Lisätutkimusten muut indikaatiot

2.5.1.Työterveys

Suomessa työikäisiä tiedonkäsittelyn ongelmista kärsiviä on noin 7000 (Viramo ja Sulkava 2015). Osittain työikäisten lisääntyneet tiedonkäsittelyn haasteet selittyvät varhaisen diag-nostiikan yleistymisellä. On kuitenkin olennaista huomioida, että työikäiset kärsivät myös monista muista kognitiivisia oireita aiheuttavista sairauksista tai tiloista, kuten masennuk-sesta, työuupumuksesta ja unihäiriöistä (Remes ym. 2012). Lisäksi työikäisillä potilailla esi-merkiksi AT:n epätyypilliset oirekuvat ja erilaiset perinnölliset muistisairaudet ovat tavalli-sempia kuin iäkkäämmillä potilailla (Juva ym. 2015). Tämän vuoksi työikäisten muistisai-rauksien diagnostiikka on keskitetty erikoissairaanhoidon neurologisiin muistipoliklinikoi-hin ja työikäisillä lisätutkimukset, kuten neuropsykologinen tutkimus ovat yleensä tarpeen (Koivisto ym. 2018). Neuropsykologisella tutkimuksella voidaan myös arvioida esiin tule-vien tiedonkäsittelyn häiriöiden vaikutusta työn tekemiseen (Juva ym. 2015).

Työelämässä olevan potilaan oirekuvan havaitsemisessa työterveyshuolto on usein avain-asemassa. Työterveyshuollon kautta voidaan saada tietoa myös potilaan työssä selviytymi-sestä. Työikäisille on kehitetty Työssä muistaminen -kysymyssarja, jota tiedonkäsittelyoi-reiden selvittelemisessä voidaan hyödyntää. Työikäisillä alkavan muistisairauden oireina voi ilmetä uuden oppimisen haasteita, ongelmia työssä selviytymisessä, mielenkiinnon alentu-mista ja yleistä toimintakyvyn laskua. Heillä CERAD- tehtäväsarja ei välttämättä poikkea normaalista lainkaan (Koivisto ym. 2018).

Työterveyteen liittyy useita erityiskysymyksiä tiedonkäsittelyoireista tai muistisairaudesta kärsivillä henkilöillä. Nykyisin työelämän ja myös vapaa-ajan vaatimukset yksilön kannalta ovat lisääntyneet, jolloin haasteet tiedonkäsittelyssä voivat tulla esiin jo varhain ja toisaalta heikentää työkykyä nopeasti. Henkilö voi uupua ja masentua joutuessaan pinnistelemään pärjätäkseen työssään ja mahdollisten virheiden lisääntyessä. Tällöin alkava muistisairaus voi peittyä psyykkisten oireiden alle. Psykiatrisin oirein alkava muistisairaus taas diagnosoi-daan usein vasta sen aiheutettua merkittäviä hankaluuksia (Juva ym. 2015).

Työikäisillä varhaisen diagnostiikan merkitys korostuu erityistä turvallisuutta vaativissa teh-tävissä. Toisaalta erotusdiagnostiikassa on huomioitava ammattitaudin, esimerkiksi krooni-sen liuotinaineaivosairauden mahdollisuus, mikäli työssä altistutaan runsaasti erilaisille liu-otinaineille. Lisäksi työkyvyn heikkeneminen kognitiivisten oireiden myötä aiheuttaa psyykkistä haittaa potilaalle, mutta myös hänen perheelleen. Muistisairauteen sairastuminen työiässä aiheuttaakin varsin suuren elämänmuutoksen verrattuna iäkkäämpiin

sairastuneisiin. Työssä käyvillä tiedonkäsittelyoireisilla henkilöillä voi olla vielä nuoria lap-sia ja toisaalta heidän puolisonsakin ovat usein vielä työelämässä, mikä aiheuttaa haasteita perhe-elämässä. Työstä luopuminen ja siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle voivat aiheut-taa ahdistusta ja masennusta tulevaisuuden suunnitelmien muuttuessa yhtäkkiä epävarmoiksi ja sosiaalisen verkoston kapeutuessa. Myös muista aktiiviseen elämään liittyvistä asioista, kuten autolla ajamisesta luopuminen voi aiheuttaa merkittävää haittaa arjessa (Juva ym.

