaseman fysioterapeutit vastasivat kysymyksiin. Fysioterapeutit olivat kaiken kaikkiaan melko samaa mieltä oppaasta ja sen sisällöstä. Opas sai kiitosta yleisilmeestä ja värimaailmasta. Opasta pidettiin selkeänä ja teoriapohjaa
ymmärrettävänä. Pituudeltaan opasta pidettiin sopivana ja tekstin määrää riittävänä.
Teoriaa avaavia kuvia oppaassa on fysioterapeuttien mielestä riittävästi, ja sekä alku- että suorituskuvan näkyminen luovat selkeän kuvan harjoitteen suorittamisesta. Rastitettavat ruudut ovat toimivat, sillä niiden avulla on helpompi muistaa niin sanotut ”kotiläksyt”.
Kohdeorganisaation mielestä opas sopii hyvin terveysaseman kuntoutukseen, sillä oppaasta löytyy niin helppoja kuin haastavampiakin harjoitteita ja harjoitteiden
toteuttamiseen ei vaadita erityisiä varusteita tai välineitä. Ennen oppaan viimeistelyä, niin sanotussa pilotointi-vaiheessa, opas ehti olla jo hieman fysioterapeuttien käytössä. Opas todettiin näillä kerroilla toimivaksi osaksi asiakkaan kuntoutusta eikä fysioterapeuteilla ollut kehittämisehdotuksia oppaan suhteen.
Opas sijaitsee opinnäytetyön lopussa liitteenä.
9 YHTEENVETO
9.1 Johtopäätökset ja pohdinta
Alaraajalinjaus on yksi osa ihmisen pystyasentoa ja sen linja kulkee lonkkanivelestä polvilumpioon, nilkan keskelle ja siitä 2. varpaaseen (Saarikoski ym. 2012a).
Alaraajalinjaukseen vaikuttavat monet eri osatekijät, kuten luut ja lihakset. Epänormaali linjaus voi altistaa polven virheelliselle kuormitukselle, joka voi johtaa esimerkiksi polven nivelrikon syntyyn. (Saarikoski ym. 2012b.) Epänormaali linjaus voi näyttäytyä virheellisinä asentoina, kuten polven sisään- ja ulospäinkääntymisenä. Nämä virheasennot voivat olla polvikipujen taustalla. Asennot voivat olla rakenteellisia tai toiminnallisia. (Harris-Hayes ym. 2011, 357.) Johtopäätöksenä monien eri tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että usein polven asentomuutosten ja kipujen taustalla on toiminnallinen ongelma, joka johtuu epänormaalista lihasten toiminnasta. Polven kipujen taustalla voi olla muuttunut linjaus, jonka mahdollisena aiheuttajana voidaan usein pitää heikkoja lihaksia. Heikot lihakset eivät pelkästään sijaitse polven ympärillä, vaan myös lonkan alueella. Polvikivun hoidossa on tärkeää huomioida lonkan alueen lihasten sekä reisilihasten vahvistaminen (Fukuda ym. 2010, 736-742). Useiden tässä opinnäytetyössä esiintyvien tutkimusten perusteella heikot lonkan loitontaja- ja ulkokiertäjälihakset ovat merkittävässä roolissa polven
asentojen kannalta. Erityisesti keskimmäisen pakaralihaksen merkitys linjauksen kannalta on huomattava. Heikot loitontajalihakset voivat päästää reisiluun kiertymään sisäkiertoon ja tätä kautta polveen syntyy virheellinen asento sen kääntyessä sisäänpäin. (Saarikoski 2017a, 214.) Opinnäytetyön raporttiosuuden pohjalta johtopäätöksenä voidaan sanoa, että lonkan ja polven yhteys on huomattava.
Työn loppuvaiheessa työtä voidaan arvioida itsearvioinnin avulla. Arvioinnissa voidaan pohtia työn eri vaiheita ja onnistumista, mutta myös lisäksi haasteita sekä heikkouksia.
(Salonen ym. 2017, 64-65.) Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa selkeä alaraajalinjauksen harjoiteopas, jonka kohdeyleisönä toimivat aikuiset
terveyskeskusasiakkaat. Oppaan tarkoituksena on helpottaa fysioterapeuttien työtä ja tuottaa oppaan muodossa heille uusia harjoitteita. Oppaasta tuli selkeä ja tavoitteiden mukainen. Kohdeorganisaation eli terveysaseman fysioterapeutit olivat jo työvaiheessa tyytyväisiä oppaaseen, joka on heidän mukaansa toimiva ja työhön soveltuva.
Opinnäytetyön alussa haasteena oli työn rajaus, sillä alaraajan linjaus muodostuu monista osatekijöistä ja se voi olla niin syy, kuin seuraus. Työn rajauksen haaste tuli esiin
tiedonhankinnassa, sillä keskittyminen ainoastaan polviniveleen ja sen virheasentoihin osana linjausta oli haastavaa. Alaraaja muodostaa kokonaisuuden, jossa lähes kaikilla
rakenteilla on oma osansa linjauksen muodostumisessa. Tämän kokonaisuuden hahmottaminen oli työlästä ennen kuin ymmärsi rakenteiden yhteyden. Polvi ja sen virheasennot ovat vain yksi osa tätä suurta kokonaisuutta.
