Liite 1 KULTTUURIKURSSIN EPISODIKUVAUKSET
1.2 Näyttelykierros ja freskotyöpaja taidemuseossa
ALKUEPISODI
On tiistai 25.4.2017. Saavun HAMiin klo 12. Jonkin vanhan merkinnän mukaan luulin, että kierros alkaisi klo 12.15. Tarkistan lipunmyynnistä. Kulttuurikurssikierros alkaa klo 13 ja päättyy klo 15. Museovalvojat yrittivät saada minut jättämään reppuni lokeroon, mutten anna. Selitän että tarvitsen muistiinpanovälineitä ynnä muuta. Pääsen repun kanssa sisään. Pian samaan tilaan tulee ryhmä ja opas, joka selostaa kovalla äänellä.
Ehkä kulttuurikurssiryhmällämme on sama opas? Ollaan Tove Janssonin galleriassa, seinillä freskot ”Juhlat maalla” ja ”Juhlat kaupungissa”. Ovatkohan nämä lukiolaisia vai yläasteelta? (Havaintopäiväkirjasta 25.4.2017.)
Kulttuurikurssiin sisältyvä taidemuseovierailulle oli varattu aika Helsingin taidemuseoon HAM:iin 25.4.2017 klo 13–15. Kuvaan valmistavan luokan museovierailun
kokonaisuudessaan jaettuna museon eri tiloissa tapahtuneisiin toimintajaksoihin. Vierailu alkoi tapaamisella aulatasanteella, jatkui käynnillä työpajatilassa, oppaan vetämällä kierroksella näyttelyssä ja ohjatulla maalaustyöpajalla pajaluokassa. Olen korostanut näyttelykierros-osuuden kuvauksessa verbit sinisellä ja adjektiivit sekä adverbit vihreällä.
Tällä havainnollistan sitä, miten lähdin purkamaan museovierailun toiminnallisuutta ja kokemuksellisuutta havaintoaineistostani. Verbit eli teonsanat kertovat tekemisen ja olemisen tavoista ja laatusanat (adjektiivit ja adverbit) laaduista, tunnelmista, tavoista ja ominaisuuksista. Olla-verbit olen jättänyt korostamatta. Nostan muutaman tärkeän kohdan esiin punaisella. Palaan analyysiluvussa tarkemmin siihen, miten analyysiprosessi eteni ja mitä muita keinoja käytin hahmottaakseni sitä, miten toiminnallisuus ja kokemuksellisuus ilmenivät museokäynnillä.
KULTTUURIKURSSIRYHMÄN KANSSA TAIDEMUSEOSSA
Tapaan ryhmän ja Kirsi-opettajan aulassa lokerikkojen luona. Kun tulen paikalle noin klo 12.50, kaikki ovat jo paikalla ja ehtineet jättää tavaransa lokeroihin. Moikkailemme. Koulun työpajasta on aikaa vasta muutama päivä ja minulla on paljon rennompi olo kuin
ensimmäisellä kerralla, kun tunnen ryhmää jo vähän. Moni tunnistaa minut. Minulla on jo sisäänpääsytarra rintapielessä, opas jakaa tarrat muille. Hän on varmaankin esittäytynyt ryhmälle jo ennen kuin tulin, nyt hän alustaa museokierrosta, kertoo pikapikaa jotain. Menee niin nopeaan, etteivät kaikki ehkä ymmärrä.
Opettaja suomentaa, selventää, kehottaa kysymään, jos ei ymmärrä. Jaetaan tarrat. Tarkistan sisäänpääsymaksun yhdelle opiskelijalle, jos hän tulee itsenäisesti. Ryhmässä on kaksi uutta poikaa, jotka eivät olleet koululla veistospajassa. Käyn tervehtimässä, opettaja esittelee minut. Yksi tyttö on poissa, paikalla kymmenen opiskelijaa ja opettaja.
17 ALUSTUS TYÖPAJATILASSA
Menemme peräkkäin museon ovesta sisäaulaan ja jatkamme oikealla lasiseinän takana aukeavaan työpajatilaan. Opiskelijat ohjataan pöytiin: ota paikka, jätä tavarasi. Opas (O) jakaa kuvalliset tukisanalistat, jotka ovat a-nelosia nidottuina nipuiksi, värillisiä pieniä kuvia ja tukisanoja eli kierroksella käytettäviä käsitteitä kuvineen. Minä jaan oppaan apuna. (Taas!