2015).

Yllä mainittujen erityiskysymysten vuoksi työikäisen muistisairaudesta kärsivän tukeminen on erittäin tärkeää. Sairauden varhainen diagnosointi antaa sairastuneelle aikaa järjestellä esimerkiksi työhön liittyviä asioita ja toisaalta lääkitys päästään aloittamaan mahdollisim-man varhaisessa vaiheessa. Sairastuneen kokonaistilanne tulee kartoittaa perusteellisesti ja laatia hoitosuunnitelma jo alkuvaiheessa. Myös omaiset on tärkeää ottaa mukaan tuen piiriin ja käytännön asioiden varmistamiseen. Tietoa tulee antaa riittävästi ja ohjata potilasta ja hä-nen omaisiaan tiedon ja palvelujen piiriin. Tarvittaessa myös perinnöllisyysneuvontaan oh-jaaminen voi tulla kyseeseen. Kohdennettujen tukitoimien tarpeen kartoitus on myös tär-keää. Olennaista on myös psyykkisen kuormituksen huomioiminen ja tarvittaessa masen-nuslääkkeen aloitus, sekä ohjaaminen esimerkiksi vertaistukiryhmiin ja sopeutumisvalmen-nukseen. Taudin edetessä myös potilaan iän huomioivan hoitopaikan löytyminen on tilan-teeseen sopeutumisen kannalta tärkeää (Juva ym. 2015).

2.5.2. Ajoterveys

Ajoterveyden arviointi kuuluu olennaisena osana varhaisvaiheen muistisairauden hoitosuun-nitelmaan. Ajokykyä voidaan kliinisesti arvioida erilaisilla kognitiivisilla testeillä, kuten CERAD:lla, jonka suomalainen versio sisältää myös kellotaulun, ja toimintakykymittareilla, kuten esimerkiksi ADCS-ADL-arvioinnilla ja toiminnan ohjausta kuvastavalla tutkimuk-sella, kuten Trail making test eli TMT-testi:llä (Suomen muistiasiantuntijat, Muistisairaudet, Käypä hoito 2017). Se on neuropsykologinen tehtäväsarja, joka mittaa psykomotorista no-peutta, toiminnan ohjausta ja huomiokykyä. Sen A-osio on nopeana testinä mahdollista suo-rittaa myös perusterveydenhuollossa ajokykyä arvioitaessa. A-osion läpäisyn katsotaan yleensä riittävän ikääntyneen ajokortin uusimiseen. B-osio taas on A-osiota vaikeampi (Löp-pönen 2014).

Eri testeille on laadittu raja-arvot siten, että niiden alittaminen täyttää heikentyneen ajokyvyn kriteerin. Esimerkiksi, mikäli MMSE:ssä tai MoCa:ssa saadut pisteet ovat alle 25, täyttyy heikentyneen ajokyvyn kriteeri. Vastaavasti CERAD:ssa alle kuusi pistettä sanojen oppimi-sessa ja kellotestissä ≤ 3/6 pistettä viittaa ajokyvyn heikentymiseen. Myös TMT-testeille on raja-arvot, eli mikäli A-osion suoritus kestää yli 110 sekuntia tai B-osion suoritus yli 240 sekuntia tai siinä ilmenee useita virheitä, täyttyy heikentyneen ajokyvyn kriteerit. Kaikkia testejä ei kuitenkaan voi välttämättä soveltaa kaikissa muistisairauksissa, vaan esimerkiksi CERAD-testi sopii ensisijaisesti varhaisen Alzheimerin taudin aiheuttaman ajokyvyn heik-kenemisen tutkimiseen (Löppönen ja Ojala 2019).

