Malcolm Paynen (2000, 41) mukaan moniammatillisen yhteistyön tarkoitus on tuoda eri am-mattilaisten taidot yhteen. He jakavat omaamaansa tietoa toisilleen ja voivat yhteistyön kautta taata asiakkaille tuen ja avun jatkuvuuden. Yhteistyössä vastuu jaetaan ja käytettävissä olevat voimavarat hyödynnetään niin, että asiakas hyötyy niistä parhaalla mahdollisella tavalla.
Moniammatillinen yhteistyö on vähintään kahden henkilön, ryhmän tai organisaation välistä vuorovaikutusta ja toimintaa, jossa on yhteinen tavoite (Haikonen & Hänninen 2006, 7). Mo-niammatillisessa yhteistyössä eri alojen ammattilaiset työskentelevät yhdessä työryhmissä, joissa heillä oleva osaaminen ja valta jaetaan (Karila & Nummenmaa 2001, 75). Toisaalta sillä voidaan tarkoittaa myös työntekijöitä, jotka työskentelevät fyysisesti samassa paikassa, mutta heillä ei ole esimerkiksi yhteisiä kokouksia (Isoherranen 2008a, 37). Yhteistyöstä on hyötyä muun muassa strategisessa suunnittelussa, hallinnollisten ratkaisujen tekemisessä sekä asiak-kaan arkisten ongelmien ratkomisessa. Tarkoituksena yhteistyöllä voi olla jonkin tehtävän suo-rittaminen, päätöksen tekeminen tai uusien näkökulmien etsiminen. (Isoherranen 2005, 14.) Tässä tutkimuksessani tarkoitan moniammatillisella yhteistyöllä arjen tasolla tehtävää yhteis-työtä, jota tehdään asiakkaan eli tässä tapauksessa esikouluikäisen lapsen ja alkuopetuksessa olevan oppilaan sekä heidän perheidensä kanssa.
Kun viranomaisten välisestä yhteistyöstä käytetään käsitettä moniammatillinen yhteistyö, pai-notetaan ammattiosaamista. Moniammatillisuuden yhteydessä puhutaan usein myös monialai-suudesta, joka on moniammatillisuuteen verrattuna laajempi käsite. Se määrittää yhteistyön eri sektoreiden ja toimialojen yhteistyöksi. Monialaisuudella ei siis tarkoiteta eri ammattiryhmien välistä yhteistyötä saman sektorin sisällä. (Lybeck & Wallden 2011, 26–27.) Käytän tässä tut-kimuksessa käsitettä moniammatillisuus, sillä tarkastelen yhteistyötä, jota tehdään eri ammat-tilaisten välillä. Englanniksi moniammatillisesta yhteistyöstä voidaan puhua kolmella eri kä-sitteellä, kun suomeksi taas puhutaan vain moniammatillisesta yhteistyöstä. Interprofessional- käsitettä käytetään yleensä silloin, kun puhutaan taitojen ja tiedon yhteen sulauttamisesta.
Transprofessional ja crossprofessional- käsitteiden käyttöön liittyy taas mahdollisuus rikkoa ammatillisia rajoja. (Isoherranen 2008a, 37–38.)
Moniammatillisessa yhteistyössä on mahdollista saada aikaan osaamista, joka syntyy yhteis-työtä tekemällä (Karila & Nummenmaa 2001, 146). Jotta kaikkien osaaminen saadaan käyttöön mahdollisimman hyvin, tulee asiantuntijoiden omaa osaamista vahvistaa (Lindholm & Vogt 2017, 263). Moniammatillinen yhteistyö on asiakaslähtöistä ja siinä on mukana eri alojen asi-antuntijoita ja eri organisaatioita (Isoherranen 2008a, 29). Yhteistyötä tehtäessä saatetaan ylit-tää hallinnollisia rajoja. Sitä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun oppilashuoltoryhmään kuuluvat koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja sekä koulupsykologi työskentelevät yhdessä. Tuolloin voidaan puhua myös poikkihallinnollisesta tai sektorirajat ylittävästä yhteistyöstä, jota on mah-dollista tehdä sekä yhden organisaation sisällä että eri organisaatioiden välillä. (Kuure & Lid-man 2013, 26.)
Paljon siihen, millaiseksi moniammatillisen yhteistyön tekeminen lopulta muodostuu, vaikut-taa se, millaista asiantuntijuutta ryhmässä mukana olevat henkilöt ilmentävät. Hyvin toimi-vassa asiantuntijuudessa jokaisella yhteistyöhön osallistuvalla ammattilaisella on selkeästi määritelty osaamisalue, jota arvostetaan. (Laaksonen & Wiegand 1990, 97). Tehtävät työryh-mässä jaetaan niin, että ne vastaavat kunkin asiantuntijan osaamista. Lisäksi on tärkeää, että kaikki ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Tärkeässä roolissa ovat myös hyvät yhteis-työtaidot. (Honkanen & Suomala 2009, 100–101.)
