Muut erotusdiagnostiset tilat

KUVA 7. Muistihäiriön taustasyitä (Winqvist ja Moilanen 2017).

Yleissairaudet. Monet yleissairaudet voivat olla muistioireen taustalla ja niiden varhainen tunnistaminen perusselvityksin onkin varsin tärkeää, sillä ne voivat olla täysin hoidettavissa, jolloin muistioire voi korjaantua täysin. Oireen syntymekanismit voidaan jakaa neljään tyyp-piin, joita ovat paikallinen vaurio, neuronaalinen tai aineenvaihdunnallinen häiriö, sekä toi-minnallinen häiriö. Tällaisia korjaantuvia dementiaoireita on kaikista muistioireisista jopa 10% ja etenkin nuoremmissa potilasryhmissä tämä on otettava huomioon. Tiedonkäsittelyn oireille altistaviin yleissairauksiin voidaan luokitella tärkeimpinä huomioon otettavina sai-rauksina ateroskleroosi, diabetes ja hypotyreoosi, sekä B12-vitamiinin puutos. Näiden li-säksi on olemassa harvinaisempia muistioireiden aiheuttajasyitä, kuten munuais- ja

Muisti

maksasairaudet, keuhkosairaudet, tiamiinin puutos, vaskuliitit, lisämunuaisen kuorikerrok-sen toimintahäiriöt, lisäkilpirauhakuorikerrok-sen liika- ja vajaatoiminta, sekä hyponatremia ja infektiot (Strandberg 2015).

Yleissairauksien moninainen kirjo ja joidenkin sairauksien harvinaisuus estävät kaikkien mahdollisien lisätutkimusten välitöntä tekemistä. Kuitenkin perusselvitykset, joihin kuulu-vat muun muassa B12- vitamiinin ja folaatin määritys, munuaisten ja maksan, sekä kilpirau-hasen toimintakokeet ja lipidiprofiili, poissulkevat olennaisimmat muistioireita aiheuttavat yleissairaudet varsin hyvin. Ei ole kuitenkaan selvää, kuinka paljon perusselvityksiin kuulu-vista rutiinitutkimuksista on oikeasti hyötyä, sillä yleissairauksien määritys ja hoito ei usein-kaan näytä johtavan muistioireen korjaantumiseen. Tämä johtunee siitä, että etenkin iäk-käillä ihmisillä tiedonkäsittelyoireen syy on tavallisimmin degeneratiivinen ja toisaalta esi-merkiksi B12-vitamiinin on oltava pidemmän aikaa selvästi alle viitetasojen aiheuttaakseen muistioireita (Strandberg 2015).

Sen lisäksi, että pidetään mielessä mahdolliset yleissairaudet tiedonkäsittelyoireen taustalla, on tärkeää myös muistaa niiden mahdollinen merkitys aivojen rappeumasairauden vuoksi muistisairaudesta kärsivän henkilön toimintakyvyn heikkenemisen syynä. Tällaisten taus-talla vaikuttavien yleissairauksien hoitaminen voi parantaa muistisairaan elämänlaatua ja toimintakykyä. Yleissairaudesta kärsivä voi sairastua muistisairauteen, eikä oireita tuolloin tule jättää huomiotta yleissairauteen liittyvänä oireiluna (Strandberg 2015).

Masennus. Muistisairauden ensimmäiset oireet ovat usein psyykkisiä ja sen vuoksi erotus-diagnostiikka psykiatristen sairauksien ja muistisairauksien välillä on tärkeää. Erityisesti iäkkäillä uusi psykiatrinen oire, kuten masentuneisuus tai ahdistuneisuus voi olla alkavan muistisairauden oire. Käytösoireista esimerkiksi apatiaa, agitaatiota, ahdistuneisuutta ja psy-koosioireita, kuten näköharhoja voi esiintyä sekä muistisairaudessa että psykiatrisissa ti-loissa. Yhteydet muistisairauksien ja psyykkisten sairauksien välillä oirekuvassa selittyvät osin serotoniini- ja noradrenaliinivälitteisten hermoverkkojen toiminnan ja neurotransmitte-reiden pitoisuuksien muutoksina, joita esiintyy muistisairauksissa. On pidettävä mielessä myös muistisairauteen kuuluva masennus, johon voidaan vaikuttaa hoidolla (Koponen ja Vataja 2017).