Muista, kuinka kävi luokassa).
Havainnointini muuttuu tässä kohtaa osallistuvaksi havainnoinniksi, kun osallistun
toimintaan. Samalla huomion kiinnittäminen luokan tapahtumiin vaikeutuu. Tässä kohtaa ei vaarallista.
Opas kertoo yleiskielellä yleisnopeudella tulevasta toiminnasta. Opettaja (Ot) – kohdistaa sanat koko ryhmälle, hitaasti, selvästi: Ymmärrätkö? Kynä, paperi, voit katsoa, piirtää.
Opiskelija (Op) kysyy: - Yksi vai monta? [… kuvaa; piirretäänkö monta kuvaa?] Opettaja luultavasti elehti ja sanoi, että katsotaan näyttelyssä, opas kertoo sitten tarkemmin. Opettaja selventää: - Sitten tulemme takaisin tänne.
Opiskelijat nousevat ja lähtevät ripeästi museosalia kohti. Melkein kaikki jättävät kuvasanalistat pöydille. Vauhdilla menevät näyttelyyn, opas, opettaja ja minä perässä.
Myöhemmin muistin, että useimmat opiskelijat olivat olleet HAMissa aikaisemmin, syksyllä, eli paikka ja suunnat olivat heille tuttuja, heillä ehkä ennakko-oletuskin siitä, mitä oli odotettavissa.
NÄYTTELYSSÄ – ENSIMMÄINEN FRESKOSALI
Hämärä näyttelysali, jossa seinillä olevat teokset on valaistu kohdevaloilla. Salissa kahdella seinällä on suuret (n. 5 x 2 m)16 kokoiset maalaukset, joista toinen esittää kesäistä
metsämaisemaa, jossa on ihmishahmoja istuskelemassa ja seisomassa nurmella ja puitten katveessa, toinen parvekenäkymää, jossa on juhlavasti pukeutuneita nuoria aikuisia (länsimaalaisen näköisiä) seisoskelemassa ja tanssimassa juhlatilassa sekä istumassa
pöydissä. Hahmotin tilan ravintolaksi tai muuksi juhlatilaksi – vasta myöhemmin tajusin, että kuvassa onkin suuri parveke, josta on näkymä puutarhaan. Näyttelysalin kahdella muulla seinällä on muutama pienempi maalaus ja valokuva.
16 Juhlat maalla: 204.10x542.90 cm, Juhlat kaupungissa: 204.10x486.10; seinämaalaus; tekniikat fresco, secco.
http://dev.hel.fi/paatokset/asia/hel-2014-002077/46102vh1-2014-9/
18
Kuva 4 - Näyttelykierros alkaa freskosalista. Etualalla Tove Janssonin fresko Juhlat maalla, takana Juhlat kaupungissa (1947).
KUVA X. Näyttelykierros alkaa freskosalista. Etualalla Tove Janssonin fresko Juhlat maalla, takana Juhlat kaupungissa (1947).
Opas menee sisäänkäynnistä katsoen vasemman seinän luo luontomaalauksen eteen, kutsuu ja viittilöi ryhmää lähemmäksi. Ryhmän miesopiskelijat menevät lähemmäs, naiset jäävät taaemmas. Alussa kaikkien kasvot ovat kohti opasta ja maalausta. Tytöt ja (nais)opettaja pysyttelevät taaempana ja ehkä keskustelevat keskenään hiljaisesti. En kiinnittänyt museossa tarkasti huomiota siihen, miten opettaja sijoittui mutta häntä ei näy ottamissani kuvissa.
Tytöt eivät halunneet, että heitä kuvataan, joten yritin rajata heidät jo kuvausvaiheessa pois kuvasta. Opettaja luultavasti kulki tyttöjen tahdissa. Voi olla, että hän myös käänsi
englanniksi tai selkokielelle oppaan puhetta. Aiempien havaintojeni perusteella tyttöjen suomen kielen taito oli alkuvaiheessa.