Lisätutkimuksista tärkeimpänä käytössä on kuitenkin neuropsykologinen tutkimus. Neuro-psykologisen tutkimuksen ohella on olennaista haastatella potilasta ja hänen omaistaan ajo-kyvyn suhteen. Tarvittaessa potilas voidaan lähettää terveysperusteiseen ajoajo-kyvyn arvioon tai ajokokeeseen (Muistisairaudet, Käypä hoito 2017).

Ajokokeessa on paljon vaihtelevia tekijöitä, kuten ajo-olosuhteet, vuorokaudenaika, tutkit-tavan sen hetkinen tila, ajokokemus ja lääkitys. Ne vaikuttavat siihen, että ajokoe on tutki-muksena melko huonosti toistettavissa. Lisäksi tutkimus maksaa tutkittavalle ja sen saata-vuus vaihtelee alueittain. Sen vuoksi neuropsykologisia testejä on pyritty käyttämään ajoky-vyn arvioinnissa ajokokeen antamien tietojen saamiseksi helpommin.

On kuitenkin huomattava, että yksittäinen testitulos tai tutkimus ei anna suoraa vastausta henkilön ajokykyisyyteen, vaan tutkimushavaintoja on yhdisteltävä etenkin silloin, kun ky-seessä ei ole vielä diagnosoitu muistisairaus. Varhaisessa ja lievässä muistisairaudessa ajo-kykyä on arvioitava yksilöllisesti. Jo diagnosoitu keskivaikea tai vaikea muistisairaus taas on aina este ajokortin uudistamiselle (Viitanen ja Ojala 2015).

Neuropsykologinen tutkimus testaa potilaan havainnointikykyä, toiminnanohjausta ja tark-kaavuutta, jotka ovat ajokyvyn kannalta tärkeitä arvioitavia asioita. Avaruudellista hahmot-tamista arvioiva kuvankopioimistehtävä on ajokykyä parhaiten testaava tehtäväosio neuro-psykologisessa tutkimuksessa. Lievässä taudissa neuropsykologisesta tutkimuksesta saadut tiedot potilaan ajokykyyn vaikuttavista tekijöistä eivät välttämättä kerro suoraan potilaan ajokyvystä. Sen vuoksi myös muita ajokyvyn arviointitutkimuksia on tarpeen mukaan syytä käyttää (Partinen ja Sainio 2015).

Ajoterveyden arviointitarvetta määritetään CDR-luokituksen (CDR 0 = ei dementiaa, CDR 0,5 = mahdollinen dementia, CDR 1 = lievä dementia, CDR 2 = keskivaikea dementia, CDR

3 = vaikea dementia) perusteella, ja siinä ajolupa ryhmän 1 eli henkilöautojen kuljettamiseen voi säilyä, mikäli muistisairaus on lievä eli CDR on 0,5-1. Mikäli CDR on 2 tai 3, on ajo-kielto ehdoton. CDR-luokan ollessa vähintään 0,5 tai 1, on ajokykyä syytä arvioida säännöl-lisesti lääkärin toimesta 6-12 kuukauden välein. Ryhmän 2 eli raskaiden ajoneuvojen kuljet-taminen kuitenkin estyy jo hyvin lievässäkin tiedonkäsittelyongelmassa (CDR 0,5) (Muisti-sairaudet, Käypä hoito 2017).

2.5.3.Oikeudellinen toimintakyky

Oikeudellinen toimintakyky, eli kyky tehdä oikeudellisia päätöksiä, kuten testamentin teke-minen, heikkenee muistisairauden aiheuttaman muun toimintakyvyn heikkenemisen myötä.