Masennukseen liittyy mielialaoireiden lisäksi myös tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita, kuten keskittymiskyvyn alentuminen ja heikentynyt päätöksentekokyky ja toisaalta muistisairaus

voi alkaa masennuksen oirekuvalla. Tämä muodostaa erotusdiagnostisen haasteen muistisai-rauksien diagnostiikkaan. Koska depressio iäkkäällä voi hoitamattomana johtaa muutoksiin aivojen toiminnassa, on sen tunnistaminen tärkeää. Iäkkäillä esiintyvää vaikeaa, tiedonkä-sittelyn ja keskittymiskyvyn heikentymistä, ja muistioireita aiheuttavaa masennustilaa kut-sutaan depressiiviseksi näennäisdementiaksi ja sen erottaminen varsinaisista muistisairauk-sista vaatii tarkkoja tutkimuksia ja seurantaa. Lisäksi on pidettävä mielessä yhtäaikainen muistisairaus ja masennustila, jota esiintyy noin joka kolmannella tiedonkäsittelypulmista kärsivällä. Se voi johtaa nopeaan kognitiivisten taitojen ja sosiaalisen toimintakyvyn heik-kenemiseen ja edesauttaa lopulta muistipotilaan laitoshoitoon joutumista (Kivelä ym. 2015).

Muistisairauden epäilyn vuoksi erikoissairaanhoidon tutkimuksiin lähetetyistä potilaista joka neljännellä on taustalla masennus, mikä on merkittävä haaste muistisairauksien diag-nostiikalle. Erotusdiagnostiikassa esitiedot, potilaan subjektiivinen kuvaus oireista ja tiedon-käsittelyongelmien piirteet sekä alkamisajankohta ovat usein apuna diagnostiikassa. Mikäli tiedonkäsittelyoireet ovat kuitenkin merkittäviä, on syytä tehdä kliiniset muistisairausepäi-lyn laboratorio- ja kuvantamistutkimukset (Kivelä ym. 2015). Erityisesti työikäisillä muis-tioireet selittyvät useimmiten niin sanotuilla sekundaarisilla syillä, kuten masennuksella. Pe-rusterveydenhuollossa ja etenkin työterveyshuollossa tulisikin olla valmiudet tunnistaa tie-donkäsittelyoireet ja suorittaa perustutkimukset, joihin kuuluu myös käytösoireiden ja mie-lialan arviointi, sekä tarvittaessa esimerkiksi depressiomittarit (Hallikainen ja Remes 2015).

Vaikkakin jo perusselvitysten tavoitteena on löytää hoidettavat tilat, kuten masennus, tarvi-taan erotusdiagnostiikkaan usein silti erikoisosaamista ja lisätutkimuksia. Työikäisten koh-dalla ne ovat välttämättömiä. Perusselvitysten lisäksi voidaan harkita laajaa neuropsykolo-gista tutkimusta muistisairauden ja masennuksen erottamiseksi. Myös muita lisätutkimuksia voidaan tilanteen mukaan harkita (Muistisairaudet, Käypä hoito 2017). Mikäli herää epäily masennuksesta, voidaan aloittaa hoitokokeilun masennuslääkkeillä ja seurata muutoksia oi-rekuvassa (Erkinjuntti ja Koivu 2018).

Uupumus. OYS:n neurologian muistipoliklinikalla vuosina 2010-2011 tehdyssä tutkimuk-sessa havaittiin, että kahdella kolmasosalla tutkituista potilaista tiedonkäsittelyoireen taus-talla oli masennus, työuupumus tai uniongelma, useimmiten jopa näiden kolmen yhdistelmä (Remes ym. 2012). Työikäisillä työelämän muutokset ja työstressi voivat aiheuttaa masen-tuneisuutta, uniongelmia ja siten päiväväsymystä, sekä keskittymiskyvyn heikkenemistä ja

kognitiivisen toimintakyvyn alentumista. Kuvassa 7 voidaan nähdä esimerkiksi stressin vai-kutusta koettuihin muistivaikeuksiin ja se korostuu etenkin työikäisillä. Masennuksen, uu-pumuksen ja uniongelmien lisäksi alkoholin tai muiden päihteiden runsas käyttö, sekä kroo-niset kiputilat voivat aiheuttaa tiedonkäsittelyn heikentymistä. Moninaisten syy-seuraus-vyyhtien ratkominen on haastavaa muistisairauksien erotusdiagnostiikassa, mutta selvittelyt etenevät perusselvityksistä mahdollisesti tarvittaviin lisätutkimuksiin, kuten muistisairauk-sien ja depression erottamisessakin. Tärkeintä on, että työterveyshuollossa kyettäisiin tun-nistamaan muistisairauksien oirekuvat ja suorittamaan perustutkimukset ennen muistihäi-riön etenemistä dementiatasoiseksi (Hallikainen ja Remes 2015).