Lokeroituneella asiantuntijuudella tarkoitetaan taas sitä, että asiantuntijat työskentelevät tii-viisti omalla osaamisalueellaan eikä heidän välillään ole yhteistyötä, koska yhteiset tavoitteet puuttuvat (Laaksonen & Wiegand 1990, 97). Työntekijät saattavat silloin myös kokea, ettei yhteistyölle ole tarvetta. Lokeroitunut asiantuntijuus saattaa johtaa näkökulmien kapeutumi-seen ja siihen, että yksittäiselle työntekijälle kertyy liikaa työtehtäviä, jolloin uupumisriski kas-vaa. (Honkanen & Suomala 2009, 99–100.) Latistuneelle asiantuntijuudelle tunnusomaista on taas se, ettei työtehtäviä ole selkeästi määritelty ja eriytetty (Laaksonen & Wiegand 1990, 97).
Tuolloin työntekijät saattavat tehdä paljon päällekkäistä työtä, eivätkä kaikki työtehtävät vastaa heidän omaa osaamistaan, jolla taas on vaikutusta heidän työssäjaksamiseensa (Honkanen &
Suomala 2009, 100).
Kun moniammatillista yhteistyötä tehdään, on kyettävä ottamaan vastuuta sekä kunnioitettava muiden yhteistyössä mukana olevien asiantuntemusta. Lisäksi on tärkeää omata selkeä käsitys siitä, mitä oma osaaminen tarkoittaa. Keskustelulle on myös varattava riittävästi aikaa, jotta on mahdollista löytää käsiteltävään asiaan kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Toimivan
yh-teistyön edellytyksiä ovat myös taito kuunnella, perustella mielipiteitään sekä ymmärtää koko-naisuuksia. Toimintatapojen tulee olla yhteisiä. Yhteistyötä tehtäessä on ymmärrettävä organi-saatioiden toiminnan väliset rajat sekä se, milloin ne voidaan ylittää. Kaiken kaikkiaan mo-niammatillisen yhteistyön tekeminen edellyttää yhdessä oppimista. (Haikonen & Hänninen 2006; 7, 9.) Asiantuntijat voivat oppia paljon myös toisiltaan. Se edellyttää kuitenkin oman osaamisalueen rajoista luopumista sekä oikeanlaista asennetta. (Karila & Nummenmaa 2001, 150.)
Toimivan moniammatillisen yhteistyön kannalta keskiössä on vuorovaikutus (Isoherranen 2005, 14). Silloin oleellista on, antavatko yhteistyössä mukana olevat asiantuntijat asioille ja käytettäville käsitteille sekä sanoille samoja merkityksiä (Mönkkönen & Roos 2015, 20). On annettava tilaa muille ja oltava ennakkoluuloton. On tärkeää, että yhteistyössä mukana olevat tahot ovat toimintaan sitoutuneita ja kantavat vastuunsa sekä ovat valmiita joustamaan. On osattava kuunnella sekä ottaa vastaan erilaisia ajatuksia kuin itsellä on. (Honkanen & Suomala 2009, 91, 101.) Kaiken kaikkiaan myönteinen asenne yhteistyötä kohtaan on avainasemassa.
(Kuure & Lidman 2013, 31). Lisäksi toimivan moniammatillisen yhteistyön edellytyksenä on yhteinen tavoite, jonka kaikki jakavat. Tavoitteeseen pääsyä tukee kuten jo aiemmin tuli ilmi se, että työntekijät tuntevat toistensa työtehtävät. Tällöin heidän välilleen pääsee rakentumaan avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutussuhde. (Tanninen 1999, 117–118.)
Toimiessaan moniammatillinen yhteistyö voi merkittävästi parantaa asiakkaan elämänlaatua ja auttaa ratkaisemaan hänen ongelmiaan. On muistettava pitää asiakkaan etu keskiössä. Siksi on tärkeää kuunnella, mitä hänellä on sanottavana. Kun asiakkaan kunnioittamista ja kuuntele-mista pidetään tärkeänä ja vastuut on selkeästi määritelty sekä asiakkaalle on annettu riittävästi aikaa, luodaan edellytykset toimivalle yhteistyölle. (Nykänen, Puukari & Risku 2017, 310.) Kaiken kaikkiaan onnistuessaan moniammatillinen yhteistyö vaikuttaa usein positiivisesti asi-akkaan kokemukseen siitä, että häntä on haluttu aidosti auttaa ja kuunnella. (Sisäministeriö 2014, 5.)
