Nimenjalostusraivoa ja miraakkeli

Ruotsalaisen kieliryhmän tulevaisuudelle yritettiin löytää muoto ja tavoite olosuhteis-sa, jotka koetiin painostaviksi. Venäjän paine oli helpottanut hetkeksi. Puoluekokous 1906 uuden puolueen perustamiseksi pidettiin suuren nimensuomennoksen aikaan.

Nimensuomennos tai ”väärennös”, kuten sitä myös nimitettiin, herätti närkästystä ruotsinkielisessä lehdistössä. Johannes Linnankosken ajatuksesta alkuunsa saanut nimensuomennosohjelma 12.5.1906 Snellmanin 100-vuotis syntymäpäivän kunniak-si tapahtui puoluekokouksen alla. Suomennettuja nimiä vuokunniak-sina 1906−07 oli noin 32 500. Kun lasketaan suomennettujen nimien tulleen myös perheenjäsenten nimiksi, koski suomennos lähes 100 000 henkeä.⁷⁹⁹ Pari päivää ennen Snellmanin juhlapäivää Uusmaalainen osakunta ja lukuisat kansalaisjärjestöt olivat juhlallisesti saattaneet Eugen Schaumanin maalliset jäännökset Malmilta Porvoon sukuhautaan. Arkkua ympäröi punakeltainen lippu; Porvoon asemanrakennuksessa ja yksityisissä talois-sa liehuvat siellä täällä puolitangostalois-sa punakeltaiset liput. Valtavalla isänmaallisella nosteella eri puhujat ja kansalaisjärjestöt muistivat Schaumanin sankaritekoa, jota ylistettiin tilaisuudessa raamatullisin metaforin.⁸⁰⁰ Uusmaalaisen osakunnan, Schau-manin osakunnan, ylioppilaat seisoivat kunniakujana asemarakennukselta kirkkoon johtavalla tiellä.⁸⁰¹ Erityisen sävyn tilaisuudelle antoi kanslerin ja sittemmin rehtori Edvard Hjeltin vahvistama kielto käyttää tilaisuudessa Uusmaalaisen osakunnan lip-pua, joka oli aikoinaan, vuonna 1862, ommeltu sanakarivainajan isosisän, piispa Frans Ludvig Schaumanin kotitalossa Porvoossa.⁸⁰² Runeberg-patsaan lailla Schaumanin haudasta tuli ruotsalaisuutta kokoava muistomerkki ja Uusmaalaisten ylioppilaiden kunnioituksen kohde. Ilman osakunnan lippua tulivat uusmaalaiset ylioppilaat myös Snellmanin muistojuhlaan.

Ruotsinkielisissä lehdissä oli jonkin verran käsitelty suomalaista omanarvontun-netta ja koettu se erittäin herkkähipiäiseksi.⁸⁰³ Nimensuomennos heijasti syviä suo-malaisia tuntoja, jotka saatettiin ruotsinkielisellä taholla kokea irtautumiseksi yhtei-sistä historiallisesta traditiosta ja erottautumisena ”yksi kieli, yksi mieli” -ohjelman mukaan. Toistuvasti tähdennettiin ruotsalaisuuden merkitystä fundamentaalisena sivistystekijänä, mitä ilman Suomen kansalla ei olisi tulevaisuutta länsimaisena

perus-798 Von Bonsdorff 1956, 58–60; Lille 1921, 876.

799 Klinge 1968, 334.

800 Hämäläisen osakunnan kuraattori Gunnar Palander (Suolahti) vastasi kielteisesti Uusmaalaisen osakunnan pyyntöön asettaa osakunnasta muutama edustaja Schaumanin hautakomiteaan mutta nuorsuomalaiset, perustuslailliset hämäläiset osallistuivat hankkeeseen. Samoin nuorsuomalaiset satakuntalaiset osallistuivat Satakuntalaisen osaston kieltäydyttyä. Landtman 1940, 538–539.

801 Hbl 11.5.1906.

802 NPr 10.5.1906.

803 HfP 9.8.1903.

tuslaillisena yhteiskuntana. ”Uusimaa”-lehdessä asiaa valitelleelle suomenkieliselle kirjoittajalle Helsingfors-Posten (tästä lähtien HfP) vastasi:

…”kyllä voi tulla toimeen ilman ruotsalaista kulttuuria, jos tyytyy vähään.” ⁸⁰⁴ Myöhemmin joulukuussa HfP palasi asiaan. Lehti katsoi, ettei Uusi Suometar ymmär-tänyt kansallistunnetta. Se ei pohjautunut kieleen vaan Renanin sanoin, kansallisuus on henkinen periaate, lehti kirjoitti. Lehti listasi kansaa yhdistäviä asioita: “Rikas pe-rinne, muistot, traditiot, instituutiot, lait ja halu elää yhdessä.” HfP jatkaa:

”Tahraton menneisyys, suurmiehet, kunnia ja usko, siinä yhteiskunnan pääoma, jolle kansallishenki rakentuu. Yhteiset surut, yhdessä kärsiminen voi yhdistää rodullisista ja kielellisistä eroista huolimatta. Tälle vastakkainen on US:n propaganda, se on organismin tuhoamista, nimittäin ruotsalaisen viljelyn hävittämistä maastamme.”⁸⁰⁵ Hbl julkaisi professori Wilhelm Bolinin 70-vuotispäivänä tuolloin jo 15 vuotta vanhan mutta edelleen ajankohtaisen kirjoitelman Bolinin kokoelmasta Studier och föredrag.