Opas esittelee: ”Tove Jansson, Muumi-kirjat, taidemaalari, taiteilija.” [Kertoo taiteilijasta ja hänen tuotannostaan, mistä on tunnettu ja kuuluisa. Ei pelkästään taidemaalari vaan myös kirjailija.] Hän osoittaa, sanoo: ”Tehnyt nämä freskot.” Kertoo teosten nimet: Juhlat maalla ja Juhlat kaupungissa. (KUVA x; LIITE X. Janssonin freskot.) Selittää ja kertoo, miten maalaukset on saatu pois seiniltä (massa on valettu metallikehyksiin), että on voitu siirtää tänne.
”Vuodelta 1947.” Ei näytä vuosilukua maalauksesta tai havainnollista muuten. Näyttää toisen seinän valokuvaa (pieni, mustavalkoinen), sanoo: ”Tove Jansson ja Niilo Suihko.” Ei kerro miehestä muuta. Osa opiskelijoista seuraa opastusta. Osa vetäytyy, tytöt taaempana. Otan pari kuvaa. Hämärää. Kuvista tulee suttuisia, heilahtaneita.
19
MYÖHEMMIN KIRJATTUA: Vaikutelmakseni jäi, että opas sijoittautui freskojen väliseen nurkkaan, josta hän pystyi osoittamaan kumpaakin seinämaalausta ja hän puhui lähinnä tältä paikalta. Juhlat kaupungissa -freskon eteen ei siirrytä eikä jäädä seisomaan sen luokse
pitemmäksi aikaa. Muistiinpanoistani ei löydy tietoa siitä, miten opas esitteli teoksen.
Minusta tuntuu, ettei teosta juuri esitelty eikä käsitelty tarkemmin. Sen eteen ei jääty tutkimaan yksityiskohtia tai käymään keskustelua, mikä oli aika yllättävää, kun kyseessä oli kuitenkin kurssin nimikkoteos, Juhlat kaupungissa. Kun opas oli kertonut Juhlat maalla -maalauksesta, siirryttiin pian toisella seinällä olleen valokuvan luokse. Valokuvassa kaksi taiteilijan näköistä ihmistä seinämaalauksen äärellä, joista toinen oli Tove Jansson, toinen Niilo Suihko. Miehellä oli valkoiset taiteilijan työvaatteet ja päässään iso lerpattava valkoinen baskeri. Janssonilla oli myös työvaatteet yllä, leveälahkeiset housut. Opas esitteli kuvan henkilöt lyhyesti. Hän ei kertonut tämän kuvan luona tarkemmin henkilöistä tai
maalausprosessista. Muistiinpanoissani: ”Ei kerro miehestä muuta (kuin nimen).” Kaikki opiskelijat eivät mahdu katsomaan kuvaa yhtä aikaa. Osa luultavasti jätti sen väliin, kun siirryttiin jo kohti seuraavaa salia.
TOINEN SEINÄMAALAUSSALI, JOSSA KONSERVAATTORI TYÖSSÄÄN
Toisessa näyttelysalissa on esillä lisää seinämaalauksia. Huoneessa on pitkällä takaseinällä sadunomainen pastellisävyinen maisemakuva, jossa ihmiset ovat retkellä, ehkä lomaa, ehkä vapaa-aikaa viettämässä. Lyhyemmällä seinällä on toinen himmeä ja harmahtava maalaus, joka kuvaa sähköön liittyviä rakenteita maisemassa. Urbaaneja aiheita, muuntaja,
sähköpylväitä johtoineen, ukkospilviä ja maahan lyövä salama. Sähkömaalauksen eteen on rakennettu työpiste, jossa nainen tarkastelee pöydälle asetettua kuvapaneelia. Maalaus on osa sähköaiheista seinämaalausta, joka koostuu kartongille maalatuista suorakaiteen
muotoisista osista. Työpiste on valaistu kirkkaalla kohdevalolla, muuten sali on aika hämärä.
Kahdella muulla seinällä on muumiaiheisia seinämaalauksia ja huoneen takanurkassa on pieni matala istumaryhmä, jossa pöytä ja muutama tuoli ja sohvamainen koroke, jolla erivärisiä tyynyjä.
Opas puhuu aluksi Janssonin maalauksista, sähköstä. Hän ei osoita konkreettisia asioita maalauksista. Kokoonnutaan huoneessa olevan pöydän eteen, jossa nuori naishenkilö tekee jotain tarkkaa työtä puuvillasormikkaat kädessä (KUVA X).