Moniammatillinen yhteistyö ei toimi yleensä heti parhaalla mahdollisella tavalla vaan se vaatii kehittyäkseen aikaa ja kärsivällisyyttä. Tavoitteellisen työskentelyn kannalta on haastavaa, jos yhteistyössä mukana olevien asiantuntijoiden keskuudessa on paljon vaihtuvuutta. (Kuure &
Lidman 2013, 32–33.) Vähäisen vaihtuvuuden lisäksi säännölliset tapaamiset sekä se, että ryh-mällä on hyvä vetäjä tukevat yhteistyön toimivuutta. Toiminnan on hyvä olla suunnitelmallista
ja toimintatapojen selkeitä. (Honkanen & Suomala 2009, 91, 74). Asiantuntijoiden tulisi olla myös tietoisia oman roolinsa rajoista yhteistyötä tehtäessä. (Kuure & Lidman 2013, 33.) Toimivan moniammatillisen yhteistyön tavoitteena voidaan pitää asiakkaan kohtaamista koko-naisuutena. Yhteistyötä on tärkeää tehdä, koska yhden asiantuntijan osaaminen ei riitä asiak-kaan kaikkien ongelmien ratkomiseen. (Isoherranen 2008a, 28, 30.) Siksi osaamista tuleekin jakaa asiantuntijoiden kesken (Karila & Nummenmaa 2001, 76). Heidän tavoitteenaan on ole-massa olevan tiedon perusteella aikaansaada yhteinen kokonaisnäkemys tilanteesta (Isoherra-nen 2008a, 41, 44).
Tavat tehdä moniammatillista yhteistyötä voivat vaihdella. Haasteita yhteistyön tekemiseen tuo usein se, että halutaan toimia totuttujen tapojen mukaan eikä olla valmiita joustamaan niistä, vaikka se olisi välttämätöntä. (Mönkkönen & Roos 2015, 20.) Haasteita voi aiheuttaa myös se, että toimijat jäävät etäisiksi toisilleen, vastuukysymyksiä ei ole selvästi määritelty ja erilaiset hallinnolliset rajat hankaloittavat työntekoa. (Nykänen, Puukari & Risku 2017, 309). Lisäksi epätasa-arvoisuutta yhteistyöhön voi tuoda se, jos tiedonkulusta ei ole huolehdittu kunnolla ja tämän takia osa yhteistyöhön osallistuvista asiantuntijoista ei saa työskentelyn kannalta tarvit-tavia tietoja. Ongelmia yhteistyön tekemiseen voi tuoda myös huono johtajuus. (Lindholm &
Vogt 2017, 264–265).
Moniammatillisen yhteistyön tekemistä voi vaikeuttaa se, etteivät työntekijät tunne riittävän hyvin toistensa työtehtäviä ja tiedä toistensa osaamisesta. Silloin asioita helposti tulkitaan ja niistä tehdään oletuksia. Toisaalta kun ei ole riittävästi tietoa, ei aina osata välttämättä myös-kään hyödyntää toisten ammattitaitoa niin hyvin kuin se olisi mahdollista. (Honkanen & Suo-mala 2009, 73.) Siksi moniammatillisten ryhmien olisikin tärkeää löytää sellaiset toimintatavat, joiden kautta ryhmä hyötyisi jäsentensä asiantuntijuudesta ja ammattitaidosta mahdollisimman hyvin ja ryhmän jäsenillä olisi toisaalta mahdollisuus syventää myös omaa asiantuntemustaan (Rönty 2002, 115).
Ongelma moniammatillisen yhteistyön tekemisen kannalta on myös se, jos joku mukana ole-vista toimijoista ei koe tarvetta yhteistyölle tai kokee, ettei sen tekemisestä ole mitään hyötyä.
Tällöin on myös riski siihen, ettei vuorovaikutus ole toimivaa ja yhteiset tavoitteet jäävät aset-tamatta. Toimijoiden välinen luottamus voi jäädä silloin rakentumatta ja sitoutuminen
yhteis-työn tekemiseen voi olla huonoa. (Muukkonen 2016, 252.) On myös tärkeää, että moniamma-tillisessa yhteistyössä mukana olevat toimijat tietävät omat vastuualueensa ja huolehtivat niistä (Honkanen & Suomala 2009, 75).
Moniammatillisen yhteistyön tekemiseen vaikuttavat myös erilaiset lait ja säädökset. Tähän taas liittyvät vaitiolovelvollisuuteen ja salassapitoon liittyvät asiat. Asiantuntijoiden käsitykset niistä voivat vaihdella. Vaikka noudatettavien lakien kirjo voi olla laaja, on moniammatillisen yhteistyön toimimisen kannalta tärkeää olisi, että asiantuntijat jakaisivat käsityksensä siitä, mitä vaitiolovelvollisuudella ja salassapidolla tarkoitetaan. (Honkanen & Suomala 2009, 91, 89.) Eri alojen asiantuntijoita sitovat eri tavoin määritellyt salassapitosäännökset. Olisi tärkeää, että kaikki tietävät, mitä asioita kenenkin kanssa voi käsitellä. Haasteita salassapitosäännösten lisäksi moniammatilliseen yhteistyöhön voikin tuoda se, että työskentelyyn osallistuvilla ihmi-sillä on hyvin erilaisia pohjakoulutuksia ja työorientaatioita. (Honkanen & Suomala 2009, 75, 88.)