Artikkelissa Bolin käsitteli nationalismin vääristävää vaikutusta. Tottelevainen ko-hortti on jatkuvasti valmis toistelemaan sanontoja. Professori kirjoitti:

”Meillä on alkanut liike lapsellisella sukunimen kieltämisellä. Kaikki hyvä ja kelvokas olisi voitu aikaansaada ilman nationalismia. Nationalismi tekee eron aiemman ja nykyisen sivistysliikkeen välille, suomalaisten eduksi, minkä hitaampikin on voinut havaita ’ex oriente lux’ -tunnuksesta. Ja totisesti, valoa on tullut idästä. Onneksemme vuosisatainen yhteytemme länsimaiseen sivistykseen koitui maamme kummankin väestönosan hyödyksi. Nationalismin villeimpinä vaiheina juuri tämä perintö kyseenalaistettiin suomalaisten tavoitellessa omapohjaista sivistystä.” ⁸⁰⁶

Ruotsinkielisissä lehdissä katsottiin suomennosohjelman toteuttavan tavoitteita, joita Snellman oli nimenomaan vastustanut. Hbl kirjoitti nimensuomennoksen tekevän J. V.

Snellmanin sellaiseksi mitä hän ei ollut: pikkumaiseksi nurkkakuntaiseksi patriootik-si.⁸⁰⁷ NPr katsoi nimensuomennoksen olevan kansallisuusaatteen mukaista toimintaa, jollaista toimintaa Snellman ei ollut hyväksynyt.⁸⁰⁸ Bbl valitteli suomalaistamisraivoa.

Lehden mielestä nuorsuomalaiset riensivät nyt entisten vastustajiensa tueksi kieli-taistelun lietsonnassa, vaikka vanhasuomalaisten tulisi olla ikiajoiksi polttomerkittyjä vihollisia.⁸⁰⁹ Mutta hauskanpitoakin kömmähdysten sattuessa riitti. Hbl kertoi herra Niilo Karlsbergin vaihtaneen nimekseen Karilas, joka Lönnrotin sanastokeruun mu-kaan tarkoitti ikivanhaa ihmistä tai ukonkörilästä.⁸¹⁰ Fyren heittäytyi myös ilakoimaan nimenvaihdolla. Se julkaisi ”nimenjalostuslistoja” ja yllytti suomalaistamaan nimiä

804 HfP 9.8.1903.

805 HfP 24.12.1903. US:n propaganda viittaa vanhasuomalaiseen Uusi Suometar -lehteen.

806 Hbl 2.8.1905.

807 Hbl 2.4.1906.

808 NPr 28.3.1906.

809 Bbl 2.5.1906; Bbl 5.5.1906.

810 Hbl 22.5.1906.

lisää. Nimimerkki Sepian mukaan suomalaiset osoittivat olevansa arvottomia kanta-maan ruotsalaisia nimiä. ”Eiköhän meidän Suomen ruotsalaisten… ” kirjoitti Sepia,”…

pitäisi päästää yhteinen ilohuuto – vihdoinkin on tapahtunut kansallinen isojako…nimes-tämme on tulossa kansallinen aatelismerkki,” päätti kirjoittaja.⁸¹¹ Fyrenillä oli näkemys Snellmanin päivän nimenvaihdos tapahtumasta lehden kannessa kuvattuna 12.5.1906.

Kuva nro 24, Fyren 12.5.1906. ”Kansallisuusväärennös” Piirros: Alexander Federley.

811 Fyren 19.05.1906.

Jalustalla seisoo kyynelehtivä Snellman. Koko kuvaesityksen sisältö on kuin suoraan ni-menvaihdosta käydystä lehtikeskustelusta. Kuvatekstissä Snellmanin kerrottiin pahek-suneen Ignatiuksen suomalaista ortografista purismia tämän suomennettua eräässä jul-kaisussa Martin Lutherin nimen muotoon Martti mutta ei suomentaneen omaa nimeään.

