Diskurssinalyysi

Suuret murrokset aiheuttivat eri intressiryhmissä voimakkaita kannanottoja lehdis-tössä. Tutkimukseni rajautuu lähteiden runsauden takia tärkeimpiin tapahtumahisto-riallisiin aihepiireihin, joista löytyy identiteettiin liittyvää diskurssia: kielitaisteluun, puoluemuodostukseen, suurlakkoon, eduskuntauudistukseen, sisällissodan ja itse-näistymisen jälkeiseen asemanjärjestelyyn. Näiden tapahtumien vaikutuksesta ruot-sinkielinen kieliryhmä vahvisti oman ryhmänsä sisäistä yhteenkuuluvuutta ja kiin-teyttä ja tarkensi omaa ohjelmaansa kieliryhmän elinmahdollisuuksien edunajajaksi.

Tapahtumahistoria on näyttämö, jossa identiteetin muodostumisen ”raaka-aine”, arvot, aatteet ja stereotypiat ilmenevät. Historioitsijat Bernhard Estlander ja Magnus Schybergson ovat olleet oppainani, joiden puoleen olen aina kääntynyt ymmärtääk-seni, miltä asiat ovat näyttäytyneet ruotsalaisen väestön kannalta. He ovat edustaneet

”virallista ruotsalaista näkökulmaa ja lähestymistapaa” ajan ilmiöiden välittämisessä ja tulkinnassa.

Diskurssianalyysin ja kuvatutkimuksen menetelmin pyrin etsimään aineistosta samaistumisen kohteita sekä suomalaisuuteen liittyvää kuvanmuodostusta. Diskurs-sianalyysi on tarpeeksi väljä metodi ja soveltuu kumppaniksi kuvatutkimukselle.

Kyse ei ole selkeärajaisesta tutkimusmenetelmästä vaan väljästä viitekehyksestä,⁹⁶ jota pidetään eritoten historialliseen aineistoon soveltuvana. Diskurssianalyysi on kielenkäytön mutta myös muun merkitysvälitteisen toiminnan tutkimusta, jossa ana-lysoidaan sosiaalisen todellisuuden tuottamista.⁹⁷ Se kohdistuu kirjoitettuun kieleen, puheeseen tai muihin merkkijärjestelmien tuotoksiin, kuten kuviin.

Diskurssianalyy-94 Sundberg 1985, 21.

95 von Born 1887, 11, mikrokortti KK.

96 Jokinen & Juhila & Suominen 2016, 18.

97 Jokinen & Juhila & Suominen 2016, 17.

sillä voidaan tutkia, millaisen aseman eri puhetavat ja sisällöt ovat saaneet sosiaalises-sa elämässä ja millaista todellisuutta ne pyrkivät tuottamaan ja rakentamaan.⁹⁸ Michel Foucault tarkoitti diskurssianalyysillä historiassa olevien merkitysten löytämistä ja sanoihin kätkettyä määrittelyvaltaa. Suomessa suuntaus liittyi sosiaalihistoriaan ja eritoten sosiologiassa Foucaultin merkitys on ollut pysyvä ja kiistaton.⁹⁹