Opas: ”Viivi kertoo, mitä tekee.” Konservaattori-nimike sanottiin ja kerrattiin muutaman kerran. Näyttää siltä, että [Viivi ja työskentely] kiinnostaa kaikkia, opiskelijat menevät lähemmäs. Huone on hämärä ja konservoijan pöydän luona on kohdevaloa. Otan pari kuvaa ryhmästä. Taas kauhean hämärää.
20
Kuva 5 - Konservaattori esittelee työtään toisessa freskosalissa.
Konservaattori kertoo, mitä hän tekee. Puhdistaa maalauksia, jotka olleet ravintolan seinillä ja aika likaisia. Vähän rikki myös. Konservaattori puhuu rauhallisesti ja selvästi ja ottaa katsekontaktia opiskelijoihin. Näyttää samalla, miten käsittelee teosta.
Opas tarkistaa: ”Ymmärsittekö?” [Nyökkäilyä, kaikilla katse konservoijaa päin. Tulkinta:
ymmärsivät.]
Opiskelija kysyy, ”Milloin tehty?” Opas vastaa: ”45.” Kirjoitin muistiin, että hitaasti sanoo. Jäin kuitenkin pohtimaan, sanoiko hän nelkytviis vai neljäkymmentäviisi? En kirjoittanut ylös.
Ainakaan tuhat yhdeksänsataa ei ollut mukana. Pohdin tätä, koska olen kiinnostunut siitä, millaista suomea – puhekieltä, selkokieltä, yleis- vai kirjakieltä – opiskelijoille puhutaan ja mitä heidän oletetaan oppivan ja ymmärtävän.
Konservaattori selittää, mitä on tekemässä: ”Ruokatahroja… puhdistan, kahvia.”
Yksi opiskelija heiluttelee käsiään takarivissä. Havaitsen hermostuneen liikehdinnän ja tulkitsen, että hän on kärsimätön. Näen opiskelijan vain takaapäin. Koska hän seisoo
takarivissä, hän ei ehkä näe sitä, mitä muut katsovat, hänen on ehkä vaikea keskittyä, tai ehkä konservaattorin toiminta ei yksinkertaisesti kiinnosta häntä. Opas viittaa konservaattoriin ja sanoo: ”Hieno ammatti.” Konservaattori päättää esittelyn. Opiskelijat kiittävät: ”Kiitos.”
Opas siirtyy lähemmäs muumiaiheisia maalauksia huoneen toisella puolella (KUVA X).
Opiskelijat täyttävät pienehkön huoneen. Kaikki eivät ehkä kiinnitä huomiota samoihin asioihin. Osa menee istumaan nurkkaan pöydän ympärille. Vähän epätietoista liikehdintää, opiskelijoilla piirustusvälineet ja -alustat käsissä, mutta kukaan ei ole vielä piirtänyt mitään.
21
Opas: Lastensairaalamaalauksia. Leikki-seinämaalauksia. (Kirjaan muistiin: Selitys menee nopeasti, [tässä] olisi ollut kosketuspintaa. Tyttöjä kiinnostaa sairaanhoitajan ammatti. – Ei pysähdytty enempää.)
Opiskelija1 kysyy opettajalta jotain, kuvakortti käytössä. Opettaja vastaa, selittää.
Kuva 6 - Kopio Tove Janssonin Leikki-seinämaalauksesta (1955–56) näyttelyn toisessa salissa.
KIIREHTIMISTÄ, KEHOTUSTA (TEHTÄVÄN ANTO)
Opas: Nyt. Piirrä. Onko tullut ajatusta? Oma juhla, omasta päästä.
Tuntuu että oppaan kehotus ja kysymys jäävät irrallisiksi. Havaitsen epätietoista, levotonta liikehdintää. Opiskelijat siirtyilevät tilassa, osa istuu. Opettaja kulkee seassa, puhuu joidenkin kanssa. Minullekin tulee levoton ja epätietoinen olo, mitä pitäisi seuraavaksi tapahtua. Luulin, että meidän oli tarkoitus tarkastella freskoja tarkemmin ja keskustella niistä, mutta opas ei ainakaan vielä ole kertonut tästä eikä koonnut ryhmää freskojen luokse. Mukana kuljetettavia istuimia tai jakkaroita ei ole käytössä.
Opiskelija2: En osaa piirtää!