KUVA 8. Koettujen muistivaikeuksien taustatekijät. A) Terveet keski-ikäiset (39-64-vuoti-aat). B) Iäkkäät (65-99-vuotiaat) (Paajanen ja Remes 2015).

Skitsofrenia. Psyykkisistä sairauksista myös skitsofrenia ja muut psykoosisairaudet voivat aiheuttaa tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita, ja ne ilmenevät usein jo ennen varsinaisia psy-koosioireita. Tämän vuoksi myös psykoosisairaudet tulevat kyseeseen muistisairauksien erotusdiagnostisina vaihtoehtoina (Koponen 2015). Erityisesti otsalohkodementia, joka al-kaa usein mieliala- ja psykoosioirein, on haastava tunnistaa ja erottaa psykiatrisista sairauk-sista. Sen diagnostiikka perustuu kuitenkin neuropsykologiseen tutkimukseen ja aivojen

kuvantamiseen, kuten muistisairauksien diagnostiikkaan kuuluu. Mikäli diagnoosi ei lisätut-kimuksista huolimatta ole selvä, tulee tilannetta jäädä seuraamaan (Remes ym. 2018).

Delirium eli sekavuustila, joka on aina somaattisen syyn aiheuttama, on tärkeä muistisai-rauksien erotusdiagnostinen oireyhtymä. Usein sen taustalta löytyy akuutti sairastuminen, muuttunut lääkitys tai aineenvaihdunnallinen häiriö. Koska delirium oireilee tiedonkäsitte-lyn ja tarkkaavuuden heikentymisenä, on sen erottaminen muistisairauksista diagnostinen haaste (Laurila ym. 2015).

Muistisairaus altistaa deliriumin kehittymiselle ja toisaalta taas delirium voi olla muistisai-rauden ensimmäinen oire. Lisäksi delirium itsessään ilman muistisairautta voi aiheuttaa poikkeavan tuloksen muistitesteissä. Delirium saatetaan sekoittaa muistisairauksiin, sillä se aiheuttaa kognitiivisten toimintojen häiriintymisen, mutta usein oirekuva on nopeasti alkava ja fluktuoiva ja potilaan vireystila ja ajattelun eheys saattavat poiketa normaalista. Deli-riumin taustalta löytyy usein myös tiedossa olevia altistavia tekijöitä.

Deliriumin diagnostiikka perustuu vahvasti anamneesiin, jossa erityisesti potilaan aiempi kognitiivinen taso on merkityksellinen tieto varsinkin muistisairauksien erotusdiagnostii-kassa, sillä delirium kehittyy muistisairauteen verrattuna varsin nopeasti. Lisäksi deliriumin diagnostisia tutkimuksia ovat erinäiset laboratoriokokeet ja thorax-röntgenkuva. Tarvitta-essa voidaan tehdä aivo-selkäydinnnestenäytetutkimus, pään tietokonetomografiakuvaus ja EEG, jotka tulevat kyseeseen lähinnä sekavuustilan etiologian selvittämisessä (Laurila 2018). Tässäkin tapauksessa muistisairauksien diagnostiset tutkimukset tulevat kuitenkin avuksi erotusdiagnostisiin ongelmiin.

Sekavuustilan takana olevan syyn varhainen tunnistaminen on kuitenkin hoidon kannalta tärkeää, sillä delirium on varsin huonoennusteinen kuolleisuutta, toimintakyvyn heikkene-mistä ja sairaalahoidon pitkittyheikkene-mistä lisäävä tila (Kangas ym. 2018).