Ruotsalaisessa keskustelussa korostettiin Snellmanin etäisyydenottoa ruotsalaiseen taus-taansa ja ruotsalaisen kulttuuripanoksen ja -perinnön kieltämisen, mikä ei kuitenkaan vastannut todellisuutta. Kuvassa huomattavan moni aasialaispiirteet omaava suomalai-nen pukeutui kansalliseen asuun, pieksuihin, puukoin terästettyinä. Kansaa on patsaan juurella vilisemällä ja kaikki ovat samannäköisiä ja -kokoisia. Ei yksilöllisiä eroja, samaan muottiin valettuja kaikki, suomalaisen kollektiivisuuden ilmauksia. Viesti on selvä: kan-sa on johdettu harhaan vastoin Snellmanin näkemyksiä ja tarkoitusperiä. Lehden toisella sivulla löytyi rintakuva tuimasti katsahtelevasta laakeroidusta Snellmanista. Teksti alkaa:

”Oi Snellman, vihdoin otsaasi kaartaa Hölmölä-laakeri – Snellmanin ideaali.” Snellman ei nauttinut loukkaamattomuuden suojaa, vaan joutui irvailun kohteeksi. Nimenvaih-dos-parodia jatkui: tolstoilaiselle Takolanderille sopisi nimeksi Aatteenvuoksi; tohtori Artturi H. luopui monen vuoden häpeästä ja Snellmanin kunniaksi vaihtoi nimekseen Vikkelä. Nimiehdotuksista ei ollut pulaa: Castrén – Heittopeura, Apsotol – Apinatuoli jne.

Lehdissä kerrottiin Snellmanin juhlapäivän vietosta, referoitiin puheita ja muistosa-noja. Ylioppilastalo oli koristeltu uudella Suomen vaakunalla ja kaksi siniristilippua liehui tangossa. SLS:n tilaisuudessa historioitsija M. G. Schybergson piti Snellmanin lahjakkuutta kiistämättömänä vaikkei hänellä ollut mielikuvitusta ja sellaista hengen liikuntoa kuin suurella runoilijallamme:

…”ruotsalaisen kirjallisuuden ystävä ja isien perinnön vaalija ei voi antaa tunnustusta Snellmanin periaatteelliselle radikalismille.”⁸¹²

Axel Lille kirjoitti Språkstriden-kirjasessaan, ettei ruotsinkielinen sivistyneistö halun-nut vetää ruotsinkielistä rahvasta mukaan kieliriitaan. Siksi se hänen mukaansa ve-dettiin mukaan liian myöhään eikä se voinut toivotulla tavalla vastustaa suomalais-tamista. Äänioikeusuudistus pakotti ruotsalaisen eliitin herättämään rahvaan koko ruotsinkielistä väestöä edustavaan puolueeseen RKP:hen vuonna 1906.⁸¹³ Ennen puo-luekokousta NPr kirjoitti:

”Silmäys suomenkielisiin lehtiin osoittaa siellä ruotsalaisuutta pidettävän vaarana maassamme, omistamatta hitustakaan kunnioitusta niitä persoonallisia ja taloudellisia uhrauksia kohtaan, joita on tehty koko kansan pelastamiseksi. Eikö tämä syvälle suomalaiseen kansansieluihin porautunut asenne ole huomion arvoinen vaara?”⁸¹⁴ Vanha ruotsalainen puolue oli ollut löyhä eliitin yhteenliittymä ilman varsinaista puolueorganisaatiota ja ohjelmaa. Puolue ei ollut kokoontunut puoluepäiville sitten vuoden 1896. Lisäksi puolueen loppuaika oli ollut sirpaloitumisen ja eri

ryhmäkun-812 Hbl 13.5.1906.

813 Lille 1920, 25.

814 NPr 25.4.1906.

tien synnyn aikaa. Eliitille vastapainona olivat demokraattiset nuorruotsalaiset, joi-den äänenkannattaja HfP, toisin kuin Hbl, halusi yhteistyötä parhaijoi-den suomalaisten ja työväenliikkeen voimien kanssa ja ennen kaikkea – sosiaalista ohjelmaa. HfP oli kiinnittänyt huomiota ruotsalaisen rahvaan tilaan, emigroitumiseen ja sosiaalisiin epäkohtiin, kulttuuriruotsalaisuudelle vieraisiin aihepiireihin.

Kuva nro 25, Fyren 1.12.1905. Piirros: Alexander Federley.

Nuorruotsalaiset nähdään kuvassa käyvän toivotonta ja naurettavaa taistelua vahvaan vii-kinkilaivaan linnoittautunutta ruotsalaista puoluetta vastaan. HfP käy Helsingin Sanomi-en ankan vetämänä taisteluun ylivoimaa vastaan. RuotsalaisSanomi-en puolueSanomi-en toisinajattelija, G. Schauman vastusti puolueen rakentumista kielipuolueeksi ja ilmoitti puheenvuorois-saan perustavansa uuden puolueen, mikäli kieli olisi dominoiva tekijä. Nuorruotsalaiset kokivat puolueen porvarilliset näkemykset sosiaalisissa kysymyksissä vieraiksi. Von Wendt katsoi toisaalta sovittelevasti eri sosiaalisia näkemyksiä edustavien mahtuvan hy-vin puolueeseen.