Opas: Osaat, osaat, osaat. (Mietin, oliko tämä kannustus, mitätöinti vai ohitus?) Meille tulossa vappu. Syntymäpäivä, vanhempien hääpäivä, mitä vaan.
Pohdin: Paljon sanoja nopeassa tahdissa. Ovatko nämä tuttuja vai vieraita sanoja? Mitä tarkoittaa vappu? Hääpäivä? Miten nämä sanat liittyvät museon näyttelyyn, opiskelijan
22
elämään ja kielitaitoon? Missä kontekstissa liikutaan? Juhlat on kurssin teema, mutta onko se selvää vain opettajille ja ohjaajille vai ovatko opiskelijat hahmottaneet asian myös?
Opas odottaa, että tekevät. Juututtiin tähän huoneeseen (lastensairaalamaalaukset). Tytöt ja yksi poika istuvat pöydän ääressä. Pähkäilen mielessäni: ”Miksei vie porukkaa freskojen eteen?
Yksityiskohtia ym. oli kai tarkoitus etsiä niistä.” Kysyn ääneen: - Voi varmaan katsoa vielä muutakin? Osoitan freskohuoneeseen, josta pääsee myös muihin saleihin.
Opas: Joo, tottakai.
Ryhmä lähtee liikkeelle. Katson yhden opiskelijan kanssa freskoa ja osoitan: ”Mäyräkoira”.
Naureskellaan. ”Muumi”, osoitan kuvasta.
Juttelen opiskelijan kanssa, eli minä osoitan freskon eri kohtia, koiraa ja muumia, joka nököttää istuvan naisen edessä pöydällä (tupakkaa polttava Tove). Opiskelija naureskelee ja liikuskelee maalauksen edessä, tapailee perässäni sanaa mäyräkoira. Minä toistan,
naureskellaan. Yritän ehkä keventää tunnelmaa, kun tuntuu että piirustustehtävä aiheuttaa hämmennystä ja on jotenkin vakava, totinen. Luulen, että tunnelman keventäminen
helpottaisi opiskelijoita valitsemaan jonkin elementin ja rohkaistumaan piirtämiseen.
Piirustuskehotus tuntuu jäävän ilmaan ja perustelematta. Miksi pitäisi piirtää, mitä pitäisi piirtää? Mitä voi piirtää? Vaikka opas kehotti aloittamaan, harva näyttää tietävän – tai pystyvän valitsemaan – mitä tekisi.
Noin klo 13.20 opas hoputtaa opiskelijoita aloittamaan luonnostelun. Moni ei vieläkään tiedä, mitä piirtäisi. Osa opiskelijoista jää freskosaleihin katsomaan ja luonnostelemaan. Osa lähtee tutkimaan seuraavia saleja ja minä lähden seuraamaan heitä. En pysty enää havainnoimaan, mitä freskohuoneissa sen jälkeen tapahtuu. Luulen, että opas ja opettaja jäävät joidenkin opiskelijoiden kanssa freskotilaan.
Pojat tulevat saliin, jossa alastonmaalaus. Naureskelua. Kääntävät selän maalaukselle, juttelevat keskenään (ei suomeksi). Epätietoisia ilmeitä. Yksi kiinnostuu isosta, katosta roikkuvasta näyttelyplakaatista. Sallinen. Suurennos varmaankin Sallisen tekemästä tussipiirroksesta (omakuva, pilakuva, karikatyyri?). Hattupäinen hahmo jolla pitkä takki, takaapäin kuvattu. Opiskelija [sama poika, jonka kanssa tutkin Juhlat kaupungissa -freskoa]
jää piirtämään sitä. Tavaamme yhdessä Sallinen-nimeä, joka on taiteilijan signeerauksena kuvan alalaidassa.
23
Seuraavassa salissa maisemamaalauksia. Kaksi poikaa piirtää niitä. Osoitan tytölle
sateenkaarimaalausta. Sanon: Sateenkaari, rainbow. Hän toistaa, Yes, rainbow. Tapailemme sateenkaari-sanaa. Tyttö puhuisi mieluummin englantia kuin suomea. Tiedän tämän edellisen työpajan ja koulussa tekemieni havaintojen perusteella. (Lopetan sanojen värikorostamisen tähän.)