Neurologiset sairaudet. Monet neurologiset sairaudet voivat myös olla haaste muistisairauk-sien erotusdiagnostiikassa. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi erilaiset aivovammat (Te-novuo 2015), aivoverenkierron häiriöt (Pohjasvaara ym. 2015) ja aivoverenvuodot (Koivisto ja Äikiä 2015), epilepsia (Äikiä ja Kälviäinen 2015) ja MS-tauti (Ruutiainen ja Hämäläinen 2015), sekä keskushermoston tulehdussairaudet (Hartikainen ja Hokkanen 2015) ja

aivokasvaimet (Kallio 2015). Lisäksi sydämenpysähdys (Poutiainen ym. 2015) tai sydän-leikkaus (Soinne ym. 2015) voi aiheuttaa neurologisia muutoksia ja oireita hypoksian myötä.

Aivovammat voivat jo itsessään aiheuttaa dementiatasoisen tiedonkäsittelytoimintojen häi-riön ja lisäksi ne aikaistavat muistisairauksien ilmaantumista. Niiden erottaminen tiedonkä-sittelyoireen taustasyyksi varsinaisista etenevistä muistisairauksista tapahtuu pääasiassa anamnestisten tietojen eli edeltävän vamman ja muistioireiden alkamisajankohdan selvän yhteyden perusteella (Tenovuo 2015).

Toistuvien epilepsiakohtausten lisäksi itse epilepsian aiheuttava aivosairaus ja epilepsian hoito voivat aiheuttaa tiedonkäsittelyongelmia. Muistisairauksien erotusdiagnostiikassa eri-tyisesti kyseeseen tuleva ikääntyneenä alkava epilepsia on usein seurausta jostakin degenera-tiivisesta aivosairaudesta tai aivoverenkiertohäiriöstä, jolloin tiedonkäsittelyoireet vastaavat yleensä kyseiseen tautiin kuuluvaa oirekuvaa. Tällöin on pidettävä mielessä mahdollinen etenevä muistisairaus epilepsian taustasyynä. Toisaalta pitkään epilepsiaa sairastaneilla voi muistisairauden diagnostiikka olla haastavaa pyrittäessä selvittämään tiedonkäsittelyoirei-den alkuperää (Äikiä ja Kälviäinen 2015). MS-tauti luo haastetta muistisairauksien diagnos-tiikkaan vastaavalla tavalla. Neuropsykologinen tutkimus on tärkeä väline tiedonkäsittely-ongelmien diagnosoimisessa, muistioireiden profiilin selvittämisessä ja esimerkiksi työky-vyn arvioinnissa MS-tauti-potilailla (Ruutiainen ja Hämäläinen 2015).

Keskushermoston tulehdussairauksien, kuten enkefaliitin ja meningiitin, sekä sinusten ja ko-vakalvojen tulehdustilojen oirekuvaan kuuluu tiedonkäsittelyongelmien esiintyminen, minkä vuoksi ne tulevat kyseeseen muistisairauksien diagnostiikassa. Keskushermostoin-fektiot kehittyvät usein äkillisesti, mutta haasteen erotusdiagnostiikkaan luovat erityisesti hitaasti kehittyvät tulehdustilat. Keskushermostoinfektion varhainen tunnistaminen on kui-tenkin tärkeää hoidon ja ennusteen kannalta, minkä vuoksi erinäisiä erotusdiagnostisia tut-kimuksia voidaan tarvita laboratoriotutkimusten lisäksi. Esimerkiksi aivojen rakenteellinen ja toiminnallinen kuvaus, EEG ja aivo- tai aivokalvobiopsiat ovat tällaisia tarkentavia tutki-muksia. Lisäksi neuropsykologinen tutkimus on tärkeä lisätutkimus arvioimaan kognitiivis-ten ongelmien profiilia ja sikognitiivis-ten tukemaan diagnoosia (Hartikainen ja Hokkanen 2015).

Myös aivokasvaimiin liittyy varsin yleisesti kognitiivisia oireita. Aivokasvainten harvinai-suudesta huolimatta tulee niiden mahdollisuus tiedonkäsittelyoireiden taustalla pitää mie-lessä. Erotusdiagnostisina välineinä toimivat aivojen kuvantamismenetelmät, joilla on usein helppo päästä aivokasvaimen diagnoosiin. Lisäksi neuropsykologinen tutkimus voi ohjata

diagnostiikkaa oikeaan suuntaan, mutta usein sen aiheena on jo tiedossa olevan aivokasvai-men aiheuttamien kognitiivisten vaikeuksien kartoittaminen ja työ- ja ajokyky-, sekä kun-toutusarviot (Kallio 2015).