Nuorruotsalaisiin kuuluvat publisisti ja toimittaja Guss Matsson, valtiopäivämies Georg Schauman, ja tohtori J. J. Sederholm vastustivat laajennetussa puoluedelegaa-tion kokouksessa marraskuussa 1905 Wreden ehdotusta kaksikamarisesta eduskun-tajärjestyksestä. Delegaation erimielisyydet kasvoivat ajan mittaan ja koskivat paitsi äänioikeus- ja eduskuntakysymystä, myös sosiaalisia aiheita. Köydenveto puolueen

olemuksesta kulttuuri- vai poliittisena puolueena tuli jo tällöin esille. Kiisteltiin sii-tä, millainen tuleva puoluekokous olisi.⁸¹⁵ Näin jahkailtiin ja hukattiin aikaa, kunnes pakon edessä oli kutsuttava koolle ruotsalainen kokous puoluetta perustamaan edus-kuntavaalien alla.

Ongelmat olivat samat, jotka tulivat vastaisuudessakin varjon lailla seuraamaan puoluetta rakenteellisina haasteina. Keskustan ja periferian elinkeino- ja koulutus-rakenteeseen manifestoitunut vastakohtaisuus liittyi jakoon kulttuuri- ja seuturuot-salaisuus. ⁸¹⁶ Vastakohtien lieventäminen ja eri intressiryhmien yhdistyminen olivat tavoitteena. Tavoitteena oli puolueen sisäistä yhtenäisyyttä koettelevien ääriryhmien konsolidoituminen ruotsalaisen kokoomaliikkeen puitteissa. Guss Matsson oli esit-tänyt, ettei ruotsalaista puoluetta tarvita. Viipurilainen toimittaja Julius Hirn halusi perustaa uuden puolueen. Ruotsalaisen puolueen vanha ydin edusti perustuslaillista, Ruotsin perinnön vaalimista, joihin aktivistienkin oli helppo samaistua. Perustuslail-listen, kieli- ja kulttuurikysymysten muita kysymyksiä tärkeämpi painoarvo yhdis-ti vanhan eliiyhdis-tin. Oikeistosuunta oli vahva muotoutumassa olevan uuden puolueen piirissä.

Aloite puoluekokoukseksi ei tullut Lilleltä, kuten vuonna 1896, vaan Helsingistä ruotsalaisen puolueen piiristä lokakuun komitealta, joka työsti ehdotuksen puolue-ohjelmaksi. Siitä kokoonnuttiin keskustelemaan maaliskuussa 1906, ja tästä sangen erimielisestä kokoonpanosta – minkäänlaista yksimielistä näkemystä ruotsinkielisen väestön intressien yhdistämiseksi ei syntynyt− valittiin 40 hengen komitea valmistele-maan puolueohjelmaa.⁸¹⁷ Komitea jaotteli ohjelmakohdat kieli- ja kulttuuriohjelmiksi sekä poliittisiksi ja sosiaalisiksi kysymyksiksi. Ohjelmaehdotuksessa henki Lillen so-siaalinen tendenssi ja kieliohjelma oli korostettu. ⁸¹⁸ Periferian ääni pyrittiin saamaan kuuluville ja lieventämään keskuksessa toimivien intellektuellien ja kulttuuriruot-salaisten painotusten mukaisten ohjelmakohtien dominanssia. Tarvittavan sisäisen lojaliteetin löytyminen heterogeenisessa ruotsalaisuusliikkeessä oli koetuksella.

Jan Sundberg on erotellut periferiaa ja antanut sille moni-ilmeisemmän merkityk-sen. Lähellä keskusta sijaitsee sosiaali-ekonominen periferia, josta tuli läheisyyden vuoksi elintarvikkeiden tuottaja kasvavalle keskukselle. Suurimmat ja keskisuuret maatilat olivat valmiudessa muuttaa tuotantoa tarpeiden ja kysynnän mukaan. Nämä tilat sijaitsivat pääosin Uudellamaalla ja Turunmaalla. Sosiaali-ekonomisen periferian sitoutuminen ja integroituminen keskukseen näkyi lojaliteetin ja orgaanisen solidaari-suuden kasvuna keskustaa ja kansakuntaa kohtaan. ⁸¹⁹ Mitä kauempana keskuksesta tai sosiaali-ekonomisesta periferiasta alue sijaitsi, sitä hitaampaa ja takkuisempaa oli talouskasvu. Pohjanmaalla ja Ahvenmaalla kehitys kulki taantuvaan suuntan. Näillä alueilla solidaarisuus keskustaa kohtaan oli heikko tai mekaaninen ja se saattoi jopa romahtaa, kuten vuoden 1917 itsenäisyyttä edeltävänä ja välittömästi sen jälkeisenä aikana kävi.⁸²⁰ Jännite näkyi annetuissa julkilausumissa ja etenkin käydyissä

keskus-815 Von Bonsdorff 1956, 50–55, 83.

816 Ruotsinkielistä Pohjanmaata ja Ahvenanmaata koettelivat venäläisten tullipolitiikka ja vienti Ruotsiin taantui näillä alueilla taannuttaen alueet perifeerisiksi, Sundberg 1983, 244.