TYÖPAJATILASSA: OMIEN FRESKOJEN MAALAAMINEN
Näyttelykierroksen alusta on kulunut noin puoli tuntia. Opas kiertää näyttelysalit ja kutsuu opiskelijat siirtymään työpajaluokkaan. Opiskelijat asettuvat työpajatilaa U-muodossa
kiertävien pöytien taakse. Opas kehottaa heitä hakemaan esiliinat, maalauspohjat ja vesivärit.
Osalta puuttuu vielä vesi; opas kaataa vettä niille, joilta puuttuu. Hän näyttää kipsilevylle maalattua mallimaalausta ja kertoo freskomaalaustekniikasta: aito fresko tehdään märälle laasti- tai kipsipinnalle (al fresco), työpajassa maalataan kuivalle kipsille (al secco). Mietin, että märälle pinnalle tehtävä freskomaalaus olisi tekniikkana kiinnostava, mutta samalla nopea ja vaativa. Väriaine on saatava pintaan ennen kuin pohja kuivuu eikä korjauksia ole helppo tehdä. Työpajassa käytettävät maalauspohjat ovat pieniä (noin 20x20 cm)
neliönmuotoisia levyjä, joille on kiinnitetty säkkikangas ja sen päälle levitetty kipsivelli, jonka on annettu kuivua. Osa pohjista on sileämpiä, osa rosoisempia. Maaleina käytetään vesivärejä.
Opas ohjeistaa maalaamaan myös ’taustan’. Opiskelijat näyttävät hämmentyneiltä. Opettaja selventää ja näyttää eleillä: Maalaa kaikki, ei vain pieni kohta, yksi kohta.
Osa opiskelijoista ryhtyy hahmottelemaan kuvaa. Osa epäröi, on epävarman näköisiä. Yksi katsoo opettajaa ja huudahtaa: Vaikea! Opettaja menee lähemmäs ja kysyy: Ai, miksi? En kuule vastausta, mutta opettaja jää neuvomaan opiskelijaa ja tämä pääsee alkuun työssään.
Kuva 7 - Opiskelijat piirtävät puita Tyko Sallisen näyttelyssä.
24
Kirjaan muistiinpanoihini: Hiljaista keskittymistä. Naureskelua. Kavereilta kysymistä.
Neuvottelua omilla kielillä, hiljaisesti.
Suurin osa tuntuu pääsevän käyntiin työskentelyssään. Jotkut katsovat mallia näyttelyssä tekemästään luonnospiirustuksesta, jotkut puhelimeltaan. Muutama otti teoksista kuvia näyttelyssä. Kuuluu myös protestiääniä: Tämä on liian iso! Opiskelija on maalannut kuvaansa muodon, johon ei ole tyytyväinen. Vaikuttaa turhautuneelta, vähän ärtyneeltäkin. Opas ja opettaja yrittävät rauhoitella ja selittää, miten maalausta voi muokata: Maalaa tämä yli – näin.
Opettaja näyttää ja ohjaa. Opas kehottaa: Ota vettä tarpeeksi. Levy imee. Opiskelija haluaa tarkempaa ohjausta: Miten? En näe tarkasti, mitä on meneillään, mutta luulen että opas ja opettaja näyttävät eleillä tarkemmin, mitä tarkoittavat. He kannustavat: Joo, hyvä! Nyt menee hyvin. Ohje käyttää tarpeeksi vettä olisi tärkeä kaikille. En ole varma, kuinka moni kuulee tai ymmärtää ohjeen, kun kukin on keskittyneenä omaan tekemiseensä.
Opiskelijat edistyvät maalaamisessa omaan tahtiinsa. Kaikki ovat valinneet pieniä siveltimiä ja melkein kaikki ovat maalanneet mustalla tai tummalla värillä ääriviivapiirustuksen, jossa kohde on sijoitettu keskelle kuvapintaa. Tausta on jätetty valkoiseksi. Moni jatkaa lisäämällä värejä maalaukseen. Kymmenen-viidentoista minuutin kuluttua yksi opiskelija ilmoittaa olevansa valmis. Opas kiertää ja sanoo: OK, voit keksiä lisää. Kun opiskelija vastaa, ettei ymmärrä, opas näyttää maalausta ja sanoo: Tähän voit laittaa sinistä, keltaista… Opiskelija vastaa: Aa joo, okei, ja alkaa valita maalaukseensa värejä. Toinenkin huutaa olevansa valmis.