Sydänleikkauksessa voi syntyä hypoksinen aivovaurio aivojen hypoperfuusion seurauksena.

Leikkauksen jälkeen voi kehittyä myös delirium tai aivoinfarkti. Nämä voivat olla tiedonkä-sittelypulmien taustalla. Erotusdiagnoosina muistisairauksiin, tiedonkäsittelyoireet usein lie-vittyvät, eivätkä ainakaan etene, kuten degeneratiivissa aivosairauksissa. Silti leikkaus voi jättää pysyviä kognitiivisia ongelmia, jotka tuovat haastetta muistisairauksien diagnostiik-kaan. Oireiden selvittelyssä voidaan tarvittaessa käyttää aivojen kuvantamismenetelmiä, ku-ten magneetti- tai tietokonetomografiakuvausta ja neuropsykologista tutkimusta (Soinne ym.

2015).

Myös sydänpysähdyksen jälkitila aiheuttaa ainakin ohimeneviä tiedonkäsittelyn ongelmia hypoksis-iskeemisen aivovaurion myötä. Ongelmat ovat usein muistitoimintoihin ja toimin-nanohjaukseen liittyviä, mikä lisää haastetta muistisairauksien erotusdiagnostiikkaan. Eten-kin lieviä kognitiivisia ongelmia on vaikea tunnistaa ilman neuropsykologista tutkimusta.

Tässäkin tapauksessa oirekuva yleensä kuitenkin kohenee etenemisen sijaan ja näin ollen tiedonkäsittelyoireiden seuranta ja myöhemmin toistetut neuropsykologiset tutkimukset an-tavat tietoa oireiden pysyvyydestä ja siten niiden taustasyistä (Poutiainen ym. 2015).

Kehitysvammat voivat aiheuttaa muistisairauksien diagnostiikkaan haastetta, sillä kehitys-vammaisuuden taustalta löytyy monia eri etiologioita, kuten perinnöllisiä, hankittuja ja mo-nitekijäisiä syitä, ja sen vuoksi vamman aiheuttama oirekuva voi olla varsin erityyppinen eri henkilöillä. Kehitysvammaisten elinikä on noussut viime vuoksikymmeninä selvästi, mikä tuo muistisairaudet osaksi myös heillä esiintyvää tautikirjoa. Esimerkiksi Downin syn-drooma altistaa muistisairauden kehittymiselle ja heistä lähes kaikilla yli 40-vuotiailla on AT:n neuropatologisia muutoksia aivoissa (Arvio ja Castrèn 2015).

Dementiaa esiintyy ikääntyneillä kehitysvammaisilla normaaliväestöä selvästi enemmän, jo-ten muistisairauksien diagnostiikan erityispiirteet tässä ryhmässä on syytä tuntea. Diagnoo-siin pääseminen on varsin tärkeää, jotta toimintakyvyn laskuun ehdittäiDiagnoo-siin puuttumaan hoi-dollisin keinoin. Haasteena on, että kognitiivisia oireita saatetaan pitää kehitysvammaan kuuluvina oireina, jolloin muistisairaus voi jäädä diagnosoimatta tai diagnoosi viivästyy.

Kuten tavallisestikin muistisairausepäilyssä suljetaan pois hoidettavissa olevat syyt oireen

taustalta määrittämällä jo aiemmin mainittuja laboratoriotutkimuksia. Kehitysvammaisilla muistisairauksien diagnostiikkaan suositellaan käytettävän myös EEG:tä rekisteröimään vi-reystilan muutoksia. Lisäksi perinteinen TT- tai mieluiten MRI-kuvaus ovat tässäkin tapauk-sessa tärkeitä tutkimuksia taudinmäärityksessä. Myös psykologin suorittama tutkimus poti-laan älykkyydestä on tärkeä ja sen tulosta voidaan verrata aiemmin tehtyjen psykologisten tutkimusten tuloksiin, sillä psykologinen tutkimus on yleensä tehty heille nuoruudessa aiem-minkin. Mikäli nämä eivät tuo riittävää varmuutta diagnoosiin, voidaan tilannetta jäädä seu-raamaan (Arvio ja Castrèn 2015).