817 Protokoll Partimötet Helsingfors 13.5.1906 SCA; von Bonsdorff 1956, 61.

818 Von Bonsdorff 1956, 69.

819 Sundberg 1983, 251–252.

820 Nimitys mekaaninen solidaarisuus on Emil Durkheimin antama erittäin epävarmasta lojaliteetista, joka voi johtaa koko kansakuntaa ravisteleviin konflikteihin, Sundberg 1983, 255.

teluissa. Hbl:ssa ja muissa ruotsinkielisissä sanomalehdissä julkaistiin 6.5.1906 työryh-män julkilausuma (lokakuun työryhmä), jossa summattiin tulevalle puoluekokouk-selle kaavaillut ohjelmaehdotukset. Sen johdannossa julistettiin:

…”ruotsalainen kansanelementti maassamme edustaa olemuksellaan ja perityllä traditiolla ja pyrkimyksillään ensisijaisesti länsimaista sivistystä.”⁸²¹

Julkilausumassa todettiin ruotsalaisen kansanosan olevan väheksytty ja tähdennet-tiin suomalaisen kulttuurin edistymisen ehtona olevan ruotsinkielisen kulttuurin ylläpitäminen Suomessa. Ohjelmaluonnoksen ensimmäinen artikla tähdensi perus-tuslaillisuutta ja tavoitteena olevan enemmistösorron estämisen. Luonnos tunnusti tapahtuneen murroksen yhteiskunnassa ja käänteen enemmistövaltaan mutta muo-toili pyrkivänsä kehittämään eduskunnan valtaoikeuksia länsimaisten esikuvien mu-kaisesti. Ohjelma oli hyväntahtoinen määrätyille parannuksille työväestön oloihin, mutta tähdensi kohdassa viisi vapauden kannalta vahingollisten pyrkimysten tukah-duttamista. Maanomistukseen esitetyt verohelpotukset, tonttiostoilla tapahtuva va-rattomien tukeminen oli kädenojennus seuturuotsalaisuuden suuntaan. Kahdentoista ohjelmakohdan päätteeksi todettiin ruotsalaisen puolueen kuten jokaisen yksittäisen puoluejäsenenkin toimivan ruotsinkielisen sivistyksen ja länsimaisen ja kulttuuri-muotojen puolesta.

821 Hbl 6.5.1906.

Kuva nro 26, Fyren 1.12.1908. Piirros: Alexander Federley

Kuvan riimukivestä kaapivat suomettarelaiset ja työväenliikkeen edustajat ruotsalaisuu-den saavutukset ja muistot jäljettömiin. Riimukiven eri kerroksiin on kirjoitettu ruotsa-laisen kulttuurin saavutuksia, joita häivyttävät kääpiöiksi kutsutut suomalaiset. ”Skrapen finska dvärgar, skrapen.”

Kulttuuriruotsalainen saavutus katoaa Aspelin-Haapkylän käsittelyssä. Maila Talvio raaputtaa ruotsin kulttuurikielen pois, ja Valpas häivyttää näkyvistä ruotsalaisen lain, Suomen turvan. Runebergin nimi on miltei jo kadonnut, Yrjö-Koskinen tekee parhaansa häivyttääkseen Suomen historian ruotsalaisuuden saavutuksena Suomi neidon kainalos-ta. Runossa kehotetaan: ”raaputtakaa suomalaiset kääpiöt, raaputtakaa”, …tylsin asein…

ettekö näe kuka istuu korkeimmalla kivellä?” Kehotus toistuu ja runon toinen säkeistö päättyy toteamukseen: ilman ruotsalaisia runoja Suomen kivi olisi tyhjä. Yleinen käsitys oli – ja sitä korostettiin yhä painokkaammin – ettei suomalainen omapohjainen sivistys ilman ruotsalaisten myötävaikutusta voinut ylläpitää kulttuuria, vaan se johtaisi barba-riaan. Idän suunnasta riimukiveä lähestyy mustien lintujen parvi. Kuvan viesti on Suo-men ruotsinkielisen kansallisuusliikkeen näkemyksen mukainen: ruotsalaisen tradition ja kielen heikentäminen Suomessa altistaisi Venäjän tuhoisalle vaikutukselle.