Paitsi pilalehdissä käytettyjä kuvia myös lehdistössä, kirjoissa ja oppikirjoissa sanal-lisesti ilmaistut käsitykset ja kuvaukset voivat sisältää voimakkaan visuaalisen vaiku-tuksen synnyttäviä sisäisiä kuvia.¹⁰⁰ Diskurssintutkimuksen lähtökohta on sosiaalisessa konstruktionismissa, näkemyksessä, jonka mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kielellisesti ja semioottisesti.¹⁰¹ Eritoten jälkistrukturalistinen lähes-tymistapa korostaa kielen todellisuutta rakentavaa luonnetta: kieli ei ole vain viestinnän väline vaan tilannesidonnaisia merkityksiä kantavaa sosiaalista toimintaa. Diskurssit saattavat olla yksittäisiä kielellisiä tai kuvallisia ilmauksia mutta niillä saattaa olla valtaa ja voimaa rakentaa käsitystä maailmasta.¹⁰² Etenkin murrosajoille on tyypillistä, että kes-kustelu ”alkaa kuulua.” Halutaan hallita muutoksessa olevaa maailmaa. Tutkimukseni kohdistuu siihen, miten ja millaista kuvaa ruotsinkieliset tuottavat itsestään ja suoma-laisista tutkiminani vuosikymmeninä. Sovellan analyysissäni väljästi eri koulukuntien antia kussakin tilanteessa parhaiten soveltuvalla tavalla. Aineistosta etsin kielenkäytön ja kuvanmuodostuksen alueella merkityssisältöjä tai repertuaareja: oman viiteryhmän esittämistä sankarina, uhrina, sivistyneenä ja vastapuolen barbaarisena, sivistymättö-mänä, kehittymättömänä. Aineistoa tutkiessa havaitsee nopeasti mikä diskurssi on hal-litseva tai vallassa olevaa näkemystä haastavan vastadiskurssin. Esimerkiksi Georg von Wendtin kirja-arviota rotuhygieniasta Nya Arguksessa seurasi nopeasti vastakkainen nä-kemys saman lehden palstoilla.¹⁰³ Kilpailua eri diskurssien välillä esiintyi hyökkäävässä vaiheessa Hugo Pippingin ja Henning Söderhjelmin välillä; ruotsalaisista suomalaisista poikkeavana rotuna Eirik Hornborgilla ja K. Rob. V. Wikmanilla sekä hävinneeseen osapuoleen sisällissodassa sovellettavista rangaistuksista Hjalmar Linderin ja ruotsin-kielisen lehdistön välillä.¹⁰⁴ Mitä useammin ja useammassa yhteydessä tietyn diskurssin osaset toistuvat sen hegemonisemmasta diskurssista on kyse.¹⁰⁵ Vaikka ruotsinkieliselle kieliryhmälle on ollut ominaista voimakas yhteenkuuluvuus, esiintyi sisäisesti myös voimakasta variaatiota.¹⁰⁶ Sisäistä murtumaa ruotsalaisuusliikkeessä ilmeni eritoten kulttuuri- ja maalaisruotsalaisuuden välillä. Poliittisessa valtapelissä ja jännitteisissä sosiaalisissa ympäristöissä diskurssit kilpailevat pääsystä hegemoniseen asemaan. Tut-kimuksessani etsin ja erottelen diskursiivisia kategorioita, sen mukaan millaista puhet-ta ja merkityksenantoa suomalaisispuhet-ta ja suomalaisuudespuhet-ta esiintyi. Etnometodologian piirissä kehitetyssä diskursiivisessa kategoriatutkimuksessa tähdennetään ihmisten

98 Jokinen & Juhila & Suominen 1993, 78.

99 Haapala & Markkola 2017, 415.

100 Kangas 2007, 14.

101 Pietikäinen & Mäntynen 2016, 12.

102 Pietikäinen & Mäntynen 2016, 53. Käsitettä representaatio avataan syvemmin kuvatutkimuksen yhteydessä.

103 Castrén 1.7.1912 Nya Argus.

104 Tässä tutkimuksessa esitellään mainitut tapaukset ajallisissa ja temaattisissa yhteyksissään.

105 Jokinen & Juhila & Suoninen 1993, 78.

106 Allardt & Starck 1981, 28.

luokittelevan itsensä ja toisensa positiivisiin tai negatiivisiin kategorioihin. Luokittelun yhteydessä tapahtuu paitsi identiteetin muodostamista myös sosiaalisen järjestyksen ylläpitämistä. Kategorioita käytetään oikeuttamiseen, syytöksiin, puolustautumiseen tai vastuun ottamiseen.¹⁰⁷ Työssäni diskursiivisia kategorioita ovat etenkin kulttuuriset kertomukset siitä, keitä ruotsalaiset olivat, mistä ja koska he olivat Suomeen tulleet;

heidän kulttuurinen yhteenkuuluvuutensa Ruotsiin, Skandinaviaan ja länteen; heidän tehtävänsä länsimaisen sivistyksen kantajina Suomessa. Oman kategorisen ryhmän muodostavat näkemykset suomalaisten kulttuurisista, kielellisistä ja luonne-eroista ruotsinkielisiin verrattuna. Mainitut kategoriat saivat sisältöä August Sohlmanin Det unga Finland pamfletista vuonna 1855, jossa Krimin sodan aikaan esitettiin käsityksiä suomalaisten kulttuurisista ominaisuuksista tsuudilais-aasialaisena heimona ja sen si-vistyksellisistä mahdollisuuksista.