Borrelia-, HIV- ja muut infektiot. Borrelioosi, toiselta nimeltään Lymen tauti on Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama, puutiaisen pureman kautta ihmiseen tarttuva tauti, jonka neurologisia ilmenemismuotoja kutsutaan neuroborrelioosiksi. Neurologiset oireet voivat al-kaa missä tahansa vaiheessa erythema migrans -ihottuman jälkeen. Oireita voi esiintyä kes-kus- ja ääreishermostossa. Varhaisvaiheen neuroborrelioosin klassisia oireita ovat aivokal-votulehdus, kasvohermohalvaus ja hermojuuritulehdus, sekä muut aivohermo-oireet. Muis-tisairauksien erotusdiagnostiikan kannalta haastavin vaihe on kuitenkin neuroborrelioosin myöhäisvaihe, joka voi ilmetä kuukausien tai vuosien kuluttua puremasta. Myöhäisvaiheen oireita ovat erilaiset meningoenkefalomyeliittiin viittaavat oireet, kuten psyykkiset ja kog-nitiiviset oireet, epileptiset kohtaukset, para- tai tetrapareesi ja muut neurologiset, sekä myös vaskulaariset oireet. Erotuksena myöhäisvaiheen neuroborrelioosiin voidaan puhua post-Lyme-oireyhtymästä, jolloin infektiota ei voida enää osoittaa, eikä oirekuvaa voida mikro-bilääkkein hoitaa (Häppölä 2014).

Borrelioosin diagnostiikassa aiheellisia laboratoriotutkimuksia ovat borrelia-antigeenien vasta-ainemääritys seerumista ja aivo-selkäydinnestenäytteestä, aivoselkäydinnesteen ke-mokiini CXCL 13:n pitoisuuden määritys aktiivisen tulehduksen havaitsemiseksi, sekä bor-relia-DNA:n osoitus PCR-menetelmällä. Neuroborrelioosia epäiltäessä on aina tehtävä aivo-selkäydinnestetutkimus. Koholla olevat vasta-aineet ja kemokiini CXCL 13 erottavat neuro-borrelioosin muistisairauksien kognitiivisista ja psykiatrisista oireista. On kuitenkin arvioi-tava borrelioosin ennakkotodennäköisyyttä diagnostiikkaa tehdessä ja huomioiarvioi-tava taudin kroonistumisen epätodennäköisyys, mikäli borrelioosi on asianmukaisesti hoidettu. Tarvit-taessa voidaan erotusdiagnostiikan tueksi tehdä magneettikuvaus. Neuroborrelioosia

epäiltäessä on aina tärkeä tehdä erotusdiagnostiset tutkimukset ja varmistaa borrelioosidiag-noosi ennen hoidon aloittamista (Nyman ja Wahlberg 2008).

Muistisairauksien erotusdiagnostiikassa on mielessä pidettävä myös HIV-infektion mahdol-lisuus tiedonkäsittelyongelmien aiheuttajana. HIV-testissä saatuun positiiviseen tulokseen voi itsessään liittyä mielialaoireiden kehittymistä, mutta niiden lisäksi HIV-infektio liittyy neurokognitiivisia häiriöitä, liitännäistautien aikaan saamia aivomuutoksia, sekä HIV-de-mentia, joiden oireet voivat myös olla tiedonkäsittelyoireiden lisäksi psyykkisiä. Näiden or-gaanisten syiden erottaminen toisistaan ja muistisairauksista voi olla haastavaa, mutta aivo-jen kuvantaminen, neuropsykologinen tutkimus ja aivo-selkäydinnestetutkimukset auttavat diagnostiikassa (Syrjänen ym. 2005). Aivojen rakenteellisessa kuvauksessa voidaan nähdä aivoatrofiaa ja valkean aineen muutoksia, EEG:ssä taas nähdään yleensä aivojen sähköisen toiminnan hidastumista. Aivo-selkäydinnesteestä voidaan tutkia HIV-infektioon liittyviä muutoksia, mutta tärkeimpänä on muiden infektioiden poissulku (Elovaara ja Poutiainen 2015).