Opas perustuu kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Oppaan tekovaiheessa hyödynnettiin alan kirjallisuutta sekä raporttipohjaan käytettyä aineistoa, harjoitteiden valintaan. Oppaan teossa vaativin osuus oli valokuvausprosessi. Prosessi oli työläs ja monivaiheinen, sillä ajallisesti oppaan kuvien tuottaminen vei useita tunteja ja valokuvia kertyi yli 200 kappaletta. Valokuvien joukosta oli kuitenkin helppo löytää parhaimmat, ja niitä ei tarvinnut pienentämistä lukuun ottamatta erikseen muokata opasta varten.
9.2 Eettisyys, luotettavuus ja jatkokehitysaiheet
Työssä on käytetty paljon lähteitä, mikä tukee työn luotettavuutta. Lähteiden käytössä on pyritty huomioimaan jo aiemmin mainitsemani 10 vuoden aikakehys, joka takaa
mahdollisimman tuoreen tiedon aiheesta. Kaikki tässä työssä käytetyt lähteet eivät mahtuneet kuitenkaan tämän aikakehyksen sisäpuolelle. Esimerkkinä voidaan pitää Ahosen ym. (1998) alaraajojen rakenne ja kävelykoulu -kirjaa, jonka sisältöä on otettu tukemaan toisten lähteiden sanomaa. Suurin osa tämän työn lähteistä sijoittuvat aikakehyksen sisäpuolelle. Lähteistä suurin osa on saatavilla internetistä, mutta alan kirjallisuutta on myös hyödynnetty paljon. Tutkimustietoa etsittiin pääosin PubMed-tietokannasta. Lähdeluetteloon ja lähdeviitteiden tekemiseen pyrittiin käyttämään tarkkuutta. Osa aineistosta hankittiin eri kirjastojen kautta, joka tuotti toisinaan hankaluuksia laina-aikojen suhteen.
Työn tuotosta eli opasta hyödynnetään terveysaseman fysioterapiassa, jossa opasta tarvittaessa jaetaan asiakkaille. Työn alusta asti oli selvää, että esiinnyn itse oppaan valokuvissa. Tämä mahdollisti vapaamman aikataulun työn suhteen sekä takaa sen, että valokuvissa olevalta henkilöltä on lupa ja suostumus näkyä kuvissa, jotka sijaitsevat asiakkaille jaettavassa oppaassa. Lupiin ja suostumukseen kuuluvat asiat ovat osa työn eettisyyttä.
Harjoiteohjeet on pyritty suunnittelemaan ja toteuttamaan niin, että fysioterapeutit pystyvät valitsemaan asiakkaalle sopivan harjoitteen eri vaativuustasolta. Tämän lisäksi
fysioterapeutilla on mahdollisuus merkitä paperiin toistomäärät sekä sarjat. Tulevaisuutta ajatellen opasta voisi kehittää liittämällä siihen linjaukseen vaikuttavien lihasten
venyttelyohjeet sekä alaraajojen tasapainoharjoitteet. Saarikosken (2012d) mukaan lihasten kireys voi esimerkiksi estää nivelien normaalia toimintaa. Venyttelyllä on siis tärkeä merkitys linjauksen kokonaisuutta ajatellen. Opinnäytetyön raporttiosuuden
jatkokehittämisenä työssä voisi tuoda ilmi laajemmin polven eri rasitusvammoja ja sairauksia, kuten hyppääjän polvea ja nivelrikkoa.
Niin sosiaali- ja terveysalalla, kuin muillakin aloilla, digitaalisuus on tiiviisti mukana
kaikenlaisessa toiminnassa. Olisi hienoa, jos sitä hyödynnettäisiin enemmän työelämässä.
Tänä päivänä markkinoilla on saatavilla esimerkiksi erilaisia älyvaatteita ja mittareita, joiden avulla voidaan tehdä erilaisia analyysejä esimerkiksi lihasten toiminnasta. Tämä on mielestäni asia, jota voitaisiin kehittää ottamalla teknologiaa enemmän käyttöön
työpaikoilla. Fysioterapiassa terapeuttisen harjoittelun merkitys on korostunut viime vuosina, jonka johdosta fysioterapeuttien tulee panostaa yhä enemmän erilaisiin
harjoitteisiin ja niiden ohjaukseen. Harjoittelun tulee perustua tutkittuun tietoon ja sen tulee olla näyttöön perustuvaa. Oleellista on, että harjoitteiden ja harjoitteluohjelmien
vaikutuksia pystytään arvioimaan säännöllisesti. (Suomen Fysioterapeutit 2019.) Opasta tehdessäni mietin harjoitteiden vaikuttavuutta ja kokeilin eri harjoitteita erilaisissa
asennoissa erilaisten kuntoiluvälineiden kanssa. Huomasin joidenkin harjoitteiden kohdalla, että pienikin asentomuutos tai muu tekijä kuten kipu tai väsymys vaikutti oleellisesti siihen, mitä lihasta tai lihaksia oikeasti harjoitettiin. Tuomalla teknologiaa mukaan fysioterapiaan, voitaisiin varmistaa harjoitteiden vaikuttavuus ja oikeiden lihasten aktivoiminen harjoitteiden avulla. Jo aiemmin mainitsemassani Macadamin, Cronin ja Contreraksen vuonna 2015 tehdyssä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa oli juuri tähän aiheeseen liittyen tarkoituksena tuoda ilmi, miten eri harjoitukset aktivoivat tiettyjä lihaksia. Tutkimuksissa oli käytetty lihassähkökäyrää, joka mittaa lihaksen toimintaa eri liikkeiden aikana. Tutkimuksen tuloksia on pyritty hyödyntämään oppaan tekovaiheessa.