Helsingin Palokunnan talolla 13.5.1906 ohjelmaehdotusta käsiteltiin ennen varsinais-ta puoluekokousvarsinais-ta. NPr kertoi kovisvarsinais-ta puheenvuoroisvarsinais-ta ja ilmapiiristä. Ei vallinnut selvyyttä saiko ohjelmaluonnosta kritisoida vai ei. Keskustelupöytäkirjat vahvistavat vallinneen hajaannuksen. Vapaaherra Kristian von Alfthan hyökkäsi pankinjohtaja Emil Schybergsonin puheenvuoroa vastaan. Hän katsoi, etteivät Yrjö Sakari Yrjö-Kos-kisen ja Bobrikovin kanssa veljeilleet nuorruotsalaiset voi olla ruotsalaisen puolueen jäseniä. Siinä kulki hänen mukaansa raja. Tohtori Ernst Estlander halusi ruotsalai-sen puolueen olevan perustuslaillinen ja vapaamielinen kielipuolue ruotsinkieliruotsalai-sen kulttuurin puolesta Suomessa. Tohtori Ferdinand Flodinin kokoukselle osoittamassa kirjeessä pelättiin kielipuolueen kaikuvan kuin taisteluhuuto suomalaisten korvissa.⁸²² Lille, niin ruotsalaiskansallisesti valveutunut kuin olikin, ei halunnut puolueen olevan kielipuolue. Kielitaistelun oli oltava ohi, kirjoitti Lille.⁸²³ Göran von Bonsdorff arvioi ohjelmaluonnoksen olleen moderni oikeistolainen puolueohjelma vastakohtana vä-hemmistössä olevalle Lillen vasemmistolaisemmalle ehdotukselle. Siinä ehdotettiin progressiivista tuloverotusta, väkijuomalainsäädäntöä annettavaksi kuntien päätet-täväksi, kansakoulua pohjakouluksi oppikouluille, työajan lyhennystä ja ruotsalai-sen puolueen kehittämistä kansanomaiseksi uudistuspuolueeksi, joka ottaa etäisyyttä sosialidemokraattisissa piireissä harjoitettavaan anarkismiin.⁸²⁴ Valmistelusta syrjään vetäytyneen oikeistolaisen eliitin asenne puolueuudistuksiin, jonka poliittiseen ase-maan ja vallankäyttöön liittyvää toimivaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa uudis-tettiin, oli arvoitus ja tulisi näkyviin puoluekokouksessa. Palokunnantalolla kokous päätti sallia nimettyjen ehdokkaiden lisäksi vuosina 1905−06 maapäivillä edustaneen aatelin osallistuvan puoluekokoukseen.⁸²⁵ Kokoukseen osallistuisi myös aktivisteja, joten Alfthanin paheksuma nuorruotsalaisten ääni tulisi myös kuuluviin.

822 SFP Protokoll Helsingfors 13.5.1906 SCA.

823 Lille 1921, 874.

824 Von Bonsdorff 1956, 66–68.

825 Von Bonsdorff 1956, 70.

Uusmaalaisessa osakuntatalossa, jossa ruotsinkielinen ylioppilasnuoriso sukupol-vi toisensa jälkeen löysi aatteellisen kodin ja jossa ruotsalaisen nationalismin isä A.

O. Freudenthal oli istuttanut oppilaisiinsa ruotsalaisuuden idean, avattiin perustava kokous 20. −21.5.1906. Olisiko ruotsalaisia yhdistävä puolue kieli-ja kulttuuri- vai po-liittinen puolue, siitä tultiin näinä päivinä päättämään. Valtaosa noin 300:sta kokouk-sen osallistujasta tuli kaupungeista. Keskusten ylivalta oli ilmeinen kuten vuonna 1896. Sosio-ekonominen periferia oli varsinaista periferiaa paremmin edustettuna.

Keskustelupöytäkirjoista voi laskea 92 henkilön käyttäneen 533 puheenvuoroa, joista helsinkiläisiä oli 32; periferiasta Ahvenanmaalta kolme, mutta Pohjanmaalta maa-seudulta jopa 11 ja sen kaupungeista 6. Aatelisto käytti peräti 17 puheenvuoroa ja oli epävarmaa, oliko maistraatin vahtimestari luettava työläiseksi vai ei. Kaiken kaik-kiaan sivistyneistöön kuuluvien puheenvuoroja oli lähes 70 ja talonpoikaisluokkaan lukeutuvien parikymmentä.⁸²⁶ Aiemmin johtoasemissa olleet vanhimmat osallistujat korostivat kielinäkökohtia ja nuoremmat aktivistit Framtiden-lehdestä maaseudun tuella sosiaalipoliittisia aspekteja.⁸²⁷ B. Estlanderin mukaan nuoret ja maaseutu olisi-vat voineet viedä radikaalimman ohjelman läpi mutta Lille joutui hillitsemän heidän pyrkimyksiään ja samalla tinkimään omista näkemyksistään, jotta kokous ei hajoai-si täyhajoai-sin. Kuunnelkaamme muutamaa puheenvuoroa. Lille katsoi nimiehdotuksen Svenska folkpartiet, osoittavan mihin suuntaan puolue on menossa ja sen vaikuttavan ruotsalaisten omaan ajattelutapaan. Vastaehdotuksena Lillen esittämälle ja E. Schyber-gsonin kannattamalle Svenska folkpartiet -nimelle esitettiin svenska folkförbund, jota ei kuitenkaan laajasti kannatettu, sillä sen katsottiin viittaavan eri tavoin ajatteleviin.

Äänestyksen jälkeen päädyttiin Lillen ehdotuksen kannalle.