HIV:n aiheuttamien oireiden erotusdiagnostiikka muistisairauksiin tulee kysymykseen eri-tyisesti ikääntyneillä potilailla, joilla HIV:n toteaminen on aiempaa yleisempää. Lieviä tie-donkäsittelyn oireita voi ilmetä jo ennen varsinaisia infektion aiheuttamia yleisoireita, mutta yleisimmin ne tulevat esiin infektion oireisessa vaiheessa. Varsinaisesta HIV-1-dementiasta, jonka HIV-1-virus aiheuttaa, puhutaan, kun tiedonkäsittelyoireita esiintyy useammalla eri osa-alueella ja myös päivittäistoiminnoissa ilmenee vaikeuksia. Tällöin tauti on usein eden-nyt jo aidsiksi. HIV-1-dementian diagnoosiin vaaditaan muiden aidsiin liittyvien keskusher-mostotautien poissulku, HIV-positiivisuus ja neuropsykologisessa tutkimuksessa havaitut tiedonkäsittely- tai käyttäytymisoireet (Elovaara ja Poutiainen 2015).

Kuppa eli syfilis on Treponema pallidum -bakteerin aiheuttama seksikontaktissa tarttuva in-fektiotauti. Vielä nykyisinkin kuppatartuntoja todetaan Suomessa noin 200 tapausta vuo-dessa. Kupan itämisvaihe tartunnan saamisesta on oireeton ja kestää 3- 4 viikkoa. Itämisvai-heen jälkeen kehittyy primaarioireena paikallinen infektio tyypillisesti genitaalialueelle ko-vana aristamattomana haako-vana. Myös paikalliset imusolmukkeet suurenevat. 6- 8 viikkoa tartunnasta kehittyy yleisinfektio, jonka oireina ilmenee lämpöilyä, yleisvoinnin heikkene-mistä, roseola- ihottumaa, sekä papularykelmiä eli syfilidejä. Myöhäisoireiden kehittymi-seen kuluu 10- 30 vuotta. Muistisairauksien erotusdiagnostiikassa haasteen aiheuttavat eri-tyisesti neurologiset myöhäisoireet, joihin kuuluvat epätyypilliset psykoosioireet, sekä

kognitiivisia oireita aiheuttava dementia paralytica. Lisäksi erilaisia vaskulaarisia oireita voi esiintyä (Hiltunen-Back 2018).

Kupan diagnostiikassa vasta-aineseulonta on ensisijainen menetelmä. Se on positiivinen myös aiemmin hoidetuissa ja myöhäisoireisissa tapauksissa. Lisäksi on olemassa kardioli-piinitesti, TPHA -koe, sekä FTA-abs-koe eli spesifinen kuppatesti. Tiedonkäsittelyoireissa on olennaista kysyä, onko potilas sairastanut kupan ja onko sitä aiemmin hoidettu (Hiltunen-Back 2018).

Lääkkeet. Tiedonkäsittelyongelmat voivat johtua myös jostakin lääkkeestä, joista tavallisim-pia ovat keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, kuten antikolinergit, opioidit, bentsodiat-sepiinit ja trisykliset masennuslääkkeet. Koska lääke suurella annoksella pitkään käytettynä voi jättää tiedonkäsittelyongelman pysyväksi, tulisi lääkeaine oireiden taustalla tunnistaa ja erottaa muista syistä. Herkkyyteen saada lääkkeistä kognitiivisia oireita vaikuttavat erityi-sesti ikääntymisen mukanaan tuoma aivojen rappeutuminen ja etenevät neurodegeneratiivi-set sairaudet. Näiden lisäksi monilääkitys ja iän myötä muuttuva lääkeaineiden aineenvaih-dunta altistavat tiedonkäsittelyoireiden kehittymiselle. Niiden ehkäisemiseksi ja tunnista-miseksi tulisi keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita välttää iäkkäillä potilailla ja lääke-listaa tarkistaa ja karsia tarpeettomia lääkkeitä pois riittävän usein (Koponen ja Vataja 2015).

Päihteet. Alkoholin käyttö aiheuttaa tiedonkäsittelyongelmia, joihin erityisesti pitkäaikai-sessa käytössä voi osasyynä olla tiamiinin puutos ja siitä kehittyvä Wernicken oireyhtymä.