Toiminnallisen opinnäytetyön tuotoksen eli harjoiteoppaan sisältö valikoitui tutkimustiedon ja kirjallisuuden pohjalta tehtyjen johtopäätösten ja havainnoinnin avulla. Tutkimustiedon löytäminen ei aina ollut helppoa, sillä alussa etsiessäni polveen ja linjaukseen liittyvillä hakusanoilla, en ollut tyytyväinen löydettyjen tutkimusten määrään. Kirjallisuuteen
perehdyttyäni ymmärrys lonkan ja polven yhteydestä laajeni, jonka johdosta myös sanasto hakusanojen suhteen kasvoi. Tutkimustietoa löytyi, muttei sitä missään nimessä ole liikaa.
Tässä on mielestäni jatkokehittämisen tarvetta, sillä aiheena linjaus on tärkeä alaraajojen hyvinvoinnin kannalta. Vietämme päivästä paljon aikaa käyttäen alaraajojamme, miksi emme siis panostaisi niiden hyvinvointiin?
LÄHTEET
Aalto, R., Seppänen, L., Lindberg, A-P. & Rinta, M. 2014. Kaikki kuntosaliharjoittelusta.
Saarijärven Offset Oy: Docendo.
Ahonen, J., Sandström, M., Laukkanen, R., Haapalainen, J., Immonen, S., Jansson, L. &
Fogelholm, M. 1998. Alaraajojen rakenne, toiminta ja kävelykoulu. Lahti: VK-Kustannus Oy.
Ahonen, J. & Saarikoski, R. 2011. Ihanteellinen pystyasento ja sen hallinta. Teoksessa I.
Liukkonen & R. Saarikoski (toim.) Jalat ja terveys. Helsinki: Duodecim, 126-127.
Alnahdi, A., Zeni, J. & Snyder-Mackler, L. 2012. Muscle Impairments in Patients With Knee Osteoarthritis. Sports Health, 4(4), 284-292.
Auron. 2019. Mikä on ylipronaatio? [viitattu 26.1.2019]. Saatavissa:
https://www.auron.fi/usein-kysyttya/mika-on-ylipronaatio/
Freutel, N. 2016. The Benefits and Effectiveness of Hip Abduction Exercises. Healthline [viitattu 18.12.2018]. Saatavissa: https://www.healthline.com/health/fitness-exercise/hip-abduction#5
Fukuda, T., Rossetto, F., Magalhães, E., Bryk, F., Lucareli, P. & Carvalho, N. 2010. Short-term Effects of Hip Abductors and Lateral Rotators Strenghtening in Females With
Patellofemoral Pain syndrome: A Randomized Controlled Clinical. Journal of Orthopaedic
& Sports Physical Therapy, 40(11), 736-742.
Harris-Hayes, M., Cornbleet S. & Holtzman, G. 2011. Movement System Syndromes of the knee. Teoksessa Sahrmann, S., Bloom, N., Caldwell, C., Cornbleet, S., Hastings, M., Harris-Hayes, M., Holtzman, G., Ivens, R., Khoo-Summers, L., McDonnel, M. &
Spitznagle, T. Movement system impairment syndromes of the Extremities, Cervical and Thoracic spines. St. Louis: Mosby, 354-401.
Hulmi, J. 2016. Lihastohtori. Fitra Oy.
Itälä, A. 2015. Polvi kipeytynyt – mikä avuksi? Luentotallenne Raisiossa pidetystä Nivelkoulu-luennosta 12.3.2015.
Kagaya, Y., Fujii, Y. & Nishizono, H. 2015. Association between hip abductor function, rear-foot dynamic alignment, and dynamic knee valgus during single-leg squats and drop lan-dings. Journal of Sport and Health Science, 4(2), 182-187.
Karppinen, J., Arokoski, J., Paananen, M., Lausmaa, M., Takala, E-P. & Pohjolainen, T.
2016. Yksilöityjä menetelmiä epäspesifisen alaselkäkivun diagnostiikkaan ja hoitoon. Lää-ketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 132(16), 1427-31.
Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Kauranen, K. 2017. Fysioterapeutin käsikirja. Helsinki: Sanoma Pro Oy.