Kolmas jatkaa maalaamistaan ja hyräilee. Sama opiskelija hyräili myös kiertäessään näyttelyssä. Yksi pääsee vasta alkuun, kun moni on jo lopettelemassa.
Opiskelijoiden maalaukset ovat erilaisia omia aiheita, mutta ainakin osa on selvästi saanut vaikutteita näyttelyiden teoksista. Juhlateemaa ei maalauksissa näy. Opas kyselee, voisiko opiskelija lisätä maalaukseensa vielä jotain: Laitatko taakse jotain? Huomaan itse ajattelevani, Kuva 8 - Osa opiskelijoista maalaa oman freskonsa näyttelyssä piirtämiensä luonnosten pohjalta, osa keksii omia aiheita.
25
että minusta kuva olisi hyvä sellaisenaan. Kierrän luokassa ja katson maalaamista ja valmistuvia töitä. Kysyn yhdeltä opiskelijalta: Kissa? Hän vastaa: Tai koira! Muistelemme oppaan kanssa ääneen yhdessä, mikä olikaan Toven kissan nimi: Psipsina! Ehkä tämä onkin se. Muuten on hiljaista, kaikki maalaavat, joku tulee valmiiksi ja venyttelee. Kuuluu vain siveltimien kilinää vesikupeissa. Kukaan ei puhu. Opas tarkkailee myös maalaajia, nousee paikaltaan ja kiertää luokassa. Opettaja ottaa valokuvia tekemiseen keskittyneistä
opiskelijoista. Opas kiittelee keskittynyttä tunnelmaa: Usein pajoissa on levotonta. Hiljaiset ei pysty keskittymään. Kuuluu vaimeaa naureskelua, mikä tuskin liittyy oppaan kommenttiin.
Tai voi liittyäkin. Koululla havainnoidessani luokassa oli aika eläväinen tunnelma, museossa on oltu hyvinkin rauhallisesti.
Huomaan, että teosten kuvaaminen pajaluokassa on hankalaa, koska pöytien taakse ei mahdu kiertämään. On yritettävä kuvata pöydän päistä tai pöytien yli. Samalla rajattava maalarit pois kuvasta. Joudun tekemään kompromisseja ja teen lopulliset rajaukset vasta
myöhemmässä vaiheessa. Opettaja ja opas kiertelevät myös ja pysähtyvät kehumaan työtä:
Supermuumi! Tekijä ja muut nauravat Superman-väreissä komeilevaa muumihahmoa. Oman työnsä valmiiksi saanut toinen opiskelija kaataa maalausvetensä naapurin kippoon, ja vedestä tulee likaista. Opas huomaa tilanteen: Oijjoi! Tänne tiskaamaan. Opas käskee opiskelijaa pesemään siveltimen ja hakemaan puhtaan veden kaverille. Hän seuraa opiskelijoita takahuoneeseen ja palattuaan kommentoi opettajalle: Meinasi luistaa tiskaamisesta, mihin opettaja vastaa hymyillen: Riiviö välillä.
Opiskelijat valmistuvat eri tahtiin ja osa haluaa ryhtyä riisumaan esiliinoja ja lopettelemaan.
Opas kuitenkin haluaisi säilyttää rauhallisen ilmapiirin: Oo, annetaan työrauha muille. Ei ryhdytä tanssimaan pöydällä. Hän jatkaa puoliksi itselleen, opiskelijoille tai minulle:
Keskityitte aluksi hyvin, nyt ryhtyy herpaantumaan! Ei varmaan voi mitään nykymaailmassa.
Oppaan kehotus: Kun alkaa olla valmis, otetaan kierros, on ilmeisesti vaikea ymmärtää ja oma opettaja tarkentaa: M. vielä maalaa. Anna vielä rauhassa olla. Kun opettajakin toteaa, että melkein kaikki ovat valmiita, aloitetaan tunnin viimeistelyt. Muutamat, joilla työ on vielä kesken, jatkavat maalaamista.