Ernst Estlanderilla oli puolueen tulevasta hamosta kokoava puheenvuoro:

”Haluamme olla kulttuuripuolue mutta myös poliittinen puolue, joka pääsee eduskuntaan ajamaan ruotsalaisen kansanheimon asiaa. Meidän tehtävämme on tehdä itsemme poliittisesti näkyviksi, jotta voimme puolustaa itseämme kansallisuutena maassamme…Ottamalla omaksemme ruotsalaisen kansanosan intressit ajamme koko maan asiaa. Puolueen on seistävä perustuslaillisella pohjalla…” ⁸²⁸

Sosiaalipoliittiset näkemykset menivät sen verran ristiin, että Estlander silotteli tule-van puolueen ruotsalaisuustunnuksin, jotka miellyttivät kaikkia. Näin päästiin ete-nemään julkilausumaan, jonka mukaan puolue oli poliittinen ja samalla kansan puo-lue. Koska puolue joutui tulevassa kansanedustuslaitoksessa vähemmistöasemaan, haluttiin keskustella koulutuskysymyksistä. Herra Krogius halusi lisätä irralliselta tuntuvan lauseen pöytäkirjaan:

…”Anglosaksisen rodun suuruuden on aikaansaanut luonteenkasvatus ja karaisu…” ⁸²⁹

826 Osallistujaluettelot ovat puutteellisia ja titteleitä ei aina ole merkitty. Olen tukeutunut G v. Bonsdorffin laskelmiin 1956, 72.

827 Estlander, 1921, 411.

828 SFP partimötet Protokoll 20.–21.5.1906, SCA. Kaikki seuraavat lainaukset ovat puolueprotokollasta lainattuja ajalla 20.−21.5.1906.

829 Luonteenkasvatusta pidettiin vuoden 1908 puoluekokouksessa suositeltavana kasvatusihanteena yleisesti. SFP partimöte Protkoll Vasa 8.−9.5.1908, SCA.

Maisteri Torsten Ström piti koulutusta ainoana tukena ruotsalaiselle väestölle uudes-sa tilanteesuudes-sa ja toivoi myös suomalaisten sivistämistä, jotta he oppisivat näkemään suomettarelaisten valheet. Von Wendt myönsi koulutuksen tärkeyden mutta korosti ensisijaisena maan pysymistä ruotsalaisissa käsissä nyt kun on tapahtunut suoma-laistumista maan oston kautta:

”Mitä meitä auttaa korkea sivistys, jos olemme suomalaisten ympäröimiä. Meidän ei tule ainoastaan hankkia maata vaan meidän on hankittava kieliraja (språkgräns).

Puoluehallituksen tulee käsitellä asiaa pian.”

Kokous tuotti ohjelman ja puolueen rakenteessa huomioitiin maalaisväestö. Tosin maaseudun edustajat olisivat halunneet ensimmäisenä kokouspäivänä keskustella puolueen kansanomaisuudesta ja detaljoidusti kieliohjelmasta mutta siihen ei ollut aikaa. ⁸³⁰ Kokouksessa valittiin 15 henkilöä Helsingistä toimeenpanevaan hallitukseen ja 30 henkilöä maaseudulta vahvistettuun hallitukseen. Toimeenpanevan hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Axel Lille, josta tuli RKP:n ensimmäinen puheenjohtaja.

Nimessä ilmeni tahto olla kansanomainen, mutta oikea kansanomaisuus…”ei vielä ollut mennyt kansanpuolueen veriin”. ⁸³¹ Ruotsalaisuudelle Suomessa, jota odotti vähemmistöaseman eduskunnassa oli löytynyt yhteinen kelvollinen alku.

NPr kirjoitti:

”Puoluekokouksen hajaantuessa 21.5. voitiin hajaantua hyvillä mielin, sillä tunne hyvin tehdystä pohjatyöstä ruotsalaisen heimon kokoamisesta kansanomaiselle pohjalle oli vallitseva.” ⁸³²

Toteen oli käynyt Lillen NPr:ssä ilmaisema toive:

”Tänään muodostettava ruotsalainen puolue on oleva kansanomainen puolue ei ainoastaan yhteiskuntaa uudistavassa merkityksessä vaan pyrkimyksessä nykäistä ruotsalaisen kansan syvät rivit liikkeelle ja lähentää heidät sivistyneistöön, vetää heidät poliittiseen taisteluun ja saada heidät selkeästi näkemään velvollisuutensa itseään ja isänmaataan kohtaan ottaessaan osaa taisteluun vanhan ruotsalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisessä.” ⁸³³

Tätä maksiimia toistettiin juhlapuheissa ja runoissa. Se iskosti pitämään päätä pystys-sä ja yhdistämään voimat uudessa valtapoliittisessa tilanteessa. Laulujuhlilla Helsin-gissä 6.−9.6.1907 I. A. Heikel totesi puheessaan aiheesta ”Vår kulturställning”, miten ruotsalaisilla itse asiassa oli suomalaisia luontevampaa olla osallinen länsimaisen kulttuurin saavutuksista, koska ruotsi on vanha kulttuurikieli.⁸³⁴ Vapaaherra R. F.

von Willebrandtin juhlapuhe laulujuhlilla henki taisteluhalua:

830 Hbl 21.5.1906.

831 B. Estlander 1923, 412.

832 NPr 22.5.1906.

833 NPr 20.5.1906.

834 SFV Kalender Sångfest i Helsingfors 6.−9.6.1907, 48.

”Ikiajoista on kaksi eri kansallisuutta elänyt rinta rinnan. Mutta me Suomen ruotsalaiset voimme taistella vain yhtenäisinä ja tehdä kulttuurityötä suomenkielisten rinnalla. Tietäkää seisovanne ikivanhalla ruotsalaisella maalla. Esi-isämme ovat asuneet muinaisina aikoina jopa ehkä ennen kuin maamme sai suomenkielisen väestön. Täällä tehtiin työtä ruotsinkielellä läntisten heimoliittolaisten kanssa…Ruotsin suurvalta-aikana, jolloin ruotsalaiset ja suomalaiset taistelivat rinnakkain, kaikui laulu ”Förfäras ej du lilla hop”. Me ruotsinkieliset olemme tuo ”lilla hop” Suomessa, jonka on taisteltava enemmistöä vastaan. Tämä maa on meidän, sillä suuri runoilija kertoi maastamme meidän kielellämme: ”Och här, och här är detta land”, … velvollisuutemme on taistella enemmistön valtaa vastaan, joka on uhannut koko kansaa ja toteuttaa uhkauksensa.” ⁸³⁵ Miraakkeli tapahtui! Individualistiseen asenteeseen tukeutuva tilkkutäkkimäinen, ruotsalaisväestön poliittinen johto oli pakon edessä muodostanut poliittisen puolueen.

Taistelu uhkia vastaan ja kamppailu olemassaolosta käytiin nyt puolueen suojeluk-sessa. Erik Allard on käsitellyt artikkelissaan Samhörighet och identitet bland finlandss-venskar sosiaalisesti ja maantieteellisesti jakautuneen ja sisäisesti hajallaan olleen ruot-salaisväestön yhdistymisen ihmettä, minkä vielä kruunasi vaalimenestys.⁸³⁶ Sisäisen yhteenkuuluvuuden luonteeseen vaikutti alueen yhteiskunnallinen kehitystaso, mikä näyttäytyi konflikteissa itsenäistymisen jälkeiseen aikaan asti. Suomen ruotsinkielis-ten itseymmärrys pohjautui koettuun sidokseen kieliryhmän sisällä. Yhdistävät kuvat liittyivät länsimaisen, korkeamman sivistyksen edustamiseen, perustuslaillisuuteen, vapaamielisyyteen ja kieleen. Nämä kuvat pyrittiin nyt nostamaan yhdistäviksi, tra-dition punaiseksi langaksi ja innostukseksi ruotsalaisten elämässä valta-aseman muu-toksessa. Stuart Hallia mukaillen, kansallisuus on symbolinen yhteisö ja synnyttää tunteen identiteetistä ja uskollisuudesta.⁸³⁷ Suomen ruotsalaisten ”lilla hop”-yhtei-sön enemmistön taholta kokema uhka pakotti rakentamaan tarinoita ja merkityksiä ja muistelemaan voiman ja vallan aikoja. Muistoista ja uuden aseman herättämästä

Taistelu uhkia vastaan ja kamppailu olemassaolosta käytiin nyt puolueen suojeluk-sessa. Erik Allard on käsitellyt artikkelissaan Samhörighet och identitet bland finlandss-venskar sosiaalisesti ja maantieteellisesti jakautuneen ja sisäisesti hajallaan olleen ruot-salaisväestön yhdistymisen ihmettä, minkä vielä kruunasi vaalimenestys.⁸³⁶ Sisäisen yhteenkuuluvuuden luonteeseen vaikutti alueen yhteiskunnallinen kehitystaso, mikä näyttäytyi konflikteissa itsenäistymisen jälkeiseen aikaan asti. Suomen ruotsinkielis-ten itseymmärrys pohjautui koettuun sidokseen kieliryhmän sisällä. Yhdistävät kuvat liittyivät länsimaisen, korkeamman sivistyksen edustamiseen, perustuslaillisuuteen, vapaamielisyyteen ja kieleen. Nämä kuvat pyrittiin nyt nostamaan yhdistäviksi, tra-dition punaiseksi langaksi ja innostukseksi ruotsalaisten elämässä valta-aseman muu-toksessa. Stuart Hallia mukaillen, kansallisuus on symbolinen yhteisö ja synnyttää tunteen identiteetistä ja uskollisuudesta.⁸³⁷ Suomen ruotsalaisten ”lilla hop”-yhtei-sön enemmistön taholta kokema uhka pakotti rakentamaan tarinoita ja merkityksiä ja muistelemaan voiman ja vallan aikoja. Muistoista ja uuden aseman herättämästä

In document "Itäistä kelvottomuutta vastaan" : Suomen ruotsinkielisten diskursiiviset mielikuvat suomalaisista 1896-1924 (sivua 186-199)