Muistisairauden diagnoosi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että potilas olisi me-nettänyt oikeustoimikelpoisuutensa, vaan tiedonkäsittelyongelmista kärsivän oikeudellista toimintakykyä tulee arvioida muistisairauden edetessä tarpeen mukaan (Mäki-Petäjä-Leino-nen 2015).

Oikeudellisen toimintakyvyn arvioon kuuluu fyysisen terveydentilan kartoitus, tiedonkäsit-telykyvyn arviointi ja psyykkisten oireiden selvittely. Asioita, joihin oikeudellisen toiminta-kyvyn heikkeneminen tuo haasteita, ovat esimerkiksi potilaan itsemääräämisoikeus, talou-dellisten asioiden hoito ja sen myötä tulevan edunvalvontatarpeen arviointi, ajokyky, sekä potilaan kykyä päättää ja huolehtia omasta hoidostaan. Psyykkiset oireet ja mahdollinen ero-tusdiagnostiikka psykiatrisiin sairauksiin selvitellään psykiatrisen tutkimuksen avulla (Ko-ponen ym. 2015).

Tiedonkäsittelyä puolestaan suositellaan selvitettävän laajalla neuropsykologisella tutki-muksella, jossa arvioidaan potilaan toimintakykyyn vaikuttavia asioita, kuten toiminnanoh-jausta, kognitiivista kapasiteettia ja päättelykykyä, tarkkaavuutta ja prosessointia, päättely-toimintoja, muistipäättely-toimintoja, kielellisiä päättely-toimintoja, sekä lukemista, kirjoittamista ja laske-mista. Lisäksi arvioidaan oiretiedostusta ja orientaatiota. Tutkimukseen kuuluvat potilaan havainnointi ja haastattelu, sekä erilaiset testit, joilla kognitiivista suoriutumista selvitetään.

Erotuksena tavalliseen muistitutkimukseen, ei oikeudellista toimintakykyä selvitettäessä haastatella potilaan omaisia, vaan läsnä ovat vain tutkija ja tutkittava (Jehkonen ja Mäki-Petäjä-Leinonen 2019). Päätöksentekokykyä on kuitenkin arvioitava aina vaadittavan pää-töksenteon suhteen. Tällainen laaja-alainen neuropsykologinen tutkimus ei kuitenkaan ole joka tilanteessa välttämätön, vaan myös kapea-alaisemmat tiedonkäsittelyn

arviointimenetelmät, kuten CERAD-testi, voivat riittää, etenkin muistisairauden edenneessä vaiheessa (Koponen ym. 2015).

Erityisen haastavaa on arvioida sitä, milloin muistisairaudesta kärsivä ihminen ei ole enää kykenevä laatimaan testamenttia, etenkin kun yhtenäistä käytäntöä arviointiprosessiin ei toistaiseksi ole. Esimerkiksi tilanteessa, jossa henkilöllä on jo lievän kognitiivisen heikenty-män tasoinen tila, tulee testamentintekokelpoisuuden arviointi merkitykselliseksi, kun tila kehittyy muistisairaudeksi. Lisäksi tulee muistaa, että varhaisessa muistisairaudessa henkilö voi olla helpommin taivuteltavissa päättämään jotakin, mitä ei itse toivoisi. Tämän vuoksi oikeudellisen toimintakyvyn arviointi voi tulla kyseeseen myös alkavan muistisairauden vai-heessa ja sitä myös kannattaa arvioida mahdollisimman varhaisessa vaivai-heessa, jolloin testa-mentin laatija on vielä kognitiivisesti toimintakykyinen. Yleisimmin testatesta-mentintekokelpoi- testamentintekokelpoi-suutta kuitenkin joudutaan arvioimaan ainakin Alzheimerin taudissa keskivaikean muistisai-rauden vaiheessa, mutta toki yksilöllinen taudin eteneminen on huomioitava jokaisen poti-laan kohdalla (Jehkonen ja Mäki-Petäjä-Leinonen 2019).