Oppaan kehotus, ”Otetaan kierros. Kaikki saa esitellä lopuksi”, näyttää välittävän ristiriitaista viestiä. Monella on kysyvä ilme ilmeisesti siksi, että opas sanoo kehotuksen luokan sivussa eikä osoita puhettaan suoraan opiskelijoille ja ryhtyy saman aikaisesti keräämään
maalaustarvikkeita pois pöydiltä. Sanat ja toiminta välittävät erilaista viestiä. Epäselvyys jatkuu tilanteessa, jossa eräs opiskelija näyttää oppaalle maalaustaan ja näyttää odottavan siitä palautetta, mutta saakin vastaukseksi: ”Joo, nyt voit viedä nää pois.” Tässä tilanteessa opas puhuu tarvikkeiden paikoilleen viemisestä ja opiskelija toivoo kommenttia työstään.
26
Opiskelija on kuitenkin sinnikäs ja sanoo topakasti: ”Sinä ammattilainen, katso onko hyvä!” En pystynyt seuraamaan tilannetta kunnolla loppuun, mutta vaikutti siltä, että opas ei tuossa tilanteessa ryhtynyt esittämään arviotaan maalauksesta. Palaute jäi luultavasti aika
pinnalliseksi ja opettaja puuttui tilanteeseen kommentillaan: ”Katsotaan vielä [kohta], sitten kerro.”
Kun tarvikkeet on saatu paikoilleen ja viimeisetkin ovat saaneet maalaukset lähes valmiiksi, aloitetaan töiden esittelykierros. Osa on ehtinyt avata kännykkänsä, yksi vielä maalaa, tytöt huutelevat toisilleen eri puolilta luokkaa. Koululuokassa tytöt istuivat yleensä lähekkäin, täällä työpajassa ovat eri puolilla salia. Oppaan kysymykseen, ”Onko kaikki valmiina?” ei tule vastausta. Yksi ei ole valmis, mutta kun hän ei sano mitään, hän jää huomiotta ja opas
kehottaa kaikkia: ”Nosta työsi näkyviin!”
TÖIDEN ESITTELYKIERROS
Opiskelijoiden maalaamat työt käydään läpi järjestyksessä niin, että reunimmainen aloittaa.
Opiskelijat istuvat paikoillaan ja kukin nostaa vuorollaan maalaustaan hiukan paremmin näkyviin tukien kuvan alareunaa pöytää vasten. Maalaukset ovat melko pieniä, mutta useimmissa aihe on hyvin selvä ja pelkistetty, joten niistä on helppo saada selvää
kauempaakin. Osassa taas on enemmän värejä ja yksityiskohtia, jotka eivät välttämättä erotu hyvin luokan toiselle puolelle.
Opiskelijat esittelivät maalauksensa hyvin lyhyesti, muutamalla sanalla. Osa käytti luultavasti ilmaisua ”Tämä on…”, mutta en ollut kirjannut tätä muistiinpanoihin. En ole aivan varma, sanoivatko kaikki opiskelijat itse työnsä nimen vai näyttikö joku heistä vain kuvaa ja muut (opas tai opettaja) ehdottivat nimeä. Yhdenkään työn kohdalla ei käyty pitempiä keskusteluja.
Opiskelija, joka yritti kertoa Laatikko–Boksi -maalaukseensa liittyvistä ajatuksistaan, puhui pisimpään, mutta tarinaa ei osattu avata enempää.
MUSEOVIERAILUN JÄLKEEN
Kello on noin 14.10, kun esittelykierros on käyty. Kierrokseen kului alle kymmenen minuuttia. Opiskelijat saavat omat työnsä muovipusseihin. Moikkaavat, lähtevät
vauhdikkaasti kohti aulaa. Opettajalla on kuitenkin lokeron avain, eli opiskelijat joutuvat odottamaan vielä aulassa. Saatuaan takkinsa ja laukkunsa kaikki lähtevät. Kiitämme opettajan kanssa vielä opasta. Opettajalla on sovittu tapaaminen museon aulassa kello kolme, joten meille jää hetki aikaa jutella.
Keskustelin Kirsi-opettajan kanssa lopulta lähes tunnin ja sain kiinnostavaa lisätietoa liittyen valmistavien luokkien opetuksen käytäntöihin, valmistavan opetuksen nykytilanteeseen ja
27
avoinna olevaan tulevaisuuteen. Keskustelimme opetustavoista, valmistavien luokkien
avoinna olevaan tulevaisuuteen. Keskustelimme opetustavoista, valmistavien luokkien