Diskurssien sisältämä informaatio kuvaa sitä, millaisena todellisuus käydyn kes-kustelun valossa näyttäytyy. Analyysin tavoitteena on ilmaista ja perustella, mistä ollaan diskurssissa yksimielisiä ja millä tavoin tämä yksimielisyys ilmenee. Diskurs-sianalyysin keinoin pääsee lähelle keskustelua ja siinä piileviä kuvia, käsityksiä itsestä ja toisesta ja kuvien levinneisyydestä. Yleinen diskursiivinen kategoria oli suoma-laisen sivistyksen mahdollisuuksien epäily. Suomalaisuuden katsottiin kielellisesti olevan heikkoa ja täysin riippuvainen ruotsalaisten tekemästä sivistystyöstä eikä suomenkielisten oppikoulujen perustamista tuettu. Esimerkki diskurssista, joka alkoi 1800-luvulla, oli suomalaisten itsenäisen kulttuurisen toimijuuden kiistäminen. Suo-malaiset esitettiin alempiarvoisena tai kyvyttöminä toimimaan ilman ruotsalaisten johtoa ja sivilisoivaa vaikutusta. Kouluhallituksen ylijohtaja Casimir von Kothen ja senaatin ruotsinkielinen enemmistö ajoivat koulupolitiikkaa, jossa suomenkielisille oli ajateltu riittävän etupäässä käytännön valmiuksia antavat reaalikoulut. Pyrkimys oli kouluttaa suomalaisista lähinnä alempaa keskiluokkaa rajoittamalla suomenkieli-siä opintoja.¹⁰⁸ Ajallisesti suomalaisten sivistyksellisiä kykyjä epäilevä näkemys liittyy Sohlmanin teoksista luettavissa oleviin diskursiivisiin kategorioihin. Niitä tarvittiin aikana, jolloin luotiin usein ruotsinkielisestä säätyläisperheestä kotoisin olevaa suo-malaista sivistyneistöä. Päättävässä asemassa olleet virkamiehet ja byrokratia olivat useimmiten ruotsalaismielisiä ja vastustivat säätykiertoa. Suomalaisten yliopistoon vievää kolutuspolkua voitiin viivyttää muun muassa jättämällä toimeenpamatta so-vittuja uudistuksia, kuten vuoden 1863 kielireskriptissä kävi.

Olen hyödyntänyt työssäni kaikkein varhaisimpia käsityksiä suomalaisista, joita A. Sohlman esitti kirjassaan. Vain siten on ollut mahdollista tavoittaa suomalaisuu-desta eläneitä pitkäkestoisia ja pysyviä käsityksiä ja kuvia, jotka ovat liittyneet heidän luonteeseensa ja kulttuurisiin mahdollisuuksiinsa edetä kohti korkeampaa sivistys-tasoa. 1800-luvun loppupuolella suositusta typologioiden harrastuksesta, jota myös Zacharias Topelius (1818–1898) Suomen kansaa kuvatessaan toteutti, on vain lyhyt askel stereotypioihin. Askel melko viattomalta vaikuttavasta typologisoinnista ste-reotypioihin ei ole pitkä, ja tie niiden iskostumiseen aikalaiskeskusteluun on todella lyhyt, kuten etnologien ja rotuteoreetikkojen tutkimusten rantautuminen diskurssei-hin osoittaa. Diskursseilla on voimaa kuvata ja konstruoida maailmaa ja sitten kyky esittää tapahtumat ja asiat totena. ¹⁰⁹

107 Välimaa 2011, 18, 23.

108 Salminen 2002, 46.

109 Pietikäinen & Mäntynen 2016, 53.

Seuraamani diskurssi ei koske ainoastaan ruotsalaisten representaatioita suoma-laisista, vaan prosessin tuloksena syntyi myös ruotsalaisten oma identiteetti. Bo Lön-nqvist pitää suomen ruotsinkielistä etnistä ryhmää juuri diskursiivisesti tuotettuna.

Hän kutsuu suomenruotsalaisuutta performatiiviseksi prosessiksi ja kulttuuriseksi konstruktioksi, joka tuotetaan tietynlaisia puhetapoja ylläpitämällä. Lönnqvistin mu-kaan suomenruotsalaista identiteettiä on rakennettu ideologis-poliittisen hegemonian vaikutuksesta, minkä hegemonian ylläpitäminen oli yhtenäisen suomenruotsalaisen identiteetin kannalta välttämätöntä. Osin tällaista stereotyyppistä identiteettiä tuote-taan rinnakkain ja vastakkain suomenkielisen ”valtakulttuurin” kanssa, jolloin kieli-ryhmien diskursiivinen rakentaminen on perustunut myös näihin ryhmiin liitettävien ominaisuuksien vastakkainasettelulle ja eronteoille.¹¹⁰

Pyrin aineiston käsittelyssä dialogiin lähteitteni kanssa ja annan lukkiutumatta omiin apriorisiin premisseihini aineiston kertoa tarinaansa mahdollisimman avoimi-en kysymystavoimi-en läpi nähtynä. Tutkimuksessani olavoimi-en altistanut itsavoimi-eni epävarmuudelle ja asettautunut alttiiksi yllätyksille ja valmistautunut tarkentamaan kysymyksenaset-telua ja premissejä.