Kognitiivisista ongelmista erityisesti toiminnanohjauksen ongelmat ovat tyypillisimpiä (Er-kinjuntti ja Koivu 2018). Pitkäaikainen ja säännöllinen alkoholin käyttö altistaa muiden muistisairauksien lisäksi alkoholidementialle, joka oirekuvaltaan muistuttaa frontotempo-raalista dementiaa moninaisine käyttäytymisoireineen. Näin ollen alkoholin runsas käyttö on haaste muistisairauksien diagnostiikassa ja siksi sen käytön selvittely on olennaista (Simo-joki 2016).

Itse alkoholidementia on harvinainen tila, mutta alkoholin aiheuttamat lievempitasoiset kog-nitiiviset ongelmat ovat melko yleisiä. Erityisesti alle 65-vuotiaiden ikäryhmässä alkoholin-käyttö muistisairauden taustasyynä on merkittävä, sillä alkoholi selittää jopa 10% työikäis-ten muistisairauksista. Alkoholin aiheuttaman dementian diagnostiikassa voidaan käyttää

aivojen radiologisia kuvantamismenetelmiä, joissa on yleensä nähtävissä pikkuaivojen ja ot-salohkojen kudoskato. Lisäksi laboratoriotutkimuksia voidaan käyttää alkoholinkäytön osoittamisen tukena. Varsinaiset muistiin kohdistuvat tutkimukset, kuten neuropsykologinen tutkimus, joka voidaan tehdä erotusdiagnostisista syistä tai työ- ja toimintakyvyn arvioinnin vuoksi, on syytä tehdä vasta potilaan oltua vähintään kolme kuukautta raittiina. Alkoholin käyttöön liittyy yllä mainittujen lisäksi alkoholivieroituksen aiheuttama sekavuustila eli de-lirium tremens ja alkoholipsykoosi, sekä alkoholiaistiharhaisuus, jotka tuovat lisähaastetta kognitiivisten oireiden syiden selvittelyyn (Pieninkeroinen ym. 2015).

Alkoholin ohella muut päihteet voivat olla tiedonkäsittelyongelmien taustalla. Huumausai-neet aiheuttavat tiedonkäsittelyn haasteiden lisäksi käyttäytymisen muutoksia ja vireystilan ja uni-valverytmin häiriintymistä. Ne korostavat tiedonkäsittelyoireita entisestään. Eri huu-mausaineilla on erilainen vaikutus tiedonkäsittelyyn ja yksittäisen huumeen käyttö voikin näkyä varsin kapea-alaisena kognitiivisen toiminnan ongelmana, kun taas useampien ainei-den sekakäyttö voi johtaa laajaan tiedonkäsittelyongelmien oirekuvaan. Näitä tiedossa olevia eroavaisuuksia eri huumausaineiden seurausten välillä voidaan käyttää hyödyksi muistioi-reiden profiilin selvittämisessä. Päihteiden käytön aiheuttamat muutokset kognitioon voivat olla palautuvia, mikäli pysyviä vaurioita ei ole ehtinyt tapahtua. Tämä on olennainen ero eteneviin muistisairauksiin verrattaessa. Oireiden korjaantuminen ei kuitenkaan tapahdu heti, vaan siinä voi kestää vuosia ja siksi pitkällä aikavälillä päihteiden aiheuttamien tiedon-käsittelyoireiden erottaminen taustalla olevasta muistisairaudesta voi olla haastavaa (Rapeli ja Pieninkeroinen 2015).

Esimerkiksi kannabiksen käyttö vaikuttaa muistin toimintaan heikentävästi ja mitä runsaam-paa ja säännöllisempää käyttö on, sitä enemmän se vaikuttaa tarkkaavuuteen, toiminnanoh-jaukseen ja muistiin ja sitä pitempään kognition palautuminen normaalitasolle kestää. Tark-kaan ei kuitenTark-kaan tiedetä, voiko nuorena aloitettu kannabiksen käyttö jättää pysyviä muis-tihaittoja. Myös amotivaatio-oireyhtymä, jossa huumeiden käyttäjän motivaatio heikkenee ja ilmenee keskittymiskyvyttömyyttä ja vaikeutta oppia uutta, voi olla tiedonkäsittelyoirei-den taustalla. Tämä voi myös sekoittua masennukseen ja tämän vuoksi erotusdiagnostiikassa muistisairauksiin ovat huumeidenkäyttöanamneesi ja päihteiden käytön lopettaminen avain-asemassa (Mustonen ym. 2019).